Rikosreportaasi Pohjoismaista 1997

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Pohjoismaista on kokoelma jännittäviä ja autenttisia poliisitarinoita Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Tarinat ovat rikostutkimuksissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Tarinat ovat saaneet päätöksensä ja rikosten tekijät on tuomittu. Rikosreportaasit ovat hengästyttävää luettavaa, sillä totuus on usein tarua ihmeellisempää. Lukija pääsee kurkistamaan Skandinavian poliisihistorian dramaattisimpiin tarinoihin ja tutustumaan siihen palapeliin, joka on koottava syyllisten löytämiseksi. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 2, 2018
• ISBN: 9788711972427

Book preview

www.egmont.com

Rikostapauksia · Tanska

Kultalintu huijasi kaikkia

Erik Rasmussen, kriminalkommissær, Løgstør.

---

Kokeneet poliisimiehet oppivat tuntemaan mitä erilaisimpia rikoksen tekotapoja; jotkut tekotavoista esiintyvät uudestaan vuodesta toiseen.

Yhtä säännöllisesti rikollisista saadaan tietoja poliisin tiedustelukanavien kautta. Tällä tavoin poliisi saa tietoonsa, että tietyn tekotavan omaava poliisin tuttu on jälleen vapaana ja mukana rikollisessa toiminnassa. Näin saatiin tiedot myös Kultalinnusta. Hän käytti hyvin omaperäistä tekotapaa, jonka osa poliiseista varmasti tunnistaa.

---

Fjerritslev sijaitsee Pohjois-Jyllannissa Ålborgin ja Thistedin välissä. Se on mukava pieni kaupunki, missä on noin 3500 asukasta. Siellä on kouluja, kauppaliikkeitä, raatihuone, elokuvateatteri ja – unohtamatta yhtä – Fjerritslevin Sanomia, joka on lähes pakollista luettavaa kaupungissa.

Fjerritslev kuuluu Løgstørin poliisipiiriin, joka sijaitsee toisella puolella Lim-vuonoa, suunnilleen 15 kilometriä lounaaseen. Fjerritslevin kunnan noin 8000 hengen asukasluku lähes kaksinkertaistuu kesän ajaksi; kunta on vain muutamien kilometrien päässä Jammerbugtenin rannikolta, missä on lukuisia kesämökkejä.

Miljonääri saapuu kaupunkiin

Maalis-huhtikuussa 1992 Fjerritslevissä koettiin kummallinen tapahtuma. Huhuttiin, että salaperäinen miljonääritär oli ilmestynyt kaupunkiin. Yhdessä paikallisen kiinteistönvälittäjän kanssa hän yritti ostaa mitä suurimman salaperäisyyden vallitessa kiinteistöjä, kesähuviloita ja muuta vastaavaa omaisuutta hankkiakseen omistukseensa lomakeskuksen. Ostot oli määrä tehdä niin hillitysti kuin mahdollista, jotta talojen hinnat eivät olisi lähteneet nousuun.

Tuona keväänä vallitsi tietynlainen pessimismi, mikä johtui hallituksen säästötoimenpiteistä valtion talouden saamiseksi nousuun. Tämän takia monet alueen taloista olivat myynnissä.

Huhtikuun 2. päivänä Fjerritslevin kunnanjohtaja kääntyi Løgstørin poliisin puoleen kysyäkseen, pystyisikö poliisi mahdollisesti auttamaan miljonäärinaisen henkilöllisyyden varmistamisessa. Yhdessä alueen kiinteistönvälittäjän kanssa nainen oli tehnyt sopimukset noin 20 kiinteistön ostosta kunnan kesämökkialueelta.

Nainen ja kiinteistönvälittäjä olivat tavanneet pormestarin, kunnanjohtajan, tilintarkastajia ja teknikoita. Nainen oli selittänyt heille, että hän hallitsi suurta isältään peräisin olevaa omaisuutta. Isä omisti hotellin Englannissa ja oli kiinnostunut alasta.

Koska isä oli onnistunut irrottamaan merkittävän määrän varoja, jotka hän halusi sijoittaa Pohjois-Jyllannissa sijaitsevaan lomakohteeseen, hän oli antanut tyttärensä tehtäväksi tarkoitukseen sopivan alueen valitsemisen. Maa- ja kiinteistökaupat oli määrä tehdä hienotunteisesti.

Kiinteistönvälittäjän kanssa nainen oli löytänyt sopivan alueen Fjerritslevin kunnasta, ja hän oli nyt valmis antamaan tarkempia tietoja isänsä tarkoituksesta. Tämä tulisi tapahtumaan seuraavana lauantaina pidettävässä kokouksessa, jossa nainen halusi kunnan edustajien sekä kiinteistöjen omistajien ja heidän edustajiensa olevan läsnä allekirjoittamassa sopimuksen.

Kunnanjohtaja ja pormestari olivat saaneet hyvän vaikutelman naisesta ja hänen suunnitelmistaan. Lomakeskus tulisi käsittämään erilaisia toimintoja kesävieraille. Naisella oli hallussaan laskelmat ja talousarvio kyseisestä lomakeskuksesta, mutta hän ei näyttänyt niitä kokouksessa. Hän sai tukea kiinteistönvälittäjältä, joka kirjallisesti todisti naisen esittämät tiedot oikeiksi ja vahvisti hänen taloudellisen toimintakykynsä. Neuvotteluissa ei ollut kuitenkaan tullut esiin mitään konkreettisia tietoja, mutta nainen oli luvannut sekä tilintarkastajien että asianajajien antavan niistä tietoja.

Kunnanjohtajalla ei ollut oikeastaan mitään syytä epäluuloon ensimmäisen tapaamisen perusteella, mutta hän ei ollut onnistunut saamaan vahvistusta naisen henkilöllisyydestä eikä muista naista koskevista tiedoista tavanomaisten lähteiden kautta. Kiinteistönvälittäjäkään ei vastannut tiedusteluihin, sillä hän oli usein poissa liikkeestä. Välitystoimisto oli tilapäisesti suljettu, mutta luotettavan tietolähteen ansiosta kunnanjohtaja tiesi, että pari oli nähty viime aikoina Fjerritslevissä ajamassa tuliterällä, kalleinta mallia olevalla BMW:llä.

Kunnanjohtaja ei halunnut saattaa tätä mielenkiintoista naista epämiellyttävään tilanteeseen ja myös hän halusi mielellään lomakeskuksen kuntaan, mutta hän ei halunnut tulla petetyksi. Sekä hän että pormestari tarvitsivat enemmän tosiseikkoja tuekseen. Nyt heillä ei ollut edes tietoa siitä, kuka nainen oli.

Kuka nainen on?

Poliisin tiedustelut Fjerritslevin seudun asioista hyvin perillä olevilta ja luotettavilta henkilöiltä osoittivat, että myös he olivat kuulleet huhuja tai tavanneet miljonäärinaisen sekä kiinteistönvälittäjän. He olivat myös nähneet näiden kalliin auton, joka ei ollut näyttänyt miltään vuokra-autolta.

Eräs Fjerritslevin Sanomien toimittaja kertoi, että lehti aikoi julkaista artikkelin naisen kiinteistökaupoista. Toimittaja sanoi olevansa vakuuttunut, että kyseessä olivat todelliset kiinteistökaupat lomakeskuksen toteuttamiseksi.

Toimittaja tiesi nuoren miljonäärittären nimen, mutta hän ei ollut onnistunut saamaan tältä vielä haastattelua. Nainen oli alkuperältään tanskalainen.

Naisen etunimi oli Kristina, mutta hänen käyttämänsä sukunimi oli epätavallinen. Kävi ilmi, että ainoastaan kolmella henkilöllä oli kyseinen sukunimi Tanskassa ja he kaikki asuivat Kööpenhaminan seudulla.

Ensimmäinen henkilö, johon tutkijat saivat yhteyden, oli nuori nainen, mutta hän ei tuntenut Kristinaa. Sitä vastoin hänellä oli Per-niminen veli, jolla oli ollut vuoden 1991 syksystä jouluun saakka salamyhkäistä liiketoimintaa englantilaisen miljonäärinaisen kanssa. Nainen oli tanskalaista alkuperää ja hänen nimensä oli Kristina.

Aikaisemman uhrin kuvaus

Tutkijoiden esittäessä asiansa puhelimessa Perille, hän ei aluksi ollut erityisen halukas antamaan mitään tietoja. Mutta kun hänelle kerrottiin kiinteistökaupoista Fjerritslevissä ja kun hän sai kuvauksen miljonäärittärestä, niin hän tuli vakuuttuneeksi, että kyseessä täytyi olla sama nainen, joka oli ollut sekä hänen työnantajansa että rakastajattarensa.

Nainen oli jättänyt Perin vähän ennen vuoden 1991 joulua matkustaakseen Jyllantiin tyttärensä sairauden ja sittemmin kuoleman takia. Sen jälkeen hän oli aikonut tehdä liikematkoja Thaimaahan, Kanadaan, Yhdysvaltoihin ja Hollantiin isänsä toimeksiannosta. Hänen oli määrä valvoa isänsä etuja, pääasiallisesti tarkastamalla keittiöiden laatutasoja eri hotelleissa, joissa isä oli osakkaana.

Per ei ollut kuullut Kristinasta pitkään aikaan mitään. Mutta Kristina oli kertonut toiminnastaan Perille ja vienyt Perin läsnäollessa asiakirjoja asianajajille sekä ollut puhelin- ja telekopioyhteydessä ulkomaisiin tilintarkastajiin sekä kiinteistönvälittäjiin. Tämä kaikki oli tapahtunut niin ammattimaisella tavalla, että Perin käsityksen mukaan Kristinalla täytyi olla pätevyyttä siihen. Per ei kuitenkaan pitänyt siitä, että nainen esiintyi Jyllannissa hänen sukunimellään. Sen vuoksi hän oli vähitellen valmis uskomaan, että häntä oli huijattu perusteellisesti.

Per kertoi, että hän oli tavannut Kristinan joulukuun alussa vuonna 1991 eräässä kööpenhaminalaisessa ravintolassa. Kristina oli tullut Perin luokse ja kertonut, että hän oli äskettäin saapunut Tanskaan Englannista ja hänen pitäisi tutkia isänsä puolesta mahdollisuuksia rahojen sijoittamiseen. Isän suuren kiinnostuksen kohteena olivat hotellit ympäri maailmaa, ja nyt hänen katseensa oli suunnattu Kööpenhaminaan. Hän oli sen vuoksi lähettänyt Kristinan edeltä käsin tutustumaan paikkoihin.

Kristina asui hotelli Richmondissa, ja Per otti hänet todesta. Kristina kertoi tarvitsevansa yksityistä autonkuljettajaa, koska hän aikoi matkustella melko paljon. Hänen edellinen autonkuljettajansa oli äskettäin lopettanut, joten Per voisi ottaa tehtävän vastaan.

Per oli ollut hieman epäluuloinen, mutta mikään ei ollut kuitenkaan näyttänyt siltä, että Kristina olisi keksinyt kaiken. Per tuli lopulta täysin vakuuttuneeksi Kristinan otettua hänet mukaansa Fordeja myyvään autoliikkeeseen. Kristina sopi ostavansa käytetyn, yli 200000 kruunua maksavan Ford Scorpio 2,4 GLI:n. Autoon asennettaisiin vielä erikoisvarusteita ennen toimitusta.

Seuraavina päivinä he tapasivat Perin luona ennen kuin he ajelivat ympäriinsä katselemassa asuntoja, joista Kristina oli kiinnostunut ja joihin eräs kiinteistönvälitysliike oli hänet neuvonut. He kävivät katsomassa kiinteistönvälittäjän kanssa lukuisia miljoonaluokan asuntoja ja huviloita sekä Kristinan itsensä että hänen isänsä laskuun.

Ei epäillyt lainkaan

Per kävi töissä, joten hän ei voinut olla Kristinan mukana joka päivä. He tapasivat kuitenkin toisensa päivittäin Perin asunnossa, missä Kristina kertoi erilaisista toimistaan. Hänen isänsä, Kristinan henkivartija ja koko perhe tulisi Kööpenhaminaan Kanadasta ja asuisi hotelli d’Angleterressä. Isän oli määrä tuolloin hyväksyä tyttären toimenpide palkata Per yksityiseksi autonkuljettajaksi.

Koko ajan ilmeni uusia esteitä, joten Per ei saanut koskaan tavata perhettä. Myös rahojen toimituksessa Hollannista syntyi ongelmia. Perin oli kuitenkin joka tapauksessa määrä tavata Kristinan isä uudenvuoden aattona tämän syntymäpäiväjuhlien yhteydessä Rødovressa Danmus-nimisessä krouvissa, jonne oli tulossa myös perhe sekä liikekumppaneita.

Per ei epäillyt mitään, vaikka he eivät koskaan saaneetkaan autoliikkeestä tilattua autoa käyttöönsä. Kristina oli vaikuttanut niin uskottavalta ja hän oli näyttänyt useita asiaan liittyviä virallisia asiakirjoja. Asunnot, joihin Kristina oli ihastunut, jouduttaisiin korjaamaan kalliisti ja sen vuoksi niitäkin koskevat suunnitelmat menivät myttyyn.

Per ei myöskään koskaan tavannut Kristinan perhettä, sillä tällä kertaa tapahtui jotain niin järkyttävää, että Kristinan Englannissa asunut Cecilie-tytär joutui vähän ennen joulua Mermaidin sairaalaan Ebeltoftiin. Kristinan oli pakko matkustaa sinne perheen kanssa, koska lapsen tila oli kriittinen. Cecilie kuoli, joten Per ymmärsi erittäin hyvin, että Kristinan ja perheen täytyi jäädä Jyllantiin hautajaisiin saakka.

Kummallinen suhde

Kristinan matkustettua pois Per sai häneltä kiihkeän rakkauskirjeen ja sähkösanoman. Per ei oikein tiennyt, mihin hänen pitäisi uskoa, sillä Kristina oli antanut hänelle puhelinnumeron Thistediin, mutta kun hän soitti numeroon, siinä vastasi eräs toinen nainen, joka lupasi toimittaa Perin viestin Kristinalle.

Per ei ollut kuullut Kristinasta mitään vähään aikaan eikä hän tiennyt, johtuiko se Kristinan liikematkoista vai siitä, että häntä oli huijattu.

Eräänä päivänä Per sai kirjeen henkilöltä, joka oli kiinnostunut ostamaan hänen asuntonsa.

Koska asunto ei ollut myynnissä, Per säikähti. Kristina oli saanut avaimet asuntoon ja nyt hän oli kenties aikeissa myydä sen. Per vaihtoi sen vuoksi asunnon lukot ja hankki salaisen puhelinnumeron.

Per oli halukas antamaan Kristinasta tietoja tutkijoille, minkä hän myös teki.

Hänen kuvauksensa Kristinasta vastasi täysin niitä tietoja, joita tutkija oli saanut Fjerritslevissä oleskelevasta naisesta. Tutkija soitti Perin Kristinalta saamaan puhelinnumeroon. Poliisimies sai yhteyden vanhahkoon Thistedissä asuvaan naiseen ja hän selitti asiansa tälle.

Nainen kertoi asuvansa eläkeläisasunnossa. Oikeastaan siellä ei saanut asua hänen lisäkseen ketään muuta, mutta hän oli hyväksynyt, että hänen lapsenlapsensa Katrine käytti samaa postiosoitetta.

Yksi thistediläisen naisen ensimmäisistä kysymyksistä oli:

– Mitä Katrine on nyt keksinyt?

Sen jälkeen hän kertoi, että 24-vuotias Katrine vastasi tutkijan esittämää kuvausta. Nainen ilmoitti, että Katrine oli asunut hänen luonaan joulun pyhien ajan, mutta muuttanut sitten pois.

Katrinella oli ollut vaikea lapsuus. Äiti oli kuollut, ja eräällä maatilalla Morsissa työskennellyt isä ei ollut välittänyt tytöstä, joten tämä oli elänyt ikään kuin haavemaailmassa.

Nainen vahvisti, että hänelle oli tullut puhelinsoittoja, joissa oli kysytty yhtä naista eräällä toisella nimellä. Hän oli otaksunut kyseessä olleen nimen, jonka Katrine oli ilmoittanut jollekulle, jonka kanssa hän ei halunnut olla tekemisissä. Vuoden aikana tytön elämään oli kuulunut muutamia miehiä.

Nainen vahvisti myös, että Katrinella oli tytär, mutta niin paljon kuin hän tiesi asiasta, tämä tytär voi hyvin. Hän lupasi kehottaa Katrinea ottamaan yhteyttä tutkijaan.

Tiedustelut käynnistetään

Tutkija etsi kiinteistönvälittäjää ja tämän naispuolista asiakasta sekä kiinteistönvälitystoimistosta että asunnolta Fjerritslevistä, mutta kukaan ei ollut nähnyt heitä hetkeen.

Tiedustellessaan asiaa hotelli Sletterstrandista Fjerritslevissä tutkija sai tietää Fjerritslevin Ejendomshandelin tilanneen lounaan seuraavaksi lauantaiksi suurelle joukolle vieraita. Silloin sinne oli määrä tulla sekä asianajajia, kesämökkien myyjiä ja ostajia että kunnan henkilöstöä. Hotellissa tunnettiin kiinteistönvälittäjä. Tutkija pyysi hotellia hoitamaan tilauksen kuten oli suunniteltu, muussa tapauksessa vaarana oli, ettei mitään selviäisikään.

Tutkija kääntyi seudun suurimman BMW-kauppiaan puoleen. Esiteltyään asiansa, hän sai keskustella erään automyyjän kanssa. Myyjä selitti, että tutkijan oli täytynyt saada väärää tietoa.

Liike oli myynyt uuden BMW:n eräälle pariskunnalle, ja mies oli ilmoittanut edustavansa Fjerritslevin Ejendomshandelia. Tämä oli saatu myös vahvistettua. Nainen oli miljonääri, jolla ei ollut vakituista asuntoa Tanskassa. Sitä vastoin hänellä oli suhteita sekä asianajajiin että tilintarkastajiin, jotka pystyivät takaamaan hänen luottokelpoisuutensa.

Pariskunta oli vaikuttanut epätavallisen hyvin tuntevan toiveensa auton suhteen, mutta autoliikkeellä ei ollut ollut ostajien haluamaa, tietyllä metallinhohtovärillä ja kattoluukulla varustettua autoa. Tämän vuoksi sellainen oli tilattu.

Korvaukseksi odotusajasta pariskunta oli saanut lainata samaa mallia olevan esittelyauton. Auto, josta pariskunta oli kirjoittanut tilaussopimuksen, maksoi hieman alle miljoona kruunua. Heidän haltuunsa saama auto ei ollut ihan yhtä kallis, mutta kuitenkin edustusauto.

Kiinteistönvälittäjä oli merkitty tilaukseen ostajaksi, koska asiakkaiden mukaan se oli ollut yksinkertaisinta. Olihan mies kirjoilla Tanskassa ja se helpotti muun muassa rahojen siirtoa.

Myyjä oli täysin vakuuttunut, että poliisi oli erehtynyt pariskunnan suhteen. Joka tapauksessa nainen oli miljonääri, joka hän väitti olevansa. Myyjä kuitenkin ilmoittaisi asiasta esimiehilleen ja ottaisi paremmin selvää asiakkaistaan. Tilausvahvistus lähetettiin telekopiona tutkijalle, ja kiinteistönvälittäjä oli allekirjoittanut tilauksen ostajana, kuten aiemmin mainittiin.

Hanke tulee tunnetuksi

Paikallislehti Fjerritslevin Sanomat ja alueellinen lehti Aalborg Stiftstidende sekä television Pohjois-Jyllannin toimitus olivat saaneet vihiä Fjerritslevin talokaupoista. Uutisesta, näistä viime päivien aikana tapahtuneesta 20 kiinteistökaupasta, tuli lähinnä sensaatio. Se johtui siitä mystiikasta, joka liittyi osaan kauppoja – ne oli tehty myöhään yöllä – ja se sai mielikuvituksen laukkaamaan. Tiedotusvälineet olivat asennoituneet hankkimaan tietoja tulevasta kokouksesta hotelli Sletterstradissa saadakseen selvyyttä tästä jännittävästä hankkeesta.

Eräs TV-toimittajista lausui kuitenkin varoituksen omassa osuudessaan: kaikkihan oli hyvin, mutta ei sopinut unohtaa, että aprillipäivä oli lähellä!

Taustaksi jutun saamalle julkisuudelle ja poliisin hankkimille tiedoille koko lomahanketta täytyi pitää mielikuvituksen tuotteena. Mikään ei osoittanut, että miljonääri olisi ollut edes olemassa, vaan nainen oli hyvin taitavasti petoksia tekevä. Tutkija oli selvittänyt naisen henkilöllisyyden, ja nyt hänet täytyi vain löytää.

Poliisin rekisterit osoittivat naisen syyllistyneen aikaisemminkin moniin petoksiin. Kukaan ei ollut ihmetellyt, kun nainen puhui tanskaa, vaikka hän oli kertonut olleensa Englannissa useita vuosia ennen Fjerritsleviin ilmestymistään.

Nopean päätöksen jälkeen poliisi ilmoitti kaikille asian osapuolille, että lomahankkeen oli täytynyt syntyä naisen mielikuvituksesta. Lisäksi Fjerritslevin Sanomien annettiin julkaista tämä tieto.

BMW:n toimittaneen liikkeen eräs myyjistä ilmoitti poliisille, että liike tarvitsi pariskunnan käytössä olevaa autoa välittömästi ja että he antaisivat poliisille kaiken tarvittavan avun parin löytämiseksi. Jo samana iltana myyjä kääntyi tutkijan puoleen ilmoittaen naisen ja kiinteistönvälittäjän asuvan Skivessä hotelli Hiltopissa.

He olivat sopineet tapaavansa pariskunnan Hvalpsundissa. Tekosyynä käytettiin sitä, että liike oli saanut ostajan pariskunnalla lainassa olevalle autolle. Liike luovuttaisi toisen auton heidän käyttöönsä. Vaihdon oli määrä tapahtua Hvalpsundin satamassa. Pariskunta oli luvannut tulla paikalle sovittuun aikaan. Nyt liike puolestaan halusi poliisin apua.

Kultalintu otetaan kiinni

Tutkija ajoi välittömästi Hvalpsundiin. Satama-alueelle oli pysäköity BMW, jossa istui kaksi henkilöä. Tutkija meni auton luo ja esitteli itsensä. Hän kysyi kuljettajalta, oliko tämä kiinteistönvälittäjä Fjerritslevistä ja oliko matkustaja nimeltään Kristina. Kuljettaja vastasi myöntävästi. Tutkija kysyi tämän jälkeen naiselta, oliko tämä nimeltään Katrine. Kysymys aiheutti sen, että molemmat autossa olleet kovaäänisesti ilmoittivat tyytymättömyytensä kysymykseen.

Toinen auto pysähtyi samanaikaisesti paikalle ja kolme ilmiselvästi vihaista miestä nousi siitä ulos alkaen kiertää BMW:tä etsien mahdollisia naarmuja tai kolhuja. Tällöin nainen myönsi kiireesti olevansa Katrine, mikä selvästi järkytti kiinteistönvälittäjää.

Molemmat pidätettiin ja he joutuivat siirtymään BMW:stä poliisin Ford Escortin takapenkille. Se kävi helposti, osittain sen vuoksi, että vihaiset miehet auton luona olisivat myös halunneet vaihtaa muutaman sanan pariskunnan kanssa.

Matkalla Løgstørin poliisiasemalle nainen oli hyvin masentunut ja aivan hiljaa. Kiinteistönvälittäjä vaikutti lähinnä olevan paniikissa ja vaati vastauksia lukuisiin kysymyksiin.

Ensinnäkin hän oli järkyttynyt tiedosta, että nainen oli aivan joku muu kuin hän oli luullut. Kiinteistönvälittäjä oli selvästi alkanut kaavailla häitä ja mukavaa tulevaisuutta naisen rahojen turvin. Nyt hän pelkäsi liikeyrityksensä puolesta, kun huijaus paljastuisi.

Katrinen tarina

Løgstørin poliisiasemalla Katrine selitti, että kaikki, mitä hän oli kertonut Fjerritslevissä tapaamilleen ihmisille, oli valhetta alusta loppuun.

Hän myönsi myös aiemmin syyllistyneensä petoksiin, mutta ei kuitenkaan mihinkään tämänkaltaiseen. Hän kertoi kyvystään tuoda haaveensa esiin siten, että muut uskoivat niihin.

Katrine oli elänyt sosiaaliavun turvin jo useita vuosia. Hän ei ollut voinut vastustaa kiusausta käyttää hyväkseen tilaisuuksia tavattuaan nuoria miehiä, jotka ilmeisesti uskoivat hänen tarinoihinsa. Hän oli havainnut valheiden ja petoksien olleen vastapainoa hänen ikävälle ja sisällöttömälle elämälleen. Hän oli jatkanut keksittyjen, vastapuolessa odotuksia herättävien tarinoidensa kertomista. Hänen kanssaan he kuvittelivat saavansa jännittävän elämän, tai kuten kiinteistönvälittäjä, joka oli vakuuttunut siitä, että hän oli löytänyt oikean kultakimpaleen.

Kysyttäessä miten hän oli onnistunut huijaamaan asianajajia, kiinteistönvälittäjiä, tilintarkastajia ja osittain myös julkisia viranomaisia, Katrine selitti, että hän oli lukemalla oppinut liike-elämää. Hän oli siten osannut tehdä keskeisiä kysymyksiä. Samanaikaisesti hän oli käyttänyt hyväkseen liikenaiselle luonnollisesti kuuluvaa oikeutta olla tietämättä kaikkia asioita.

Pelkällä maininnalla suurista rahoistaan hän pystyi ostamaan vaadittavaa asiantuntemusta eikä hänellä ollut koskaan vaikeuksia keskustella asianajajien tai tilintarkastajien kanssa. Näiden rahojen takia he olivat myös hyvin hienotunteisia häntä kohtaan kokouksissa, minkä vuoksi hän oli voinut mennä paljon pidemmälle kuin oli alun perin ajatellut. Hän oli oikeastaan halunnut vain hieman huomiota osakseen.

Katrine vahvisti Perin kertomuksen siitä, kuinka he olivat tavanneet Kööpenhaminassa ja Perin kuvauksen tapahtumien kulusta. Katrine katsoi kuitenkin, että hän ei ollut tuossa yhteydessä pettänyt ketään. Valheissa hän sen sijaan oli elänyt, mitä hän valitteli.

Katrine selitti, että hänellä oli ollut vaikea lapsuus. Hänen äitinsä oli kuollut, kun hän oli ollut pieni. Sisarukset eivät olleet välittäneet hänestä, ja isä oli muuttanut yhteen erään toisen naisen kanssa, joka ei ollut halunnut kuullakaan hänestä. Koulussa häntä oli kiusattu. Ainoastaan äidinäiti oli antanut hänelle rakkautta.

Katrine vannoi, että kiinteistönvälittäjää ei voitu syyttää mistään niistä teoista, joita he olivat yhdessä tehneet. Hänhän oli ottanut yhteyttä mieheen ja hän oli yksin keksinyt suunnitelman lomahankkeesta saatuaan tietää, kuinka monta taloa välitystoimistolla oli Fjerritslevissä myynnissä.

Sitten asiat olivat vain kulkeneet eteenpäin. Koko hanke oli saanut luotettavan leiman kiinteistönvälittäjän liiketoiminnan hyvän maineen ansiosta, ja myyjät olivat saaneet vaikutelman suunnitelman todenperäisyydestä kiinteistönvälittäjän ammattitaidon takia. Näin myyjiä ja muita oli johdettu harhaan. Katrine vannoi, ettei hänen tarkoituksenaan ollut vahingoittaa ketään, mutta hän ei ollut pystynyt hillitsemään mielikuvitustaan.

Katrine ei ollut vangittuna, koska kiinniottohetkellä häntä vastaan ei ollut olemassa rikosilmoitusta.

Huolestunut kiinteistönvälittäjä

Kiinteistönvälittäjä kiisti tehneensä mitään laitonta, mutta hän vahvisti suurelta osin tapahtumien kulun Katrinen kuvaamalla tavalla. Hän ei ollut koko aikana pitänyt Kristinaa minään muuna kuin miljonäärinä ja hän oli koko ajan ollut täysin vakuuttunut, että kaikki oli totta. Kiinteistönvälittäjä oli uskonut naiseen ja hän oli ollut ihastunut tämän yksityiskohtaisiin tietoihin kiinteistökaupoista, lainasäädännöstä ja muusta vastaavasta.

Kiinteistönvälittäjä huomautti neuvotelleensa Katrinen kanssa sekä asianajajien että tilintarkastajien kanssa. Katrinen seurassa hän oli tavannut vieläpä kunnanjohtajan ja pormestarin sekä muita virkamiehiä ilman, että kukaan heistä olisi esittänyt vastaväitteitä naisen tiedoista tai hankkeesta.

Kiinteistönvälittäjä ilmaisi huolestuneisuutensa liiketoimintansa tulevaisuudesta Fjerritslevissä totuuden paljastuttua. Hän ottaisi välittömästi yhteyttä talokauppojen asiakkaisiin ja selvittäisi myös Kristinan laskuun BMW-liikkeessä tehdyn autokaupan. Hän ei vieläkään pystynyt uskomaan, että suunnitelmat lomakeskuksesta olivat olleet vain mielikuvitusta ja että hän itse oli ollut vain Katrinen väline. Kaikki oli vaikuttanut niin todelliselta.

Aprillipila

Lehdet julkaisivat tiedon, että Fjerritslevin lomakeskushanke oli ollut vain pilvilinna, ja lehtiartikkeleissa sitä pidettiin suurelta osin aprillipilan arvoisena.

Mutta lomahankkeen takia kärsimään joutuneet ihmiset eivät pitäneet sitä minään pilana. Koska kiinteistökauppoihin mukaan joutuneet eivät tehneet poliisille ainuttakaan rikosilmoitusta Katrinea vastaan, asian tutkinta lopetettiin vähitellen.

Keväällä 1994 Katrine tuomittiin yhdeksän kuukauden ehdottomaan vankeuteen muista petoksista, joissa hänen toimintatapojaan voitiin verrata Fjerritslevin tapaukseen. Hän oli siis jatkanut elämistä haavemaailmassaan.

Kultalinnusta esitettiin televisiossa ohjelma hänen ollessaan Amstrupin naisvankilassa. Hän kertoi ohjelmassa elämästään, aina lapsuudesta asti. Siinä esiintyi myös hänen petoksiensa ja kuvitelmiensa vuoksi kärsimään joutuneita henkilöitä. Ohjelmassa esiteltiin muun muassa Fjerritslevin tapaus ja siinä mukana olleita henkilöitä.

Erikoisuutena voidaan mainita, että Ålborgin poliisi vastaanotti uuden rikosilmoituksen Katrinea vastaan, kun hän vankilasta lomalla ollessaan huhtikuussa 1994 yritti ostaa kalliin huoneiston eräältä nuorelta mieheltä. Katrine oli jo hankkinut työntekijän korjaamaan asuntoa ja oli tilannut verhoja sekä mattoja, kun hänet tunnistettiin televisio-ohjelman ansiosta.

Kuulustelujen jälkeen hänet lähetettiin takaisin vankilaan jatkamaan rangaistuksen suorittamista.

Nuori ammattikeinottelija

Ove Reinholdt Olsen, kriminalassistent, Århus.

---

Vuoden 1979 kesällä 23-vuotias nuorukainen ylitti sekkitilinsä Århusin säästöpankissa. Tapahtumaan liittyvän pidätyksen yhteydessä hän kieltäytyi puhumasta poliisille asiasta mitään, mikä todennäköisesti oli suoranainen syy hänen pidättämiseensä.

Nuorukaisen lähimenneisyydestä paljastui uskomattoman laaja rikostausta. Siitä huolimatta, että nuorukaisella ei ollut lainkaan palkkatuloja, hänellä oli ollut noin kolmen vuoden aikana käytössään 14 eri autoa ja kolme taloa. Selityksenä tähän oli, että hän oli tehnyt noin 100 petosta, joista aiheutuneiden korvausten arvo oli yli 1,2 miljoonaa kruunua!

---

Tarinamme päähenkilö, jota kutsumme Ronnie Haraldseniksi, adoptoitiin neljän vuoden ikäisenä vuonna 1960. Adoptiovanhempien tausta oli hyvä, ja Ronnie sai kasvaa turvallisessa ja suojatussa ympäristössä Kööpenhaminan pohjoispuolella.

Ronnie oli mulatti ja hän oli syntynyt Tanskassa. Hänen alkuperänsä oli hämärän peitossa, mutta huhujen mukaan hänen isänsä oli amerikkalainen sotilas, joka tuolloin palveli Länsi-Saksassa.

Ronnie suoritti kaupallisen tutkinnon ja meni oppiin tilitoimistoon. Hän ei kuitenkaan koskaan toiminut koulutustaan vastaavassa tehtävässä, mikä todennäköisimmin johtui hänen korkealentoisista suunnitelmistaan. Hän ei onnistunut toteuttamaan niitäkään ja se koitui hänen kohtalokseen.

Vaikka Ronnien taloudellinen tilanne ei ollut kunnossa, hän muutti pois kotoaan 19-vuotiaana. Hän osti taloja, autoja ja paljon muuta maksamatta niitä koskaan.

Rikollisuran alku

Vaikka Ronnien laittomat puuhat alkoivatkin jo vuoden 1975 lopussa ja vuoden 1976 alussa, ne tulivat tietoon vasta myöhemmin. Hänen ensimmäinen rekisteröity rikoksensa tapahtui hänen hoitaessaan erään iäkkään sukulaisensa rahavaroja. Tämän rikoksen Ronnie teki toimiessaan sukulaisensa asiassa tilintarkastajana. Tehtävään oli ilmeisesti sisältynyt liian paljon kiusauksia, ja Ronnie otettiin kiinni vuonna 1977. Tästä alkoivat hänen vaikeutensa poliisin kanssa.

Ronnien tekemät neljä petosta tutkittiin Helsingørin poliisissa. Hän käytti siellä oikeuttaan olla antamatta lausuntoaan poliisille. Sitä vastoin hän valitti kaikesta ja kaikista.

Hänen periksiantamattomuutensa valitusten tekijänä oli niin voimakasta, että hänen onnistui saada toinen tutkija rikosjuttuunsa. Sillä ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta asian lopulliseen ratkaisuun oikeudessa.

Seuraavina vuosina Ronnie syyllistyi niin moniin rikoksiin, että hänet tuomittiin niistä Helsingørin käräjäoikeudessa yhdeksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankilaan. Myöhemmin kävi ilmi, että selvitetyt rikokset olivat olleet vain suuren jäävuoren pieni huippu.

Maa poltti jalkojen alla

Suunnilleen puoli vuotta ennen Helsingørin tuomiota Ronnie muutti asumaan Pohjois-Sjællannista Århusiin. Hänen oli pakko muuttaa, koska hän oli ajan myötä huijannut ja pettänyt niin monia vanhalla asuinseudullaan, että hän ei lopulta enää uskaltanut näyttäytyä missään.

Myöhemmin kerrotaan miten hän käytti hyväkseen ystäviään ja tuttujaan. Ronnien kanssa tekemisissä olleet ihmiset saivat katkerasti oppia taloudellisen läksyn.

Vaikka Ronnie muutti Århusiin, hänellä ei ollut aikomustakaan istua kädet ristissä – päinvastoin. Syy minkä vuoksi Ronnie otettiin kiinni, pidätettiin ja lopulta asetettiin vastaamaan teoistaan oikeudessa, ei johtunut siitä, että häntä olisi pidetty suurhuijarina. Perusteena nimittäin oli, että Ronnie oli useita kertoja ylittänyt vastikään avaamansa sekkitilit eräässä århusilaisessa pankissa.

Aluksi Ronnie kieltäytyi puhumasta poliisille mitään. Seuraavina kuukausina suuri osa tutkijoiden ajasta meni hänen postinsa tarkastamiseen, sillä Ronnie kirjoitti päivittäin kuudesta kymmeneen kirjettä tuomareille, syyttäjille sekä oikeusministerille. Hän valitti kirjeissään niin tutkijoiden, syyttäjien kuin muidenkin henkilöiden toiminnasta.

Ensin Ronnien rikoksia käsiteltiin tavanomaisina petoksina, jotka oli toteutettu sekkitilejä ylittämällä. Tällä tavoin selvitettiin 13 århusilaisiin liikkeenharjoittajiin kohdistunutta rikosta. Ronnie oli siis käyttänyt maksuvälineinä katteettomia sekkejä.

Hän ei halunnut edesauttaa tutkintaa, eikä edes puhua poliisille, ja tämä oli luultavimmin syynä hänen vangitsemisaikansa pidentämiseen.

Jotta tapaus olisi saatu selvitettyä perusteellisesti, tutkijat kääntyivät Ronnien kanssa yhdessä asuvan tytön puoleen, joka sitä paitsi oli luovuttanut poliisille suuren paperikassin. Kassissa oli ollut erilaisia Ronnielle kuuluvia asiakirjoja.

Kassin sisältö osoitti, että Ronnie ei ollut halunnut heittää pois mitään papereistaan. Näiden paperien tutkimiseen rikostutkijoilta kului useita kuukausia.

Luottopetokset

Jo pintapuolinen vilkaisu Ronnien asiakirjoihin osoitti selvästi hänen eläneen koko ajan luotolla. Hän ei ollut koskaan maksanut mitään hankkimistaan tavaroista tai sellaisista palveluista, joita muut olivat hänelle tehneet.

Petokset koskivat kaikkia mahdollisia ostoksia kuten huonekaluja, radiolaitteita, konttoritarvikkeita, lämmitysöljyä, auton vuokria, matkapuhelinten vuokria, asuntojen korjaus- ja siistimistöitä sekä paljon, paljon muuta. Mikään ei ollut liian suurta tai liian pientä.

Kahtena äärimmäisyytenä voidaan mainita 24000 kruunun arvoinen radiolaitteisto ja 59 kruunun polttoainelasku, jonka vakuudeksi Ronnie jätti ajokorttinsa pantiksi välttyäkseen maksulta.

Yritysten lähettämien laskujen ja niitä edustaneiden asianajajien toimittamien muistutuskirjeiden avulla tutkijat pystyivät kirjaamaan yli 40 petosta. Näiden rikosten lisäksi oli paljon sellaisia tapauksia, joista annettiin siviilioikeudellinen tuomio.

Kaikesta näkyi melko selvästi Ronnielta puuttunut maksukyky ja -halu. Hänen lain rikkomistensa tahallisuutta ei myöskään ollut vaikea osoittaa.

Kiinteistökauppojen sarja

Ennen kuin Ronnie oli riittävän vanha allekirjoittamaan kauppakirjaa tai tekemään sopimusta, hän pani 19-vuotiaana alulle joukon kiinteistö- ja tonttikauppoja sekä teki sopimuksia talojen pystyttämisistä, vaikka häneltä puuttuivat sekä kyky että halu täyttää velvoitteitaan.

Hän aloitti ostamalla talon Espergardesta, jonne hän muutti yhdessä morsiamensa kanssa. Tuohon aikaan tytöllä ei ollut pienintäkään epäilyä Ronnien laittomista puuhista.

Alkupääomana Ronnie käytti varoja, jotka hän oli huijannut iäkkäältä sukulaiseltaan. Muuton yhteydessä Ronnie maksoi summan, jonka myöhemmin katsottiin vastanneen puolta suorituksesta, mutta myyjän mukaan lopullista sopimusta oli ollut vaikea saada allekirjoitettua.

Ronnie vetosi, että hän ei ollut kyllin vanha, ja sen vuoksi kului vielä puoli vuotta ennen kuin sopimus allekirjoitettiin.

Ronnie ei kuitenkaan ollut toimettomana tuona aikana. Hän unohti vahvistaa oikeudessa hieman yli 100000 kruunun arvoisen velkakirjan. Sen sijaan hän antoi haltijavelkakirjan käteismaksuksi muiden tekemiensä kauppojen yhteydessä.

Tuloksena oli kaksi syytettä petoksista pankkeja vastaan Kööpenhaminassa ja Rungstedissa. Näistä pankeista hän lainasi rahaa väärillä vakuuksilla esittäen arvotonta velkakirjaa.

Ronnie asui talossa lähes vuoden maksamatta muuta kuin käsirahan. Talokauppa päättyi luonnollisesti siihen, että talo myytiin pakkohuutokaupassa.

Toinen kiinteistökauppa

Noin kaksi kuukautta ennen muuttoa Ronnie toimi aktiivisesti kahdella alueella. Hän teki sopimuksen rakennusoikeutta sisältävän tontin ostosta Espergardessa. Kun hän puhui myyjän ympäri ja maksoi neljänneksen kauppasummasta, hänen onnistui saada myyjä allekirjoittamaan sopimuksen.

Sopimus mukanaan hän kääntyi elementtitaloja toimittavan liikkeen puoleen ja sopi yrityksen kanssa talon pystyttämisestä eräälle tontille.