Rikosreportaasi Pohjoismaista 1979

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Pohjoismaista 1979 kertoo pitkän rivin jännittäviä ja autenttisia poliisitarinoita Ruotsista, Norjasta, Suomesta ja Islannista. Tarinat ovat rikostutkimuksissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Tarinat ovat saaneet päätöksensä ja tuomiot niistä on annettu. Rikosreportaasi Pohjoismaista 1979 on hengästyttävää luettavaa – totuus kun on usein tarua ihmeellisempää. Lukija pääsee kurkistamaan muutamien Skandinavian poliisihistorian dramaattisimpien tarinoiden kulissien taakse, ja tutustumaan siihen palapeliin, minkä syyllisten selvittäminen vaatii.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Oct 22, 2018
• ISBN: 9788711972243

Book preview

www.egmont.com

Rikostapauksia · Tanska

Tulipalo vapaasatamassa

Syyskuun 19 päivänä 1975 noin kello 05.10 sytytettiin eräs Kööpenhaminan vapaasatamassa olevista varastorakennuksista palamaan. Tapahtui kai ensimmäisen kerran, että amerikkalaiset maksetut gangsterit ottivat Skandinaviassa tehtäväkseen polttaa tavaraerä vakuutusrahojen saamiseksi. Vahingonkärsinyt liike oli ruotsalainen ja vakuutus oli otettu eräästä ruotsalaisesta yhtiöstä.

Palopaikka

Kööpenhaminan vapaasatama on kaikkien suurten satamien tapaan vilkasliikenteinen paikka tavallisena työaikana. Työajan jälkeen paikka on kuin kuollut. Alue on rakennettu perinteellisellä tavalla niin, että katuverkosto yhdistää eri puolilla olevat varastorakennukset. Koko alue on eristetty rauta-aidalla ja sen ja kaupungin välille on rakennettu rautatie. Normaalisti päästään satamaan kolmen- neljän tarkistusportin kautta. Tarkistus on kuitenkin kaikkien tarkin tultaessa satamasta pois.

Varastorakennus sijaitsee Damfärgevejn varrella noin 300 metriä satama-alueen sisäpuolella suoraan Folke Bernadottes Allélla olevalta portilta lähtevän ajotien varressa. Rakennuksessa on viisi kerrosta ja talon kummassakin päässä on portaikko. Talon etusivulla on kaksi tavarahissiä. Rakennusta vuokrataan eri liikkeille varastotilaksi, ja tarpeen mukaan voi vuokrata kokonaisen taikka puoli kerrosta.

Neljäs kerros, missä palo syttyi, oli tällä hetkellä vuokrattuna kokonaan samalle liikkeelle. Kerros voidaan tarvittaessa jakaa kahtia keskeltä, missä on palomuuri ja suuri rautainen kaksoisovi. Kerroksesta voidaan siis tehdä kaksi itsenäistä huoneistoa. Juuri tämän vuoksi rakennuksen molemmissa päissä on portaikko.

Palo huomataan — pidätysss

Syyskuun 10 päivänä 1975 kellon ollessa noin 05.10 ajoi poliisin partioauto Langelinieta pitkin kohti kaupunkia. Osa tiestä kulkee aivan vapaasataman vieressä. Poliisiauton ajaessa tätä tieosuutta huomasivat poliisimiehet vahvan savun nousevan vapaasataman alueelta, jonkavuoksi he kiirehtivät lähimmälle sinne johtavalle portille, joka oli Folke Bernadottes Allélla.

Poliisimiesten ajettua portista he näkivät heti, että savu nousi eräästä Damfärgevejn varrella olevasta varastorakennuksesta. Koko talon ylin kerros näytti olevan savun peitossa.

Poliisiauton lähestyessä varastorakennusta poliisimiehet näkivät miehen poistuvan paikalta polkupyörällä. Hän huojui pyörällään poliisiautoa kohti polkien kaikin voimin. Hän ei ilmeisesti ollut huomannut aikaisemmin poliisiautoa, sillä hän yllättyi sen nähdessään niin, että kaatui pyörällään.

Mies oli keski-ikäinen, hänellä oli yllään tuulikangaspusero, housut ja paita ja tukevat nahkakengät. Poliisien kanssa yhteensattuessaan hän oli noin 75 metrin päässä varastorakennuksesta. Hänessä oli selvät jäljet tulen läheisyydessä olemisesta. Hänen tukkansa oli kärventynyt, käsivarsissa oli lieviä palovammoja ja hänen paidastaan puuttui selkäpuoli. Hän puhui englantia amerikkalaisittain.

Poliisiauton ajaessa varastorakennusta kohti oli radiolla annettu ilmoitus palokunnalle kello 05.14. Otettuaan polkupyöräilijän huostaansa poliisit jäivät paikalle. Olosuhteet huomioonottaen miehelle ilmoitettiin kello 05.20, että hänet oli pidätetty. Samaan aikaan palokunta saapui paikalle.

Palon kehitys — todistajat

Kello 05.30 rikospoliisi saapui paikalle ja pidätetty vietiin lähimmälle poliisiasemalle. Tämän kuljetuksen aikana todettiin, että miehen kengät haisivat voimakkaasti tinneriltä taikka muulta sellaiselta aineelta.

Rikospoliisimiehillä ei ollut mitään mahdollisuutta päästä palopaikalle. Siksi he aloittivat tutkimuksensa esittämällä kysymyksiä palomiehille.

Nämä voivat vain kertoa, että palo riehui koko neljännessä kerroksessa, joka asia viittasi sytyttämiseen, muutoin palo ei olisi kehittynyt niin räjähdysmäisesti.

Paikalla ensiksi ollut palomies kertoi, että portaikossa ei ollut ollut pienintäkään merkkiä palosta. Hän oli senvuoksi juossut melkeinpä neljännen kerroksen ohi luullen palon olevan ylempänä. Palomiesten oli mentävä aivan neljännen kerroksen ovelle saakka voidakseen paikallistaa palon, mutta silloin oli jo koko varasto yhtenä tulimerenä ja oli mahdotonta päästä sisälle.

Kynnykseltä palomies löysi kultaisen tupakansytyttimen. Kolmannen kerroksen porrastasanteelta hän löysi miesten silmälasit ja toisen kerroksen porrastasanteelta miesten rannekellon.

Todistajat oli pian selvitetty, sillä kuten sanottu, alue on työajan jälkeen täysin autio. Löytyi kuitenkin neljä rautatieläistä, jotka olivat olleet työssä läheisellä järjestelyasemalla. Kaikki neljä kertoivat kello 05.15 kuulleensa varastorakennuksesta räjähdyksen ja nähneensä korkeiden liekkien lyövän ulos rautatiealueelle päin olevista ikkunoista samanaikaisesti, kun joitakin kappaleita lensi ulos varastosta.

Liekit olivat lyöneet ulos kolmesta paikasta melkein samanaikaisesti — rakennuksen kummastakin päästä ja keskeltä. Vielä eräs työläisistä kertoi, että hänen ajaessaan varastorakennuksen ohitse paria tuntia aikaisemmin ilma oli ollut asetoonin hajun kyllästämä. Hän ei kuitenkaan ollut ajatellut asiaa lähemmin, sillä hän oli työskenneltyään monia vuosia vapaasatamassa tottunut erilaisiin vieraisiin ja voimakkaisiin hajuihin.

Ja näin olikin kaikki mahdolliset todistajat kuultu.

Pidätetyn selitys

Pidätetty mies vietiin Store Kongensgaden poliisiasemalle, missä hänet kokonaan riisuttiin, siis myös kengät, ja hänet tarkastettiin ja valokuvattiin. Sen jälkeen hänet lähetettiin tutkittavaksi Oikeustieteen laitokselle.

Mies ilmoitti olevansa Amerikan kansalainen ja nimeltään Chino Angelos. Hän oli saapunut turistina Tanskaan syyskuun 15 päivänä oltuaan lyhyen välilaskun ajan Hollannissa samana päivänä. Hän oli ensimmäistä kertaa Euroopassa. Hän oli kreikkalaista syntyperää ja hänen tarkoituksenaan oli Tanskasta matkustaa Kreikkaan. Hän oli ollut matkalla yksin. Hän asui SAS: n hotellissa, missä hän oli ollut Tivolin ulkopuolella kohtaamansa prostituoidun Ullan kanssa.

Paloa edeltäneenä päivänä, paremminkin yönä, hän oli käynyt monissa kapakoissa. Hän oli tavannut englantilaisen merimiehen, jonka nimeä taikka laivaa hän ei muistanut.

He olivat yhdessä juoneet melko lailla, mutta merimies oli äkkiä häipynyt.

Angelos oli sitten ajanut polkupyörällä vapaasatamaan ja ajellut siellä ympäriinsä yksinään. Pyörän hän oli ostanut Kööpenhaminassa noin 520 kruunun hinnasta, mutta ei muistanut ostopaikkaa eikä hänellä ollut kuittia. Hän kertoi, että pyörä oli ollut hänellä mukana koko yön kapakasta kapakkaan.

Pyöräillessään vapaasatamassa hän oli mennyt erään varastorakennuksen ohi, mistä nuori mies oli juossut ulos huutaen FIRE — FIRE. Kun hänelle sanottiin, että tuollainen huuto kuullosti omituiselta Tanskassa hän korjasi sanojaan ja sanoi miehen huutaneen help — help, taikka muuta sellaista. Nuori mies oli kadonnut, miten ja minne, sitä Angelos ei tiennyt.

Hän oli kuitenkin nähnyt savua tulevan varastorakennuksen yläkerroksesta ja siksi hän oli päättänyt mennä katsomaan, oliko siellä ihmisiä. Hän ei kuitenkaan ollut ehtinyt kuin toiseen kerrokseen, kun liekit olivat lyöneet vastaan ja polttaneet häntä. Hän oli juossut takaisin alas ja noussut polkupyörälleen etsiäkseen apua. Juuri silloin poliisi tapasi hänet.

Lopuksi Angelos ilmoitti, että hänen matkalaukkunsa oli Kastrupissa, koska hän oli aikonut matkustaa samana päivänä, jolloin hänet pidätettiin.

Angelos joutui perustuslakikuulusteluun ja hänet vangittiin 14 päiväksi.

Vahinkoa kärsivä osapuoli

Angeloksen kertomusta asumisesta ja olemisesta Tanskassa tutkittiin, mutta niille ei saatu vahvistusta. Hänen matkatavaransa noudettiin Kastrupista ja erilaisten asiakirjojen avulla voitiin todeta, että hän oli chicagolainen jalokivikauppias. Hänen passistaan kävi ilmi, että hän oli saapunut Amsterdamiin syyskuun 15 päivänä ja jatkanut matkaa samana päivänä edelleen Kööpenhaminaan. Passissa, joka oli kaksi vuotta vanha, ei ollut muita leimoja. Hänen matkatavaransa sopivat hyvinkin turistille, samoin hänen rahavaransa.

Jotta lukija saisi selvän kuvan tapahtumista kerrottakoon, että palopäivä oli perjantai. Myöhemmin samana päivänä poliisi sai tietää, että vapaasatamassa olevan varastotilan vuokraaja oli Malmöstä oleva ruotsalainen firma Music.

Varastorakennuksen esimies ilmoitti, että firma oli vuokrannut huoneiston noin pari kuukautta ennen paloa ja että tänä aikana konteissa saapuneet tavarat oli tuotu varastoon. Tavarat olivat reproduktioita, peruukkeja ja kasettinauhoja. Esimies ilmoitti vielä, että varastointityö oli suoritettu pelkästään ruotsalaisin voimin, kellään siihen osallistuneesta ei ollut näyttänyt olevan erityisempää työkokemusta, he olivat kaikki olleet koululaisia 18–20 ikävuoden väliltä. Eräs noin 20-vuotias ruotsalainen oli valvonut työtä. Esimies oli ollut sisällä huoneistossa ja hänen mielestään järjestelyt varastossa olivat olleet häkellyttäviä.

Aamupäivällä tuli juttua hoitaneelle Kööpenhaminan rikospoliisin E-ryhmälle puhelu — muuan nainen soitti Malmöstä ilmoittaen edustavansa Music ia. Hän ilmoitti, että varastossa oli ollut 12 miljoonaa reproduktiota, 500 000 kasettinauhaa ja suuri määrä peruukkeja. Varasto oli vakuutettu Skandiassa Malmössä ja naisen mukaan korvausvaatimus nousi arviolta 34 miljoonaan Ruotsin kruunuun.

Rikospoliisi pyysi yhteyttä firman johtoon. Nainen ilmoitti, että firman johtaja Hans Andersson asui Chicagossa, missä hän myös nyt oli. Johtajan veli Bent Andersson johti päivittäistä työtä Malmössä, muttei ollut nyt tavattavissa. Vapaasatamassa töitä valvonut mies oli nimeltään Jens Löfgren, muttei hänkään ollut tavattavissa.

Nainen toimi sihteerinä firmassa ja Bent Andersson oli pyytänyt häntä ottamaan Kööpenhaminan poliisiin yhteyden. Muuta hänellä ei ollut ilmoitettavanaan.

Vähän tämän jälkeen soitettiin Malmön rikospoliisista. Palosta oli luettu lehdistä ja haluttiin mielellään vahvistusta siihen, oliko palo sattunut ruotsalaisen Music-firman varastossa. Jos oli näin halusi Malmön poliisi keskustella asiasta Kööpenhaminan poliisin kanssa, sillä saman vuoden helmikuun 19 päivänä oli saman firman varastossa Malmön vapaasatamassa ollut tulipalo, missä oli tuhoutunut samanlaista omaisuutta kymmenen miljoonan Ruotsin kruunun arvosta. Tapaamisesta sovittiin tietenkin niin pian kuin mahdollista.

Angelosia kuulustellaan uudelleen

Viikonvaihteen jälkeen Angelosta kuulusteltiin uudelleen. Nyt hän muutti kertomustaan oleellisesti. Maahan saapuminen ja siellä yöpyminen eivät muuttuneet, mutta polkupyörää hän ei ollut ostanut. Nyt hän kertoi olleensa keskiviikkoiltana ja torstain vastaisena yönä eri ravintoloissa, mutta ei tiennyt niiden nimiä. Tänä iltana hän oli myös tavannut englantilaisen merimiehen, jonka nimeä hän edelleenkään ei muistanut. Merimies oli kertonut laivansa lähtevän torstaiaamuna. Se ei kuitenkaan ollut aivan varmaa.

Torstain ja perjantain välisenä yönä oli Angelos jälleen ollut eri ravintoloissa ja juonut paljon. Aamupuolella hän halusi mennä katsomaan, oliko englantilainen lähtenyt. Tietämättä englantilaisen laivan nimeä hän oli ottanut taksin ja ajanut sillä vapaasatamaan ja noussut autosta erään portin ulkopuolella. Minkä portin, sitä hän ei muistanut, mutta hän oli joka tapauksessa tullut vapaasatamaan ja kuljeskellut siellä päämäärättä ympäriinsä, kunnes hän yhtäkkiä erään varastorakennuksen ulkopuolella törmäsi aikaisemmin kertomaansa mieheen.

Hän kertoi:

Käytyään toisessa kerroksessa, missä liekit jo olivat, oli hän juossut alas katuovelle. Oven sisäpuolella oli ollut polkupyörä tuulikangaspusero ohjaustangon päälle heitettynä. Hän oli ottanut puseron ylleen, koska hänen paitansa oli palanut. Hän oli hypännyt pyörälle ja lähtenyt hakemaan apua.

Hänen aikaisempi kertomuksensa polkupyörän ostamisesta oli johtunut pelosta joutua turistina suuriin vaikeuksiin, jos hän olisi kertonut asian todellisen laidan.

Tässä kuulustelun vaiheessa hänelle kerrottiin, että palomiehen kertoman mukaan portaikossa ei vielä kymmenen minuuttia Angeloksen pidättämisen jälkeen ollut ollut merkkiäkään palosta eikä siis toisessakaan kerroksessa.

Angelos pysyi kuitenkin kertomuksessaan.

Lisää ulkomaalaisia

Angeloksen matkatavaroista poliisi löysi kahdet silmälasit, toiset olivat tummat. Molemmissa laseissa oli teräskehykset ja ne olivat saman vahvuiset kuin palomiehen paikalta löytämät lasitkin. Angelos kiisti palomiehen löytämiä laseja omikseen, vaikka ne sopivat hänelle erinomaisesti.

Kaikki lasit lähetettiin optiseen tutkimukseen.

Polkupyörän suhteen käännyttiin sen myyneen liikkeen puoleen. Voitiin pian todeta, että pyörä, jolla Angelos oli ajanut, oli paloa edeltäneenä päivänä myyty kolmelle ulkomaalaiselle yhtaikaa toisenkin pyörän kanssa. Liikkeen apulainen tuli poliisiin ja osoitti epäröimättä Angeloksen yhdeksi pyörät ostaneista kolmesta ulkomaalaisesta.

Angelos kiisti ostaneensa polkupyörää. Tietenkään hän ei tiennyt mitään toisestakaan pyörästä ja hän pysyi väitteessään, että hän oli ollut vapaasatamassa yksin.

Mainittakoon vielä, että Angelos poltti mentholisavukkeita, mutta hänen tavaroidensa joukossa ei ollut sytytintä — mutta kyllä useita savukepakkauksia.

Toinen polkupyörä

Tiistaina palon jälkeen palokunta ilmoitti, että palo oli lopulta sammutettu. Tavallisen laajuinen tutkinta palopaikalla ei kuitenkaan ollut mahdollinen. Reproduktiot olivat nimittäin pudonneet lattialle luhistuvilta hyllyiltä ja raivaustöiden oletettiin vievän vähintäin kolme — neljä kuukautta.

Palopaikka valokuvattiin sellaisena kuin se oli heti sammutuksen jälkeen ja sovittiin, että poliisi jatkuvasti kävisi paikalla raivaustöiden aikana.

Samana päivänä varastorakennuksen esimies otti poliisiin yhteyden, hän oli löytänyt toisen polkupyörän. Se oli palaneen varastorakennuksen eräässä portaikossa. Sen ohjaustangossa roikkui tuulikangaspusero. Kukaan ei tiennyt, mistä pyörä oli sinne ilmaantunut. Paikalla ensimmäiseksi olleeseen palomieheen otettiin uudelleen yhteys. Hän oli aivan varma siitä, että palaneen varastorakennuksen portaikossa ei ollut ollut mitään polkupyörää.

Nyt löydetty polkupyörä oli juuri sellainen, mikä oli kateissa ja tuulikangaspusero oli samanmerkkinen kuin Angeloksella yllään ollut pusero. Puseron taskussa oli mentholsavukerasia samoja savukkeita, joita Angelos poltti. Tätä savukemerkkiä on saatavana Tanskassa, mutta nyt puheenaolevien rasioiden pohjassa oli lappunen, jossa luki: Taxpaid in Chicago. Samanlainen lappu oli myös Angeloksen matkatavaroista tavatuissa savukkeissa.

Tekninen asiantuntija

Seuraavalla viikolla muuan Helge Mogensen otti poliisiin yhteyttä ja ilmoitti olevansa erään merivahinkotoimiston johtaja. Toimisto oli puolueeton elin ja suoritti tutkimuksia vakuutusyhtiöille merivahinkojen yhteydessä. Toimisto edusti Vakuutusyhtiö Skandiaa Tanskassa.

Tästä syystä Mogensenin toimisto oli mm. valokuvannut reproduktiot niiden ollessa vielä puualustoilla konteissa. Reproduktioita säilytettiin pahvikoteloissa, jotka oli ladottu kerroksittain päällekkäin niin, että niiden väliin jäi ilmaa. Toiselta reunaltaan ne lepäsivät kotelon kulman varassa, joka turmeli alimpana olevissa koteloissa olevat reproduktiot, niihin tuli aasinkorvat, eikä niitä voinut enää myydä. Music in henkilökunta ei kuitenkaan ollut tehnyt asialle mitään, vaan ajanut puualustat varastoon.

Mogensen kertoi myös, että kaikesta päätellen noiden 12 miljoonan produktion varastoinnissa ei ollut ollut mitään systeemiä. Tämän vuoksi ei olisi ollut mahdollista löytää mitään suurempaa määrää määrätynlaisia kuvia, koska kukaan ei tiennyt, missä niitä oli. Sama epäjärjestys oli vallinnut kasettinauhojen varastoinnissa.

Mogensen halusi kertoa tämän poliisille, koska hän piti sitä hyvin tärkeänä varaston nyt palettua. Varsinkin hän piti reproduktioiden latomista päällekkäin hyvin tärkeänä, sillä niistä oli aivankuin valmiiksi rakennettu suuri kokko, jossa oli runsaasti vetokanavia.

Poliisi sopi Mogensenin kanssa, että palopaikkaa tutkittaisiin yhdessä sitä mukaa kuin raivaustyöt edistyivät.

Poliisin tutkimukset

Erään tutkimuksen oli poliisi toki jo suorittanut poliisin tekninen ja palo-osaston henkilökunta olivat käyneet varaston lävitse. Silminnäkijöiden kertomusten perusteella mm. todettiin, että tuli oli saanut alkunsa kauimpana ulko-ovesta olevasta paikasta. Kaikki reproduktiot olivat joko tulen taikka veden turmelemat. Suuri määrä reproduktioita oli kaatunut palokunnan vesisuihkuista, mutta oli kuitenkin mahdollista muodostaa kuva siitä, miltä varasto oli näyttänyt ennen paloa.

Oli selvästi nähtävissä, että seinille oli alettu laittaa hyllyjä. Kun ne olivat tulleet täyteen oli reproduktiot yksinkertaisesti kärrätty sisälle ja jätetty lattialle puualustoilleen. Näin oli koko lattia vähitellen tullut täyteen. Puualustojen väliin oli jätetty joitakin kapeita kujia, mutta ensiksi sisäänajetuista alustoista olisi ollut mahdotonta saada yhtäkään ulos, sillä kujat olivat siihen liian kapeita. Kasettinauhat ja peruukit olivat sikinsokin — peruukit lähinnä ulko-ovea.

Kun puhutaan ulko-ovesta tarkoitetaan sitä, että vain yksi varaston ovista oli avoinna — se, joka oli rakennuksen siinä päässä, joka oli lähimpänä vapaasatama-alueen lähintä porttia.

Juuri tässä portaikossa poliisipartio pani Angeloksen merkille. Täältä löytyivät silmälasit ja muut esineet. Muut ovet olivat suljettuina palokunnan saapuessa paikalle.

Ulko-ovi oli epäilemättä murrettu ja oli ensimmäisen palomiehen saapuessa paikalle — kuten palon päätyttyäkin — osittain auki. Oven alanurkka oli porautunut nimittäin portaikon puulattiaan niin, että jäi kyllin suuri aukko täyskasvuisen miehen kulkea. Murtojäljet näkyivät selvästi ovessa, mistä osa lukkoa puuttui. Mutta hämmästyksekseen poliisi totesi oven olevan auki väärin päin ja että lukko oli irrotettu sisältäpäin ovea vahingoittamatta.

Lukon osa oli poistettu ennen palon syttymistä, mikä ilmeni siitä, että sen paikka oli mustunut. Ja vielä voitiin todeta, että lukko oli ollut auki sitä käsiteltäessä, lukon salpa oli edelleen sisällä jäljellejääneessä osassa. Varmastikin oli niin, että ovi oli auennut väärinpäin silminnäkijöiden kertoman mukaan räjähdyksen johdosta.

Edelleen oli muuan palomies huomannut, että rautatiealueelle ja Östbanegadelle päin olevat ikkunat olivat avoinna, yksikään ikkuna ei ollut rikki. Kaikki haat olivat ehjät, joten oli aivan selvää, että ne oli avattu ennen paloa.

Peruukki ja silmälasit

Angelosta oli tietenkin myös tutkittu. Tutkimuksessa kävi selvästi ilmi, että hän oli tekemisissä tulen kanssa — kärventyneet hiukset, palanut paidan selusta ja palohaavat käsivarsissa.

Poliisiasemalle tuotaessa hänet valokuvattiin — onneksi. Kuten muistetaan, hänen kenkänsä lemusivat tinnerille taikka muulle sellaiselle. Kun kengät riisuttiin hänen jaloistaan huomattiin neljän-viiden sentin pituinen sulanut kokkare toisessa kengässä. Angelos kiisti tietävänsä siitä mitään ja väitti poliisin panneen sen siihen. Onneksi oli Angeloksesta otettu valokuvat, joissa kokkare näkyi.

Hänen passissaan oleva kuva esitti miestä, jolla oli kauniit hiukset, mutta todellisuudessa hän oli kaljupäinen. Angelos ilmoitti passin saadessaan pari vuotta sitten käyttäneensä peruukkia. Sen jälkeen hän ei ollut käyttänyt peruukkia. Hänen matkatavaroissaan oli kuitenkin senlaatuista laastaria, jota käytetään peruukin kiinnittämiseen.

Myös hänen passinsa oli tutkittu ja teknikot pitivät sitä oikeana. Interpolin välityksellä pyydettiin USA:n poliisilta hänestä mahdollisesti olevia tietoja. Kului kuitenkin yli kolme kuukautta virallisen vastauksen saapumiseen. Se ei ollut Interpolin vika.

Tanskan poliisin omien tutkimusten tulokset saatiin onneksi nopeammin. Oikeuslääketieteen laitos totesi, että Angeloksen vammat olivat palovammoja, vaikkei kovin vakavia. Verikoe osoitti, että Angelos ei ollut nauttinut alkoholia lainkaan.

Teknologinen laitos totesi Angeloksen toisen kengän lemuavan tinneriltä tai muulta ohenteelta, josta oli löydetty kahta hyvin palovaarallista ainetta, joita esiintyy sekä asetoonissa että muissa sen tapaisissa aineissa.

Angeloksen kenkään tarttunut yhteen sulanut kokkare oli hiuksia taikka hiustentapaista materiaalia, jollaista palopaikalla olleet peruukit olivat.

Varmemmaksi vakuudeksi oli muuan aamulehden toimittaja ottanut palosta joitakin erinomaisia kuvia. Poliisi saattoi todeta, että kuvat oli otettu juuri sillä hetkellä, kun rikospoliisi saapui palopaikalle — klo 05.30 — ja niistä näkyi palon laajuus noin kymmenen minuuttia Angeloksen pidättämisen jälkeen. Tuolloin portaikossa taikka alapuolella olevissa kerroksissa ei ollut jälkeäkään palosta.

Syy siihen, ettei palo levinnyt alaspäin rakennuksessa oli, että kaikki lattiat oli tehty teräsbetonista. Ne olivat palovarmoja ja siksi alemmat kerrokset vaurioituvat vain vedestä. Voitiin siis varmuudella väittää, että tuli ei ollut ulottunut ollenkaan toiseen kerrokseen, missä Angelos väitti joutuneensa kosketuksiin tulen kanssa.

Ja jotta kuva tulisi täydelliseksi, todettiin kaksi kerrosta ylempää, kuin missä Angelos väitti käyneensä, löydettyjen silmälasien vahvuus sekä lähelle että kauas samaksi kuin Angeloksen matkalaukusta löydettyjen silmälasienkin vahvuus. Jopa silmäterien etäisyys täsmäsi ja sehän on varsin yksilöllinen eri ihmisillä.

Kaikki tämä esitettiin Angelokselle, mutta hän pysyi selityksessään, kiisti tietävänsä mitään silmälaseista ja väitti edelleenkin olleensa humalassa.

Ruotsin rikospoliisi

Tanskan poliisi otti melko pian yhteyttä ruotsalaisiin kollegoihinsa ja saatiin tietää, että Bent Andersson ja Jens Löfgren olivat kadonneet — luultavasti Espanjaan. Musicin omistajahan asui Chicagossa. Kun nämä päähenkilöt olivat poissa oli Ruotsin poliisi alkanut etsiä esille niitä ruotsalaisia, jotka olivat olleet firman palveluksessa vapaasatamassa.

Sitäpaitsi oli oltu yhteydessä Skandiaan, mistä oli luvattu tietoja siitä, mistä tavarat oli laivattu ja kuka oli ne myynyt Musicille.

Ruotsin poliisista kerrottiin vielä, että Malmön vapaasatamassa palanut Musicin tavaraerä oli ollut vastaavanlainen kuin Kööpenhaminassakin. Palon syytä ei ollut todettu ja jutusta oli jo melkein luovuttu, kun Kööpenhaminan palo tuli kuvaan. Kun tavarat olivat samanlaatuisia ja saman omistajan, lähdettiin Tanskan poliisissa siitä, että varmaankin kyseessä oli myös sama myyjä. Malmön tapauksessa myyjä oli ollut amerikkalainen paikallispolitiikko Jack Jones Chicagosta.

Asianajaja vaihtuu

Varsin pian kävi ilmi, että poliisi ei ollut tekemisissä aivan tavallisen amerikkalaisen kanssa. Noin kahdeksan päivän kuluttua pidätyksestä tuli nimittäin rikospoliisiin eräs amerikkalainen ja ilmoitti olevansa Angeloksen asianajaja. Hän tulisi toimimaan Angeloksen puolustusasianajajana.

Asianajaja ohjattiin sen asianajajan luokse, joka Angelokselle oli määrätty perustuslakikuulustelussa. Kaksi päivää myöhemmin tämä ilmoitti, ettei hän enää edustanut Angelosta. Asianajajaksi tuli nyt hänen sijaansa muuan Glistrupin toimiston edustaja.

Amerikan Kööpenhaminan suurlähetystöstä ilmoitettiin, että äskenmainittu amerikkalainen todella oli asianajaja ja kävi ilmi, että hän työskenteli asianajajatoimistossa, joka edusti mm. Jack Jonesia.

Kirje Chicagosta

Murhapoltosta oli ollut monissa lehdissä artikkeleita — myös Chicagossa. Tämä oli antanut aiheen eräälle korkeassa asemassa olevalle rikospoliisimiehelle kirjoittaa yksityisesti Kööpenhaminan poliisille. Hän liitti oheen valokopion lehtiartikkelista, missä lyhyesti kerrottiin vapaasatamassa tapahtuneesta ja mainittiin Angeloksen nimi. Artikkelissa oli edelleen, että Angelos oli hyvin tunnettu suurehkon chicagolaisen rikollissyndikaatin jäsen. Tavallisesti hän työskenteli Pete Franklin-nimisen miehen sekä silloin tällöin Mario Cantala-nimisen miehen kanssa. Molemmat miehet kuuluivat samaan syndikaattiin.

Amerikkalainen poliisimies ilmoitti henkilökohtaisesti, että Cantala oli kolme päivää Kööpenhaminan palon jälkeen käynyt eräässä sairaalassa Minneapoliksessa, missä häntä oli hoidettu palohaavojen vuoksi, haavat olivat olleet kolmen päivän ikäisiä. Hän oli ilmoittanut saaneensa vammat auto-onnettomuudessa, mutta poliisi ei ollut saanut tietoonsa mitään tällaista onnettomuutta.

Kirje ilahdutti tietenkin Kööpenhaminan poliisia saapuessaan noin kuukausi palon jälkeen. USA: sta ei nimittäin tähän mennessä ollut saapunut mitään virallista vastausta Angeloksesta. Amerikan lähetystön kautta saatiin puhelinyhteys chicagolaiseen poliisimieheen. Häneltä pyydettiin lisätietoja kahdesta amerikkalaisesta ja Angeloksesta. Amerikkalainen poliisimies lupasi auttaa, mutta hänestä ei kuulunut mitään, ennenkuin kolme kuukautta oli kulunut palosta.

Kööpenhaminan poliisin taholta oli tällä välin lähetetty monta muistutuskirjettä. Poliisi oli myös ottanut yhteyttä Amerikan lähetystöön missä voitiin vain valitella tietojen viipymistä. Lähetystön henkilökunta näytti tanskalaisten esittämiin kysymyksiin saamiaan ulkoasiainministeriönsä vastauksia — joka kerta pyydettiin tietoja siitä, mitä Kööpenhaminassa oli tapahtunut, vaikka tiedot oli lähetetty jo kolme-neljä kertaa. Lähetystössä viitattiin siihen, että Jack Joneshan oli poliitikko — siitä voi itse päätellä.

Kaksi uutta todistajaa

Muutamat henkilöt, jotka asuivat Östbanegaden varrella, mistä oli näköala palopaikalle päin, kääntyivät poliisin puoleen. He arvelivat heillä olevan mielenkiintoista tietoa.

Muuan heistä oli kotiapulainen, joka oli herännyt palopäivän aamuna kello 05.20 palosireenin ääneen. Hän oli sitten oleillut ikkunan luona ja seurannut palon kulkua. Hän oli todennut 30–40 ikäisen miehen tulevan juosten palopaikalta. Hän oli pannut miehen merkille siksi, että hänellä oli yllään vain alushousut ja kädessään jokin kaasunaamaria muistuttava esine. Mies oli juossut hänen ikkunansa ohi noin 100 metrin päässä pysäköitynä olevaa autoa kohti. Hän oli noussut autoon ja välittömästi ajanut pois. Koska mies oli asettunut kuljettajan paikan viereiselle paikalle veti todistaja sen johtopäätöksen, että autossa oli ollut toinenkin henkilö. Hän ei kuitenkaan osannut kertoa varmuudella auton ulkonäöstä muuta, kuin että se oli keltainen keskihintaluokan auto, luultavasti eurooppalaista valmistetta. Auton rekisterinumeroa hän ei liioin ollut nähnyt.

Toiset todistajat oli eräs pariskunta. He kertoivat yhtäpitävästi, että he olivat asuneet huoneistossaan monia vuosia ja että heillä oli tapana aina ennen nukkumaanmenoa avata kadulle päin oleva ikkuna samaan aikaan, kuin he sammuttivat valot. Näin he olivat menetelleet myös paloa edeltäneenä iltana.

Kello 23.00 olivat he kumpikin hämmästyneet nähdessään, että sittemmin palaneessa