Rikosreportaasi Pohjoismaista 1986

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Pohjoismaista 1986 kertoo pitkän rivin jännittäviä ja autenttisia poliisitarinoita Ruotsista, Norjasta, Suomesta ja Islannista. Tarinat ovat rikostutkimuksissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Tarinat ovat saaneet päätöksensä ja tuomiot niistä on annettu. Rikosreportaasi Pohjoismaista 1986 on hengästyttävää luettavaa – totuus kun on usein tarua ihmeellisempää. Lukija pääsee kurkistamaan muutamien Skandinavian poliisihistorian dramaattisimpien tarinoiden kulissien taakse, ja tutustumaan siihen palapeliin, minkä syyllisten selvittäminen vaatii.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 2, 2018
• ISBN: 9788711972311

Book preview

www.egmont.com

Rikostapauksia · Tanska

Palkkamurhaajat

Syyskuun 16 päivänä 1982 Ranskan rikospoliisi pyysi Interpolin välityksellä Haderslevin rikospoliisilta apua eräässä murhayritystä koskevassa asiassa. Yritys oli tapahtunut syyskuun 13 päivänä 1982 ja uhri oli 42-vuotias ranskatar Cap d’Agdenimiseltä turistipaikkakunnalta.

Siitä tuli juttu, jolla tuskin on vertaa Tanskan oikeushistoriassa.

Etelä-Ranskasta kotoisin oleva varakas 45-vuotias liikemies oli joitakin päiviä Pariisissa 19-vuotiaan tyttärensä kanssa. Kotiin palatessaan hän odotti saavansa sen surullisen tiedon, että hänen vaimonsa oli murhattu hänen poissaollessaan.

Sen sijaan poliisi tuli tapaamaan häntä ja pidätti hänet epäiltynä osallisuudesta vaimonsa murhayritykseen.

Kyseessä oli tarkoin suunniteltu teko, jota suorittamaan oli palkattu kaksi tanskalaista 15 000 dollarin maksua vastaan.

Idylli

Heinäkuun 1 päivänä 1960 23-vuotias oikeustieteen opiskelija Patrick Rosset meni naimisiin 20-vuotiaan kaunottaren, Marian, kanssa. Heidät vihittiin idyllisessä ranskalaisessa kirkossa Patrickin kotiseudulla Amiensissa.

Patrick oli kaupungissa tunnetun ja hyvin rikkaan liikemiespariskunnan ainoa poika, joka ilman taloudellisia huolia voi omistautua opinnoilleen.

Maria oli kotoisin melko yksinkertaisista oloista. Ennen kuin hän tutustui Patrickiin, hän asui vanhempiensa luona noin 30 kilometrin päässä Amiensista olevalla pienehköllä paikkakunnalla. Hänen isänsä ansaitsi perheen elatuksen tekemällä erilaisia töitä seudun käsityöläisille.

Vihittäessä Patrick toi mukanaan pesään huomattavan omaisuuden, kun taas Maria ei oikeastaan omistanut mitään.

Vuonna 1963 Maria synnytti tyttären, joka jäi pariskunnan ainoaksi lapseksi.

1968 perhe muutti Montpellieriin, missä he ostivat liikkeen, joka möi hotelleihin kalusteita ja sisustuksia, ja joka oli menestys. Heidän avioliittonsa oli onnellinen ja menestys liike-elämässä vakaa ja tuottoisa.

Vuonna 1979 he ostivat Chez Lucie-nimisen ravintolan kuuluisasta ja elegantista lomapaikasta Cap d’Agdesta Lioninlahdessa. Onnellinen perheelämä jatkui ja taloudellinen hyvinvointi parani edelleenkin ravintolan nousevan liikevaihdon myötä. Kukaan ei olisi voinut uneksiakaan, että tämä perhe joutuisi sisäisiin vaikeuksiin.

Aviollisia ongelmia

Mutta jo vähemmän kuin vuoden kuluttua ravintolan ostamisesta avioliitossa syntyi ongelmia.

Marian onnistui hurmaavalla tavallaan tehdä itsensä suosituksi niin ravintolan henkilökunnan kuin sen asiakkaiden parissa. Ja juuri hän myös yhä enenevässä määrin otti ravintolan hoitamisen tehtäväkseen Patrickin kustannuksella. Mariasta puhuttiin hurmaavana kaunottarena.

Ongelmat kasvoivat. Patrick tunsi itsensä loukatuksi ja syytti Mariaa avioliiton ulkopuolisista ja hänen provosoimisekseen ja nöyryyttämisekseen kaiken lisäksi hyvin näkyvästi hoidetuista suhteista.

Vuoden 1982 alussa pariskunta päätti muuttaa erilleen antaakseen ajan kulua ja miettiäkseen tilannetta vuoden lopussa tapahtuvaa mahdollista eroa ajatellen.

Maria muutti yksinään aivan ravintolan vieressä olevan vuokratalon kolmanteen kerrokseen.

Patrick osti huoneiston Montpellieristä, minne hän muutti yhdessä tyttärensä kanssa. Ravintolasta sovittiin, että Maria hoitaisi sitä yksin ainakin toistaiseksi.

Näin syntynyt tilanne oli ongelmallisempi Patrickille kuin Marialle. Avioero merkitsisi Marialle taloudellista etua. Eikä Patrick nähnyt, miten avioliitto voitaisiin alkaa uudelleenkaan. Näissä olosuhteissa hän katsoi ainoaksi radikaaliksi ulospääsytieksi itsemurhan, jonka suorittamiseen hänellä ei kuitenkaan ollut rohkeutta.

Aate

Ongelmiensa painamana Patrick lähti heinäkuun alussa 1982 Ranskasta viettääkseen jonkin aikaa USA:ssa turistina ja parantaakseen englannin kielen taitoaan, jota hänellä olikin jo jonkin verran oltuaan Montpellierissä mukana opintopiirissä.

Oleskellessaan New Yorkissa Patrick joutui keskusteluun joidenkin miellyttävien nuorten amerikkalaisten kanssa. Hän mietti muun muassa heidän kanssaan aviollisia ongelmiaan.

Eräällä amerikkalaisella oli Soldier of Fortune-niminen lehti ja Patrick lainasi sen. Hän ei tuolloin tiennyt lehdestä mitään, mutta pysähtyi lehteä lukiessaan joidenkin rivien kohdalle, joilla monet ulkomaalaiset tarjosivat erilaisia palveluksia.

Kaikki tuntui hänestä hyvin vakavasti otettavalta ja ammattimaiselta. Varsinkin Patrickin huomio kiintyi ilmoitukseen, joka oli Haderslevistä Tanskasta olevan Karl-Erik Nielsenin. Ilmoitus kuului: "Danish Mercenary (palkkasotilas) Requires: Work anywhere, anything. Hi risk, hi pay jobs only. Contact…" Patrick pani muistiin ilmoittajan nimen ja osoitteen, sillä nyt hän oli saanut aatteen ongelmiensa ratkaisemiseksi, ei itsemurhalla vaan murhauttamalla Marian palkatun murhaajan avulla.

Omituinen mies

Karl-Erik Nielsen oli 39-vuotias naimisissa oleva mies ja kolmen lapsen isä, ja hän asui Haderslevissä kunnallisessa asuintalossa.

Työnsä vuoksi hänellä ei ollut ollut koskaan mahdollisuutta viettää aikaansa perheensä kanssa lomia lukuunottamatta. Hän oli nimittäin monet vuodet palvellut ulkomaisissa laivoissa lukuunottamatta lyhyitä aikoja, jolloin hän toimi pitkänmatkan rekkojen kuljettajana.

Perhe oli siinä uskossa, että Karl-Erik toimi edelleenkin konemiehenä eräässä aluksessa. Mutta näin asia ei ollut, hänet oli erotettu ja hän oli työtön.

Poliittisesti Karl-Erik halusi käydä äärioikeistolaisesta. Hän käytti jokaisen tilaisuuden ilmaistakseen epäilyksensä vasemmalle suuntautuvien voimien lisääntyvästä vaikutuksesta kaikkialla maailmassa.

Hän vaikutti kerskailevalta, itsetietoiselta ja seikkailunhaluiselta ja ilmaisi näkemyksenään, että kaikkea vasemmalle suuntautuvaa vastaan olisi taisteltava voimakeinoin.

Karl-Erikin mielenkiinto kohdistui aseisiin ja kaikkiin sotilasvarusteisiin ja hänellä oli niistä hyvät tiedot. Itse hän käytti paljon rahaa sellaisten varusteiden ja aseita ja muuta sotilasvarustusta koskevan kirjallisuuden ostoon. Hänet oli myös nähty kokomustassa nahka-asussa ja pitkissä raudoitetuissa nahkasaappaissa.

Ystävien ja harvojen hänet tuntevien naapureiden parissa hänet tunnettiin hyvin avuliaana ja oikein rauhallisena.

Tilaus

Patrick Rosset palasi Ranskaan elokuun alussa 1982. Hän oli päättänyt vakaasti, että vaimo oli raivattava tieltä. Hänen tarkoituksenaan oli ottaa yhteys Karl-Erik Nielseniin ja tilata häneltä Marian murha.

Joitakin päiviä Ranskaan paluunsa jälkeen Patrick kirjoitti Nielsenille kirjeen ehdottaen tapaamista elokuun 26 päivänä kello 11.00 Montpellierin rautatieaseman ravintolassa.

Kirjeessä Patrick ilmoitti joitakin tunnistamismerkkejä, jotta tapaaminen onnistuisi. Niinpä hän kehoitti Nielseniä ottamaan käteensä tanskalaisen lehden ja hänellä itsellään olisi englantilainen lehti The Guardian.

Patrick painotti vielä, että hän esiintyisi nimellä Thomas ja ehdotti että Nielsen käyttäisi peitenimeä Peter. Hän pani kirjeeseen vielä 300 dollaria käteistä matka- ym. kuluihin.

Näin jäi Patrick odottamaan elokuun 26 päivää. Saisiko hän ylipäätään kuulla mitään tästä tanskalaisesta? Itsellään hänellä ei ollut mahdollisuuksia ehdottaa, miten sellainen teko suunniteltaisiin ja suoritettaisiin. Eihän hän koskaan ollut ajatellut sekaantuvansa mihinkään sellaiseen.

Tämä oli hänen ainoa mahdollisuutensa ja muutoin hän kai turvallisesti voisi antaa koko jutun Nielsenin hoidettavaksi. Täytyihän hänen olla alan ammattilainen. Patrickin tulisi vain hankkia tarvittava summa rahaa ja siinähän ei ollut mitään ongelmia.

Sitten hänen tulisi pitää huolta siitä, että hänellä olisi varma alibi murhan tapahtuessa. Hän ottaisi tyttärensä mukaan matkalle. Ja jos murhan yhteydessä tapahtuisi jokin erehdys ammattimainen murhaaja ei kai koskaan paljastaisi mitään.

Ja Nielsenhän loppujen lopuksi tuli Tanskasta — miten Patrick voisikaan paremmin varmistautua kaikkia epäilyksiä vastaan?

Kirje

Oli aamupäivä elokuun 20 päivänä 1982. Nielsen oli vaimonsa kanssa asunnossaan Haderslevissä. Heillä ei ollut erityistä tehtävää ja lapset olivat koulussa. Karl-Erik oli nyt ollut joitakin viikkoja kotona. Hän oli uskotellut vaimolleen, että hänen pitäisi mennä laivaansa vasta, kun varustamosta ilmoitettaisiin. Ulko-oven kirjelaatikko kolahti. Kirjeenkantaja toi postia. Melko haluttomasti Nielsen lähti hakemaan sitä.

Siellä oli hänelle osoitettu, Ranskasta lähetetty kirje, jossa ei ollut lähettäjän nimeä. Karl-Erik otti kirjeen mukaansa olohuoneeseen, missä hän oli yksin. Hän avasi kirjeen ja luki hitaasti.

Erehtymisen varaa ei juuri ollut. Hänen oli ilmeisesti onnistunut hankkia itselleen paikka maailman kovimpien miesten joukossa. Kaikesta päätellen joku hyvin varakas mies oli tällä kirjeellä osoittanut hänelle suurta luottamusta.

Kirjeessä ei juuri kerrottu mitä asia koski. Mutta Nielsen ymmärsi hyvin, että kyseessä oli jotain hyvin vakavaa. Miksi kirje muuten sisältäisi rahaa matkakustannuksiin?

Kirje oli kirjoitettu englanniksi, se oli lyhyt ja näytti hyvin viralliselta.

Unelma toteutuu

Vielä ei kelpo Karl-Erik Nielsen ollut oikein käsittänyt, että hänen ilmoituksensa Soldier of Fortune-lehdessä oli tuottanut sellaisen tuloksen ensimmäisellä yrityksellään. Hänen unelmansa oli toteutunut kerralla.

Sisimmässään hän ei voinut varmuudella vannoa olevansa vapaa epäilyksistä, miten hän selvittäisi tämän tilanteen. Hänen oli nimittäin kaikessa hiljaisuudessa myönnettävä, että häneltä puuttui alan kokemus täysin. Mutta olihan hän lukenut massoittain sellaisista rikoksista, joten eiköhän se järjestyisi.

Rauhallisesti ja maltillisesti hän työnsi kirjeen taskuunsa ja ilmoitti sitten tyytyväisellä ja päättäväisellä äänellä, että varustamo nyt oli kehoittanut häntä viipymättä menemään laivaansa.

Sitten hän valmistautui pitkälle matkalle Montpellieriin vaimon kysymättä, missä hän astuisi laivaan taikka muutenkaan tietoja pyytämättä.

Hän pakkasi hieman alusvaatteita pieneen laukkuun, sekä noin puolentoista metrin pituisen ja viiden millin paksuisen pyöreäksi leikatun nahkaremmin, mikrofotokameran, pienoisdiktafonin sekä eräänlaisen nyrkkiraudan. Remmin hän oli ostanut Haderslevissä eräältä nahkakauppiaalta joitakin aikoja sitten oikeastaan tietämättä, mihin hän sitä käyttäisi. Kameran ja diktafonin niin kuin nyrkkiraudankin hän oli ostanut ulkomailta.

Nielsenin syötyä lounaan hän lähti matkaan vaimon saamatta tietää, milloin häntä voitaisiin odottaa jälleen kotiin.

Matka etelään

Mitään erityisiä huolia siitä, miten Nielsen pääsisi Montpellieriin hänellä ei ollut. Mutta kirjeenkirjoittajan ehdottamaan tapaamispäivään olikin vielä melkein kuusi vuorokautta. Ja olihan hän monta kertaa matkustanut liftaamalla sekä Tanskassa että ulkomailla.

Ja niin hänen oli pakko tehdä tälläkin kerralla. Sillä kirjeessä olleiden 300 dollarin lisäksi hänellä oli vain parisataa kruunua. Se riitti vain ruokaan.

Hän tunsi olonsa rauhalliseksi ja harmooniseksi tallustellessaan omissa ajatuksissaan tänä kesäisenä iltapäivänä pitkin Haderslevin katuja moottoritielle päin saadakseen sieltä liftin ensi kädessä Saksan rajalle.

Varmuuden vuoksi hän tarkasti vielä kerran takataskuaan tarkistaakseen, että hänen molemmat passinsa olivat tallessa. Toisen hän oli saanut tavallisessa järjestyksessä kuusi vuotta sitten, toisen hän oli hankkinut ilmoittamalla virheellisesti hukanneensa edellisen passinsa. Hänen mielestään hänellä oli montakin syytä kahteen passiin.

Karl-Erikin oli helppo saada lifti. Hän ajoi eri kuorma-autoilla Saksan Liittotasavallan, Hollannin, Belgian ja edelleen Ranskan läpi aina Montpellieriin saakka, minne hän saapui illalla elokuun 25 päivänä.

Hän päätti esiintyä amerikkalaisena turistina, mutta pysytellä muutoin niin nimettömänä kuin mahdollista.

Oli leuto kesäilta ja seuraavana päivänä kello 11 hänen tulisi yrittää saada yhteys mieheen, josta hän ei tiennyt mitään, miltä hän näytti taikka mitä hän tahtoi Nielsenin tekevän puolestaan.

Monet ajatukset pyörivät hänen päässään hänen kävellessään Montpellierin katuja rautatieaseman ravintolaa kohti. Tietenkin häntä jännitti miltä ravintola näyttäisi. Sieltähän hänen elämänsä suurin tehtävä lähtisi liikkeelle.

Mutta ravintola oli suljettu siltä päivältä. Hän päätti pysytellä jonkin matkan päässä, meni ravintolan ohi ja löysi puistosta penkin, jolle hän paneutui nukkumaan.

Tapaamisyritys

Aikainen aamujuna herätti Karl-Erikin seuraavana aamuna. Hän nousi kovalta yösijaltaan ja meni rautatieaseman toilettiin. Hän peseytyi ja ajoi partansa. Vieläkin kello oli vain seitsemän ja määrättyyn tapaamisaikaan oli vielä neljä tuntia. Hän käytti loput aamupäivästä tutustumalla rautatieaseman ympäristöön.

Täsmälleen kello 11.00 hän oli ravintolassa. Mutta hän ei ollut muistanut ottaa mukaansa tanskalaista lehteä. Sen vuoksi mitään tapaamista ei sinä päivänä tullut, vaikka Patrick olikin ravintolassa jo ennen kello 11.00.

Kello 11.15 Nielsen poistui. Hän ei aikonut yrittää tapaamista toisella tavalla samana päivänä. Ravintolassa oli koko joukko ihmisiä, mutta Nielsen ei ollut kiinnittänyt huomiotaan kehenkään erityisesti.

Patrick poistui samoin ravintolasta kello 11.15. Tosin hän oli pannut merkille erään miehen, jolla oli hyvin silmiinpistävät tatuoinnit käsivarsissa ja käsissä. Mutta hän ei voinut ratkaista oliko hän se mies, jonka kanssa hän oli sopinut tapaamisesta.

Elokuun 27 päivänä tasan kello 11.00 Nielsen asettui jälleen erään asemaravintolan pöydän ääreen. Mutta edelleenkään hän ei muistanut, että hänellä olisi pitänyt olla tanskalainen lehti.

Mutta hän pani merkille miehen, joka oli ollut ravintolassa myös hänen edellisellä käynnillään. Kello 11.15 hän poistui ravintolasta. Sen ulkopuolella hän sekoittui ohikulkevien joukkoon nähdäkseen, lähtisikö hänen näkemänsä mies tiehensä.

Patrick Rosset oli myös pannut Karl-Erikin merkille. Mutta kun hänellä ei ollut tanskalaista lehteä, hän ei tehnyt mitään päästäkseen yhteyteen hänen kanssaan.

Paikaltaan kadulla Karl-Erik sitten näki Patrickin poistuvan ravintolasta. Hän meni erään liiketalon alla olevaan pysäköintipaikkaan ja Karl-Erik seurasi jäljessä. Mutta Patrick avasi pysäköintipaikan oven ja katosi.

Patrick puolestaan oli ymmärtänyt jonkun seuraavan häntä ja kerran hän oli nähnyt vilauksen ravintolassa näkemästään tatuoidusta miehestä.

Lopultakin tapaaminen

Lähimmän puolituntisen Karl-Erik vietti rautatieasemalla. Siellä hänen silmiinsä yhtäkkiä osui sama mies. Mies osti kioskilta lehden.

Karl-Erik päätti nyt ottaa mieheen yhteyden ja tarkistaa, oliko hänellä jotain tekemistä asian kanssa. Aivan huomaamatta hän meni miehen viereen ja kysyi englanniksi:

— Herra Thomas?

Mies, joka selvästi sekä yllättyi että helpottui, vastasi:

— Kyllä.

Jonka jälkeen Karl-Erik sanoi:

— Minä olen Peter.

Patrickin ehdotuksesta he menivät sitten aseman baariin, missä Patrick tilasi kaksi olutta. Sitten he istuivat hetkisen ääneti.

Karl-Erik aloitti keskustelun ja kysyi:

— Koskeeko tehtävä jonkun raivaamista tieltä pois?

Patrick katsahti ylös ja vastasi:

— Koskee.

Hetken kuluttua Karl-Erik jatkoi:

— Koskeeko se naista vai miestä?

Patrick vastasi:

— Naista.

Sitten oli taas hiljaista. Mutta alleviivatakseen tarjouksensa vakavuutta Karl-Erik otti esille metsästyspanokset, tikarin ja nahkaremmin näyttäen niitä Patrickille.

Mutta Patrick keskeytti hänet heilauttaen kättään torjuvasti ja puuskahtaen, että käytettävät fyysiset apuneuvot olivat hänelle samantekeviä. Karl-Erik pani esineet takaisin laukkuunsa.

Sitten Karl-Erik katkaisi hiljaisuuden ja sanoi Patrickille:

— Minä vaadin 15 000 dollaria tehtävästä, kaksi kolmasosaa heti ja loput, kun tehtävä on suoritettu.

Patrick ei kommentoinut vastausta. Hän ehdotti, että he tapaisivat puoliltapäivin vastapäisessä kiinalaisessa ravintolassa, missä he lounaalla voisivat keskustella lähemmin tehtävästä. Sitten he erosivat.

Työlounas

Patrick meni asuntoonsa ja pani taskuunsa 10 000 frangia. Hän oli hyvin miettiväinen ja häntä kalvoi epäilys, että hän ei kykenisi toteuttamaan ajatustaan.

Mutta hän meni kuitenkin kiinalaiseen ravintolaan sovittuun aikaan ja Karl-Erik oli jo siellä. Patrick tilasi lounaan heille molemmille ja aterian aikana hän antoi Karl-Erikille 10 000 frangia. Samalla hän huomautti, että hänen olisi pakko mennä pankkiin nostamaan rahaa voidakseen maksaa koko sen summan, minkä Karl-Erik oli vaatinut ennakkona.

Lounaan aikana Patrick kertoi vain lyhyesti, että teko olisi tehtävä Cap d’Agdessa ja se koski erästä siellä asuvaa naista. Hän ehdotti tapaamista jälleen seuraavana päivänä, jolloin hän toisi mukanaan uhrin valokuvan sekä karttapiirroksen paikasta, missä nainen oleskeli.

Karl-Erik kerskui kuuluvansa kansainväliseen palkkamurhaajajärjestöön ja suorittaneensa kidnappauksia Ugandassa ja Algeriassa. Edelleen hän väitti surmanneensa Saksassa erään merkittävän teollisuusmiehen vaimon.

Sitä paitsi hän tiedusteli Patrickilta tämän poliittista kantaa ja oliko hän Action Directen jäsen. Hän väitti, että hänen suorittamansa tehtävät olivat pääasiassa sotilaallisluontoisia.

Patrick ei lainkaan kommentoinut Karl-Erikin kertomusta. Miehet sopivat tapaamisesta jälleen seuraavana päivänä Beziersin asemalla, jonka jälkeen he erosivat.

Karl-Erik, jonka kassassa oli nyt rahaa, otti huoneen Beziersin asemaa vastapäätä olevasta hotellista.

Uusi tapaaminen

Elokuun 28 päivänä sovittuun aikaan miehet kohtasivat Beziersin asemalla ja menivät sieltä Karl-Erikin hotellihuoneeseen.

Patrick oli nyt lujasti päättänyt antaa suunnitelman toteutua. Hän kertoi, että poisraivattava nainen oli hänen 42-vuotias vaimonsa Maria Rosset, jonka kanssa hän ei asunut aviollisten ongelmien vuoksi. Hän antoi Karl-Erikille myös Marian valokuvan. Karl-Erikin mielestä hän oli hyvin kaunis nainen.

Sitten Patrick kertoi, että Maria vastasi Cap d’Agdessa olevan ravintola Chez Lucien päivittäisestä hoidosta. Hän sanoi myös, että Marian tapana oli auttaa itse ravintolassa aina sulkemisaikaan saakka joka toinen päivä. Hänen tapanaan oli poistua ravintolasta kello 01.00 ja mennä kävellen ravintolasta pysäköintipaikan taitse noin 50 metrin päässä olevaan vuokrataloon, missä hän asui kolmannessa kerroksessa.

Patrick antoi Karl-Erikille karttaluonnoksen paikasta ilmoittaen, että murha olisi sopivinta tehdä Marian mennessä ravintolasta kotiin.

Murhaa suunnitellaan

Kun Karl-Erik taas kerran kysyi, miten Patrick halusi murhan suoritettavaksi, hän vastasi, ettei se ollut hänen ongelmansa. Karl-Erik ehdotti vasaran iskua päähän taikka ampumista äänenvaimentajalla varustetulla revolverilla. Kummassakin tapauksessa oli kuitenkin vaara, että joku voisi kuulla. Sen sijaan Karl-Erik päätyi kuristamiseen nahkaremmillä, jonka hän aikaisemmin oli näyttänyt Patrickille.

Siihen Patrick suostui ja sovittiin, että murhan tulisi näyttää ryöstöltä. Kun Maria olisi surmattu, olisi Karl-Erikin otettava hänellä olevat rahat. Patrickin mukaan summa voisi olla 200 000 frangia. Myös Marian korut olisi anastettava. Karl-Erik saisi sekä rahat että korut sovitun 15 000 dollarin lisäksi.

Patrick vaati, että murhan täytyisi tapahtua syyskuun 6 ja 13 päivien välisenä aikana. Tuona aikana hän nimittäin olisi Pariisissa tyttärensä kanssa. He palaisivat Montpellieriin syyskuun 14 taikka 15 päivänä, ja siten Patrickilla olisi pitävä alibi.

Tämän jälkeen Karl-Erik sai 57 000 frangia, joten Patrick oli kaikkiaan maksanut hänelle kaksi kolmasosaa hänen vaatimastaan 15 000 dollarin summasta. Loput Patrick sijoittaisi Sveitsiin Geneven aseman säilytyslokeroon.

Kun teko olisi suoritettu, Karl-Erik saisi lähemmän tiedon paikasta ja säilytyskuitin voidakseen hakea rahat, jotka olisivat laukussa.

Miehet sopivat lopuksi, että Karl-Erik ottaisi yhteyden vain, jos hän alkaisi epäröidä jotain. Siinä tapauksessa hän tapaisi Patrickin syyskuun 6 päivään saakka Montpellierin biljardisalongissa.

Tutustuminen

Nyt koko juttu oli Karl-Erikin vastuulla. Patrickin hän oli antanut ymmärtää, että kyseessä oli pelkkä rutiinihomma. Itse asiassa hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, miten hänen tulisi menetellä.

Kuitenkin hän heti elokuun 28 päivänä lähti Cap d’Agdeen tutustumaan tilanteeseen paikan päällä, apunaan Patrickilta saamansa uhrin valokuva ja karttaluonnos.

Hän huomasi, että monet turistit kävivät ravintola Chez Luciessa. Hänelle selvisi myös, että uhrin täytyi asua aivan ravintolan vieressä olevassa talossa, jonka ja ravintolan välissä oli vain pysäköintipaikka.

Hänen maleksiessaan turistien joukossa hänelle selvisi, että Maria saattoi poistua ravintolasta joko pääovesta taikka takaovesta, jota vain henkilökunta käytti. Mutta joka tapauksessa mennessään asuntoonsa hänen oli mentävä pysäköintipaikan ohi.

Hän tutki myös asuintaloa ja totesi, että siinä oli hissi ja sen kolmannessa kerroksessa nimikilpi, jossa luki Maria Rosset. Hän arveli, että kolmannen ja neljännen kerroksen välisellä tasanteella olisi hyvä paikka odottaa uhria.

Mariaa tarkastellaan

Tutustumisen jälkeen ulkona oli aikaa mennä käymään ravintola Chez Luciessa. Hän istuutui muutamien kovaäänisten nuorten vieressä olevaan pöytään ja tilasi drinkin. Paikalta hän piankin huomasi keski-ikäisen kauniin naisen, joka tarjoili baarissa. Karl-Erik ei epäröinyt hetkeäkään, nainen oli Maria. Naisen ulkonäkö sopi hänen Patrickilta saamaansa kuvaan.

Juotuaan vielä muutaman drinkin Karl-Erik poistui ravintolasta ja siirsi koko ongelmansa sivuun. Olihan hänellä vielä joitakin päiviä jäljellä tehtävänsä suorittamiseen.

Seuraavat päivät hän asui hotellissa Beziersissä viettäen suurimman osan aikaansa eri baareissa, muun muassa hän kävi ahkeraan Chez Luciessa, missä hän voi katsella Mariaa.

Näiden päivien aikana Karl-Erik ajatteli paljon tehtäväänsä, ja hän oli lujasti päättänyt surmata Marian jonakin yönä tämän tullessa ravintolasta. Hän seisoisi väijymässä hänen asuntonsa yläpuolella olevalla porrastasanteella, hiipisi hänen taakseen ja kuristaisi hänet nahkaremmillään.

Surmattuaan Marian hän ottaisi tämän rahat ja korut ja katoaisi ovesta pysäköintipaikalle päin. Mutta vielä hän ei ollut keksinyt, miten hän sitten menettelisi päästäkseen pois paikalta.

Sekavia puuhia

Eräästä montpellieriläisestä liikkeestä Karl-Erik osti Honda-moottoripyörän 4 000 frangilla. Hänen mielestään hän tarvitsi jotain kulkuvälinettä ollessaan Ranskassa.

Elokuun 30 päivänä hän ajoi pyörällä Sveitsiin Geneveen, missä hän oli päättänyt vuokrata auton. Hän jätti tänne moottoripyöränsä — eikä koskaan enää nähnyt sitä. Genevestä hän matkusti junalla Zürichiin, missä hän vuokrasi punaisen Opel Asconan.

Sitten hän ajoi Bornioon Pohjois-Italiaan. Siellä asui muuan mies, jonka hän tunsi Soldier of Fortune-lehden välittämän kirjeenvaihdon kautta. Hän tapasi miehen ja pyysi tätä auttamaan murhan suorittamisessa. Mutta mies ei halunnut olla siinä mukana.

Sekoittaakseen kortit tultuaan torjutuksi Karl-Erik väitti nyt, että hän halusi miehen apua murtautuakseen vankilan muurien läpi. Hän oli ottanut tehtäväkseen vapauttaa joitakin vangittuja afrikkalaisia Afrikassa olevasta vankilasta.

Mitään sopimusta miesten välille ei kuitenkaan syntynyt ja Karl-Erik lähti samana päivänä takaisin Ranskaan.

Talletus Genevessä

Elokuun 30 päivänä, samana päivänä, jolloin Karl-Erik ajoi Geneveen, myös Patrick matkusti sinne, mutta he eivät tienneet toisistaan.

Genevessä Patrick osti laukun ja pani siihen verirahojen loppuerän, 13 800 Sveitsin frangia. Saadakseen laukun hieman painavammaksi, hän pani siihen myös joitakin mineraalivesipulloja ja pari huopaa.

Sitten hän pani laukun pitkäaikaissäilytykseen Geneven asemalle. Kuitin Patrick säilytti lähettääkseen sen suoraan Karl-Erikille tämän suoritettua tehtävänsä.

Tämän tehtyään Patrick palasi samana päivänä Ranskaan.

Rohkeus pettää

Seuraavina päivinä Karl-Erik oleili Montpellierin ympäristössä. Yöt hän nukkui vuokraamassaan Ascona-henkilöautossa.

Sitä mukaa kun aika kului epäilykset alkoivat kasvaa. Hän oivalsi, että rikoksen suorittamiseen yksinään sisältyi hyvin suuri vaara. Hän tarvitsi jonkun apulaisen, joka voisi varoittaa häntä, jos jotain odottamatonta tapahtuisi. Hänhän oli toivonut, että hänen Italiassa tuntemansa mies olisi suostunut auttamaan häntä.

Lopulta hänestä tuntui, että tilanne oli toivoton. Hänen Patrickilta saamansa rahat olivat melkein lopussa samalla, kun rohkeus suorittaa teko oli melkein kokonaan hävinnyt. Nyt hän halusi päästä koko jutusta jollakin tavalla. Hän katsoi olevansa pakotettu tapaamaan Patrickin ennen tämän Pariisin matkaa ja koettamaan mitätöidä sopimus.

Eräänä päivänä syyskuun alussa hänen onnistui saada selville, että Patrick asui eräässä Montpellierin hienoimmista hotelleista ja meni hänen luokseen.

Tuo käynti aiheutti paljon levottomuutta hotellissa hänen silmiinpistävän huolimattoman pukeutumisensa vuoksi. Hänellä oli yllään vihreä-ruskealaikkuinen sotilasmallinen puku.

Patrick häpesi muiden vieraiden ja hotellin henkilökunnan takia. Hän sai Karl-Erikin pian ulos hotellista ja he sopivat tapaamisesta rautatieaseman ravintolassa seuraavana päivänä.

Heidän tavatessaan sopimuksen mukaan, Karl-Erik aloitti keskustelun kertomalla, että hänelle oli syntynyt ennalta arvaamattomia ongelmia, sillä hänen täytyi olla Ugandassa syyskuun 10 päivänä. Muutoin hän puhui sekavasti siitä, että voidakseen suorittaa tehtävän hänellä täytyisi olla apulainen.

Karl-Erikin tarkoitus oli edelleenkin saada Patrick mitätöimään heidän sopimuksensa. Itsellään, hän sanoi, hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta hankkia apulaista, koska hän oli rahaton. Patrickilta saamansa rahat hän väitti panneensa pankkiin Tanskaan.

Nyt hän vaati vielä 15 000 frangia murhan suorittamisesta. Patrick torjui tuon ehdotuksen ei vain siihen viitaten, mitä jo oli sovittu vaan uhkaillen myös, että ellei Karl-Erik pitäisi sopimusta, Patrickilla olisi sellaisia suhteita, että hän kyllä löytäisi hänet tehdäkseen tilit selväksi hänen kanssaan.

Karl-Erik ymmärsi, että näissä olosuhteissa hänen olisi pidettävä sopimus. Hän sai Patrickilta 2 500 frangia, jotta hän voisi matkustaa kotiin Tanskaan hakemaan rahansa.

Patrick kertoi myös tallettaneensa loppusumman