Tupakkaa ostamassa

By Ville Ketola

Tupakkaa ostamassa on tarina herraseurueen illanvietosta. Kolme kaverusta saapuu neljännen luo rauhalliselle maatilalle, ja illan kuluessa miehet tarinoivat, saunovat ja grillaavat. Puheenaiheet käsittelevät miehenä olemisen ongelmia, talouselämää, politiikkaa, modernin maailman kummallisia ilmiöitä ja myös noloja tilanteita joihin ystävykset ovat vuosien mittaan joutuneet. Iltayöllä seurue käy läheisessä kirkonkylässä ostamassa tupakkaa militariahenkisiä ajoneuvoja keräilevän illan isännän panssarivaunulla. Ristiretken jälkeen saunominen ja tarinointi jatkuu entistä hurjemmalla tahdilla, ja jopa paikalle tapahtumia selvittämään tulleet poliisit puhutaan ympäri.

Tarina on sävyltään ymmärtävä, lämminhenkinen ja toivoakseni myös sofistikoitunut mutta samalla analyyttisen ilkeilevä. Lyhyesti luonnehdittuna nolojen tilanteiden mies kohtaa lampaansyöjät.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jul 11, 2018
• ISBN: 9789528004004

Ville Ketola

Olen jo jonkun verran elämää nähnyt pitkän linjan kirjallisuusharrastaja kehä kolmosen pohjoispuolelta. Voitin JH Erkon novellikilpailun 1996, mutta sen jälkeen näkyvät kirjalliset aktiviteetit ovat olleet vähissä. Tämän teoksen myötä tavoitteenani on yksinkertaisesti saavuttaa mahdollisimman laajalti lukijoita.

Book preview

Tupakkaa ostamassa

Nimiösivu

Perjantai 20.10.2017

Valmistusmerkinnät

Tupakkaa ostamassa

Perjantai 20.10.2017

Vastarannalle oli matkaa vain parisataa metriä, mutta sumu oli niin sakeaa että Juha ei nähnyt mökin pihaan ajavan auton valoja vaikka kuuli selvästi sen moottorin hyrinän. Muutaman kymmenen metrin päässä olevan rantasaunan ja keskelle pihaa rakennetun grillikatoksen valot kajastivat maidonvärisinä sumun läpi. Vain hieman kauempana olevasta päärakennuksesta ei erottunut edes valontuikahdusta saati siluettia.

Juha tarkasti mökin pystymuurin tulipesän ja sulki hormin pellin. Hän petasi kummankin makuuhuoneen vuoteet valmiiksi ja istahti kuistin ylimmälle portaalle. Kaikki oli valmiina. Salaatit, makkarat ja marinoidut pihvit olivat jääkaapissa. Ensimmäinen pullo odotti grillikatoksen pöydällä. Saunan jääkaappi oli ladattu täyteen juotavaa, ja keittiön kylmäkaapissa oli reserviä.

Vastarannalla oli hiljaista. Valoisalla maisemaa leimasi synkkä kuusimetsä. Mökkiläiset olivat kaupunkilaisia, ja Juha oli usein huomannut että he arastelivat liikkua ulkona pimeällä. Auringonlaskuun oli puoli tuntia, mutta hämärä hiipi sumun takana hyvää vauhtia.

Juha vilkaisi kelloaan. Vieraat olivat hänen laillaan täsmällisiä miehiä. Aikaa oli vielä kymmenen minuuttia, joten Juha nousi ja asteli nurmikon yli saunalle. Se oli rakennettu aivan rantaan siihen aikaan kun laki vielä salli moiset operaatiot. Pari vuotta sitten Juha oli vaihtanut sähkökiukaan puukiukaaseen. Lämmittäminen kesti kauemmin, mutta löylyt olivat pehmeämmät.

Juha latoi pesään koivuhalkoja ja työnteli niiden väliin tuohensuikaleita. Sytytin napsahti, ja tuohet alkoivat rätistä. Juha sulki pesänsuuluukun. Hän varmisti vielä että pukuhuoneessa oli pyyhe hänelle itselleen ja jokaiselle vieraalle.

Yksi seikka oli ollut unohtua. Juha otti saunan kuistin alta kaksi viiden litran ämpäriä. Hän asteli laiturille ja täytti kummankin puolilleen. Hän vei ensimmäisen saunan kuistille portaiden päähän ja toisen grillikatoksen pöydälle.

Konehallin takaa kuului moottorin murinaa. Juha asteli grillikatoksen luota kapeaa kiveystä pitkin sorapihalle. Hopeanvärinen taksi pysähtyi Juhan maasturin viereen. Kyydissä oli kuljettajan lisäksi kaksi miestä. Etupenkillä istunut mies maksoi matkan sillä aikaa kun takapenkkiläinen nosti matkalaukut tavaratilasta sorapihalle. Ovi läimähti kiinni. Moottori otti kierroksia, ja taksi kaartoi takaisin tielle.

- Tervetuloa, Juha sanoi.

- Kiitoksia paljon, pidempi mies sanoi. Kädenpuristus oli lämmin ja voimakas. Lyhyempi mies oli Juhan mittainen mutta kaksi kertaa harteikkaampi. Sumu oli tiivistynyt nopeasti pisaroiksi hänen nahkatakilleen.

- Terve, hän sanoi karhealla äänellä. - Sinä et enää kampaa tarvitse.

- Kerron koko jutun kun Martti on paikalla. Eikö hänen pitänyt tulla teidän kanssanne?

- Hän tulee tyttärensä kyydillä, pidempi mies, Veikko, sanoi.

- Ei kai kestä pitkään? Minä laitoin jo saunan lämpenemään.

- Korkeintaan puoli tuntia, lyhyempi mies eli Pauli rauhoitti. - Hän yritti soittaa mutta täällä ei ollut kenttää joten hän ilmoitti minulle.

- Selvä peli, Juha sanoi. - Mökissä on tilaa kahdelle ja kolmas nukkuu yläkerran vierashuoneessa. Tulitte ensin joten saatte valita ensin.

- Me otetaan mökki, Veikko sanoi Paulia katsomatta.

- Viedään laukut saman tien, Juha ehdotti. - Teillä on sopivat kamppeet mukana?

- Maastopuku ja maihinnousukengät, Veikko sanoi.

- Sama juttu, Pauli vahvisti Juhan selän takaa.

- Aloitetaanko jo tänä iltana, Veikko kysyi varovasti.

- Kello on kohta kuusi ja puolen tunnin kuluttua on säkkipimeää, Juha sanoi. -  Luulen että meidän on turha alkaa metelöidä yötä vasten. Vaihdetaan kuulumisia, katsotaan konetta ja sitten saunotaan ja grillataan. Huomenna puolenpäivän aikaan voitaisiin päästä itse asiaan.

- Jaaha, Pauli sanoi hieman pettyneen näköisenä.

- Ajatteles nyt, Juha jatkoi. - Otetaan tämä ilta rennosti. Siirretään ajelu huomiselle niin emme pidä ketään yötä myöten valveilla.

- Paljonko tästä on lähimpään naapuriin?

- Vajaan kilometrin päässä tällä puolella rantaa on pari kunnan rivitaloa, Juha sanoi ja osoitti lahdensuuta päin. - Välissä on metsää eikä se vaimenna ääntä kuin nimeksi. Ja vettä pitkin ääni kantaa monta kilometriä.

- Selvä on, Pauli sanoi. Hän laski matkalaukkunsa vasemmanpuoleisen makuuhuoneen ovelle.

- Onko sinulla vanha rata käytössä vai oletko tehnyt uuden, Veikko kysyi kun miehet olivat päässeet takaisin kuistille. Hän kaivoi tupakan askista ja iski tulta.

- Vanha mutta se on huonossa kunnossa kun vettä on tullut koko syksyn. Pohja on sellaista mutavelliä että siellä ei tahdo päästä pyöräalustaisilla vehkeillä eteenpäin.

- Edes nelivedolla, Pauli kysyi epäillen.

- Näette huomenna, Juha hymähti ja viittasi grillikatokseen päin. - Mitä teille kuuluu? Onko Veikko löytänyt vakituista?

- En ole, Veikko sanoi kuivasti.

- Entäs sinä, Pauli kysyi.

- Mitä enemmän ikää tulee sitä ronkelimmaksi käyn, Juha tunnusti. - Totta puhuen minulla oli loppukesällä yksi ihan varteenotettava ehdokas mutta daami halusi tiiviimpää suhdetta ja siihen en enää lähde.

- Kerro, Pauli alkoi innostua. - Mistäpäin hän oli?

- Tampereelta, Juha sanoi. - Opettaja. Eronnut sellainen. Tytär on aikuinen ja poika armeijassa. Mikä on sinun tilanteesi?

- Edellinen nainen lähti kaksi vuotta sitten, Pauli sanoi mietteliäästi. - Mutta kaikilla asioilla on hyvät ja huonot puolensa.

- Kerro tarkemmin tästä opettajasta, Veikko sanoi. - Oliko hän tumma vai vaalea, hoikka vai hyvässä lihassa? Puhelias, hiljainen, kerro kaikki.

- Keskimittainen, miellyttävän hoikka ja harvinaisen kova puhumaan, Juha sanoi. - Pakko myöntää että hän on varmaan opettajana paikallaan. Hänellä oli vaaleat hiukset mutta epäilen että hän oli värjännyt ne.

- Intiimialueella oli siis tummempaa karvoitusta, Pauli hymyili. Hän sytytti tupakan ja tarjosi Juhallekin.

- Pitää paikkansa, Juha myönsi. - Nuoria poikia voi vielä jymäyttää. Nykyään niin monet naiset ajelevat kaikkein pyhimpänsä että vain harva nuori mies saa enää tilaisuuden nähdä luonnonrehevän mättään, mutta meidänkaltaisiamme varttuneita herroja on vaikea johtaa harhaan.

- Harhaanjohtaminen on hyvin yleinen ilmiö, Veikko sanoi. - On ollut kautta aikojen. Olen miettinyt monta kertaa miten määritellään raja toisen ihmisen tahallisen harhauttamisen ja niin sanoakseni vilpittömän ulkonäön parantamisen välille.

- Kulkeeko se kohottavissa tai peräti täytettävissä rintaliiveissä, Pauli jatkoi. - Entä silikonirinnat? Olen tavannut naisia jotka ovat käyttäneet takapuolta kohottavia pikkuhousuja. Sellaisia riisuessa on sattunut välillä aikamoisia yllätyksiä.

- Aistillinen daami antaa miehen riisua pikkuhousunsa mutta monet yllätykset jäävät ja niiden pitääkin jäädä salaisuuksiksi sillä korsettia ei saa missään tapauksessa ottaa pois, Juha sanoi.

- Meidän pitää hävetä sillä kommenttimme ovat iljettävän sovinistisia ja naista esineellistäviä, Veikko varoitti. - Moni nykyaikainen ja tiedostava nainen olisi jo näiden puheiden perusteella valmis jyräämään meidät telaketjujen alle.

- Tasapuolisuuden nimissä on myönnettävä että myös miehet parantavat ulkonäköään monenlaisilla keinoilla, Pauli sanoi. - Esimerkiksi minä käytän tätä nahkatakkia paitsi sen vuoksi että pidän sen leikkauksesta myös siksi että se korostaa hartialinjaani.

- Hartialinjasi säilyy sen jälkeen kun riisut takin, Juha sanoi. - Mutta onko peli reilua enää siinä vaiheessa kun mies käyttää neljän tai viiden sentin piilokorkoja ja riisuu kenkänsä?

- Muistatko Vilppulan, Pauli kysyi Juhalta.

- Sitä miestä ei voi unohtaa. Oli aikanaan samassa joukkueessa kuin me, hän selvensi Veikolle.

- En ole ikinä nähnyt toista niin eläväistä ja kekseliästä kaveria. Hän kertoi että juuri ennen armeijaa hän kävi hammaslääkärillä, Pauli aloitti. - Lääkäri oli töissä viimeisiä päiviä ennen eläkkeelle siirtymistä. Kun Vilppula teki lähtöä vastaanotolta hän näki ohimennen uuden hammaslääkärin sillä tämä oli tutustumassa ensimmäiseen työpaikkaansa. Vilppulan omien sanojen mukaan nainen oli kaunis mutta epävarman ja hiukan ujon tuntuinen, ja Vilppula sai ajan nimenomaan hänelle. Kun Vilppula meni sitten paikkauttamaan poskihampaansa hän puki ylleen farkut ja tunki ja varmuuden vuoksi teippasi nivusiinsa vasempaan punttiin puolen kilon pötkön lauantaimakkaraa, Pauli sanoi päätään pudistellen. - Operaatiosta ei tahtonut tulla mitään sillä lääkäri oli saada krampin niskaansa kun hän katseli melkein yhtä paljon jonnekin muualle kuin paikattavaan hampaaseen. Vilppula käyttäytyi koko ajan tyynen korrektisti ja kun lääkäri sitten operaation jälkeen teki pienen vihjeen kahvilla käymisestä, Vilppula kiitti häntä tarjouksesta ja kertoi että treffikalenteri on varattu kaksi ja puoli vuotta eteenpäin.

- Mihin ehdimme vielä illan aikana, Veikko naurahti.

- Suurten totuuksien äärelle, Pauli sanoi yllättävän vakavana. Vesi sihahti, kun Veikko pudotti tumpin ämpäriin. Juha oli ottanut käyttöön vedellä täytetyt ja varmasti tarpeeksi suuret tuhkakupit sen jälkeen kun oli muutaman kerran polttanut sormensa yrittäessään sammuttaa kytevää natsaa.

- Totuuksien, Veikko toisti mietteliäänä. Hän jäi katsomaan pöydän keskellä odottavaa pulloa. - Skottilaista mallasviskiä. Nimi on vaihteen vuoksi sellainen että kadunmiehen kieli vääntyy solmuun.

- Jaaha, Pauli sanoi ja osoitti pihalle. Pieni valkoinen auto pysähtyi konehallin eteen. Martti otti takapenkiltä mustan kassin ja heilautti sen olalleen. Miehet nousivat seisomaan, kun hän tuli lähemmäs.

- Tervetuloa, Juha sanoi.

- Pitkästä aikaa, Martti sanoi. Hänen leukaparrassaan oli jo valkoista, mutta silmät pälyilivät terävän