Rikosreportaasi Pohjoismaista 1999

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Pohjoismaista 1999 kertoo pitkän rivin jännittäviä ja autenttisia poliisitarinoita Ruotsista, Norjasta, Suomesta ja Islannista. Tarinat ovat rikostutkimuksissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Tarinat ovat saaneet päätöksensä ja tuomiot niistä on annettu. Rikosreportaasi Pohjoismaista 1999 on hengästyttävää luettavaa – totuus kun on usein tarua ihmeellisempää. Lukija pääsee kurkistamaan muutamien Skandinavian poliisihistorian dramaattisimpien tarinoiden kulissien taakse, ja tutustumaan siihen palapeliin, minkä syyllisten selvittäminen vaatii.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 2, 2018
• ISBN: 9788711972441

Book preview

www.egmont.com

Rikostapauksia · Tanska

Tohtori Hammer saapuu kaupunkiin

Hans Jørn Feldthaus, kriminalinspektør, Sønderborg.

Törmäämme heihin toisinaan – huijareihin ja patologisiin valehtelijoihin, jotka sujuvan puheen ja siistin pukeutumisen avulla onnistuvat vetämään toisia nenästä. Kukapa ei muistaisi keinottelijaa, joka myi Kööpenhaminan raatihuoneen? Kukapa ei muistaisi erästä markiisia? Luulisi ihmisten oppineen näiden tapausten kautta hieman varovaisemmiksi, mutta historia osoittaa aivan toisin. Maailmalla tulee petetyksi, sanoo vanha sananlaskukin.

---

Tämän kertomuksen päähenkilö – kutsukaamme häntä vaikka Hammeriksi – on 40-vuotias sosiaaliavunsaaja, joka oli joutunut usein ristiriitoihin lain kanssa. Häneen sopii hyvin yllämainittu kuvaus tyypillisestä huijarista. Hän tallasi häikäilemättömästi jalkoihinsa toisten ihmisten tunteet ja jätti heidät, vaikka nämä kaikesta huolimatta olivat pitäneet hänestä. Petettyjen ihmisten sieluun jäivät syvät haavat. Hammerin onnistui esittää mitä mielikuvituksellisempia tarinoita niin kiinteistönvälittäjille, asianajajille kuin muillekin kunnollisille ihmisille, jotka miellyttämisen halusta tanssivat kultaiseksi vasikaksi luullun Hammerin ympärillä. Hän huiputti heitä kaikkia niin perusteellisesti, että pelkkä hänen nimensä mainitseminen saa heidän korvansa punoittamaan.

Huhu lähtee liikkeelle

Vuoden 1994 kesä oli lähenemässä loppuaan, kun yhtäkkiä Sønderborgissa alkoi liikkua huhu, jonka mukaan erittäin rikas mies oli saapunut kaupunkiin. Hänen kerrottiin olevan kuuluisa ortopedian kirurgi, jolla oli klinikoita ulkomailla. Huhun mukaan hän halusi ostaa kiinteistöjä, jotka tultaisiin kunnostamaan leikkausklinikoiksi tai vastaaviksi tiloiksi.

Miehelle miljoonat eivät merkinneet mitään. Tämän hän kertoi asianajajille ja kiinteistönvälittäjille.

Luonnollisesti myös poliisi kuuli puhuttavan tästä menestyksekkäästä miehestä, joka loi hohtoaan kaupunkimme ylle. Mutta koska poliisimiehet kärsivät sairaalloisesta epäluuloisuudesta ja uteliaisuudesta, he alkoivat selvitellä asiaa miehen lähipiirissä.

Ensimmäinen henkilö, jolla oli jotain konkreettista tietoa asiasta, oli eräs kirvesmies. Hän oli tehnyt aidan erääseen kesähuvilaan Alsin eteläpuolella. Työ oli tullut maksamaan noin 17000 kruunua, mutta joka kerta kirvesmiehen yrittäessä saada asiakkaaltaan maksua, esiin oli tullut yksi jos toinenkin este. Rahojen siirrossa Espanjasta oli ollut ongelmia. Asianomaisella henkilöllä oli siellä klinikka, joka huolehti kuuluisista urheilijoista ja heidän vammoistaan.

Kirvesmies kertoi lisäksi, että hänen asiakkaansa oli aikeissa mennä naimisiin tanskalaisen tytön kanssa ja hän oli luultavimmin ostamassa naapurihuvilaa, missä oli myös tehty erinäisiä asennustöitä. Kirvesmies oli muuten saanut kutsun häätilaisuuteen. Hänelle oli myös tarjottu rikkaan miehen rahaa lainaksi, mistä hän oli kuitenkin kohteliaasti kieltäytynyt.

Nämä tiedot muistuttivat osaltaan poliisin aiemmin saamia tietoja, joten tämän vuoksi voitiin olla melko varmoja, että kirvesmies oli luultavimmin tavannut rikkaan tohtorin.

Tutkijat onnistuivat löytämään sen huvilan omistajan, jonne aita oli pystytetty. Ja aivan oikein, tohtori Hammer oli vuokrannut huvilan neljäksi kuukaudeksi 3 200 kruunun kuukausivuokraa vastaan.

Ainoa epäkohta asiassa oli, että tohtori Hammer ei ollut maksanut yhtäkään erää sovitusta vuokrasta. Sitävastoin hän oli esittänyt lukuisia tarinoita Espanjan pankkiinsa liittyvistä rahansiirron ongelmista.

Poliisi sai samalla tietää, että tohtorilla oli suuria laskuja maksamatta useille yrittäjille sekä erääseen lähellä sijaitsevaan ravintolaan.

Ensimmäinen kuulustelu

Kaikki nämä enemmän tai vähemmän hyvin perustellut huhut johtivat siihen, että tutkijat päättivät kutsua tohtorin viralliseen keskusteluun epäselvien asioiden johdosta. Tämä tapahtui elokuun alussa vuonna 1994.

Tohtori Hammer oli kovin hämillään poliisin kääntyessä hänen puoleensa. Hän tuli myös hieman surulliseksi, kuten hän itse asian ilmaisi.

Mieleenpainuvan sujuvasanaisesti hän kertoi tilapäisesti vaikeasta taloudellisesta tilanteestaan – luonnollisesti asianajajansa avustamana.

Kaikki johtui pelkästään väärinkäsityksestä, hänen tarkoituksenaanhan ei ollut pettää ketään. Oli täysin selvää, että hän hoitaisi kaiken kuntoon niin pian kuin se vain olisi mahdollista. Hänellä oli paljon perimättömiä saatavia, joita hän ei kuitenkaan halunnut tässä yhteydessä paljastaa.

Kun katsoi puolueettomasti tutkijoilla olevaa aineistoa, se muistutti enemmän tavallisesti siviilituomioistuimessa ratkaistavaa velkasuhdetta. Näin ollen lain mukaan ei ollut mahdollista vangita tohtori Hammeria.

Hänet päästettiinkin kuulustelun jälkeen vapaaksi. Hän muutti erääseen suurempaan kaupunkiin ja asettui siellä asumaan parhaaseen hotelliin. Niin tai näin, hän jätti kuitenkin maksamatta hotelliin noin 5000 kruunun laskun.

Luonnollisesti myös paikallinen lehdistö kuuli puhuttavan rikkaasta tohtorista, joten se tiedusteli asiaa poliisilta. Poliisi ei kuitenkaan pystynyt vahvistamaan hänen olevan lääkäri, pikemminkin päinvastoin. Pian tämän jälkeen uutinen oli kaikissa valtakunnan lehdissä.

Poliisi sai lukemattoman määrän vihjeitä ihmisiltä eri puolilta maata, jotka olivat tavalla tai toisella olleet yhteydessä tohtori Hammeriin. Esiin piirtyi kuva pahoissa aikeissa liikkuvasta huijarista, joka muutti heti, kun huomasi maan alkavan polttaa jalkojen alla.

Ilmeisesti häntä vastaan ei ollut tehty rikosilmoitusta, koska hänen huijaamikseen tulleet ihmiset olivat joko pitäneet hänestä tai eivät olleet kehdanneet tehdä ilmoitusta.

Kun poliisi kääntyi ensimmäistä kertaa tohtori Hammerin puoleen, he tapasivat myös nuoren naisen, joka myöhemmin kertoi keskeyttäneensä sairaanhoitajaopiskelunsa pystyäkseen hoitamaan tohtoria sen lyhyen ajan, mitä tällä oli elinaikaa jäljellä. Tohtori oli nimittäin paljastanut naiselle sairastavansa parantumatonta syöpää ja tulisi kuolemaan vuoden kuluessa. Koska nainen oli rakastunut tohtoriin, hän oli valmis uhraamaan itsensä ja oman uransa. Nainen ja hänen perheensä järkyttyivät suuresti poliisin kertoessa heille tietonsa Hammerista. Mutta tästä hieman myöhemmin.

Tähän saakka kertyneen aineiston perusteella tohtori Hammer etsintäkuulutettiin sekä Tanskassa että ulkomailla.

Katsaus menneisyyteen

Jättäkäämme hetkeksi Sønderborg ja katsokaamme ajassa hieman taaksepäin. Näin voisimme muodostaa oikean kuvan tohtori Hammerista. Tutkinnan aikana hänelle ei tehty tarkkaa psykologista analyysia, koska hän ei ollut halukas sellaiseen.

Tutkijat saivat yhteyden tohtori Hammerin veljeen, joka tosin oli ollut aivan satunnaisesti yhteydessä häneen. Myöskään vanhemmat eivät tienneet kovin tarkkaan, mitä heidän poikansa puuhaili. Veli kertoi Hammerin elättäneen itsensä aina petoksilla. Hän tunsi vetoa nuoriin naisiin, joiden pään hän pani pyörälle ja huijasi sen jälkeen heidän rahansa.

Vanhemmilleen Hammer oli kertonut eräässä yhteydessä kärsivänsä kurkkusyövästä. Ehkäpä hän kärsi erityisestä pelosta sairauksia kohtaan, koska hän oli väittänyt itsellään olevan syövän joko kurkussa, vatsassa, imusuonistossa tai muissa paikoissa. Näin hän oli väittänyt myös lähes kaikille niille ihmisille, joita poliisi kuulusteli tapauksen esitutkinnan aikana. Ehkä hän uskoi osittain itsekin sairauksiinsa – tai sitten hän uskoi kyseisten sairauksien herättävän myötätuntoa ihmisissä ja näin ollen hänen uskomattomat tarinansa uskottaisiin helpommin.

Hammer oli muutaman kerran sairaalassakin, mutta ei toki syövän takia. Joka kerta päästessään sairaalasta pois hän oli kertonut tuttavilleen, että loppu oli ollut hyvin lähellä. Useimmat tarttuivat tähän syöttiin ja nielaisivat sen muitta mutkitta.

Hammerilla ei ole mitään varsinaista koulutusta. Koulun jälkeen hän oli myyjänä urheiluliikkeessä. Myöhemmin hän elätti itsensä erilaisissa töissä onnistumatta niissä kovinkaan hyvin. Lopulta hän päätyi elämään sosiaaliavun turvin.

Veljen mukaan hän oleskeli 1980-luvun puolessa välissä Esbjergissä, missä hän muutti yhteen asumaan erään tytön kanssa, jolta hän huijaisi 200000 kruunua. He ostivat talon, josta Hammer ei koskaan maksanut ainuttakaan kruunua. Lopulta hän hylkäsi tytön ja jätti hänet yksin ongelmineen.

Tämän tapauksen jälkeen Hammer matkusti Espanjaan, missä hän sai työtä La Santan Urheilukeskuksesta. Siellä hän tapasi miehen, jonka hän onnistui puhumaan takaajaksi 90000 kruunun lainaan. Raha oli määrä käyttää Køgeen perustettavaan kuntokeskukseen, mutta tämä hanke kaatui luonnollisesti omaan mahdottomuuteensa.

Mies menetti 90000 kruunua, minkä jälkeen hän ei ole enää nähnyt Hammeria.

Samanaikaisesti hän tapasi uuden tytön Køgessä. He muuttivat yhteen asumaan erääseen taloon, joka ei todellakaan ollut Hammerin maun mukaan riittävän suuri ja komea. Taloa täytyi tämän vuoksi peruskorjata satojentuhansien kruunujen arvosta. Hammer kuitenkin kyllästyi sekä taloon että tyttöön ja jätti hänet yksin suurine velkoineen.

Tälle tytölle Hammer oli kertonut vanhempiensa kuolleen, joten tytön hämmästys oli suuri, kun nämä yhtäkkiä soittivat ja halusivat puhua poikansa kanssa. Ehkä tämän seikan paljastuminen vaikutti siihen, että Hammer jätti tytön. Tämä sopii hyvin yhteen hänen myöhempien toimintatapojensa kanssa.

Jo nyt alkoi hahmottua selkeä kuva häikäilemättömästä huijarista, joka tallasi alleen kaikkea ja kaikkia vain voidakseen itse hyvin. Olisi mielenkiintoista pystyä näkemään tällaisen henkilön perimmäiset ajatukset. Ehkäpä tämän kaltaiset ihmiset alkavat ajan myötä itsekin uskoa kaikkiin valheisiinsa? Oli niin tai näin, heidän täytyi olla vaikeaa muistaa, mitä olivat kullekin sanoneet. Ehkä juuri tämä oli yksi syy Hammerin moniin asuntojen ja tuttavapiirin vaihtamisiin.

Tapaus Pia

Kun Hammeria koskeva uutinen oli julkaistu lehdissä, useat tohtori Hammerin huijauksen kohteeksi joutuneista ihmisistä ottivat yhteyttä poliisiin.

Sjællannissa asui 33-vuotias nainen – kutsukaamme häntä Piaksi – joka oli ollut naimisissa Hammerin kanssa. Heillä oli myös yhteinen lapsi. Pia oli tavannut tohtori Hammerin vuonna 1987 tai 1988 ja he olivat olleet naimisissa vuoteen 1991 saakka, jolloin Hammer oli yhtäkkiä ilmoittanut Pialle jättävänsä hänet.

Heidän ensimmäisen tapaamisensa yhteydessä Hammer oli kertonut olevansa erään suuren kuljetusliikkeen johtaja Århusissa. Pia, joka oli koulutukseltaan graafikko, oli tehnyt hänelle kuljetuspäällikön tittelillä varustetun käyntikortin. Pia ja Hammer tulivat taloudellisesti hyvin toimeen. Tosin Hammer ei ollut kuullutkaan mitään verojen tai muiden maksujen suorittamisesta yhteiskunnalle.

Kyseessä olevan kuljetusliikkeen omistajaan Pia tutustui Hammerin välityksellä, mutta ei kestänyt kovinkaan pitkään ennen kuin Hammer jo ilmoitti ostaneensa yrityksen. Hammer oli kieltänyt Piaa mainitsemasta tästä kenellekään. Hän kuitenkin sattui eräässä yhteydessä paljastamaan asian yhtiön todelliselle omistajalle, joka suhtautui kuulemaansa lievästi sanottuna hyvin ymmärtämättömästi. Hän teki Pialle selväksi, että Hammer ei ole koskaan ollut yhtiön johtaja, vaan hän on toiminut konsulttina tietyissä tehtävissä.

Jälleen kerran Hammer oli paljastunut sairaalloiseksi valehtelijaksi.

Pian tämän jälkeen Hammer lopetti työnsä kuljetusliikkeessä. Pia ei koskaan saanut tietää miksi. Ei ole kuitenkaan kaukaa haettua olettaa, että syynä oli valheellinen johtajan titteli.

Melko pian tämän jälkeen, vuonna 1990, Hammer perusti vartioimisliikkeen erään tuttavansa kanssa. Yrityksellä oli pian paljon työtehtäviä hoidettavanaan ja se teki runsaasti sopimuksia vartiointi- ja valvontatehtävien hoidosta. Sikäli kun Pia ymmärsi, yritys tuotti hyvin ja mitä hän asiasta muisti, verottaja ei saanut tietää näistä rahoista mitään. Yrityksessä oli ollut töissä erään väkivaltaiseksi tunnetun århusilaisen moottoripyöräkerhon jäsen – luonnollisesti hän oli saanut palkkansa pimeänä.

Pia väitti vartioimisliikkeen tuottaneen noin 100000 kruunua jokaisena toimintakuukautenaan. Kaikki kertyneet tulot oli luovutettu Hammerille, jonka vastuulla oli liikkeen kirjanpito. Tämä varmaankin sopi hänelle aivan loistavasti.

Vartioimisliikkeen rekisteröinnissä ilmeni kuitenkin ongelmia. Hammer väitti Pialle tämän johtuvan siitä, että hänen yhtiökumppanillaan ei ollut puhtaat paperit. Mutta myöhemmin Pia sai tietää tämän johtuneen Hammerin petoksista saamistaan rangaistuksista. Tosin asia selvisi hänelle vasta, kun Hammer oli jo jättänyt hänet. Vartioimisliike oli toiminnassa ainoastaan vajaat neljä kuukautta, jonka jälkeen Hammer kyllästyi ja lopetti sen toiminnan. Hän piti itsellään liikkeen koko pääoman, noin 300000 kruunua. Tästä summasta hän ei maksanut mitään veroja.

Hänen yhtiökumppaninsa jäi nuolemaan näppejään, sillä hän sai ainoastaan kaksi 50000 kruunun katteetonta sekkiä.

Luonnollisestikaan poliisia ei sotkettu asiaan, sillä asian luonteeseen kuului, että kukaan ulkopuolinen ei saanut päästä näkemään, mitä yhtiössä oikein oli tapahtunut.

Tämän jälkeen Pia matkusti Hammerin ja hänen muutamien ystäviensä kanssa lomalle Portugaliin. Kotiin palattuaan Hammer sai kammettua itsensä mukaan siivousyritykseen, jonka omisti eräs hänen tuttavansa. Tuttava oli hyvä siivoamaan ja Hammer oli hyvä olemaan johtajana, joksi hän välittömästi nimitti itsensä. Hän siirsi yrityksen uusiin toimitiloihin ja teki hankintoja sieltä ja täältä.

Ei kestänyt kovin kauaa, kun hän jo ilmoitti omistavansa yrityksen.

Hammerin ja Pian talo peruskorjattiin täydellisesti siivousyrityksen laskuun, mutta töistä aiheutueita laskuja ei kuitenkaan koskaan maksettu. Yritys ajautui konkurssiin, mutta kukaan velkojista ei saanut rahojaan.

Hammeria ei käynyt estäminen. Hän perusti pian uuden palveluyrityksen Pian nimiin. Tästä tytöllä ei tosin ollut mitään tietoa. Yritystoiminta ei kuitenkaan koskaan saanut oikein kunnolla ilmaa siipiensä alle. Suuria hankintoja tehtiin, liikehuoneistoja vuokrattiin sekä korjattiin suhteellisen surutta. Ainut mikä puuttui olivat asiakkaat.

Joulukuun lopulla vuona 1990 Hammer ilmoitti haluavansa erota Piasta. Asiasta oli turha enää keskustella. Hän jätti Pian ja melko pian tämän jälkeen alkoi laskuja tulvia. Hammer oli kadonnut eri yrityksistä vielä jäljellä olevine rahoineen. Pia jäi yksin ongelmien keskelle.

Pia epäili Hammerin olevan joko kokaiinin, amfetamiinin tai mahdollisesti molempien aineiden sekakäyttäjä, joka käytti rahansa huumeiden hankintaan. Hän kertoi myös Hammerin yrittäneen itsemurhaa joskus vuonna 1990, mutta hänet oli löydetty ajoissa.

Poliisi ei käynnistänyt vielä tutkintaa Pian kertomuksen perusteella, koska tiedettiin, että se ei johtaisi mihinkään puutteellisen kirjanpitoaineiston vuoksi – Hammeria vastaan ei ollut vielä riittävästi näyttöä. Monet olivat sitä mieltä, että Hammer oli hyvin perillä, miten hävittää tehtyjen laittomuuksien jäljet.

Tapaus Sanne

Pia kertoi myös, että vuoden 1993 puolivälissä hänelle oli soittanut eräs nuori nainen Kööpenhaminasta. Kutsukaamme häntä vaikka Sanneksi. Tyttö kertoi asuvansa Pian entisen miehen kanssa, ja nyt mies halusi saada kovin mielellään tapaamisoikeuden hänen ja Pian yhteiseen lapseen. Puhelun aikana Sanne kertoi aikovansa mennä naimisiin Hammerin kanssa, joka oli nykyisin lääkäri ja oli juuri avaamassa oman klinikan Kööpenhaminaan.

Pia hämmästyi suunnattomasti kuullessaan miehen muuttuneen yhtäkkiä lääkäriksi, ja hän sanoi Sannelle tämän oleva pelkkä myyjä eikä mitään muuta. Sanne luultavimmin uskoi enemmän Hammeria kuin häntä. Samalla Pia saattoi nähdä selvät merkit, mitä mies oli jälleen puuhaamassa.

Sanne tarttui Hammerin koukkuun joskus vuonna 1992.

Tyttö itse on kertonut seuraavan uskomattoman tarinan.

Sanne oli lukenut joskus marraskuussa vuonna 1992 sanomalehdestä, että hotelli Tåstrupissa järjestettäisiin urheiluseminaari, jonka osallistumismaksu oli 1500 kruunua. Koska Sanne oli liikunnanopettaja, seminaari kiinnosti häntä ja hän ilmoittautuikin siihen viiden muun tytön kanssa.

Tällä tavoin sai alkunsa kohtalon julma leikki Sannen kanssa, sillä seminaarin vetäjänä toimi itse tohtori Hammer. Hän kertoi laajoin sanankääntein olevansa urheilulääkäri, joka oli hyvin perillä urheiluvammoista. Tohtori Hammer kietoi Sannen valheiden ja kohteliaisuuksien verkkoon, ja kaikki voivatkin arvata, miten tämä päättyi; he alkoivat seurustella.

Tohtori Hammer asui tuohon aikaan Århusissa. Kertomansa mukaan hän oli ollut naimissa ja oli kahden lapsen isä.

Kaikeksi vahingoksi he pystyivät tapaamaan vain viikonloppuisin, koska Hammer oli arkipäivisin hyvin kiireinen Århusin, Lontoon ja Espanjan klinikoiden vuoksi. Jälleen kerran Hammer oli pystyttänyt valheiden pilvilinnan. Lontoossa hänen klinikkansa toimi erään huoneiston yhteydessä, kun sen sijaan Espanjassa hänellä oli kokonainen talo käytössään.

Hän oli valmistunut ortopedian kirurgiksi Englannissa ja suoritti tunnettujen urheilijoiden lajin harrastamisen yhteydessä syntyneiden vammojen leikkauksia niin Englannissa kuin Espanjassakin.

Sanne, joka oli vain 18-vuotias, uskoi kaikki nämä valheelliset tarinat sinisilmäisesti, mutta hänen isoäitiään ei ollut ihan niin helppo huijata – vanhuuden mukanaan tuoma näkemys. Sannen isoäiti sanoi, että hän ei luota Hammeriin. Hän vakuuttui kuitenkin lopulta, kun Hammer esitti englanninkielisen todistuksen tutkinnostaan. Sitä isoäiti ei tosin osannut lukea.

Sanne sitävastoin oli yhä enemmän haltioissaan. Käydessään Kööpenhaminassa tohtori Hammer asui aina kaupungin parhaassa hotellissa. Kävi myös niin, että mikäli sopivaa majapaikkaa ei ollut saatavissa Kööpenhaminasta, tohtori Hammerin täytyi matkustaa Malmöhön. Sanne vietti toisinaan jotain aikoja hotellissa hänen kanssaan.

Kun hän oli erään kerran Hammerin luona Århusissa, hänelle soitettiin asuntoon. Hammer oli kertonut puhelin jälkeen hyvin tärkeän näköisenä, että eräältä hänen klinikaltaan oli soitettu leikkauksessa ilmenneiden ongelmien takia. Hänen oli pakko itse lähteä suorittamaan kesken oleva monimutkainen lääketieteellinen toimenpide. Tohtori Hammer oli poissa kolmisen tuntia. Takaisin tultuaan hän oli kertonut S annelle suorittaneensa leikkauksen kameran avulla ja se oli onnistunut aivan loistavasti.

Marraskuussa vuonna 1992 Hammer oli käynyt katsomassa Espanjassa olevaa suurta klinikkaansa. Palattuaan Espanjasta hän oli kertonut Sannelle, että hänen rintaansa oli ilmestynyt nysty, mistä hän oli hyvin huolestunut.

Pian tämän jälkeen hän kertoi joutuneensa Århusin sairaalaan, missä hänellä todettiin olevan imusolmukesyöpä. Lääkärit olivat antaneet hänelle kaksi vuotta elinaikaa. Ymmärrettävästi tämä oli tehnyt Sanneen hyvin suuren vaikutuksen, mikä olikin ollut Hammerin tarkoitus.

Hän kosi Sannea ja selitti tälle, että näissä olosuhteissa olisi parasta mennä naimisiin, jotta Sanne voisi periä kaikki hänen rahansa ja maan eri puolilla olevat klinikat. Ei tarvita mitään yliluonnollisia kykyjä, jotta pystyy kuvittelemaan Sannen reaktion tässä tilanteessa.

Hammer kutoi vähitellen verkkonsa Sannen ympärille. Tytön vanhemmat olivat sitä mieltä, että Hammer voisi muuttaa heidän luokseen asumaan siihen saakka, kunnes nuoripari pystyisi hankkimaan oman kodin. Olihan aivan liian kallista asua hotellissa.

Myöhemmin paljastui Hammerin huijanneen hotellia, sillä hän katosi maksamatta 100000 kruunun laskujaan.

Hammerille rahalla ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Hänen ainoa ongelmansa oli saada siirretyksi rahat espanjalaisesta pankista, koska hänellä oli ongelmia Espanjan veroviranomaisten kanssa – Hammer selitti huolestunut ilme kasvoillaan.

No, ei kuitenkaan auttanut takertua pikkuseikkoihin. Nyt kun Hammer ja Sanne olivat päättäneet mennä naimisiin, oli itsestään selvää, että heidän tuli asua arvolleen sopivalla tavalla.

Hammer kutsui Sannen ja hänen vanhempansa katsomaan erästä omakotitaloa Frederiksbergissä. Rakennus oli valtava uima-altaineen sekä kaikkine mahdollisine hienouksineen.

Omakotitalon pystyisi hankkimaan vaatimattomalla 2,3 miljoonan kruunun käteissummalla. Hammer piti summaa hyvin kohtuullisena, ja hän kiersi ympäri taloa kiinteistönvälittäjän, Sannen ja tämän vanhempien kanssa esitellen samalla heille, minne sijoittaisi leikkaussalin, heräämön ja muut klinikan tarvitsemat huoneet. Kaikilla muilla paitsi Hammerilla oli rahat mukana, mutta tällä seikallahan ei ollut mitään merkitystä, koska hän oli niin rikas. Muuthan ainoastaan lainaisivat rahojaan hänelle hetkeksi.

Omakotitalon kaupasta kirjoitettiin kauppasopimus, ja kiinteistönvälittäjän palkkio oli melkoisen suuri. Tämän onnistuneen kaupan jälkeen Hammer avasi varmasti hyvän pullon punaviiniä.

Frederiksbergin kunnan kanssa ilmeni ongelmia, koska omakotitaloa tultaisiin käyttämään elinkeinonharjoittamiseen, mutta tästä seikasta kiinteistönvälittäjä lupasi huolehtia. Anomus lähetettiin myös tekniseen lautakuntaan, koska alueelle olisi kaavoitettava suuri pysäköintialue asiakkaiden autoja varten.

Oliko Hammer todellakin niin suuri psykopaatti, että hän teki kanssaihmisilleen mitä tahansa vain todistaakseen, että ei valehdellut? Ajan myötä aloin vähitellen uskoa kaikkein pahinta.

Vielä pahempaa oli, että tämä mahtava ja suuruudenhullu suunnitelma kuivui kokoon.

Tohtori Hammerin syöpä oli yhtäkkiä edennyt niin, että sitä ei voi enää leikata. Hän selitti Sannelle, että hänen kätensä olivat alkaneet vapista.

Näyttääkseen, miten hyvä vävy hän oli, hän vei Sannen Vanløseen katsomaan erästä taloa, jonka käteishinta oli miljoonan kruunun luokkaa. Kauppa ei kuitenkaan toteutunut, koska talo ei kelvannut Hammerille.

Hän asui edelleen Sannen ja hänen vanhempiensa luona. He päätyivät siihen, että hän ja Sanne voisivat tyytyä myös kerrostalohuoneistoon, kunhan se vain olisi riittävän suuri ja komea.

Urheiluklinikka Vanløseen

Samanaikaisesti Hammer käynnisti vielä yhden suurimittaisen projektin. Hän oli päättänyt kalustaa urheiluklinikan Vanløseen ja vuokrasi tätä tarkoitusta varten muutaman suuren ja mahtavan huoneiston, jotka täytyi luonnollisesti saneerata perusteellisesti. Sannen isä oli maalarimestari, joten hän sai hoidettavakseen maalausurakan. Kunnon appi hankki myös muut urakoitsijat, kuten puuseppiä, kirvesmiehiä, sähköasentajia, LVI-asentajia ja muita ammattimiehiä.

Korjaustyöt aloitettiin, mutta Hammer oli ovela ja ilmoitti huoneistot vuokranneelle kiinteistöyhtiölle, että sen kuului maksaa osa korjauskustannuksista, koska heidän omistamaansa kiinteistöä parannettiin olennaisesti. Tämähän oli hyvin ymmärrettävää. Lopulta päästin sopimukseen, jonka mukaan Hammer huolehtii henkilökohtaisesti urakoitsijoiden palkoista ja muista kustannuksista. Kiinteistöyhtiö suostui tähän vastentahtoisesti ja antoi Hammerille 60000 kruunua maksujen suorittamista varten. Nämä rahat Hammer luonnollisesti laittoi heti omaan taskuunsa. Urakoitsijat eivät saaneet ainuttakaan kruunua – ei edes Hammerin appi.

Samalla kiinteistöyhtiöllä oli useita hienoja huoneistoja Frederiksbergissä, ja Hammerin onnistui suostutella yhtiö vuokraamaan niistä yhden hänelle 7000 kruunun kuukausivuokralla. Itsestään selvää oli, että huoneisto ei kelvannut Hammerille sellaisenaan. Lattia piti uusia, samoin matot ja verhot. Hän sai nämän vaatimuksensa läpi.

Hammer siirsi maksamatta jätetyt huonekalut Århusista Frederiksbergiin. Hän ei maksanut edes niiden kuljetusta. Tehdäkseen huoneistosta viihtyisämmän hän tilasi sinne muun muassa erilaisia kukkaasetelmia 30000 kruunulla, mitä summaa hän ei koskaan maksanut. Samat suureelliset ostot tehtiin myös klinikalle.

Hammer julkaisi useissa eri sanomalehdissä ilmoituksen, missä hän haki healeria palvelukseensa – tietysti sopivaa maksusuoritusta vastaan. Ainakin yksi henkilö tarttui tähän syöttiin ja maksoi pyydetyn summan. Hammer pani rahat Sannen tilille ja sanoi niiden olevan lahja tälle. Valitettavasti Hammer joutui muutamaa päivää myöhemmin yhtäkkiä ylitsepääsemättömiin taloudellisiin vaikeuksiin, joten hänen oli pakko ottaa Sannen lahja takaisin itselleen.

Rakkautta ilmassa

Ilmeisesti tohtori Hammer tunsi jostain syystä erityistä tarvetta osoittaa olevansa juuri sellainen henkilö, jollaisen vaikutelman hän oli antanut itsestään Sannelle ja tämän perheelle.

Sannen syntymäpäivänä – 20. päivänä helmikuuta 1993 – Hammer kutsui hänet komeaan ravintolaan Kööpenhaminassa, mikä oli suuri yllätys Sannelle. Jo alkutahdit olivat tuhlailevan loisteliaita, Hammer oli kutsunut juhliin noin 30 henkilöä, jotka kaikki haettiin valkoisilla loistoautoilla kodeistaan ravintolaan. Kustannuksissa ei säästelty. Juhlat maksoivat kaikkiaan noin 27 000 kruunua.

Miksi Hammer valitsi juuri kyseisen ravintolan mahtavan esityksensä tukijaksi?

Tutkijat kävivät Kööpenhaminassa tapaamassa ravintolan omistajaa, joka kertoi tutustuneensa tohtori Hammeriin uudenvuodenaattona 1992. Tällöin hän oli kunnioittanut ravintolaa muutamien ystäviensä kanssa tekemällään vierailulla. Hammer oli kehunut suurieleisesti klinikoillaan ja tehnyt hyvin selväksi oman asemansa niissä. Hän oli tilannut ilman epäilystäkään lähes 3000 kruunua maksavaa samppanjaa. Sitä vastoin hänellä oli jälleen kerran vaikeuksia ulkomaisen pankkinsa kanssa, joten hän halusi mielellään tilauksestaan laskun, minkä hän myös sai.

Kummallista kyllä, Hammer maksoi kyseisen laskun kaksi viikkoa myöhemmin. Hän oli ehkä jo tuolloin suunnitellut palavaansa joskus uudelleen ravintolaan ottamaan revanssin?

Melko pian tämän jälkeen tohtori Hammer tilasi ravintolasta loisteliaan illallisen noin 50 hengelle. He viettäisivät hänen morsiamensa 18-vuotissyntymäpäivää helmikuun 20. vuonna 1993. Samassa tilaisuudessa julkistettaisiin myös heidän kihlauksensa. Kaiken täytyi pysyä ehdottoman salassa rakkauden kohteena olevalta tytöltä.

Ravintolan omistaja halusi tilauksesta 10000 kruunun etumaksun. Tämä ei aiheuttaisi minkäänlaisia vaikeuksia, sillä olihan Hammer lääkäri, jolla oli runsaasti rahaa. Summaa ei kuitenkaan koskaan maksettu. Ravintoloitsija oli saanut Hammerilta puhelinnumeron, mistä hänet tavoittaisi. Hammer oli kertonut työskentelevänsä Risskovin sairaalassa Århusin ulkopuolella. Ravintoloitsija soitti sinne eräänä päivänä ja myös tavoitti Hammerin. Myöhemmin tuli ilmi, että hän oli soittanut sairaalan potilasnumeroon. Hammerin oli siis täytynyt olla sairaalassa hoidettavana juuri tuohon aikaan. Ravintolan omistaja rauhoittui, kun hän totesi Hammerin todellakin olevan työssä sairaalassa, eikä enää vaatinut 10000 kruunun etumaksua juhlaillasta.

Helmikuun 2. päivä 1993 Hammer kirjoitti ravintolan omistajalle kirjeen, missä hän lopullisesti varmisti tilauksensa ravintolaan. Hän oli huomioinut kaiken aina pienintä yksityiskohtaan myöten: pöytäliinojen, kynttilänjalkojen ja nimikorttien värit sekä muut vastaavat pikku hienoudet. Ruokalistalla olevien eri ruokalajien sanamuotoja oli korjattava ja viinit oli sovitettava eri ruokalajeihin hyvin huolellisesti.

Rauhoittaakseen vielä ravintoloitsijaa Hammer kirjoitti seuraavan kirjeen, joka on syytä siteerata hyvin tarkasti:

"Välittömästi jälkiruoan jälkeen Teitä pyydetään olemaan valmiina tarjoamaan lasillinen samppanjaa kaikille, koska tällöin tulee tapahtumaan kaksoiskosinta.

Tämän seurauksena tulevat häät tullaan viettämään kaksoishäinä. Nämä häät on suunniteltu pidettäväksi heinäkuussa 65 häävieraan läsnäollessa ja toivon mukaan myös ne pidetään Teidän ravintolassanne. Minä pyydänkin Teitä kohteliaimmin tarkistamaan lauantaipäivien varaustilanteen. Olkaa ystävällinen ja varatkaa riittävästi tilaa sekä esityksille että tanssille.

Kuten olen jo aiemmin Teille maininnut, kuitenkaan vielä mitään lupaamatta, tullaan suuressa perhepiirissämme järjestämään kuluvan vuoden aikana lisäksi kaksi muuta suurta tilaisuutta.

Kuten Teille on ilmoitettu pankkiyhteystietoni (väärennetty kirje), Teitä pyydetään ystävällisimmin lähettämään vahvistuksenne sekä loppulasku alla olevaan osoitteeseen – ja kuten puhelimessa selvitimme – järjestelyistä huolehtii Espanjan osasto. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että lasku muotoillaan juuri kyseisellä tavalla".

Hammer ilmoitti keksityn nimen espanjalaiselle klinikalle, jonka osoite vaikutti olevan Risskovissa.

Juhlatilaisuus sujui luonnollisesti vakiintuneen tyylikkäästi ja se oli täysin ilmainen. Mutta tämän tiesi ainoastaan Hammer!

Mutta voi huokaus, arki oli jälleen edessä. Ravintolan omistaja kirjoitti juhlatilaisuudesta 26653 kruunun laskun ja lähetti sen espanjalaiselle klinikalle Risskoviin. Kolmen viikon kuluttua hän lähetti muistutuslaskun samaan osoitteeseen ilman, että mitään tapahtui. Hän pyysi samalla Hammeria palauttamaan kaksoishäitä koskevan alustavasti sovitun tilausvahvistuksen. Ilmeisesti hän oli saanut tohtorista kyllikseen.

Ihmeellistä kyllä Hammer vastasi ravintoloitsijan lähettämään kirjeeseen helmikuun 6. päivä 1993. Myös tämä hänen kirjeensä oli niin sujuvasti kirjoitettu, että se kannattaa siteerata kokonaisuudessaan:

"Ensinnäkin meidän täytyy pahoitella pitkää viivettä, ennen kuin sovittu suoritus on saapunut Teille. Syynä tähän on ollut tilikauden muutos. Kuten Jettelle on aiemmin mainittu, on siirto tehty ja se tullaan lähettämään Teille Bilbaon kautta. Pahoittelemme tapahtunutta, jota ei voitu kuitenkaan välttää, koska kesti aivan liian kauan, ennen kuin allekirjoittanut itse oli paikalla. Tämä johtui sairaudestani.

Samalla haluan kiinnittää huomionne suunnitellun hääpäivän siirtymisen myöhempään ajankohtaan edessä olevan leikkauksen takia.

Allekirjoittanut palaa asiaan myöhempänä ajankohtana.

PS: Urheiluklinikka on edelleen mukana kansainvälisessä toiminnassa ja me suosittelemme teitä".

Ravintolan omistaja yritti tavoittaa Hammeria periäkseen häneltä velkasumman, mutta ei löytänyt häntä. Hän halusi mieluiten unohtaa kaiken Hammerista ja sen, miten häntä huijattiin tässä asiassa. Ravintolan omistaja piti turhana tehdä asiasta rikosilmoitusta.

Romantiikka kukkii

Näin