Puun muisti

By Ulla Hirvensalo

Tuskin maailma oli selviytynyt vuosituhannen vaihtumisen aiheuttamasta kaaoksesta, kun ilmestyi uusi uhka: ideat loppuvat maailmasta. Suomi otti vaaran todesta ja alkoi toimia kuten kunnollinen EU-yhteisön jäsen. Hallitus kutsui koolle viisaiden komitean laatimaan selviytymis-strategian, jota noudattamalla Suomi nostettaisiin tieteen kärkimaaksi.

Mantraksi nousi monitieteellinen tutkimus. Haluttiin kaataa rajoja sekä tieteenalojen sisällä että tutkimusalueiden ulkopuolella. näin Suomi nostettaisiin maailman kartalle uusien ideoiden tuottajamaana.Keihäänkärki-niminen rahoittajayritys kutsui Bioinformaatikko Beritin monitieteellisen ryhmän johtajaksi. Muut jäsenet olivat puututkija Pekka, insinööri Iivari, humanisti Heikki, teologi Tellervo, kuvanveistäjä Kalle ja nanotutkija Niilo.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jul 29, 2016
• ISBN: 9789523308497

Ulla Hirvensalo

Ulla Hirvensalo on peruskoulutukseltaan kemisti (orgaaninen kemia, biokemia, radiokemia). Hän erikoistui tieteellisen tiedonhallintamenetelmiin. Ensimmäinen työpaikka oli VTT:n Informaatiopalvelulaitos, jossa hän työskenteli informaatikkona otti myös haasteen vastaan tietotekniikan hyväksikäytöstä tietojen löytyvyydessä. Toinen työpaikka oli Lääketehdas Orionin tutkimus- ja tuotekehityksen informaatiopalveluosaston päällikkönä ja myöhemmin tiedonhallintapäällikkönä.

Book preview

aikajana

Interlude

Laulu Ristilukista, Jean Sibelius

Tuoll'

korpien kätköissä ruohikko on

ja paisteessa siell' auringon,

käy lukki niin suuri ja musta kuin yö,

Se saalista vaanii ja syö.

Säde päivän sen vangiksi väijyen käy

kun iltaisin verkkonsa taa hämärtäy.

Ja tullessa yön hän alkavi työn,

jok' ainoan sielun hän vangita voi

ja piinaten surmaa ne, oi.

Berit ei ollut koskaan tuntenut niin suurta vihaa ja kuitenkin samalla niin hirvittävää pelkoa kuin nyt laskeutuessaan Stanstedin lentokentälle. Lentoemännät toivottivat mekaanisesti hyvää päivänjatkoa. Berit katseli muita matkustajia, pääasiassa opiskelijoita, jotka käyttivät halpalentoyhtiöitä. Heille toivotus saattoi osua, mutta ei Beritille. Lentokentän kiiltävä lattia tuntui petollisen liukkaalta. Berit kulki varovasti vetäen pientä murisevaa laukkua perässään. Taksin pitäisi odottaa ulkopuolella nimikyltein varustettuna. Määränpäätä hän ei tiennyt. Taksia ei näkynyt. Beritin teki mieli heti kääntyä takaisin, mutta hän ei uskaltanut. Joku silmä varmasti oli jo löytänyt hänet seurantaansa, paluuta ei ollut. Beritin olkapäälle koputti toppatakin käsi. Huonolla englannilla hänet komennettiin taksiin, joka ei muistuttanut Lontoon mustia tilavia Rovereita. Kuski ajoi ja poltti tupakkaa. Taksin radiopuhelin kilkutti käskyjä, joista Berit ei saanut selvää. Viimein kaarrettiin Doclandiin päin. Löytyi läpinäkyvä lasitalo. Berit ohjattiin maisemahissiin, jossa hän yritti rentoutua keksimällä hissipuheita, mutta ei onnistunut kuin sopertamaan suomeksi:

Tieto maailmanrauhan turvaksi

ennen kuin jo he olivat ylimmässä kerroksessa ja hänet tyrkättiin isoimmasta ovesta sisään. Aurinko heijastui vastapäisen tornin ikkunoista suoraan Beritin silmiin. Hän ei hetkeen nähnyt mitään, sitten kuului ääni, jota hän ei olisi enää koskaan halunnut kuulla. Ääni toi mieleen hikiset kädet.

Oletko valmis kirjoittamaan salassapitosopimuksen?

Overture

Kimalaisen lento, Nikolai Rimsky-Korsakov

Kesto: 1 minuutti + 6 kuukautta, jona aikana

Beritiin osui keihäänkärki

etsittiin monitieteellisiä ideoita

kuunneltiin tuuban crossoveria Tarjanne-laivalla

mietittiin madontunnistamisen mahdollisuuksia keihäänkärki-ideaksi

opittiin tuntemaan monitieteellisen kimaran komponentit

Tuskin maailma oli selviytynyt vuosituhannen vaihtumisen aiheuttamasta kaaoksesta, kun ilmestyi uusi uhkakuva: ideat loppuvat maailmasta. Suomi otti vaaran todesta ja alkoi toimia kuten kunnollinen EU-yhteisön jäsen. Hallitus kutsui koolle viisaiden komitean laatimaan selviytymisselvityksen, jota noudattamalla Suomi nostettaisiin tieteen kärkimaaksi. Ensimmäiseksi idea-sana muutettiin innovaatioksi ja sitten alkoi tapahtua. Innovaatioaallot pyyhkivät yli koko Suomen. Ei jäänyt kuivaksi korpimaaksi nientä eikä notkelmaa. Yksinäiset onnenonkijat eivät pärjänneet aallokossa, vaan heidän oli verkostoiduttava. Aaltojen kuohuista nousisivat uudet nokiat, vaisalat ja hissit. Nanoteknologia ohitti bioteknologian suosituimmuusasemassa. Puun uitto, sahaaminen ja sellun keitto olivat menneisyyden menestystekijöitä.

Keihäänkärkiklusteri Oyj oli päättänyt olla yksi selviytyjistä. Se oli heitellyt verkkoja Oulusta Keilaniemeen ja saaliina istui lähes viisikymmentä nuorta tutkijalupausta Hanasaaren kulttuurikeskuksen auditoriossa. Bioinformatiikan laitokselta tilaisuuteen oli lähetetty Berit, jonka väitöskirjan aihe oli suunnitteluvaiheessa. Laitoksen esimies totesi, että kaikista naruista kannattaisi vetää silloin, kun raha liikkui. Firman logo hyppeli näytöltä toiselle. Seinät muuttuivat keihäitten taistelukentiksi. Ravelin Boleron loppukiihdytys resonoi Beritin kylkiluissa. Viimeinen tahti räväytti keihäät tavoittelemaan taivaita. Hiljaisuus kokosi karanneet keihäät uudelleen klusteriksi. Sibeliuksen Finlandian isänmaallinen loppuhuipennus sai keihäät muodostamaan siniristilipun. Berit huokaisi helpotuksesta. Lipun mittasuhteet olivat oikeat. Suosionosoitusten jälkeen firman edustaja perusteli keihäänkärkien vallitsevaa osuutta logossa. Ne vastasivat jokainen uutta ideaa ja kun ne ryhmiteltäisiin yhteen klusteriksi, syntyisi uusia innovaatioita. Kysymykseen, miksi tunnusmusiikkina soi Ravelin Bolero, jossa kiihtyvällä tempolla jauhetaan samaa teemaa ilman muunnelmia, edustaja vastasi musiikin parhaiten kuvaavan yhteistyön voimaa. Näin luodaan vahva keihäänkärkituote. Beritiä vastaus ei tyydyttänyt, mutta hän päätti olla hiljaa, etteivät rahoitustoiveet heti alussa menisi hukkaan. Edellisestä innovaatiokokouksesta Berit muisti vain valtiovallan mantran, tai lähinnä sen, ettei siitä ollut mitään konkreettista muistettavaa. Kuulijoissa teksti oli herättänyt hilpeyttä ja huokailuja, kun se oli tulostettu ruudulle sana kerrallaan, kuin painopiste olisi jokaisella sanalla.

Innovaatiokykyä tarvitaan tavoiteltaessa entistä parempaa tuottavuutta ja uusia, taloudellisempia ratkaisuja. Innovaatiokykyiset organisaatiot pystyvät jatkuvasti kokoamaan ja kanavoimaan henkilöstön, palveluntuottajien ja asiakkaiden luovuutta, osaamista ja muita resursseja uusiksi taloudellista hyötyä tuottaviksi ratkaisuiksi, innovaatioiksi. Inhimillisen pääoman ohjaaminen edellyttää organisaatiolta hyvää kumppanuus- ja hankintaosaamista sekä verkostotaitoja.

Sanat olivat virranneet kuin kevätpuro, solisseet aikansa ja sitten haipuneet.

Beritiä kyllästyttivät itseohjautuvat kokoukset, joissa vain äänekkäimmät saivat keikaroida uusilla tiedoillaan. Hanasaaressa avattu keskustelu ei poikennut muista samankaltaisista, joissa hän oli joutunut aikaansa kuluttamaan. Kehitettiin uusia paperinmakuisia hankkeita, joista heti näki, ettei asiaa ollut ajateltu edes esityslistan loppuun asti. Tarvittiin numero tilastoihin. Lopputuloksen kirjaaminen nollaksi jäisi muiden harteille. Paperista Suomi on tähän asti elänyt, mutta nyt täytyisi löytää uutta syömistä.

Tarvitaan diffuusiota, hehkutti joku näsäviisas.

Väärä tiedekunta, kuului takarivistä.

Innovaatio on orgaaninen kasvuprosessi, jonka kasvattamiseen tarvitaan johtamisen innovaatioita, jatkoi eturivin älykkö

Ensimmäinen puhuja ei lannistunut, vaan maalaili värikkäitä ideoitaan fläppitaululle.

Uudet ideat kytketään vanhoihin, miettikääpä vaikka sähköä tai muovia.

Innovaatiojournalismi on tulevaisuuden tiede, me voimme olla sen edelläkävijöitä Suomessa.

Informaatio ja tieto ovat luovuuden raaka-aineita, innovaatio-kaskadien polttoainetta.

Innovaatiot!

Suomi maailmankartalle!

Monitieteellinen tutkimusryhmä!

Beritiä alkoi nukuttaa, korvissa suhisi. Hän piirteli muistiinpanoihinsa innovaatiopallukoita ja puhkoi niitä, aina kun kuuli vanhan idean. Hänen ajatuksensa rakentelivat jo semanttiseen verkkoon perustuvia tiedonkuvaus- ja hakumenetelmiä, kun hänen korvansa nappasivat käsitteen monitieteellinen tutkimusryhmä. Innovaatiokaskadit, mitä olioita ne olivatkin, herättivät Beritin uudelleen tähän maailmaan. Keihäänkärkiklusterilla oli uusi demo ruudulla. Tanssijoita, matemaatikkoja, säveltäjiä, lääkäreitä, kuvataiteilijoita, biokemistejä, fyysikoita, insinöörejä, laulajia, soittajia, orkestereita, pieniä rockyhtyeitä, viivakoodin suunnittelijoita, nanoteknologeja, kirvesmiehiä, metsureita. Tämän jälkeen Beritin silmät uupuivat seuraamaan esitystä. Kaikki puuhastelivat ensin omissa nurkissaan, kunnes yhteisymmärrystä alettiin kuvata punaisilla ideapalloilla, jotka kerääntyivät klustereiksi ja keihäänkärjet räjäyttivät ne maailmaa valloittamaan.

Berit muisteli edellistä tilaisuutta, jossa hän yritti tuoda esiin samanlaista ideaa sanomalla:

Innovaatiotoiminnan yksi peruspilari on, ettei tutkimatta hutkita, eli on ajateltava yli rajojen, otettava ideoita muiltakin tahoilta kuin omasta navasta, hän oli ollut sanomaisillaan, mutta oli hillinnyt terävän kielensä ja jatkanut: kuin omasta tutkimusalueesta. Lääkärit ja insinöörit, sosiologit ja kemistit, historioitsijat ja tulevaisuuden tutkijat jne. on saatettava yhteen kehittämään uusia tuottavia innovaatioita."

Tämän kertainen kokous ei päättynyt viini- ja kolmioleipätarjoiluun eikä raporttien lähetyslupauksiin. Osallistujat saivat itse valita tarjoiluvaihtoehdon täyttämällä kyselykaavakkeen. Berit tutki uteliaana innovaattorin eväspussia, jossa oli katkaravuista ja miekkakalasta muodostettuja minipyramideja. Jälkiruuaksi innovaattorit ohjattiin kierrätysmateriaalista rakennetun lammen ääreen, jossa ui marsipaani-merenneitoja lumpeenlehdillä. Mansikoista oli rakennettu jäävuoria.

Berit, sinähän olet kiinnostunut projektien käyttäytymismalleista. Sinä olet sopiva tähän projektiin. Keihäänkärkiklusterin Matias nykäisi Beritiä hihasta, samalla kun Beritin käsi tapaili marsipaanineitoja. He olivat opiskelun alkuaikoina törmänneet muutaman kerran, mutta sitten heidän opintonsa olivat eriytyneet. Jaa, niin mihin, Berit oli sanomaisillaan, muttei ehtinyt, kun hänen nimensä oli lyöty läppäriin ja läppärin kannet kiinni. Sitten ei tapahtunutkaan pitkään aikaan mitään, kunnes eräänä iltana Beritin sähköpostiin tuli ääniviesti, joka alkoi höyrylaivan huudolla. Sitä ei voinut ohittaa. Berit ei vielä aavistanut, miten merkittävä tuo höyrypillin kutsu hänen uralleen olisi.

Innovaatio, sehän tuli sanasta innovare - tehdä uudeksi. Eiköhän tuo riitä kokoukseen valmistautumiseen, Berit päätteli tyytyväisenä.

Keihäänkärkiklusterin viesti tuli kera animaation. Berit oli saanut tittelikseen Innovaattorien huippu. Tarjoilutilaukset oli myös pisteytetty ja Berit oli sen mukaan saanut ylivoimaisesti korkeimmat arvosanat. Hänet oli valittu siihen Innovaattorien joukkoon, josta seulottaisiin Keihäänkärkiklusterin seuraavan projektin vetäjä. Beritin lopputyö Bioinformatiikan laitoksella oli juuri hyväksytty, joten hänellä oli hyvää aikaa osallistua testirumbaan. Seuraavat kaksi viikkoa olivat täynnä tehtäviä, lomakkeiden täyttöä ja haastatteluja. Keihäänkärkiklusterilla ei ainakaan testi-materiaalista eikä ideoista ollut pulaa. Kysymykset käsittelivät kaikkea muuta kuin testattavan luonnetta, kykyä selviytyä hankalien ihmisten kanssa tai matemaattisten lukusarjojen logiikkaa.

Berit oli lapsesta lähtien ollut utelias, ihan rasittavuuteen asti; näin hänelle oli pohjustettu tutkijan uraa. Kyselykausi oli käynnistynyt heti, kun hän oli oppinut sano-maan sanan miksi. Luonnon tutkiminen oli alkanut samaan aikaan kuin konttaaminen. Pihapiirissä ryömivä muurahaisia tarkkaileva vauva oli herättänyt hilpeyttä ja ihmetystä. Muuhai oli ensimmäinen sana, jonka hän oli oppinut hiekkalaatikon ihmeellisyyksistä. Tiedon janon lisäksi hänellä oli ollut tavaton tarmo saada asiat nopeasti valmiiksi. Berit muisteli huvittuneena, kun opettajat olivat huokailleet: Keskity nyt Berit hyvä hiukan syvemmin aiheisiin, älä hyppää ideasta toiseen. Berit vain oli vain nauranut ja jo siirtynyt uuden ongelman ratkaisemiseen.

Yliopisto-opinnoissa Beritiä oli pitkäjänteisyyden puute alkanut vaivata. Miksi, hän oli kysynyt itseltään, ja olisi halunnut saada yhtä nopeasti vastauksen kuin lapsena vaarilta. Opiskelussa oli itse paneuduttava kirjojen ja tietokantojen syövereihin, oli otettava selvää ja ratkaistava ongelmia, ehdotettava tutkimukselle erilaisia etenemismalleja. Hän oli alkanut löytää itsestään uusia ominaisuuksia, joita lapsuudessa oli pidetty määräilevyytenä. Sitä kutsuttiin johtamistaidoksi. Jos Berit ei jaksanutkaan paneutua vuosikausiksi saman ongelman pariin, hän jaksoi innostaa ryhmäänsä tekemään määrätietoista ja kurinalaista työtä. Hän oppi nopeasti löytämään hyvät ominaisuudet ihmisistä ja hyödyntämään niitä projektityössä. Bioinformatiikan tieteenhaara oli juuri häntä varten. Ryhmätyötä, uusien asioiden yhdistelemistä, raja-aitojen kaatamista ja nopearytmistä toimintaa, niissä hän oli vahvimmillaan.

Tärkein viesti tuli kahden päivän kuluttua siitä, kun Berit oli lähettänyt vastaukset. Keihäänkärkiklusterin ääniviesti kuului:

Sinut on valittu projektijohtajaksi. Tule oheisen kartan ohjaamaan paikkaan. Jatkamme siellä suunnittelua.

Navigaattorin johdattamana Berit vaelteli Kaapelitehtaan sokkeloissa. Kun Berit huomasi katsella ympärilleen, hän löysi keihäänkärkiä ripustettuina seinille ohjaamaan eksyneitä. Ei ollut enää epäilystäkään, mikä ovi oli oikea. Hän naputti kahvan paikalla olevaa keihästä ja ovi avautui. Jos hän oli odottanut Coca-cola-pulloilla vuorattuja pöytiä ja jalat pöydällä lötköttäviä nörttejä, hän oli erehtynyt pahasti. Toimistohuone ei ollut suuri ja ahtautta lisäsivät modernit taideteokset, jotka veivät korkeasta huonetilasta lähes puolet. Huoneen takaosassa oli muovisista perhosensiivistä koottu puhujakoroke. Sen takana seisoi liituraitapukuun pukeutunut mies. Hei Berit! Ota hedelmiä. Minä olen Matias, muistat varmaan minut. Olen tämän toimiston ainut elävä työläinen. Kun tämä perhonen väräyttää siipiään, niin jotain merkittävää on tulossa.

Kuului rapinaa, kun siivet alkoivat lepattaa.

Sehän on kuin Dipolin ulkopuolella jököttävä käpyveistos. Nappia painamalla käpy aukaisee hitaasti suomunsa.

Matias ja Berit raivasivat tilaa sekä tietokoneilleen että ajatuksilleen. Hedelmät hupenivat samalla kun Matias selvitti Innovaatioprojektin toimintaedellytykset.

Projektin asetussanat olivat:

Mene ja muodosta monitieteellinen ryhmä, jonka kanssa alat keksiä uusia innovaatioita.

Valitse näiden innovaatioiden joukosta yksi toteutettavaksi.

Berit saisi itse keksiä projektille nimen, kunhan ryhmä olisi ensin koossa. Viiden vuoden tutkimusvapaus tuntui hänestä unennäöltä. Rahoitusta olisi riittävästi ja tilat oli vuokrattu Innovation Centeristä. Paljon enempää tutkimussopimuksessa ei ollutkaan. Syntyneet ideat ja niiden mahdollinen kaupallistaminen olisivat Keihäänkärkiklusterin omaisuutta, luki sopimustekstin alareunassa. Fontti oli yhtä pientä kuin lääkkeiden pakkausselosteiden sivuvaikutusluettelossa. Tämän paperin kanssa hän lähti perustamaan Innovaatioprojektia kevein askelin.

Hyvästi budjettineuvottelut, -seurannat ja selittelykokoukset. Edessä tutkimuksen vapaus, jota ei kahlittaisi tuntikirjanpidoilla eikä kuukausiraporttien vääntämisellä. Beritin uniin tulivat edelleen taloushallinnon asiantuntijat, jotka juustohöylää heilutellen halusivat saada numerot raamiin. Poikkeamaraportit olivat hypelleet ja ilkkuneet punaisilla silmillään. Unennäöltä Keihäänkärkiklusterin ehdotus tuntui hänestä, toiveunelta, jollaista ei koskaan aikaisemmin ollut hänen eteensä tullut. Monitieteellinen tutkimus, senkin hän sai itse määritellä ja päättää, minkälaisen ryhmän hän katsoi parhaaksi koota. Juuri sitä, mitä hän oli ehdottanut monta vuotta.

Meniköhän se nyt oikein, tuo ryhmän perustaminen, Berit mietiskeli cappuccinonsa ääressä. Hän muisteli raamatun lausetta: Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan. Mutta lähes yhtä usein kolkuttavalle ovi myös suljettiin. Klusterilta, kuten rahoittaja itseään nimitti, tuli aluksi lievää kritiikkiä siitä, etteivät tieteenalat olleet tasapainoisesti edustettuina. Miten ihmeessä siihen olisi vielä lisää voinut ujuttaa tutkijoita, kun näidenkin hallitsemisessa on omat ongelmansa? Eikä niitä tarjokkaita kumminkaan ylen määrin ollut. Se oli ollut yllättävä pettymys. Käpertyminen omaan hiekkalaatikkoon oli edelleen sekä tutkimus- että kulttuurimaailmassa vallitseva toimintatapa. Kuka uskaltaisi vaarantaa oman uskottavuutensa projektissa, jossa ei ollut sovittua päämäärää, vain epämääräinen ehdotus innovoida Suomi maailmankartalle? Lääketieteellisestä tiedekunnasta tuli jyrkkä ei, samoin valtiotieteellisestä, vaikka juuri siihen Berit oli pannut suurimman toiveensa. Olisi saatu yhteiskunnallista näkemystä. Oikeustieteellinen tiedekunta vastasi, että sieltä annettaisiin asiantuntijoita, kun projektissa törmättäisiin juridisiin ongelmiin. Tällä taholla nähtiin ongelmat hyvinkin todennäköisinä. Kenenkään aika ei riittäisi turhissa projektikokouksissa juoksemiseen. Tilastotieteilijät ja IT-teknologit antoivat rukkaset ilman selityksiä. Tulevaisuuden tutkimuksen Berit aikoi hoitaa itse. Tanssijat, kirvesmiehet, putkimiehet ym. käden ja jalkojen taitajat ilmoittivat kiinnostuksensa, mutta vierastivat akateemista vivahdetta. Osallistuminen jäi lupaukseksi tulla vain tarvittaessa esiintymään tai rakennustöihin.

Ensimmäinen projektikokous olisi kahden viikon kuluttua. Beritiä hiukan jännitti, koska hän ei ollut tottunut työskentelemään muiden kuin luonnontieteilijöiden kanssa. Mitenkähän humanisti, teologi, säveltäjä, insinööri, kuvanveistäjä, nanotutkija ja puututkija sopeutuisivat toisiinsa? Keihäänkärkiklusterin testien perusteella Berit oli valittu juuri ihmissuhdetaitojensa ja tieteellisen analyyttisen kykynsä perusteella. Tieteellinen analyyttinen kyky, hän pohti, mitähän sillä tarkoitettiin? Hän vihasi sanallista keikailua, varsinkin silloin kun huomasi, ettei puhujakaan tiennyt, mitä termeillään tarkoitti. Monitieteellinen tutkimusprojekti, jossa ideoiden rajana oli vain mielikuvitus. Suomen nousevat kyvyt tieteen ja taiteen kentältä. Tämän kaiken haltijaksi Berit huomasi päässeensä. Haaveesta alkoi tulla totta. Hänen vastuullaan oli ryhmän ideanikkareiden motivointi ja innostuksen ylläpito. Hän pohti tarkasti, miten projekti tulisi esitellä, jotta siitä saataisiin heti oikea mielikuva. Heppoisin perustein sorvattuja rahantuhlaushautomoita, joissa tuloksena oli pino laskuja ja raportteja, oli tiedemaailmassa runsaasti. Yhteistä niille oli, että käytännön tuloksista oli tuskin saatu A4:sta täyteen harvallakaan rivivälillä.

Salat auki - projektin alkusanat lausuttiin Tarjanne-laivan kannella kesäisen sateen vihmoessa ja sumentaessa kuuluisan suomalaisen järvimaiseman ikävystyttävän yksitoikkoiseksi metsärivistöksi. Tarjanne-laiva oli puolityhjä. Sadan vuoden kokemuksella laiva puski Näsijärvellä Tampereelta Virroille. Uusinta teknologiaa Suomen vanhimmalla höyrylaivalla edustivat oluthanat ja Visa-kortin lukijat. Muutama turisti hytisi kannella kamerat kaulassa. Suomalainen pitkänmatkan sade oli jatkunut koko matkan. Eivät edes japanilaiset enää innostuneet maisemien kuvaamisesta. Samanlaista rantaa, puuta ja niemennokkaa kilometrikaupalla.

Berit oli innoissaan, tai oikeastaan hän oli innosta räjähtämäisillään. Vihdoinkin päästiin käytännön tekemiseen. Crossover - projektin eri alojen vetäjät oli kutsuttu koolle tutustumaan toisiinsa ja suunnittelemaan tutkimusprojektin sisältöä. Heidän toimeksiantonsa oli väljä. Ryhmän tarkoituksena oli mallintaa monitieteellistä tutkimusta uusien ideoiden ja tuotteiden kehittämisessä hyödyntäen ryhmän erilaisia osaamisalueita. Keihäänkärkiklusterin toimintaperiaatteena oli, että tutkimusryhmälle annettiin työrauha viideksi vuodeksi. Se tarkoitti, että tuloksia, raportteja tai kustannusseurantaa ei ryhmän tarvinnut tehdä. Tämä oli modernia innovaatiotutkimusta. Kahleita ei pidä kiristää ideoivien ihmisten ympärille, Matias oli Beritille moneen kertaan painottanut.

Ryhmään Berit oli valinnut seitsemän jäsentä, joiden nimet ja kuvat hän oli monistanut. Hän oli myös etukäteen saanut lähimpien työtovereiden lähettämän kuvauksen projektiin tulevista tutkijoista. Kuvanveistäjä Kalle oli piirtänyt omakuvan itsestään. Se oli hänen mielestään parempi, kuin opiskelutoverien ala-arvoinen kuvaus hänen jalosta luonteestaan. Hän oli istuttanut itsensä geeliin. Päänä hänellä oli hauen pää, jossa valtavat leukaluut ja hampaat olivat valmiita haukkaamaan jokaisen, joka yritti koskettaa. Vartalona kiemurteli ankerias pyrstönään ahvenen pyrstö. Käsinä oli kahdeksan mustekalan lonkeroa (pulloa).

Sirkka on säveltäjä, joka hehkuu innosta päästyään ideoimaan mahdottomia. Soittaa myös pianoa ja viulua, säveltää tietokoneen avulla barokkimusiikkia, pulppuaa puhetta ja uusia ajatuksia, ainoa ihminen, joka puhuu ja nauraa yhtä aikaa.

Tellervo kuvailtiin herkkätunteiseksi ja syvämietteiseksi teologiksi, jonka haaveena oli liittyä kehitysapujoukkoihin, mutta rohkeus ei ollut vielä riittänyt.

Iivarin esittelyssä ei ollut muuta kuin nuotteja ja kuva suunnattoman suuresta tuubasta, jonka takaa kurkisti teekkarilakkinen pää.

Heikki, hum. kand., puhuu pitkiä ja huoliteltuja lauseita. Kun Heikki vihdoin saa suunvuoron, hän ei osaa lopettaa. Puhe polveilee useita sivuraiteita pitkin kaikkien ihmetykseksi takaisin alkupisteeseen.

Puututkija Pekka, hiljainen metsässä kulkija, puhuu enimmäkseen puille. Armottoman sitkeä puurtaja. Ei kuuntele muiden mielipiteitä. Kunnianhimoinen.

Niilon intohimona on nanoteknologia. Hän pitää itseään ylivertaisena osaajana, haukkumasana Nörtti-Niilo ei heilauta hänen itsetuntoaan nanon vertaa.

Berit on ulospäin suuntautunut, monipuolisesti elämää ja sen ilmiöitä seuraava tutkija, jonka harrastuksena ovat runot ja aforismit. Kunnianhimoisena tutkijana hän haluaisi edetä nopeammin kuin muut ja saada julkisuutta ja julkaisuja tähtäimessä väitöskirja.