Pitkä matka alas

By Danya TheAmbermoon

Oletko koskaan miettinyt, että maailma voisi olla täynnä kaikkea mitä ihmissilmä ei huomaa? Oletko kuullut öisin kammottavia ääniä ulkoa? Onko ollut kuin joku liikkuisi portaikossa mutta siellä ei silti näy ketään? Oletko miettinyt onko yliluonnollista olemassa? Sanotaan että on niitä jotka etsivät hyytäviä kokemuksia. Sanotaan että kun oikein etsii, tulee löytämään valon. Entä jos se olisikin päin vastoin? Jos sitä tajuaisi että pimeys onkin koko ajan läsnä. Voitko kuvitella että todellinen pimeys olisi piilossa ihmisnaamarin takana? Jos voit, on tuo todellinen pimeys lähempänä kuin luuletkaan. Voi olla että hirviö on sinussa itsessäsi tai lähimmäisessäsi....

Pitkä matka alas -kirja on kokoelma toinen toistaan synkempiä ja kauheampia satuja. Kyseessä on nuoren kirjailijan toinen julkaisema kirja. Luvassa on niskavillat pystyyn nostavia kertomuksia jotka ovat saaneet suurimman innoituksen kirjailijan omista painajaisunista joista hän kärsi koko lapsuutensa ajan.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Apr 27, 2020
• ISBN: 9789528021155

Danya TheAmbermoon

Olen suomalainen yli 20-vuotias nainen. Minulla on aina ollut rikas mielikuvitus sekä into ja taito kirjoittaa. Kirjoittaminen on ollut aina rakas harrastus ja nyt rakkaat lukijat, päätin alkaa jakaa tekeleitäni teille.

Book preview

Pitkä matka alas

Nimiösivu

Uumen Puu

Jänis ja Hulluus

Paperiset

Lumisadepallo

Paratiisi

Pedon Tornin Kehrääjä

Jälkisanat

Valmistusmerkinnät

Omistettu jokaiselle joka on nähnyt painajaisia joista ei pysty vain millään pääsemään ulos.

Uumen Puu

Mitä sinä täällä teet, Adora? Tämä on aikuisten keskustelu. Sinun ei kuuluisi salakuunnella, rouva Sylvia Jansson sihahti moittivaan sävyyn ja tuijotti noin 12-vuotiasta pikkutyttöä tuikeasti. Tyttö painoi syyllisenä päänsä.

Anteeksi. Olin vain utelias. En ollenkaan ajatellut, tyttö pahoitteli.

Hmph! Menehän nyt siitä sitten. Äläkä enää salakuuntele! rouva Jansson tuhahti. Tyttö alkoi liueta paikalta pois.

Naapurissa asuva Sylvia tuntui tietävän paljon myyttejä. Hän oli jo lähes 80-vuotias niin ihmekös tuo jos hän tiesi niin paljon. Olihan hän elänyt sen verran pitkään että Adoran silmissä hän oli lähes tulkoon fossiili. Ehkäpä sitäkin vanhempi, kuka tietäisikään. Yhdessä äidin ja isän kanssa lapsi oli muuttanut tuohon pahaiseen pienen pieneen kylään jota kutsuttiin nimellä Mystic Hill’s. Isä oli saanut paremmin palkatun työn kylällä asuvan Mikael Janssonin verstaalla. Mikael oli tuon naapurin äkäisen muorin poika jolla oli lähes samaa ikäluokkaa olevat lapset kuin Adora. Lapset tosin eivät tuntuneet pitävän uteliaasta ja vähän höpsöstä isosta kaupungista muuttaneesta tytöstä.

Ei se ole totta, Margaret! Se on pelkkä idioottimainen satu jolla aikuiset pelottelevat lapsia olemaan kuuliaisia! kuului Elias Janssonin äreä tiuskaisu jostakin. Adora nosti katseensa ja hetken katseltuaan ympärilleen hän erotti kolme hahmoa kauempana metsän laidalla. Kaikesta päätellen jälleen kerran itsestään liikoja luuleva Elias halusi rikkoa tiettyjä vanhempiensa asettamia sääntöjä. Poika oli jo usein raahannut nuoremmat sisaruksensa Margaretin ja Peterin metsän laidalle ylipuhuakseen heidät lähtemään kielletylle salaiselle retkelle metsään. Adora oli kuullut juoruja että metsää pidettiin jotenkin pahana paikkana. Aina toisinaan kyläläiset olivat saattaneet sanahtaa vakavalla ilmeellä ’Pahuus asuu siellä’ tai ’Sinuna en menisi sinne, en edes päiväsaikaan’. Adora oli tuntenut lähes polttavaa uteliaisuutta juuri noiden kommenttien myötä.

Valitan. En lähde sinne. Mennään vaan takaisin kotiin, okei? Margaret aneli veljeään. Eliaksen hartiat lysähtivät. Poika oli ollut innoissaan. Itse asiassa kun Adora tutki katseellaan poikaa tarkemmin hän ymmärsi Eliaksen tunteneen samanlaista polttavaa uteliaisuutta kuin hänkin. Tyttö seurasi katseellaan miten Margaret, Elias ja Peter suuntasivat poispäin metsästä. Kenties Elias ja hän olivatkin yllättävän samanlaisia. Adoran päässä alkoi raksuttaa. Niin tietysti! Niin se olisi! Edes Adora ei uskaltanut mennä metsään yksinään. Ehkä Eliaksella oli sama juttu. Siinä tapauksessa heidän kahden täytyisi yhdistää voimansa ja suunnata yhdessä taipaleensa kohti metsää. Miksei hän heti hoksannut?

Oli jo lähes sydänyö kun Adora päätti ruveta tuumasta toimeen. Hän kaivoi komeron perältä tumman punaisen reppunsa ja alkoi sulloa siihen tavaraa. Kun tyttö oli pakannut taskulampun, huovan ja laastaripaketin hän hiippaili keittiöön. Hän höristi korviaan vain kuullakseen vanhempiensa hiljaisen tuhinaa muistuttavan kuorsauksen jotta tietäisi heidän varmasti nukkuvan mitään aavistamatta. Kun tyttö oli täysin varma että isä ja äiti olivat sikeässä unessa hän avasi jääkaapin oven. Hän sulloi reppuun muutan appelsiinin makuisen pillimehun, pari vihreää omenaa sekä pari tuorekelmun alla ollutta kinkkuvoileipää. Sitten hän veti vetoketjun kiinni ja heilautti repun selkäänsä. Tyttö suunnisti eteiseen ja veti mustat tennarit jalkaansa. Kun Adora oli saanut vielä punaisen