Pohjolan poliisi kertoo 2010

By Eri tekijöitä

Pohjolan poliisi kertoo -sarja peilaa poliisin ja rikoksentekijöiden todellisuutta. Toimituksen tavoitteena on välittää tosi kuva rikollisuudesta – sekä vakavimpien ja luotaantyöntävien rikosten että tiettyjen vähäpätöisempien tapahtumien, jotka muuten olisivat unohtuneet tilastoihin. Kuten aina, artikkelimme kertojina ovat kokeneet ja pätevät poliisit ja lainvalvojat, jotka ovat useimmissa tapauksissa vaikuttaneet siihen, että tapaukset on ratkaistu.Pohjolan poliisi kertoo -sarjassa poliisit kertovat itse huomiota herättävimmistä, järkyttävimmistä ja vaikeimmista rikostapauksistaan.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 8, 2019
• ISBN: 9788711897775

Book preview

Björkgård

Kauhajoen koulusurmat

Jari Neulaniemi, rikostarkastaja, KRP Vaasa.

Kauhajoki on noin 15 000 asukkaan kaupunki Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Tiistaina 23. syyskuuta 2008 tapahtui Kauhajoella Seinäjoen koulutuskuntayhtymän tiloissa, jotka Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja koulutuskeskus Sedu jakavat, Suomen rikoshistorian tähän saakka karmein teko. Koulussa tapahtuneen ampumavälikohtauksen seurauksena oli yhteensä 10 murhaa, yksi itsemurha, 12 murhan yritystä ja törkeä tuhotyö. Normaalisti rauhallisessa Etelä-Pohjanmaan pikkukaupungissa oli tapahtunut järjetön, traaginen koulumassamurha. Teon tekijä oli itse Seinäjoen ammattikorkeakoulun restonomilinjan opiskelija eli yksi koulun oppilaista.

Pohjanmaan hätäkeskus vastaanotti 23. syyskuuta 2008 kello 10.43 ensimmäisen ilmoituksen, että Kauhajoella osoitteessa Topeeka 47 ammutaan koulun luokassa. Hätäkeskukseen ensimmäisen soiton tehnyt henkilö oli koulun oppilas, joka oli itse sillä hetkellä luokassa, jossa Martti parhaillaan ampui. Tämän naisopiskelijan puhelu Pohjanmaan hätäkeskukseen oli soittohetkestä yhtäjaksoisesti auki noin 25 minuutin ajan. Puhelussa opiskelija ilmoitti ampujaksi Martin. Seuraavat puhelut Pohjanmaan hätäkeskukseen tulivat oppilaitoksen henkilökunnan toimesta kello 10.46 ja kello 10.47. Pohjanmaan hätäkeskus välitti tehtävän Kauhajoen poliisin hälytyspartiolle kello 10.44 ja Kauhajoen paloasemalle kello 10.46.

Poliisi saapuu paikalle

Martti surmasi ampumalla yhdeksän henkilöä pohjakerroksen luokkahuoneessa numero kolme ja yhden henkilön pohjakerroksen käytävällä. Martti ampui useita suunnattuja laukauksia koulun oppilaita ja talonmiestä kohti rakennuksen pohjakerroksessa. Myöhemmin Martti ampui useita suunnattuja laukauksia kahdesta ensimmäisen kerroksen ulko-ovesta paikalle hälytettyä poliisipartiota sekä palokunnan sammutusyksikköä kohti. Yksi luoti osui paloauton oven karmiin. Rakennuksesta ja sen välittömästä läheisyydestä taltioitiin kaikkiaan 157 kappaletta 22-kaliiperisia hylsyjä. Koulun rakenteita ja omaisuutta rikkoneita luodin iskemiä todettiin poliisin teknisessä tutkinnassa yhteensä 118 kappaletta. Kolme opiskelijaa pääsi pakenemaan luokan ikkunan kautta sen jälkeen, kun Martti oli sytyttänyt luokan tuleen ja poistunut itse luokasta.

Martti sytytti koulurakennuksessa useita palopesäkkeitä, joista aiheutuneet tulipalot aiheuttivat koulurakennukselle ja koulussa olleelle irtaimelle omaisuudelle huomattavat taloudelliset vahingot. Vahinkojen määrä nousee noin 1,2 miljoonaan euroon. Pahiten tuhoutui pohjakerroksen luokka numero kolme. Koulun toiminta keskeytyi useaksi kuukaudeksi.

Poliisin toimintaryhmä sai näköhavainnon ampujasta koulun sisätiloissa kello 12.09 ja kello 12.13 Martti löydettiin koulun ensimmäisen kerroksen käytävältä makaamassa lattialla kyljellään. Hän oli itsemurha tarkoituksesssa ampunut itseään päähän. Hänen päänsä vierellä lattialla oli verta ja ase. Aseessa kiinni olleessa lippaassa oli yhdeksän patruunaa. Martti kuljetettiin vaikeasti loukkaantuneena Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan, jossa hän kuoli samana päivänä kello 16.46. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion ja oikeuslääketieteellisen tutkimuksen mukaan Martin kuoleman oli aiheuttanut päähän ammuttu luoti, joka oli suuntautunut oikealta ohimolta vasemmalle ohimolle. Rikosteknisen laboratorion mukaan päähän ammuttu luoti oli ammuttu Martin aseella.

Martin taskuista ja koulun tiloista taltioitiin tapahtumien jälkeen yhteensä 317 käyttämätöntä 22 kaliiperin patruunaa.

Martin tausta

Martti syntyi vuonna 1986. Hän oli perheen lapsista toinen. Martilla oli noin neljä vuotta vanhempi isoveli. Martin lapsuudessa perheen asuinpaikka vaihtui usein ja tästä johtuen hän joutui vaihtamaan usein myös koulua. Martin lapsuuden aikana perhe oli asunut pääasiassa Pohjois-Pohjanmaalla. Asuinpaikkakuntia olivat ainakin Pyhäjärvi, Haukipudas, Vuolijoki, Kajaani ja Oulu. Martin ollessa vähän yli kahden vuoden ikäinen hänen vanhempansa erosivat ja isä muutti toiselle paikkakunnalle. Martti jäi asumaan isoveljensä kanssa äitinsä luo. Eron jälkeen Martilla ja hänen isällään ei juuri ollut yhteyttä toisiinsa. Martin ja hänen isänsä yhteydenpito lisääntyi vasta Martin nuoruusvuosien aikana. Martti kävi tapaamassa isäänsä vasta aikuistuttuaan. Molemmat Martin vanhemmat solmivat myöhemmin uuden avioliiton.

Martin paras lapsuudenystävä oli ollut isoveli. Isoveli oli Martille esikuva ja idoli. Martin isoveljellä oli synnynnäinen sydänsairaus, jonka johdosta hän kuoli sairauskohtaukseen heinäkuussa 2003 Martin ollessa 17-vuotias. Veljen kuolema oli Martille raskas asia. Martti muuttui veljen kuoleman jälkeen hiljaisemmaksi ja sulkeutuneemmaksi. Hän säilytti kuolleen isoveljensä kuvia tyynynsä alla. Martti oli muun muassa sanonut: Miksi veljen piti kuolla. Minulla ei ole ketään.

Kauhajoella koulun opinto-ohjaaja piti Marttia niin sanottuna normaalina oppilaana. Opinto-ohjaajan ominaisuudessa hän on lausunut kokemuksiaan Martista koulun opiskelijana. Hän piti Marttia aivan normaalina opiskelijana, jonka taholta koulutyölle ei aiheutunut mitään häiriöitä. Martti edistyi opinnoissaan, osallistui kaikkeen, oli ryhmän mukana eikä ollut yksin. Myöskään mitkään ulkoiset seikat hänessä, kuten pukeutuminen, ulkonäkö, käyttäytyminen, eivät antaneet mitään osviittaa tapahtuneelle. Opinto-ohjaajana hän koki omaavansa ammattitaitoa, jolla erottaa oppilaista sellaisia henkilöitä, jotka mahdollisesti olisivat henkisen tuen tarpeessa. Martissa tällaisia piirteitä ei ollut. Opinto-ohjaajalle on luokkatovereiden taholta annettu ymmärtää, että tämä Martin teko tuli heillekin täysin yllätyksenä.

Päätöksen ajankohta

Martin asunnosta löytyi hänen käsin kirjoittamansa viesti, jossa hän kertoo suunnitelleensa tämänkaltaista tekoa jo vuodesta 2002. Surmatekojen jälkeen hän soitti koulun tiloista pitempiaikaiselle ystävälleen ja kertoi toteuttaneensa kaksi vuotta suunnittelemansa teon. Luokassa sisällä ollut ja sieltä selviytynyt opiskelija kertoi kuulustelukertomuksessaan, että ampuessaan luokassa Martti huusi raivoissaan, että on suunnitellut tätä monta vuotta. Mistä lähtien Martti oli todella suunnitellut tätä tekoa, jää näiden ristiriitaisten viestien osalta arvailujen varaan.

Päätöksen teosta ja sen tarkemmasta ajankohdasta Martti oli tehnyt varmuudella ainakin edeltävänä iltana. Tekijä oli tekoa edeltävänä iltana käynyt kuvaamassa omalla kamerallaan ampumaradalla ja koulun ulkopuolella. Esitutkintamateriaalin mukaan näyttäisi siltä, että Martti suoritti nämä kuvauksetyksin. Kello 18.09–18.46 hän oli kuvannut ampumaradalla. Otoksissa Martti sanoi: You will die next ja Goodbye. Kello 19.36–19.38 Martti kuvasi koulurakennusta, käänsi sitten kameran itseään kohti ja sanoi: No niin, huomenna tässä koulussa minä tulen tappamaan monia ihmisiä. Kuolkaa kaikki saatanan paskiaiset. Toisessa otoksessa hän kuvasi koulua ja sanoi: Siinäpä oli sitten tämä minun koulu. Huomenna minä tulen tappamaan täällä useita ihmisiä. Kuolkaa kaikki saatanan paskiaiset.

Tapahtumien kulku

Kauhajoen kihlakunnan ainut kenttäpartio sai Pohjanmaan hätäkeskuksen kautta poliisiradion välityksellä ilmoituksen, että Kauhajoen ammattikoululla ammutaan. Partio oli silloin tulossa edelliseltä tehtävältä takaisin Kauhajoen suuntaan Kantatie 67:llä, Kauhajoen ja Teuvan rajamailla. Partio sai myös tietää että ammunta jatkuu. Partio lähti ajamaan hälytysajoa kohteeseen.

Kuultuaan poliisiradiosta tilanteen myös naapuripiirien poliisipartiot ilmoittivat lähtevänsä tapahtumapaikalle. Partion lähestyessä ammattikoulua paikallinen poliisi tarkensi tapahtumapaikan olevan koulu, joka tunnetaan paikkakunnalla entisenä talouskouluna.

Poliisipartion saapuessa kohdetta lähellä olevaan risteykseen paikalla oli jo palokunnan ja ambulanssin yksiköitä sekä koulun talonmies/laitosmies.

Ensipartio varustautui poliisiautossa olleilla raskailla suojaliiveillä, kypärillä ja luotikilvellä ja lähti etenemään koulun suuntaan käyttäen hyväksi viheralueella olevien pensaiden ja puiden suojaa. Partio totesi koulun vanhan ja uuden puolen liittymäkohdasta koulun takapuolelta tulevan väriltään tummaa savua. Savupatsas oli partion selvästi havaittavissa, mutta savu ei ollut sankkaa.

Yllättäen koulun ulko-ovi aukesi ja partiota kohti ammuttiin kolme tai neljä yksittäistä tiheää laukausta, jonka jälkeen ovi vedettiin saman tien kiinni. Partio ei luotikilven takaa pystynyt havainnoimaan hahmoa ulko-ovella eikä vastaamaan tulitukseen. Partio vetäytyi jonkin verran siten, että säilytti näköyhteyden koko toiminta-alueelle. Partio kuuli laukauksien ääniä rakennuksen eri osista, minkä perusteella he arvelivat tekijän liikkuvan rakennuksen sisällä. Partio havaitsi savua tulevan ainakin kahdesta eri kohdasta rakennusta. Savun tulo kuitenkin hiipui hetken kuluttua ja partiolla oli sellainen mielikuva, että palopesäkkeet olivat pienentyneet tai sammuneet itsekseen.

Tapahtumapaikalle saapui lähialueelta lisää poliisipartioita. Kun riittävä määrä poliiseja oli paikalla, kenttäjohtaja alkoi muodostaa kahta toimintaryhmää. Kun ne oli muodostettu ja rakennuksen sisäänmenon taktiikasta sovittu, kenttäjohtaja sai luvan yleisjohtajalta suorittaa rakennuksen sisään menon. Toinen ryhmistä meni sisään koulun pohjoisosan ovesta ja toinen eteläpuolen ovesta. Toimintaryhmät lähtivät vyöryttämään koulua sillä taktiikalla, ettei poliisin taakse jää tiloja, joita ei ole tarkastettu. Koska osa ovista oli lukossa, jouduttiin ne yleisavaimen puuttuessa murtamaan auki. Jonkin ajan kuluttua ykkösryhmä ilmoitti, että savunmuodostus oli niin kovaa, että he eivät pysty etenemään. Kakkosryhmä eteni eteläpäädystä olevasta kellarin ovesta sisälle. Ryhmä eteni kellarin käytävää rakennuksen keskivaiheilla olevaan rappuun, siitä ylös ensimmäiseen kerrokseen, joissa heillä ilmeisesti oli kello 12.09 ollut pikainen näköhavainto rakennuksen tiloissa liikkuneeseen ampujaan.

Rakennuksen tarkastaminen jatkui toimintaryhmien toimesta. Tarkoituksena oli tarkastaa koko rakennus ennen kuin palokunta tulee rakennukseen. Rakennuksen sisällä ollut voimakas savu aiheutti kuitenkin sen, että rakennuksen tarkastamisessa jouduttiin turvautumaan palokunnan suojavälineisiin, jotta poliisi pääsi etenemään myös pahiten palaneelle alueelle. Palomiehet opastivat poliisit nopeasti savusukelluslaitteiden käyttöön ja palomiehet menivät yhdessä poliisien kanssa rakennukseen sisälle. Olosuhteet olivat huonot. Palomiehen kertoman mukaan kellarikäytävässä oli musta savupatja eli näkyvyys ei ollut 50 senttiä lattiarajasta. Pahiten palanutta aluetta oli luokka numero kolme, josta löytyi yhdeksän uhria. Yksi uhreista löytyi koulun käytävältä.

Teon tekijä löytyi kello 12.13 makaamassa koulun käytävältä. Hänen päänsä vierellä oli verilammikko ja pistooli.

Kun haavoittunut tekijä oli toimitettu koulurakennuksesta hoitoon, rakennuksen tarkastusta jatkettiin. Tässä vaiheessa tehtäviin liittyi myös Helsingistä tapahtumapaikalle saapunut niin sanottu karhu-ryhmä. Savu vaikeutti edelleen tilojen tarkastusta. Koko rakennuksen tarkastus vei melko paljon aikaa, sillä rakennus oli osin kolmikerroksinen ja tarkastettavia tiloja ja huoneita oli paljon.

Esitutkinnan aikana selvisi, että Martti oli käyttänyt kaksi kertaa matkapuhelintaan 23. syyskuuta 2008 ollessaan suorittamassa koulusurmia. Kello 11.06 Martti oli vastannut hänelle soitettuun puheluun. Soittaja oli Martin entinen tyttöystävä. Hän oli tiedustellut – kuultuaan kouluammuskelusta – missä Martti oli. Martti oli vastannut, että vessassa ja sitten puhelu oli katkennut. Tämä puhelu oli kestänyt vain 13 sekuntia. Toisen kerran Martti käytti matkapuhelintaan koulun sisätiloista, kun hän soitti kello 11.53 miespuoliselle pidempiaikaiselle ystävälleen. Martti kertoi olevansa Kauhajoella koulussa ja kertoi, että hän on juuri ampunut kymmenen ihmistä ja sytyttänyt useita tulipaloja koulussa. Martti kertoi, että rakennuksessa ei ole enää muita ihmisiä kuin hän ja että poliisi on piirittänyt hänet. Martti kertoi ampuvansa itsensä. Puhelussa Martti sanoi suunnitelleensa tätä asiaa kaksi vuotta.

Ystävän saaman käsityksen mukaan Martti ei ollut humalassa ja hän vaikutti aivan normaalin oloiselta. Martin puhe oli ollut rauhallista eikä ystävä ollut havainnut Martissa mitään kiihtymistä. Puhelun aikana Martti ei ollut kertonut mistään yksityiskohdista, mitä koulussa oli tapahtunut.

Missään vaiheessa Martti ei ollut kertonut, mikä on perimmäinen syy tähän tekoon, vaan ainoastaan sen, että hän on toteuttanut kaksi vuotta suunnittelemansa teon. Puhelu oli päättynyt siihen, että Martti oli sanonut hyvästi ja sulkenut puhelimen. Puhelun kesto oli ollut lähes kahdeksan minuuttia.

Mitä luokassa tapahtui

Parhaiten luokan sisällä tapahtumista tietävät kolme restonomikurssin naispuolista opiskelijaa, jotka itse olivat luokassa sisällä ja jotka joutuivat näkemään ja kokemaan tämän kauhean tragedian. Heillä oli kuitenkin onnea, sillä he selvisivät tapahtumasta hengissä. Naisopiskelijat ymmärsivät olla hiljaa ja liikkumatta siihen saakka, kunnes Martti poistui luokasta, mikä mitä ilmeisimmin säästi heidän henkensä. Seuraavassa osia kolmen eri henkilön kertomuksista siitä, mitä sisällä luokassa tapahtui.

Ensimmäinen kertomus

Opiskelija kertoo olleensa koulussa 23. syyskuuta 2008 kello 08.00 alkaen ja tuolloin menneensä luokkaan numero kolme, joka oli alakerrassa. Kello 08.00–09.00 opiskelijat saivat valmistautua tenttiin. Tentti alkoi kello 09.00. Kaikki tenttiin osallistujat olivat samaa luokkaa eli opiskelivat restonomiksi.

Paikalla kokeessa piti olla ainakin yksi tunti. Sen jälkeen osa kokeeseen osallistuneista alkoi poistua luokasta. Hän itse oli jatkanut koetta noin kello 10.30:een saakka, jolloin Martti oli tullut luokkaan. Martti kuului hänen ryhmäänsä, joten hän tunsi Martin hyvin. Martti oli avannut oven luokkaan ja saman tien alkanut ampua. Kaikki olivat syöksyneet lattialle. Martti oli ampunut opettajaa ensimmäisenä. Kertoja itse oli päässyt pöydän alle piiloon ja vetänyt eteensä tuolin, jossa oli ollut takki. Martti oli ampunut paljon laukauksia ja huutanut samalla, että vihaa heitä ja on suunnitellut tekoa monta vuotta. Martti oli nimitellyt koulukavereita paskiaisiksi. Martti oli huutanut nauttivansa siitä, että luokkakavereista vuotaa verta. Martti oli kävellyt ympäri luokkaa ja kun joku oli valittanut, hän oli ampunut heti. Joku oli yrittänyt rauhoitella Marttia, mutta Martti oli jatkanut ampumista. Lopuksi Martti oli todennut, että kaikki luokassa olivat kuolleita. Tämän jälkeen Martti oli valellut bensaa ympäri luokkaa ja sytyttänyt luokan palamaan.

Tämän jälkeen Martti oli poistunut luokasta, jolloin kaksi opiskelijaa oli rikkonut luokan ikkunan. He olivat päässeet ikkunan kautta pakoon luokasta.

Tentin aikana luokan ovi oli ollut kiinni, mutta ei lukossa, joten Martti oli päässyt sisään avaamalla oven.

Jossain vaiheessa Martti oli lisännyt luokassa ollessaan panoksia aseeseensa, minkä jälkeen hän oli jatkanut ampumista.

Toinen kertomus

Opiskelija kertoo, että yhtäkkiä Martti oli ollut luokan ovella ja kävellyt sisään käsi ojennettuna ja ase kädessä. Martti oli tehnyt toisella kädellä latausliikkeitä ja alkanut välittömästi ampua.

Opiskelija itse oli istunut luokan takaosassa ikkunan vieressä takimmaisessa rivissä. Tajuttuaan tilanteen hän oli heittäytynyt lattialle ikkunan suuntaisesti olleen pitkän pöydän alle ja vetänyt tuolin suojakseen. Hän muistaa opettajan huutaneen, että maahan. Lattialla ollessaan hän muisti repussa olleen matkapuhelimensa. Saatuaan matkapuhelimensa hän oli näppäillyt numerot 112. Hätäkeskuksesta oli vastattu ja hän oli yrittänyt kertoa, mitä on tapahtumassa.

Martti oli siirtynyt pois luokasta käytävälle ja opettaja oli syöksynyt Martin perässä luokan ovelle. Opettaja oli ilmeisesti yrittänyt jotenkin estää Marttia pääsemästä takaisin luokkaan. Martti oli kuitenkin tullut luokkaan ja ammuskelu oli jatkunut. Martti oli käynyt aivan hänen vieressään.

Martti oli puhunut tai huutanut ampuessaan. Hän oli sanonut, että tämä oli kuoleman koulu ja että kaikki tulee kuolemaan. Martti oli uhonnut, että hän tykkää, kun on kuolleita raatoja ympärillä.

Opiskelijan käsityksen mukaan Martti oli ladannut asetta välillä, ainakin sellaista rapinaa oli kuulunut. Itse hän oli pitänyt tiukasti tuolin jalasta kiinni ja pelännyt, että Martti repii suojana olleen tuolin pois.

Martti oli huutanut: Mitä ininää sieltä kuuluu, huutakaa nimet. Kaikki olivat kuitenkin olleet hiiren hiljaa.

Kun ammuskelu oli kokonaan loppunut, hän oli kuullut lorinaa, kun jotain nestettä oli kaadettu ympäri luokkaa. Samassa hän tunsi bensiinin tai jonkin polttonesteen hajun. Hän arveli Martin aikovan sytyttää luokan tuleen. Samassa tuli oli leimahtanut ja hän tunsi, kuinka liekit löivät korkealle melko lähellä. Liekit kuitenkin pienenivät ja hän näki Martin poistuvan toiseen huoneeseen johtavasta ovesta.

Silloin hän oli noussut ja avannut yläpuolellaan vaakatasossa olleen tuuletusikkunan, joka onneksi aukesi niin paljon, että hän mahtui ryömimään siitä ja pudottautumaan ulos maahan.

Kolmas kertomus

Luokan ovesta luokkaan oli tullut Martti. Kertoja oli jotenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että Martti oli ollut ovella luokan puolella, keskellä kulkuväylää. Hän oli nähnyt heti Martin kädessä aseen, mutta ajatellut, ettei ase ollut oikea. Martti oli tähdännyt opettajaa käsi suorana ja ampunut. Opettaja oli syöksynyt pöytänsä taakse. Martti oli räplännyt asettaan käsi suorana alaspäin. Martti oli mennyt ovesta käytävän puolelle. Tässä kohdassa kertoja oli kysynyt vieressään istuneelta opiskelijalta, että onko tämä totta. Vieressä istunut oli vastannut, että tämä on ihan totta. Hän oli ottanut repustaan puhelimen. Samalla hän oli syöksynyt takana olleen pöydän alle. Hän oli nähnyt opettajan menevän oman pöytänsä takaa oven luo.

Opettaja oli pönkännyt ovea sisältäpäin, kun Martti oli ampunut oven ikkunasta sisälle. Sirpaleita oli lentänyt sinne asti, missä kertoja oli ollut. Martti oli saanut oven auki. Sen jälkeen Martti oli ampunut opettajaa useita kertoja. Tämän jälkeen Martti oli tehnyt selväksi, että kaikki tulevat kuolemaan siellä luokassa paitsi Markku. Martti jatkoi, että Markku oli hänen paras kaveri ja ainut, joka selviää luokasta. Sen jälkeen kertoja muistaa, että Martti oli ampunut televisiota ja ympäri luokkaa summittain. Martti oli kiroillut ja huutanut kovaan ääneen.

Hän kysyi takana olleelta opiskelijalta, että oliko tämä kunnossa. Opiskelija oli sokissa, mutta sanoi, että kyllä kai. Seuraava muistikuva hänellä oli, että joku opiskelijoista yritti moneen kertaan rauhoitella Marttia. Yksi oppilaista oli ikkunapöydän luona ja oli vetänyt tuolin suojaksi eteensä. Martti meni hänen luokseen, veti hänet pois pöydän alta ja ampui opiskelijaa useita kertoja.

Tämän jälkeen hän kuuli jonkun ääntelevän luokan takaosassa. Martti käveli sinne ja ampui tätä henkilöä useita kertoja. Hän itse ei nähnyt ampumista, mutta kuuli laukaukset ja ääntely loppui. Tämän jälkeen Martti käski kaikkia niitä, jotka olivat vielä hengissä, kertomaan nimensä. Martti sanoi tappavansa nämä henkilöt. Tässä vaiheessa opiskelija itse oli päättänyt esittää kuollutta.

Martti oli tullut samalle riville kuin missä kertoja oli ja ampunut erästä oppilasta. Samalla kertojalta oli mennyt kuulo vasemmasta korvasta eikä hän tämän jälkeen kuullut, ampuiko Martti vielä lisää.

Hän oli tuntenut liekkien lämmön, eikä sen jälkeen enää kuullut laukauksia luokassa. Hän oli noussut seisomaan, ottanut lähimmän tuolin ja yrittänyt rikkoa sillä ikkunan. Kun tuoli oli osunut ikkunaan, hän oli huomannut, että ikkunassa oli kahva. Hän oli vetänyt ikkunan auki. Ikkuna oli ollut sen rivin kohdalla, jossa hän oli ollut piilossa pöydän alla. Tässä vaiheessa toinen opiskelija oli tullut ikkunan luo ja rikkonut ikkunaa jollakin. Hän muistaa painaneensa ikkunan alareunaan jääneitä laseja ulospäin ja syöksyneensä ikkunasta ulos. Hän oli syöksynyt ensin ja toinen opiskelija oli tullut heti hänen perässään.

Motiivi

Poliisi teki Martin asuntoon kotietsinnän heti tapahtumapäivänä. Asunto vaikutti täysin normaalilta nuoren opiskelijamiehen asunnoksi. Asunnosta löytyi kaksi käsin kirjoitettua paperia, jotka oli jätetty asuntoon siten, että ne tullaan myöhemmin löytämään. Näistä asunnosta löydetyistä lapuista tiedetään ainut varma motiivi sille, miksi Martti lähti toteuttamaan surmatekoja. Tekstin sisällöstä päätellen Martti oli kirjoittanut ainakin toisen viestin vain hieman ennen kuin lähti suorittamaan surmatekoja.

Lappuihin oli kirjoitettu;

Hei vaan teille! Varmaan mietitte miksi tein tämän. Syy on se, että inhoan ihmisiä ja yhteiskuntaa. Olen aina halunnut murhata mahdollisimman paljon ihmisiä: tätä paskaa ihmisrotua. Olen suunnitellut tämänkaltaista tekoa jo vuodesta 2002. Tapan kaiken eteen tulevan. Ei sääliä massoille!

Toiseen viestiin oli kirjoitettu;

"Jatkuva vitutus, mutta onneksi ratkaisu tähän ongelmaan löytyy Sööpärintie 2 C 20 nimisestä luolasta: nimittäin Walther P22 Target!

Headshot!"

Tässä viestissään Martti viittaa asunto-osoitteeseensa ja hänellä olevan pienoispistoolin merkkiin ja malliin.

Martti kärsi kiusaamisesta

Martti oli nuorena koulukiusattu. Martin äiti oli huomannut kiusaamisen jo Martin ollessa ala-asteella ja oli ollut yhteydessä kiusaamisesta kouluun. Kiusaaminen oli johtanut siihen, ettei Martti halunnut mennä kouluun. Äidin yhteydenoton jälkeen tilanne oli ilmeisesti jonkin verran parantunut, mutta kiusaaminen jatkui kuitenkin myöhemmin yläasteella ja lukion ensimmäisellä luokalla. Martti oli fyysisiltä ominaisuuksiltaan pieni ja heiveröinen, mikä tietenkin edesauttoi kiusatuksi tulemista. Martti ei fyysisiltä voimiltaan pystynyt puolustamaan itseään. Kaverit kuvailivat Marttia pieneksi ruipeloksi. Pienestä koosta johtuen Marttia kutsuttiin myös taskumatiksi. Martin koulukavereiden mukaan kiusaaminen oli nälvimistä, nöyryyttämistä, nimittelemistä ja pilkkaamista. Hänestä muun muassa laadittiin pilkkaavia kirjoituksia ja kuvia luokkahuoneen taululle. Monien mielestä Martti oli epämiellyttävä, outo, rasittava ja epäsosiaalinen. Toisaalta Martin muutama hyvä kaveri, lähipiiri, piti Marttia reiluna ja luotettavana kaverina.

Martti kohtasi kiusaamista myös armeijassa. Hän meni armeijaan hyvällä mielellä. Martti jopa suunnitteli käyvänsä aliupseerikoulun. Armeija kuitenkin keskeytyi jo noin kahden kuukauden palveluksen jälkeen. Martti ei sopeutunut armeijassa yhteismajoitukseen ja yhteisöllisyyteen. Martti alkoi vetäytyä muiden varusmiesten seurasta omiin oloihinsa. Muut varusmiehet alkoivat pitää Marttia epänormaalina ja kummallisena. Martti koki tulleensa kiusatuksi ja pian hän huomasi, ettei armeijaan tulo ollutkaan hänelle hyvä ajatus. Martti keskeytti varusmiespalveluksen ja sai kahden vuoden lykkäyksen. Kavereilleen Martti sanoi syyksi armeijan keskeyttämiseen sen, ettei pää kestänyt armeijaa.

Tekijän henkinen tila

Martin henkinen tila ei loppuaikana ollut täysin normaali. Martti kärsi univaikeuksista. Hän koki esiintymispelkoa ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Hän kärsi ahdistuneisuudesta ja paniikkioireista. Tyypillisiä paniikkioireita ovat sydämentykytys, hikoilu, hengenahdistus, huimaus, epätodellinen olo ja vapina. Martti oli itse hakeutunut oireiden takia lääkäriin. Hän oli halukas ja motivoitunut hoitoon. Martille oli määrätty lääkitystä näihin vaivoihin. Tapahtuman jälkeen kotietsinnän yhteydessä Martin asunnolta löytyi hänelle määrättyjä lääkkeitä ja suoritetun oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen perusteella voitiin todeta, että Martti oli käyttänyt saamiaan lääkkeitä annettujen ohjeiden mukaisesti.

Harrastuksena netissä surffailu ja raskas metallimusiikki

Kauhajoella opiskellessaan Martti vietti vapaa-aikaansa lähinnä netissä surffaillen ja musiikkia kuunnellen. Martin suosikkimusiikkia oli niin sanottu raskas metalli. Hän oli hankkinut asuntoonsa myös sähkörummut. Martin suosikkiyhtyeitä olivat Rammstein, Metallica, Turmion kätilöt ja saksalainen Wumpscut. Hän käytti itsestään internetissä nimimerkkiä Wumpscut86. Martti siteerasi YouTube-profiilinsa etusivulla suosikkiyhtyeensä kappaletta War, jossa puhutaan lasten yhtäkkisestä kuolemasta, äitien huudosta, kivusta ja unohdetusta sodasta, joka yhtäkkiä puhkeaa.

Martin harrastuksena olivat tietokoneet, musiikki ja netissä surffailu. Hän oli kirjautunut useille nuorten suosimille foorumeille, kuten YouTubeen ja IRCGalleriaan. Myös väkivaltapelien pelaaminen oli Martin harrastuksena. Nettipalstoilla Martti kertoi ihannoivansa massamurhia. Profiileissaan hän kertoi harrastuksikseen ammunnan, rumpujen soiton, seksin ja oluen. Verkossa olevassa seuranhakuilmoituksessa hän kertoi olevansa sinkku, heteroseksuaali ja omistavansa lemmikkikissan eikä haluavansa lapsia.

Martti tuli kesällä 2008 nettiriippuvaiseksi. Aikaa kului päivittäin yhä enemmän netissä surffailuun. Martti vietti aikaansa viikolla tietokoneella päivittäin noin viisi tuntia. Viikonloppuisin aikaa kului tietokoneen kanssa kymmenenkin tuntia vuorokaudessa. Myös päivärytmi muuttui. Martti surffaili netissä aamukolmeen ja aamupäivät kului nukkumiseen.

Ase, hankinta- ja hallussapitolupa

Martti kävi tammikuussa 2008 tiedustelemassa mahdollisuutta saada hankkimislupaa pienoispistoolille, koska hän oli kiinnostunut tarkkuusammunnasta. Hän ei jättänyt tuolloin hakemusta ampuma-aseen hankkimiseksi. Martti halusi vain tietää, minkälaiset mahdollisuudet hänellä olisi saada ampuma-aselupa. Martille kerrottiin ministeriön aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjetta esittäen yleistä luvan myöntämisen edellytyksistä ja erityisistä edellytyksistä. Lisäksi Martille selvitettiin periaatteita harrastuksen osoittamisesta. Hänelle kerrottiin, että ohje on luettavissa ja kopioitavissa netistä. Martille kerrottiin, että ohjetta laadittaessa on huomioitu Jokelan koulusurmatilanne. Keskustelussa oli ilmennyt, että Martti oli syyllistynyt juhannuksena 2007 rattijuopumukseen Kalajoen hiekkasärkillä. Martti sai tietää rattijuopumuksen olevan este luvan myöntämiselle nollasta kahden vuoden ajalle. Martti oli vaikuttanut esiintymiseltään välittömältä ja luotettavalta. Marttia neuvottiin palaamaan asiaan puolen vuoden kuluttua, koska nyt aseen hankintaluvasta olisin tehty kielteinen päätös.

Martti oli jättänyt 25. kesäkuuta 2008 poliisilaitokselle ampuma-aseen hankkimislupahakemuksen, eli vuoden kuluttua rattijuopumustapahtumasta. Martti kutsuttiin hakemuksensa johdosta haastatteluun 7. elokuuta 2008.

Haastattelussa käytiin läpi hänen henkilökohtainen soveltuvuutensa siirtyen hakemuksen perusteluihin ja edelleen ampuma-aseeseen. Martti oli kertonut harrastaneensa ilmapistooliammuntaa ja ampuneensa isänsä kanssa 22-kaliiperisella pienoispistoolilla ja armeijassa rynnäkkökiväärillä. Hän ilmoitti hakemuksessaan liittyneensä Kauhajoen ampujiin

30. tammikuuta 2008, josta hakemuspaperin yhteydessä oli kopio tilisiirtolapusta.

Martti oli vaikuttanut asialliselta ja kaikin puolin tavalliselta nuorelta mieheltä haastattelussa. Koska hänen selvityksensä vaikuttivat luotettavilta, hänelle myönnettiin vuoden mittainen hallussapitolupa, hänelle annettiin harjoittelupäiväkirjalomake sekä jäljennös ampuma-aselain koosteesta.

Martti hankki aseen samasta aseliikkeestä, josta Jokelan koulusurmien tekijä Per-Anders oli hankkinut aseensa. Martti oli hakenut 7. elokuuta 2008 Kauhajoen kihlakunnan poliisilaitokselta pienoispistoolin hankkimisluvan ja samana päivänä hän tilasi aseen Tuusulasta. Hankkimisluvan mukaan Martti oli saanut aseen haltuunsa 13. elokuuta 2008. Hän oli saanut aseeseen vuoden määräaikaisen hallussapitoluvan Kauhajoen kihlakunnan poliisilaitokselta. Ase, jonka Martti hankki, oli puoliautomaattinen Walther P22 Target -pienoispistooli. Ase oli tarkastettu Kauhajoen kihlakunnan poliisilaitoksella 2. syyskuuta 2008 ja todettu hankkimisluvan ja hallussapitoluvan mukaiseksi. Ase on suunniteltu tarkkuusammuntaan ja sen lippaaseen mahtuu kymmenen patruunaa. Aseeseen kuului alkujaan kaksi lipasta. Martti tilasi 7. syyskuuta 2008 samasta liikkeestä Tuusulasta aseeseensa neljä lipasta lisää.

Martti osti 20. elokuuta 2008 seinäjokelaisesta liikkeestä 1 000 kappaletta pienoiskiväärin patruunoita. Hän hankki 18. syyskuuta 2008 aseeseensa lisää lippaita seinäjokelaisesta aseliikkeestä. Tällä kerralla hän kävi ostamassa kaksi lipasta.

Martin ampuma-aseen hallussapidosta käytiin keskustelua seuraavan kerran perjantaina 19. syyskuuta 2008. Syynä oli Martin nettisivuille laittamat videot, joissa hän esitteli asettaan ja esiintyi ampujana. Poliisi kävi Martin asunnon ovella perjantaina, mutta häntä ei tavoitettu. Martti oli lähtenyt silloin jo viikonlopun viettoon kotiseudulleen Pyhäjärvelle. Poliisi teki päätöksen, että asiaan palataan seuraavana maanantaina. Poliisi otti Marttiin yhteyttä maanantaina 22. syyskuuta 2008 ja pyysi häntä käymään Kauhajoen poliisiasemalla liittyen hänen aselupaasiaansa. Hän saapuikin paikalle viivyttelemättä.

Martti esiintyi poliisiasemalla normaalisti ja vapautuneesti ja oli pukeutunut siististi. Kun häneltä kysyttiin nettisivuilla olevista videoista, hän sanoi laittaneensa ne sinne, koska siellä oli samanlaisia sivuja ja videoita muillakin ammuntaa harrastavilla. Kysyttäessä häneltä nettisivulla olleesta englanninkielisestä runomaisesta tekstistä, jonka sanat olivat sotaisia ja omituiseksi katsottavia, Martti kertoi, että ne olivat kyseisellä sivulla mainitun Wumpscut-bändin biisejä, eivätkä ne olleet hänen keksimiään. Martin kanssa keskusteltiin myös netissä olleesta IRC-gallerian keskustelusta.

Martille kerrottiin videon herättäneen poliisissakin huolestumista ja että poliisi oli käynyt perjantaina hänen asunnollaan. Hänelle kerrottiin, että nettisivujen perusteella joku voi liittää hänet Jokelan tapaiseen juttuun ja kokea hänet uhkaavana. Martilta kysyttiin, oliko hän mielestään terve. Hän ilmoitti olevansa täysin terve. Poliisi keskusteli Martin kanssa nettisivuista ja he totesivat yhdessä, että siellä on kaikenlaisia harkitsemattomia juttuja.

Näiden keskustelujen perusteella poliisi harkitsi sitä, miten menetellä Martin aseen hallussapitoluvan suhteen. Vaakakupissa olivat netissä ilmenneet tapahtumat ja Martin haastattelussa antama selvitys niistä. Poliisi päätyi siihen tulokseen, ettei laillisia edellytyksiä aseluvan peruuttamiseen tai varoitukseen ollut. Poliisi tuli siihen tulokseen, että puhuttelu ja huomautus olivat paikallaan. Martille kerrottiin, että poliisi etenee asiassa neuvoin, kehotuksin ja käskyin. Martille selostettiin varoituksen ja peruutuksen antamismahdollisuudet sekä, että huomautuksesta tulee merkintä aserekisteriin. Martille selvitettiin, että kyseiset videot ja nettikirjoittelu eivät ole asiallisia. Poliisi tuli siihen tulokseen, että Martti otti neuvosta vaarin ja asian käsittely päättyi siihen. Martin esiintyminen ja käyttäytyminen oli luotettavaa ja välitöntä.

Yhtymäkohdat Jokelaan

Vajaa vuosi Kauhajoen koulusurmia aikaisemmin oli Etelä-Suomessa Jokelassa tapahtunut lähes vastaavanlainen tapaus, jossa Per-Anders ampui kuoliaaksi koulussa kahdeksan henkilöä ja lopuksi itsensä. Kauhajoen koulusurmat muistuttivat erittäin paljon Jokelassa tapahtuneita koulusurmia.

Martti ja Per-Anders olivat molemmat kärsineet koulukiusaamisesta. Heidän pukeutumis- ja hiustyylinsä oli samantyyppinen. Molemmat pukeutuivat mustaan nahkatakkiin ja hiukset oli kammattuina taaksepäin. Hieman ennen koulusurmia molemmat tekijät latasivat videon internetiin. Molempien lataamista videoista löytyy kuvia itsestä aseen kanssa ja uhittelua. Molemmat koulusurmien tekijät olivat raskaan metallimusiikin ystäviä ja pelasivat väkivaltaja taistelupelejä internetissä. Per-Anders valeli Jokelan koulun sisätiloihin palavaa nestettä, mutta hänen ei onnistunut saada sitä syttymään. Martti sen sijaan sai sytytetyksi useita palopesäkkeitä Kauhajoella. Molemmat koulusurmien tekijät ampuivat itseään päähän surmatekojen jälkeen ja menehtyivät saman päivän aikana saamiinsa vammoihin.

Onko suomalaisen henkirikoksen tekijän profiili muuttumassa?

Perinteinen suomalainen henkirikos on tapahtunut siten, että ryyppyporukassa alkoholisoitunut, aiempia rikostuomioita omaava, keski-ikäinen mies tappaa keittiöveitsellä samaan ryyppyporukkaan kuuluneen entuudestaan hyvin tunteman ryyppykaverin. Syynä on ollut joko mustasukkaisuus tai se, että kaveri joi luvatta olutpullon tyhjäksi.

Suomessa uutta surmaajatyyppiä edustavat Myyrmanin ostoskeskuksen sekä Jokelan ja Kauhajoen koulusurmaajat, jotka poikkeavat taustaltaan ja iältään perinteisestä profiilista. Uudentyyppisillä massamurhaajilla on paljon yhteisiä piirteitä. Heillä saattaa olla täysin moitteeton tausta. Ulkoisesti he saattavat olla niin sanotusta hyvästä kodista. Yhdistävinä piirteinä on ollut väkivallan ihailu ja sosiaalinen vetäytyvyys. Uudentyyppisillä tekijöillä yhdistävänä tekijänä on ollut internetin kautta tapahtuva yhteys väkivaltaa ihannoiviin alakulttuureihin. Myös aseet ja internetin välityksellä pelattavat sotapelit ovat olleet erityinen kiinnostuksen kohde. Musiikkimakuna on ollut raskas metalli eli niin sanottu heavy-musiikki. Henkirikosten tekovälineenä on ollut perinteisen keittiöveitsen sijaan ampuma-ase tai pommi. Henkilöt ovat olleet luonteeltaan syrjäänvetäytyviä ja epäsosiaalisia. He ovat kärsineet jossain vaiheessa koulukiusaamisesta. Heistä on kasvanut nuoria vihaisia miehiä, joilla on henkisiä ongelmia. Mielenterveysongelmiin on haettu myös ammattiapua ja saatu mahdollisesti lääkitys.

Mitä olisi pitänyt/pitäisi tehdä toisin?

Muutamia kuukausia traagisen tapahtuman jälkeen Martin äiti antoi haastattelun iltapäivälehteen. Haastattelussa hän pohti, mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Artikkeliin otettiin kantaa keskustelupalstoilla ja yleisen mielipiteen mukaan vanhemmat eivät vastaa enää aikuisten lastensa tekemisistä eivätkä voi järjettömiä pahoja tekoja ennakolta estää. Martin äidille ja perheelle toivottiin jaksamista. Yleinen mielipide oli, että tapahtumassa kaikki ovat kärsijöitä ja uhreja.

Monet korostivat sitä, etteivät vanhemmat ole syyllisiä tapahtumaan. Vanhempien ja läheisten toivottiin saavan kaikkea tarpeellista tukea. Kostonhimoa ei ollut yleisessä ilmapiirissä nähtävissä. Uskottiin, että koko tapahtuman alkuna ja juurena oli koulukiusaaminen. Sen ehkäisemiseen tulisi varata riittävät resurssit. Onko siihen yhteiskunnassa halua ja mahdollisuuksia? Kenelle tämä tehtävä kuuluu?

Keskusteluissa muisteltiin helsinkiläisen koulun rehtoria, joka hyökkäsi tv:n haastattelussa voimakkaasti aseita vastaan kuvitellen, että aseet kriminali soimalla myös teot loppuvat. Häntä jos ketään pidettiin avainhenkilönä puuttua koulunsa oppilaiden hyvinvointiin ja koulukiusaamiseen. Ikävänä pidettiin, ettei koulumaailmastakaan löytynyt halua/ymmärrystä perimmäisten syiden käsittelyyn. Haluttiin ehkä vain aktiivisesti peitellä totuutta ja omaa vastuuta.

Jokelan ja Kauhajoen tapahtumia pidettiin vain jäävuoren näkyvänä huippuna ja osittain myös tekijöidensä hätähuutona. Suomessa päätyy vuosittain kymmeniä nuoria koululaisia epätoivoissaan itsemurhaan koulukiusaamisesta alkaneen syrjäytymisen ja henkisen sairastumisen vuoksi. Näistä hiljaisista murhenäytelmistä eivät lehdet kirjoittele mitään. Eikä niistä ole huolissaan koulujen henkilökunta eikä edes kouluterveydenhuolto.

Median mielipiteitä tapahtumasta

Uutinen Kauhajoen koulusurmista levisi välittömästi kaikkialle maailmaan. Sähköinen media seurasi tapahtumaa ympäri maapalloa lähes reaaliajassa. Paikallinen kriisi suomalaisessa koulussa nosti vajaassa tunnissa Suomen globaalien medioiden ykkösuutiseksi. Kauhajoelle saapui kotimaisen median lisäksi useita kymmeniä ulkomaisia toimittajia ja kuvausryhmiä. Paikalle tuli muun muassa maailman suurimman sanomalehden Yomiuri Shimbunin toimittaja. Ulkoministeriön mediaseuranta poimi uutisia Kauhajoen koulusurmista eri maiden päämedioista.

Toinen koulusurma Suomessa vuoden sisällä herätti ulkomaisen median pohtimaan, miksi juuri Suomessa tapahtuu tällaista. Media kuvasi suomalaisia ilottomaksi, masentuneeksi, alkoholisoituneeksi ja väkivaltaiseksi kansaksi. Suomalaisista nuorista kirjoitettiin muun muassa, että he hevimusiikkia kuunnellen eristäytyvät internetin virtuaalimaailmaan. Myös juurettomuutta, välinpitämättömyyttä, kommunikaation puutetta ja ylikorostunutta yksilöllisyyttä pidettiin koulusurmiin vaikuttavina tekijöinä. Ulkomaalaisissa medioissa kerrottiin, että Suomessa sekä vanhemmat että koulu laiminlyövät lapsia ja että Suomessa kuollaan syvään masennukseen ja yksinäisyyteen. Suomi esitettiin kovana maana, jonka menestyvän pinnan alla kytee väkivaltaa, yksinäisyyttä ja alkoholismia. Suomalaisten koululaisten Pisa-testien menestykseen ja kouluampumisten ristiriitaan kiinnitettiin huomiota. Suomen löyhäksi kuvailtua aselainsäädäntöä pidettiin yleisesti koulusurmien suurimpana syynä. Suomesta ja suomalaisista annettiin alle vuoden sisällä sattuneen toisen koulumassamurhan jälkeen ulkomaalaisten medioiden välityksellä ulkomaille varsin negatiivinen kuva.

Koulusurmaajan profiili

Varsinkin Yhdysvalloissa, missä koulusurmia on tapahtunut useita, on tutkittu koulusurmaajien profiilia. Miksi nuori ihminen tekee niin hirvittävän teon? Olisiko teko voitu estää? Kuka teosta on vastuussa? Lähes kaikista ympäri maailmaa tehdyistä koulusurmista löytyy yhteisiä piirteitä. Lähes aina koulusurmien suunnittelija on vihjannut suunnitelmastaan etukäteen. Ongelmana on ollut, ettei tieto saavuta henkilöitä, joilla olisi mahdollisuus estää teko. Ystävät eivät halua kannella kaveristaan tai eivät usko tämän olevan tosissaan. Myöskään vanhemmat eivät suostu näkemään uhkaa. Omaa lasta puolustetaan ja uskotaan, ettei meidän lapsi tekisi sellaista.

Yhdysvalloissa, samoin kuin Suomessa, kaikki koulumassamurhaajat ovat olleet poikia. Yhdysvalloissa tekijöiden ikä on vaihdellut 13:sta 21 vuoteen. Martti oli tapahtumahetkellä 22-vuotias. Yhdysvaltalaisista kouluampujista 78 prosenttia oli uhannut itsemurhalla tai yrittänyt sitä ennen tekoa. Koulumassamurhaajien perhetaustoja Yhdysvalloissa tutkittaessa on tultu siihen tulokseen, ettei perheen taustoista löydy kovinkaan paljoa yhtäläisyyksiä yleensä henkirikoksiin syyllistyneiden nuorten perhetaustoihin nähden. Niin sanottuihin tavallisiin henkirikoksiin syyllistyneiden nuorten perhetaustasta löytyi tyypillisesti muun muassa pahoinpitelyä ja vanhempien päihteidenkäyttöä.

Tutkimusten mukaan koulumassamurhaajien koulumenestyksessä on ollut suuria vaihteluita. Vajaa puolet yhdysvaltalaisista koulumassamurhaajista menestyi tapahtuma-aikana koulussa hyvin. Merkillepantavaa sen sijaan on ollut yksinäisyyden kokeminen ja kiusatuksi tuleminen. Yhdysvalloissa 34 prosenttia määriteltiin kouluyhteisössä yksinäisiksi ja 27 prosenttia oli tekemisissä lähinnä muiden koulussa syrjittyjen nuorten kanssa. Usein tapauksissa kiusaaminen oli ollut pitkäaikaista ja vakavaa.

Nämä Yhdysvalloista saadut tutkimustulokset saattavat päteä myös Suomeen. Kauhajoen tapauksessa koulusurmiin syyllistyneen Martin tiedettiin olleen koulukiusattu. Hänen sosiaaliset taitonsa olivat huonot ja ystäväpiirinsä pieni. Martin koulumenestys oli ollut normaali ja jopa osittain hyvä. Opiskelun keskeytymiset olivat johtuneet lähinnä kiusatuksi tulemisesta tai hänen omasta epäsosiaalisesta luonteestaan.

Jokaista kouluampumistapausta tulee kuitenkin tarkastella yksittäistapauksena. Vaikka tapauksista löytyy yhteisiä piirteitä, on niissä myös eroavaisuuksia. Yhdysvaltalainen tutkija on tullut siihen johtopäätökseen, ettei kouluampujilla ole ollut yhteistä profiilia. Yksiselitteisiä vastauksia Yhdysvaltain koulusurmiin ei ole tutkijan mukaan löydetty. Hän on tullut siihen johtopäätökseen, ettei kaikkia koulusurmia olisi millään pystytty ennakoimaan.

Jokelan koulusurmien tutkintalautakunnan suositukset

Sekä Jokelan että Kauhajoen kouluampumisten selvittämiseksi on asetettu tutkintalautakunta. Jokelan tutkintalautakunnan raportti luovutettiin oikeusministerille 26. helmikuuta 2009. Jokelan koulusurmien tutkintalautakunta esittää koulusurmien todennäköisyyden vähentämiseksi ja niiden aiheuttamien vahinkojen pienentämiseksi 13 suositusta.

Suositus 1. Sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetusministeriön tulisi viestinnällä ja tilannetta tiiviisti seuraamalla huolehtia siitä, että sosiaali- ja terveysviranomaiset ja opetuksen järjestäjät kehittävät oppilas- ja opiskelijahuoltotyötä. Työn tulee olla sellaista, että resursseja on suositusten mukainen määrä, työ on suunnitelmallista, oppilaiden ongelmia pyritään aktiivisesti tunnistamaan ja tukitoimenpiteiden toteuttaminen varmistetaan. Tarvittaessa on ryhdyttävä lainsäädäntö- ja muihin toimenpiteisiin.

Suositus 2. Sosiaali- ja terveysministeriön ja opetusministeriön tulisi selkeyttää oppilas- ja opiskelijahuollon tiedonkulkuun ja salassapitoon vaikuttavat säännökset.

Suositus 3. Sosiaali- ja terveysministeriön tulisi huolehtia siitä, että nuorten ahdistusta ja mielialahäiriöitä koskevia hoitosuosituksia täsmennetään siten, että perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen yhteistyö olisi sujuvaa ja nuori saisi mahdollisimman hyvän hoitokokonaisuuden. Lisäksi nuorten masennuslääkehoitoa varten tulisi laatia nykyistä yksityiskohtaisemmat ohjeet.

Suositus 4. Opetusministeriön ja opetuksen järjestäjien tulisi huolehtia siitä, että kouluissa on aktiivisessa käytössä järjestelmälliset ja toimivat käytännöt kiusaamisen ennaltaehkäisyyn, puuttumiseen jo varhaisessa vaiheessa sekä seurantaan.

Suositus 5. Sisäasiainministeriön tulisi esittää lainmuutosta, jolla huolehditaan siitä, että ampumaaseiden luvansaantia oleellisesti tiukennetaan erityisesti käsiaseiden osalta ja jolla huolehditaan toimenpiteistä ampuma-aseiden määrän merkittäväksi vähentämiseksi.

Suositus 6. Sisäasiainministeriön ja opetusministeriön tulisi ohjeistaa koulujen kokonaisturvallisuudensuunnittelu, eri suunnitelmien yhteensovittaminen ja suunnitelmien käyttöönottaminen. Suunnitteluun tulee kuulua erilaisten riskien tunnistaminen ja niiden toteutumisen ennaltaehkäisy. Tämä saattaa edellyttää esimerkiksi kuulutuslaitteistoja, lukitusjärjestelyjä tai muita rakenteellisia ratkaisuja sekä toimintamalleja eri uhkatilanteisiin.

Suositus 7. Liikenne- ja viestintäministeriön tulisi yhdessä muiden keskeisten toimijoiden kanssa huolehtia siitä, että internetissä toimivat keskeisimmät suomalaiset palveluntarjoajat luovat ja ottavat käyttöön yhteiset käytännesäännöt, joiden avulla palveluiden ylläpitäjät voivat puuttua epäasialliseen viestintään eli moderoida järjestelmiä mahdollisimman kattavasti ja järjestelmällisesti. Tulisi myös kehittää uusia järjestelmiä, joiden myötä moderaattorit ilmoittaisivat vakavaan rikolliseen toimintaan viittaavista havainnoistaan viranomaisille.

Suositus 8. Sisäasiainministeriön tulisi yhdessä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa huolehtia siitä, että suomalaisilla internet-palvelujen tuottajilla on käytössä järjestelmä, jolla käyttäjien mahdollisuus vihjata poliisille rikollisesta toiminnasta ja muusta epäilyttävästä aineistosta oleellisesti helpottuu.

Suositus 9. Oikeusministeriön tulisi selvittää henkirikoksen valmistelun säätämistä rikoslaissa rangaistavaksi teoksi.

Suositus 10. Sisäasiainministeriön tulisi tarvittaessa huolehtia lainsäädännön kehittämisestä niin, että poliisi saa tarkoituksenmukaiset mahdollisuudet hankkia suunniteltuun rikolliseen toimintaan liittyviä tietoja internet-ympäristössä.

Suositus 11. Sisäasiainministeriön tulisi yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa edelleen kehittää moniviranomaisyhteistyötä siten, että se on suunnitelmallista ja säännöllistä. Yhteistyöllä varaudutaan erilaisiin tilanteisiin sekä harjoitellaan ja yhteen sovitetaan myös ennaltaehkäisevää turvallisuustyötä.

Suositus 12. Sisäasiainministeriön tulisi edelleen kehittää käytännön viestintää ohjaavia toimintatapoja suurten operaatioiden ollessa käynnissä. Erityisen tärkeää on luoda Jokelan kaltaisiin moniviranomaistilanteisiin toimintamallit ja saattaa ne kaikkien toimintaan osallistuvien tietoon.

Suositus 13. Julkisen sanan neuvoston taustayhteisöjen tulisi kutsua media-ala koolle keskustelemaan toimintatavoista kriisipaikalla ja tavasta uutisoida koulusurmien kaltaisia rikoksia. Keskustelun perusteella Journalistin ohjeisiin tulisi tehdä tarvittavat muutokset ja varmistaa uudistettujen ohjeiden mukainen toimintatapa kaikissa tilanteissa.

Nämä ovat Jokelan koulusurmaa tutkineen tutkintalautakunnan suosituksia koulusurmien todennäköisyyden vähentämiseksi. Osa Jokelan koulusurmien tutkintaraportin suosituksista oli jo toteutettu Kauhajoen tapauksen sattuessa. Kauhajoen koulusurmia tutkimaan asetettu tutkintalautakunta ei ole vielä antanut raporttiaan. Molemmissa koulusurmissa sekä teon että tekijän osalta tiedetään olevan varsin paljon yhtäläisyyksiä. Nämä suositukset lienevät relevantteja myös Kauhajoen koulusurmia tarkasteltaessa. Tämä nähdään, kun myös raportti Kauhajoen tapahtumista valmistuu.

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä johtaa sisäisen turvallisuuden ohjelman toimeenpanoa ja seuraa sisäisen turvallisuuden tilannetta ja kehitystä. Ministeriryhmän puheenjohtajana toimii sisäasiainministeri. Ministeriryhmän jäsenet ovat oikeusministeri, maahanmuutto- ja eurooppaministeri, puolustusministeri, liikenneministeri ja peruspalveluministeri. Lisäksi kokouksiin ovat osallistuneet myös lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmasta vastaava kulttuuri- ja urheiluministeri sekä opetusministeri.

Jokelan ja Kauhajoen koulumassamurhien jälkeen on ryhdytty useisiin eri hallinnonaloille vaikuttaviin toimenpiteisiin. Kaikkien näiden toimenpiteiden yhteisenä tarkoituksena ja päämääränä on ollut pyrkiä ennakolta estämään tämäntyyppiset tragediat. Jokelan ja Kauhajoen tyyppisten tapahtumien estämiseksi tarvitaan laajaa viranomaisyhteistyötä ja ennen kaikkea mahdollisimman varhaista havainnointia kodeissa, kouluissa ja terveydenhoidossa. Toivottavasti tässä onnistutaan, sillä koulumassamurhat aiheuttavat suunnattoman kärsimyksen uhrien lähiomaisille ja laajalle henkilöpiirille. Suomessa tapahtui vajaan vuoden sisällä kaksi kouluampumistapausta Jokelassa 7. marraskuuta 2007 ja Kauhajoella 23. syyskuuta 2008. Yhteensä näissä kuoli 20 henkilöä. Toivottavaa olisi, että sanonta ei kahta ilman kolmatta ei toteutuisi.

Oikeudelliset ratkaisut

Kauhajoella 23. syyskuuta 2008 tapahtuneen koulumassamurhan osalta esitutkinta on päättynyt. Tutkinnanjohtaja teki tutkinnan lopettamispäätöksen. Ainut tekoon epäilty henkilö on kuollut, joten tekoa ei rikosasiana voitu saattaa syyteharkintaan eikä tuomioistuimeen. Kauhajoen kihlakunnan poliisiasemalla aselupa-asioista vastaavaa komisariota kohtaan on ollut vireillä esitutkinta koskien epäiltyä tuottamuksellista virkavelvollisuuksien rikkomista. Yksi uhrin omaisista on nostanut siviilioikeudellisen kanteen komisariota kohtaan ja vaatii valtiolta vahingonkorvauksia. Sekä rikosasian että siviilioikeudellisen kanteen käsittely on vielä kesken, joten käräjäoikeuden päätöksiä asiasta ei vielä tässä vaiheessa ole.

Arvokuljetusauton ryöstö Turussa ja ryöstön yritys Liedossa

Ralf-Erik Sjöström, FM, toimittaja, Raisio.

Varsinais-Suomen hälytyskeskus vastaanotti helmikuun 19. päivänä 2007 vähän kello 17:n jälkeen ilmoituksen ryöstöstä Suomen Pankin Turun toimipisteessä. Ryöstön kohteena oli G4S-yrityksen arvokuljetus, kun se oli purkamassa rahakuormaa lastauslaiturille pankin sisäpihalla. Kolme naamioitunutta miestä, heistä yksi aseistettu, nousi lastauslaiturille ja pakotti arvokuljetusta ajaneet vartijat makuulle. Tämän jälkeen he sitoivat kuljettajien kädet nippusiteillä, avasivat rahalaatikot ja täyttivät mukanaan tuomansa kassit seteleillä. Parin minuutin kuluttua tekijät poistuivat paikalta saaliin kera.

Miehet kiipesivät aidan yli sen toisella puolella odottavan punaisen Volvon luo. Auto poistui paikalta kovaa vauhtia kaupungin halki. Ajoneuvo löydettiin hylättynä helmikuun 22. päivänä 2007 pysäköintialueelta keskustan toiselta laidalta.

Lokakuun 31. päivänä 2007 sama rikollisryhmä aikoi ryöstää toisen G4S-arvokuljetuksen, nyt erään kaupan pihassa Liedossa. Tällä kerralla poliisi oli valmiina, sillä Suomen Pankin ryöstöstä lähtien rikosta tutkineet poliisit olivat pitäneet järjestäytynyttä rikollisryhmää silmällä.

Poliisi otti kiinni kolme epäiltyä Liedon Keisvuoren hautausmaan pysäköintialueelta kahden onnistuessa pakenemaan. Illan ja yön aikana otettiin mainittujen kolmen lisäksi kiinni kuusi rikollisryhmän muuta jäsentä.

Suomen Pankki Turussa. Pihaan johtava portti kuvassa vasemmalla.

G4S-laskentakeskuksen ryöstön suunnittelu

Ryhmä ruotsalaisia miehiä alkoi syksyllä 2006 suunnitella ryöstöä, joka oli määrä tehdä kansainväliseen vartiointiyritykseen G4S. Ryöstökohteena oli G4S Cash Services, joka hoitaa arvokuljetuksia, rahankäsittelyä, pankkiautomaattien ylläpitoa sekä arvotavaroiden varastointia ja kuljetusta. Jotta suunnitelma olisi toteutettavissa, miesten olisi rekrytoitava riveihinsä suomalaisia, joilla olisi sisäpiiritietoa yrityksestä.

Tämä värvääminen tapahtui syksyn 2006 aikana ruotsalaisten Suomeen järjestämissä tapaamisissa kauppakeskus Jumbossa Vantaalla. He onnistuivat suostuttelemaan suomalaisen G4S-kuljettajan Timo Tattilan, jotta tämä luovuttaisi heille heidän tarvitsemiaan tietoja. Tätä ennen ryhmän suomalaisjäsenet Turkka Pihlgren, jonka Tattila tunsi entuudestaan, sekä Juha Järvinen ja Joni Laine olivat jutelleet Tattilan kanssa ja antaneet hänelle ohjeita. Heistä Pihlgren toimi yhteyshenkilönä Tattilan ja ruotsalaisten välillä. Järviseen ja Laineeseen Tattila tutustui vasta tässä yhteydessä.

Joulukuussa 2006 kokoontumispaikaksi valittiin kauppakeskus Jumbon sijaan kahvila-ravintola Hiidenpirtti, joka sijaitsee Koisjärvellä, valtatie yhden varrella. Näiden ensimmäisten tapaamisten aikana paikalla olivat kolme ruotsalaista sekä nuo neljä suomalaista, Timo Tattila, Turkka Pihlgren, Juha Järvinen ja Joni Laine. Tapaamisissa ruotsalaiset kyselivät Tattilalta G4S-laskentakeskuksen turvajärjestelmistä. Myöhemmin he esittivät suunnitelman, kuinka laskentakeskuksen holvi ryöstettäisiin. Alkuperäinen idea oli siis ryöstää laskentakeskuksen holvi, ei arvokuljetusautoa. Tämän suunnitelman läpiviemiseksi ruotsalaiset katsoivat, että mukaan olisi saatava vielä toinen G4S:ssä työskentelevä henkilö. Näiden kahden työntekijän tehtävänä olisi auttaa ryöstäjiä pääsemään holviin. Timo Tattila otti asian puheeksi Kimmo Kurikan kanssa, joka oli G4S-laskentakeskusken Turun konttorin palvelupäällikkö. Tattila ja Kurikka suostuivat korvausta vastaan tekemään yhteistyötä ruotsalaisten kanssa. Korvaukseksi avunannosta heille luvattiin kummallekin 20 000 euroa.

Tämän jälkeen ruotsalaiset kertoivat Tattilalle, miten he laskentakeskuksen olivat aikoneet ryöstää. Ajatuksena oli, että he kidnappaisivat Kurikan ja Tattilan tai näiden perheenjäseniä, jotta he pääsisivät käsiksi laskentakeskuksen holviin. Kidnappauksen tarkoituksena oli, ettei Tattilaa ja Kurikkaa epäiltäisi osallisuudesta tai avunannosta. Vuoden 2006 lopussa suunnitelmista holvin ryöstämiseksi luovuttiin. Syy nä tähän saattoi olla se, että Tattila ei ollut lämmennyt kidnappaussuunnitelmalle.

Ruotsalaiset eivät kuitenkaan levänneet laakereillaan tai panostaneet vain yhteen suunnitelmaan, sillä jo tässä vaiheessa he olivat aloittaneet arvokuljetusauto 306:n tarkkailemisen, lisäksi he olivat kyselleet myös auto 307:n reiteistä.

Joulukuussa 2006 tapahtui jotain, sillä alussa mukana olleet kolme ruotsalaista vetäytyivät taka-alalle, eikä juuri näitä suomalaisiin yhteyttä pitäneitä miehiä näkynyt sen koommin.

Kuitenkin holvin ryöstösuunnitelmien ollessa kiihkeimmillään lokakuussa 2006, oli eräs Ruotsissa asuva Jukka Virén välikäsien kautta alkanut etsiä itselleen ja kumppaneilleen Turusta asuntoa, hankkinut tila-auton sekä vaatetusta, jota voisi käyttää ryöstössä. Joulukuun 2006 alusta joukkio vuokrasi kaksion Kaskenkatu 10:ssä sijaitsevasta kerrostalosta. Asuntoa käytettiin tukikohtana, kun miehet olivat Turussa tekemässä tiedusteluja ja tarkkailemassa mahdollisia ryöstökohteita. Virén oli saanut asunnon ja siihen kuuluvan autotallin avaimet 5. joulukuuta 2006, jolloin hän oli maksanut vuokran etukäteen käteisellä. Joulukuun 11. päivänä hän osti Helsingistä Chrysler Voyager -tila-auton ryhmän käyttöön. Autokaupan hän oli tehnyt toisen henkilön nimissä salatakseen todellisen henkilöllisyytensä. Asunnon ja auton hankinnassa oli hyödynnetty peitetarinaa, jonka mukaan miehet olivat töissä turkulaisella telakalla.

Suomen Pankin ryöstön suunnittelu

Kun G4S-laskentakeskuksen holvin ryöstöstä oli luovuttu, suunnattiin katse kohti uutta kohdetta. Yhteydenpito Tattilaan oli erittäin tärkeä, sillä joulukuun 2006 lopussa hän tapasi Paimiossa, tie numero 110 varrella sijaitsevalla levikkeellä, kaksi ruotsalaista, joita hän ei ollut tavannut aikaisemmin. Nämä miehet olivat mitä todennäköisimmin edellä mainittu Virén ja eräs Jonas Jarami.

Ruotsalaiset Jukka Virén, Jonas Jarami, Erik Öster, Tommy Grind ja Magnus Svensson olivat saapuneet Suomeen joulukuussa 2006 Tornion raja-aseman kautta ruotsalaiskilvin varustetulla GMC-autolla. Oulun liikkuvan poliisin partio pysäytti auton Limingassa ja tarkisti autossa matkanneiden henkilöiden henkilöllisyyden. Kun poliisi tiedusteli miesten matkan tarkoitusta, olivat näiden vastaukset ristiriitaisia.

Miesten matka oli jatkunut kohti Turkua, jossa he majoittuivat Kaskenkadun asuntoon. Aamulla 27. joulukuuta Tattila tapasi Virénin ja Jaramin Paimion levikkeellä. Virén ja Jarami halusivat tietää, mitä reittejä G4S-arvokuljetusauto numero 307 ajoi yhtiön laskentakeskukselta Suomen Pankin konttoriin, joka sijaitsi Linnankadun ja Kristiinankadun kulmassa. Lisäksi he halusivat tietää, millaiset turvajärjestelmät ja -järjestelyt pankissa olivat. Miehet poistuivat maasta pohjoisen kautta 28.–29. joulukuuta.

Tammikuussa 2007 Tattila ja Järvinen tapasivat ruotsalaiset Virénin ja Jaramin Paimion levikkeellä kaksi kertaa, 17. ja 28. tammikuuta. Molemmilla kerroilla Jukka Virén ja Magnus Svensson saapuivat laivalla Helsinkiin, josta he ajoivat Turkuun. Jaramin maahan saapumistapa on hämärän peitossa. Tälläkin kerralla ruotsalaiset yöpyivät Kaskenkadun asunnossa.

Ensimmäisen tapaamisen jälkeen Virén ja Svensson palasivat Tukholmaan Helsingistä 18. tammikuuta iltalaivalla, Jarami lähti maasta tuntemattomalla tavalla. Toiseen tapaamiseen Svensson ja Virén saapuivat 26. tammikuuta. Svensson palasi Tukholmaan vielä samana iltana, Virén ja Jarami lähtivät Suomesta tapaamisen jälkeen 31. tammikuuta ja 1. helmikuuta välisenä aikana. Näiden kahden tapaamisen aikana Virén ja Jarami saivat Tattilalta ja Järviseltä tietoja G4S arvokuljetuksista.

Ruotsalaisten saatua tietoja arvokuljetuksista pitivät he todennäköisesti kohdettaan silmällä varmistaakseen saamiensa tietojen oikeellisuuden. Miesten oleskelusta maassa todistaa myös se, että kokoontumisen jälkeen he avasivat Turussa kaksi prepaid-liittymää, 29. ja 30. tammikuuta 2007.

Suomalaisryhmä tiivistyy

Suomalaiset Joni Laine, Turkka Pihlgren ja Juha Järvinen pitivät 30. tammikuuta kiireellisen kokouksen. Tämän jälkeen Järvinen lähti helmikuun 4. päivänä matkoille Thaimaahaan, jonne hän lensi Helsingistä. Lentokentälle hän sai kyydin kämppäkaveriltaan Joni Laineelta, joka myös oli hänen hyvä ystävänsä. Matkoilla Järvinen viipyi helmikuun 27. päivään 2007 saakka.

Järvisen matkan aikana olivat Turkka Pihlgren ja Timo Tattila helmikuun 6. päivänä 2007 juhlimassa Turun keskustassa eri ravintoloissa. Jossain vaiheessa iltaa Pihlgren soitti Laineelle ja tovin kuluttua Pihlgren ja Tattila siirtyivät Laineen ja Järvisen asunnolle Kaarinaan, jossa juhlia jatkettiin kolmestaan. Puhelinkeskustelun aikana Pihlgren oli kutsunut Tattilaa meidän paksuksi pojaksemme. Tätä lausumaa tulkittiin sittemmin niin, että Pihlgren on Laineelle kertonut Tattilan kuuluvan ryhmään, mutta kertonut samalla Tattilan asemasta arvoasteikossa. Tattila ei ollut ollut aikaisemmin jatkoilla Laineen luona, sillä miehet eivät tunteneet toisiaan entuudestaan. Pihlgren ja Tattila olivat juhlimansa illan ja nukutun yön jälkeen viettäneet koko seuraavan päivänkin tämän asunnossa.

Suomen Pankin ryöstön valmistelu

Ainakin kuusi rikollisryhmän jäsentä saapui Suomeen eri ajankohtina ennen ryöstöä. Nämä kuusi olivat ruotsalaiset Jukka Virén, Jonas Jarami, Tommy Grind, Erik Öster sekä Alex Catolli sekä virolainen Mikk Toomemäe. Miehet saapuivat maahan eri reittejä, Virén ja Catolli saapuivat Silja Linen lautalla Kapellskäristä Turkuun 16. helmikuuta, Jaramin, Grindin ja Österin epäillään saapuneen Turkuun autolla pohjoisen kautta. Maassa oleskelunsa aikana miehet käyttivät jälleen Kaskenkadun asuntoa tukikohtanaan.

Mikk Toomemäe hankki Helsingistä 17. helmikuuta Volvo V70-merkkisen henkilöauton 10 000 eurolla. Toomemäe oli tarkastanut ajoneuvon etukäteen viisi päivää aikaisemmin Helsingin Kivikossa. Tuolloin hän oli pyytänyt, että autoon asennettaisiin uudet talvirenkaat ja takalaseihin tummennuskalvot. Alex Catolli oli Tukholmassa 15. helmikuuta vaihtanut valuuttaa, nämä 14 000 euroa oli käytetty muun muassa auton ostamiseen. Toomemäe haki rahat Turusta 16. helmikuuta illalla. Seuraavana päivänä autokauppojen jälkeen Toomemäe oli ajanut auton Helsingistä Turkuun.

Ryöstöä edeltävät päivät rikollisryhmä käytti ryöstökohteen tarkkailemiseen. Suomen Pankin sisäpihalta pantiin merkille kolme henkilöä, jotka vaikuttivat rakennustyömiehiltä. Miehet olivat sen paikan läheisyydessä, josta ryöstäjät sittemmin kiipesivät aidan yli pankin sisäpihalle. Rakennustyömiehiltä vaikuttanut kolmikko oli ollut liikkeellä vaalealla pakettiautolla ja auton tavaratilassa oli ollut tikkaat. Tuona ajankohtana Kristiinankadun asuinkiinteistössä, joka on lähinnä pankkia, ei ollut menossa mitään korjaustöitä tai vastaavaa.

G4S arvokuljetuksen ryöstö Suomen Pankin pihassa

Arvokuljetusautoa kuljettaneiden kahden vartijan työvuoro alkoi 19. helmikuuta kello 16.30. Aluksi vartijat lastasivat kuusi laatikollista seteleitä Mercedes Benz -merkkiseen pakettiautoon numero 307. Heidän oli määrä ajaa Suomen Pankkiin vakiovuoro, joka ajettiin suurin piirtein samoihin aikoihin joka arkipäivä, kutakuinkin samaa reittiä. Tuona päivänä kuljetus myöhästyi kymmenisen minuuttia, sillä yhden kuljetuslaatikon numerosarja ei täsmännyt lähetekuitin numerosarjan kanssa. Virhe korjattiin, minkä jälkeen kuljetusauto pääsi liikenteeseen hieman kello 17 jälkeen. Auto ajoi kaupungin pohjoispuolelta kohti Turun keskustaa, jonne saavuttuaan se kääntyi Aninkaistenkadulta Linnankadulle. Auto 307 jatkoi Linnankatua Kristiinankadun risteykseen, jossa se valon vaihduttua vihreäksi kääntyi vasemmalle Kristiinankadulle ja ajoi puolisen korttelin matkan Suomen Pankin portille. Tähän asti kaikki oli sujunut totutun käsikirjoituksen mukaan, eikä kumpikaan autossa olleista vartijoista, ei sitä kuljettanut eikä hänen vieressään istunut, ollut pannut merkille mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Auto pysähtyi pankin sisäpihalle johtavalle portille noin kello 17.10. Kuljettaja avasi auton keskuslukituksen ja päästi vieressään istuvan toisen vartija ulos. Portti ei tahtonut avautua, vaikka hän painoi ovisummeria monta kertaa. Normaalisti portti avattiin heti, kun pankin sisällä nähtiin, että portin ulkopuolella odotti arvokuljetusauto. Jostain syystä tieto ei tänä maanantai-iltapäivänä kulkenut totuttuun tapaan. Tämän vuoksi autosta jouduttiin ottamaan yhteys G4S:n palvelupäällikkö Kimmo Kurikkaan, joka puolestaan soitti pankkiin ja pyysi heitä aukaisemaan portin. Välittömästi puhelun jälkeen portti avautui ja auto peruutti pihan perällä olevan lastauslaiturin luo. Kun auto oli melkein kiinni laiturissa, toinen vartijoista sääti nostolavan korkeutta, jotta se ja laituri olisivat samalla tasolla. Kun auto oli peruuttanut valmiiksi, kuljettaja pysäytti sen ja nousi autosta. Suomen Pankin sisältä aukaistiin sisätiloihin johtavan sulkutilan ulompi ovi.

Kaksi kuudesta rahankuljetuslaatikosta oli pyörättömiä, neljä pyörällistä oli tavaratilassa etuseinän tuntumassa. Vartijat olivat juuri nostaneet nuo kaksi pyörätöntä laatikkoa autosta edelleen pankin sulkutilaan. Toinen vartijoista jäi laiturille toisen mennessä takaisin autoon hakemaan neljää pyörällistä laatikkoa. Yhtäkkiä kulman takaa laiturilta katsottuna oikealta ilmestyi kolme miestä, jotka lähestyivät laituria. Miehet olivat pukeutuneet mustiin maihinnousutakkeihin ja heidän kasvojensa peittona oli musta kommandopipo, jossa oli reiät silmille ja suulle. Miehet eivät olleet silmiinpistävän kookkaita. He lähestyivät autoa ja laituria ryhmänä, hieman kyyristellen. Keskimmäisellä oli oikeassa kädessään pistooli, ja hän huusi kulman takaa esiin tullessaan vartijalle jotain. Vartija ei ymmärtänyt, mitä mies huusi vaan luuli, että kyseessä oli jonkinlainen harjoitus. Kun miehet kiipesivät lastauslaiturille, vartija tönäisi ensimmäistä miestä rintaan niin, että tämä horjahti taaksepäin. Samalla vartija peruutti ja miehet nousivat laiturille. Keskimmäinen miehistä tähtäsi vartijaa pistoolilla ja käski selkeällä suomella – ilman vierasta korostusta tai murretta – tämän makuulle laiturille. Vartija ei vieläkään tahtonut oikein käsittää, mitä tapahtui ja käänsi miehille selkänsä, jolloin käskyn huutanut ryöstäjä tönäisi vartijan makuulle pää rakennusta kohti. Vartijan käskettiin panemaan kätensä selkänsä taakse. Hän tunsi hyökkääjän polven painavan ristiselkäänsä. Vartijan ranteet sidottiin nippusiteellä, varsin löysästi. Toinen vartija käskettiin autosta ja komennettiin makuulle lastauslaiturin viereisen varastotilan lattialle.

Vartijat eivät kyenneet näkemään kolmea ryöstäjää enää maatessaan kädet selän taakse sidottuina, mutta he kuulivat kolinaa ja lyhyttä sananvaihtoa englanniksi. Miesten laiturilla pitämän metelin perusteella vartijat päättelivät, että miehet siirsivät rahaa kuljetuslaatikoista kasseihin, vaikkeivät olleet havainneet ryöstäjien matkassa kasseja näiden tullessa lastauslaiturille.

Yhtäkkiä kolistelu taukosi ja toinen maassa makaavista vartijoista kuuli juoksuaskeleita. Hän ei kuitenkaan kyennyt paikallistamaan, mihin suuntaan askeleet loittonivat. Toinen vartija kuuli, kolinan loputtua, lähistöltä lähtevän auton. Tämän jälkeen paikalle laskeutui täydellinen hiljaisuus, joka särkyi vasta toisen autossa olleen vartijan huutaessa toveriaan. Tällöin laiturilla maannut vartija käänsi päätään ja näki laiturilla vallitsevan sekamelskan. Hänen onnistui kammeta itsensä ympäri ja vapauttaa kätensä löysästä nippusiteestä, minkä jälkeen hän linkkuveistä käyttäen vapautti myös työtoverinsa kädet. Pikkuhiljaa vartijat alkoivat tajuta, mitä oli tapahtunut. Poliisikuulustelussa toinen heistä sanoi, että oli tilanteesta niin hämmentynyt, ettei muista, soittiko hän ensiksi palvelupäällikölleen Kimmo Kurikalle vai painoiko hän autossa olevaa ryöstönappia. Niin tai näin, lyhyen ajan kuluttua paikalle saapui ensimmäiset virka-asuiset poliisit.

Valvontakameroiden nauhoista voitiin todeta koko ryöstön tapahtuneen kahdessa minuutissa, kello

17.13 ja 17.15 välisenä aikana.

Tutkinta alkaa

Poliisi aloitti välittömästi tutkinnan ja rikospaikan dokumentoinnin. Lastauslaiturin vieressä sisäpihalla oli pankin pihan ja viereisen kerrostalon pihan erottavaa aitaa vasten tikkaat. Laiturilta tikkaille näkyi lumessa jalanjäljet. Tikkaiden vieressä maassa oli paljon seteleitä ja sorkkarauta, myös kerrostalon pihassa aidan toisella puolella oli seteleitä ja kengänjäljet, jotka päättyivät siihen paikkaan, jossa pakoauto oli ollut pysäköitynä aidan läheisyydessä. Jalanjäljet peitettiin kiireellisesti muovilaatikoilla, jottei taivaalta satava lumi peittäisi niitä ennen kuin ne saatiin valokuvatuiksi.

Auki murretut rahalaatikot olivat heiteltyinä lastauslaiturilla, jossa myös lojui suuria määriä seteleitä, joita ryöstäjät eivät kiireessä olleet saaneet mukaansa. Laiturilla seinän vieressä oli ryöstäjien sinne jättämä laatikko. Laatikossa oli kotitekoinen pommi, jonka tarkoitus oli varmaankin hidastuttaa poliisia tutkinnassa ja antaa pakeneville ryöstäjille etumatkaa.

Arvokuljetusauton kuljettajia kuulusteltiin ensimmäisen kerran vielä saman illan aikana, jottei tutkinnan alkuvaiheissa hukattaisi hetkeäkään. Kuljettajat kertoivat ryöstöstä ja tapahtumista, kuten edellä kerrottiin. Kovinkaan paljon heillä ei ollut kertoa ryöstäjien ulkonäöstä tai tuntomerkeistä, sillä kaikki oli tapahtunut nopeasti ja yllättäen. Lisäksi ryöstäjät olivat pukeutuneita mustiin ja heidän kasvonsa olivat peitetyt. Varsinaisesta ryöstöstä vartijat eivät olleet

Pakotikkaat Suomen Pankin pihassa. Maassa näkyy seteleitä. nähneet paljonkaan, sillä he olivat makuulla kasvot pois itse tapahtumista. Tekijöiden kansallisuuksista he eivät osanneet kertoa muuta kuin sen, että keskimmäinen, aseistettu mies puhui suomea. Muuten miehet puhuivat mahdollisimman vähän, vartijat olivat kuulleet vain palan eräästä lyhyestä keskustelusta, joka oli päättynyt englanninkieliseen vastaukseen no.

Pako

Tutkinnan lähtökohdat olivat vaikeat ja haasteelliset. Yksi ensimmäisistä asioista oli koettaa selvittää reitti, jota pitkin miehet pakenivat tekopaikalta. Koska ryöstö oli tapahtunut myöhään iltapäivällä, jolloin kaupunki vilisee ihmisiä, oli toiveita, että pakoreitin varrelta löytyisi todistajia, jotka olivat nähneet jotain.

Poliisille oli heti selvää, että ryöstäjien pakoauto oli odottanut viereisen kerrostalon pihassa. Sieltä he olivat ajaneet Läntiselle Rantakadulle, kääntyneet oikealle ja ajaneet runsaan 350 metrin matkan valkoisen hotellirakennuksen luo, jossa se on tallentunut hotellin valvontakameralle kello 17.17:15. Auto kääntyi oikealle, Ursininkadulle. Erään todistajan mukaan tuo auto,