Discover millions of ebooks, audiobooks, and so much more with a free trial

Only $11.99/month after trial. Cancel anytime.

Rikosreportaasi Pohjoismaista 1988
Rikosreportaasi Pohjoismaista 1988
Rikosreportaasi Pohjoismaista 1988
Ebook616 pages4 hours

Rikosreportaasi Pohjoismaista 1988

Rating: 0 out of 5 stars

()

Read preview

About this ebook

Rikosreportaasi Pohjoismaista on kokoelma jännittäviä ja autenttisia poliisitarinoita Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Tarinat ovat rikostutkimuksissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Tarinat ovat saaneet päätöksensä ja rikosten tekijät on tuomittu. Rikosreportaasit ovat hengästyttävää luettavaa, sillä totuus on usein tarua ihmeellisempää. Lukija pääsee kurkistamaan Skandinavian poliisihistorian dramaattisimpiin tarinoihin ja tutustumaan siihen palapeliin, joka on koottava syyllisten löytämiseksi. -
LanguageSuomi
PublisherSAGA Egmont
Release dateNov 2, 2018
ISBN9788711972335
Rikosreportaasi Pohjoismaista 1988

Read more from Eri Tekijöitä

Related authors

Related to Rikosreportaasi Pohjoismaista 1988

Related ebooks

Reviews for Rikosreportaasi Pohjoismaista 1988

Rating: 0 out of 5 stars
0 ratings

0 ratings0 reviews

What did you think?

Tap to rate

Review must be at least 10 words

    Book preview

    Rikosreportaasi Pohjoismaista 1988 - Eri tekijöitä

    www.egmont.com

    Rikostapauksia · Tanska

    HT-liiga

    Kööpenhaminassa ja sen ympäristössä tehtiin vuosina 1976–1983 joukko törkeitä ryöstöjä, joiden kohteet olivat marketteja taikka postikonttoreita. Tekijät saivat erityisen suuren saaliin kahdesta vuonna 1983 tehdystä ryöstöstä.

    Tutkimuksissa kävi ilmi, että kaikki tekijät olivat olleet Hovedstadens Trafíkselskab in palveluksessa. Siitä he saivat nimen HT-liiga.

    Prologi

    Vuonna 1975 Niels Jörgen – häntä kutsutaan NJ:ksi – ja Anton tuomittiin Kööpenhaminan raastuvanoikeudessa vankeuteen, edellinen neljäksi ja jälkimmäinen kolmeksi ja puoleksi vuodeksi. He olivat syyllistyneet erityisen vakavanlaatuiseen ryöstöön kohteenaan muuan Kööpenhaminan rautatieasemista.

    Eräänä pimeänä talvi-iltana kumppanukset olivat tulleet asemalle, missä NJ aseella uhkaamalla pakotti lipputoimiston henkilökunnan lattialle makaamaan. NJ:n huolehtiessa henkilökunnasta Anton tyhjensi kassat.

    Ryöstön aikana lippuluukulle tuli asiakkaita, mutta se ei NJ:tä häirinnyt. Otetaan kaikki mitä on saatavissa – periaatteen mukaisesti hän möi lippuja pahaa-aavistamattomille asiakkaille.

    Heidän ollessaan hieman tämän jälkeen poistumassa paikalta muutamia tuhansia kruunuja käsittävän saaliinsa kanssa NJ sattui laukaisemaan revolverinsa.

    Luoti ei onneksi osunut kehenkään henkilökunnasta, mutta menikin suoraan Antonin jalkaan. Luoti ei kuitenkaan vahingoittanut mitään tärkeitä osia, joten he pääsivät lähtemään, Anton tosin hieman ontuen. NJ:n kylmäverinen käyttäytyminen rikospaikalla ja hänen intonsa saada niin suuri saalis kuin mahdollista, jopa pikkurahatkin, oli yhteinen poliisin kaikille sittemmin tutkittavakseen saamille rikoksille. Antonia emme kuitenkaan enää tapaa.

    Brasen

    Brasen on Vridslöselillen vankilan epävirallinen nimi. Siellä sovittavat rangaistustaan Tanskan pahimmat rikolliset ja mikä olisikaan voinut olla luonnollisempaa, kuin että myös NJ sai istua rangaistuksensa siellä.

    Keväällä 1976 hän sai ensimmäisen lomansa ilman valvontaa. Tuo nyt 33-vuotias mies sai luvan käydä vaimonsa ja lapsensa luona.

    Noiden lyhyiden päivien vapaus tuntui hänestä niin hyvältä, että hän ei piitannutkaan palaamisesta takaisin vankilaan, ennen kuin yhdeksän kuukauden kuluttua.

    Näinä kuukausina etsivät tekivät hänen asuntoonsa Kööpenhaminassa monta vierailua, mutta aina turhaan. NJ:llä oli erinomainen piilopaikka vaatekaapissa. Hän oli järjestänyt joidenkin hyllyjen taakse tilan, minne hän saattoi piiloutua.

    Hänen vaimonsa, Sonja, oli erään tällaisen käynnin aikana miehelleen happamalla tuulella ja antoi tämän seistä kaapissa puoli tuntia tarjoillen itse etsiville kahvia olohuoneessa ja seurustellen heidän kanssaan.

    Näiden yhdeksän kuukauden aikana NJ elätti itsensä ajamalla taksia ja tekemällä muita lisätöitä. Sonjalle ja lapsille hän oli luvannut pyhästi, että hänen ansaitsemansa rahat eivät olleet rikoksella saatuja. Jo tuomion saadessaan hän oli vakuuttanut Sonjalle, että hän ei milloinkaan enää ryhtyisi rikokseen. Sonja puolestaan oli myös vaatinut tätä – hän halusi heidän aloittavan kunniallisen elämän, hän oli vaihtanut työpaikkaa, kun NJ tuomittiin ja se julkistettiin lehdissä.

    Lupaus menee rikki

    NJ asui tällöin perheineen Kööpenhaminassa Vesterbrolla.

    Vesterbro on tunnetusti kortteli, missä monet suurkaupungin rikollisista huseeraavat. Se on alue, missä voi myydä ja ostaa kaikkea. Siellä ei myöskään ole mitään vaikeuksia saada milloin tahansa yhteys sellaiseen henkilöön, joka on valmis nopeisiin kauppoihin.

    NJ oli asunut tässä korttelissa useita vuosia ja tunsi useita, jotka olivat valmiit auttamaan häntä. Eikä kestänyt kauaakaan – Sonjalle antamastaan lupauksesta huolimatta – kun hän sai ajatuksen yrittää uutta ryöstöä. Ajaessaan ympäriinsä taksillaan hän piti koko ajan silmällä sopivaa paikkaa.

    Hän löysi Pohjois-Kööpenhaminasta supermarketin ja tutki paikkaa ja sen olosuhteita niin usein, kuin hän työssään voi.

    Lopullisen päätöksen tehtyään hän laati yksityiskohtaiset suunnitelmat ja huomasi, että hän tarvitsi apulaisen.

    Hänen ei ollut vaikea löytää pari miestä, jotka suostuivat osallistumaan ryöstöön. Keitä nämä kaksi olivat, siitä poliisi ei koskaan saanut selvää, heitä ei koskaan tunnistettu, sillä NJ kieltäytyi paljastamasta heidän nimiään.

    Uhri panttivangiksi

    Kaikki kolme ajoivat varastamallaan autolla eräänä pimeänä marraskuisena iltana erään supermarketin takana olevalle pysäköintipaikalle. Yksi heistä jäi autoon pitäen moottorin käynnissä muiden kahden jäädessä odottamaan, että kauppias tulisi takaovesta mukanaan päivän kassa. NJ oli ennakkoon todennut, että kauppiaan tapana oli ajaa yksinään BMW:llään pankkiin. Tänäkin iltana kauppias tuli yksin takaovesta.

    Hänen kimppuunsa hyökättiin välittömästi. Latelemalla hänelle törkeitä uhkauksia ja aseella uhkaamalla hänet pakotettiin luovuttamaan kassa, joka käsitti noin 120 000 kruunua.

    Tuntemattomasta syystä kumppanusten autonkuljettaja oli alkanut jänistää ja ajanut pois paikalta. Siten tilanne oli muuttunut täysin, mutta tavanomaisella kylmäverisyydellään NJ otti kauppiaan panttivangiksi ja komensi hänet menemään omaan autoonsa. Kauppias pakotettiin etuistuimelle ja hän sai määräyksen katsoa koko ajan alas tiehen. NJ:n ajaessa ja kumppanin istuessa takapenkillä he ajoivat paikalta pois kovalla vauhdilla. Matkan aikana he uhkailivat kauppiasta, mm. he uhkasivat heittää hänet satamaan.

    Jälleen Braseniin

    Matkan aikana kauppiaan lompakko anastettiin, ja se osoittautuikin sittemmin tärkeäksi rikoksen selvittämisessä.

    Melkein puoli tuntia kestäneen ajomatkan jälkeen kauppias heitettiin melko yksinäiseen paikkaan. Lohdutukseksi NJ palautti kauppiaalle tämän pikkusikarit. Hän sanoi samalla, että polttamishalu saattaisi vallata hänet …

    Auto löydettiin samana iltana hylättynä ja tyhjänä pieneltä kadulta Vesterbrolla.

    Asian vakavan luonteen vuoksi – olihan kyse panttivangin ottamisesta – TV lähetti pian rekonstruktion ryöstöstä, mutta tutkijat eivät saaneet montakaan mielenkiintoista vihjettä, ei ainakaan sellaista, joka olisi vaikuttanut jutun selviämiseen.

    Kuusi viikkoa ryöstön jälkeen NJ ilmoittautui jälleen vankilassa. Hän oli viettänyt joulun ja uuden vuoden omaistensa kanssa ja ilmoittautui nyt näiden kehoituksesta vapaaehtoisesti. Vankilassa hän tutustui nyt Allaniin, joka istui yhdeksän vuoden vankeusrangaistusta useista törkeistä ryöstöistä.

    Erilaiset luonteet

    Allan oli sijoitettu Braseniin karattuaan Horsensin vankilasta, missä hän oli ollut vuodesta 1973 lähtien.

    Allan ja NJ olivat aivan erilaisia luonteeltaan. NJ:n ollessa avoin ja viehättävä Allan kuului syrjäänvetäytyviin ja vaiteliaisiin tyyppeihin. Mutta he viihtyivät toistensa seurassa ja sopivat hyvin työskentelemään yhdessä vankilassa. He päättivät myös jatkaa tuttavuuttaan päästyään vankilasta.

    Kumma kyllä, syy ei ole tiedossa, NJ vapautettiin kesällä 1977 sovitettuaan rangaistusajasta puolet. Tämä oli erikoista, koska Vridslöselille Statsfängelse oli laitos, jota käytettiin yksinomaan pahojen rikollisten säilyttämiseen.

    NJ ryhtyi jälleen taksiautoilijaksi ja kävi säännöllisesti tapaamassa Allania siihen saakka, kunnes hän keväällä 1980 pääsi vapaalle jalalle.

    1979 NJ ja hänen perheensä olivat muuttaneet Österbrolle ja asuivat nyt Allanin vaimon ja lasten lähellä.

    Yhteinen idylli

    Allanin vapauduttua perheet seurustelivat säännöllisesti keskenään ja heistä oli muun muassa tullut niin hyviä ystäviä, että he ostivat yhdessä moottoriveneen.

    Allan ansaitsi välttämättömimmän erään pienen kuljetusliikkeen autonkuljettajana ja hänen tehtäviinsä kuului muun muassa tavaroiden toimittaminen suuriin marketteihin.

    Allanin ja NJ:n asunnon läheisyydessä oli yksi suuri marketti, jonne Allanin tapana oli viedä tavaraa. Tässä yhteydessä hän oli kartoittanut mahdollisuutensa päästä markettiin sisälle ja hän oli pannut merkille, miltä siellä näytti. Ei ole vaikea ymmärtää, että ajatukset uudesta ryöstöstä alkoivat itää.

    NJ ja Allan aloittivat suunnittelun yhdessä ja he totesivat pian, että jotkut marketin henkilökunnasta kokoontuivat liikkeen sulkemisen jälkeen konttoriin päivän kassa mukanaan.

    Kumppanukset sopivat, että vain NJ puhuisi ryöstön yhteydessä, koska henkilökunta voisi tunnistaa Allanin äänen.

    Marraskuun 20. päivänä 1980 kello 19.45 he tulivat supermarketin takaovelle. NJ:llä oli katkaistu metsästyskivääri ja Allanilla pistooli. Varastamansa auton he olivat pakoa varten pysäköineet lähelle ja nylon-sukat he olivat vetäneet kasvoilleen.

    Ota konjakki!

    He tunkeutuivat liikkeeseen takaovesta ja kuten he olivat odottaneetkin, konttorissa oli henkilökuntaa. Eräs heistä ryntäsi toiseen konttorihuoneeseen, lukitsi oven ja yritti kutsua poliisin. NJ ryntäsi perässä ja rikkoi yhden ikkunan aseensa perällä. Kovilla uhkauksilla NJ pakotti hänet avaamaan oven.

    NJ:n huolehtiessa henkilökunnasta Allan tyhjensi kassakaapin, siellä oli 233 000 kruunua.

    Ryöstön kestäessä paikalle tuli vielä eräs henkilökuntaan kuuluva, mutta NJ säilytti malttinsa ja pakotti hänetkin asettumaan muiden joukkoon.

    Sopimuksen mukaisesti Allan poistui liikkeestä ensimmäisenä ja juoksi autolle. Sieltä hän antoi reitti selvä-merkin ja lausahtaen henkilökunnalle, että he voisivat ottaa konjakit vakuutusyhtiön laskuun myös NJ poistui liikkeestä.

    Yhteys Dutchiin

    Sanomalehtien kertoessa seuraavana päivänä ryöstöstä saatiin useita ilmoituksia ja vihjeitä. Yksi näistä kertoi NJ:n ja Allanin tekijöiksi, ja siksi poliisi alkoi tutkia heidän hommiaan.

    Kävi ilmi, että Allan oli jäänyt jälkeen veneen maksuissa ja sitäpaitsi hän oli hankkinut itselleen syntymäpäivälahjaksi uuden auton. Ja vielä Allanille oli ostettu vaatteita, sillä NJ, joka aina itse pukeutui aistikkaasti, oli sitä mieltä, että hänen kumppaninsa ei ollut erityisen edustavasti vaatetettu. Muun muassa he ostivat Allanille kalanruotokuvioisen takin. Myöhemmin poliisi sai eräässä toisessa yhteydessä tehdä tuttavuutta tämän vaatekappaleen kanssa.

    Joidenkin päivien kuluttua Allan lähti Amsterdamiin, missä hän otti yhteyden Dutchiin, vanhaan sellitoveriinsa Horsensista.

    Dutch elätti itsensä huumekauppiaana Amsterdamissa ja tarkoituksena oli, että Allan ostaisi kokaiinia. Siksi hän oli kutsunut mukaan erään naisnarkomaanin, jonka piti testata aine ja mennä siitä takuuseen. Dutch ja Allan sopivat toimituksesta ja tämän jälkeen Allan matkusti takaisin Tanskaan.

    Kiistää kaiken

    Seuraavina päivinä oli kiire. Allan hankki kokaiinille vastaanottajan ja NJ vaihtoi ryöstörahoja suuremmiksi seteleiksi. Edelleen NJ osti lentolipun Allanille ja tytölle.

    Allanin ja tytön ollessa Kastrupin lähtöhallissa Kööpenhaminassa poliisi iski. Molemmat otettiin poliisin huostaan ja tytön laukusta löytyi 60 000 kruunua.

    Seuraavana päivänä heidät julistettiin vangituiksi ryöstöstä ja huumekaupoista.

    Melko selvistä todisteista huolimatta molemmat kiistivät syytökset. Seuraavana päivänä asiaa tutkiva erikoisryhmä otti myös NJ:n kiinni.

    NJ pidätettiin asunnossaan. Hänet vietiin oikeuteen vangitsemista varten, mutta tuomari vapautti hänet.

    Tämän tapahduttua hän meni suoraan mainitun, hänen juttuaan hoitavan erityisryhmän luo, avasi oven ja sanoi:

    – Hei, tarjoaisitteko kupin kahvia?

    Tämä kuvaa NJ:n lähes uskomatonta röyhkeyttä mitä erikoisimmissa tilanteissa.

    Vakituinen työ

    Oltuaan noin neljä kuukautta vangittuna Allan pääsi vapaaksi. Juttu häntä, NJ:tä ja tyttöä vastaan oli jätettävä silleen todisteiden puuttuessa.

    Myöhemmin Allanille myönnettiin 15 000 kruunun korvaus laittomasta supermarkettiin tehdyn ryöstön vuoksi tapahtuneesta vangitsemisesta.

    Keväällä 1981 sekä NJ että Allan saivat paikan Hovedstadens Trafikselskabin autotalleilla ja ensimmäisen kerran moneen vuoteen he saivat tuntea, miltä tuntui, kun oli vakituinen työpaikka ja säännöllinen palkka. He työskentelivät kumpikin tallissaan, mutta kävivät työaikana usein toistensa luona.

    Heidän työtoverinsa ihmettelivät sitä, että he usein istuskelivat itsekseen melkein kuiskaillen toisilleen. Kellään ei kuitenkaan ollut aavistustakaan siitä, mitä heillä oli tekeillä.

    Varsin pian oli käynyt selville, että heidän työstään autotallissa saamansa palkka ei ollut oikeassa suhteessa heidän kulutukseensa. Siksi he olivat alkaneet etsiskellä jotakin muuta tulojen täydentämiseksi.

    Varasti vaihtorahat

    Erään Kööpenhaminan ulosmenotien varressa oleva pieni postikonttori katsottiin sopivaksi kohteeksi.

    Kumppanukset tulivat siihen tulokseen, että paras ryöstön ajankohta olisi heti kuukauden ensimmäisen päivän jälkeen.

    Joulukuun 3. päivänä 1981 NJ ja Allan ajoivat varastetulla autolla postikonttorille. Naamioituna tavan mukaisesti peruukein ja nylonsukin ja aseistautuneena katkaistuin kiväärein ja pistoolein he ilmaantuivat heti sulkemisajan jälkeen takaovelle.

    Henkilökunta oli juuri alkanut lastata postivaunua ryöstäjien tunkeutuessa ovesta sisälle. Allan pakotti heidät viereiseen konttorihuoneeseen ja asettui esteeksi ovelle pitäen sitä silmällä.

    NJ tyhjensi kassat ja pakotti henkilökunnan avaamaan kassakaapin, jotta hän pääsi varastamaan vaihtorahatkin.

    Uhkaamalla räjäyttää postikonttorin ilmaan he poistuivat sieltä 113 000 kruunua rikkaampina.

    Ryöstön jälkeen he erosivat ja NJ lähti vanhojen tuttujen, Freden ja Yrsan luo Amagerille. Nämä molemmat olivat narkomaaneja. NJ:n saavuttua heidän asuntoonsa hän kysyi välittömästi, olivatko he nähneet jotain TV:ssä. He eivät ymmärtäneet hänen kysymyksensä tarkoitusta, mutta Yrsa pani merkille, että hänen takataskustaan pisti esiin paksu setelitukku.

    Hermot

    Sekä Allan että NJ sopivat esimerkiksi vanhasta sanonnasta mikä laulellen tulee – se soitellen menee. Pian heidän lompakkonsa olivat tyhjillään ja oli aika katsella uutta kohdetta.

    Valinta osui tälläkin kerralla suureen markettiin, koska heidän mielestään postikonttorin saalis oli ollut niukanpuoleinen.

    Aikaisempaa tekotapaa käyttäen he iskivät helmikuun 12. päivänä.

    He menivät markettiin takaoven kautta ja NJ sai tavanmukaisin uhkauksinsa henkilökunnan, 10–15 henkeä, erääseen konttorihuoneeseen. Samaan aikaan Allan poimi päivän tulot kassakaapista.

    Ei Allan muuten täysin vailla hermoja ollut, koska hän pudotti osan rahoista ollessaan matkalla pois rikospaikalta. Mutta kumppanukset keräsivät rahat talteen ja tällä kerralla saalis oli 356 000 kruunua.

    Hyötyä ja huvia

    Allanin mielestä hän oli perheineen ansainnut loman ja nyt hänellä oli varaa kutsua koko perhe Nizzaan. Hän oli suunnitellut yhdistää siellä huvin ja hyödyn.

    Siellä hän yhytti erään tanskalaisen huumerikollisen, joka oli karannut Tanskassa vankilasta ja asettunut Nizzaan. He suunnittelivat huumekauppojen alkamista yhdessä ja sopivat siitä, että Allan ottaisi yhteyden Hollantiin vanhaan tuttavaansa Dutchiin.

    Kesällä 1982 Allan sai ensimmäisen hashistoimituksen Hollannista ja samalla, kun hänen alimyyjänsä Tanskassa möi huumeen, hän vietti jälleen perheensä kanssa lomaa Nizzassa.

    Koska hashiskaupat menivät loistavasti hän katsoi ajan tulleen hankkia asunto, joka sopi miljoonakauppoja tekevälle miehelle. Hän löysi suuren, vanhahkon asunnon, jonka hän korjautti 200 000 kruunulla.

    Huumetoimitukset Hollannista jatkuivat aina marraskuun 29. päivään 1982 saakka, jolloin sekä Allan että hänen kuriirinsa otettiin kiinni. Vuonna 1983 hänet tuomittiin viideksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen muun muassa näistä huumerikoksista.

    Uusia kumppaneita

    Keväällä 1982 NJ sai kaksi uutta työtoveria. Pian kävi ilmi, että tulokkaat olivat sekä antoisia että kohtalokkaita tuttavuuksia.

    27-vuotias Karsten ja 28-vuotias Morten olivat aikaisemmin olleet ammattisotilaita, mutta he eivät tunteneet toisiaan.

    Karsten oli hieman sulkeutunut ja sitäpaitsi avovaimo oli juuri jättänyt hänet vieden heidän lapsensa mukanaan. Sen vuoksi hän joi aika lailla ja hänellä oli suuri kontaktien tarve.

    Morten sen sijaan oli hyvin avoin ja pelasi usein biljardia eri ravintoloissa. Myös hän joi aika reippaasti.

    Mortenista ja Karstenista tuli hyvät ystävykset ja yhteisessä työpaikassaan HT:n palveluksessa he törmäsivät usein eleganttiin NJ:hin, joka oli 39-vuotias. NJ:llä oli aina rahaa, eikä hän haikaillut niiden lainaamista. He alkoivat käydä yhdessä ravintoloissa pelaten noppaa ja biljardia. Sekä Morten että Karsten ihailivat NJ:tä katsoen häneen ylöspäin. Tämä esiintyi maailmanmiehen tavoin ja paitsi rahaa, hänellä oli usein yllään useita kalliita koruja.

    Ajatuksesta tekoihin

    Sekä Mortenin että Karstenin taloudellinen tila huononi huononemistaan syksyllä 1982, ja se johtui suurelta osalta tiheistä ravintolakäynneistä.

    He sopivat, että he kysyisivät NJ:ltä neuvoa, koska hänellä näytti aina olevan rahaa. He olivat tuumanneet murtoa taikka jotain sen tapaista, mutta sen laatuiset pikkujutut eivät NJ:lle kelvanneet. Hän sai heidät jättämään sellaiset mielestään.

    Koska Allan oli vangittu, NJ aavisti nyt mahdollisuuden jatkaa karriääriään. Hän arveli, että kahden ammattisotilaan oli osattava ajatella selvästi ja kylmästi missä tilanteessa tahansa. Myös se houkutteli häntä, että he eivät aikaisemmin olleet olleet tekemisissä poliisin kanssa.

    Ajatuksesta tekoihin ei ollut pitkä matka. NJ ehdotti ryöstöä. Hänen käsityksensä ja kokemuksensa mukaan se oli nopein ja tuottoisin rikos. He olivat samaa mieltä ja tiedustelivat NJ:ltä tekotapaa ja tekniikkaa koskevia neuvoja.

    NJ ehdotti, että he valitsisivat kohteekseen postikonttorin ja hänellä oli jo sopiva tiedossa. He ajoivat valitsemansa postikonttorin ohi ja NJ kertoi, että paras ajankohta olisi heti kuukauden ensimmäisen päivän ja sulkemisajan jälkeen.

    Heidän oli myös hankittava itselleen auto ja kaksi katkaistua metsästyskivääriä, koska sellaiset aseet pelottavat.

    Tee-huput ja ryöstö

    Tekopäivä valittiin ja sen NJ valitsi huolellisesti. Koska Kööpenhaminaan odotettiin valtiovierailua hän laski, että poliisi olisi täystyöllistetty.

    Varsinaiseen tekoon NJ ei halunnut osallistua ja kahden noviisin oli pakko hankkia aseet ja muut tarvikkeet itse. He ostivat jonkin metrin kangasta ja teekannun myssyn, jota mallina käyttäen he ompelivat joitakin huppuja. He ompelivat käsineet kädessä, koska he olivat kuulleet puhuttavan, että poliisi sai talteen sormenjäljet kankaastakin. Huppujen tarkoitus oli, että ne pantaisiin virkailijoitten päähän, jotta he eivät näkisi mitään.

    NJ oli valinnut joulukuun 3. päivän 1982 tekopäiväksi. Se sattui myös olemaan hänen ensiesiintymisensä postiryöstäjänä vuosipäivä.

    Tulikoe

    Ryöstön edellisenä päivänä Karsten ja Morten vaelsivat ympäriinsä pitkin Kööpenhaminaa etsien varastettavaksi sopivaa autoa. Mutta heidän ei onnistunut löytää sopivaa ja siksi he varastivat auton, jonka Karsten oli myynyt eräälle työtoverilleen hieman aikaisemmin. Hän ei ollut luovuttanut vara-avainta. Siksi heidän täytyi vain rikkoa virtalukko jälkikäteen, jotta juttu näyttäisi autovarkaudelta.

    Ryöstön aattoiltana he ajoivat Karstenin vanhalla ja nyt anastetulla autolla postikonttorin lähelle. Seuraavana päivänä he ajoivat vuokra-autolla pakoautolleen, vaihtoivat autoa ja ajoivat edelleen postikonttorille. NJ:n suositusten mukaisesti naamioituneina ja aseistautuneina he jäivät takaovelle seisomaan.

    Paikalle saapuneen postiauton kuljettajan he pakottivat mukanaan rakennukseen. Uhkailemalla he pakottivat toimenhaltijat panemaan huput päähänsä, mutta ne eivät riittäneetkään kaikille.

    Karstenin huolehtiessa henkilökunnasta Morten tyhjensi kassat ja saaliinaan 46 000 kruunua he poistuivat postikonttorista. He uhkasivat räjäyttää talon, jos poliisi kutsuttaisiin, ennen kuin kymmenen minuutin kuluttua.

    Pako sujui suunnitelmien mukaisesti ja myöhemmin illalla he tapasivat työpaikalla NJ:n ja kertoivat hänelle, miten kaikki oli sujunut.

    Myös NJ sai osan saaliista kiitokseksi hyvistä neuvoista. Hän ilmaisi tyytyväisyytensä heidän työhönsä, mutta kaikki olivat pettyneitä saaliin määrään – he olivat odottaneet paljon enemmän.

    Miljoonia saatavana

    Alkuaikoina ryöstön jälkeen Karsten ja Morten olivat hieman hermostuneita peläten paljastuvansa. Mutta kun viikot kuluivat ilman, että mitään tapahtui he melkein kiihtyivät menestyksestään ja NJ:n kehuista.

    NJ ei puolestaan ollut laiskotellut Karstenin ja Mortenin puuhaillessa omin päin. Hän oli nyt päässyt vakituisen kumppaninsa, Allanin, menetyksen yli ja hänen olonsa oli lähes riemastunut. Hän katsoi löytäneensä oikeat miehet seuraamaan Allania.

    NJ:n käsityksen mukaan he kolme olisivat hyvä joukkue ja yhdessä he suorittaisivat suuria asioita. Ja suunnitelmat olivat jo valmiina.

    Hän oli jo pitkän ajan pitänyt erästä suurehkoa postitaloa silmällä. Se sijaitsi Gladsaxessa, hieman Kööpenhaminasta pohjoiseen.

    Tämä postitalo toimi piirin pienempien postikonttoreiden keräilykeskuksena ja NJ oletti, että sieltä oli saatavana noin kuusi-kahdeksan miljoonaa kruunua jokaisen kuukauden ensimmäisen päivän tienoilla. Eräänä päivänä hän oli mennyt sisälle juuri ennen sulkemisaikaa ja nähnyt henkilökunnan panevan kassoja kuntoon. Tällä opintomatkalla hänen uskonsa suuresta saaliista lujittui. Hän oli nähnyt seteleistä syntyvän paksuja nippuja kassoja laskettaessa.

    Omin päin

    Morten ja Karsten saivat tutustua suunnitelmiin ja he seurasivat NJ:tä katsomaan postitaloa ja sen ympäristöä. Näin tapahtui, jotta kaikki sujuisi sulavasti sitten, kun suuri keikka tehtäisiin. Koska rahat heidän ensimmäisestä ryöstöstään loppuivat pian ja koska he samalla halusivat näyttää NJ:lle, että he hallitsivat alan, he päättivät tehdä toisenkin ryöstön – nyt kokonaan omin päin.

    Tällä kerralla he valitsivat suuren kauppakeskuksen, koska he laskivat, että sieltä saataisiin suurempi saalis kuin postista.

    He katsoivat erään Pohjois-Kööpenhaminassa olevan kauppakeskuksen sopivaksi kohteeksi ja tutustuivat siihen tutkien sen rutiineja. He panivat merkille, että liikkeiden sulkemisen jälkeen henkilökunta toimitti kassat siellä olevaan yösäilöön.

    Helmikuun 4. päivänä he ajoivat Karstenin autolla ajattelemaansa paikkaan pysäköiden mukavan välimatkan päähän. He asettuivat yösäilön lähellä olevaan syvennykseen pukeutuneina suuriin takkeihin ja moottoripyöräkypäriin. Aseina heillä oli revolveri ja katkaistu haulikko.

    Kun supermarketin toimenhaltijat saapuivat aikoen heittää kassat yösäilöön Karsten ja Morten hyökkäsivät heidän kimppuunsa. Aseen edessä nämä luopuivat pusseista kassoineen ja sitten heidät komennettiin pois paikalta.

    Karsten ja Morten ryntäsivät takaisin autolleen ja ajoivat Karstenin asunnolle. Siellä he laskivat saaliin ja jakoivat sen keskenään.

    Kuumeista toimintaa

    Tästä keikasta he saivat 103000 kruunua ja seuraavana päivänä he voivat kertoa NJ:lle viimeisimmästä menestyksestään. He olivat nyt osoittaneet kykenevänsä seisomaan omilla jaloillaan ja NJ ilmaisi jälleen kunnioituksensa heille heidän toimintakyvystään.

    Tiistaina, maaliskuun 1. päivänä 1983 se tapahtuisi. Viimeisinä päivinä ennen ryöstöä kumppanuksilla oli kova kiire viimeisissä valmistelutehtävissä. Morten ja Karsten olivat ostaneet käytetyt vaatteet ja nylonsukat ja Karsten oli vuokrannut auton. Sitten hän oli valmistanut avaimista kopion. NJ oli lainannut eleganttia kalanruototakkiaan, jonka hän pari vuotta aikaisemmin oli ostanut Allanille.

    Yöllä ennen ryöstöpäivää Karsten ja Morten ajoivat autovuokraamoon ja anastivat avaimen jäljennöstä käyttäen aikaisemmin vuokraamansa auton. Auto ajettiin Karstenin asunnon lähelle niin, että se olisi valmiina seuraavana päivänä.

    Selvä-merkki

    Vasta iltapäivällä kaikki kolme olivat yhdessä Karstenin luona. Kaikki olivat iloisia miljoonasaalista ajatellessaan. Mahdollisesti kummittelevat hermot rauhoitettiin pullollisella viinaa.

    Kello 17.00 he poistuivat asunnosta, pukeutuneina ja aseistautuneina – heillä oli kaksi katkaistua haulikkoa ja NJ:llä Colt 45. He ajoivat varastetulla ja Karstenin autolla postitalolle. Karstenin auto pysäköitiin hieman etäämmälle postitalosta ja sitten he ajoivat kaikki yhdessä matkan viimeisen pätkän varastetulla autolla. He pysäköivät sen niin, että he näkivät postitalon takaovelle. Siellä he istuivat odottamassa, että pienten postikonttoreiden rahat saapuisivat postitaloon. Kun viimeinen postiauto oli tullut ja sen kuljettajan piti avata ovi NJ antoi merkkinsä:

    – Nyt!

    Kaikki kolme ryntäsivät autonkuljettajan kimppuun ja pakottivat hänet avaamaan oven.

    Ärtynyt ryöstäjä

    Postitaloon tultuaan NJ otti välittömästi komennon ja pakotti kaikki 15 toimenhaltijaa kokoontumaan keskelle huonetta. Heidät pakotettiin istumaan ja tuijottamaan lattiaan. NJ:n pitäessä henkilökunnan tällä tavalla poissa tieltä ja suurta pistooliaan heiluttaen Karsten ja Morten tyhjensivät kassat. Rahat pantiin säkkiin, joka pantiin NJ:n eteen. Hän katsoi säkkiin ja voi nopeasti todeta, että rahaa ei ollut niin paljon kuin hän oli odottanut.

    NJ ärsyyntyi kovasti ja uhkasi muuttaa huoneen teurastamoksi, ellei hän saisi kaikkia rahoja. Yksi toimenhaltijoista luovutti postitalon kassakaapin avaimen. Mutta Karsten ei löytänyt sieltä lisää rahaa.

    Tämän jälkeen Morten ja Karsten poistuivat postitalosta ottaen säkit mukaansa. Sopimuksen mukaisesti he odottivat pakoautossa, mutta kesti melkein viisi minuuttia, ennen kuin NJ tuli ulos.

    Köyhät virkamiehet

    Kyltymättömän ahneutensa ajamana NJ oli käyttänyt tuon ajan henkilökunnan pakottamiseen luovuttamaan henkilökohtaiset lompakkonsa. Hän tunki ne sitten taskuunsa.

    Lausuttuaan tavanmukaisen lauseensa jäähyväisiksi, eli että heidän tuli pysyä hiljaa kymmenen minuuttia, hän poistui postitalosta. Kun NJ oli tullut, kaikki kolme ajoivat Karstenin autolle ja sitten edelleen hänen asunnolleen.

    Ajomatkan aikana Morten ja Karsten näkivät suureksi hämmästyksekseen, että NJ oli anastanut henkilökunnan jäseniltä heidän yksityiset rahansa.

    Tämä oli muuan puoli NJ:ssa, jota he eivät aikaisemmin olleet panneet merkille, mutta koska hän oli heidän päällikkönsä, he eivät uskaltaneet esittää mitään vastaväitteitä.

    Ajon aikana NJ tyhjensi lompakot ja lausui samalla kommentin, joka ilmaisi hänen näkemyksensä köyhistä virkamiehistä. Sitten hän pani rahat säkkiin.

    Ryöstö no 25

    Saavuttuaan Karstenin asuntoon NJ komensi patruunat ulos. He katsoivat kummissaan NJ:tä ja kun NJ silloin ymmärsi, että heidän aseensa eivät olleet olleet ladattuja, hän aivan villiintyi ja sanoi heidän edelleenkin olevan amatöörejä.

    Saalis kaadettiin lattialle ja tarkka laskenta osoitti heidän saaneen saalikseen 1 644 725:71 kruunua. He jakoivat rahat kolmeen osaan.

    Kaakeliuunissa palavien vaatteiden loimussa NJ istui ylimielisenä ja rentona nojatuolissa konjakkilasi kädessään todeten suurella tyytyväisyydellä:

    – Niin, se oli ryöstö no 25!

    Seuraavina aikoina kaikki kolme uppoutuivat suuren maailman yöelämään ja tekivät selvää suurista rahamääristä. NJ oli jo menettänyt työpaikkansa 1983 alussa vilkkaan seuraelämän vuoksi ja myös Morten ja Karsten saivat potkut Hovestadens Trafikselskabista. Ollakseen herättämättä liian suuria epäilyksiä ja välttääkseen kiusallisia kysymyksiä, kaikki kolme nostivat ammattiyhdistykseltä saatavissa olevan tuen, ja he koettivat pitää keskinäisen seurustelunsa minimissä.

    Huumeinvestointi

    Osa NJ:n varoista investoitiin nyt huumeisiin. Hän otti yhteyden vanhoihin ystäviinsä, Yrsaan ja Fredeen, jotka molemmat olivat narkomaaneja ja jotka voisivat auttaa.

    He ehdottivat, että lähdettäisiin Amsterdamiin ostamaan heroiinia. Ansiot jaettaisiin tasan. NJ hyväksyi ajatuksen ja antoi heille 50000 kruunua. Yrsa ja Frede vuokrasivat auton ja lähtivät etelää kohti.

    Amsterdamissa he tunsivat poliisin varjostavan heitä ja siksi kaupoista ei tullut mitään. He ajoivat takaisin Tanskaa kohti, mutta koska he eivät uskaltaneet ylittää rajaa niin paljon rahaa mukanaan he kaivoivat ne maahan Saksassa erään levähdyspaikan luona.

    Saavuttuaan kotiin Tanskaan he kertoivat NJ:lle epäonnistuneesta matkastaan, mutta NJ ei uskonut kertomukseen. Sen vuoksi he lupasivat matkustaa takaisin Saksaan hakemaan rahat ja he myös lähtivät matkaan.

    Mutta rahat olivatkin poissa. Siksi he eivät uskaltaneet palata Kööpenhaminaan ja piiloutuivat erääseen Jyllannissa olevaan mökkiin koko kesäksi.

    Juominen lisääntyy

    NJ:n vaimo Sonja oli omalla tahollaan huolissaan siitä, että NJ, joka oli työtön, tuli usein päihtyneenä kotiin ja hänellä oli runsaasti rahaa käytettävänään.

    NJ:n tullessa kotiin Sonja tyhjensi säännöllisesti hänen taskunsa. Rahat, jotka hän löysi, hän käytti perheen elatukseen. Sonjalle NJ väitti pelaavansa ja voittavansa aika paljon, joten hän työskenteli pimeästi.

    NJ:n lisääntyvän juomisen vuoksi Sonja päätti lähettää hänet lomalle. Hän osti kahdeksan päivän chartermatkan Rhodokselle ja antoi hänelle hieman taskurahaa, jotta hänen taskunsa eivät matkan aikana olisi aivan tyhjät.

    NJ otti yhteyden Karsteniin ja Morteniin ja näytti siltä, että hekin tarvitsivat lomaa. Siispä hekin lähtivät Rhodokselle. Kaukana vaimoista, morsiamista ja poliisin terävistä silmistä nämä kolme käyttäytyivät, kuin heidän tarkoituksenaan olisi ollut käyttää mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman lyhyessä ajassa.

    Aluksi he pysyivät yhdessä, mutta Morten väsyi melko pian juomiseen ja keskittyi sen sijaan naisiin.

    Rahaongelmia

    NJ ja Karsten jatkoivat villiä elämäänsä eri ravintoloissa ja pelikasinoissa ja siellä he joutuivat vaikeasti ratkaistavan ongelman eteen. Karstenia kohtasi sellainen epäonni, että hän sattui räjäyttämään kasinon pankin.

    Huolimatta ankarista ponnistuksistaan saada rahat kulumaan he olivat vaarassa palata kotiin yhtä paljon rahaa mukanaan, kuin heillä oli ollut lähtiessäänkin. Välttääkseen tämän kiusan he ajoivat ympäriinsä vuokraamallaan autolla ja heittelivät alaskierretyistä ikkunoista seteleitä paikallisille asukkaille.

    Kotiin päästyään heillä oli niin paljon jäljellä seteleitä, että vaihdettuaan ne tanskalaiseksi rahaksi, jokainen heistä sai 20 000 kruunua. NJ selitti Sonjalle, että hän oli voittanut rahat kasinolla.

    Karstenin uusi ystävätär Bente, joka oli postilaitoksen palveluksessa, tuli Kastrupiin Karstenia vastaan.

    Pidä hänet!

    Kun NJ sai tietää, että Karstenin uusi ystävätär oli työssä eräässä Kööpenhaminan laitakaupungin pääpostikonttoreista hänen spontaani kommenttinsa oli:

    – Pidä kiinni hänestä.

    Hän ilmeisesti aavisti heti arvokkaat mahdollisuudet siinä, että pääsisi käsiksi inside information iin postin rutiineista ja kulissien takaisesta työstä. Heidän tekemänsä sopimuksen mukaan Karsten alkoi nyt pumpata Benteä tämän työstä – miten suuria summia postin kassoissa oli ja muuta sellaista. Hän nouti Benten usein työajan päätyttyä muodostaakseen postitalon rutiineista ja organisaatiosta henkilökohtaisen kuvan ja tehdäkseen muitakin havaintoja.

    Bente oli kerran hieman kevytmielisesti kertonut, että päivän vaihto saattoi joskus nousta yli miljoonan kruunun ja kun NJ sai

    Enjoying the preview?
    Page 1 of 1