Herra, rouva ja tuntematon

By Cupido

Mikään ei tunnu yhtä ihanalta kuin tunturin raikas ilma, rannassa liplattavat laineet, rintoja hyväilevä tuuli ja jalkoväliä viilentävä järvivesi... Tämä on eroottinen novellikokoelma Cupidolta. Novellikokoelma sisältää seuraavat novellit: "Rakastavaiset ja heidän naispuolinen pomonsa ovat matkalla Nordmarkassa. Pystyisikö pomo kenties johonkin muuhunkin kuin johtamaan heitä työpäivästä toiseen?" – Gyda kirjoittanut Roy Rebo "Herra ja rouva ovat autiolla saarella. Miehellä on kiikarit mukana, ja hän katselee lintuja - ja yhtä afrikkalaista!" – Haikara kirjoittanut Jørgen, Hyllingen kirkko "Hän oli erityisesti pannut merkille kaksi tyttöä, jotka leikkivät vedessä. Hän oli liian vanha heille. He eivät voineet olla vanhempia kuin 20-vuotiaita, ja hän oli jo lähemmäs 50." – Mökkikesä kirjoittanut Bente, Østfold -

• Language: Suomi
• Publisher: Cupido
• Release date: Apr 17, 2020
• ISBN: 9788726407990

Book preview

purchaser.

Gyda

kirjoittanut Roy Rebo

Gyda, Siv ja minä olemme naurettavassa tilanteessa. Olemme yksinkertaisesti eksyneet Nordmarkassa – luultavasti Sørkedalenin suunnalla. Kuumuus on sietämätöntä. On vuoden kuumin päivä. Hiki virtaa, tytöt kikattelevat ja nauravat, ja Gyda sanoo minun näyttävän aivan heidän oppaaltaan. Tai ehkä teenkin sen tahallani... Olen suunnitellut kaiken... Hän nauraa siten, että rako hänen etuhampaidensa välissä näkyy. Hän on varmaankin ajatellut, että nukumme yhdessä hänen kanssaan täällä metsän pimeimmässä kolkassa, hän sanoo ja pudistaa päätään.

He nauravat. Minä nauran myös ja syytän kuumuutta. Tässähän ihan pää pehmenee, sanon. Keskittyminen herpaantuu.

Keskittymisen kannalta se on oikeastaan täysin totta. Mutta kuumuutta ei voi syyttää. Keimaileva naisväki, peput shortseissa, hikiset pyöreät reidet ja rintaliivit täynnä hyllyviä ja kimmoisia rintoja ovat syyllisiä tähän. Seison ja kääntelen päätäni metsäisen laakson pohjalla. Tuumin, missä mahdan olla.

Meidän täytyy varmaan kiivetä vähän ylemmäs, jotta näemme kauemmas, Gyda sanoo. Hän on tottunut olemaan komennossa. Ehkä löydämme järven. Nyt kelpaisi kyllä pieni pulahdus, hän sanoo ja kuivaa hikeä otsaltaan.

Gyda kääntää meille selkänsä, takapuolensa sekä pitkät, hoikat ja kapeat säärensä. Hän lähtee kapuamaan ylös jyrkkää rinnettä minun kanssani, ja Siv tulee kannoillamme kiivaan hyttyslauman kanssa. Ryömin, huohotan ja tuijotan. Seuraan hänen ihanaa takamustaan, laajoja housunlahkeitaan ja salaperäisiä varjoja kankaan alla. Kuvittelen, ettei näkemääni kuulu ollenkaan alushousuja. Jokin karvainen – punaruskea ja jännittynyt eläin – makaa vaanimassa pimeydessä. Mutten ole täysin varma.

Ei, odota... Siv pysäyttää minut. "Minun täytyy pitää pieni