Hetken Sivallus: Runoja

By Aino Tukiainen

VARJOTULI on 3-osainen runokokoelma. Osat ovat: "Vain mielikuvitus oli esteenä", "Sähköä ja säpinää" ja "Näytän teille viisasten kiven". Runojen aiheisto avartuu väkevästi rakkauden ja elämän teemoista.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Sep 2, 2016
• ISBN: 9789523308701

Aino Tukiainen

Aino Tukiainen (s. 1936) on julkaissut runokokoelman Kuljen minne kuljen v. 2009 ja yhdessä Jorma Vakkurin kanssa näytelmän Sisäänpääsymaksu v. 2012. Hänen runojaan on julkaistu myös eri antologioissa, lehdissä ja verkkojulkaisuissa.

Book preview

vähäisin

I

VAIN MIELIKUVITUS OLI ESTEENÄ

Taivaankatto

sumupeite hälvenee

kun valo poraa

taivaankattoon reiän

sytytän tuikun

tulilintu, tahtoni kuva,

pyrähtää siivilleen

Varjokuva

kuu hukuttaa

kalpean kuvansa

tummiin vesiin

aurinko valottaa

sirpin varjokuvaa

täydenkuun aikaan

Korvissa kohiseva koski

Joka kevät koski pauhaa.

Mieleni siinä läikehtii.

Vain mielikuvitus oli esteenä.

Lapset ilakoivat ja rakensivat

männyn kuihtuneesta kukinnasta

käpylehmiä, kauniita jumalkuvia.

Tulitikuista jalat ja kiulukoista korvat,

pitkän pyrstöhännän ja

märehtivän suun.

Pitkä on matka. Aamuisin olen kuullut

niityltä kellokkaan ammumista.

Kuvat lapsuuden

Seison joella taas. Joki jatkaa kulkuaan.

Vehreys alavalle laskeutuu. Mustarastaan laulu putoaa

koivunlehtien lomitse. Lapsena hulmusimme. Katselen,

näen veden läpi hiekkaan vajonneita kakkuja.

Hevosen kopse sinkoaa äänet. Ajomiehen vaunuissa

raudan ja puun värit.

Natina häviää hitaasti

tien laitaan.

Lapsuus kurkkii

kaukaa syvältä

suurin silmin.

Kevät keinuen tulevi

Kun napanaru katkesi,

parahdin itkuun, ponnahdin tänne,

silmänräpäys vain, ja äitini näin.

Äidin maidosta imin villit silmät.

Kasino pyörii sen kun pyörii.

Käärin riihikuivaa pohjattomiin laskuihin.

Vierelläni paikka ammottaa ja

jotain varjon tapaista jää.

Nyt kellosta putoaa hidas tunti

huudan vierailla kasvimailla.

Unelmoin suihkulähteistä ja

liplattavista linnuista.

Täältä tullaan elämä!

Pieni pyrähdys runoutta.

Haukan terävät nuppineulasilmät

näkevät käärmeen ruohikossa.

Sorea nauhamainen ornamentti

kosii ryteikössä matelevaa naarasta.

Metsän laidasta kuuluu huuhkajan

huuto kuin paimenpojan tuohitorvi.

Lasten ikioma rölli

Hukutin hiukseni metsään.

Röllipeikko metsän henki

töllistää ja tallustaa

läpi metsän ryteikön.

Yllä risainen takki ja

kaisloista lakki.

Hukkaa hiuksensa

kuusen oksiin,

naavaparta se rölli.

Illan harmoniaa

Kuunsirppi nousee metsän takaa, ja

leikkaa

puiden latvat. Jääkylmä on valosi.

Lähiön jälkeen kaappini on täynnä

hienoja viinejä ja parfyymejä, jotka

saivat

sydämeni hurmokseen. Minä en ahne peluri.

Niin usein sanat repeytyvät tuulessa

raakuus ja lempi olivat kuin

lumivalkea vuorenhuippu takana tornien lumi.

Huoneeni

kynnykseltä keveänä kuin lapsennauru hyppäsin

kyytiin ja Siperian hämyssä laskin

aseeni.

Meressä palo.

Kivellä tiirapari

viristä viriin.

Tuulen kare rannalla.

Kimaltelevat okrat.

Ei heijasta taivas; se näkyy

luontokuvia niin paljon

en kaikkea edes muista

valo on vain jälki

todemmat ovat kaaliperhosen

värit ja tuulen käynti

korpit soittavat bassoa

metsä vapisee

sen mustaa säveltä

hauras ja täynnä tuoksua

on hernemaa

sen lumivalkoinen kyläpelto

mehiläiset taipuvat kuin

tuulimyllyn siivet

levittävät vanhaa