Pohjolan poliisi kertoo 2009

By Eri tekijöitä

Pohjolan poliisi kertoo -sarja peilaa poliisin ja rikoksentekijöiden todellisuutta. Toimituksen tavoitteena on välittää tosi kuva rikollisuudesta – sekä vakavimpien ja luotaantyöntävien rikosten että tiettyjen vähäpätöisempien tapahtumien, jotka muuten olisivat unohtuneet tilastoihin. Kuten aina, artikkelimme kertojina ovat kokeneet ja pätevät poliisit ja lainvalvojat, jotka ovat useimmissa tapauksissa vaikuttaneet siihen, että tapaukset on ratkaistu.Pohjolan poliisi kertoo -sarjassa poliisit kertovat itse huomiota herättävimmistä, järkyttävimmistä ja vaikeimmista rikostapauksistaan.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 8, 2019
• ISBN: 9788711897737

Book preview

www.egmont.com

Alkusanat

Kuluva vuosi merkitään suomalaisen poliisikoulutuksen aikakirjoihin merkkivuotena. Vuosi 2008 on tärkeä ensinnäkin siksi, että valtakunnallisen poliisikoulutuksen katsotaan alkaneen 90 vuotta sitten eli syksyllä 1918. Toiseksi, tänä vuonna toteutui vuosikymmenen merkittävin poliisikoulutuksen uudistus: kaksi poliisialan oppilaitosta, Espoossa toiminut Poliisiammattikorkeakoulu ja Tampereella toiminut Poliisikoulu yhdistyivät vuodenvaihteessa yhdeksi uudeksi oppilaitokseksi.

Oppilaitosten yhdistymistä ja poliisikoulutuksen merkkivuotta juhlistettiin Poliisiammattikorkeakoulun vihkiäisissä syksyllä.

Poliisikoulutus on ollut läpi vuosikymmenten kiinteä osa poliisiorganisaatiota ja poliisitoimintaa. Suomen poliisin historia on monivaiheinen, joten myös poliisikoulutus on käynyt läpi vuosikymmenten aikana useita muutosvaihteita. Muutokseen ovat sysänneet milloin koulutuskapasiteetin vajaus, milloin koulutuksen yhtenäistämistarpeet tai toimitilakysymykset.

Poliisin tutkintokoulutuksesta ovat vastanneet menneinä vuosina eri oppilaitosten lisäksi poliisin yksiköt, ja näin ollen koulutustoiminta on ollut sijoitettuna vuosien mittaan eri paikkakunnille. Nyt uudessa yhden poliisioppilaitoksen ja yhden toimipaikan mallissa on kuitenkin kiistatta etunsa. Uusi Poliisiammattikorkeakoulu muodostaa koulutusympäristön, jossa erillisten oppilaitosten osaamisalueet on yhdistetty ja lisäksi tehtäväkenttää on laajennettu uusilla merkittävillä toiminnoilla, esimerkkinä yleisölle avoin Poliisimuseo.

Suomalainen poliisikoulutus ei kuitenkaan ole valmis. Päinvastoin, sen on kyettävä reagoimaan ajassa ja muuttumaan tarvittaessa. Poliisin työympäristössä on meneillään useita muutoksia, jotka tuovat lisähaastetta poliisin jo lähtökohtaisesti vaativaan toimenkuvaan. Esimerkiksi kansainvälistyminen ja sen mukanaan tuomat rikollisuuden muodot ovat ilmiöitä, joiden kanssa operoimiseen on saatava työkaluja myös poliisikoulutuksen eri tasoilta. Lisäksi vaikkapa oppilaitoksen rekrytointityön on etsittävä jatkuvasti uusia keinoja, jotta viesti monipuolisesta turvallisuusalan ammatista saavuttaa nuoret hakeutumaan jatkossakin alalle.

Suomalaiset luottavat poliisiin ja arvostavat poliisin ammattitaitoa. Asemaa on rakennettu ja lunastettu usean vuosikymmenen ajan, ja poliisikoulutus on ollut osaltaan työssä mukana. Uusien poliisiopiskelijoiden onkin tietojen ja taitojen omaksumisen lisäksi oleellista ymmärtää, mistä tekijöistä poliisityön arvostus koostuu. Oppi punnitaan aikanaan jokaisessa poliisin ja kansalaisen kohtaamistilanteessa.

Pohjolan poliisi kertoo -julkaisu tukee suomalaista poliisiurheilua ja mahdollistaa suomalaisen poliisiurheilun näkyvyyden maailmalla. Kiitos tuesta!

SUOMEN POLIISIN URHEILULIITON PUOLESTA

Seppo Kolehmainen

TOIMITUKSEN PUOLESTA

Jan-Erik Björkgård

Bimmerpartyjen surullinen päätös

Jyrki Haapala, rikoskomisario, Seinäjoki.

Kalajoki on pieni noin 9 000 asukkaan merellinen matkailukaupunki Oulun läänin eteläosassa. Kaupunki on tunnettu siitä, että sen alueella on kilometreittäin puhtaita hiekkarantoja ja lukemattomia mahdollisuuksia kesäloman viettoon. Paikkakunnalla sijaitseva Kalajoen hiekkasärkät on yksi Suomen suosituimmista ja perinteisimmistä kesälomakohteista. Se sijaitsee Pohjanlahden rannikolla noin 130 kilometriä läänin pääkaupungista Oulusta etelään. Alueella on kymmeniä matkailuyrityksiä, jotka tarjoavat erilaisia majoituspalveluja eri puolelta Eurooppaa saapuville lomailijoille.

Hiekkasärkkien välittömässä läheisyydessä on Kalajoen pienlentokenttäalue, jossa järjestettiin kesäkuun viimeisenä viikonloppuna vuoden 2007 Bimmerparty-tapahtuma. Tapahtuma järjestetään vuosittain, ja se on suunnattu BMW-merkkisten henkilöautojen omistajille. Tapahtumaan ovat tervetulleita kuitenkin myös muut kyseisestä automerkistä kiinnostuneet, vaikka eivät autoa omistakaan. Tapahtuman ideana on kerätä BMW-harrastajat yhteen ottamaan mittaa toisistaan erilaisten kilpailujen muodossa. Kilpailut järjestetään valvotuissa olosuhteissa ja suljetulla alueella aivan kuten laki edellyttää.

Kilpailujen lisäksi tapahtumaan kuuluu kiinteästi yhteinen illanvietto ja sitä kautta kuvaan tulee alkoholi, kuten niin usein kahden tai useamman suomalaisen kokoontuessa viikonlopun viettoon.

Urheilujuhlan tuntua

Poliisihallinnollisesti Kalajoki kuuluu Ylivieskan kihlakunnan poliisilaitokseen, jonka henkilöstöön kuuluu hieman yli 30 poliisimiestä. Ylivieskan poliisi oli varautunut Bimmerparty-tapahtumaan pyytämällä alueelle omien partioidensa avuksi useita Liikkuvan poliisin partioita sekä Oulun että Kokkolan yksiköistä valvomaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä erityisesti liikennekäyttäytymistä. Paikalla oli useita auto- ja moottoripyöräpartioita, jotka joutuivat kirjoittamaan kymmeniä ylinopeussakkoja viikonlopun aikana henkilöille, jotka pitävät yleisiä teitä kilpailureitteinä.

Pohjanmaalla on tunnetusti aina ollut innokkaita BMW-harrastajia. Kyseisellä automerkillä on kalliin ja laadukkaan auton maine, ja maakunnan väki on tunnetusti aina ollut komian luonteista ja kilpailuhenkistä kansaa. Vanhan sanonnan mukaan kylän kodalla onkin aina mentävä komiasti, vaikka sivummalla kontattaisiin. Ja mikäs sen paremmin päät kylänraitilla kääntää, kun viimeisen päälle tuunattu Bemari.

Vuoden 2007 tapahtumassa koko lentokenttäalue oli niin sanottu BMW Parking Only eli alueelle pääsi ainoastaan tuon merkkisellä autolla. Muilla automerkeillä tapahtumaan saapuneille oli varattu oma erillinen parkkitila. Hiekkasärkillä järjestettyyn tapahtumaan osallistui satoja BMW-autokuntia, joten yksittäiset kävijät lasketaan tuhansissa. Suurin osa paikalle saapuneista oli aidosti kiinnostuneita itse tapahtumasta ja noudatti järjestäjien etukäteen laatimia ohjeita muun muassa alkoholi- ja ajokäyttäytymisestä tapahtuma-alueella ja sen välittömässä läheisyydessä. Mutta kuten kaikkiin yleisötapahtumiin, niin tähänkin saapui joukkoa, joille juhlan aihe on samantekevä. He majoittuvat yleensä tapahtuma-alueen ulkopuolelle ja keskittyvät hauskanpitoon alkoholin voimalla piittaamatta mitään järjestäjien asettamista käyttäytymissäännöistä ja rajoituksista.

Sijainniltaan vuoden 2007 Bimmerpartyt olivat siis erittäin hyvällä paikalla, koska lähiympäristössä oli runsaasti alan harrastajia. Noin 150 kilometrin etäisyydellä Kalajoelta sijaitsee pieni Ylihärmän kunta. Myös siellä oli innokkaita BMW-harrastajia, joiden mieli paloi Hiekkasärkille alan harrastajien yhteiseen tapahtumaan.

Kohti Kalajokea

20-vuotias Kalle oli hankkinut kirkkaankeltaisen BMW:n jo ennen armeijaan menoaan. Auto oli vanhempaa vuosimallia, mutta entinen omistaja oli vaihtanut vakiona olleen 1,6 litran moottorin tilalle peräti 2,7-litraisen koneen ja muutenkin tuunannut autoa näyttävämmän näköiseksi. Moottorinvaihdon edellyttämät muutostyöt ja katsastus oli autoon tehty, joten sen piti olla kaikin puolin laillisessa kunnossa. Myös Kalle oli jatkanut auton laittamista vaihtamalla siihen urheilulliset niin sanotut kuppipenkit sekä kunnostanut jarruja ja auton pohjaa. Auto oli katsastettu myös Kallen omistusaikana. Lukion jälkeen Kalle oli muiden ikätovereittensa tavoin lähtenyt suorittamaan asepalvelustaan, ja auto oli laitettu siksi ajaksi seisontavakuutukseen. Tulevan viikonloppulomansa aikana Kalle oli kuitenkin päättänyt lähteä Kalajoelle Bimmerpartyihin ja maksanut sen vuoksi autonsa vakuutuksen muutamaksi päiväksi. Kallen lisäksi Kalajoelle lähtivät lauantaina hänen kaverinsa Jere ja Eetu. Kaverukset lähtivät matkaan lauantaina siten, että Kalle ajoi omaa autoaan ja toiset olivat matkassa Jeren omistamalla myös BMW-merkkisellä autolla.

Kuminpolttonäytös

Kalajoelle päästyään pojat ajoivat autonsa lentokenttäalueen lähettyvillä olevaan metsikköön, johon he perustivat leirin tapahtuman ajaksi. Tarkoitus oli säästää kuluissa eli yöpyä autoissa ja osallistua sieltä käsin tapahtumiin katsojina. Kun autolle oli löydetty hyvä paikka ja leiri oli saatu pystyyn, aloittivat kaverukset alkoholin juomisen leiripaikallaan.

Ympäristössä oli myös muita samalla asialla olevia ja aika kului rattoisasti samanhenkisessä seurassa autoista ja muistakin asioista jutellessa. Kallella oli mukanaan 0,7 litran Suomi-viinapullo, jota hän illan mittaan tyhjensi tasaiseen tahtiin. Tämän lisäksi hän joi olutta, jota joku paikalla olleista hänelle tarjosi uuden tuttavuuden kunniaksi.

Jossain vaiheessa iltaa kävi niin kuin tupakkamiehille yleensä rattoisassa seurassa käy eli tupakat pääsivät loppumaan. Kalle oli tuossa vaiheessa juonut jo yli puolet mukaan olleesta viinapullosta, mutta siitä huolimatta tai juuri sen takia hän päätti lähteä autollaan läheiselle huoltoasemalle, josta oli tarkoitus hakea täydennystä tupakkavarastoihin. Toisen BMW:n omistaja eli Jere meni Kallen auton takapenkille ja Eetu istui apukuljettajan paikalle. Kaikki kolme olivat vahvassa humalassa eikä kukaan muistanut kiinnittää turvavöitä. Tosin Eetu ei sitä olisi pystynytkään tekemään, koska apukuljettajan turvavyön vastakappale puuttui kokonaan. Kalle käynnisti auton ja lähti ajamaan. Tarkoitus oli vain pikaisesti käväistä lähellä olevalla huoltoasemalla.

Huoltoaseman pihassa oli paljon muutakin tapahtuman paikalle houkuttelemaa kansaa. Poikien saapuessa pihaan oli siellä meneillään niin sanottu kuminpolttonäytös eli punainen avomallinen BMW kiersi ympyrää kumit näyttävästi savuten. Kalle ei malttanut olla esittelemättä oman BMW:nsä tehoa ja suorituskykyä. Renkaat savuten hän aloitti oman autonsa pyörittämisen asfalttipihalla. Eräs paikalla ollut henkilö taltioi Kallen kiemurat videolle ja toimitti hallussaan olevan materiaalin myöhemmin valtakunnalliselle viikkolehdelle, joka julkaisi pätkän omilla verkkosivuillaan. Tätä kautta filmi päätyi aikanaan myös poliisin haltuun tutkintamateriaaliksi.

Samaan aikaan huoltoaseman pihaan kaarsi siviilimallinen poliisiauto. Autoa kuljetti Oulun Liikkuvan poliisin vanhempi konstaapeli Esa Liikala ja kyydissä istui vanhempi konstaapeli Jaakko Kaakinen. Poliisipartion tarkoituksena oli tarkastaa hieman aiemmin huoltoasemalle ajaneen moottoripyörän kunto. Partio havaitsi kuitenkin, että pihalla oli keltainen BMW-merkkinen auto parhaillaan polttamassa kumia ja päätti ottaa sen kuljettajan puhutteluun. Samaan aikaan BMW:n kuljettaja kuitenkin lopetti kumin polttamisen ja lähti hitaasti ajamaan kohti huoltoaseman takapihaa. Poliisipartio ajoi sen perään ja kytki punaisen pysäytysvalon päälle tarkoituksenaan pysäyttää BMW. Auton kuljettaja jatkoi kuitenkin hitaasti ajoaan kohti läheistä valtatie kahdeksaa, jolle kääntyi suuntanaan etelä. Valtatiellä näytti siltä, että BMW:n kuljettaja aikoi pysäyttää autonsa tien varteen, mutta sitten hän alkoi hitaasti kiihdyttää ja painoi lopulta kaasun pohjaan pyrkien ajamaan karkuun kohti Kokkolaa. Pakenevan auton vauhti kiihtyi nopeasti siten, että se oli pian lähes 200 kilometriä tunnissa. Takaa-ajavassa poliisiautossa oli kuitenkin sen verran tehokas moottori, että se pysyi kevyesti BMW:n kannoilla. Konstaapeli Kaakinen ilmoitti poliisiradiolla alkaneesta takaa-ajosta ja pian siihen liittyi myös Liikkuvan poliisin moottoripyörä, jota kuljetti ylikonstaapeli Tapio Rajaniemi.

Pelottava vauhti

Pakenevassa BMW:ssä oli kiihkeä tunnelma. Kalle oli heti ymmärtänyt, että kyseessä oli poliisiauto ja hänen haluttiin pysäyttävän autonsa. Kalle epäili kuitenkin olevansa liian humalassa ja empi hetken. Samalla hän jatkoi hiljaista ajoaan kohti valtatietä ja mietti tilannetta. Sitten yhtäkkiä hän teki päätöksen ja painoi kaasun pohjaan. Nuoresta iästään huolimatta Kalle oli harrastanut kilpa-ajoa jo vuosien ajan. Hänellä oli jopa voimassa oleva kilpailulisenssi Jokamies-luokkaan.

Kallella oli siis kokemusta vauhdikkaasta ajosta ja hän tunsi hallitsevansa nytkin autonsa täydellisesti. Vauhti kiihtyi voimakkaan moottorin ansiosta nopeasti, mutta takana tullut poliisiauto ei jäänyt jälkeen. Pian taakse ilmestyi myös poliisimoottoripyörä, joka pian siirtyi Kallen kuljettaman auton rinnalle ja näytti sekin pysäyttämismerkkiä. Kalle ei siitä välittänyt, vaan jatkoi vauhdikasta pakenemistaan lähes 200 kilometriä tunnissa, jolloin moottoripyöräkin jättäytyi rinnalta. Vauhti alkoi tuntua Kallen kyydissäolijoiden mielestä liian kovalta ja he pyysivätkin Kallea hidastamaan ja ajamaan tien sivuun. Pojat sanoivat, että Kalle pääsisi paljon vähemmällä, jos hän nyt luovuttaisi. Kalle ei kuitenkaan poikia kuunnellut, vaan jatkoi ajamista kohti Kokkolaa. Takapenkillä istunutta Jereä alkoi vauhti pelottaa niin paljon, että hän kytki turvavyön. Samalla hän avasi mukana olleen viinapullon ja otti muutaman rohkaisuryypyn.

Pako jatkui eivätkä kyydissä olijat puhuneet enää toisilleen mitään.

Pako jatkuu

Kaustisten poliisilaitoksen komisario Ilkka Piispanen kuuli poliisiradiosta meneillään olevasta takaaajosta. Hän ymmärsi, että tilanne tulee mitä ilmeisimmin etenemään yli lääninrajan kohti etelää ja määräsi Kokkolan poliisilaitoksen vuorossa olevan kenttäjohtajan ottamaan johtovastuun. Kokkolan poliisilaitoksella työvuoro tuona iltana oli osunut Ivuorolle.

Poliisipartiot olivat lopettelemassa ruokataukoa hieman jälkeen kello 22:n, kun radiosta kuului ensimmäisiä tietoja kohti Kokkolaa pakenevasta BMW:stä. Vuoron kenttäjohtajana toiminut vanhempi konstaapeli Marko Niemi määräsi toisen käytössä olevista partioistaan lähtemään välittömästi kohti Oulun suunnasta tulevaa valtatie kahdeksaa. Tämä partio, jonka muodostivat vanhemmat konstaapelit Petri Tofferi ja Gudmund Lindström, nousi partioautoon ja lähti siirtymään kenttäjohtajan käskyn mukaisesti kohti valtatie kahdeksaa ja Kälviälle menevän tien numero 28 risteystä odottamaan lisäohjeita. Kenttäjohtaja Niemi laati suunnitelman, jonka mukaan pakeneva auto pysäytettäisiin tarvittaessa piikkimaton avulla. Pysäytyspaikaksi valittiin valtatien kahdeksan ja niin sanotun vanhan Ouluntien risteys, joka oli olosuhteiltaan sopiva pakkokeinon käyttöpaikaksi.

Niemi antoi poliisiradion kautta määräyksen Tofferille ja Lindströmille estää pakenevan BMW:n kääntyminen Kälviän suuntaan, koska noin 1,5 kilometriä tästä paikasta Kokkolan suuntaan olisi ennalta suunniteltu pakkopysäytyskynnys, joka rakennettaisiin poliisiautoa ja piikkimattoa käyttäen.

Samaan aikaan keltainen BMW jatkoi pakenemistaan välittämättä takana tulleen poliisiauton jatkuvista pysäytysmerkeistä. Pakomatka jatkui koko ajan pitkin valtatie kahdeksaa suoraan kohti Kokkolaa. BMW:n nopeus vaihteli liikenneolosuhteiden mukaan 170–195 kilometriä tunnissa. Nopeutta mitattiin koko ajan poliisiauton keskinopeusmittarilla sekä tutkalla.

Nopeusrajoitukset alueella vaihtelivat 80–100 kilometriä tunnissa.

Pakenevan auton liikkuminen oli hallittua ja muiden tielläliikkujien ohitukset tapahtuivat ajonopeus huomioon ottaen suhteellisen turvallisesti. Ajo oli vakaata eikä huojuntaa kaistalta toiselle tai omalla kaistalla ilmennyt. Kaikesta näki, että autoa kuljetti sen hyvin hallitseva kuljettaja.

Pakomatka eteni Himangalle, jonka keskustan valtatie kahdeksan halkaisee. Nopeusrajoitus keskustaajaman kohdalla on 60 kilometriä tunnissa ja alueella on paljon risteyksiä sekä muita liittymiä. Tälläkin alueella pakenevan auton nopeus oli keskimäärin 180 kilometriä tunnissa, vaikka takana tullut poliisiauto oli tarkoituksella jättäytynyt kauemmaksi taajaman kohdalla. Himangan jälkeen pakomatka jatkui suurella nopeudella edelleen kohti etelää ja Kokkolaa.

Piikkimatto

Poliisipartio Tofferi/Lindström oli saapunut kenttäjohtajan heille määräämään risteykseen. Poliisiradion välityksellä he olivat kuulleet, että heidän tehtävänään oli estää pakenevan auton kääntyminen ajosuunnassaan vasemmalle Kälviän suuntaan. Tarkoitus oli, että mikäli BMW ei edelleenkään pysähtyisi vapaaehtoisesti, pakomatka ohjattaisiin jatkumaan suoraan tietä numero kahdeksan kohti Kokkolaa, jossa suunnassa sitä odotti toisen poliisipartion rakentama pakkopysäytyspaikka. Kokkolan kaupungin alueelle vaarallisesti etenevää pakoautoa ei missään tapauksessa ollut tarkoitus päästää.

Tofferi ajoi pakettiautomallisen poliisiauton risteykseen siten, että se oli poikittain risteävällä Kälviän tiellä. Poliisiautolla suljettiin liikenteenjakajan Oulun puoleinen kaista ja kummatkin poliisimiehet nousivat ulos autosta. Poliisiautoon kytkettiin hälytysvalot, jotka näkyivät hämärtyvässä illassa kauas. Poliisiradiosta kuului koko ajan selostusta pakenevan auton etenemisestä ja risteyksessä olleet poliisimiehet ymmärsivät sen olevan vain muutaman kilometrin etäisyydellä heistä.

Paikalle ajoi myös Liikkuvan poliisin Kokkolan yksikön moottoripyörällä vanhempi konstaapeli Mikko Pesola, joka pysäköi pyöränsä poliisiauton eteen ja jäi odottamaan tilanteen kehittymistä. Partionjohtajana toiminut Tofferi käski Lindströmin ottaa poliisiautosta piikkimaton esiin. Tarkoitus oli, että mikäli pakeneva BMW aikoo kääntyä Kälviän suuntaan, piikkimattoa yritettäisiin käyttää. Lindström otti maton autosta ja jäi se käsissään seisomaan liikenteenjakajan lähettyville.

Pian alkoi Oulun suunnasta kuulua voimakasta moottorin ääntä ja poliisimiehet ymmärsivät pakenevan auton lähestyvän vauhdilla risteystä. Tilanne kehittyi nopeammin kuin kukaan risteyksessä olevista oli osannut aavistaakaan.

Vasemmalle kaistalle

Pakenevassa autossa Kalle jatkoi vakaata ajoaan suuresta nopeudesta huolimatta. Hän ohitti matkan aikana useita autoja, mutta konkreettisia vaaratilanteita ei hyvästä onnesta ja hiljaisesta liikenteestä johtuen edelleenkään sattunut. Kalle jatkoi ajamistaan sen kummemmin ajattelematta, kuinka tilanne päättyisi.

Lähestyessään Kälviäntien risteystä Kalle huomasi jo useiden satojen metrien etäisyydeltä, että tien viereen oli pysäköity yksi tai useampi poliisiauto hälytysvilkut päällä. Myöhemmin suoritetuissa mittauksissa todettiin, että Oulun suunnasta risteystä lähestyttäessä risteykseen hälytysvalot päällä pysäköity poliisiauto näkyy jo noin 600 metrin etäisyydelle. Kalle ei havainnostaan hätkähtänyt, vaan jatkoi ajamistaan samalla nopeudella vielä muutaman sadan metrin matkan, kunnes huomasi, että tiellä liikkuu poliisimies.

Kertomuksensa mukaan Kalle havaitsi poliisimiehen keskellä ajoratoja ja arvasi, että tämä oli heittämässä piikkimattoa Kallen käyttämälle kaistalle. Tämän huomattuaan Kalle ohjasi autonsa ajosuunnassaan vasemmalle vastaantulevien kaistalle pyrkiäkseen väistämään piikkimattoa. Vielä tällöinkään Kalle ei jarruttanut, mutta oman kertomansa mukaan kyllä nosti jalkansa kaasupolkimelta ja antoi moottorin jarruttaa. Jarrutusjälkiä ei myöhemmissä tapahtumapaikkatutkimuksissa löytynyt eivätkä takana tulleet poliisimiehetkään havainneet BMW:n jarruvalojen syttyvän. Tutkimuksissa on sen sijaan saatu selvitetyksi, että Kallen kuljettaman auton etäisyys poliisimiehestä oli noin 250 metriä silloin, kun hän ohjasi autonsa vastaantulevien kaistalle.

Myöhemmin saatujen asiantuntijalausuntojen mukaan auto olisi ollut mahdollista pysäyttää vielä tältäkin etäisyydeltä ennen tiellä ollutta poliisimiestä. Kallen kertoman mukaan samanaikaisesti, kun hän on ohjannut autoaan vasemmalle, on tiellä ollut poliisikin siirtynyt samaan suuntaan. Tämän huomattuaan Kalle oman kertomansa mukaan vielä yritti kääntää ohjauspyörästä oikealle väistääkseen poliisimiehen, mutta siitä huolimatta osui ilmeisesti poliisiin. Kallella ei ole mitään havaintoa törmäyksestä ja hän luulikin aluksi, että pystyi väistämään tiellä olleen poliisin.

Aika pysähtyy

Kallen kuljettaman BMW:n takana tulleessa poliisiautossa olleet poliisimiehet kertoivat havainneensa risteyksessä odottavan poliisiauton noin 600 metrin etäisyydeltä. Risteystä lähestyttäessä poliisimiehet havaitsivat, että risteyksessä hälytysvalot kytkettynä olleen poliisiauton vierestä siirtyi poliisi tielle. Pian tämän jälkeen pakeneva BMW siirtyi hallitusti ajosuunnassaan vasemmalle kohti tiellä ollutta poliisimiestä.

Tielle siirtynyt poliisi katosi takaa-ajavan poliisipartion näkyvistä hetkeksi BMW:n taakse, koska tämän ajolinja oli suoraan poliisia kohti. Tämän jälkeen tienpinnan yläpuolella näkyi poikittain lentävä piikkimatto. Poliisi ilmestyi taas näkyviin BMW:n takaa astuessaan pari kiireistä askelta taaksepäin piikkimaton ollessa vielä ilmassa. BMW oli jo kuitenkin niin lähellä, ettei poliisimies enää ehtinyt pois alta ja BMW:n vasen etukulma osui valtavalla voimalla hänen oikeaan lonkkaansa.

Törmäyksen voimasta poliisimies lennähti ilmaan ja sitä kautta lähti pyörimään pitkin tien vasenta laitaa kohti etelää. Törmäyksen vuoksi BMW:n perä kääntyi vasemmalle ja auto lähti kuin paiskattuna sivuluisuun oikealle. Edelleen auto joutui pyörimisliikkeeseen ja ajautui oikealle ojaan katkaisten mennessään sähköpylvään tukitolpan. Ojassa auto pyöri vielä ympäri, kunnes pysähtyi perä penkkaan painautuneena. Noin kymmenen metriä ennen pysähtymistä autoa kuljettanut mies putosi autosta ojan pohjalle ja apukuljettaja putosi auton viereen heti pyörimisliikkeen lakattua. Takapenkillä istunut mies jäi autoon.

Takana ajanut poliisiauto pysähtyi BMW:n viereen tielle ja poliisit huomasivat autoa kuljettaneen miehen nousevan ojanpohjalta hoippuen kohti valtatietä. Apukuljettajan paikalla istunut mies makasi paikallaan auton vieressä ja takana istunut huusi hädissään takapenkillä. Törmäyksen voimasta yli 100 metrin matkan lennähtänyt poliisimies todettiin välittömästi kuolleeksi.

Tapahtumapaikka eristettiin ja sairasautoja hälytettiin paikalle. Tapahtuneesta ilmoitettiin päällystövalmiudessa olleelle apulaispoliisipäällikkö Hans Snellmanille, joka ilmoitti asian edelleen Länsi-Suomen läänin poliisijohdolle.

Risteysalueella ollut partionjohtaja Tofferi kertoi seisseensä liikenteenjakajan lähettyvillä, kun Oulun suunnasta oli alkanut kuulua voimakasta moottorin ääntä. Tofferi näki, kuinka keltainen BMW lähestyi kovaa vauhtia. Risteyksessä olleet poliisimiehet valmistautuivat estämään BMW:n kääntymisen Kälviän suuntaan, kun Tofferi yhtäkkiä huomasi, että Lindström oli kenellekään mitään sanomatta siirtynyt piikkimatto käsissään valtatielle suurin piirtein liikenteenjakajan kohdalla.

Seuraavaksi hän huomasi, että Lindström oli heittämässä piikkimattoa tielle ja samalla siirtymässä takaisin kohti liikenteenjakajaa. Tuolloin lähestyvän auton ääni oli jo niin voimakas ja tuntui tulevan suoraan kohti, joten Tofferi katsoi parhaaksi siirtyä taaksepäin välttääkseen alle jäämisen. Moottoripyörän päällä istunut Pesolakin siirsi pyöräänsä taaksepäin samasta syystä. Kumpikaan ei pysty muistamaan, varoitettiinko Lindströmiä huutamalla.

Katsoessaan seuraavaksi tielle Tofferi huomasi BMW:n jonkinlaisessa sivuluisussa ja Lindströmin lennähtävän keulan tuntumasta ylöspäin. Tofferi näki kuinka Lindström lennähti ja pyöri törmäyksen voimasta pitkän matkan kohti Kokkolaa.

Kaikki ymmärsivät heti, että tuollaisesta törmäyksestä ei voi selvitä hengissä. Maailma tuntui pysähtyvän. Risteyksessä olleet poliisimiehet joutuivat jonkinlaiseen sokkia muistuttavaan olotilaan. Muiden poliisien tulo tuntui kestävän kauan ja kaikki muukin tapahtui kuin hidastetussa filmissä. Myöhemmin on ollut vaikea palauttaa mieleen kaikkea tapahtunutta oikeassa järjestyksessä.

Tutkinta aloitetaan

Tapahtumapaikkatutkinta alkoi lähes välittömästi, kun paikalle takaa-ajon yhteydessä saapuneet poliisipartiot alkoivat merkitä tienpinnassa olleita jälkiä ja valokuvata paikkaa. Kaikki olivat syvästi järkyttyneitä virkaveljen kuoleman johdosta, mutta ymmärsivät, että kaikki tuo tieto oli tutkinnan myöhemmässä vaiheessa erittäin tärkeää. Myöhemmin tapahtumapaikalle saapui myös poliisin tekninen tutkija, joka illan edelleen hämärtyessä aloitti aikaa vievän taltiointi- ja mittaustyönsä. Taltioinnilla alkoi olla kiire, koska taivas vetäytyi pilveen ja pian alkaisi sade. Kulunut sanonta siitä, että taivaskin itkee, ei voisi enää paremmin osua kohdalleen.

Tapahtumapaikkatutkinta saatiin kuitenkin suoritetuksi ja loputkin paikalla olleet poliisimiehet siirtyivät Kokkolan poliisilaitokselle jatkamaan asian selvittelyä. Takaa-ajoon osallistuneet poliisimiehet oli määrätty Kokkolan poliisiasemalle jo aiemmin ja heille oli järjestetty tapauksen purkutilaisuus, jossa kaikki saivat kertoa omista mietteistään.

Tilaisuuteen osallistui myös poliisipäällikkö Jouko Potinkara, jolle asiasta oli ilmoitettu. Poliisipäällikön raskaana tehtävänä oli käydä myöhemmin yöllä kertomassa tapahtuneesta kuolleen poliisimiehen, isän ja aviomiehen nukkumassa olevalle perheelle, joka muutamaa tuntia aikaisemmin oli toivottanut yöksi töihin lähtevälle rakkaalleen turvallista työvuoroa.

Länsi-Suomen läänin poliisijohto määräsi, että esitutkinnan asiassa suorittaa Seinäjoen poliisilaitos. Tutkinnanjohtajaksi nimettiin rikoskomisario Jyrki Haapala, jolle asiasta ilmoitettiin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Tutkinnanjohtaja nimesi jutun päätutkijaksi rikosylikonstaapeli Alpo Välikankaan, ja asian selvittäminen aloitettiin sunnuntaiaamuna Kokkolan poliisilaitoksella, jonne tutkijat heti aamuvarhaisella matkustivat.

Jo etukäteen oli odotettavissa, että tapahtuman herättämä mielenkiinto tulee olemaan valtakunnallisesti valtava. Asiaan liittyvä tiedotustilaisuus päätettiin järjestää jo samana päivänä Kokkolan poliisilaitoksella. Tilaisuuteen osallistuivat tutkinnanjohtajan lisäksi Kokkolan järjestyspoliisin päällikkö komisario Erkki Kerola sekä rikososaston komisario Mikael Bränkärr. Näin menetellen pyrittiin asiasta tiedottamaan mahdollisimman kattavasti ja tasapuolisesti yhdellä kertaa siten, että tutkijoille jäisi työrauha.

Hyvin varhaisessa vaiheessa tehtiin päätös, jonka mukaan tutkinnanjohtaja vastaa tiedottamisesta ainoastaan esitutkinnan osalta. Media oli luonnollisesti erittäin kiinnostunut myös kuolleen poliisimiehen henkilökohtaisista asioista ja halusi tietoja tämän työkavereista ja perheestä. Yhteisellä sopimuksella tämänlaatuisesta tiedottamisesta vastasi poliisipäällikkö Potinkara.

Tiedot tapahtumasta levisivät samana päivänä tvyhtiöiden välityksellä ympäri valtakuntaa ja tapahtuma oli pääuutisena seuraavan päivän sanomalehdissä. Internetin keskustelupalstat täyttyivät asiaa koskevista kirjoituksista ja poliisin yliajoon syyllistyneen päätä vaadittiin vadille. Suurin osa kirjoituksista oli asiallisia ja niissä pohdittiin välinpitämättömyyden kasvua yhteiskunnassa yleensäkin, mutta osassa kirjoituksissa uhattiin suoraan pakoautossa olleiden henkeä ja terveyttä.

Tämä kaikki kertoo suomalaisen poliisin korostetusta asemasta ja arvostuksesta ympäröivässä yhteiskunnassa. Vuosi vuoden jälkeen poliisi on suoritetuissa kyselyissä maan arvostetuin ja luotetuin organisaatio. Kansalaiset kokevat, että hyökkäys poliisia kohtaan on samalla hyökkäys koko järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan.

Pojat

Sunnuntaipäivän aikana selvisi, että BMW:tä kuljettanut Kalle oli saanut vain lieviä vammoja ja hänet voitiin noutaa sairaalasta poliisin suojiin samana päivänä. Takapenkillä istunut Jere oli tuotu Kokkolan poliisivankilaan jo tapahtumayönä. Apukuljettajan paikalla ollut Eetu sen sijaan jäi sairaalaan tarkkailtavaksi.

Jo ensimmäisten kuulustelujen jälkeen voitiin sulkea pois se mahdollisuus, että kyydissäolijat olisivat jollain lailla yllyttäneet Kallea ajamaan karkuun. Heitä ei ollut syytä epäillä myöskään muista rikoksista. Näin ollen heidän asemansa muuttui asianomistajaksi ja heidät voitiin kuulustelujen jälkeen laskea vapaaksi.

Kalle sen sijaan pidätettiin ja hänen kuulustelujaan jatkettiin. Häntä kuulusteltiin epäiltynä murhasta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sekä törkeästä rattijuopumuksesta. Suomen rikoslain mukaan murhaan voi syyllistyä henkilö, joka tappaa virkamiehen tämän ollessa virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta.

Heti ensimmäisistä kuulusteluistaan lähtien Kalle kertoi asian niin kuin se tässäkin artikkelissa on aiemmin esitetty. Kaiken muun hän myönsi, mutta kertoi, että ei ollut tahallaan ohjannut autoaan tiellä olleen poliisin päälle. Kyydissä ollut Jere kertoi asioista samansuuntaisesti kuin Kalle. Apukuljettajan paikalla istunut Eetu ei sen sijaan muistanut tapahtumista paljonkaan. Hänen viimeiset muistikuvansa olivat takaa-ajon alkuvaiheesta, kun moottoripyöräpoliisi kävi BMW:n rinnalla antamassa pysäytysmerkkejä.

Kolmen päivän kuluttua tapahtumasta tutkinnanjohtaja esitti Kallea vangittavaksi Kokkolan käräjäoikeudessa todennäköisin syin epäiltynä mainituista rikoksista. Käräjäoikeus katsoi tutkinnanjohtajan esittämät perustelut riittäviksi ja määräsi Kallen vangittavaksi. Tutkinnanjohtajan esittämää syytteennostamisen määräaikaa käräjäoikeus kuitenkin lyhensi reilulla kuukaudella, koska katsoi, että esitutkinnan suorittamisen tulisi tapahtua nopeammalla aikataululla. Syytteen nostamisen määräajaksi määrättiin 17. elokuuta 2007 eli tutkinta-aikaa annettiin noin kuusi viikkoa.

Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki oli käyttänyt oikeuttaan ottaa asia virastonsa hoidettavaksi ja valtionsyyttäjä Jukka Rappe oli määrätty syyttäjäksi asiaan. Yhteistyö poliisin ja syyttäjän kanssa sujui heti alusta saakka moitteettomasti.

Rekonstruktio

Esitutkinnan aikana tapahtuman kulku selvitettiin perusteellisesti. Tapauksen johdosta suoritettiin lukuisia kuulusteluja ja hankittiin asiantuntijalausuntoja muun muassa BMW:n teknisestä kunnosta ja sen käyttämän ajonopeuden vaikutuksesta jarrutusmatkaan ja väistämisen mahdollisuuteen. Poliisin tekninen tutkinta kävi tarkasti läpi ulosajossa vaurioituneen BMW:n sekä törmäyksessä menehtyneen poliisimiehen vaatteet ja muut varusteet.

Yksi järkyttävimmistä löydöistä oli poliisin virkahousujen reisiosasta löytynyt BMW:n eturenkaan kokomerkintä. Törmäys poliisimiehen reiteen oli ollut niin kova, että kyseinen merkintä oli kuin painettuna repaleisissa housuissa.

Ainoastaan auton toisesta takarenkaasta löydettiin kaksi piikkimaton piikkiä, joten auto oli mennyt vain osittain maton ylitse. Koko tapahtumaketju kuvattiin videokuulustelun muodossa aina takaa-ajon alkuhetkiltä valtatie kahdeksan ja Kälviäntien risteykseen saakka. Kallen pakomatka oli yhteensä noin 55 kilometrin mittainen.

Risteysalueen tapahtumista suoritettiin eräänä heinäkuun iltana rekonstruktio. Valaistusolosuhteet pyrittiin saamaan vastaaviksi, kuin tapahtuma-aikaan ja tässä onnistuttiinkin hyvin. Valtatie kahdeksan suljettiin noin kahden tunnin ajaksi ja liikenne ohjattiin kiertotietä. Tapahtumapaikalle sijoitettiin siellä tapahtuma-aikaan olleet ajoneuvot ja henkilöt siten kuin todistajat olivat asetelman kertoneet olleen. Paikalliselta autoliikkeeltä oli lainattu kirkkaankeltainen henkilöauto, jota kuljetettiin tarkasti pitkin sitä BMW:n käyttämää ajolinjaa, joka oli selvinnyt tarkalla tapahtumapaikkatutkinnalla sekä kuulusteluilla. Tapahtuma kuvattiin yhtäaikaisesti useasta eri suunnasta. Paikalla oli myös rajavartiolaitoksen helikopteri, jonka kyydissä ollut poliisin tekninen tutkija kuvasi tilanteen ylhäältä. Rekonstruktiosta koostettiin noin 20 minuutin pituinen esitys liitettäväksi esitutkintapöytäkirjaan.

Suoritetun esitutkinnan perusteella laadittiin aikanaan pöytäkirja, jonka kansilehdelle merkittiin Kallen nimi ja syntymäaika rikoksesta epäillyn kohdalle. Rikosnimikkeeksi merkittiin esitutkinnan päätyttyä murha, törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen sekä törkeä rattijuopumus. Poliisin laatima esitutkintapöytäkirja toimitettiin valtionsyyttäjälle syyteharkintaa varten marraskuussa 2007.

Haudan lepoon

Vanhempi konstaapeli Gudmund Lindström siunattiin haudan lepoon kotiseurakuntansa Alavetelin kirkossa lauantaina 14. heinäkuuta 2007. Paikalla oli runsaasti virkaveljiä sekä muuta poliisihenkilökuntaa. Siunaustilaisuuteen osallistui lähes 400 henkilöä.

Siunauksen toimitti pastori Albert Häggblom. Viimeisen tervehdyksensä työtehtävissään surmansa saaneelle poliisimiehelle jättivät muiden muassa sisäministeri Anne Holmlund, poliisiylijohtaja Markku Salminen sekä Länsi-Suomen lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero.

Siunaustilaisuuden päätteeksi vainajan veli sekä lähimmät työtoverit kantoivat vainajan hautaan. Saattueen edellä kirkkomaalle kulki Kokkolan poliisilaitoksen lippuvartio. Arkku oli verhottuna Suomen valtiolipulla ja vainajan lakki oli asetettu arkun kannelle. Kunniakkaat ja mieleenpainuvat jäähyväiset poliisimiehelle, joka oli uhrannut kaikkensa tämän yhteiskunnan ja sen kansalaisten turvallisuuden eteen.

Käräjäoikeudessa

Asiaa käsiteltiin Kokkolan käräjäoikeudessa 26.–28. toukokuuta 2008 kolmen päivän ajan. Valtionsyyttäjä Jukka Rappe syytti Kallea muun muassa liikennerikkomuksesta, törkeästä rattijuopumuksesta, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja murhasta.

Syyttäjän mukaan Kalle oli tahallaan laiminlyönyt pysäyttää kuljettamansa auton poliisimiesten hänelle toistuvasti antamista pysäytysmerkeistä huolimatta. Tämän lisäksi syytteen mukaan Kalle oli pitkän pakomatkansa päätteeksi yrittämättäkään pysäyttää, jarruttamatta taikka muuten ajonopeuttaan merkittävästi hiljentämättä ohjannut autonsa noin viisi sekuntia ennen risteykseen saapumista vastaan tulevan liikenteen kaistalle, jolla vanhempi konstaapeli Lindström oli, vaikka hänen oma ajokaistansa olisi ollut jatkuvasti vapaa ja vaikka auton pysäyttäminen ennen risteystä olisi vielä tässäkin vaiheessa ollut mahdollista. Kalle oli ohjannut autonsa vastaan tulevan liikenteen kaistan vasenta reunaa pitkin ainakin 170 kilometriä tunnissa nopeudella kohti Lindströmiä risteysalueelle, jossa Kallen auto oli törmännyt takaisin kohti poliisiautoa pyrkineeseen poliisimieheen. Syytteen mukaan Kalle oli edellä kerrotulla menettelyllään tahallaan tappanut virkansa puolesta järjestystä ja turvallisuutta ylläpitämässä olleen Gudmund Lindströmin.

Vastaajana ollut Kalle myönsi asianajajansa välityksellä syyllistyneensä liikennerikkomukseen, törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen sekä törkeään rattijuopumukseen. Murhan sijasta hän katsoi syyllistyneensä törkeään kuolemantuottamukseen, koska ei voinut käsittää, että hänen kuljettamansa auto varmasti tai edes varsin todennäköisesti törmäisi poliisiin surmaten tämän. Todennäköisempää Kallen mukaan on, että hän väistöliikkeellä vältti törmäyksen. Kalle katsoi, että joka tapauksessa teko ei ole kokonaisuutena arvostellen törkeä, koska hänen tarkoituksenaan ei ollut poliisin kuoleman aiheuttaminen vaan sen välttäminen.

Asiassa kuultiin lukuisia todistajia, ja yhdeksi keskeiseksi teemaksi nousi tiellä olleen poliisimiehen sijainti ja liikkuminen ajoradalla ennen törmäystä. Kallen puolustuksen mukaan poliisimies liikkui itse auton eteen tämän väistöliikkeestä huolimatta. Mitään törmäystä ei Kallen mukaan olisi tapahtunut, jos poliisimies olisi pysynyt paikallaan ollessaan ajoradalla.

Syyttäjän mukaan tilanne oli Kallen ohjaaman auton vauhdista johtuen niin nopea, ettei poliisimiehellä ollut mitään mahdollisuutta väistää kohti tulevaa autoa. Kallen puolustuksen mukaan poliisimies kävi piikkimaton kanssa pitkällä risteysalueella ja sieltä palatessaan joutui auton yliajamaksi. Syyttäjän mukaan poliisimies ehti ottaa ainoastaan muutaman askeleen ajoradalla ennen törmäystä.

Suullisen käsittelyn jälkeen oikeus ilmoitti, että asiassa annetaan myöhemmin kirjallinen niin sanottu kansliapäätös. Maanantaina 16. kesäkuuta 2008 annetun tuomion mukaan Kokkolan käräjäoikeus katsoi, että Kalle oli toiminnallaan syyllistynyt liikennerikkomukseen, liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, törkeään rattijuopumukseen sekä törkeään kuolemantuottamukseen. Käräjäoikeuden päätöksen mukaan Kallen toiminta ei siis täyttänyt murhan tunnusmerkistöä. Päätöksen mukaan Kalle ei ole aiheuttanut törmäystä ja siten poliisin kuolemaa tahallaan, vaan törkeällä huolimattomuudella. Tosin Kallen menettely on päätöksen mukaan ollut hyvin lähellä tahallisuutta, mikä on otettu huomioon rangaistusta mitattaessa.

Tuomion mukaan oikeudenmukaiseksi rangaistusseuraamukseksi harkittiin kolme vuotta kuusi kuukautta vankeutta. Lisäksi Kalle määrättiin ajokieltoon neljäksi vuodeksi.

Käräjäoikeus joutui äänestämään annetusta tuomiosta. Kaksi lautamiestä äänesti ankaramman tuomion puolesta. Oikeuden puheenjohtaja ja yksi lautamiehistä äänestivät lievemmän tuomion puolesta. Äänten mennessä tasan 2–2, voitti vastaajalle eli Kallelle lievempi mielipide.

Annettu tuomio ei ole saanut lainvoimaa, koska syyttäjä on hakenut siihen muutosta valittamalla. Asian käsittely jatkuu siis Vaasan hovioikeudessa.

Kahdeksan murhaa Jokelan koulukeskuksessa

Jaakko Ridanpää, rikosylikonstaapeli, KRP, Vantaa.

Nuori mies – kutsukaamme häntä nimellä Jukka – surmasi 7. marraskuuta 2007 ampumalla 22 kaliiperisella pistoolilla kahdeksan henkilöä Jokelan koulukeskuksessa Tuusulassa. Hän ampui ainakin 75 kertaa koulukeskuksen alueella ja yritti sytyttää rakennuksen myös tuleen, mutta ei saanut mukanaan tuomaansa polttonestettä syttymään. Lopulta hän ampui itseään päähän ja kuoli myöhemmin vammoihinsa Töölön sairaalassa. Näin hän oli toteuttanut suunnitelmansa, jonka oli nimennyt jo maaliskuussa 2007 nimellä operaatio Main Strike.

Koska tässä rikosasiassa vastaaja kuoli, ei oikeudenkäyntiä voitu järjestää. Todistajalausuntojen ja teknisen tutkinnan perusteella epäillyn tekijän syyllisyydestä kahdeksaan surmaan ei jäänyt epäselvyyttä.

Lisäksi oikeuskemiallisissa tutkimuksissa todettiin, että surmatöitä tehdessään Jukka ei ollut lääkeaineiden vaikutuksen alaisena.

Rikostutkinnan aikana Jukan kotiin tehtiin kotietsintä ja sieltä löytyi monenlaista materiaalia, jossa viitattiin Jokelan koulukeskuksen tuleviin tapahtumiin.

Kaikesta päätellen hän oli suunnitellut joukkomurhaa koulussaan jo pitkään. Hänen päiväkirjastaan löytyi muun muassa merkintä, jonka mukaan hän piti itseään lähes Jumalana. Hän ihannoi erilaisten terroritekojen tekijöitä ja oli imuroinut omalle tietokoneelleen kuvamateriaalia näistä tapahtumista. Jukan käyttämän tietokoneen tutkinnassa kävi selville, että hän muisti eri terroritekojen päivämääriä ja tekijöiden syntymäpäiviä.

Jukan päiväkirja

Päiväkirjamerkintänsä mukaan Jukka oli aloittanut operaatio Main Strike suunnittelun 4. maaliskuuta 2007 tai aikaisemmin. Operaation tarkoituksena oli tappaa ihmisiä niin paljon kuin mahdollista ja aiheuttaa tuhoa ja kaaosta.

Seuraavana päivänä 5. maaliskuuta 2007 päiväkirjassa lukee: Main Strike edistyy hyvää vauhtia. Viimeistään syksyllä olen aseistautunut ja valmis toteuttamaan operaation.

Myöhempien merkintöjen mukaan Jukka arvelee, että hän kuolee todennäköisesti itsekin toteuttaessaan operaatiotaan.

Maaliskuun 7. päivänä 2007 Jukka kirjoittaa muun muassa: Tapan niin monta teistä paskiaisista kuin mahdollista.

Päiväkirjan mukaan joskus ensi syksyllä tuomiopäivän koittaessa yhden miehen sota kaikkia ja kaikkea vastaan voi alkaa.

Jukka viittaa Vietnamin sotaan, Oklahoman pommi-iskuun, Columbinen koulusurmiin, Myyrmannin räjähdykseen, Battlefield 2 -sotapeliin, Hitman-pelin ja NBK:n yhdistelmään.

Hän kirjoitti: Olen aseistautunut haulikolla, karbiinilla tai pistoolilla ja ammun kaikkea joka liikkuu, heittelen Molotovin cocktaileja ja putkipommeja ja levitän tuhoa. Parhaimmassa tapauksessa tästä syntyisi massiivista tuhoa ja kaaosta tai jopa vallankumous. Haluan joka tapauksessa että tämä muistetaan ikuisesti ja että siitä jää jatkuva vaikutus maailmaan. Ehkä saan seuraajiakin, olenhan yli-ihminen, lähes Jumala!

Maaliskuun 26. päivänä 2007 päiväkirjassa on merkintä: Inhimillisyys on yliarvostettua.

Huhtikuun 16. päivänä 2007 päiväkirjassa lukee: Hahhahhaa! Historiallinen päivä, juuri vähän aikaa sitten Cho Seung-Hui tappoi 33 ihmistä Virginian yliopistolla! Uusi ennätys ns. oppilaitosammuskelussa… Nyt ei tule mieleen muuta kirjoitettavaa, taidanpa tehdä verilöylyn Hitmanissa, heh!

Huhtikuun 20. päivänä 2007 Päiväkirja alkaa: Tämä on historian suurimmista päivistä. Tasan 8 vuotta sitten Reb ja Vodka suorittivat Columbinen verilöylyn tappaen 13 ääliötä, heikkoa ja jälkeenjäänyttä. Harmi vaan ettei heidän propaanipomminsa räjähtäneet, olisivat tappaneet ainakin 500–600 aliihmistä…

Teknisen tutkinnan ja kuulustelujen perusteella Jukka on ollut tapahtumapäivänä kello 11.13 aikaan kotonaan, joka sijaitsee alle kahden kilometrin päässä koulusta, koska hän on siinä vaiheessa käsitellyt tietoverkossa muun muassa Jokela High School Massacre.zip -tiedostoa. Kello 11.19 hän käsitteli viimeisen kerran itsemurhaviestiä. Tietokone suljettiin kello 11.28.12.

Todennäköisin pyöräilyreitti Jukan kotoa Jokelan koulukeskukseen on 1,7 kilometriä pitkä ja sen ajamiseen kuluu aikaa noin seitsemän minuuttia. Silminnäkijähavainnon mukaan Jukka tuli koululle polkupyörällään ja meni koulurakennuksen sisään noin 11.35 aikaan E-siiven ensimmäisen kerroksen ulkoovesta. Ovessa on sähkölukko. Ovi on normaalisti auki koulupäivinä ja se sulkeutuu automaattisesti kello 20.00.

Hälytykset ja alkutoimet

Itä- ja Keski-Uudenmaan hätäkeskukseen (Häke) tuli naisoppilaalta hätäpuhelu ampumisesta Jokelan koulukeskuksessa osoitteessa Jyväkuja 13, keskiviikkona 7. marraskuuta 2007 kello 11.43.14.

Oppilas ilmoitti kuulleensa laukauksen ja nähneensä alakerran käytävällä musiikkiluokan luona makaavan pojan, jonka päästä vuotaa verta. Hän oli nähnyt myös ampujan ja aseen. Puhelun aikana ammunta jatkui alakerran vessassa tai sen tuntumassa – käytävällä makasi kaksi henkilöä.

Kello 11.44 Häke-päivystäjä lähetti ensimmäisen ambulanssin paikalle.

Kello 11.45.41 Häkeen soitti miesopettaja. Hän kertoi päivystäjälle kello 11.46.28 aikaan, että ampuja on Jukka.

Häke ilmoitti tehtävästä poliisipartioille kello 11.45.50 ja ensimmäiseksi paikalle ehti partio 856, vanhempi konstaapeli ja nuorempi konstaapeli Keski-Uudenmaan poliisilaitokselta. Ilmoituksensa mukaan partio oli paikalla kello 11.55. Siihen mennessä paikalla oli jo kaksi ambulanssia.

Vanhempaa konstaapeli kohti ammuttiin pistoolilla kahden käden otteella kello 12.04 D ja A-siipien yhtymäkohdasta koulukeskuksen pääovelta. Ampuja oli rakennuksen ulkopuolella. Hän oli tummiin pukeutunut mies, jolla oli olkalaukku. Vanhempi konstaapeli oli suojautunut koulun edustalla olevan puun taakse. Etäisyys ampujasta poliisimieheen oli 45 metriä.

Myöhemmin teknisen tutkinnan ja koulun evakuoinnin yhteydessä kävi selville, että koulukeskuksessa oli surmattu kahdeksan henkilöä ampumalla 22 kaliiperisella aseella.

Poliisi aloitti kello 12.08–12.10 hätäevakuoinnin C-siiven alakerran ikkunoitten kautta. Tästä eteenpäin C-rakennuksesta evakuoitiin ensimmäisen puolen tunnin aikana 150–200 henkilöä. Koulun ikkunat oli lukittu sillä tavalla, että niistä pääsi ulos ainoastaan rikkomalla lasiruutuja.

Koulukeskus ja vainajat

Jokelan koulukeskus sijaitsee Jokelan keskustassa lammen rannalla, pääradan länsipuolella.

Koulukeskuksessa toimii yläaste ja lukio. Oppilaita on yli 400 ja henkilökuntaa noin 40. Koulu on rakennettu viidessä eri osassa (A-E), joissa kerroksia on yhdestä kolmeen.

Kokonaiskerrosneliömäärä on yhteensä 7 848. Pohjakerroksessa on 3 749 neliötä, ensimmäisessä kerroksessa 3 225 neliötä ja toisessa kerroksessa on 819 neliömetriä.

Evakuoidessaan koulukeskusta ja tarkistaessaan tiloja poliisi löysi ampumalla surmattuja henkilöitä seuraavasti; koulun pohjakerroksen E-osan aulasta löytyi ensimmäiset neljä uhria, jotka kaikki ovat koulun oppilaita.

He ovat 25-vuotias naisopiskelija sekä 16-, 17- ja 18-vuotiaat lukion miesoppilaat.

E-osan 2. kerroksen käytävälle oli surmattu 17-vuotias miesoppilas (7. uhri).

Pohjakerroksen D-osan käytävälle portaiden eteen oli surmattu koulun terveydenhoitaja, 43-vuotias nainen (5. uhri) ja 18-vuotias miesoppilas (6. uhri).

Koulun lammen puoleiselle sivulle, D-osan ulkooven eteen oli surmattu koulun rehtori, 61-vuotias nainen (8. uhri).

Tapahtumapaikalla suoritetun teknisen tutkinnan aikana ja oikeuslääkärien alustavan ulkoisen tarkastuksen jälkeen vainajat siirrätettiin vaatteineen ja omaisuuksineen Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitokselle.

Surmatöiden tekijäksi osoittautunut Jukka löydettiin E-osan ensimmäisen kerroksen keittiön/aulan luona olevan wc:n lattialta tajuttomana. Hän oli ampunut itseään oikeaan ohimoon kosketuslaukauksella omistamallaan luvallisella 22 kaliiperisella Sig Sauer Mosquito -pistoolilla. Ase oli Jukan vieressä lattialla. Hänet toimitettiin ambulanssilla Töölön sairaalaan, jossa hän kuoli kelo 22.14.

Mahdollisten tunnistamisvirheiden vuoksi vainajien tunnistaminen tehtiin keskusrikospoliisin uhrintunnistusyksikön noudattaman kansainvälisen standardin mukaisesti. Sen jälkeen kun vainajat oli varmuudella tunnistettu, vei poliisi omaisille kuolinviestin. Osa mediaa paheksui poliisin hitautta kuolinviestin viemisessä, mihin ei voi vastata kuin siten, että poliisin on oltava täysin varma vainajan henkilöllisyydestä ennen omaisille ilmoittamista. Lisäksi omaisilla on oikeus saada tieto ensin, ja sen jälkeen vasta harkitaan nimien mahdollista julkistamista mediassa. Tämä sama ongelma oli aikanaan Aasian tsunamin jälkihoidossa.

Jukan taustasta

Jotta tällaista tapahtumaa pystyisi edes jollain tavalla ymmärtämään, oli poliisi pakotettu luonnollisesti selvittämään Jukan mahdolliset sairaudet ja lapsuuden aikaiset tapahtumat.

Tutkinnassa selvisi, että Jukan koulunkäynti sujui muuten normaalisti, mutta hän oli joutunut kymmenenvuotiaasta lähtien koulukiusaamisen kohteeksi. Hän halusi päästä jo silloin lääkärin juttusille, koska kiusaaminen oli hänen mielestään ärsyttävää.

Myöhemmin hän oli alkanut kärsiä enenevässä määrin jännittämisestä ja punastelusta erityisesti luokkatilanteissa, mikä oli alkanut haitata koulumenestystä.

Jukan kaverit olivat huomauttaneet muun muassa hänen punastelustaan. Lisäksi hän kärsi unensaantivaikeuksista, yksinäisyydestä ja ystävien puutteesta. Myöhemmin hänellä todettiin sosiaalisten tilanteiden pelon lisäksi paniikkihäiriö ja hänelle määrättiin lievä mielialalääkitys.

Lääkkeistä oli apua, mutta Jokelan koulukeskuksen joukkomurhan tehdessään hän ei ollut ottanut lääkitystään. Yhtenä syynä voi olla se, että hän tiedosti jonkin lääkeaineen aiheuttavan lievää aggressiivisuutta. Siitä hän kirjoitti erään nettikeskustelun yhteydessä vain hetki ennen joukkomurhaa.

Jukka kävi Jokelan koulukeskuksessa useita kertoja kouluterveydenhoitajan vastaanotolla. Jukka surmasi koulukeskuksessa myös kouluterveydenhoitajan. Tutkinnassa ei kuitenkaan ilmennyt, että tämän ja Jukan välillä olisi ollut missään asioissa erimielisyyksiä tai vihamielisyyttä.

Jukan ajatusmaailmasta äidin silmin

Jukan äiti halusi kertoa poliisille poikansa ajatusmaailmasta. Hänen mukaansa Jukka yritti löytää elämäänsä suuntaa filosofian, politiikan ja aatteiden kautta.

Kouluaineista historia oli kaikkein kiinnostavin. Ainoastaan matematiikka aiheutti ylemmillä luokilla vähän enemmän töitä.

Äidin mukaan Jukan koulukiusaaminen alkoi alaasteen neljännellä luokalla. Viidennellä ja kuudennella luokalla kiusaaminen vain paheni. Vanhemmat puuttuivat koulukiusaamiseen, mikä puolestaan aiheutti kiusaamisen voimistumista.

Tapahtumaa edeltävällä viikolla Jukan kymmenvuotiaan veljen kohdalla oli alkanut vastaavaa koulukiusaamista kuin mitä Jukka oli kokenut.

Jukka alkoi pukeutua jo yläasteella muihin oppilaisiin nähden poikkeavasti. Hän vastusti mainosmaailman muotivaatteita ja siksi pukeutui kauluspaitaan ja suoriin housuihin.

Ala-asteen loppupuolella hän kiinnostui politiikasta ja tilasi itselleen vuoden ajaksi muun muassa Keskustapuoluetta kannattavan lehden. Hänen poliittinen kiinnostuksensa siirtyi seuraavaksi sosialidemokraatteihin ja siitä nopeasti edelleen Vasemmistoliittoon, josta pian Suomen kommunistiseen puolueeseen SKP:hen.

Seuraavaksi Jukan kiinnostus siirtyi Pohjois-Koreaan ja sen jälkeen häntä alkoi kiinnostaa natsismi. Vuoden 2007 aikana hän kertoi, että Hitlerinkin tekemisissä oli puutteita. Tässä vaiheessa hän kertoi äidilleen myös sen, että hän voi hyväksyä väkivallan käyttämisen.

New Yorkin WTC-iskut Jukan mielestä eivät olleet loppuvaiheissaan järkeviä, koska hän itse ei ollut uskonnollinen. Samoihin aikoihin tuli esille USA:ssa tapahtuneet kouluväkivallanteot. Niistä keskusteltiin Jukan kotona. Hänen äitinsä tilasi pojalleen Unabomber-kirjan, jossa kerrotaan yliopiston professorin tekemistä kirjepommi-iskuista USA:ssa. Kirjasta käytiin kotona myös keskustelua. Äidin mukaan Jukka piti Unabomberin tekojen ideologiaa tärkeämpänä eikä ajatellut tekojen seurauksia empaattisuuden pohjalta.

Jukka hyväksyi tietyt väkivallanteot, jos niihin oli riittävän järkevä motiivi.

Äidin mukaan Jukka ei löytänyt mistään itselleen oikeaa aatetta. Osittain siitäkin syystä poika alkoi masentua ja jossakin vaiheessa vuonna 2006 hänelle määrättiin lääkitys masennukseen.

Jukka oli kiinnostunut filosofiasta, aatehistoriasta, kansainvälisestä historiasta ja psykologiasta.

Äiti tilasi hänelle myös internetistä kirjoja ja kävi poikansa puolesta kirjastossakin. Jukka ei itse halunnut mennä kirjastoon, koska se sijaitsi koulukeskuksen lähellä ja samoilla kulmilla liikkuivat hänen kiusaajansa.

Viimeisinä aikoina Jukan ulkoilu väheni ja hän alkoi viihtyä entistä enemmän tietoverkon keskustelupalstoilla.

Luonnollisen valitsijan manifesti tietokoneella

Tämän jutun rikostutkinnassa erittäin merkittävässä roolissa oli tietoverkkotutkinta. Siihen kului kuulustelujen, teknisen tutkinnan ja muiden töiden ohessa aikaa pari kuukautta. Poliisi selvitti viimeisen puolen vuoden ajalta Jukan nettisurffailun ja hänen keskustelunsa erilaisissa yhteisöissä. Tietoverkkotutkimuksella pyrittiin selvittämään, oliko joku tai jotkut keskustelupalstoilla esiintyvät henkilöt tietoisia Jokelan koulukeskuksen tapahtumista jo ennakkoon tai olisiko keskustelijoiden joukossa mahdollisesti joku tekoon yllyttäjä tai avunantaja. Suomen rikoslain mukaan myös rikokseen yllyttäjä tai avunantaja on osallinen rikoksen tekemiseen, ja siitä syystä poliisi on velvoitettu selvittämään koko ketju päätöksenteosta itse toteuttamiseen.

Keskustelupalstoilla oli luettavissa melko radikaalejakin ajatuksia ja erilaista pohdintaa koulusurmien tekijöistä. Tutkinnan aikana ei kuitenkaan voitu osoittaa kenenkään olleen tietoinen Jokelan koulukeskuksen tulevista tapahtumista tai kenenkään yllyttäneen sellaiseen toimintaan.

Jukan tietokoneen tutkinnan aikana kävi selville, että hän aloitti Manifestinsa laatimisen 8. toukokuuta 2007, jolloin hän kirjoitti tekstin rungon.

Hän siirsi englanninkielisen Manifesto.doc -tiedoston YouTuben sivuille 5. marraskuuta 2007 kello 18.36. Suomenkielisen Manifesti.doc -tiedoston hän siirsi YouTuben sivuille 5. marraskuuta 2007 kello 19.00.

Manifestin otsikko on Luonnollisen valitsijan manifesti ja alaotsikko Kuinka luonnonvalinta muuttui idiokraattiseksi valinnaksi?

Jukalla oli kriittinen näkökulma ihmisrotuun ja luonnolliseen valintaprosessiin. Hän kirjoittaa muun muassa: Kuolema ja tappaminen ei ole tragediaa, sitä tapahtuu luonnossa koko ajan kaikkien lajien kesken. Kaikki ihmiselämät eivät ole elämän eikä pelastettavan arvoista. Vain vahvojen (älykkäiden, itsetietoisten, vahvamielisten) yksilöiden tulisi elää kun taas heikkojen (tyhmien, jälkeenjääneiden, heikkomielisten) tulisi kuolla.

Samantyyppinen teksti jatkuu kolmen A4-sivun verran. Tekstin loppuosassa hän käyttää isoja kirjaimia: INHIMILLISYYS ON YLIARVOSTETTUA! On aika laittaa LUONNONVALINTA & SOPEUTUVIMPIEN SELVIYTYMINEN takaisin raiteilleen! Jokaiselle se minkä hän ansaitsee – Jukka

Itsemurhaviestit

Jukka kirjoitti kotitietokoneellaan itsemurhaviestin 6. marraskuuta 2007 kello 19.30. Dokumentin nimi oli viesti perheelleni.doc. Hän on muokannut tiedostoa 6. marraskuuta kello 23.48 ja 7. marraskuuta kello 11.19.

Viestissä Jukka kertoo perheelleen muun muassa, että kun luette tätä viestiä, olen luultavasti jo kuollut.

Poliisi sai viestin haltuunsa Jukan isän toimittamana 7. marraskuuta 2007 siinä vaiheessa, kun Jokelan koulukeskuksen evakuointi oli vielä käynnissä, mutta Jukan olinpaikasta ei vielä ollut tietoa.

Lisäksi tietokoneen tutkinnassa kävi selville, että Jukka lähetti aamuyöllä 7. marraskuuta kello 01.10–01.11 aikaan ainakin neljälle YouTuben keskustelukumppanilleen jäähyväisviestinsä. Hän kirjoitti englannin kielellä, että nyt on jäähyväisten aika, hän toteuttaa kohtalonsa, on tosissaan ja että hän on melko varma, että hän ei keskustele enää kenenkään kanssa ennen kuolemaansa ja ennen kuin hänen viestinsä luetaan.

Lisäksi hän kertoi ladanneensa videon omille sivuille, josta saa lisätietoa.

Tietokoneesta löytynyttä materiaalia

Jukan kotoa takavarikoidulta tietokoneelta löytyi suuri määrä erilaisia video- ja kuvatiedostoja.

Hän kuvasi 5. marraskuuta 2007 videokameralla kuvaa, jossa itse ampui 22 kaliiperisella pistoolillaan omenaa metsässä. Hän muokkasi ampumisestaan tekemäänsä tiedostoa iltapäivän aikana ja siirsi sen kello 17.16 YouTubeen nimellä: Shooting.wmv.

Tiedostoista löytyy myös Yhdysvaltain Columbinen koulusurmista tehty elokuva, johon on sekoitettu sekä autenttisia että näyteltyjä kohtauksia. Videossa surmataan pulpettien alle piiloutuneita koulun oppilaita. Lopuksi kaksi surmaajaa sytyttää koulun tuleen.

Jukka käytti norjalaisen heavybändin mukaisesti Sturmgeist -nimimerkkiä sekä Eric von Auffoin ja NaturalSelector98 nimimerkkejä. Maaliskuussa 2007 hän loi NaturalSelector89 -nimimerkin You-Tubeen ja huhtikuussa 2007 hän laati ensimmäisen kommentin WWW-yhteisöpalvelu IRC-Galleriassa nimimerkillä Sturmgeist. Keväällä 2007, huhtikuun 20 päivä, esiintyy tiettävästi Jukan ensimmäinen kommentti IRC-gallerian Columbinen kouluampujille omistetussa Eric Harris & Dylan Klebold -yhteisössä.

Tammikuussa 2007 Jukka tallensi tietokoneensa suosikit-kansioon niin kutsuttu Unabomberin (Theodore Kaczynskin) manifestin, joka ajatuksena ja ideana mahdollisesti toimi virikkeenä hänen oman manifestinsa kirjoittamiselle. Sisällöltään manifestit muistuttavat toisiaan.

Aseen hankkiminen

Jukka teki 3. lokakuuta 2007 ampuma-aselupahakemuksen Keski-Uudenmaan kihlakunnan poliisilaitokselle.

Hänellä oli tarkoitus hankkia Glock 17 -merkkinen yhdeksän millimetrin patruunoita käyttävä käsiase, jonka lippaaseen mahtuu 17 patruunaa.

Hakemuksessaan Jukka kirjoitti, että hän kuuluu Helsinki Shooting Clubiin 31. elokuuta 2007 lähtien.

Ampumaharrastuksestaan hän kirjoitti: Tarkkuusammunta tauluihin Helsinki Shooting Club -ampumaseuran ampumaradalla Helsingissä, Albertinkatu 36 A, Helsinki, viikoittain tai muutaman kerran viikossa.

Keski-Uudenmaan kihlakunnan poliisilaitoksen poliisipäällikkö teki 12. lokakuuta 2007 päätöksen, jossa hän hylkäsi Jukan hakemuksen. Lupaviranomaisen mukaan yhdeksän millimetrinen ase ei sovellu tarkkuusammunnan aloittamiseen tulivoimaisuutensa takia. Näin ollen Jukalle ei myönnetty lupaa Glockin hankkimiselle.

Jukka teki 18. lokakuuta 2007 uuden lupahakemuksen 22 kaliiperin Ruger MK111 pistoolille, jonka lippaaseen mahtuu kymmenen patruunaa. Perustelut olivat samat kuin edellisessä hakemuksessa. Tämän hakemuksen jälkeen hänelle myönnettiin aseen hankkimislupa 19. lokakuuta 2007.

Jukka osti 22 kaliiperisen Sig Sauer Mosquito -merkkisen pistoolin 2. marraskuuta 2007 Terä-Asekeskus -nimisestä liikkeestä, osoitteesta Keskustie 9–11, Jokela. Samassa yhteydessä hän osti 500 kappaletta aseeseen sopivia patruunoita.

Aseenkäytön harjoittelua

Rikostutkinnan aikana todettiin, että YouTube internetpalveluun oli tallennettu Jukan käyttämällä nimimerkillä runsaasti videoleikkeitä. Marraskuun 7. päivän 2007 iltapäivän kuluessa, Jokelan koulukeskuksen evakuoinnin ja turvalliseksi tekemisen aikana, tallennettiin keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa YouTube palvelusta videoleikkeitä Jukan nimimerkin sivustolta rikoksen tutkintaa varten. YouTube palvelun tarjoaja sulki kyseessä olevan sivuston kesken tiedon keruun, jolloin taltiointi keskeytyi samoin kuin pääsy Jukan käyttämän nimimerkin sivustolle. Myöhemmin poliisi pääsi tutkimaan aineiston.

Eräässä leikkeessä Jukka esitteli käsiasetta metsässä ja ampui laukauksia maassa olevaan hedelmään. YouTubessa videoleike oli nimellä Shooting. Näytteestä havaittiin että kyseessä oli videoleike, joka oli leikattu.

Työn leikkaus-, ristikuva- / siirtymäkohdat olivat selkeästi havaittavissa. Eri leikkausten kesken havaittiin videotasojen muutoksia samoin kuin muutoksia värikylläisyydessä sekä kameran asemoinnissa. Videoleikkeessä ei esiintynyt muita henkilöitä kuin Jukka. Kuvasisällössä ei ollut viitettä siitä, että kuvausta olisi Jukan lisäksi ollut toteuttamassa joku muu henkilö. Näytteen leikkaamattomat mpeg kuvatiedostot sisälsivät polkupyörällä toteutetun kameraajon, aseen lataamista ja virittämistä, ampumista sekä suoraan eteenpäin, että maassa olevaan hedelmään sekä kävellen toteutetun kamera-ajon. Ajallisesti viimeisimmässä kuvatiedostossa kuvaaja käveli kameran kanssa metsäpolkua. Tiedostojen mukaan ensimmäinen 12 kuvatiedostosta on luotu 5. marraskuuta 2007 kello 15.45 ja viimeisin samana päivänä kello 16.09. Kuvasisällössä ei siis ollut viitettä siitä, että kuvausta olisi Jukan lisäksi ollut toteuttamassa joku muu henkilö.

Keskustelua YouTubessa

Jukka kävi internetissä keskusteluja Sturmgeist-nimimerkillä omistamastaan aseesta ja sanoi muun muassa 2. marraskuuta 2007 illalla robi-nimimerkkiä käyttävälle henkilölle, että ihmeellinen maa (Suomi), kun antaa aseen hänenlaiselleen hullulle: weird country, give a gun to maniac like me ja että hänen perheensä ei tiedä aseesta ja nyt hän voi puolustaa itseään.

Seuraavana päivänä, eli 3. marraskuuta Jukka kirjoitti YouTuben nettikaverilleen lukeneensa, miten 45 reikäpääluoti käyttäytyy eri tavalla ihmisen päähän ammuttuna kuin 22 kaliiperin luoti.

Uhrien surmaamisjärjestys koulukeskuksessa

Niin kuin tämän tarinan alussa todetaan, Jukka surmasi kahdeksan henkilöä ja itsensä Jokelan koulukeskuksessa 7. marraskuuta 2007.

Rikostutkinnan aikana poliisi puhutti kaikki ne koulun oppilaat ja myös henkilökunnan, joiden tiedettiin olleen koulussa tuona päivänä. Iso osa myös kuulusteltiin tarkemmin. Heidän kertomustensa, teknisen tutkinnan ja hätäkeskusnauhoitusten perusteella on pääteltävissä todennäköisin surmaamisjärjestys/järjestys jolloin henkilöä ammuttiin:

uhri, 16-vuotias mies kello 11.42 todistajalausunnot

uhri, 25-vuotias nainen kello 11.43.56 Häke-nauhoitus

uhri, 17-vuotias mies kello 11.44–11.46 todistajalausunnot

uhri, 18-vuotias mies kello 11.46.22 Häke-nauhoitus

uhri, 43-vuotias nainen kello 11.47.05 Häke-nauhoitus

uhri, 18-vuotias mies kello 11.47.23 Häke-nauhoitus

uhri, 17-vuotias mies kello 11.51–11.53 todistajalausunnot

uhri, 61-vuotias nainen kello 11.55–11.57 todistajalausunnot

uhri, 18-vuotias mies kello 12.04 - 13.54 ei havaintoa

Todistelua surmaamisjärjestykselle:

1. uhri – 12 luodin osumaa

– Kolme naisoppilasta – heidän joukossaan hälytyskeskukseen ensimmäisenä soittanut tyttö – tulivat ruokalasta ja näkivät ala-aulassa verissään, pää vaatenaulakon jalkinehyllyllä makaavan pojan. Poika oli toiselle, äsken mainitulle tytölle ulkonäöltä tuttu, 16-vuotias lukion ensimmäisen luokan oppilas.

– Noin kello 11.42 jälkeen eräs oppilas oli rappusissa ja kuuli laukauksia. Hetkeä myöhemmin hän näki äsken mainittujen naisoppilaiden hoivaavan tätä 16-vuotiasta lukiolaispoikaa.

– Pojan vieressä on wc, josta kuulustelujen perusteella Jukka otti ensimmäisen tukikohtansa ampuakseen käytävälle.

2. uhri – kolme luodin osumaa

– 25-vuotias aikuisopiskelija ja kaksi muuta naisoppilasta olivat lattialla makaavan pojan luona, kun vessasta tuli Jukka ase kädessään ja ampui. Parin metrin päässä vessan ovesta, lähellä vainajaa seisoi aikuisopiskelijanainen. Kaksi muuta naisoppilasta pääsivät pakoon, mutta tätä 25-vuotiasta naista ei enää nähty.

– Kello 11.43.56, lähde on Häke-nauhoite, 11.43.14 pöytä 13. Hälytyksen tehnyt oppilas ei nähnyt, kun aikuisopiskelijaa ammuttiin, mutta taustalta kuului laukausten ääni.

3. uhri – 11 luodin osumaa

– Eräs opettaja meni ala-aulaan, jossa näki terveydenhoitajan hoivaavan käytävän oven vieressä sikiöasennossa verissään makaavaa 17-vuotiasta poikaa.

4. uhri – neljä luodin osumaa

– Samassa tilanteessa vessan ovi avautui jälleen ja sieltä ammuttiin. Wc:n oven edessä seisoi 18-vuotias miesoppilas, joka kaatui lattialle.

– Erään oppilaan puhelin oli auki hälytyskeskukseen laukausten ampumishetkellä. Hän oli ehtinyt antaa puhelimensa terveydenhoitajalle, kun oven edessä olleeseen 18-vuotiaaseen poikaan osuneet neljä laukausta ammuttiin kello 11.46.22.

5. uhri – kolme luodin osumaa

– Äsken mainittu 18-vuotias poika soitti hälytyskeskukseen kello 11.45.55 ja antoi puhelimensa lähes välittömästi terveydenhoitajalle, joka jatkoi keskustelua hätäkeskusvirkailijan kanssa.

– Terveydenhoitaja kertoi, että täällä on kolmea ammuttu (yksi uhri oli kulman takana, joten häntä ei voitu nähdä – poliisi siirsi vainajaa myöhemmin).

– Terveydenhoitaja sanoi: Mä en uskalla mennä tohon, kun siihen just ammuttiin kolmas.

– Hän puhui vielä puhelimeen, kun kello 11.47.05 kuului kolme laukausta. Hän ei enää vastannut puhelimeen, mutta hänen kaatumisensa kuului – puhelin jäi edelleen auki ja sitä kautta käytävän äänet kuuluivat hätäkeskukseen.

6. uhri – yhdeksän luodin osumaa

– 18-vuotias poika makasi löydettäessä terveydenhoitajan päällä käytävän puolella.

– Puhuessaan hätäkeskukseen terveydenhoitaja ei maininnut mitään vieressään seisovasta oppilaasta.

– Oppilas sanoi: hullu jätkä – sanat tallentuvat Häke-nauhalle.

– Terveydenhoitaja lopetti puhumisen samaan aikaan, kun puhelimesta kuului useita laukauksia.

– Vain pienen tauon jälkeen kuului lisää laukauksia ja tömähdys, jolle ei löydy muuta selitystä kuin se, että 6. uhri kaatui 5. uhrin jalkojen päälle. Laukauksia oli viisi ja ne ammuttiin kello 11.47.23.

– (Lisälaukauksia kuului 11.47.26 – yksi laukaus, 11.47.41 – yksi tai kaksi laukausta.)

7. uhri – kaksi luodin osumaa

– 17-vuotias miesoppilas on ammuttu kello 11.51–11.53.

– Kello 11.54 Jukka ampui ruokalan ulkopuolella käytävällä. Jukka meni E-rakennuksen 2. kerrokseen, jossa äsken mainittu poika ja toinen oppilas olivat.

– Nämä istuivat penkillä ja odottivat englannin kielen oppitunnin alkua. Samaan aikaan Jukka tuli yläkertaan.

– 17-vuotias poika vastasi puhelimeen noin minuutin kuluttua rehtorin ilmoituksen jälkeen.

– Kaksi–kolme minuuttia kuulutuksesta Jukka tuli 2. kerroksen käytävään.

– Jukka pysähtyi poikien viereen ja ampui.

– Toinen poika väisti ja lähti karkuun.

– 17-vuotias miesopiskelija jäi käytävään ja ilmeisesti laukaus oli osunut häneen.

8. uhri – kuusi luodin osumaa

– Kello 11.47.35 rehtori ilmoitti koulun keskusradiossa, että oppilaitten on siirryttävä luokkiin ja laitettava ovet lukkoon. Ilmoitus kuuluu oppilaan puhelimesta, joka oli jäänyt auki yhteyden katkettua terveydenhoitajaan. Näin rehtorin ilmoitus tallentui Häke-nauhalle.

– A-siiven oppilaat rakennuksen kulmauksessa olevasta luokkahuoneesta näkivät tilanteen, kun Jukka surmasi ampumalla rehtorin rakennuksen ulkopuolella lammen puoleisen ulko-oven eteen.

– Häke-nauhojen perusteella koulun pohjoispuolelta on kuulunut laukauksia kello 11.57.58 ja ne on ammuttu todennäköisesti siinä paikassa, josta rehtori löydettiin kuolleena.

Koulusurmaan liittyviä tapahtumia poliisitoiminnan kannalta

Jokelan koulukeskus oli erittäin vaikea kohde myös poliisin oman turvallisuuden kannalta. Koulusta tuli hätäkeskukseen erittäin paljon puhelinsoittoja, joissa kerrottiin ampumisesta eri puolilla koulua. Lisäksi oppilaat soittelivat kavereilleen ja koteihinsa tapahtumista. Ne jotka eivät päässeet karkuun ikkunoiden kautta, olivat piiloutuneet kuka minnekin. He kuulivat piilopaikoistaan liikettä ja ampumista. Kenelläkään ei ollut tietoa missä sokkeloisen koulurakennuksen piilossa ampuja oli. Kukaan ei tiennyt oliko hän tehnyt itselleen jotain vai odottiko hän uusia uhreja.

Kun poliisi pääsi koulurakennukseen, sen oli tehtävä kaikki taakseen jättämät tilat niin sanotusti puhtaiksi. Oman työturvallisuutensa kannalta poliisi ei voinut ohittaa yhtään tilaa niin, että sitä ei olisi tarkastettu. Tämän vuoksi poliisi joutui myös murtamaan osan koulun lukituista ovista. Ison sokkeloisen koulun tarkastaminen ja turvalliseksi tekeminen kesti useita tunteja. Poliisitoiminnassa ylipäänsä ei voi koskaan luottaa siihen, että tekijöitä on vain yksi tai vain yksi oletettu tekijä, vaan aina on varmistettava koko alue, jossa mahdollisesti on muita juttuun osallisia.

Uhrintunnistus ja kuolemansyyn selvittäminen

Kaikille surmatuille kuin myös itsemurhan tehneelle Jukalle tehtiin täydellinen oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus Helsingin Yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella 9.–13. marraskuuta 2007.

Vainajien virallinen tunnistaminen tapahtui tunnistusistunnossa, jonka puheenjohtaja oli rikosylikomisario Göran Wennqvist ja jäseninä rikoskomisario Ismo Kopra ja professorit Antti Sajantila ja Helena Ranta.

Monissa uhreissa oli useita luodinosumia, jotka jo yksinään olisivat olleet tappavia. Henkensä menettäneisiin Jukka ampui 50 osumaa ja itseensä yhden.

Jälkisanat

Poliisi on tehnyt oman työnsä tässä asiassa, mutta monen muun viranomaisen työ on vasta alkamassa. Monet koulun sisällä olleet ovat kokeneet tuntikausia kestävää kuolemanpelkoa sokkeloisen koulun piilopaikoissaan ja suoranaista hengenvaaraa. Siitä toipuminen kestää pitkään. Tämä juttu oli niin traumaattinen kokemus, että kaikki eivät välttämättä siitä edes kunnolla toivu.

Vankeutta rakennusalan veropetoksista

Marikki Sjöström, FM, Raisio.

Rikospoliisi vastaanotti toukokuussa 2004 Lounais-Suomen verovirastosta tulleen tutkintapyynnön, jossa rikosnimikkeinä oli törkeä veropetos ja kirjanpitorikos. Eräs yhtiö oli veroviranomaisen mukaan harjoittanut rakennusalan aliurakointitoimintaa, mutta laiminlyönyt tai antanut vääränsisältöisiä ilmoituksia verottajalle.

Yhtiö oli ilmoittanut verottajalle, ettei se harjoittanut mitään toimintaa, vaikka asia oli aivan päinvastainen. Tutkintapyynnössä verottaja ilmoitti yhtiön laiminlyöneen arvonlisäveroja, työnantajan suorituksia sekä erilaisia muita veroja.

Ensimmäisen kerran yhtiötä kohtaan heräsi epäilyt, kun suurehkoja alihankintaa toiminnassaan käyttäviä rakennusalan yrityksiä valvova ammattiyhdistysliike otti yhteyden verottajaan huomattuaan yhtiön toiminnassa olevan huomautettavaa. Rikosilmoitus asiassa tehtiin, kun yhtiöt olivat ehtineet toimia aktiivisesti 15 kuukauden ajan.

Varsinaista pääyhtiötä pyöritti kolme pääepäiltyä, jotka myös perustivat muut juttuun liittyvät yhteensä kuusi yhtiötä. Näiden yhtiöiden hallituksen jäseniksi valittiin henkilöitä, lähinnä sukulaisia ja kavereita, joilla ei ollut rikollista taustaa. Jutun päätekijät pysyttelivät taustahenkilöinä vältellen oman nimensä käyttämistä yhtiöihin liittyvissä papereissa.

Viranomaisyhteistyöllä selvitetyssä laajassa rikosvyyhdessä näille kolmelle pääsyytetylle luettiin syytteet muun muassa törkeästä veropetoksesta, rekisterimerkintärikoksesta sekä kirjanpitorikoksesta.

Esitutkinta alkaa

Poliisi alkoi tutkia asiaa keräämällä valtavan määrän tietoa. Kaiken esitutkintatyön tarkoituksena oli huolellisesti pohjustaa iskua, jossa oli määrä ottaa kiinni neljä pääepäiltyä yhtäaikaisesti. Lisäksi oli tarkoitus suorittaa iso määrä erilaisia pakkokeinoja, kuten kotietsintöjä. Iskut oli suunniteltava huolellisesti, jotta ne voitaisiin tehdä oikeaan aikaan ja samanaikaisesti.

Toiminnan ajoitus on tärkeä muun muassa siksi, että epäillyt eivät ehdi esimerkiksi hävittää todistusaineistoa tai siirtää omaisuuttaan turvaan. Tämän vuoksi tutkinnassa oli toimittava ripeästi, jotta isku voitaisiin tehdä mahdollisimman pian. Epäiltyjen samanaikaisella pidättämisellä taas varmistettaisiin se, että nämä eivät voisi varoittaa toinen toistaan eivätkä kykenisi keskustelemaan keskenään tarinoiden yhteensovittamiseksi. Myös kaikki kuulustelut oli määrä tehdä yhtäaikaisesti neljän kuulustelijan voimin.

Tiedustelutyö aloitettiin neljä viikkoa ennen ajoitettua iskua. Kiinniottoja ja pidätyksiä edelsi kahden päivän jatkuva seuranta, myös teleliikenteen. Iskun ajoitusta jouduttiin muuttamaan viime hetkellä, sillä poliisilla oli vahva epäily siitä, että kirjanpitomateriaalia oltiin hävittämässä; näin ollen hetkeäkään ei ollut hukattavana.

Pääepäillyt pidätettiin ja heitä alettiin kuulustella. Kahden päivän kuluttua Turun käräjäoikeus julisti nämä henkilöt vangituiksi. Lukuisia todistajia kuulusteltiin myöhemmin.

Pääyhtiö

Aptiko Oy perustettiin marraskuussa 2001 ja yhtiö merkittiin kaupparekisteriin helmikuussa 2002. Vuoden kuluttua yhtiön perustanut pariskunta myi sen Tero Järviselle ja Seppo Näädälle, jotka olivat nähneet ilmoituksen myytävänä olevasta yhtiöstä paikallisen sanomalehden sivuilla.

Ostettuaan Aptiko Oy:n Järvinen ja Näätä kutsuivat hallituksen varsinaiseksi jäseneksi erään tuttavansa. Helmikuussa 2003 pidetyssä ylimääräisessä yhtiökokouksessa tämä edusti yhtiön koko osakepääomaa.

Tuttavan jäsenyys yhtiön hallituksessa kesti vain vajaan kuukauden, sillä hänet vapautettiin tehtävästä maaliskuun alussa. Tällöin nimittäin selvisi, että tuttavalla oli jotain entisiä velkoja, jotka estivät yrityksen rekisteröinnin ennakkoperintärekisteriin. Nyt hallituksen varsinaiseksi jäseneksi valittiin Tero Järvisen vaimon veli, Heikki Tunturi, joka edusti yhtiön koko osakekantaa aina kesäkuun 2003 loppuun saakka.

Tuttavaa sittemmin kuulusteltaessa ilmeni, että hän ei ollut antanut suostumustaan nimensä käyttöön ja että se olisi väärennetty asiakirjoihin. Hän sanoi aikovansa vaatia korvausta nimensä väärentämisestä.

Heikki Tunturi puolestaan kertoi kuulusteluissa, että Järvinen oli pyytänyt häntä Aptiko Oy:n hallituksen puheenjohtajaksi. Tunturi allekirjoitti paperit Järvisen pyynnöstä ja Näätä laati tiedot kaupparekisteriin. Tunturi edusti yhtiötä kuitenkin vain nimellisesti eikä osallistunut sen toimintaan millään tavalla. Palkkioksi hän sai nimissään olevan matkapuhelinliittymän sekä Teboilin luottokortin, joiden kustannukset Aptiko Oy maksoi.

Reilun vuoden kuluttua yhtiön hallituksen jäsen vaihtui jälleen. Uudeksi jäseneksi nimettiin jälleen bulvaani, henkilö, joka ei osallistu itse toimintaan.

Kuulusteluissa Näätä kertoi tienneensä Järvisen ohella yhtiön laiminlyönneistä, minkä vuoksi hän kertomansa mukaan oli patistanut Järvistä hankkimaan jonkun Tunturin tilalle. Tällä kerralla kunnia lankesi eräälle yhtiössä työmiehenä toimineelle henkilölle. Varsinaisista työtehtävistään eri urakoissa tämä henkilö sai palkan suoraan käteen. Palkaksi siitä, että hän Näädän pyynnöstä allekirjoitti yhtiön asiakirjat ja otti näin ollen yhtiön nimellisesti haltuunsa, hän sai 200 euron kertasuorituksen, uudet silmälasit sekä vuokra-asunnon.

Joulukuussa 2004 yhtiön koko osakekanta myytiin Soramurske Oy:lle. Uudelle omistajalle maksettiin kaupanteon yhteydessä 2 000 euroa tämän ottaessa yhtiön velat vastattavakseen. Yhtiön nimi muutettiin Juokare Oy:ksi. Kauppakirjat laadittiin Näädän ohjeiden mukaan, ja hallitukseen otettiin jälleen uusi mies nimelliseksi jäseneksi. Tämäkin oli kaikkien edeltäjiensä tapaan pelkkä nimi paperissa, hän ei osallistunut yhtiön toimintaan, eli hän toimi bulvaanina. Nimensä luovuttamisesta yhtiön käyttöön hän sai palkkioksi 20 euroa. Kuulusteluissa tämä henkilö kertoi, ettei ollut edes nähnyt kauppakirjaa,