Rikosreportaasi Suomesta 2014

By Eri tekijöitä

Toukokuussa 2012 poliisipartiot saivat tiedon, että Hyvinkään keskustassa ammutaan. Useita ihmisiä loukkaantui lyhyen ajan sisällä, ja jopa poliisi sai luodista. Kun poliisi löysi ampuma-aseen ravintolan katolta, tekijä oli jo paennut paikalta. Kuka oli vastuussa silmittömästä ammuskelusta, joka johti järkyttäviin henkilövahinkoihin?Vuonna 1991 nainen teki Lahden poliisilaitokselle katoamisilmoituksen äidistään Ainosta. Aino oli lähtenyt työmatkalle Viroon mutta ei koskaan palannut Suomeen. Kun Ainon aviomies Reijo kertoi, että Venäjän mafia oli kytköksissä Ainon katoamiseen, poliisi alkoi epäillä Reijon kertomusta. Mitä Reijo oikein salasi, ja missä Aino oikeasti oli? Rikosreportaasi Suomesta 2014 on kokoelma 2010-luvulla tapahtuneista tai käsitellyistä rikoksista. Selonteot kertovat ihmiskaupparikoksesta, Tyrnävällä tapahtuneesta perhesurmasta ja lahjusskandaalista huippujalkapallon parissa. Poliisiselonteot ovat tutkinnoissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Kaikki tapaukset on käsitelty loppuun ja niistä on langetettu tuomiot.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: May 6, 2019
• ISBN: 9788711972175

Book preview

Kateissa 18 vuotta

Markku Laakso, vanhempi konstaapeli, Pirkanmaan poliisilaitos.

On heinäkuu vuonna 1993. Rautalapio sorahtaa suomalaisen harjun moreeniin. Peltisen varastohallin seinät ja pohjolan kesäyön sininen hämärä suojelevat työskentelevää miestä. On kiire. Jokohan syvyys riittää? Lapio iskee maahan yhä uudestaan. Hikikarpalo vierii ohimolta kaulalle ja kastelee paidankauluksen. Raskas hengitys kaikuu kaivajan omissa korvissa. Maassa ammottaa pimeä pitkänomainen puolen metrin syvyinen kuoppa. Näkeekö kukaan? Kaivaja vilkaisee ympärilleen ja kuuntelee hetken. Vain yksi silmäpari seuraa työtä, mutta niiden silmien katse on eloton. Hauta. Nopeasti vaan hiekkaa päälle! Lapiomies tasoittaa hiekan haudan päällä ja kätkee maahan rikoksista hirveimmän. Aino Mattila on kadonnut. Harjulla kukkuu käki kesän viimeisiä tahtejaan.

Aino Mattilan tytär huolestuu. Äidistä ei ole kuulunut mitään muutamaan viikkoon. Äiti oli kertonut lähtevänsä Viroon firman asioissa. Ainon uusi avomies, Reino kertoo tyttärelle, että äiti lähti Viroon mukanaan suuri summa käteistä rahaa, peräti 35 000 markkaa. Yleensä äiti lähetti kortin matkoiltaan, mutta nyt ei ole kuulunut mitään. Heinäkuun alussa on juhlittu tyttären häitä ja äiti on hoitanut suuren osan hääjärjestelyistä. Reinokin oli mukana. Nyt kesä alkaa taittua syksyksi ja äiti on kadonnut johonkin, ilmeisesti Viroon. Musertava huoli painaa tyttären ja hänen veljensä mieltä.

Kissa-hiiri -leikki alkaa

Neuvostoliitto oli hajonnut vuonna 1991 ja menestyksensä alkutaipaleella hartiavoimin ponnisteleva uusi, itsenäinen Viro tarjosi suomalaisille ennakkoluulottomille yrittäjille huikeita mahdollisuuksia uudenlaisiin liiketoiminnan avauksiin. Toisaalta Viron yhteiskunta oli suomalaisten mielissä vielä kovin jäsentymätön. Tunnettiin pelkoa venäläisen mafian vallankaappauksesta Neuvostoliiton järjestyskoneiston luhistuttua. Yksin liikkuva suomalaisnainen ja paksu tukku käteistä rahaa saattoivat helposti kadota Viroon.

Tytär meni asuinpaikkansa, Lahden poliisilaitokselle jättämään äidistä katoamisilmoitusta, johon kirjattiin: Ilmoittaja pitää mahdollisena, että hänen äidilleen on sattunut jotain Virossa tai jossain muualla, koska mukana on paljon rahaa ja se saattaa kiinnostaa nykyolosuhteissa Virossa ketä vain. Ilmoittaja uskoo, että äidille ei ole ainakaan Suomessa tehty mitään, ja pitää avomiestä sellaisena, että ei tekisi kumppanilleen mitään.

Katoamisen tutkinta siirrettiin Ainon asuinpaikan mukaisesti Kangasalan nimismiespiirin poliisin tutkittavaksi. Ilmoituksen johdosta ryhdyttiin alkutoimiin ja Reinokin kutsuttiin kuulusteluun. Hän kertoi poliisille tietonsa Ainon katoamisesta: Reino lähti parin yhteisestä kodista aamuvarhain töihin firmaan ja Aino jäi nukkumaan kotiin. Puhe oli, että Aino lähtee Viroon. Kun Reino palasi myöhemmin töistä kotiin, Aino oli ilmeisesti lähtenyt, koska ei ollut kotona.

Kertomusta ei koristeltu tarkoilla yksityiskohdilla, joita voitaisiin tarkistaa. Tarina oli yksinkertaisuudessaan uskottava, huolellisestikin harkittuna mahdollinen ja siinä tilanteessa ainoa selvitys Ainon katoamisesta.

Kuivuvia tutkintalinjoja

Ainosta julkaistiin katoamisilmoitus lehdistössä. Ilmoituksen avulla toivottiin kadonneesta havaintoja tehneitä henkilöitä ilmoittautumaan poliisille. Erään havainnon mukaan Aino oli nähty Helsingissä ravintolassa. Tämä havainnontekijä kertoi poliisille nähneensä tuntemansa Ainon, tervehtineensä tätä ja Ainon vaikuttaneen silloin jotenkin säikähtäneeltä ja oudolta. Oliko Aino siis hengissä vai oliko havainnon tekijä sittenkin erehtynyt?

Poliisi joutui pohtimaan vaihtoehtoja Ainon katoamiselle. Mikään Ainon henkilökohtaisissa oloissa ei viitannut itsemurhan kautta katoamiseen. Aino oli ulospäin suuntautunut, sosiaalinen ja puhelias. Elämä oli ainakin ulkopuolisen silmin raiteillaan. Henkirikos oli mahdollinen, mutta missä oli tapahtumapaikka? Kenties Virossa.

Interpolin Tallinnan toimisto oli vastannut kielteisesti Suomen poliisin tiedusteluun havainnoista Aino Mattilasta. Interpolin etsivä oli käynyt Keski-Virossa haastattelemassa miestä, jonka oli määrä tavata Aino Virossa. Mies sanoi, ettei Aino lopulta saapunutkaan tapaamiseen. Oli hämärän peitossa, keitä muita Aino oli aikeissa tavata. Kuka tässä valehteli vai valehteliko sittenkään kukaan?

Henkirikoslinja ei edennyt. Vapaaehtoinen katoaminen oli sekin mahdollinen, sillä Ainolla oli Reinon kertoman mukaan ollut suuri summa käteistä mukanaan ja niiden rahojen turvin voisi aloittaa uuden elämän entisen itäblokin maissa, joista Aino näytti olleen kiinnostunut. Hän oli tehnyt, myös yhdessä Reinon kanssa, matkoja Venäjälle ja siellä oli hierottu joitakin tuttavuuksiakin. Itse asiassa seikkailunhaluisen Ainon tuntien uuden elämän aloittaminen rahojen turvin ulkomailla uuden kumppanin kanssa olisi hyvinkin mahdollista. Näin kertoi Reino poliisikuulustelussa.

Rahasumman selittävät käteisnostot voitiin todeta tiliotteilta, joten ei ollut todisteen muruakaan, joka sotisi vapaaehtoista katoamista vastaan. Mutta miksei Aino ilmoittautunut lapsilleen, joihin hänellä oli kovin läheiset suhteet?

Firma

Syksyn tuulet vaihtuivat talven pyryiksi. Viimein koitti kevät ja yhä korkeammalle kipuava aurinko sulatti harjun rinteen. Käki palasi männikköön ja aloitti jälleen kesäillan serenadinsa houkutellakseen puolison kanssaan petokseen kätkemällä jälkeläisensä uutteran pikkulinnun pesään. Pohjolan vuodenajat jatkoivat vääjäämätöntä kulkuaan mistään piittaamatta. Kului vuosi. Sitten toinen, ja pian kolmas. Ainosta ei merkkiäkään. Vanha poliisiviisaus kertoo, että menetetty aika on kadotettu totuus. Ainon kohtalo oli pimeä kuin marraskuun yö.

Harjun kupeessa Reinon yritys jatkoi elämäänsä. Halleissa valmistettiin teollisuussuodattimia ja myytiin rakennusmateriaaleja yrityksille. Uusi nainen oli tullut Reinon elämään pian Ainon lähdön jälkeen ja yrittämistä jatkettiin yhdessä. Naimisiinkin mentiin.

Firma työllisti yrittäjäpariskunnan lisäksi muutaman työntekijän. Reino omisti elämänsä työlle ja firmalle, joka oli hänelle kaikki kaikessa. Bisnes alkoi sujua lamavuosien jälkeen pikku hiljaa paremmin ja kassavirta koheni.

Ainon katoamisen aikaan firma oli painiskellut raskaiden velkojen alla, mutta selvinnyt hengissä 90-luvun alun talouslamasta toisin kuin tuhannet muut suomalaiset pienyritykset. Laman katkerat yhteiskunnalliset, sekä yrittäjiä ja työntekijöitä kohdanneet henkilökohtaiset seuraukset nähdään vielä 2010-luvulla. 1990-luvun alku oli suomalaisille pienyrittäjille henkiinjäämistaistelua, josta voittajina selvisivät vain vahvimmat, ahkerimmat ja onnekkaimmat. Reino oli aina töissä. Oliko hän todella niin kiinnostunut työstään vai raastoiko mieltä sittenkin pelko varastohallin nurkkaan kätketyn kammottavan salaisuuden paljastumisesta?

Ensimmäinen erä – tarina kestää

Poliisin hallintorakennetta uudistettiin vuonna 1997 lakkauttamalla nimismiespiirit ja synnyttämällä tilalle suuremmat kihlakuntien poliisilaitokset, mutta tutkijan pöydältä Aino ei kadonnut minnekään. Vapaaehtoinen katoaminen ei ollut enää todennäköistä, sillä Ainosta ei ollut kuulunut pihaustakaan. Ei Aino olisi ollut näin pitkään pitämättä yhteyttä lapsiinsa, jos hän olisi pystynyt yhteyttä ottamaan. Hänen oli oltava kuollut. Koska mikään ei viitannut itsemurhaan, jäljelle jäi tapaturmainen kuolema tai henkirikos. Tapaturmainen kuolema olisi todennäköisesti tullut ilmi, koska ruumis olisi löydetty. Ruotsin poliisilta oli tullut ilmoitus Itämerestä löytyneestä tunnistamattomasta naisen ruumiista. Tunnistamattoman vainajan DNA:ta verrattiin Ainon DNA:han. Vastaus oli selvä, ruumis ei ollut Ainon. Kaikkien selvitysten, kuulustelujen ja tiedustelujen jälkeen katoamisen yllä häilyi painostava selvittämättömän henkirikoksen varjo.

Ratkaisua ei löytynyt kaukaa Virosta, joten tutkimuksissa oli palattava takaisin lähelle. Ainon lähipiiristä epäily kohdistui ilman muuta Reinoon. Näyttö Reinon syyllisyydestä oli olematon, oikeastaan pelkkää todennäköisyyksien pohdintaa, mitään konkreettista todistetta poliisilla ei ollut käsissään. Viimein vuonna 2008 poliisi aloitti virallisesti rikostutkinnan ja Reino pidätettiin epäiltynä Ainon taposta.

Reino pysyi aiemmassa kertomuksessaan Ainon lähdöstä matkalle. Se meni niin kuin hän oli aiemmin kertonut, eikä hänellä ollut siihen juuri lisättävää. Yllättäen Reino kuitenkin kertoi, että jonkin aikaa Ainon katoamisen jälkeen firmassa kävi pari tuntematonta venäläistä miestä kysymässä rahaa. Aino oli jäänyt miehille velkaa jostakin hämäristä bisneksistä. Reino oli osoittanut miehille, että firma oli rahasta kuiva, ja näin he olivat jättäneet Reinon rauhaan eikä heistä ollut sen koommin kuulunut. Miksei Reino ollut ottanut yhteyttä poliisiin, jos noin oli todella käynyt? Näin Reino kylvi jo vuonna 2008 siemenen yli kolme vuotta myöhemmin poliisikuulusteluissa antamalleen kertomukselle venäläisen mafian osuudesta Ainon katoamiseen.

Ruumiin hajua lattiassa?

Reino asui edelleen vuonna 2008 samassa talossa, jonka hän oli Ainon kanssa ostanut vuonna 1991. Reinon pidättämisen aikana poliisi teki taloon kotietsinnän. Taloon tuotiin etsintää tekemään myös poliisikoira Roope, joka oli erikoiskoulutettu ihmisruumiiden ja niistä peräisin olevien eritteiden, kuten veren ja kudosten mätänemistuotteiden etsintään. Roope oli käynyt läpi ruumiskoirien koulutuksen ja suorittanut hyväksytysti kaikki vaadittavat näyttökokeet ruumiiden etsinnässä. Työ perustuu Roopen uskomattoman tarkkaan hajuaistiin; koirilla on arvioitu olevan 100 000–100 000 000 -kertainen hajuaisti ihmiseen verrattuna.

Rauhalliseen tapaansa Roope tutki huolellisesti kuono lattiassa talon sisätiloja. Ihmisaisteille käsittämätön hajumaailma virtasi Roopen nenäonteloon ja joutui kosketuksiin hajusolujen kanssa. Roope tiesi mitä hajua isäntä halusi sen etsivän ja teki työtään uskollisesti.

Äkkiä koiran ruumis sai kuin sähköiskun. Oikeanlainen hajumolekyyli tapasi nenäontelon hajusolun. Se laukaisi hermoimpulssin, ja aloitti käyttäytymisen, jolle Roope on koulutuksessa ehdollistettu. Roope ilmaisi haukkumalla isännälleen, että etsittävä haju oli löytynyt olohuoneen lattiasta. Tämän pitemmälle meneviä johtopäätöksiä Roope ei valitettavasti pysty isännälle kertomaan – eläin kun on.

Toimitusta seuranneet poliisit sen sijaan raapivat päätään. Mistä voi olla kyse? Erehtyikö Roope? Oliko Roope reagoinut johonkin häiriöhajuun, kuten toisen koiran hajuun? Tässä vaiheessa Roopen merkkausta ei voitu selittää mitenkään. Roopen toiminta etsinnällä kuvattiin videokameralla ja se jäi talteen tärkeäksi todisteeksi myöhemmin hyödynnettäväksi.

Löytyy hauta!

Etsintöjä tehtiin vuonna 2008 myös Reinon firman alueella. Poliisi pyysi puolustusvoimien henkilöstöä ja kalustoa avuksi etsintään. Maatutkalla etsitään tavallisesti miinoja maaperästä, mutta laitteella voidaan myös tutkia, onko maata ylipäätään kaivettu vai ovatko maaperän kerrostumat säilyneet koskemattomina.

Firman alueelta löydettiin kohta, jota oli selvästi joskus kaivettu. Nytkö Aino löytyi? Paikkaa alettiin tutkia ja noin kahden metrin syvyydestä löydettiin luita! Rikostutkijoiden hiljainen toiveikkuus vaihtui kuitenkin nopeasti karvaaksi pettymykseksi: luut eivät kuuluneet ihmiselle vaan koiralle. Firman alueelle oli haudattu kuollut koira. Etsinnät eivät yrityksistä huolimatta tuottaneet toivottua tulosta.

Reino istui Tampereen poliisivankilan sellissä kolme päivää, jonka jälkeen hänet oli lain mukaisesti päästettävä vapaaksi. Pidätyksen aikana ei ollut onnistuttu saamaan todisteita Reinon syyllisyyden tueksi eikä perusteita vangitsemiselle ollut.

Vuonna 2008 tehdyt tutkimukset eivät kuitenkaan menneet hukkaan. Poliisi oli saanut arvokasta tietoa, eivätkä Reinon kuulustelut suinkaan hälventäneet hänen päälleen langennutta epäilyksen varjoa. Oli käynyt selväksi, ettei tarinoiden keksiminen ja kertominen poliisille tuota Reinolle tuskaa. Kuulustelut videoitiin ja ne nousivat jatkossa arvoon arvaamattomaan. Ainon kohtalo selviäminen jäi vielä odottamaan sopivaa hetkeä.

Uusia tutkintajärjestelyitä

Kangasalan piskuisen nimismiespiirin kasvaminen Kangasalan kihlakunnaksi ei ole viimeinen Suomen poliisissa toteutettu hallinnollinen uudistus. Vuoden 2009 alussa kihlakunnat lakkautettiin ja tilalle perustettiin maakuntien rajoja noudattelevat poliisilaitokset. Kangasala liittyi Pirkanmaan poliisilaitokseen ja hallinnollisen uudistuksen yhteydessä järjesteltiin myös rikostutkinnan toimintoja uudelleen. Pirkanmaan poliisilaitokseen perustettiin tutkintayksikkö, jonka tehtävänä on vaativa ja pitkäkestoinen rikostutkinta rikostyypistä riippumatta koko 500 000 asukkaan maakunnan alueella. Merkittävin osa yksikön tutkijoiden arkityöstä on vakavien väkivaltaja seksuaalirikosten tutkintaa, mutta myös muita rikoksia, kuten ryöstöjä, törkeitä petoksia, varkaussarjo- ja, virkarikoksia ja lapsiin kohdistuneita rikoksia selvitellään säännöllisesti. Vain huumausaine- ja talousrikokset on rajattu tutkijoiden toimenkuvan ulkopuolelle.

Yksi tämän pitkäkestoisen tutkintayksikön tutkintaryhmä sai tehtäväkseen avata Aino Mattilan katoamisen – tai tässä vaiheessa jo epäillyn henkirikoksen – tutkimukset uudelleen. Asian selvittämiseksi oli tehtävä kaikki voitavissa ja ajateltavissa oleva. Elettiin aurinkoista toukokuuta 2011, kun 18 vuoden aikana kertynyt tutkinta-aineisto, mapit, muistitikut, DVDlevyt ja muistiinpanolehtiöt, kannettiin uuden tutkijan pöydälle.

Uusi alku

Uusille tutkimuksille määriteltiin kaksi vaihtoehtoista tavoitetta, joista toinen oli saavutettava. Ensinnäkin selvitetään Aino Mattilan henkirikos. Toiseksi selvitetään katoaminen niin perinpohjaisesti, ettei kukaan voi enää koskaan keksiä jutusta uutta selvitettävää. Näillä linjauksilla oli helppo edetä. Piti selvittää kaikki. Jokaiseen järkevään kysymykseen oli etsittävä vastausta. Älä oleta mitään ilman faktoja. Ei ole yhtään turhaa tutkimusta, ei yhtään tarpeetonta kuulustelua. Käännä kaikki kivet. Nekin, jotka on jo kerran käännetty. Pääkohde oli selvä: Reinon täytyi tietää enemmän Ainon katoamisesta. Mutta oliko hän sittenkään murhaaja? Samalla oli pidettävä silmät auki muille aineistosta nouseville tutkintalinjoille. Tutkinta oli kaikista ennakkokäsityksistä huolimatta tehtävä puolueettomasti. Oli seurattava vain aineistosta esiin nousevia päätelmiä.

Tutkintaryhmän arki ei suinkaan pysähdy kun uusi juttu putoaa pöydälle. Samaan aikaan maapallo jatkaa pyörimistään, puukko heiluu kylillä ja akuutteja juttuja tulee tutkittavaksi tasaista tahtia. 18 vuoden aikana kertyneen aineiston määrä ei ole vähäinen. Aineiston läpikäyminen on työlästä ja vaatii aikaa. Samalla on tehtävä muistiinpanoja ja jäsenneltävä ajatuksia, jotteivät pienimmätkään seikat jäisi huomiotta. Työ vaatii äärimmäistä keskittymistä, työrauhaa ja rikostutkijoiden yhteistyötä vaihtoehtoisten tapahtumakulkujen pohdinnassa.

Taktikointia

Jos hypoteesi Reinon syyllisyydestä oli oikea, hän oli elänyt 18 vuotta salaisuutensa kanssa normaalia elämää. Toisen ihmisen tappamisen ja ruumiin hävittämisen salaaminen noin pitkäksi ajaksi vaatii poikkeuksellisia henkisiä ominaisuuksia. Miten simpukka avataan? Kyseessä oli poikkeuksellinen vastus ja poikkeuksellinen tapaus myös poliisille.

Näin pitkän tutkinnan aikana poliisi oli tutustunut Reinon elämänpiiriin hieman perusteellisemmin kuin normaalitapauksissa on mahdollista. Poliisi oli kohdistanut Reinoon myös salaista tiedonhankintaa. Oli päivän selvää, että Reino tiesi poliisin epäilevän häntä syypääksi Ainon katoamiseen. Olihan hänet asian vuoksi jo kerran pidätettykin. Tässä tilanteessa hiljaisista tutkimuksista ei ollut mitään taktista hyötyä. Tutkintatoimia päätettiin tehdä avoimesti, niin että tieto poliisin toimista tavoitti Reinon tavalla tai toisella. Se voisi antaa hänelle hieman ajattelemisen aihetta, jos hänen omatuntonsa ei ollut puhdas. Kenties taktiikasta voisi olla apua totuuden selvittämisessä.

Kesäkuussa 2011 rikostutkijat alkoivat yksitellen kuulustella Reinon tunteneita henkilöitä ja firman entisiä työntekijöitä, joilta kysyttiin mitä he tietävät Reinosta ja Ainosta, heidän suhteestaan ja Ainon katoamisesta.

Kuulusteluista saatiin tutkintavaiheessa arvokasta taustatietoa pariskunnan elämästä ja Reino sai tietää, että poliisi jatkaa yhä tutkimuksia. Onko poliisi vielä jonain päivänä ovellani? Mitä poliisi aikoo tehdä? Paljastuuko hauta? Vakoileeko poliisi minua?

Johtolanka arkistossa

Reinon elämässä oli toistunut useita kertoja eräs huomiota herättävä toimintatapa. Hän oli etsinyt itselleen seuraa sanomalehtien palstoilta. Oli tiedossa, että Reino oli tavannut uuden kumppaninsa hyvin pian Ainon katoamisen jälkeen loppukesällä 1993. Oliko Reino hakenut nytkin seuraa lehtien palstoilta? Voisiko ilmoitus selvittää jotakin tapahtumien kulusta?

Asian selvittämiseen ei ollut oikotietä.

Elokuun alun helteillä rikostutkija ja tutkintasihteeri viettivät aikaa Tampereen kaupungin pääkirjasto Metson sanomalehtiarkistossa tutkien mikrofilmeiltä sanomalehtien seuranhakuilmoituksia. Ulkopuolinen ei poliisin tutkijoita erottaisi kenestä tahansa arkistoja selailevasta yliopisto-opiskelijasta tai historiantutkijasta. Lehdistä yksinkertaisesti profiloitiin Reinon jättämäksi sopivia ilmoituksia. Profilointi ei tässä tarkoita elokuvista tuttua mystistä, tieteellisestä, tutkintamenetelmää, vaan omilla aivoilla varustetun virkamiehen näkemystä, joka perustuu siihen, että poliisi tuntee asiakkaansa vaikka asiakas ei tunne poliisia.

Tutkintasihteeri nykäisi tutkijaa hihasta:

– Katsos tätä!

Tutkintasihteerin mikrofilmillä oli auki 18. heinäkuuta 1993 Aamulehden Tullaan tutuiksi -palsta. Lehdessä lukee: Sinä kunnollinen, raitis, tasokas, hellä, romanttinen, kotona viihtyvä, yrittäjähenkinen nainen. Tule omaksi isolle komealle, savuttomalle, lämminhenkiselle, turvalliselle, 46-vuotiaalle yrittäjälle. Vastaukset pyydetään nimimerkille Emännätön talo.

Emännättömään taloon! Jos tämä johtolanka saatiin vahvistetuksi, kyseessä oli ensimmäinen todiste Reinon päälle. Reino oli nimittäin kertonut Ainon kadonneen talosta torstaina 15. heinäkuuta. Hän oli kertonut odottaneensa Ainoa kotiin vielä elokuussa, jolloin oli takaraja palaamiselle Virosta. Ilmoitus lehteen oli kuitenkin pitänyt jättää viimeistään lauantaina 17. heinäkuuta. Viimeistään silloin Reinon oli siis pitänyt tietää, että Aino ei enää palaa. Ainoa järkevä selitys tälle oli, että Aino oli kuolleena jo viimeistään lauantaina 17. päivä heinäkuuta ja Reino oli siitä tietoinen.

Yhden hyvä tuuri on toisen huono tuuri. Poliisityössä tarvitaan usein hyvää tuuriakin, mutta yleensä tuuri ei tupsahda avoimesta tuuletusikkunasta poliisiaseman kahvipöytään. Asiat on revittävä auki vaivoja säästämättä, jotta ripaus tuuria saattelisi rikosten tekijät oikeuden tuomittavaksi.

H-hetki

Kesän ja syksyn 2011 tutkimukset tuottivat niin paljon Reinon syyllisyyttä tukevia näytön murusia, että tutkinnanjohtaja totesi todisteiden riittävän Reinon uuteen pidättämiseen ja vangittavaksi esittämiseen. Rikoksesta epäillyn vangitseminen ei edellytä täyttä näyttöä syyllisyydestä, mutta Reinon epäilyn tueksi oli oltava todennäköiset syyt. Muita tutkintalinjoja oli voitu sulkea pois niin luotettavasti, että vain Reinolta voitiin enää kuvitella saatavan lisätietoa Ainon katoamisesta. Tutkintanimike oli muutettu raskaimmaksi mahdolliseksi, murhaksi, sillä oli paljastunut seikkoja, joiden perusteella Reinon voitiin ajatella suunnitelleen Ainon surmaamista.

Syksy 2011 on tutkintatiimille tiukkaa valmistautumisen aikaa. Kiinniottopäiväksi sovittiin 18. marraskuuta. Kymmenet tai sadat pienet, hiuksenhienot yksityiskohdat oli tarkistettava ja viilattava kohdalleen ennen kiinniottoa. Kysymyslistat oli valmisteltava kuulusteluja varten. Kotietsinnät suunniteltava. Joukot ja ajoneuvot oli varattava. Ja sitten viimein – pidätys.

Siviilipukuiset rikostutkijat istuivat tunnuksettomassa poliisiautossa huoltoaseman pihalla. Paikalle kaartoi poliisin tunnuksin varustettu järjestyspoliisin partio. Vaihdettiin kuulumiset ja muutama sana seuraavasta virkatehtävästäkin. Siirryttiin asemiin lähelle Reinon firmaa. Tuulilasinpyyhkijät kävivät tasaisesti pyyhkien taivaalta tippuvaa räntää pois näkökentästä. Harju firman takana näytti jotenkin alakuloiselta ja surulliselta. Männyt seisoivat mustina pistäen reikiä harmaaseen pilvimassaan, jonka takana ei voinut kuvitella aurinkoa olevankaan. Onko tässä maassa joskus voinut olla kesä?

Sitten poliisiradiosta kuului ilmoitus – Reinon koti on poliisin hallinnassa. Autot kurvasivat