Novellit tekniikasta

By aulis saarijärvi

Kolme nykyaikaista tekniikan novellia. Ensimmäisessä rakennetaan uudentyyppinen ilmatyynyalus, jossa kaasuturbiinit imee edestä paineilman alle ja reaktiovoimaksi. Saadaan suuri hyötysuhde vielä pakokaasuistankin. On erikoinen, uusi ilmaverhojen rakenne, sekä aluksen runkoratkaisut kennorakenteina. Siitä tulee myös päähenkilön loppuelämän koti ja paikka elää pois kaupungin ja kiireen paineesta.

Toisessa novellissa raskaan kaluston korjaamoelämää, liikennöitsijöiden arkipäivän kertomusta, samalla, kun työtön tilausbussikuski toteuttaa häkäasuntobussiaan. Siitä tulee vartaansa vailla oleva häkäkaasutuskeksintö jätemuovista, jolla lähes dieselöljyn energia kilossa ainetta! Samalla poistuu yhteiskunnan veroluonteiset maksut. Ystävyyden katkaisee kuolema, mutta vaimo jatkaa yhteistä matkaa, muuttaen kaiken rahaksi kuolinpesästä.

Kolmas novelli kertoo myös keski-ikäisestä miehestä, jolla tavallaan kaatuu maailma niskaan. Loppuu lentäjätyö, kuolee veli, on pelastettava hänen elämäntyönsä erikoinen betonialus Puolalasta telakalta. Sen sydän on vanha lasten lelun put-put -höyrysyöksyputki, nyt tutkittu viimeisemmän tieteen ja osaamisen tiedolla. Paineistetun höyryn avulla putkessa laukaistaan vesi taakse suureen vauhtiin tekemään reaktiovoiman. Keksintönä lelu jo 200 vuoden takaa, joka on nyt käytössä. Antaa käytetyn energian lähes kaiken työskentelyyn, eli puskemiseen alusta eteenpäin.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Oct 4, 2019
• ISBN: 9789528018049

aulis saarijärvi

Saarijärvi on kirjoittanut paljon historiaa, sotaa, tekniikkaa, ihmiskuvauksia, lentämisestä ja rikollisuudesta. Hän ei ole valtion taide-eläkeläinen, apurahakirjoittaja, eikä kriitikkojen lemmikki.

Book preview

Valmistusmerkinnät

Section 1

Aulis Saarijärvi

Novellit tekniikasta

©2019

Section 2

Lapsi syntymästään leimautuu vanhempiinsa, sekä ympäristöönsä, kuin vesilinnun poikanen. Siinä asettuu moni asia ja tulevaisuus minuutissa kohdalleen ihmistaimessa. Monille se ei ole onnen ja riemuisan elämän alku lainkaan. Sitten on tavallaan onnen lapsia, joista kerron. Tällä Sakella häilyi jokin perusturvallisuus ja taloudellinen hyveolotila heti ympärillään.

Sake Pollo on elänyt tahtomattaan kolmiosaisen elä­män. Varttui virkamiesper­heessä Kruununhaassa. Isä sai maalaisliiton jäsenkirjalla mukavan tarkastajan viran minis­teriöstä, kun hakiessa esitti Vesaisten jäsenmaksulaput ja otteen maalasiliiton Helsingin osaston jäsenrekisteristä. Se oli sitten töihin viiden minuutin kävely Maa- ja Metsäminis­teriöön Snellmaninkadulle noin kello yhdeksäksi. Kotiin noin kulki kolmelta. Teke­mistä päivällä oli lähinnä leimata tulleita ha­kemuksia kahteen pinoon, josta osastopäällikkö sitten lei­maan ne neljään ja ylijohtajan sihteeri kahdeksaan ja loput heitetään roskiin.

Äitinsä oli Kaisaniemen kansakoulussa opettaja. Sil­loin 1960- luvulla sinne pääsi epäpätevänä, kun esitti synty­mätodistuksessa olleensa evakko, eli rajan taakse jääneen alueen asukki. Äitinsä opetti koulussa monialaisesti käsitöi­tä, ruottia ja musiikkia.   Sake Pollo ei tahtonut äitinsä kou­luun, vaan käveli mieluummin hieman pidemmän mat­kan Kulmakouluun. Se sovittiin niin ja sattumalta Kulmakou­lussa oli opetussuunnitelma, jonka vuoksi Saken elämä myöhem­min muotoutui sellaiseksi kolmiosaiseksi.

Kulmakoulussa oli iltapäivän eräänlainen silloinen kie­likylpy. Siellä oli seitsemän ja kahdeksanvuotiaille venäjän alkeiskursseja. Sake tykkäsi jäädä niille, kun kotona ei kuitenkaan ollut ketään. Lisäksi kurssilla sai ilmaisen iltapäivä­palan koulun puolesta. Siinä oli ohut lauantai- tai sipuliteemakkaran viipale leivällä ja kuusi suurta lusikallista mannapuuroa. Se oli Sakesta rautaa.

Samalla Sake oppi venäjän aakkoset, sen kieliopin pääsäännöt, hieman intonaation merkitystä kysymyslauseis­sa ja kolmella tapaa olevan kirjoitusasun venäjää puhuville. Sanan liudentuminen suorastaan hyväili Saken mielialaa. Tästä johtuen Sake oli heti valmis lukiossa ottamaan kieleksi venäjän, pakkoruottin, jota äiti yritti puhua kotona, ja englan­nin lisäksi. Reaali tulikin sitten vain C ylioppilastodistuk­seen. Ve­näjä, englanti ja ihme kyllä ruottikin olivat ÄLLIÄ! Lyhyt matematiikka M, vaikka oli tarkoitus ensin pitkästä saada arvosana.

Sake Pollo pyrki valtiotieteelliseen. Suureksi harmiksi sinne juuri sinä vuonna pyrki 240 muutakin ylioppilasta ja vain 38 sai armon sisään ovesta. Sake jäi varalle odottelemaan, josko joku olisi päässyt lääkikseen tai polile ja jättäisi paikan. Ei tapahtunut sitä ih­mettä. Siksi Sake meni Liike­miesten kauppaopistoon saadakseen markkinointiylioppilasmerkonomin todistuksen. Jatkaisi sitten pyrkimistään valtsikkaan. Pari vuotta hurahti ja Sake oli 19 täyttänyt ja haki kirjatun kirjeen Snellmaninkadun postitoimistosta, ai­van siitä isänsä virkapaikan vierestä. Kuoressa oli ilmoitus astua ylioppilasmerkonomina Isosaaren linnakkeelle helmi­kuussa. Joku kutsunta oli ollut siinä loppuke­sällä. Sen Sake oli sivuutta­nut pikkuharmina. Unohtikin jo mokoman. Nyt sitten sen seu­raamus oli edessä.

Armeijassa Sake ei halunnut loistaa, mutta joutui kui­tenkin aliupseerikouluun. Sielläkäänhän ei halunnut loistaa, mutta lentokoulun lentojohtaja lentomajuri Yrttyli Erkkyliäinen sanoi.

Te olette ylioppilasmerkonomi, kielitaitoinen ja rau­hallinen nuorukainen. Te menette Haminaan saadaksenne reserviupseerin koulutuksen. Suosittelisin teille sotilasuraa siitä eteenpäin kadettikouluun!

Se Haminakin meni silleen, ettei Sake siihen voinut mitään itse. Tuli kokelaan salmiakit kaulassa takaisin Isosaa­reen. Ennen kotiinsa pääsyä siinä tummanpunaisessa kau­luslaatassa on messinkinen pikkuruusuke vänrikin arvo­na. Oli kuulemma mennyt niin kohdalleen sotilaallisuus ja kou­lutuksen kyky alokkaille. Ehdotettiin harkitsemaan kadettikoulua taas. Ei Sake sinne halunnut. Tämä on se kohta, kun päättyi Saken ensimmäinen, hänen elämänsä merkitykselli­sin, kolmannes.

Sake siinä armeijasta tultuaan vähän ryyppäili, kokeili erilaisia ikäisiään ja vanhempiakin naisia sängyssä. Päätyi lo­pulta parikymppisen Annan kanssa asumaan vuokralle Itä-Pasilaan. Vanhemmat olivat siitä mielissään. Heidän Kruu­nunhaan asuntoon vapautui huone ja äiti pystyi uudelleen kalustamaan ja verhoilemaan asunnon vieraita varten. Niitä riitti, kun isä Pollo tahtoi ja päästenkin Helsingin kaupungin­valtuustoon. Pyrkii, ehkä eduskun­taankin seuraavaksi. Nyt ei ollut enää maalaisliittolaista meininkiä, vaan keskusta­laista politiikkaa.

Sake Pollo meni katsomaan Suomalais-Venäläisen Markkinaliiton SVML ilmoituksen mukaan työpaikkaa. Ilmoi­tuksessa toki oli maininta kauppatieteiden maisterista, eko­nomista, tai diplomi-insinööristä, jolla hyvä venäjän tai­to. Ei siinä paljon papereita katsel­tu, kun neljän miehen ja yhden naisen raati otti vastaan. Kaikki puhuttiin venäjäksi ja välill­ä virke pari piruissaan suomeksi, englanniksi, ruotsiksi, tai taas venäjää. Sake Pollo ei hätkähdellyt. Venäjänkieli su­jui ja kukaan ei kysellyt sitä kauppatieteen paperia. Sake pääsi jatkoon kuudenkymmenen joukosta kolmen joukkoon, joita huomenna haastatel­laan paremmin.

Seuraavan päivän juttuja olivat kirjeen kirjoittaminen venäjäksi, jossa pahoitellaan jotakin. Toinen kirje, jossa hau­kutaan kunnolla joku jostakin. Kolmas kirje jossa piti ivata kilpailijan tuote, tai palvelu lokaan, sontaan ja peitellä mak­kilannalla piiloon. Siinä Sake oli loistava, koska oli lukenut 1800- luvun venäjän klassikkokirjailijat, Puskinista Gogoliin tarkkaan. Lopuksi käytiin tärkein keskustelu. Kysyjä kysyi.

Mitä mieltä vanhempasi olivat tästä mahdollisesta työstä? Kerroithan, että sitä tehdään valtaosin Moskovassa ja Leningradissa?

He olivat ylpeitä, että osaan hakea oikeaa työtä, jos­sa saan näyttää osaamiseni ul­komailla. Lisäksi olen täysi-ikäinen. Ei heitä huolestusta asiani!

Oletko jo ehtinyt etsiä morsiamen? Sillä ei saa olla mitään sanavaltaa siihen, jos valitsemme sinut. Sinä lähdet heti maaliskuun alussa kuukaudeksi Leningradiin ja Moskovaan!

Asun yhden ikäiseni naisen kanssa. Siitä irtoaminen ei ole seksuaalisesti, eikä teknisesti suuri ongelma minulle.

Mikä sinulla on palkkavaatimus? Pystytkö aloitta­maan jo maaliskuun alussa? Me järjestämme tietenkin pitkä­aikaisviisumin, kestotyöluvan ja sinulle asumisoikeuden kahteen hotelliin kaupungeissa. Meillä ei ole kummassakaan kaupungissa kiin­teitä asuntoja henkilökunnal­lemme, vaan asumme korkea­luokkaisissa hotelleissa.

Tietämättä, maksatteko ulkomaan päivärahoja Suo­meen, tai muista lisäeduista palkkani on ilman päivärahoja 3 300 ja päivärahoilla 2 220 markkaa!

Olet melko kallis noin kokemattomaksi ja nuoreksi mieheksi. Emme maksa päivärahoja. Matkat ja asuminen ja kohtuullinen edustaminen. Sinut on otettu palvelukseemme nuoremmaksi myyntiedustajaksemme ensimmäinen päivä maaliskuuta 1978!

Kolme ensimmäistä päivää oli Sake Pollolle oppimis­ta. Näytettiin kuvista koko SVML:n hallintokoneisto käskykaavioi­neen ja henkilöineen. Erityisen tarkkaan piti painaa mie­leen herrojen asema Neuvostoliiton kommunistissa puolueessa ja organisaatioiden ni­met. Suomalaiset poliitikot olivat hie­man helpompia. Sitten oli operatiiviset johtajat, osastopääl­liköt, suunnittelupäälliköt, kontrollipäälliköt, laskentapäälli­köt ja alueelliset päälliköt. Eihän sellaista seka­melskaa ku­kaan oppinut! Kolme työpäivää meni todellisuudessa siihen, että Pollon pas­siin saatiin riittävästi leimaa ja viisumeita liikkumiseen koko laajan Neuvostolii­ton alueella.

Se oli torstai, kun keskipäivällä Helsingin rautatiease­malta noustiin ylelliseen, vihreään neuvostovaunuun kol­men miehen voimalla. Yksi heistä oli nuori Sake Pollo. Toinen oli uusi Leningradin uusi suomalaispäällikkö raskaan teollisuu­den puolelle. Kolmas oli pe­räti suomalaispuolen toiseksi korkein Moskovan edustuston apulaispäällikkö. Juna nyt­kytti pois asemalta.

Siinäpä sitten kiisi Oulunkylä, Tikkuria ja mitä siinä on­kaan ennen Riihimäkeä? Joskus se tuli Vainikkalaan, jossa oli pakkasta 23 Celsiusastetta. Kokeneemmat herrat kertoi­vat, että kannattaa syödä nyt, koska tämä on venäläinen vaunu, niin täällä tarjoillaan kun­nolla. Snapsit ovat kylmiä ja lauta­set valmiiksi kuumia posliineja. Toiselta puolen rajaa tu­lee li­sää väkeä ja tarjoilut hidastuu. Nyt on siis puolituntia aikaa hyvään palveluun.

Paljonko sinä poika kestät votkaa sammumatta? Ve­näläisten edessä ei saa sammua!

Eeen ... minä sitä ... mitannut ole, mutta muutaman ryypyn sentään.

Ei vittu vieköön riitä alkuunkaan! Muista nyt nämä neuvot, niin selviät vähän paremmin! Suomesta ota hedel­mäsokeria muutama pötkö aina mukaan. Sokeria syöt ennen viinaa! Saman ajaa jokin makea torttu, suklaa, tai kakunpala. Väliin kylmää vettä, suola­kurkkua ja suklaata, kun alkaa huippaa, niin pitää osata olla ottavinaan. Paras on se, joka osaa kaataa joka toisen votkansa pöydän alle, kukkapurk­kiin, omaan kenkään tai sylkeä suunpyyhkimisliinaan. Kovin mies istuu pöydässä viimeiseksi ja tekee sopimukset. Niin se täällä menee! Otetaan snapsia poika!

Sake Pollo joutui rajan yli odotuksessa mennessään ottamaan kahdeksan votkaa. Joi kolme vahvaa olutpulloa ja kaksi gruusialaista konjakkia. Sitten tuli tulli ja toisen puolen rajan kokemukset. Ei Sake ollut huono viinan ottamisessa ja vuodessa parissa hän ke­hittyi sellaiseen mittaan, että Kek­konen oli kysynyt adjutantiltaan Moskovan Mars-hotellin sa­lissa, kuka viinaa ottava suomalaispoika on? Oli ihmetellyt Pollon vot­kan kestävyyttä. Nuo­rempi edustaja Pollo korotettiin jo 1980 täysivaltai­seksi esittelijäedustajaksi. Se merkitsi tiet­tyyn rajaan saakka neuvotteluvaltuuksia pienemmissä kaup­pasummissa, tai tavara­erissä.

Sake Pollo nostettiin onnistuneen Siperian myynti­matkan jälkeen päällikkötasoon 1985, kun hän löysi Neuvos­toliiton teollisuuden tuotteista muutamalla miljoonalla tuotavaksi Suomeen Siperian suurten jokien säilykekalaa. Sa­malla Suomessa pystyi Tok­las, Tak­las ja Raima valmistamaan lisää pukuja, klänninkiä ja saappaita muutamalla miljoonalla clearingruplalla Neuvostoliittoon.

Sake Pollo oli menettänyt sen Annan Itä-Pasilasta, mutta saavuttanut monta Annaa Leningradissa ja Moskovas­sa. Helsinkiin tullessa oli aina hänelle SVML maksama ho­telli Hakaniemessä. Kävi välillä katsomassa vanhempiaan. Äiti ei enää opettanut. Hänestä Helsingin kaupunginvaltuuston jä­senen vaimon ei pidä niin tehdä. Isä oli eduskuntavaaleissa jäänyt hyvin ikävästi 179 äänen päähän paikasta. Johannes Virolainen oli imuroinut äänet! Vihan­nesäijä oli Lohjalta muuttanut Hel­sinkiin uuden akkansa luokse pää hennattuna! Siitä johtuva julkisuus ja mainoskamppania oli valtava! Ne 180 ääntä meni siinä saatana!

Neuvostoliiton kauppa nihkeytyi 1985 mahdottomak­si. Eivät mitkään ponnistelut ja laajaa maata käsittävät myynnineristämisreissut enää auttaneet Sake Polloa, tai muita. Gorbatšov tuli valtaan ja alkoi toisenlainen avoimuus tai vanhan Bresnevin kauden romutus. Pollo tuli Helsinkiin. Halusi tavata korkeimman johtonsa. Sellainen vastaanotto myönnettiin presidentinlinnassa. Paikalla oli SVML:n johto pelkäämässä presidenttiä ja pääministeriä. Sake ei pelännyt, kun muodon vuoksi hänelle annettiin puheenvuoro kaiken liturgian joukkoon, hän räväytti. Oli mielessään jo ajatellut uutta työpaikkaakin.

Me teemme nyt täysin turhaa työtä! Ei riitä sinkkiäm­pärit, Ladat, puulelut tai raakanahka enää siellä. Kaikki me­nee alaspäin. He haluavat, että ostamme muutakin, kuin raakaöljyä ja kaasua. Pitäisi myös osata viedä sinne meidän korkealuokkaisinta osaamista. Eivät he osta pitkään meidän laadutonta kolttuamme, kenkäämme ja juustoamme. Voi olla seuraava viisivuotiskausi, että haluavatkin Saksan mark­kaa tai dollaria öljystään!

Tässä vaiheessa järjestelmän puheenjohtaja naures­kellen keskeytti. Presidentti Koivisto näytti hermostuneelta, kun joku viitsii hänen virkapäiväänsä rasittaa, mutta pääministeri kuiskasi käskyn tulla valtioneuvostoon luokseen kello 15. Kokous lässähti, kuten sadat tällaiset valtiohallinnon ja järjestön kokoukset aina tekevät, ellei aleta ryyppäämään, etsien huoria paikalle. Sitä ei tehty nyt.

Kello kolme pääministeri halusi tietää mitä Sake tar­koitti Senaatintorin talon virkahuoneessaan. Kuuli, että Gorba vie Neuvostoliiton ahdinkoon, jossa voi pahimmassa ta­pauksessa olla hajoaminen. Paikalla ollut pikakirjoittaja kirjoitti sen ylös, samoin pääministerin nau­rahtelut. Jokin kuitenkin hänelle jäi itämään tuon nuoren tyypin tiedoissa ja kovassa kärjistyksessä. Olihan Sake sen­tään reissannut maan Tyynenmeren rannalta Sipe­rian kau­pungit Kaspianmerelle ja Baltiaan tarpeeksi. Juttu jäi siihen.

Section 3

Tuli vuosi 1987, joka oli ensimmäinen eräänlainen ta­pahtumien jakaja koko Pollon suvussa. Sake oli laitettu pal­kankorotuksella ja lisäeduilla vielä yrittämään Neuvostoliittoon ja etsimään yhteistyön kumppaneita. Isä ja äiti olivat maa- ja metsäministeriön kal­liilla virkamatkalla (korruptio) matkalla Brasiliassa tutustumassa metsäluonnon uudis­tumiseen tro­piikissa. Oli tammikuu ja Suomessa Helsingissäkin 34 pak­kasta. Herrat olivat omassa ko­kouksessaan ja rouville oli jokiristeily nähtävyyksille ylävirtaan.

Rouva Pollo ja muut saivat jostakin sivujoen haarasta hyttysparvet kimppuunsa. Paljasta pintaa rohkeasti olivat reidet, sää­ret, hartiat, kädet ja selkäkin naisilla. Puri punaiset, suomalaisen nä­köiset häntäkärpäset ja sääsken näköiset ihot veripisaroille ja häipyivät, ennen kuin lai­van miehistö sai akat sisään. Rou­va Pollo meni lääkäriin, kun tunsi itsensä huonoksi ja ihoa polt­ti. Lääkäri puhui portugalia, Pollo ruottia ja englantia. Lopul­ta lääkäri, kuten lää­kärit suuressa ylimielisyydessään, pyyhki ihoa miedosti viinalle haisevalla rätillä ja kirjoitti aspi­riinin tapaista apteekista.

Lennettiin kotiin, mutta rouva vietiin jo kentältä Auro­raan. Kuume nousi ja nousi. Ku­kaan ei tiennyt mitään. Toi­saalta kukaan ei tehnytkään mitään. Lääkäriltä, kun loppuu tie­to, niin se on istumassa kansliassa lääkäriherrana. Potilas oli puolitiedottomana. Soitettiin Sakelle Jeganterburgiin, kertoen tilanne. Hän pyrki kiireellä Moskovaan ja sieltä Hel­sinkiin. Juuttui Moskovaan, mutta Tukholman kautta pääsi Helsinkiin ja Auroraan kuu­lemaan, että äiti kuoli kuusi tuntia aikaisemmin tropiikintautiin, jota ei tunnistettu. Epäil­tiin aiheuttajaksi dezic- sääskeä Brasilian joelta. Kuolin­syy olisi rehellisesti suomeksi ker­rottuna valkuaisaineiden sakkautuminen aivoissa!

Rouva Pollo tuhkattiin helmikuun kireänä päivänä suoraan krematorion tilaisuudesta. Se oli koetuhkaus. Uunit oli juuri saatu korjattua kuntoon. Isä Pollo muuttui avut­tomaksi. Lisäksi alkoi viihtyä yhä enemmän ravintola Savannassa ja Kolmessa Kruunussa itseään huonommassa juopporemmissä. Maksoi pöydän vii­na- ja ruokalaskut aivan liian näyttävästi ja rehennellen. Vaihtoi vanhat kapakat Pataässään. Meni nopeasti sairauslo­man kuntoon jo kesällä 1987.

Lopulta virkamies isä Pollo sekaantui, tai saatiin hou­kuteltua silloiseen kasettitimanttibisnekseen. Sen idea oli, että myytiin sijoitusmielessä kiinniprässätyissä muovika­seteissa 5 - 12 pientä raakatimanttia, joilla myyjä takasi ainaisesti 95% takaisin ostoar­von asioista riip­pumatta, tai arvonnou­sun kansainvälisesti timanttipörssissä.

Herra ylitar­kastaja, sekä kaupunginhallitusjäsen Pollo osti hulluuksissaan 28 kasettia! Silloisen asun­tonsa panta­ten, tai pankinjohtajan neu­voja kuulematta, eikä pojalleen kertoen sijoitti, omat säästöns­ä ja asunnon panttina kolme miljoonaa kaksisataatuhatta (3 200 000) markkaa timanttei­hin! Se oli hirvittävä raha! Toki asunnon arvo oli suunnil­leen sama ja herra kuvit­teli ti­manteille hymyillen luvatun jopa 9 % vuosi kasvun arvos­saan. Oli tapahtunut suuri puhallus Pollon suvun rahaa jonnekin.

Sake Pollo oli tyytymätön omista asioistaan. Ilmoitti työnantajalleen, että 1988 on viimeinen työvuotensa järjes­telmässä. He kauhistelivat asiaa ja ihmettelivät, mistä löytyy jatkaja. Sakea oli kaavailtu jo salassa herraporukassa apulaisjohtajaksi koko koneistoon.

Siksi ilmoitinkin jo nyt, että on aikaa etsiä. Minulla ei ole uutta työtä, mutta pitänen jonkun pidemmän tauonkin.

Vuosi kului. Neuvostoliiton hajoaminen alkoi olla sel­vä niillekin, jotka olivat siitä Sakelle naureskelleet. Jopa pre­sidenttikin uskalsi ajatella niin, mutta istui keinutuoliinsa ihailemaan omaa suurta talousviisauttaan. Lopulta uskotteli itselleen, että oli ollut ainut, joka aavisti asian. Sake vapautui hommastaan. Hän aloitti enem­män jouten olemisen sillä ta­valla, että teki pikku tiliä ohi verottajan osaamillaan kauppa­tempuilla. Olihan se tietysti keinottelua ja laitonta hommaa. Kuitenkin vain yksi lisää val­tiohallinnon virkamiesten, sekä korkeiden poliitikkojen kesken. Eikä Sake ollut vielä keski­sarjassakaan Suomen herrojen verokierroissa. Ministerihousuissa ja ministe­rihameissa kulki niitä, joilla Sveitsissä oli suku- ja rosvotut mil­joonat piilossa. Korkeimmat virkamiehet pelkillä varain siirroilla teki­vät tiliä Man- saarilla.

Neuvostoliitto hajosi odotetusta odottamatta! Tuli kovat ajat Suomeen, niille yrittäjille, joilla neuvostokauppa alihankkijoina, oli pääasia. Herrat vielä presidentin ja valtioneuvostonlinnoissa nauroivat. Presidentti, pääministeri, valtiovarainministeri valehtelivat kuukaudesta toiseen kansalle. Siellä ja täällä, sekä tuolla vuo­rostaan oli konkurssiyrittäjillä haulikonpiippua laukaistu leuan alle, ajettu päin rekkaa ja kiikuttu hirttoköydessä. Yrittäjää meni konkurssiin kilpaa, kuin jossakin tietokonepelissä vähä-älyi­sille. Kukaan ei välittänyt tuhansista yrittäjistä, kun pankkeja ja omaa paskapäätösliturgiaa suojeltiin.

Puolen miljoonan omakotitalot meni muutamalla kymppitonnilla pankinjohtajien lähisuvuille pankin panttina, tai muuhun tuttavapiiriin pakkohuutokaupoissa. Samoin kävi isä Pollolle, jolta pankki halusi rahansa. Ei löytynytkään enää Luksenpurkista, Brysselistä tai Viinistä timanttifirman miehiä ostamaan takaisin kasettejaan! Avattiin yksi 12 timantin kasetti tutkimuksiin. Töllanderin asiantuntijat tutki ja kirjoittivat isä Pollon elämän murskaksi.

Olemme tutkineet afrikkalaisperäiset raakatimantit kaksitoista kappaletta karaatit tuo, se, tämä, nämä, nuo ne ja mitä olikaan. Kaikki ovat epäpuhtaita, laadukkaisiin ko­ruihin kelpaamattomia, sisältäen halkeamia, sekä haitta­mineraaleja tai metallioksideja. Selvästi suuren timanttierän en­simmäisessä laatuseulonnassa pois hylättyjä, jotka kel­paavat vain toisarvoisiin koruihin, koriste-esineisiin tai teollisuuskäyttöön. Arvoltaan pie­nimmät ovat 3 000 – 4 000 markkaa ja isoimman 5 000 - 5 500 markkaa.

Laskua tästä tiedosta tuli vielä perään 20 000 mark­kaa. Pankki ei neuvotellut, eikä antanut armoa viikkoakaan. Loistava Kruununhaan 165 neliöinen näköala-asunto myytiin noin 60 % arvostaan ja puolen vuoden takaisesta hinnas­taan. Isä Pollo ei silläkään selvinnyt vielä veloistaan, vaan Sake maksoi omistaan erotuksen 120 500 markkaa! Isä muutti vuokralle Haagan taakse Lassilaan kaksioon.

Se Lassila musersi hänet henkisesti kääpiöksi. Sake ei voinut auttaa enempää isäänsä, kun tuo ei tahtonut, halunn­ut ja häpeästä vain puhelimessa suostui puhumaan. Mies parka kuoli yksinäisenä Lassilaan 1994. Ruumiin löysi huol­tomies hajun perusteella. Oli ehtinyt lojua kuolleena viikon tai kaksikin. Tuh­kattiin ja unohdettiin maailmasta pois.

Section 4

Sake Pollo eli liikemieselämää koko 1990- luvun ja aina 2009 vuoteen kahden muun sijoittajakaverinsa kanssa. Yritti avioliittoa 2000- luvulla, joka hajosi akkansa mahdottomiin vaatimuksiin elintasosta ja näkymisestä julki­suudessa. Sake oli jo viidenkymmenen, mutta ei ostanut moot­toripyörää, eikä haalinut 22 vuotiasta uutta akkaa, ku­ten tapa oli Suomen huippujohdossakin. Itseään 30 – 50 vuotta nuo­rempia akkoja voi harras­taa iskelmälaulajat, vuorineuvokset ja presi­dentti näyttöhalussaan. Jotkut nai, tai antaa naida ne naaraansa vielä raskaaksikin.

Sake oli yhden talven jouten Indonesiassa, kun yhden poismyydyn yrityksensä rahoista oli kolmannes siellä tas­kuissaan. Seuraavan talven vietti Vietnamissa, Thaimaassa ja Singaporessa, mutta alkoi jotenkin vaatia pakkasta, lunta, sekä talven kaikkia elämyk­siä.

Hänellä oli Etu-Töölössä Tunturikadulla iso asunto, jossa ei yhtään viihtynyt. Sen osti silloin, kun turhaa rahaa hyvänä aikana tuli pal­jon. Kesän asui Saimaan rannalla vuokramökissä. Eläkekerty­mää ei enää karttunut, mutta vanhas­ta työstä oli erityissopimus, joka takasi kohtuullisen eläk­keen 65 täytettyään. Ra­haa oli toki sijoituksissakin siellä ja tuolla kohtuullisesti. Jokin kuitenkin kalvoi koko syksyn ja alkaneen tal­venkin. Apu löytyi juutupista, kuin sattumalta.

Sake selaili venäläisiä tekniikan sivuja, törmäten ilma­tyynyaluksiin, jota nykyinen Jeltsinin Venäjän teollisuus tekee huvit­telukäyttöön, mutta myös pelastus-, työ-, sotilas-, rannik­kovartiointiin, sekä moniin muihin tarkoituksiin maailmalle. Mitä enem­män Sake katsoi niiden liitä­mistä ilmatyynyllään ve­dessä, lu­messa, suolla, rämeikössä, tai hiekkadyyneillä, sitä enem­män jokin asia veti niiden luokse. Helmikuussa oli aja­tus päässä kypsynyt virk­keeksi.

Tuollaisen minä haluan! Se tehdään myös! Minä vaikka asun siinä loppu elämäni!

Siinä oli annos frustraation vakauttamaa mieltä, tyl­sän olemisen kiristämää isän puolen geeniperintöä, sekä jo­kin uhmakin mukaan, vanhentuvalla miehellä. Sake kirjoitti näkemyksensä Pietarin teknisen yliopiston koneosaston johtajalle. Se laitos oli aikaisemmin nimeltään Ensimmäinen Sotilastiedeyliopisto, joka nyt oli muutettu Ensimmäinen Pietarin Tekninen Yli-instituutti.

Sähköpostin sisältö oli lyhykäisyydessään, kysely mahdollisuudesta tehdä piirustussuunnitelma heidän kans­saan asumiskelpoisesta ilmatyynyaluksesta, jolla liikkumiskyky merellä, sisäjärvillä talvella ja kesällä, sekä nykyaikaiset mukavuudet yhdelle, tai kah­delle ihmiselle useammaksi vii­koksi kerrallaan eristyksissä. Hieman häntä arve­lutti pai­naessaan hiirellä lähetä nappia. Hän oli aikoinaan tuntenut ihmisiäkin ja vierail­lutkin Si­periassa niillä tehtailla, joissa 1980- luvulla valmistettiin puna-armeijalle, rajajou­koille ja öljyteollisuudelle sotilasilmatyynyalukset. Helmikuun lopussa ins­tituutin johtaja Smer vastasi.

"Kiitämme kiinnostuksesta instituuttiamme kohtaan ilmatyynyaluksista. Olemme Venäjän johtava tieteenalaan ja valmistukseen keskittynyt kokonaisuus. Teemme tilauksesta teille juuri sen aluksen, niillä ominaisuuksilla, joita tarvitset­te rahallisesta korvauksesta. On vain ensin luotava ajatus, mitä tarvitaan, miten valmistetaan, mitkä tekniikan ratkai­sut valmiista sopivat ja mitkä pitää pohtia, tai valmis­taa ai­van alusta.

Toivomme, että saamme yhteistyön kanssanne käyn­tiin mahdollisimman pian. Pyydämme teitä luoksemme, että voimme alku kartoittaa vaikeimmat peruskysymykset ja tar­kastella kiihkottomasti mihin pystymme, jos vaatimuksenne ovat hyvin korkeat, tai teknisesti vielä tutkimattomat.

Ystävällisesti

Stanislav Smer

Johtava laitoksen professori"

Sake Pollo vastasi, että on Pietarissa heti, kun viisumi valmistuu, eli noin 27. helmikuuta ja ilmoittautuu instituutin kansliassa. Pollo oli 28. päivä helmikuuta Pietarin tekni­sen instituutin kansliassa kättelemässä kello 14 osaston johta­jaa. Siitä alkoi uusi vaihe, joka jatkuu Sake Pollon elämässä nytkin.

Section 5

Se on ilmatyynyalus, joka muutti elämän perustapah­tumat. Siitä tuli koti, kulkuväline, erikoisuus elämään, joka oli vaipumassa harmaaseen vanhuuden odotteluun, tai ma­sennukseen. Pahimmassa tapauksessa isänsä taipumuksiin juopotteluun ja irtautumiseen reaalisessa maailmassa ta­pahtuviin asioihin.   Sake Pollo tiesi nuo geneettiset vaikeudet suvustaan ja osasi niitä pelätä ja varoakin jonkin verran.

Johtaja Smer piti ensimmäisen kokouksen kahdes­taan. Tuli selväksi monta asiaa, josta Saken pitää huomiseen mennessä tehdä joko tai valintoja.

"Meillä tehdään tieteellisin kokein näitä aluksia. Siinä on siis aina tuntemattomien asioiden suureita ja ratkaisuja mukana. Siperiassa on vuosikymmeniä toimineita laitoksia ja tehtaita, jossa osaavat paljon paremmin vaikkapa alumiinis­ta rakentaa jo olemassa olevia alustyyppejä. Niitä ilmatyynyjä on pitkäl­tä toistakymmentä viranomais-, sotilas-, ja hu­vittelukäyttöön. Varmasti niissä on jo toimivaksi, kestäväksi ja tarkoi­tuksellisiksi todettu runkora­kenne, alakerran verhoratkaisu ja konevoima.

Huono puoli heidän tehtaissaan on se, että kaikki yli 4,2 metriä leveät tai 5 korkeat kuljetukset rautateitse on ylikul­kujen ja tunnelien vuoksi vaikeita, kalliita, sekä riskialttiita. Meiltä pääsee suoraan mereen tuosta viimeisen Nevan sil­lan alapuolelle pihastamme. Toinen hankaluus, tai ero on toimintakulttuuri. Siellä he ovat herroja. Nimenomaan sa­non suurella Herroja. Sinä ulkomaalaisena saisit vielä enem­män kokea olevasi herrojen alamainen. Täällä paljon ollee­na, tarkastin taustaanne, tiedätte, mitä se merkitsee pro­jekteissa, joissa yksilö odottaa, eikä armeija. Lisäksi tietenkin meillä on hallussamme ja tiedossamme Siperian tehtaiden kaikki laskelmat ja teknisen kokeilut, joten emme aloita