Murhatalo: Osa 2

By James Patterson and David Ellis

Ocean Drive 7 on uljas, miljoonien arvoinen rantatalo rikkaassa Hamptonsissa. Talon jyhkeä, goottilaistyylinen julkisivu kätkee kuitenkin sisälleen kammottavan menneisyyden: talossa on tapahtunut useita raakoja murhia, joita ei ole koskaan ratkaistu. Hylättyä, autiota ja huhujen mukaan kirottua taloa kutsutaan Murhataloksi, ja paikalliset kiertävät sen kaukaa.Newyorkilainen rikostutkija Jenna Murphy vietti lapsuutensa kesät Hamptonsissa, muttei ole käynyt alueella lapsuusvuosien jälkeen. Kun Jenna siirtyy poliisiksi Hamptonsiin, hollywoodilainen kykyagentti ja tämän rakastajatar löydetään murhattuina autiosta Murhatalosta. Raa'at murhat käynnistävät tapahtumaketjun, jonka keskiöön Jenna joutuu. Jennan on pantava oma henkensä peliin paljastaakseen totuuden – ennen kuin Murhatalo vaatii lisää uhreja."Murhatalo" on täynnä tapahtumia ja käänteitä – ei ole ihme, että James Patterson on maailman myydyin trillerikirjailija. Teos on hyytävän jännittävä ja koukuttava tarina murhista, rahasta ja kostosta.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Feb 14, 2020
• ISBN: 9788726258325

James Patterson

James Patterson ist ein weltweit gefeierter Bestsellerautor. Großer Beliebtheit erfreut sich seine Reihe um Alex Cross, die mittlerweile 28 Bände umfasst. Seine Romane wurden weltweit übersetzt. Heute lebt James Patterson mit seiner Familie in Florida. Mit Bill Clinton schrieb er den internationalen Bestseller The President is Missing.

Book preview

www.egmont.com

Murhatalo: Osa 2:5

Bridgehampton 2007-2008

Dede Paris ja Annie Church ovat kadonneet. Heidät nähtiin viimeksi, kun he lähtivät Yalesta toisen lukuvuoden viimeisestä tentistään 9. toukokuuta. He olivat puhuneet ystävilleen epämääräisesti jotakin reppureissaamisesta ympäri Eurooppaa tarjoilijan töistä säästämillään rahoilla. Vanhemmilleen he olivat kertoneet lähtevänsä New Haveniin kesäkursseille ja vuokraavansa kämpän tienesteillään. Kummankaan vanhemmat eivät yrittäneet tarkistaa tarinaa. Tutut tai perheenjäsenet eivät ole nähneet kumpaakaan naista toukokuun yhdeksännen päivän jälkeen, kolmeen viikkoon.

Juuri niin he haluavatkin.

Dede ja Annie juoksevat merestä käsi kädessä, ottavat pyyheliinansa, kassinsa ja aurinkovarjonsa. He panevat varvastossut jalkaan ja aurinkolasit silmilleen. He ovat kaksi kaunista, ruskettunutta kaksikymppistä, rakkauden huumaamia, heillä on vasta hyvin vähän vastauksia elämässä, mutta onneksi myös hyvin vähän kysymyksiä. Heillä on koko loppuelämä aikaa löytää kutsumuksensa, suorittaa harjoittelunsa, hakea jatko-opintoihin ja valmistautua kovaan maailmaan. Tänä kesänä he haluavat vain löytää toisensa, eivät mitään muuta.

Kun he pääsevät majapaikkaansa, heidän ihonsa on jo kuivunut, ja aurinko porottaa kuumasti heidän yläpuolellaan. Onneksi heillä ei ole pitkä matka. Majapaikkaan on vain parin minuutin kävelymatka rannalta. He asuvat Ocean Drive 7:ssä.

Tai ei paikka varsinaisesti ole heidän. Ei siellä kukaan muukaan kuitenkaan asu, joten olisi kai ollut sääli antaa talon olla tyhjillään koko kesän ajan?

Minusta tämä talo on ihanan kammottava, Dede sanoo katsoessaan synkkää goottilaista julkisivua. Hän on pitkä ja laiha. Poikamaisen lyhyeksi leikattu, vaalennettu tukka miltei loistaa rusketusta vasten. Tuntuu siltä kuin Elvira voisi ilmestyä hetkenä minä hyvänsä tai jotain muuta vastaavaa voisi tapahtua.

He kääntyvät itään, kävelevät heitä korkeamman tiheän pensasaidan vieressä tontin etelärajan mukaisesti. Dede on heistä urheilullisempi ja rohkeampi ja ryhtyi ensimmäisenä tutkimaan pensasaitaa ja etsimään aukkoa. Pensasaidan sisälle piilotettu verkkoaita oli vahva, mutta siitä selvisi kunnollisilla sivuleikkureilla, kun oli vain aikaa ja kärsivällisyyttä, ja niitä heillä riittää tänä kesänä. Eihän jäljen sitä paitsi tarvinnut kaunista olla, kunhan reikä vain oli riittävän iso, niin että siitä mahtui pujahtamaan, ja pujahtamista helpottivat paksut kumipalaset, jotka he sitoivat metallilankojen teräviin päihin säästyäkseen haavoilta ja naarmuilta sisään ja ulos mennessään. Täytyyhän heidän toki kyyristyä ja kääntyä sivuttain päästäkseen läpi, mutta se kannattaa – yhdeksänsadan neliön kartano on yksin heidän käytössään ilmaiseksi.

Annie vilkaisee kartanoa, haalistunutta, kirjavaa kalkkikiveä, värillisiä ikkunoita ja jyrkkiä kattolinjoja ja keskiaikaisilta näyttäviä koristeita, kun he menevät aukosta läpi. Hän muistaa Hamptonsissa pikkutyttönä viettämänsä viikon, jolloin hän ja hänen siskonsa kuulivat kaiken siitä paikasta.

Kukaan ei koskaan selviä elossa / Ocean Drive 7:n talossa, hän lausuu kuulemansa runon kauhuelokuvien kammottavaa puhetyyliä parhaansa mukaan jäljitellen. Ystävä tai vihollinen, ihminen tai hiiri yhtä lailla / Murhatalossa pian henkeä on vailla.

Kammottavaa, Dede sanoo.

He menevät talon taakse. Kolmimetrinen pensasaita suojaa pihan hyvin, mutta itse kartano on kukkulan laella, ja he ovat päättäneet kulkea sinne ja sieltä mahdollisimman huomaamattomasti. Talon takapuolella oleva ovi on luultavasti ollut aikoinaan palvelusväen käytössä. Ovessa ei ole kahvaa, pelkkä ketjulla suljettu salpa, joka sekin joutui Deden sivuleikkureiden uhriksi.

Oven avatessaan he tuntevat desinfiointiaineen ja saippuan tuoksun. He kuurasivat takaeteisen heti ensimmäisen kerran sinne tultuaan, siivosivat pois hämähäkinseitit, pesivät lattian, pyyhkivät seinät. He näkevät ensimmäiseksi kellarinoven, joka on niin ikään suljettu ketjulla. Heistä on kieltämättä outoa, että sisällä on sillä tavalla lukittu ovi, mutta he eivät ole viitsineet tutkia sitä. Talossa riittää tutkittavaa muutenkin, ja heidän karmivuuden sietokykynsä on ylärajoillaan. Kellari saa jäädä arvoitukseksi.

He menevät aulan poikki piittaamatta ympäröivistä museomaisista huoneista ja nousevat narisevat kierreportaat ylös. He löysivät edellisviikolla kolmannesta kerroksesta makuuhuoneen, jonka parvekkeelta on laaja näkymä merelle.

Annie nojaa parvekkeen kaiteeseen ja huokaa tyytyväisenä. Hänen tukkansa on poninhännällä, aurinko on vaalentanut sen kanelinruskeaa väriä. Dede tulee hänen taakseen ja suutelee hänen pitkää, ruskettunutta niskaansa. Dede kuljettaa käsiään Annien vartalolla. Annie nojaa Deden syliin ja hyräilee hiljaa, kun tämä painaa kätensä hänen rinnoilleen, hyväilee hänen litteää vatsaansa. Kutittaa, Annie sanoo kääntyessään Dedeen päin. He suutelevat pitkään ja käyvät pitkäkseen parvekkeelle levittämälleen huovalle, sääret toistensa säärien lomassa.

Silloin he kuulevat ääntä. Vaimea klink, kun metalli osuu metalliin, ja askeleita, ja sitten joku mies viheltää. He pysyttelevät matalina, hivuttautuvat parvekkeen reunaa kohti ja kurkistavat pystytolppien lomasta.

Talon sivustalla kävelee mies pitkiä tikapuita sivullaan kantaen. Mies on ilman paitaa ja näyttää hemmetin hyvältä leveiden hartioiden ja kiinteän vatsan ansiosta. Takaperin käännetyn Yankees-lippiksen alta näkyy tumma, kihara tukka.

Seksikäs remonttimies, Annie kuiskaa. Jos minä pitäisin pojista…

Seksikäs remonttimies panee tikapuut talon seinää vasten ja kiipeää nopeasti niitä ylös. Naiset eivät liiku, pidättelevät hengitystään, kun kaveri pääsee heidän tasolleen kolmanteen kerrokseen.

Olkaa kiltisti, neidit, mies sanoo heihin päin katsomatta. Sovittu?

Käry kävi! Kumpikaan nainen ei sano mitään. Kumpikaan ei liiku.

Sovittu? kaveri toistaa.

Dede nousee seisomaan ja nojaa kaiteeseen. Täytyykö meidän olla kiltisti? Eihän se ole hauskaa.

Anniekin nousee seisomaan. Mikä sinun tarinasi sitten on, kaveri?

Mies nyökkää ylöspäin. "Minä vain paikkaan tuon