Murhatalo: Osa 4

By James Patterson and David Ellis

Ocean Drive 7 on uljas, miljoonien arvoinen rantatalo rikkaassa Hamptonsissa. Talon jyhkeä, goottilaistyylinen julkisivu kätkee kuitenkin sisälleen kammottavan menneisyyden: talossa on tapahtunut useita raakoja murhia, joita ei ole koskaan ratkaistu. Hylättyä, autiota ja huhujen mukaan kirottua taloa kutsutaan Murhataloksi, ja paikalliset kiertävät sen kaukaa.Newyorkilainen rikostutkija Jenna Murphy vietti lapsuutensa kesät Hamptonsissa, muttei ole käynyt alueella lapsuusvuosien jälkeen. Kun Jenna siirtyy poliisiksi Hamptonsiin, hollywoodilainen kykyagentti ja tämän rakastajatar löydetään murhattuina autiosta Murhatalosta. Raa'at murhat käynnistävät tapahtumaketjun, jonka keskiöön Jenna joutuu. Jennan on pantava oma henkensä peliin paljastaakseen totuuden – ennen kuin Murhatalo vaatii lisää uhreja."Murhatalo" on täynnä tapahtumia ja käänteitä – ei ole ihme, että James Patterson on maailman myydyin trillerikirjailija. Teos on hyytävän jännittävä ja koukuttava tarina murhista, rahasta ja kostosta.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Feb 14, 2020
• ISBN: 9788726260632

James Patterson

James Patterson ist ein weltweit gefeierter Bestsellerautor. Großer Beliebtheit erfreut sich seine Reihe um Alex Cross, die mittlerweile 28 Bände umfasst. Seine Romane wurden weltweit übersetzt. Heute lebt James Patterson mit seiner Familie in Florida. Mit Bill Clinton schrieb er den internationalen Bestseller The President is Missing.

Book preview

www.egmont.com

Noah Walker pysäköi Harrikkansa kadunvarteen Jenna Murphyn asunnon edessä. Kadut ovat yhä märät edellisyön kaatosateen jäljiltä. Hänen sandaalinsa litisevät nurmikolla, kun hän menee ovelle.

Hän koputtaa ovelle ja odottaa, kohauttaa laukkua olallaan.

Kun ovi avautuu, hän näkee aaveen kasvot.

Jennan tukka on takkuinen ja sotkuinen, kasvot riutuneet ja kalpeat, silmät syvällä ja silmänaluset tummat. Jennalla on yllään vain musta Yankees-T-paita ja miesten bokserit.

Jenna siristää silmiään auringonpaisteessa, ei katso Noahia silmiin. Oletko varma Aidenista? hän kysyy samalla, kun kääntyy takaisin sisälle päin.

Hyvää huomenta vain sinullekin. Noah toivoo, että olisi tuonut kahvia. Jenna näyttää olevan sen tarpeessa.

Asunnon olohuone näyttää enemmän toimistolta kuin asuintilalta. Joka puolella papereita – nurkassa olevalla työpöydällä, lattialla, seinustoilla. Sanomalehtileikkeitä, poliisiraporttien kopioita, joihin on tehty merkintöjä tussilla, tarralappuja sikin sokin kaikkialla. Järjestettyinä sarakkeisiin eri uhreista, Annie Churchista ja Dede Parisista, Brittany Halstedista, Sally Pfiesteristä, Melaniesta ja Zachista, Bonnie Stamosista ja poliisipäällikkö Langdon Jamesista, Jennan enosta.

Oletko varma Aidenista? Jenna kysyy uudelleen, astelee huoneessa, katoaa makuuhuoneeseen, tulee sieltä takaisin.

Olenko varma, että Aiden ei ole tappaja? Kyllä, olen varma. Miten niin?

Jenna pudistelee hajamielisenä päätään, astelee yhä. Minä olen nähnyt… painajaisia. Siitä asti, kun tulin tänne.

Millaisia painajaisia?

Jenna levittelee käsiään. "Niin kuin olisin ansassa. Vankina. Anelen, että pääsisin pois. Ja minun yläpuolellani joku, poika, kurkottaa minua kohti, aikoo satuttaa minua. Ja minä anelen: Ole kiltti, päästä minut pois, älä satuta minua, kaikkea sellaista."

Se selittää univajeen, josta Noah on huomannut Jennan kärsivän siitä asti, kun on tämän tuntenut. Jennalla on varmasti ollut kaikkien aikojen painajainen viime yönä, koska hän näyttää siltä kuin ei olisi nukkunut lainkaan.

Viime yönä minä näin siinä painajaisessa Aidenin.

Oliko Aiden se poika? Noah nyökkää. Se johtuu siitä, että sinä olet ajatellut Aidenia, Murphy. Uskotko sinä, että sinun unesi tarkoittavat jotakin? Niin kuin sinä asettuisit jonkun uhrin rooliin? Vai… näetkö sinä tulevaisuuteen tai jotain?

Mistä hitosta minä tietäisin? Jenna astelee yhä, pysähtyy sitten ja nojaa kämmeniään seiniin. Anteeksi. En minä tiedä. Minä… se ei luultavasti tarkoita mitään. En minä tiedä. Se vain…

Se vain saa sinut sekaisin, Noah ajattelee.

Jenna kääntyy ja katsoo Noahia, mittailee häntä, siristää silmiään.

Mitä? Noah kysyy.

Se ilmakivääriammuskelu koululla, Jenna sanoo. Kun sinä olit lapsi.

"Voi, älä viitsi, Murphy."

Minä ravistelen puita, Jenna sanoo.

Sinä mitä?

Kerro minulle. Jenna kävelee häntä kohti, pysähtyy sitten yhtäkkiä, kädet lanteilla. Jenna on kaatumaisillaan. Joku teki sen sinun kanssani. Toinen ampuja. Ja lavasti sitten sinut syylliseksi. Ja sinä päästit hänet pälkähästä. Teidän välillänne oli jonkinlainen… sääntö. Kaverista ei kannella tai jotakin.

Noah katsoo alaspäin, puristaa nenänvartta. Kaikki nämä vuodet, kaikki ne silloin aikoinaan tehdyt tutkimukset – kaikki olivat varmoja, että tekijä oli Noah, ja Noah yksin. Kukaan ei koskaan kyseenalaistanut sitä. Kaikki johonkin muuhun viittaavat todisteet sivuutettiin, ja kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että