Margariinimafia

By Lyric Tubor

Peittelemätön, koukuttava ja ronski rikosromaani terveysteollisuuden toiminnasta.
Kenen totuus on oikea? Mikä on viranomaisten vastuu suosituksistaan?

Virallisesti siunatut suositukset ovat antaneet lääke- ja elintarvikeyrityksille reseptin painaa rahaa. Nyt ylhäältä käsketty viisaus törmää some-maailman armottomaan silppuriin.

”Silvan pohti näitä asioita usein. Uudelleen ja uudelleen hän päätyi miettimään, miksi totuus ei kiinnosta ihmisiä. Ei mediaa, ei kansalaisia, ei tutkijoita...”

Toimitusjohtaja Jukka Niininen yrittää rikastua lääkeyhtiöllään kyynärpäitään ja yksityisetsivä-autokauppias Lars Oraa apunaan käyttäen. Niinisen matka rikkauteen hajottaa hänen perheensä ja käynnistää mullistavan SOTE-ratkaisun. Pääministeri kokee kouriintuntuvan herätyksen siitä miten systeemi toimii ja taistelu muutoksesta alkaa.

”Niininen oli testannut Oraa siitä miten pitkälle tämä olisi valmis tarvittaessa menemään. Samalla hän kuitenkin työsti myös omaa päätään. Kuinka pitkälle hän olisi valmis menemään?”

Toimitusjohtajan tyttären moniulotteinen kaksoiselämä paljastuu raastavalla tavalla eikä menneeseen ole paluuta. Tietoturvaryrittäjä, terveysblogisti Esa Silvan asettuu tahtomattaan Niinisen rikastumisen reitille.

”Teuraseläin, jolla on kiihottavan pitkät ja tuuheat vaaleat hiukset. Vahvat tatuoidut käsivarret, jotka osasivat myös hellän hyväilyn, retkottivat kohta verisinä mustalla muovilla.”

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: May 12, 2016
• ISBN: 9789523304666

Lyric Tubor

Lyric Tubor on 44-vuotias KTM ja työskennellyt pitkään IT-alalla.Lyricin intohimo on pohtia elämän eri totuustasoja ja ihmismielen toimintaa näillä kerroksilla. Margariinimafia on Lyricin esikoisteos.

Book preview

Sisällysluettelo

Nimiösivu

MARGARIINIMAFIA

Valmistusmerkinnät

LYRIC TUBOR

MARGARIINIMAFIA

1

Vaaleat pitkät hiukset valuivat silmille nuoren miehen avatessa tietokoneen kannen. Se piippasi käynnistymisen merkiksi. Mies odotti Iltalehden sivujen aukeamista ja veti hiuksensa ponnarille. Hyvän tuulisena hän kulautti siivun punaviiniä lasistaan ja katsoi kuinka ikkunan takana Jätkäsaaren valot paljastivat kilpaa veneitä kuin vanhassa videopelissä. Olohuoneesta kuului jätkäporukan kovaa huutoa, oluttölkkien kolistelua ja naurua.

Jaro, Jaro...missä sulla on ne Keno-lähetykset..

Ne on siellä arpajaiset –kansiossa. Kato sieltä. Mies huusi ja vilkaisi olkansa yli ryhdistäen tietokoneensa kantta.

Hän avasi ohjelman joka käynnisti lukuisia koodintäyteisiä ikkunoita näytölle. Kovalevy suhisi aukaisten selkeän käyttöliittymän. Klikkaus käynnisti ohjelman joka peitti ja verhosi tietokoneen ip-osoitteen ja liikenteen muut jäljet. Seuraavaksi mies käynnisti käyttöliittymästä yhteysohjelman, jolla pääsi yrityksen palomuurista sisään yhtä helposti kuin olisi kirjautunut keskustelufoorumille.

Olohuoneessa miesporukka hiljentyi seuraamaan Keno-arvonnan suorittamista. Kauniin, vaalean neidon toivotettua hyvää illan jatkoa miehet hurrasivat, hörppäsivät olutta ja hiljentyivät seuraavaan Keno-lähetykseen. Nyt ruutuun ilmestyi tummahiuksinen ja tuimemman näköinen nainen.

Tietokoneen näytölle avautui kuvaus verkosta, jossa näkyi vihreällä ne työasemat jotka olivat käynnistäneet miehen lähettämän apuohjelman sähköpostista. Kaksikymmentä sähköpostia ja jopa kuusi oli sen avannut. Sitä mies piti oivana saaliina. Käyttäjän koneelle asentunut ohjelma oli hyvin naamioitu. Virusohjelmisto ei sitä ainakaan vielä ollut tunnistanut.

Miehellä oli ollut pääsy yrityksen sisäverkkoon jo muutamia viikkoja. Hän ei tehnyt mitään muutoksia tai väärinkäytöksiä. Varotoimenpiteenä mies tyhjensi joka poistumisen yhteydessä palomuurien lokit vierailuajaltaan. Siihen hänellä oli näppärä ohjelma jonka hänen tuttavansa oli kyhännyt opinnäytetyönä.

Tule katsomaan! Koskinen! Hei! Nyt alkaa KKK:n parhaat sääennustukset! Koskisen kaveri huikkasi matkalla vessaan.

Ei, hitto, nyt tuli kiire. Kerttu on mun suosikki. Mies hymyili ja tyhjensi punaviinilasinsa kerralla.

Hän selasi nopeasti yrityksen eri käyttäjien työasemia, tiedostoja ja sähköposteja. Muutama käyttäjä oli osoittautunut kiinnostavammaksi kuin muut ja hän keskittyi niihin. Eräällä toimialajohtajalla oli tapana kirjoitella rakkausrunoja työpaikalla myöhään iltaan asti. Koskisen mielestä runot eivät olleet huonoja mutta hän ihmetteli miksi kaveri kirjoitti niitä toimistossaan. Kukkiko runosuoni vain siellä vai halusiko hän viivyttää kotiin menoa.

Koskinen luki johtajan illan tuotokset ja kopioi muutaman värssyn. Eihän sitä tiedä koska rakkausriimit olisivat tarpeen, hän hymähti. Mies avasi vielä yrityksen tutkimusjohtajan koneen ja kävi nopeasti läpi viime vierailukerran jälkeen ilmestyneet tai muokatut tiedostot.

2

Kirkkaissa valoissa kylpevän auditorion satapäinen yleisö nousi seisomaan ja villit aplodit täyttivät tilan.

Odottakaa…odottakaa..Eikä tässä vielä kaikki. Olemme lyöneet lukkoon myös merkittävän rahoitussopimuksen. Sen toteutuminen odottaa vain viranomaisten virallista hyväksyntää tuotteillemme. Olette ansainneet hyvät bonukset ja ne te tulette myöskin saamaan! Mutta nyt… on juhlan aika. Juhlikaa ja täyttäkää lasit. Maanantaina taas jatketaan.

Auditorion takaovet aukesivat ja yleisö alkoi virrata auditorion aulaan, jossa alkoholia ja ruokaa pursuavat pöydät odottivat ottajaansa. Toimitusjohtaja Jukka Niininen taittoi puheensa povitaskuun ja laskeutui korokkeelta vasta kun viimeisetkin kuulijat olivat poistuneet auditoriosta. Hän poistui auditorion ovelta hissien suuntaan tervehtien iloisia juhlijoita.

Lasinen maisemahissi nousi syksyn pimentämässä illassa äänettömästi ylöspäin. Toimitusjohtaja katsoi alas Keilaniemen venesataman laitureille ja muisteli kuinka monella tapaa antoisa veneilykesä oli takana. Koko vuosi oli harvinaisen onnistunut. Hän oli enemmän kuin tyytyväinen. Päätavoite oli hyvin lähellä ja kohta he saisivat ruveta tekemään rahaa oikein kunnolla.

Niininen astui hissistä ja kuuli alakerrasta kuinka juhlaväki huuteli ja nauroi hyvässä tunnelmassa. Hän halusi juhlia mutta tekisi sen tänään aivan omalla tavallaan. Toimitusjohtaja kiirehti huoneeseensa ja heitti takin päällensä tunnustellen auton avaimia taskustaan. Kuin sähköiskusta hän havahtui.

Toimitusjohtaja Jukka Niininen, 44, on suomalaisen yrittäjän ihannemalli. Hän perusti yrityksensä HHClinic Oy:n jo vuonna 1998 ja on päättäväisesti kehittänyt yhtiötä nyt jo yli 160 miljoonan euron liikevaihtoa tekeväksi lääke- ja tutkimusyritykseksi.., tummaan jakkupukuun pukeutunut nainen nousi huoneen nurkasta ikkunalaudalta seisomaan pitäen kädessään Talouselämä-lehteä.

…ensi vuonna Niinisen yhtiö loikkaa aivan toiseen koko luokkaan. HCClinicin kehittämät kolesteroli- ja diabeteslääkkeet mullistavat sairauksien hoidon ja tuovat merkittäviä hyötyä terveydenhoitoomme.

Laura, jumalauta. Mitä sä täällä pelottelet? Mikset ole alhaalla?, Niininen heitti yrittäen peittää pelästymistään. Hän seurasi kuinka kauniin naisen kasvoja rumensi humala ja viha.

Laura Juusko HCClinicin henkilöstöjohtaja otti viinilasin ikkunalaudalta ja kaatoi sen suuhunsa.

Olen täällä vähän juhlinut ja pitänyt kivaa itsekseni. Muistellut esimerkiksi viime kesää. Eipä saanut tämä tyttö tänä kesänä paljoa pääjohtajan veneissä kyyditystä. Mistähän kummasta se johtuu? Mielestäni olin oikein kiltti tyttö koko viime ja tämänkin vuoden. Aina valmiina. Nielin kaikki mitä vastaan tuli…muistatko tässäkin tuolissa..

Taidat olla jo aika päissäsi. Tämähän on käyty läpi jo viime talvena. Ei siitä vain tullut mitään. Niininen keskeytti henkilöstöjohtajan muistelmat ja katsoi harmistuneena naista silmiin.

Niin piti vaan sanoa, että muistatko kuinka monta kertaa olen tuossakin tuolissa sulta suihin ottanut. Perkele, pillu ja suuhunotot kyllä kelpasi, mutta annas olla kun vähän silmä välttää niin jo on uusi pimppi kierroksessa. On se hyvä, että talkkarin toimittaja ei haastatellut minua. Pillunkipeä-pettäjä-perverssi ei olisi niin kivalta lehdessä näyttänyt.

Nyt kun ollaan 10 vuotta kehitetty yhdessä tätä firmaa ja rahastus on lähellä, etkö meinaa sittenkään ryhdistäytyä? Miksi rääkkäät sairasta vaimoasikin tälläisilla. Mikset ota sitä eroa, jota mullekin lupailit joka kerta kun tuossakin nussittiin? Häh?

Mä en jaksa tätä nyt. Puhutaan kun olet selvin päin. Käydään maanantaina vaikka lounaalla ja selvitellään tätä. Mene nyt alakertaan juhlimaan ja pokaa sieltä vaikka se uusi myyntipäällikkö. Se on tumma, pitkä ja ikäkin just kohdallaan. Moro!

Niininen poistui huoneesta hissien suuntaan.

Henkilöstöjohtaja huusi suoraa huutoa ja heitti pääjohtajan tuolin päin seinäikkunoiden säleverhoja.

3

Hitto, miten täällä voi olla tällainen ruuhka perjantai-iltana. Saakeli! Esa Silvan kirosi auton madellessa kohti T2-terminaalia Helsinki-Vantaan lentosasemalla.

Ei meillä tässä kiirettä ole. Siellä on joku julkkis laskeutumassa tai systeemit muuten sekaisin. Voitaisiin vielä käydä läpi testaussuunnitelma.

Pelkääjän paikalla istuva nuori nainen kaivoi salkustaan ohuen kannettavan.

Krista, älä stressaa liikaa. Systeemi on testattu jo monta kertaa. Nyt vain koestetaan se haastavammassa ympäristössä.

…mutta muista, että vain testaat systeemin etkä missään nimessä lähde seikkailemaan tai tekemään omiasi. Tästä ei saa päästä kukaan jäljille. Muuten tää menee täysin puihin. Krista Laakso oli huolissaan. Hänen suunnittelemansa ohjelmisto oli lopputestausta vaille. Molemmat työskentelivät CTrust-tietoturvayrityksessä. Esa Silvan oli firman perustajia ja Krista Laakso sen pätevä, kaunis projektipäällikkö.

Silvan löysi Fiatin kokoisen kolon T2-terminaalin edustalta. Hän hyppäsi autosta ja otti takakontista tietokonesalkkunsa.

Lähde sinä vaan kotiin jo. Otan taksin kun saan homman tehtyä! Silvan huusi auton ovelta Laaksolle joka oli kavunnut ratin taakse.

Ok. Laita kuitenkin viestiä miten meni. Onhan sulla se lippu mukana?

Silvan vilkaisi vihastuneena Laaksoa ja löi pelkääjän puolen oven kiinni.

Terminaalin sisällä hän suuntasi suoraan turvatarkastukseen. Turvatarkastuksen jononauhoilla Silvan kuitenkin kääntyi ja palasi lähtevien lentojen näytöille. Varmuuden vuoksi hän oli katselevinaan lentojen tietoja. Hänellä oli printattu sähköinen lentolippu ja passi mukana. Silvan ei halunnut antaa turhaan epäilyksille aihetta. Kaikki liikkeet jäivät joka tapauksessa valvontakameroille. Turvatarkastuksessa hän ojensi väärentämänsä lentolipun ja oman passinsa. Niitä turvatarkastaja ei pahemmin katsonut. Kuten hän oli epäillytkin.

Silvan etsiytyi syrjäiselle ikkunapaikalle odotustilaan ravintoloiden ja tax free –kauppojen välittömään läheisyyteen. Hän aukaisi kannettavansa ja sen ruudulle käynnistyi testattava ohjelma. Ohjelma kävi ruudulla lokejansa läpi ja loi lopulta näkymän johon alkoi syntyä tulitikkulaatikon kokoisia erillisiä näyttöjä. Ne olivat lentokentällä auki olevia älypuhelimia.

Silvan klikkasi yhtä laatikkoa ja se aukesi suuremmaksi näytöksi ruudulle. Lentokentällä olevan henkilön E7 Nokian käyttöliittymä oli nyt täysin hänen käytettävissään. Silvan klikkasi käyttäjän saapuneista tekstiviesteistä yhden esiin. Näytöllä luki Itke perkele siitäkin. Se ei ollut ihan tyypillisin.

Hän poistui kännykän liittymästä ja testasi hakua. Hakukenttään ilmestyi iPhone ja enterin jälkeen näytölle listautui vain lentokentällä avoimena olevat iPhone-puhelimet. Tämän jälkeen Silvan vaihtoi ohjelman näkymää. Näytölle ilmestyi verkkokuva, jossa kännykät olivat pieniä pisteitä tukiasemien ympärillä. Ohjelman avulla pystyi ottamaan minkä tahansa kännykän ohjaukseensa ja tekemään siitä niin sanotun jakelijan. Jakelemaan haluttuja tietoja ja tiedostoja valittuihin kännyköihin.

Silvanin omassa kännykässä piippasi tekstiviesti. Hän vilkaisi nopeasti. Viesti oli yhtiökumppani Jaro Koskiselta. Koskinen oli löytänyt kuumaa tutkimustietoa ja kehoitti Silvania tarkistamaan sähköpostinsa. Silvan oli intohimoisesti kiinnostunut ravintoasioista ja piti aiheesta suosittua blogia. Koskinen tiesi, että kaikki tätä aluetta sivuavat tiedot kiinnostivat kyllä häntä.

Silvan laittoi puhelimensa pois samalla kun istuimen päähän hänen viereensä istahti harmaa pukuinen keski-ikäinen mies. Silvan suoristi kannettavansa asentoa ja vilkaisi minkä kännykän mies juuri oli ottanut käteensä. Hän muutti ohjelmasta verkon näkymää ja sai ruudulle iPhone-puhelimet sijoiteltuna odotustilaan hänen ympärilleen. Silvan klikkasi pukumiehen puhelimen auki ja seurasi kuinka mies selasi ulkomaalaista horoskooppisivustoa lukien oinaan kuukausihoroskooppia.

Hymyillen Silvan kävi vielä testausohjelman läpi. Viimeisenä kohtana oli valitun kännykän eristäminen verkosta. Hän painoi toimintopainiketta harmaa pukuisen miehen puhelimen kohdalta ja seurasi mitä tapahtui. Hetken kuluttua mies alkoi painella puhelimensa näyttöä hermostuneesti. Aikansa paineltuaan mies sulki ja käynnisti uudelleen puhelimensa. Hieman kauempana odotustilan nurkassa tumma nainen huhuili puhelimeensa ja läheisestä ravintolasta muutama asiakas sadatteli puhelintaan kovaan ääneen. Silvan pelästyi. Mitä ilmeisemmin mykistystoiminto ei toiminut oikealla tavalla. Hän otti toiminnon pois päältä, sulki kannettavansa ja lähti kävelemään kohti matkalaukkujen noutoaluetta.

Silvan poistui lentokentältä ja sai taksin nopeasti.

Tekstari lähti Kristalle Testi onnistunut 90%. Mykistämisessä jotain häikkää.Voit viestittää tilaajalle, että olemme aikataulussa –Esa

4

Musta Ferrari F430 rävähti käyntiin heikosti valaistussa parkkihallissa. Koska moottori oli vielä kylmä, toimitusjohtaja Niininen kaasutti pintakaasulla ulos parkkihallista. Ajatukset palasivat Lauraan ja säälin tunne oli vahva. Heillä oli ollut monet kerrat todella hauskaa. Erityisesti hän palasi uudelleen ja uudelleen siihen iltaan kun Laura päätti ystävättärensä kanssa yllättää hänet. Siinä oli ollut jalkaa ja häpykarvoja sängyssä yllin kyllin. Olisipa se pysynyt sillä asteella. Lauran mielestä suhteen täytyy edetä tai sitä ei ole.

Niininen malttoi mielensä vain Länsiväylälle asti. Perä heilahteli vaimeasti Niinisen kiihdyttäessä mustan raketin lähes kahteen sataan. Hän painoi ratin painikkeesta lisää voluumia cd-soittimeen ja tunsi luissaan Satrianin särökitaran ujelluksen. Kyllä tästä vielä juhlatuulelle päästään, Niininen nyökytteli itsekseen.

Kääntyessään Kauniaisten keskustassa tunnelitielle hän näpytteli kännykkäänsä viestin. Tule 22.30. Laita jotain juhlavaa. Tumman puna.

Ferrari kääntyi hitaasti portista varoen kadun koroketta. Ylhäällä mäellä uhosi iso ja kaunis modernia kartano-henkisyyttä noudatteleva talo. Ajotie kaartui talon taakse, josta Ferrari liukui pakoputkiston liekkien saattelemana talon alle autotalliin. Talo oli tyhjä ja pimeä kunnes arkivalaistus pamahti päälle autotallin oven sulkeuduttua.

Oli nautittavan hiljaista. Vaimo ja tytär olivat poissa. Vaimo vietti kylpylälomaa ja tytär viiletti ties missä. Niininen aukaisi punaviinipullon keittiössä ja istuutui viinilasin kanssa lokoisaan divaaniin hämärän olohuoneen nurkassa. Hän huokaisi. Pitkän matkan yksi pääpysäkeistä oli lähellä. Raha ei ollut tärkeintä, mutta hän tiesi, että kohta hänestä tulisi oikeasti julmetun rikas. Sitä ajatusta ei voinut liikaa hekumoida mielessään.

Niininen tyhjensi kolme lasia viiniä ja nukahti divaaniinsa. Kunnes ovikellon riemukas soitto herätti uinuvan sankarin. Hän suoristi paitaansa ja tunki sitä siistimmin housuihinsa ennen kuin laskeutui portaita ulko-ovelle.

Moi, moi! Tässä ollaan kuten sovittiin. Tasan puoli yksitoista. kaunis tumma hiuksinen nainen syöksyi halaamaan Niinistä

No moi, moi. Oletpa sinä todella kaunis ja hienona tänään, Katariina. Niininen sulki oven kiireellä ja suuteli naista pitkään.

Mennään hissillä, jooko? Nainen huudahti iloisena.

Toki meillä on sellainenkin mahdollisuus vaikka käytän kyllä mieluummin portaita. Tämä hissi oli vaimon vaatimus..

Pieni hissi notkahti heidän astuessaan sisään miltei yhtä aikaa. Niininen halasi naistaan ja suuteli kaulalle.

He istahtivat olohuoneen sohvalle. Niininen antoi naiselle viinilasin.

Etkö sä ota lainkaan?

Join jo odotellessa. Nyt ei maistu.

Toimitusjohtaja putosi polvilleen naisensa eteen ja antoi käsiensä vaeltaa edes takaisin sileällä sisäreidellä ylös haaroihin asti.

Muuta kuin sinä.

Rivakalla liikkeellä Niininen nosti naisen jalat hartioilleen, repäisi tumman punaiset silkkialushousut irti omistajastaan ja laittoi suunsa kaunokaisen haaroihin.

Ai. Ai, ai! Nyt läikkyy. Meinaan tämä viini.

5

Kiitos, Seppo. Hyvä yhteenveto. Ollaan siis aika lailla loppusuoralla. Mikkelin ja Lappeenrannan terveysasemien testijaksojen päätyttyä meillä on homma kasassa. Toimitusjohtaja Niininen kertasi johtoryhmänsä ympäröimänä. Maanantai-aamun länsiväylän ruuhkaliikenne eteni mattona ikkunamaisemassa.

Niininen nousi tuolistaan ja käveli pöydän eteen.

Me kaikki tiedämme kuinka tärkeää on varmistaa, että kaikki sujuu kuten pitääkin. Kun tämä menee suunnitelmien mukaan parin kuukauden sisällä meillä on yrityksen myynti toteutettu. Muistakaa, meidän tarvitsee saada kaksi asiaa: luoda kysyntä ja imu lääkkeillemme sekä saada viranomaiset tämän taakse. Tässä vaiheessa nämä ovat ne asiat joihin keskitytään. Murehditaan muista eteen tulevista asioista sitten myöhemmin. Tässä on kohdat, joilla varmistamme asioiden sujumisen.

Videotykki heitti seinälle kolmen kohdan askeleet euron kuvakkeet luettelomerkkeinä. Kaikki kolme muuta johtoryhmän jäsentä syventyivät kohtien lukemiseen. Johtoryhmä koostui HCClinicin omistajista. Seppo Korhonen, tutkimusjohtaja. Alisa Kuustinen, varatoimitusjohtaja. Ville Vainio, talousjohtaja. He kaikki olivat olleet mukana alusta asti perustamassa yritystä. Niininen ja Korhonen olivat liikeidean isä ja äiti. Niininen oli laittanut eniten rahallisia paukkuja yritykseen, joten hän omisti suuren osan yrityksestä.

"Ensimmäinen kohta. Myyntiosasto on saatava heti kunnon vauhtiin. Edustajat liikkeelle ja sanomaa maakuntiin. Joka ikinen ja mahdollinen terveyskeskuslääkäri tavataan seuraavan puolen vuoden kuluessa. Kahvituksia, lounaita, matkoja mitä vaan vaatii. Tästä vastaa Alisa.

Toinen kohta. Viranomaisten kannat on saatava selville asap. Mikäli siellä on epäilyksiä tai vastustusta käydään jokainen läpi ja katsotaan miten edetään. Ne ketkä saadaan yritetään saada mediaan levittämään ilosanomaa.

Ville tuntee parhaiten THL:n väen. Hoida sinä se. Mulla on kontakteja valtiovarainministeriöön ja sosiaali- ja terveysministeriöön.

Kolmas kohta. Varmistamme, että suuri yleisö tulee tietoiseksi uudesta yhdistetystä diabetes- ja kolesterolilääkkestämme. Ruoka- ja terveysasiat ovat nyt niin kuuma aihe, että sosiaalisen median kautta vaikuttaminen on todella tehokasta. Otan itse hoitaakseni tämän kohdan. Minulla on jo tänään tapaaminen yrityksen kanssa joka pystyy meitä auttamaan tässä"

Varatoimitusjohtaja Kuustinen nosti jalkansa toisen päälle ja nojasi tuolissaan taakse. Hänen pyylevä olemuksensa täytti jakkupuvun hieman liian hyvin. Kuustinen oli porukan ainoa kaupallisen korkeakoulututkinnon haltija. Piti itseään lääkemyynnin ja –markkinoinnin eksperttinä. Lapseton 48-vuotias työnarkomaani, jonka harrastuksiin kuuluivat sisustaminen, taiteet ja joko rikkaat tai nuoret miehet. Mieluummin rikkaita ja nuoria.

Koko myyntikööri on ollut kentällä jo kuukauden joten myynnin osalta homma on hanskassa. Se mitä ne tarvii on kunnon tulokset tutkimuksista myyntiä helpottamaan. Lääkärikunta maakunnissa on todella vastaanottavaista. Ne haluaa uusia lääkkeitä tehostamaan hoitoja.

Hienoa. Tutkimuksiakin saadaan kohta. Onko kysymyksiä tai muuta kommentoitavaa?. Niininen katsoi ryhmäänsä.

Jos ei, niin päätetään tähän. Some-palaveri alkaa itse asiassa juuri nyt alakerran neukkarissa. Haluatko, Aila, tulla mukaan? Tai joku muu?

Kuustinen kieltäytyi kiireisiinsä vedoten. Hän ei uskonut sosiaalisen median hömpötyksiin. Muut nousivat laiskasti tuoleiltaan päitään pyöritellen. Niininen kiiruhti käytävälle. Tutkimusjohtaja Korhonen tarttui Niinistä hartiasta ja pysäytti toimitusjohtajan palaverihuoneen oven ulkopuolelle.

Harmaan kiharatukan alta paljastui huolestunut ilme. Korhonen oli kokenut 55-vuotias tohtori ja tutkimusalan ammattilainen. Kasvojen runsaat aurinkoläiskät ja punainen nenä viestittivät pitkästä veneilykaudesta.

Jukka, mä haluaisin keskustella sun kanssa yhdestä asiasta hyvin pian. Se vaatii hieman käsittelyä ja miettimistä. Se voi olla jopa ongelma meille

Niininen katsoi kummaksuen luottomiestään ja otti kännykän povitaskustaan.

Tämä viikko on hirveä. Katsotko Liisan kanssa ensi viikon alusta palaveriajan. Sopiiko?

Korhonen nyökkäsi hymähtäen. Niininen katosi alas rappusiin.

6

SmartSome Oy:n myyntimies pudotti tussin fläppitaulun edessä. Se oli harkittu ja tahallinen liike sillä myyntimies aisti, että toimitusjohtaja Niininen piti häntä liian varmana ja ylimielisenä. Hän toivoi kyykkimisen asiakkaan edessä auttavan viestin perille menossa. Myyntimies ei tiennyt, että se oli täysin turhaa – Niininen oli päättänyt ostaa jo ennen tapaamista.

Kiitos hyvästä läpikäynnistä. Ymmärsinkö nyt oikein, että palvelunne avulla saamme haluamamme määrän eri sosiaalisissa medioissa toimivia keskustelijoita, jotka levittävät sanomaamme? Niininen veti yhteen ja avasi pöydältä vissypullon.

Aivan oikein. Määritellään vaan tavoitteet. Mitä halutaan saavuttaa ja mikä on viestinnän tarkoitus. Mä ehdottaisin, että lähdetään liikkeelle ainakin yhdellä tiimillä eli kuuden henkilön voimalla. Alkuun tehdään tehohyökkäys ja tiimi työskentelee täysillä kaksi viikkoa. Sen jälkeen laitetaan projekti ylläpidolle pariksi viikoksi ja taas sen jälkeen hyökkäystä uudelleen. Jatketaan tätä sovitun ajan tai kun tavoitteet on täytetty. Myyntimies kaivoi innokkaasti tilaussopimusta mustasta salkusta

Nyt olisi hyvä miettiä missä foorumeissa ja blogeissa tiimimme työskentelee ja vaikuttaa. Tässä on meillä aika kattava lista ja siitä voisitte miettiä.

Kyllä, kyllä…mutta se tärkein kysymys: mitä tämä maksaa? Niininen keskeytti tekohymyillen.

Eihän tämä ilmaista ole. Tulokset kuitenkin puhuvat puolestaan. Tässä muutamia projekteja ja niiden vaikuttavuuksia. Kuten huomaat mitatuilla aikajaksoilla olemme kasvattaneet näiden tuotteiden tunnettuvuutta ja mielikuvia markkinassa huimasti. Oli sitten sattumaa tai ei, mutta samalla jaksolla niiden myynti on kasvanut keskimäärin 45%.

Vähän vaikea vahvistaa kun puhutaan pelkistä tuote ykkösistä ja kakkosista…

Me emme tietysti koskaan paljasta asiakkaidemme tai tuotteiden nimiä. Sama koskee totta kai teitä myös. Kukaan ei saa tietää, että olette tätä käyttäneet. Firmamme tekee virallisesti vain nettisivustoja ja mainontaa. Myyntimies vakuutti totisena.

Ok. Laita tulemaan tarjous ja me käymme vielä nämä mediat läpi. Jos ja kun edetään miten se tapahtuu?

Hieno homma. Laitetaan tarjousta tulemaan. Käyntiin lähtö tapahtuu aloitusworkshopilla, jossa sovitaan mitä tavoitellaan ja mitkä ovat viestinnän kärjet. Tämän jälkeen luomme profiilit keskustelijoille. Hyväksyntänne jälkeen lähdemme paasaamaan valitsemissanne medioissa ja foorumeissa.

Laita nyt kuitenkin ensin se tarjous tulemaan. Mikäli se on hyväksyttävä laitetaan projekti käyntiin heti kun mahdollista

7

Mitä sinä täällä vielä tähän aikaan? Ja istut pimeässä. Hyvänen aika. Toimitusjohtaja Niininen yllättyi sytyttäessään valoja keittiössä. Hän oli väsynyt ja pitkän päivän jälkeen halusi olla yksin.

Enpä saanut taas unta. Niinisen vaimo Maria tiuskasi väsyneen näköisenä ja otti viiniä lasistaan. Vaikean sairauden takia hän joutui liikkumaan pyörätuolissa ja erityisesti yöt olivat vaikeita jatkuvien kipujen takia.

Hän katsoi miestään vihasta täristen, kulautti loput viinit lasista ja heitti lasin kohti miestään. Lasi osui Niinistä olkapäähän ja kimposi pöydälle hajoten pieniksi palasiksi.

Sinäkin saatanan huoripukki! Minkä mättään päältä sitä ollaan nytkin tulossa. Koko helvetin päivän olen täällä joutunut kivuissani pyörimään. Tiedätkö yhtään miltä tämä tuntuu? Ajatteletko koskaan muuta kuin vitun itseäsi? Saatanan tunari.

Just näin. Ilmeisesti kylpylässä oli oikein rentouttavaa.

Niininen poistui keittiöstä. Hän tiesi mitä oli tulossa. Heidän elämänsä oli noudatellut samaa kaavaa jo vuosikausia. Kaikki oli välillä lähes siedettävää, normaaliakin pitkiä aikoja. Sitten aivan tyhjästä syntyy hirmuisia huuto- ja raivokohtauksia. Niininen tiesi, että vaimon sairaus oli julma. Se oli kalvanut hänen joskus rakastamaansa naista jo kohta 10 vuotta. Sairaus oli tuonut suloisen rakkauden tilalle puhtaan vihan ja sairaan katkeruuden. Onneksi hänellä oli työnsä, Niininen oli monta kertaa kiittänyt. Lukuisia kertoja hän oli suunnitellut jopa unelmoinut miten hiljentäisi tuon hirviön lopullisesti. Vuosia sitten hän oli jo päättänyt lyödä stopin yhteiselle taipaleelle. Viime hetkillä toimitusjohtajan pokka kuitenkin petti ja hän kaatoi terästetyn lasin pöydälle.

Tyttärestään Kertusta Niininen oli ollut huolissaan jo pidempään. Kertulle he olivat pystyneet tarjoamaan hyvän lapsuuden. Viime vuosina Kerttu oli kuitenkin kärsinyt perheen jäätävästä ja mielipuolisestakin ilmapiiristä. Niinistä harmitti, että ennen niin läheiset välit olivat muuttuneet lähinnä keskusteluihin rahan saannista ja sen käytöstä. Mielessään huoli tyttärestään Niininen painoi päänsä tyynyyn ja nukahti miltei välittömästi.

Toimitusjohtaja havahtui hereille. Hän yritti aukaista silmiään. Aamun valo kajasti himmeänä näkökentässä, mutta silmäluomet tuntuivat raskailta. Kylmä neste valui kasvoille ja kaulalle. Hän pyyhki kämmenellään silmänsä ja räväytti ne auki.

Sängyn vierellä aamun hämärässä vaimon kasvot vääntelehtivät raivon, hulluuden ja sammumisen partaalla. Käsissään vaimolla oli iso tuubi, josta nainen valutti läpinäkyvää geeliä Niinisen kasvoille.

Eikö olekin hyvää. Vai et ole tainnut vielä maistaa? Laitat tätä vain sinne huorasi peräreikään. Häh? Helvetin perverssi paska.

Niininen heitti peiton syrjään ja hypähti sängystä ylös vaimonsa kurkkuun kiinni. Rajulla otteella Niininen nosti vaimonsa ylös pyörätuolista seinälle.

Saatanan ämmä! Nyt alkaa tämä paska riittämään. Laitetaan tätä sulle. Sä sitä tarviitkin. Kuiva ja sairas ämmä.. Niininen puristi ison kasan liukastegeeliä kouraansa, tunki kätensä rimpuilevan vaimon housuihin ja hieroi sitä rajuin ottein haaroihin.

Joko alkaa kostumaan, häh?

Sun kanssa mä en oo kostunut koskaan. Vitun minimuna. Pane nyt, pane. Vanhojen aikojen kunniaksi. Vaimo hymyili hullua hymyään minkä Niinisen kuristusotteelta pystyi.

Niininen katsoi vaimonsa kärsiviin silmiin pohjaan asti. Suuttuessaan hän tunsi aina hävinneensä. Kontrollia ei saisi päästää käsistä missään tilanteessa. Niininen päästi vaimonsa otteestaan, heitti sängylle ja käveli pois. Vaimon nauru täyttyi itkun sekaisella huutamisella.

Hetken aikaa talo oli tuskaisen hiljainen. Vain astioiden kilahtelu ja toimitusjohtajan aamaisaskareiden äänet halkoivat ison talon pysähtynyttä aikaa. Rauhoituttuaan vaimo lykki tuolillaan keittiöön. Hän oli alasti ja täysin tyyni. Kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vaimo rullasi Niinisen aamiaisen viereen.

Mä tiedän, että sä oot pannut varmaan jokaista hametta kantavaa siellä teidän vitun klinikissä. Ei siinä mitään mutta se, että sä tuot tännekin niitäkin huoriasi on jo liikaa. Jos sä haluat, mä voin tehdä sun elämästä helvetin vaikeaa. Mä voin tuhota sut hyvin helposti. Ymmärsitkö? Vaimo toi kasvonsa lähemmäksi ja tuijotti.

Niininen laski kahvikupin pöydälle ja jatkoi rauhallisella äänellä.

Kulta. Rakas vaimoni. Miksi haluaisit omaa rakasta aviomiestäsi satuttaa. Jos huuruissasi olet unohtanut, olemme naimisissa ilman minkään näköistä avioehtoa. Purisit siis niin kuin omaa oksaasi. Mutta jos haluat avioehdon niin tehdään jumalauta ihmeessä.

Mä en saatana luota suhun! Vaimo katsoi täristen Niinistä ja lykki pois.

8

Niininen laittoi puhelimensa takin taskuun ja seurasi kuinka taksikuski pujotteli aamun viimeisissä ruuhkissa. Vaimon yöllistä kohtausta oli vaikea saada mielestä. Mielipuoliset kasvot silmien edessä. Se jääräpäisen sairas intensiivisyys. Välillä hän ajatteli, että he voisivat palata edes pari askelta taaksepäin. Takaraivossaan hän kuitenkin tiesi, että heillä oli vain yksi suunta. Eteenpäin syvempään kaaokseen. Hän painoi asian pois mielestä. Ikäänkuin maalasi ikävän mielikuvan mustalla tussilla. Se toimi aina.

Niininen oli sopinut vanhan ystävänsä valtiovarainministeriön kansliapäällikön Lasse Koivulan kanssa aamukahvitapaamisen keskustaan. Niininen ei ollut nähnyt ystäväänsä moneen vuoteen. Ei siksi, että ei olisi halunnut vaan molempien kiireet olivat olleet tiellä. Muutaman kerran olivat sentään soitelleet.

Kansliapäällikkö ja Niininen olivat olleet hyviä opiskelukavereita. Niininen lääketieteellisessä ja kansliapäällikkö valtiotieteiden parissa. Yhdessä he olivat juhlineet monet juhlat ja kännit. Opintojen lopulla kansliapäällikkö tapasi tulevan vaimonsa ja kaverien välit etääntyivät. Koivulan biletysvietti kuitenkin säilyi vuodesta toiseen. Kansliapäällikön katoamiset juhlissa olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Niinisen muistissa oli kirkkaana kansliapäällikön katoaminen eräissä vappubileissä.

Koivula oli toikkaroinut bilepaikan ulkopuolelle tupakalle. Viereen oli kurvannut pakettiauto. Sisältä ponkaisseet kolme raavasta karjua heittivät kansliapäällikön kaaressa pakettiautoon. Yrittivät jonkin sortin seksuaalista väkivaltaa ja jättivät metsätielle Espooseen. Tai raiskausta Niininen epäili sillä kansliapäällikkö ei koskaan tapahtumasta avautunut. Hän ei kuitenkaan enää suostunut laittamaan päälleen perinteistä vappuasuaan, vaaleanpunaista pitkää peruukkia, korsettiliivejä, hametta ja korkokenkiä.

Urallaan Koivula oli edennyt hyvin. Jostain syystä mies päätyi demareihin ja erinäisten puoluetehtävien jälkeen nimitettiin kansliapäälliköksi viisi vuotta sitten. Niininen tiesi, että Koivulalla oli lonkerot joka puolella eikä ollut asiaa vireillä, josta kansliapäällikkö ei tiennyt.

Lasse, täällä. Täällä perällä., Niininen huikkasi hiljaisessa kahvilassa. Kansliapäällikkö parkkeerasi tarjottimensa kanssa Niinisen pöytään.

Hienoa kun sulta löytyi hetki aikaa. Kiva vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Niininen kätteli kansliapäällikköä.

Näin on. Tarttis nähdä vähän useammin. Mitäs sulle kuuluu? Huhuja liikkuu, että olet kohta rikastumaan päin.

Hyvää kuuluu. Kiitos kysymästä. Ollaan tosiaan aika lähellä H-hetkeä mutta mikään ei ole varmaa ennen kuin rahat on tilillä. Niininen ryysti kahvia ja jatkoi.

Mitäs Vapulle ja muulle pesueelle kuuluu?

Hyväähän niille. Vaimo on pitkällä työmatkalla joten huushollin pitämisessä stressiä riittää. Onneksi tytöt on niin isoja, että ei niitä paljon tartte perään katsoa. Siivoavatkin paremmin kuin äitinsä.

Kuinkas Maria jakselee? kansliapäällikkö vakavoitui ja iski kiinni suklaaleivokseensa

Ihan hyvin olosuhteisiin nähden. Kuule, olihan mulla vähän asiaakin, Niininen pyyhki suupieliään ja kumartui eteenpäin.

Oho, tulipas tämä yllätyksenä. Kansliapäällikkö hymyili.

Katsos. Pari juttua. Ensinnäkin. Sähän tiedät tämän meidän tilanteen HCClinicissä.

En nyt aivan tarkkaan tällä hetkellä. Päivitäppä lyhyesti.

Hyvin lyhyesti. Meillä on kliiniset tutkimukset tehty onnistuneesti ja kenttätestitkin jo loppusuoralla. Kaupan ehtona meillä on, että saadaan myyntilupa asap. Ainakin Suomeen. Kilpailijat on jo kannoilla kovaa vauhtia.

Se ostaja on se joku iso eurooppalainen lääkeyritys. Mikä se nimi olikaan. Nanotrin.

Niininen siirsi tarjottimen syrjään ja risti kätensä pöydälle.

Niinpä. Mehän ollaan hyviä ystäviä pitkältä ajalta niin mä meen nyt suoraan asiaan. Mä olen valmis antamaan sulle hyvän palkkion. Tai siis osuuden niistä myyntirahoista sulle jos saat tätä nyt autettua eteenpäin.

Tottakai mä autan jos vain voin. Se on kuitenkin ton sossuministeriön heiniä joten mahdollisuudet voi olla vähän heikot. Fimeasta tunnen muutaman sällin. No, katson mitä voin tehdä.

Kansliapäällikkö veti hiuksiansa taaksepäin.

Ihan vaan mielenkiinnosta. Mistä palkkiosummista tässä nyt puhutaan?

Ajattelin 100 000 euroa, Niininen heitti vakavana. Hän tiesi, että nyt liikuttiin riskirajoilla, mutta hän ei jättäisi yhtään kiveä kääntämättä kaupan onnistumiseksi.

Oho. Kuten sanoin katson mitä voin tehdä. Kansliapäällikkö vastasi lähes yhtä vakavana.

Mutta hei, nyt on pakko lähteä eteenpäin. Koivula hörppäsi kuppinsa tyhjäksi.

Ok, pidetään yhteyttä. Yks juttu vielä. Muistelin tuossa, että kännipäissäsi juttelit joskus siitä sun yksityisetsiväkaverista.

Ai, Ora, vai? Ei se mikään kaveri ole. Hoiti vaan yhden sellaisen sanotaanko asiakirjajutun mutta siitä mä en voi keskustella kyllä edes sunkaan kanssa.

Ei, ei. Kun tarttisin sen yhteystiedot. Sehän oli ammattimainen ja kylmä kaveri. Ainakin sun kuvailujesi perusteella.

Se tekee rahasta kyllä mitä sovitaan. Mulla on sen numero huoneessani. Mä tekstaan sen sulle vielä tänään. Meinaaks laittaa vahtimaan vaimoa, vai? Koivula röhähti

Jotain sen suuntaista. Laita numeroa tulemaan. Niininen hymyili väkinäisesti.

9

Saatana. Kuuntele, vitun prinsessa! Lopeta nyt se parkuminen. Et soita kenellekään. Linkutat vessaan, siivoat naamasi ja menet kotiisi rauhoittumaan. Tulen käymään illalla. Kerttu Niininen ponkaisi raivon vallassa ylös sängystä ja veti pikkuhousut nilkoista jalkaansa.

Hei, hei, hei. Olikohan täällä joku kesken? Pitkätukkainen mies karjahti.

Helvetti näitä mamman pikku puudeleita. Ensin ne kinuu päästä hommiin ja sitten kun tulee vähän kovempi paikka ollaan menossa jo poliisille.

Mikä vittu siellä nyt oli?

Se oli tää uus tyttö, Jaana, tehnyt sen Porvoon liikemieskeikan. Onhan se kaveri ennenkin vähän innostunut mutta nyt menee vähän jo liian pitkälle. Pitäiskö kaverille antaa varoitus? Kerttu laski puhelimen yöpöydälle.

Pitkätukkainen mies veti Kertun sängyn vierelle ja kietoi lihaksikkaat, tatuoidut kädet lantion ympärille. Nopeasti mies veti Kertun pikkkuhousut alas reisille ja päästi kädet valoillleen.

Ok. Otan sen heebon käsittelyyn. Täällähän on onneksi vielä uuni lämpimänä.

Ummm. Ehkä se voisi vähän rentouttaa. Voisit sä vähän...Sä oot niiin tajuttoman hyvä siinä.

Kerttu rojahti sängylle ja samassa puhelin soi uudelleen. Hän huitaisi puhelimen korvalleen vihaisena.

Mitä helvetti vielä. Ai, anteeksi. Äiti, luulin sinua erääksi toiseksi. Mitä sulla?

Hän työnsi miehen päältään ja nousi ylös.

Kerttu kuunteli äitinsä vuodatusta yli kaksikymmentä minuuttia. Puhelun päätyttyä hän istuutui yöpöytänsä ääreen ja tuijotti ulos aamuauringon puhkomalle Mannerheimintielle.

Pitkätukkainen mies tuli hänen taakseen ja laittoi kätensä Kertun harteille.

Oliko siellä joku hätänä?

Sitä samaa vanhaa paskaa. En tiedä kumpaa käy enemmän sääliksi. Äitiä vai isää. Hän pyyhi alkavan kyyneleen nopeasti silmäkulmastaan.

Mut vittu. Show måste utvecklas. Kerttu kääntyi tuolillaan ja otti miehen kalun käteensä.

Nyt ei enää riitä pelkkä lipominen. Mä haluun tän mun sisääni. Tunniksi.. Hän virnisti ja otti jäykistyneen kalun suuhunsa.

10

Tutkimusjohtaja Seppo Korhonen piirteli kultaisella HCClinicin kynällä epämääräisiä kuvioita ruutuvihkoonsa. Korhonen oli odottanut yli puoli tuntia toimitusjohtaja Niinistä. Niininen oli kuulemma tulossa. Ei se näköjään auta vaikka olisi kuinka hieno ja nopea auto, Korhonen mutisi itsekseen.

Kymmenen minuutin kuluttua Niininen ryntäsi Korhosen huoneeseen ja istuutui pahoitellen pöydän ääreen.

Tiedän, tiedän, Seppo. Hieman myöhässä. Pahoittelen mutta mennään nyt asiaan koska on taas kiire päivä edessä.

Ei mitään. Hienoa, että löysit tälle aikaa. Voi nimittäin päivän ohjelmasi mennä uusiksi. Korhonen heitti pöydälle paksun muovitaskun.

Nyt on niin, että ilmeisesti meidän D2KOL+ -lääkkeen vaikutukset vähän muuttuu pidempään nautittuna. Tämä tuli esille Mikkelin ja Lappeenrannan kenttätutkimuksissa. Yli kahden kuukauden käyttäjissä riskimarkkerit nousee aivan liikaa. Käyttäjäjoukko on pieni, mutta heillä on ilmennyt oudon paljon sydänvaivoja. Jopa yksi aivoinfarkti.

Jumalauta! Niininen katsoi tuimasti Korhosta silmiin

Niinpä. Tuli heti mieleen miksi tämä ei tullut esille aiemmissa tutkimuksissa, joten aloin viime johtoryhmän jälkeen vielä selvittelemään asiaa. Kävi ilmi, että tämä oli tullut esille jo aiemmin. Itse asiassa ihan alussa. Tulokset oli jostain syystä poistettu tutkimuksista ja lopputuloksista. Ovelasti oli piilotettu. Markun tekosia.

Niininen nojasi tuolillaan taakse päin ja katsoi ikkunasta ulos. Hän tiesi, mitä oli tulossa. Hänen salainen projektinsa tulisi nyt paljastumaan.

Jukka, tämä on aivan systemaattista tutkimustulosten väärentämistä. Tätä ei ole voitu tehdä ilman ylemmän johdon tietoa asiasta. Tässä tulee vähän tiedätkö tyhmä ja tarpeeton olo. Sä tiedät hyvin, että tällaisessa minä en halua enkä voi olla mukana.

Seppo. Kuuntele.. Korhonen hypähti ylös tuolistaan ja pamautti nyrkin pöytään.

Jumalauta, Jukka, tässä ei kuuntelu auta. Kerro, helvetti, miksi tällaista pitää tehdä ja miksi minulle ei kerrottu mitään. Olen jumankauta firman osakas ja tutkimusjohtaja.

"Olen pahoillani. Ei ollut tarkoitus halventaa. Tai mitään. Ei tässä ollut kyse sinusta. Päinvastoin. Yritin suojella sua. Tiedän kuinka intohimoinen tutkija olet. Eikä tästä