Viides Mooseksen kirja

By Christina Larsson

Saman illan aikana kaksi miestä vammautuu vakavasti pahoinpitelyssä Göteborgin Andra Långgatanilla, joka on tunnettu strippiklubeistaan, ravintoloistaan ja antiikkiliikkeistään. Kaikki viittaa samaan rikoksentekijään. Ensimmäinen uhri, joka on menestynyt ja tunnettu pörssikeinottelija Grebbestadista, menehtyy vammoihinsa. Toinen uhri, bankerydiläinen kanttori, selviää, mutta kieltäytyy kertomasta poliisille syistään vierailla Göteborgissa. Rikoskomisario Ingrid Bergman ja hänen tiiminsä aloittavat tutkinnan. Käy ilmi, ettei miehiä ollut ryöstetty. Pahoinpitelyn motiivi jää poliisille hämäräksi, ja tutkinta vain laajenee. Kun tapahtumaketju alkaa valjeta Ingridille, jäljet johtavat hänet valonarkaan ja vaiettuun maailmaan.

Viides Mooseksenkirja on romaani kiihkomielisyydestä, kaksinaamaisuudesta ja vainosta. Se on ensimmäinen itsenäinen osa vakavan rikollisuuden tutkintayksikössä työskentelevästä rikoskomisario Ingrid Bergmanista kertovassa sarjassa.

• Language: Suomi
• Publisher: Word Audio Publishing
• Release date: Aug 23, 2019
• ISBN: 9789178291540

Book preview

kipu.

MAANANTAI 17. HUHTIKUUTA

KELLO 8.53

Rikoskomisario Ingrid Bergman seisoi työhuoneessaan Göteborgin Ernst Fontells Platsilla sijaitsevan poliisitalon neljännessä kerroksessa ja katseli ulos ikkunasta. Oli maanantaiaamu ja sataa tihutti. Harmaa sumu peitti koko Göteborgin. Hänen huoneestaan avautui näkymä Skånegatanille ja Ullevin stadionille. Autot etenivät hitaasti aamuruuhkassa, ja ne harvat jotka olivat liikkeellä jalan, kävelivät pää kumarassa ja kädet syvällä taskuissa. Ingridin ajatukset lennähtivät vastentahtoisesti rikostutkintaan, joka odotti häntä kansiossa hänen takanaan olevalla pöydällä. Kaksi miestä oli löydetty hakattuina ja raa’asti pahoinpideltyinä Andra Långgatanilta viiden aikaan aamulla. Nyt miehet makasivat tiedottomina Sahlgrenskan teho-osastolla.

Viime viikolla he olivat saattaneet päätökseen kolme raskasta tutkintaa, joista Ingrid oli vastannut, ja kun hän oli perjantaina mennyt kotiin, hän oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan lähtenyt poliisitalosta edessään vapaa viikonloppu ilman ajatuksissa koko ajan nakuttavaa rikostutkintaa. Tänä aamuna hän oli hädin tuskin päässyt sisälle poliisitaloon, kun hänelle oli ilmoitettu tutkinnasta, jonka hän saisi johtaakseen. Hän tunsi, kuinka ärtymys kasvoi, kun hän ajattelikin, miten ammattitaidottomasti juttu oli hoidettu ennen kuin se oli lykätty hänen syliinsä.

Ingridin ajatukset katkesivat, kun hänen huoneensa ulkopuolella olevasta käytävästä kuului äänekästä puhetta, ja hän kääntyi katsomaan ovelle samaan aikaan kun poliisitalon suuri hurmuri, Thomas Alfredsson, astui sisään Karin Falk, Viking Johansson ja Nina Hamilton vanavedessään. He muodostivat Ingridin oman, rikostarkastajien ydinryhmän.

Hyvää huomenta, Ingrid toivotti, kun kaikki olivat istuutuneet.

Toisten hiljennyttyä Ingrid oikaisi selkänsä ja laski silmilleen lukulasit, jotka olivat olleet hänen päänsä päällä kuin diadeemi.

Kaksi miestä hakattiin Masthuggetissa jonkinlaisella puumailalla viiden aikaan viime yönä. Miehet ovat nyt Sahlgrenskan teho-osastolla. Tietojeni mukaan he ovat edelleen tajuttomina. Uskoakseni voimme jo nyt olettaa, että kyseessä on sama tekijä tai tekijät. Nimettömänä pysytellyt ilmoittaja soitti kello 4.52. Hän kertoi, että Andra Långgatanilla makasi mies, jonka pää näytti olevan veressä. Sitten hän katkaisi puhelun. Sama henkilö soitti jälleen kello 5.37 ja ihmetteli, miksei ambulanssia ollut lähetetty paikalle, mies makasi nimittäin edelleen kadulla. Partioautolle ja ambulanssille oli annettu hälytys viiden aikaan, ja he olivat hakeneet tiedottoman miehen Andra Långgatanilta. Toisen nimettömän soiton jälkeen kävi ilmi, että sadanviidenkymmenen metrin päässä samalla kadulla makasi toinenkin mies. Hakattuja miehiä oli siis kaksi.

Eivätkö paikalle menneet poliisit tarkistaneet osoitetta hälytyskeskuksesta, kun he lähtivät liikkeelle ensimmäistä kertaa, vai mitä tapahtui? Karin pohti.

Kyllä he tarkistivat, Ingrid vastasi, mutta hälytyksen vastaanottanut partiokaksikko kuuluu Kannustavaan vaihto-ohjelmaan eikä heidän paikallistuntemuksensa ole samaa luokkaa kuin meidän. Talon numero ei ollut täysin oikea, mutta koska kyseessä oli nimetön ilmoitus, erheeseen ei suhtauduttu vakavasti. Olihan katu sentään oikea ja paikalta löytyi verinen, tiedoton mies. Partio ei tiennyt, että Andra Långgatanilla oli mittaa viisisataa metriä.

Onko mahdollisesti kyse samaisesta grebbestadilaisesta neropattipartiosta, joka möhli jälleen? Thomas kysäisi silmiään pyöräyttäen. Kuinka kauan vaihto oikein kestää? Kaksi meidän rikospoliisiamme on lähetetty Grebbestadiin, ja me saimme vaihdossa kaksi yli-ikäistä, läskiä äijää, joilla ei ole aavistustakaan siitä, mitä todellinen poliisityö on.

Ingrid huokaisi itsekseen. Keskusrikospoliisin kehitys- ja strategiayksikölle oli annettu tehtäväksi miettiä uusia menetelmiä ja tapoja kehittää poliisin tehokkuutta. Viimeisin keksintö oli, että pienempien paikkakuntien poliisit vaihtoivat tehtäviä Tukholman, Göteborgin tai Malmön kollegoiden kanssa yhdestä neljään kuukauden ajaksi.

Niin kutsuttu Kannustava vaihto-ohjelma oli antanut ainakin Göteborgin poliisille hyvän kuvan siitä, miten kyvykkäitä poliiseja eräillä pikkupaikkakunnilla oli. Vai oliko kenties niin, että työtahti ja menetelmät, jotka suurkaupungin poliisien mielestä olivat ikiaikaisia ja hitaita, sopivat maaseudulle? Ehkä tietynlaiset poliisit sopivat sinne ja tietynlaiset suurkaupunkiin. Mutta ei Ingrid sitä tiennyt, hän tiesi vain sen, että vaihto haittasi heidän työtään.

Jutelkaa hälytykseen vastanneiden grebbestadilaiskollegoidemme kanssa, Ingrid ohjeisti ja nyökäytti päätään Thomasille ja Karinille. Heidän nimensä ovat Hultberg ja Svahn.

Ingrid tarttui edessään olevaan kulmalukkokansiopinoon ja jakoi sen toisille.

Eihän tässä kerrota ilmoituksesta juuri mitään, viisi vaivaista riviä. Karin katsoi Ingridiä kysyvästi.

Tiedän, siksi juuri on erittäin tärkeää jututtaa herroja Hultberg ja Svahn. Tarvitsemme enemmän tietoja. Puhuttakaa myös paikalla olleita ensihoitajia.

Entä nimetön soittaja? Nina kysyi mietteliäästi. Tiedetäänkö hänestä mitään?

Tietojemme mukaan molemmat soitot tulivat samasta puhelinnumerosta. Numero kuuluu naiselle nimeltä… öh… hetkinen… Ingrid selasi kansiota. Tässä se on, Marta Cronström. Hän asuu Andra Långgatanilla.

Onko häntä jo kuultu? Nina jatkoi.

Ei, mutta on ehkä viisainta jutella ensin hätäpuhelut vastaanottaneiden päivystäjien kanssa. Jos soittaja oli molemmilla kerroilla Marta Cronström ja jos hän haluaa pysytellä nimettömänä, voi olla hyvä hankkia vähän taustatietoja puhelusta siltä varalta, että hän on vastahakoinen todistaja.

Nimettömänä? Millä vuosikymmenellä se Marta oikein kuvittelee meidän elävän? Thomas huudahti. Soittaa tavallisesta puhelimesta ja luulee, ettei kukaan tiedä, kuka soittaja oli.

Ingrid katsoi Thomasia ironisesti hymyillen. Thomas Alfredsson oli sukkasillaan 197 senttiä pitkä, painoi lihaksineen yhdeksänkymmentäkaksi kiloa ja hurmasi charmillaan sekä tv-yleisön että suurimman osan naisista. Hän oli ollut mukana Gladiaattoreissa viisi vuotta ennen kuin oli kyllästynyt sirkukseen. Tutkijana hän oli erinomainen voimavara, koska ihmiset avautuivat hänelle mielellään. Thomas tuntui heistä jo tutulta, olivathan he nähneet hänet televisiossa. Lisäksi hänen kokonsa herätti suurta kunnioitusta ja useimmat miettivät toisenkin kerran ennen kuin kävivät hänen kimppuunsa. Thomas työskenteli useimmiten Karinin kanssa, joka oli hänen vastakohtansa. Heillä oli yhteistä vain se, että molemmat olivat hyvässä kunnossa. Karin oli hiljainen ja mietteliäs, hänellä oli lyhyeksi leikatut vaaleanruskeat hiukset ja harmaat silmät. Hänen hillitty olemuksensa ja hänestä huokuva tyyneys herättivät kunnioitusta ja luottamusta sekä työtovereissa että kaupunkilaisissa. Lisäksi hänellä oli erinomainen muisti, hän muisti kaiken. Mikä tuuri, että minulla on Karin ryhmässäni, Ingrid ajatteli ennen kuin vastasi.

Totta, mutta me poliisit hyödymme siitä, etteivät kaikki ole yhtä teräviä. Työmme helpottuu hiukan. Niin tai näin, Viking ja Nina menevät Andra Långgatanille tervehtimään nimetöntä Marta Cronströmiä tai sitä, joka soittaja sitten olikin. Thomas, sinä ja Karin lähdette Sahlgrenskaan jututtamaan lääkäreitä. Kysykää, ovatko hakatut tulleet tajuihinsa ja voiko heitä puhuttaa. Selvittäkää, keitä he ovat, ja kysykää hoitohenkilökunnalta, onko omaisiin otettu yhteyttä. Jos meillä on onnea, juttu ratkeaa parissa päivässä. Ingrid katsoi kelloa. Menen viiden minuutin kuluttua pomon juttusille. Tapaamme taas syyttäjän ja käymme läpi joitakin yksityiskohtia viime viikolla päättyneistä tutkinnoista. Ingrid katsoi pöydän ääressä istuvia. Kysymyksiä tai epäselvyyksiä?

Kaikki pudistivat päätään.

Ei? Siinä tapauksessa tapaamme täällä taas kolmelta iltapäiväpalaverissa. Minut tavoittaa kännykästä, jos jotain erityistä ilmenee. Ingrid nousi ja lähti kohti ovea.

Maila siis? Viking totesi mietteliäästi. Sanoit, että heitä oli todennäköisesti hakattu mailalla.

Viking oli Ingridin kirjuri. Hän piti huolen siitä, että kaikki tiedot päätyivät tutkinnan tietokantaan, samoin kuin siitä, että kaikki tutkintaan osallistuvat pääsivät käsiksi kaikkiin raportoituihin tietoihin. Tänään hänellä oli yllään valkoinen, hyvin silitetty Oscar Jacobsonin paita, tummansiniset kangashousut ja hillitty nahkavyö. Hyvin hoidetut purjehduskengät ja taaksepäin kammatut, tummat hiukset lisäsivät tyylikästä vaikutelmaa. Hänenlaisiaan miehiä ei kasvanut joka oksalla, Ingrid tiesi sen kokemuksesta. Valitettavasti Viking ei ollut kiinnostunut naisista.

Juuri niin, mailalla, Ingrid vahvisti ja palasi takaisin paikalleen. Grebbestadilaiskollegat löysivät mailan muutaman metrin päästä toisesta uhrista. Siinä on ilmeisesti verijälkiä, tai siltä ainakin näyttää. Nina, kysy teknisiltä tutkijoilta, ovatko he ehtineet jo tutkia sitä ja milloin saamme alustavan raportin.

Nina oli rikostutkijoista nuorin. Eloisat, tummanruskeat silmät ja syvät hymykuopat kertoivat selkeästi, että hän oli nauravainen. Tummat hiukset olivat aina keinahtelevalla poninhännällä, ja piikkisuora, ilmeisesti tasaiseksi tarkoitettu otsatukka oli useimmiten hiukan lovinen. Ingrid epäili vahvasti, että Nina leikkasi sen itse. Nina oli oikeastaan heistä ainoa normaali. Hän oli naimisissa, hänellä oli kaksi lasta ja hän asui rivitalossa Askimissa. Vapaa-ajallaan hän puuhasteli puutarhassa ja seurusteli muiden lapsiperheiden kanssa. Hän muistutti osuvasti neljää muuta siitä, että poliisin työn ulkopuolellakin oli elämää… että oli normaalia hankkia lapsia ja perhe, joutua tekemisiin työlään anopin kanssa ja todeta, ettei koira ollut ikinä sisäsiisti.

Oliko vielä jotain? Ingrid antoi katseensa kiertää toisen kerran pöydän ympäri, ja muut pudistivat päätään. Selvä, nähdään sitten kolmelta.

Hän otti muistilehtiönsä ja kynänsä ja harppoi käytävään mennäkseen yksikön päällikön huoneeseen. Albert Tingström oli ollut päällikkönä yhdeksän vuotta. Hän oli hyvä esimies, aina rauhallinen ja diplomaattinen. Ensin hänen norlantilainen tyyneytensä ja pitkät taukonsa lauseiden välillä olivat hermostuttaneet Ingridiä. Tingström saattoi välillä lähteä hakemaan kahvia kesken lauseen ja jatkaa puhettaan sen jälkeen, kuin aika olisi pysähtynyt kahvin hakemisen ajaksi. Ingrid saattoi yhä tuskastua, kun hänellä oli tutkinta kesken ja hänen piti varmistaa jotain Tingströmiltä. Aikaa myöten hän oli kuitenkin oppinut, että pomo rauhoitti tilanteen omalla tavallaan ja antoi toisille aikaa miettiä asioita, jottei matkan varrella jäänyt huomaamatta mitään tärkeää. Oli aina ikävää, jos tutkinnassa jouduttiin palaamaan taaksepäin tai aloittamaan alusta, koska alun perin ei ollut lähdetty liikkeelle tarpeeksi laajasta näkökulmasta.

Tingströmin huoneen ovi oli auki, joten Ingrid koputti hiljaa ovipieleen. Pöytänsä ääressä istuva yksikön päällikkö nosti katseensa lukemistaan papereista ja nyökkäsi Ingridille.

Hei, tule sisään ja istu alas. Armas syyttäjämme soitti juuri ja ilmoitti tulevansa vartin myöhässä. Hae odottaessasi kupillinen kahvia.

Ei kiitos. Olen juonut jo kolme kupillista, ja kello on vasta puoli kymmenen. Automaattikahvi on tänään pahempaa kuin yleensä, tai ehkä se vain tuntuu siltä, koska en ole juonut sitä pariin päivään. Oli miten oli, suurien määrien juominen päivässä on varmasti vaaraksi sikiölle. Koneessa pitäisi olla varoituskyltti.

Mitä, miten niin vaaraksi sikiölle? Tingström ihmetteli ja katsoi hämmästyneenä Ingridin vatsanseutua.

Unohda se. Käyn hakemassa kupillisen. Tuonko sinullekin?

Kiitos, kyllä se maistuisi.

Ingrid pudisti hymyillen päätään mennessään kahviautomaatille. Palattuaan hän istahti yhteen Tingströmin mahonkipöydän edessä olevista vierastuoleista. Molemmat maistelivat lämmintä kahvia varovasti ja nojautuivat taaksepäin.

Hetken kuluttua Tingström katkaisi hiljaisuuden. Puhuin juuri aluepoliisipäällikön kanssa ja kerroin, että meillä on ongelmia grebbestadilaiskollegoiden kanssa, mutta hän on sitä mieltä, että heidän nuhtelemisensa olisi poliittisesti arkaluontoista. Aluepoliisipäällikkö pelkää, että jos tieto kantautuu ylemmäs, eli keskusrikospoliisin päällikölle, meidän katsotaan suhtautuvan maaseutupoliisiin väheksyvästi, vaikka vaihto-ohjelman mukaan meidän pitäisi tukea heitä.

Mitä? Ingrid puuskahti ja laski mukinsa pöydälle niin että kahvia läikkyi. Koko ajan pitää varoa, ettei loukkaa ketään, joka on hierarkiassa ylempänä.

Niin, niinkin sen voi varmaan sanoa, Tingström myönsi ja hymyili Ingridille sarkastisesti.

Tervehdys. Syyttäjä Per Schildt seisoi oviaukossa.

No mutta, tervehdys itsellesikin. Tingström nousi puolittain tuolistaan ja viittoi syyttäjää istuutumaan Ingridin vieressä olevaan vierastuoliin. Käy sisään ja istu alas. Keskustelimme juuri siitä, miten keskusrikospoliisin Kannustavaa vaihto-ohjelmaa pitäisi tulkita. On mielenkiintoista lukea arviot sitten ajallaan.

Niin, kaikkien huhujen mukaan vaihto-ohjelma ei ole sujunut pelkästään myönteisesti. Mitä nyt on tapahtunut?

Grebbestadilaiskollegat jälleen. Viime yönä he vastasivat hälytykseen, joka koski pahoinpitelyä Andra Långgatanilla, mutta itse asiassa he vain katselivat, kun ensihoitajat nostivat uhrin ambulanssiin. Sen jälkeen he poistuivat ja menivät kahville. Kun toinen hälytys Andra Långgatanilla hakatusta miehestä tuli, he olivat taas lähin partio ja vastasivat kutsuun. Paikan päällä he toimivat jälleen yhtä reippaasti ja katselivat, kun ensihoitajat tekivät työnsä. Yksi ensihoitajista löysi lähistöltä mailan ja antoi sen poliiseille. Sen verran järkeä heillä sentään oli, että he veivät mailan teknisille tutkijoille ennen kuin heidän vuoronsa päättyi. Ingrid vastaa nyt tutkinnasta.

Miten se sujuu? Per Schildt tiedusteli ja kääntyi Ingridin puoleen.

En tiedä vielä paljoakaan, mutta Thomas ja Karin ovat matkalla Sahlgrenskaan puhuttamaan uhreja. He jututtavat myös grebbestadilaispoliiseja ja ensihoitajia. Nina ja Viking kuulevat todistajaa, joka on saattanut nähdä päällekarkauksen. Meillä on tilannepalaveri kolmelta, joten sen jälkeen olen viisaampi.

Olet selvästi tilanteen tasalla, Ingrid. Onko sinulla jo ajatusta siitä, mistä voi olla kyse?

Ei, ei oikeastaan, mutta jos uhrit tuntevat hyökkääjät, nappaamme heidät päivässä tai parissa.

MAANANTAI 17. HUHTIKUUTA

KELLO 15.01

Ingrid tunsi olonsa rauhalliseksi ja rennoksi. Per Schildt oli onnistunut houkuttelemaan hänet ja Tingströmin kävelemään poliisitalolta lounaalle Brasserie Lippiin, joka sijaitsi Göteborgin pääkadulla Avenynilla. Schildt viihdytti heitä tarinoilla opiskeluvuosiltaan oikeustieteellisessä, ja paluumatkalla kevätaurinko murtautui harmaan sumun läpi ja yhtäkkiä tuntui kuin ilma olisi ollut täynnä toivoa ja odotusta. Tingström oli sanonut tulevansa hetkeksi iltapäiväpalaveriin kuullakseen, mihin suuntaan tutkinta lähtisi. Hän arveli, että siitä voisi tulla laaja ja sitkeä, ellei lähipäivinä sattuisi muita vakavia rikoksia. Välillä Ingridistä tuntui, että Tingström suorastaan haistoi, mikä juttu saattoi kehittyä isoksi. Pomo osallistui palavereihin tutkinnan alkuvaiheessa vain harvoin, mutta kun hän teki niin, hän osui yleensä oikeaan.

Tänään Ingrid toivoi Tingströmin olevan väärässä. Oli rankkaa ajatellakin, että tutkinta, joka oli tuskin alkanut, voisi kehittyä niin pitkäksi ja itsepintaiseksi kuin juuri päätökseen saatu seitsemän kuukautta kestänyt tutkinta. Ingrid tunsi koko kehossaan, ettei hänellä ollut tarpeeksi voimia ja energiaa. Ehkä hän voisi pyytää Tingströmiä nimittämään tutkinnanjohtajaksi jonkun toisen, mutta kenet sitten? Kenet hän voisi ajatella käskyttäjäkseen? Hän tiesi vastauksen heti, kun esitti kysymyksen. Ei ketään. Hän tunsi itsensä niin hyvin, ettei hän kuitenkaan malttaisi olla yrittämättä ottaa ohjia käsiinsä jossain vaiheessa. Ero olisi vain siinä, että hän olisi astunut reippaasti jonkun varpaille ja hankkinut itselleen vihamiehen. Jos oli rikoskomisario, niin oli rikoskomisario, eikä suojausta sopinut laskea vain, jos tunsi itsensä nuutuneeksi tai väsyneeksi. Yhtä hyvin hän voisi kirjoittaa tulikirjaimin otsaansa, että oli lopussa, sillä monet olisivat valmiita ottamaan hänen paikkansa.

Nyt kaikki, joiden pitikin olla paikalla, sekä Tingström istuivat kokoushuoneessa ja juttelivat odottaessaan, että Ingrid aloittaisi. Keskustelunaiheena oli tietysti sää. Ingrid katsoi kelloa ja oikaisi selkänsä ennen kuin veti syvään henkeä kerätäkseen voimia ja keskittyäkseen.

No niin, voimme varmaan aloittaa. Ingrid kääntyi Thomasin ja Karinin puoleen. Miten Sahlgrenskassa meni?

He katsoivat toisiaan kuin päättääkseen, kumpi aloittaisi. Thomas nyökkäsi Karinille.

Homma ei sujunut niin helposti kuin olisi voinut luulla, mutta tiedämme, keitä uhrit ovat. Todennäköisesti kumpaakaan heistä ei ole ryöstetty. Molempien lompakko, kännykkä ja avaimet ovat tallella. Viimeisenä löydetty mies on yhä tajuton, koska hänellä on ruhjevamma takaraivossa ja sisäistä verenvuotoa. Lääkäri, jonka kanssa puhuimme, epäili, ettei mies selviä. Aivokuvassa näkyy ilmeisesti hyvin vähän toimintaa aivojen alueella, ja jos hän jää henkiin, hän on todennäköisesti vaikeasti vammautunut.

Huoneeseen laskeutui lähes käsinkosketeltava hiljaisuus. Kaikkien aistit terästyivät, ja he tajusivat, että heillä voisi olla kohta tutkittavanaan murha.

Kyseinen mies on viisikymmentäkuusivuotias Lars-Ove Karlsson, joka on kotoisin Grebbestadista. Emme tiedä hänestä vielä juuri muuta. Eräs Sahlgrenskan hoitaja on yrittänyt tavoittaa miehen omaisia, mutta ei ole vielä onnistunut siinä. Thomas ja minä tarkistimme väestökirjanpidon ja muut tavalliset rekisterit. Mies on kirjoilla grebbestadilaisessa osoitteessa, hän ei ole naimisissa eikä hänellä ole lapsia. Hänellä ei ole myöskään rikosrekisteriä.

Karin nosti katseensa muistiinpanoistaan ja antoi toisten sulatella tietoja ennen kuin jatkoi.

Toisen miehen nimi on Johan Wilhelmsson, ja hän on kolmekymmentäneljävuotias kanttori Bankerydista. Hän on tajuissaan, ja lääkärin mukaan Wilhelmssonilla on ollut suojelusenkeli matkassa, sillä hän on selvinnyt pelkällä aivotärähdyksellä, kahdella murtuneella kylkiluulla ja muutamalla tikillä takaraivossa. Kun hänet tuotiin Sahlgrenskaan, hän oli tiedoton, mutta kun hän tuli tajuihinsa, hän alkoi ilmeisesti heti puhua ja haluaa kotiin. Kun me puhutimme häntä, hän oli hyvin kiihdyksissään siitä, että Sahlgrenskasta oli otettu yhteyttä hänen vaimoonsa ja halusi tehdä ilmoituksen vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta. Hän ei halunnut puhua yhtään mitään yön tapahtumista tai edes siitä, mitä hän Göteborgissa teki. Hän on raivoissaan, ja hänen mielestään me puutumme hänen yksityiselämäänsä. Hän sanoo, ettei hän ole nähnyt tai kuullut mitään tai tehnyt mitään laitonta, eikä hän halua tehdä rikosilmoitusta. Ellemme me jätä häntä rauhaan ja päästä häntä lähtemään kotiin, hän tekee ilmoituksen ahdistelusta. Wilhelmssonin vaimolle soittaneen hoitajan mukaan vaimo oli kuulostanut hyvin yllättyneeltä kuultuaan miehen olleen Göteborgissa.

Mies on joko vainoharhainen tai suunniltaan pelosta, Thomas huomautti väliin. Joka tapauksessa hän käyttäytyi hemmetin merkillisesti, vai mitä mieltä sinä olet, Karin?

Karin nyökkäsi myöntävästi.

Ingrid nousi ylös ja laski kätensä pöydälle nojatakseen niihin. Käydään läpi kaikki muukin, mitä olette saaneet selville, ennen kuin pohdimme, miksi miesten kimppuun käytiin ja miksi kanttori käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Haetaan tässä välissä kahvia, sillä palaveri venyy varmaan pitkäksi.

Kaikkien haettua kahvinsa Ingrid hörppäsi mukistaan ennen kuin laski sen pöydälle merkiksi siitä, että oli aika jatkaa palaveria.

Nina ja Viking. Miten teillä meni?

Viking selasi lehtiötään ja rykäisi. No, voin aloittaa yhtymällä Karinin sanoihin. Homma ei ollut niin yksinkertainen kuin olisi voinut luulla. Aloitimme tarkistamalla hätäpuhelut. Ne olivat tulleet samasta numerosta, joka on Andra Långgatanilla asuvan Marta Cronströmin nimissä, ja niin me lähdimme paikan päälle. Nina joutui maanittelemaan naista vartin postiluukun kautta ennen kuin hän raotti ovea sen verran, että voimme näyttää virkamerkkimme. Loppujen lopuksi jouduimme sanomaan hänelle, että tuomme hänet poliisitaloon ja kuulustelemme häntä täällä, ellei hän avaa ovea. Sitten hän alkoi itkeä vollottaa samalla kun leväytti oven auki ja päästi meidät sisään. Pitkällisen lohduttelun ja rupattelun jälkeen hän tunnusti yhtäkkiä soittaneensa hätänumeroon ja ilmoittaneensa miehestä, joka oli maannut kadulla hänen keittiönsä ikkunan edessä. Hän ei tahdo enää vanhoilla päivillään saada nukuttua ja herää yleensä neljän aikaan ja nousee keittämään kahvia odotellessaan lehteä. Tänä aamuna hän oli sattunut katsomaan ulos ikkunasta ja huomannut, että maassa makasi joku, jonka päästä vuoti reippaasti verta. Hän oli halunnut pysytellä nimettömänä, koska hän ei halunnut sekaantua mihinkään, hän tahtoi vain auttaa. Viking huokaisi. Sen pitemmälle emme hänen kanssaan päässeet, mutta olemme molemmat aivan varmoja siitä, että hän valehtelee tai jättää jotain kertomatta. Uskomme, että hän on nähnyt enemmän kuin kertoo.

Thomas läimäytti paperinsa kiivaasti pöydälle. Tämä on silkkaa farssia. Helvetillistä jankutusta ilmoituksen tekemisestä kaikesta paskasta, mihin ihmiset itse ovat sekaantuneet, aivan järjetöntä. Hänen kasvonsa punehtuivat koko ajan enemmän, kun hän jupisi itsekseen. Meidän pitäisi varmaan lopettaa poliisintyöt kuukaudeksi, mutta sitten meille tehtäisiin ilmoitus siitäkin. Odottakaahan vain, kun kuulette, mitä niin sanotuilla poliisiherroilla Hultberg ja Svahn oli sanottavanaan. Sivumennen sanoen voin kertoa, että he uhkasivat meitä aluepoliisipäälliköllä.

Ingrid huokaisi itsekseen. Mikä Thomasia oikein nykyään vaivasi? Hänestä oli tullut kärttyinen, ja hän tarttui kaikkiin mahdollisiin pikkujuttuihin, joihin ei ollut mitään järkeä tuhlata energiaa.

Rauhoitu, Thomas. Säästä ruutia siihen, mihin sitä tarvitaan. Ihmiset, jotka pelkäävät, käyttäytyvät sillä tavalla. Tiedämme sen molemmat. Toisinaan Ingridin oli kohdeltava tiettyjä tutkijoita varsin äidillisesti. Thomasia hän joutui tyynnyttelemään aina, kun tämän temperamentti kuohahti. Karin, kerro sinä, mitä Hultbergin ja Svahnin kanssa tapahtui.

Thomas avasi suunsa, mutta Ingrid loi häneen tuiman katseen. Aloita, Karin.

Koska he olivat olleet yövuorossa, meni hetki, että saimme heidät hereille, ja kuten ymmärrätte, he ärtyivät ja viittasivat yön tapahtumista kirjoittamaansa raporttiin. Jos halusimme jotain muuta, voisimme ottaa yhteyttä aluepoliisipäällikköön. He olivat kyllästyneet kaikkiin göteborgilaisiin, niin sanottuihin työtovereihinsa, jotka kiusasivat heitä. Nyt sai kuulemma riittää.

Kiusasivat, Thomas? Miksi he käyttivät sitä sanaa, jos saan kysyä? Ingrid tiesi, että Thomas osasi pelotella ihmisiä. Thomasin ei tarvinnut kuin kumartua koko olemuksellaan heidän ylleen ja ottaa kasvoilleen muutama gladiaattoriaikana oppimansa tiukka ilme. Keski-ikäiset grebbestadilaispoliisit eivät varmasti pitäneet sitä mitenkään toverillisena käytöksenä.

Thomas kohautti viattomasti olkapäitään, mutta Ingrid ehti huomata tukahdutetun hymyn.

Kiusaamista, tiedä häntä. Sen perusteella mitä nykyään kuulee, kiusaaminen tuntuu olevan muotisana, jota käytetään heti, kun poliisi tulee lähellekin.

Ingridin päätä alkoi jomottaa, kun hän kuuli Thomasin alentuvan äänensävyn. Niin kävi aina, kun Thomas avasi suunsa. Hän oli ärähtämäisillään Thomasille, kun Tingström yskähti varovasti saadakseen puheenvuoron.

Nyt on niin, että aluepoliisipäällikkö on soittanut minulle kahdesti tänään ja ilmoittanut selvin sanoin, että meidän pitää lakata valittamasta grebbestadilaispoliiseista. Näyttää kuulemma siltä, ettemme tue heitä vaan etsimme vain vikoja heidän työstään. Kannustavan vaihto-ohjelman tarkoituksena oli jakaa osaamista. Selkokielellä sanottuna se tarkoittaa, ettei päällikkö halua enää valitussoittoja keneltäkään. Hän ei myöskään halua, että projektiarviossa tulee esiin mitään kielteistä. Vaihto kestää enää muutaman päivän, ja sitten pääsemme heistä eroon ja saamme oman väkemme takaisin.

Kaikki katsoivat Tingströmiä hämmästyneinä. He eivät olleet tottuneet siihen, että Tingström korotti ääntään tai nieli paskaa keneltäkään, kaikkein vähiten aluepoliisipäälliköltä. Ingrid, sinä hoidat tästä lähtien kaiken yhteydenpidon Hultbergiin ja Svahniin. Ja muista silkkihansikkaat.

Ingrid katsoi Tingströmiä silmiin ja nyökkäsi. Pomoa oli varmasti painostettu ylhäältäpäin aika tavalla, kun hän puuttui yksikön työnjakoon.

Jäljellä ovat siis enää maila ja rikosteknisen tutkinnan raportti. Nina, oletko kuullut niistä jo jotakin?

En, valitettavasti. Nilsson sanoi, että alustava raportti tulee aikaisintaan huomenna iltapäivällä.

Entä ensihoitajat? Oliko heillä jotain kerrottavaa?

Ei oikeastaan, vaikka heistä oli outoa, kun paikalla olleet poliisit eivät eristäneet rikospaikkaa eivätkä oikeastaan edes nousseet autosta ensimmäisellä kerralla. Samat ensihoitajat tulivat muuten paikalle myös toisella kerralla. Yksi heistä joutui huomauttamaan kollegoillemme, että seinän vieressä, vain muutaman metrin päässä uhrista, lojui maila.

Harmi, ettei aluepoliisipäällikkö kuule tuota, Thomas naljaili.

Ingrid kiukustui.

Niin on, sillä silloin hän olisi käskenyt sinun pitää suusi kiinni ja tajuta, että meillä on käsissämme tutkinta, josta on tulossa todella vakava. Valitettavasti nimenomaan meidän pitää yrittää korjata yöllä tehdyt virheet. Ingrid nousi ja meni avaamaan ikkunan tyynnytelläkseen itseään purkauksensa jälkeen ennen kuin jatkoi.

Luulen, että meidän on pakko lähteä taas isosti liikkeelle. Tarvitsemme lisää väkeä, joka kiertää ovelta ovelle. Ingrid katsoi samalla kysyvästi Tingströmiä, joka nyökkäsi myöntävästi. Jonkun on täytynyt nähdä tai kuulla jotakin. Voinemme olettaa, että päällekarkaukset ovat tapahtuneet aamuyöstä. Ensimmäinen uhri huomattiin kymmentä vaille viisi. Todennäköisesti hän ei ollut maannut kadulla pitkään. Andra Långgatanilla liikkuu aina paljon ihmisiä, joten ensimmäinen pahoinpitely on varmaan tapahtunut neljän ja kymmentä vaille viiden välillä. Ingrid katsoi ympärilleen, ja kaikki nyökkäsivät, ennen kuin hän jatkoi.

Siihen aikaan liikkeellä on lehdenjakajia, roskakuskeja ja taksinkuljettajia. Lisäksi kadulla liikkuu yksityishenkilöitä, jotka ovat käyneet pornobaareissa, kotimatkalla olevia juhlijoita sekä töihin menijöitä. Valitettavasti juuri sillä kadulla on aina erityisen vaikea löytää silminnäkijöitä, jotka kertoisivat, mitä he ovat tehneet siellä siihen aikaan vuorokaudesta. Voimme järjestää tiedotustilaisuuden vedotaksemme yleisön apuun ja painottaa erityisesti sitä, että vihjeen voi antaa myös nimettömänä.

Minä järjestän väkeä kiertelemään ovilla, Tingström lupasi.

Hyvä, Ingrid jatkoi. Sitten minä otan yhteyttä tekniseen tutkintaan. Heidän pitää eristää rikospaikat. Voimme vain toivoa, että niiltä löytyisi jälkiä, joita ei ole ehditty sotkea. Lisäksi meidän pitää kuulla Marta Cronströmiä uudestaan, mutta se saa odottaa huomiseen. Myös Hultbergin ja Svahnin kanssa pitää jutella, mutta sekin saa jäädä huomiseen, jotta he ehtivät rauhoittua hiukan. Karin ja Thomas, ennen kuin lähdette kotiin tältä päivältä, soittakaa Sahlgrenskaan ja sanokaa, että heidän pitää ehdottomasti ilmoittaa meille, jos he aikovat kotiuttaa kanttorin, jos tajuton uhri herää tai jos tapahtuu mitä tahansa uhreihin liittyvää. Onko selvä?

Minä hoidan sen, Karin lupasi.

Hyvä. Huomenna meidän pitää mennä tapaamaan myös kanttoria ja yrittää saada hänestä vähän enemmän irti. Siitä, miten se onnistuisi, voimme keskustella huomisessa aamupalaverissa. Toivottavasti ovelta ovelle -kyselyissä on selvinnyt jotain siihen mennessä. Oliko siinä kaikki? Kysymyksiä? Ingrid katsoi ympärilleen ja nyökkäsi sitten Tingströmille, joka pudisti kevyesti päätään. Selvä, sitten tapaamme täällä taas puoli kahdeksalta huomenaamuna.

Kuin merkin saaneina kaikki nousivat ja poistuivat vaitonaisina huoneesta. He ymmärsivät jutun vakavuuden. Vain viikonlopun kestänyt kuherruskuukausi oli ohi. Ingridkin nousi, meni ikkunan luo ja sulki sen hiljaa mietteissään ennen kuin kääntyi pöydän ääressä yhä istuvan Tingströmin puoleen.

Luuletko sinäkin, että päällekarkaukset liittyvät yhteen?

Luulen, mutta pääsyy ei näytä olleen ryöstö. Ehkä joku tai jotkut ovat huvitelleet hakkaamalla homoja ja erehtyneet pieksemään perheenisänkin. Miehet on pahoinpidelty raa'asti.

"Niin, oli pahoinpitelijä kuka tahansa, häntä ei ole kiinnostanut ryöstää uhreja.