Rikosreportaasi Pohjoismaista 1976

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Pohjoismaista 1976 kertoo pitkän rivin jännittäviä ja autenttisia poliisitarinoita Ruotsista, Norjasta, Suomesta ja Islannista. Tarinat ovat rikostutkimuksissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Tarinat ovat saaneet päätöksensä ja tuomiot niistä on annettu. Rikosreportaasi Pohjoismaista 1976 on hengästyttävää luettavaa – totuus kun on usein tarua ihmeellisempää. Lukija pääsee kurkistamaan muutamien Skandinavian poliisihistorian dramaattisimpien tarinoiden kulissien taakse, ja tutustumaan siihen palapeliin, minkä syyllisten selvittäminen vaatii.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 2, 2018
• ISBN: 9788711972212

Book preview

www.egmont.com

Rikostapauksia · Tanska

Miljoona — Christine

Yksin asuva, varakas vanha neiti, jota kotipaikkakunnallaan kutsutaan Miljoona — Christineksi katoaa jäljettömiin kotoaan.

Katoamisesta alkaa eräs Tanskan rikoshistorian tunnetuimmista tapauksista. Kaikki viittasi alusta alkaen siihen, että hän oli joutunut rikoksen uhriksi, mutta ruumista ei löytynyt mistään — ei myöskään rikoksentekijää.

Yli puolentoista kuukauden ajan poliisi harhaili umpimähkään, ja se aiheutti asianomaisille monta harmaata hiusta. Kun ratkaisu lopulta saatiin, oli se yhtä merkillinen kuin jutun alkukin.

Huomaamaton etsintäkuulutus

Maaliskuun 27 päivänä lehdessä julkaistiin ilmoitus, että viime päivinä oli suoritettu laajoja etsintöjä Store Ladagerin ympärillä — se on maaseutukaupunki Kögestä vajaat puoli peninkulmaa luoteeseen. Ei ainoastaan poliisi koirineen vaan myös helikopterit olivat joutuneet mukaan etsintöihin.

Tutkimukset tapahtuivat aluksi kaikessa hiljaisuudessa, mutta kun asia julkistettiin lyhyesti lehdissä se aiheutti yleistä mielenkiintoa ja monipalstaisia artikkeleita.

Ilmeni, että päähenkilö oli maaseutukaupungin tunnetuimpia asukkaita, 79-vuotias, naimaton Christine Christiansen. Koska hänet tunnettiin sangen varakkaana häntä kutsuttiin Miljoona-Christineksi. Hän asui pienessä huvilassa ja hänet oli nähty viimeksi maanantaina, maaliskuun 18 päivänä — mahdollisesti tiistaina 19 päivänä. Silloin hän oli ajellut siellä täällä autollaan ja tehnyt kaikenlaisia ostoksia.

Sekalaisia tosiseikkoja

Ilmoitus, että kaikki ei ollut kunnossa, tuli Kögen poliisille perjantai-iltana, maaliskuun 22 päivänä. Kotisairaanhoitajan mielestä oli ollut kummallista, ettei hän ollut onnistunut tapaamaan vanhaa neitiä viime päivinä. Neiti Christiansen, joka oli hänen potilaansa ei ollut kotonaan.

Poliisi lähti heti paikalle ja tutki paikat. Kadonneen auto — Opel Kadett, rekisterinumero AY 30.952 — oli autotallissa, joka oli lukitsematta. Auton avaimet eivät olleet virtalukossa, mutta poliisi löysi ne kun myöhemmin tehtiin etsintä itse talossa. Avaimet olivat eteisessä, takin taskussa. Auton takaistuimella oli ruisleipä ja tyhjä käsilaukku, mikä vaikutti vähän oudolta.

Huomionarvoisia tosiseikkoja

Taloon ei ollut murtauduttu. Merkkejä epäjärjestyksestä ei myöskään voitu juuri havaita — ei ainakaan enempää kuin yksinäisillä vanhuksilla yleensä. Makuuhuoneessa oli sänky sijaamatta, mikä sinänsä ei ollut mitenkään huomiota herättävää. Sen sijaan oli melko omituista, että peiton päällä oli alaleuan proteesi.

Keittiön lattialta löydettiin sinkkipalju. Siinä oli jonkin verran vettä ja kynitty kana.

Eteisen lattialla oli alusvaatteita ja takin taskussa, mistä auton avaimet löydettiin, oli myös talon ulko-oven avain. Poliisin saapuessa oli ovi ollut lukossa.

Vanhan naisen vaatekomerosta oli pääteltävissä, että sieltä puuttui ainoastaan kuviollinen leninki, mutta ei sensijaan ulkovaatteita. Tämä vaikutti oudolta vuodenaikaa ajatellen — varsinkin kun myöhemmin vielä todettiin, että lämpötila naisen katoamispäivänä oli ollut juuri ja juuri nollan yläpuolella.

Mitä oli tapahtunut?

Kadonnut nainen oli tuntomerkkien mukaan pieni ja hentokasvuinen. Ikäänsä nähden hän oli aika liikkuvainen ja pirteä. Hän oli hiljattain saanut ajokorttinsa uusituksi eikä mikään viitannut siihen, että hän olisi ollut jotenkin erikoisesti sairas.

Ei ollut hänen tapojensa mukaista lähteä kotoaan vapaaehtoisesti pukeutumatta sekä säädyllisesti että järkevästi. Tiedettiin, että hän kutsui ihmisiä aina etunimeltä, mikä onkin maaseudulla tavallista. Mutta itseään sen sijaan hän halusi kutsuttavan Neiti Christianseniksi.

Hän oli syntynyt ja kasvanut tällä seudulla, isossa talossa, ja hän oli saanut olemukseensa tiettyä arvokkuutta. Hän ei halunnut itseään kutsuttavan taloudenhoitajaksi, jona hän oli elantonsa hankkinut.

Kymmenen viime vuoden aikana hän oli kuitenkin ollut yksinäinen eläkeläinen ja viettänyt aika syrjäänvetäytynyttä elämää huvilassaan Store Ladagerissa. Hänellä oli talo, joka saattoi näyttää liian isolta yksinäiselle ihmiselle, mutta hänen tiedettiin viihtyvän siellä hyvin.

Hän ei ollut tekemisissä paikkakunnan muiden ihmisten kanssa, muttei kuitenkaan ollut mikään erakkotyyppi. Ei esimerkiksi ollut mitenkään epätavallista, että tuttavat pääsivät kyytiin kun hän kierteli kaupungilla ja maaseudulla autollaan. Näin tapahtui aika usein hänen toimitellessaan asioitaan.

Oliko kyseessä ryöstömurha?

Aluksi poliisi tietysti saattoi ainoastaan arvailla, mitä hänelle oli tapahtunut. Ikää ajatellen hän luonnollisesti oli voinut saada aivoverenvuodon tai jonkun muun akuuttisen sairauden, tai ehkä hän oli eksynyt ja kykenemätön huolehtimaan itsestään.

Näiden taustatietojen perusteella yleisöä kehoitettiin päivälehtien ja muiden joukkotiedotusvälineiden kautta pitämään silmänsä auki, ja ennen kaikkea tarkistamaan ulkorakennukset, autotallit, olkikasat, jätesäiliöt jne.

Vuodenajan huomioonottaen poliisi alkoi vähitellen pitää todennäköisempänä, että vanha neiti oli joutunut rikoksen uhriksi kotonaan ja sen jälkeen raivattu pois tieltä.

Ja silloin oli aika luonnollista epäillä ryöstömurhaa. Mutta eräs seikka oli ristiriidassa tämän teorian kanssa. Yleisesti tiedettiin, ettei hän säilyttänyt paljoa käteistä rahaa kotonaan, mikä johtui siitä, että hän oli aikaisemmin joutunut murron uhriksi — toisin sanoen hän oli viisastunut vahingosta. Lisäksi hänen lompakkonsa ja muutama kolikko olivat tallella hänen asunnossaan. Sieltä löydettiin myös hänen ajokorttinsa ja passinsa.

Usein hän ajeli autollaan, mutta korkeasta iästään huolimatta hän toisinaan myös pyöräili mielellään ja toimitti ostoksensa sillä tavalla. Mutta nyt oli polkupyöräkin paikallaan varastossa.

Taloudelliset seikat

Vanha nainen ei ujostellut ihmisiä, vaan jutteli usein naapureidensa kanssa. Tyypillistä näille keskusteluille oli kuitenkin se, että ne koskivat aina tavanomaisia asioita, esim. ilmaa ja säätä. Heti kun tuli puhe rahasta hän sulkeutui. Sillä alalla hänellä ei ollut läheisiä. Hän jopa teki veroilmoituksensakin itse.

Huomattakoon, että vaikka häntä pidettiin varakkaana, hän tuskin oli niin rikas, että miljonääri-liite hänen etunimessään olisi pitänyt paikkansa. Tämä kutsumanimi ei myöskään ollut millään tavalla hänen omista puheistaan lähtöisin.

Hänen kerrottiin elävän niukasti ja arkipäiväisesti, mutta pelkästään tällä tavalla hän ei ollut voinut hankkia omaisuuttaan. Hänen taloudellisen vaurautensa perusta johtui siitä, että hän vuosien mittaan oli perinyt melko varakkaat vanhempansa ja sisarensa.

Ei paljoa johtolankoja

Poliisilla ei ollut paljoa johtolankoja mistä lähteä liikkeelle. Ainoa asiaa koskeva tieto oli se, että vanha nainen oli ollut kadoksissa neljä vuorokautta tuntemattomista syistä. Tästä oli ilmoitettu poliisille perjantaina. Hänet oli varmuudella nähty viimeksi edellisenä maanantaina ja eräs todistaja oli sitä mieltä — mutta ei ollut täysin vakuuttunut — että oli nähnyt naisen asuntonsa lähellä tiistaina.

Tämän lisäksi ainut varsinainen vihje oli se, että eräs pakettiauto, ns. Limppu oli nähty huvilan edessä keskiviikkona noin kello 16. Auto oli kertoman mukaan ollut puna-sininen Volkswagenpienoisbussi. Mutta kukaan, kuten tavallista tällaisissa tapauksissa, ei ollut huomannut panna muistiin parasta tuntomerkkiä — rekisterinumeroa.

Koska johtolankoja ei ollut katsoivat rikospoliisit tarkoituksenmukaisimmaksi alkaa työn poissulkemis-menetelmällä. Karkeasti ottaen oli kaksi mahdollisuutta: ensimmäinen oli se, että Miljoona-Christine omasta vapaasta tahdostaan oli lähtenyt kotoaan ja oli sellaisessa mielentilassa, ettei kyennyt huolehtimaan itsestään.

Tämä oli huolestuttava ajatus, koska hän tällöin olisi vuodenajasta huolimatta ulkona ilman ulkovaatteita ja sopivia kenkiä. Hän oli ollut poissa jo monta päivää …

Maastoharavointi

Nainen saattoi vielä olla hengissä, mutta siinä tapauksessa hän ilmeisesti olisi sellaisessa tilassa, että tarvittiin nopeaa ja tehokasta apua. Tältä taustalta aloitettiin perusteellinen etsintä.

Oletettavasti hän oli lähtenyt kotoaan jalan, koska sekä auto että polkupyörä olivat tavallisilla paikoillaan. Siispä hänen täytyi olla suhteellisen rajoitetulla alueella jossain kotinsa ympäristössä.

Ja tämä alue haravoitiin läpi tiuhalla kammalla.

Poliisi koirineen etsi maat, metsät, tiet ja niityt läpikotaisin. Rakennukset, ennen kaikkea ulkorakennukset käytiin läpi. Olkikasat tutkittiin ja jäteautot käytännöllisesti katsoen käännettiin nurin.

Puolustusvoimain sukeltajakunnan sammakkomiehet tutkivat vesistöt, suot ja kaivot ja tehtävän täydentämiseksi tehtiin intensiiviset etsinnät helikopterilla.

Kaikki yritykset olivat kuitenkin tuloksettomia. Miljoona-Christineä ei löytynyt mistään!

Ei epäilystäkään rikoksesta

Pois-sulkemis-menetelmän toinen mahdollisuus oli se, että vanhan naisen katoamiseen liittyi rikos ja tämä ajatus tuli lyhyessä ajassa yksin hallitsevaksi.

Suurehko ryhmä Valtionrikospoliisista pantiin selvittämään juttua ja jo sinä aikana kun maastoa haravoitiin oli tutkimus täydessä käynnissä.

Rikoksen mahdollisuutta ajatellen työskenneltiin kahden hypoteesin mukaan. Ensiksikin: nainen oli ehkä joutunut hyökkäyksen kohteeksi kotonaan ja murhattu sekä sen jälkeen viety piilopaikkaan. Mutta oli myös mahdollista, että hänen kimppuunsa oli hyökätty kotona ja hänet oli viety pois huvilalta vielä elävänä. Siinä tapauksessa murhan olisi pitänyt tapahtua myöhemmin. Silloin poliisilla olisi hyvin pienet mahdollisuudet löytää ruumis — ainakaan se ei tapahtuisi ensi tilassa.

Murha ilman ruumista

Tilanne oli joka suhteessa hyvin omituinen. Rikospoliisi tuli aikaa myöten siihen tulokseen, että katoamisessa ei ollut kyse ainoastaan rikoksesta, vaan myös murhasta. Mutta ruumis puuttui. Jäljet olivat sitäpaitsi niin vähäiset ja epäselvät, että päivälehdistössä, jossa asia oli saanut paljon huomiota osakseen, tuotiin esiin olettamuksia, että tässä oli klassinen käsite täydellinen rikos toteutunut.

Poliisin eri teknikot tutkivat naisen asunnon systemaattisesti ja perusteellisesti. On huomattava, että se, mitä ei voi nähdä pelkällä silmällä, voi olla tärkeä todistuskappale mikroskoopissa. Muutaman hiuskarvan, pölyn matoissa — puhumattakaan veriläikistä — perusteella on monta kertaa tuomittu epäiltyjä rikoksentekijöitä. Sormenjälkien talteenottaminen on — kuten tunnettua — kokonaan oma lukunsa.

Rinnan näiden tutkimusten kanssa rikospoliisi kuulusteli jatkuvasti. Ulkopuolisia raportteja ei tullut paljoa, mutta kaikki mitä poliisi sai tietoonsa tutkittiin ja arvioitiin perusteellisesti. Käytännöllisesti katsoen kaikkia naapureita ja lähiseudun asukkaita kuulusteltiin, joitakuita montakin kertaa.

Kartoitus

Kuulusteluissa yritettiin alusta alkaen saada tietoja siitä, mitä kadonnut oli tehnyt viimeisinä tunteina ennen katoamistaan.

Maaliskuun 18 päivänä hän oli ajanut erääseen naapurikaupunkiin, jossa hän oli ostanut kanan ennestään tuntemaltaan maanviljelijältä.

Maanviljelijä muisti huomauttaneensa, ettei Christine söisi niin suurta kanaa yksinään. Tämä oli vastannut, ettei se ollut tarkoituskaan — hän odotti vieraita.

Arvoitukseksi jäi oliko tämä totta, vai oliko niin, että hän — säästäväinen kun oli — ajatteli saada halpaa ruokaa itselleen moneksi päiväksi. Joka tapauksessa kanaa ei koskaan valmistettu eikä tuotu pöytään.

Odottiko hän vieraita?

Hänen vastauksensa, että hän odotti vieraita, saattoi muuten olla tulkittavissa vihjaukseksi, ettei hän ollut niin yksin kuin yleensä arveltiin.

Maanviljelijän luota neiti Christiansen oli jatkanut Lille Skensvediin, missä hän oli säästöpankista nostanut 1500 kruunua yhdeltä monista pankkikirjoistaan.

Sitten hän oli jatkanut Havdrupiin, jossa hän oli ostanut puolikkaan ruisleivän eräästä paikkakunnan liikkeestä. Hänellä oli Havdrupissa tuttava, talonomistaja, jonka luota hänen piti hakea lapio, minkä tämä oli luvannut korjata hänelle.

Hoidettuaan nämä asiat hän oli suunnitellut ajaa postitalolle maksamaan muutamia laskuja rahoilla, jotka hän oli nostanut. Mutta hänen tuttavansa oli kertonut hänelle, että posti oli suljettu tähän aikaan. Se aukeaisi vasta kello 14.30. Tästä syystä hän oli suostunut ystävänsä tarjoukseen juoda odotellessa kupillinen kahvia.

Hän oli lähtenyt tuttavansa luota vähän ennen kello 15.00 ja ajanut postitalolle, jossa oli maksanut laskunsa. Yhteensä niihin oli mennyt melkein koko summa, jonka hän oli nostanut pankista — hänelle oli jäänyt vain viitisenkymmentä kruunua.

Poliisi oletti hänen sen jälkeen ajaneen kotiinsa. Todistaja ilmoitti nähneensä valoa neiti Christiansenin huvilassa 19.30 aikaan. Samalla todistaja kertoi talon olleen seuraavana aamuna pimeänä.

Yllätetty?

Moni seikka hämmästytti tutkijoita heidän yrittäessään saada palapelin osasia oikeille paikoilleen.

Tuntui ihmeelliseltä, että ostettu kana oli keittiössä ja että sen valmistus oli aloitettu, mutta ruisleipä oli jäänyt auton takaistuimelle.

Vielä omituisemmalta tuntui tyhjä käsilaukku, joka oli ollut leivän vieressä. Ei itse laukussa ollut mitään ihmeellistä, vaan siinä, että laukku oli aivan ilman sisältöä. Oliko se ollut hiukan koketeeraavalla naisella vain näön vuoksi? Vai oliko sisältö — joka olisi saattanut olla yksi tai useampi pankkikirja — kadonnut? Ja siinä tapauksessa: kuka oli ne ottanut?

Olihan selvitetty, että kadonnut oli nostanut pankista 1500 kruunua — mutta missä pankkikirja nyt oli?

Kana oli viipymättä kynitty ja poliisi löysi sen vesipunkasta. Koska se alkoi jo haista, se haudattiin, mutta kaivettiin myöhemmissä tutkimuksissa uudelleen esiin. Silloin todettiin, että se tosin oli kynitty, mutta sisälmykset olivat vielä paikoillaan.

Kana oli ollut vedessä ja tämä saattoi merkitä, että vanha neiti oli ollut valmistamassa sitä, mutta hänen työtään oli häiritty eikä hän ollut enää myöhemmin voinut palata puuhiinsa.

Selvännäkijä todistajana

Kuten usein tällaisissa tapauksissa sattuu, ilmoittautui eräs ns. selvännäkijä avuksi. Tämä selvännäkijä — miespuolinen — väitti voivansa auttaa poliisia tärkeillä tiedoilla. Ja hän tekikin sen vakaumuksella. Hänen kerrottiin ennustaneen useita eri tapauksia, jotka myös myöhemmin olivat toteutuneet. Kuulemma hän myöskään ei ollut puhumatta, jos hänelle vain annettiin tilaisuus käyttää taitoaan.

Hänellä oli tapana ennustaa esim. mitä seuraavana vuotena tapahtuisi. Tästä tapauksesta hän ilmoitti, että Miljoona-Christine oli valheellisesti houkuteltu autoajelulle ja että hän oli joutunut rahankiristyksen uhriksi. Tämä oli kuitenkin epäonnistunut ja siksi hänet oli kuristettu. Hänen ruumiinsa oli senjälkeen heitetty kaivoon. Tästä piilopaikasta ruumis oli kuitenkin siirretty kaatopaikalle.

Esitys oli monelta osin varsin todennäköinen, mutta poikkesi kuitenkin niin paljon tosiseikoista, että koko juttua voitiin pitää tarinana, tosin oikeisiin — ja tunnettuihin — tietoihin perustuvana, mutta siihen oli lisätty enemmän tai vähemmän asiaankuuluvia olettamuksia.

Etsintää jatketaan

Mutta huolimatta siitä, että tutkimuksissa oli päästy eteenpäin poliisi ei lopettanut ns. kenttätutkimuksiaan.

Aluksihan etsinnät keskitettiin kadonneen naisen asunnon ympärille. Oli aloitettu etsimällä joka puolelta niin pitkältä matkalta kuin oletettiin hänen kyenneen kävelemään.

Tutkimus oli kuitenkin ensin tähdännyt siihen, että nainen harhaili ympäriinsä muistinsa menettäneenä ja että hän siksi oli joko eksynyt tai joutunut onnettomuuden uhriksi, esimerkiksi pudonnut johonkin kaivoon.

Nyt keskityttiin sitävastoin myös ja ennen kaikkea siihen, että vanha nainen oli joutunut vakavan rikoksen uhriksi.

Toisin sanoen: nyt otettiin etsinnöissä huomioon se, että hänet oli raivattu pois tieltä. Todennäköisintä tässä yhteydessä oli, että hänet oli haudattu johonkin.

Etsintöjen tähänastiset rajat oli siksi ylitettävä. Teoriassa ruumis saattoi olla missä tahansa, mutta vähintään oli etsittävä Själlanti. Eikä ollut mitään sellaista, joka olisi puhunut vastoin olettamaa, että ruumis oli haudattu tai hukutettu jonnekin.

Kaivaminen aloitetaan

Tietenkään tämä otaksuma ei perustunut mihinkään tosiseikkoihin. Oli luonnollisinta lähteä kadonneen kodista keskipisteenä ja sitten laajentaa etsinnät yhä suurempiin ympyröihin maantieteellisesti ilmaistuna. Mutta hankalalla lisäyksellä: Nyt etsintätyö käsitti myös kaivamista.

Tässä tilanteessa siviilipuolustus ensimmäisen kerran otettiin mukaan tutkimuksiin.

Tietyllä todennäköisyydellä kadonnut ruumis saattoi olla kätketty seudun vanhalle kaatopaikalle, joka oli Ejby-metsässä Kögen länsipuolella. Tätä aluetta, joka muistutti lähinnä suurta aukkoa oli tosin tutkittu jo aikaisemmin, mutta työ tehtiin uudelleen. Monta metriä syvän ja yli 20 neliömetrin laajuisen aukon täydellinen ja perusteellinen tarkastus oli kuitenkin — kuten kaikki muukin tähän saakka — tulokseton.

Lisäksi kaivettiin kaikkialla, missä voitiin epäillä mahdolliseksi kätkeä ruumis. Ennen kaikkea tutkimusten kohteiksi otettiin kaivot, järvet ja vesistöt, osittain sammakkomiesten, osittain kuivatuksen avulla.

Tulos oli kuitenkin edelleen — nolla!

Rekonstruktio TV:ssä

Niinkuin aikaa myöten on rikosjutuissa tullut tavaksi esitettiin myös tämä tapaus TV:ssä. Siinä esitettiin tapahtuneesta rekonstruktio kerättyjen tietojen ja tosiseikkojen perusteella.

On aina vaikea tietää, mihin tuloksiin tällaiset rekonstruktiot johtavat. Mikäli tiedetään, ne eivät koskaan ole sinänsä ratkaisevasti vaikuttaneet asiaan, mutta älköön tässä yhteydessä unohdettako, että ruudussa näytetyt kuvat voivat eliminoida paljon asiaan kuulumatonta, joka muuten ehkä olisi tullut poliisille. Sillä tavalla rekonstruktio estää arvottomien, aikaa vievien ideoiden saapumisen. Päästään siis eroon asianhaaroista, joilla ei ole merkitystä asian käsittelyssä, kuten asia ilmaistaan.

Mystinen auto

Tavara-auto, Volkswagen-pienoisbussi, jonka useat todistajat olivat havainneet kadonneen naisen talon edustalla, oli vielä arvoituksen aiheena. Oliko kyseessä jonkin liikkeenharjoittajan tilapäinen käynti, vai oliko auton pihallaolo vielä vahvistus siitä, että rikoksentekijä usein palaa rikospaikalle?

Oliko vanhan naisen surmaaja tullut takaisin, ilmeisesti hakemaan ruumista, toimittaakseen sen pois? Vai oliko hän ollut siellä ehkä vain varmistaakseen, ettei kaikista varotoimenpiteistään huolimatta ollut jättänyt paikalle mitään paljastavia jälkiä?

Jo itse autoon liittyi hieman mystiikkaa, ja sitä lisäsi se, että autonkuljettaja — useista kehoituksista radiossa ja televisiossa huolimatta — ei ilmoittautunut.

Rikoksentekijän etumatka lisääntyy

Tämä otsikko kööpenhaminalaisessa lehdessä oli epäilemättä täysin oikeaan osunut. Sikäli kuin oli tapahtunut rikos ei poliisilla vielä ollut minkäänlaisia jälkiä tekijästä.

Neljä päivää tapahtuman jälkeen oli kotisairaanhoitaja ilmoittanut Miljoona-Christinen katoamisesta ja nyt — kuukautta myöhemmin — oli poliisi yhtä pitkällä kuin silloin.

Tosin teknisissä tutkimuksissa ja kuulusteluissa oli saatu kokoon joukko hyviä tietoja, mutta oli edelleen selvittämättä missä vanha nainen — tai paremminkin hänen ruumiinsa — oli.

Kenttätyössä, millä tässä tarkoitetaan varsinaista etsintää maastossa, oli vähitellen tultu siihen pisteeseen, että kaikki mahdolliset paikat oli jo tutkittu. Jok’ikisen järven, kaivon ja vesistön pohjaankin oli menty — sekä kuvaannollisesti että kirjaimellisesti.

Oli kyllä mahdollista laajentaa tutkimusaluetta, mutta koska mahdollisuudet löytää ruumis olivat rajattomat, on ymmärrettävää, ettei poliisi voinut ruveta kaivamaan koko tai edes puolta maata. Aikaa myöten siis nämä etsinnät vähenivät ja tutkijat keskittyivät sensijaan konkreettisempien tietojen hankkimiseen.

Fatalismi

Jos nyt etsinnöistä olikin luovuttava ja jäätävä fatalistisesti odottamaan, että jotakin varmasti ilmaantuu, niin varsinainen tutkimus jatkui sitäkin suuremmalla intensiteetillä.

Kukaan ei enää epäillyt, etteikö kyseessä olisi murha ja vieläpä ryöstömurha. Ja pohdiskeltiin enemmän ja vähemmän todennäköisiä motiiveja ja tapahtumainkulkua.

Rikollisen uhrilla ei kylläkään ollut ollut paljoa otettavaa, mutta hänethän yleisesti tunnettiin varakkaana. Ja eihän rikoksentekijän, josta oli tullut murhaaja ehkä juuri siksi, että ei ollut saanut taloudellisia vaatimuksiaan täytetyksi, ollut tarvinnut tuntea vanhan naisen haluttomuutta pitää kotonaan saatavilla edes suhteellisen vaatimatonta osaa pääomastaan.

Mutta tästä huolimatta oli välttämätöntä saada varmuus Miljoona-Christinen konkreettisesta varallisuustilanteesta. Jotta osattaisiin oikein päätellä mitä oli tapahtunut.

Kontrollin ulkopuolella?

Kuten jo mainittiin Christine ei kertonut kenellekään taloudellisesta asemastaan. Tutkimus selvitti, että hänellä oli useita pankkikirjoja ym., joiden yhteissumma piti paikkansa hänen veroilmoituksensa tietojen kanssa. Vaikkei mikään viitannut siihen, että hän olisi ollut epärehellinen verolaitosta kohtaan, ei voitu eliminoida mahdollisuutta, että hän olisi salannut rahaa viranomaisilta. Nämä varat voisivat olla sijoitettuna jonnekin valtion kontrollimahdollisuuksien ulkopuolelle. Mutta sikäli kuin asian oikea laita poliisitutkinnassa selvisi, ei tästä ollut kyse.

Tässä yhteydessä on muistettava, että neiti Christiansen halusi pitää omaisuuttaan koskevat asiat hieman mystisinä.

Pankkikirjat puuttuvat

No niin, poliisi ei tietenkään voinut käydä kaikkien pankkien tilejä läpi, ei alueittain eikä paikkakunnittain, löytääkseen mahdollisesti kätketyt varat. Mutta se osoittautui tarpeettomaksikin. Poliisi sai muutenkin todettua — tai paremminkin varmistettua — epäilyksensä ryöstömurhasta oikeiksi.

Aika nopeasti nimittäin selvisi, että neljä pankkikirjaa puuttui. Niissä oli saatavia yhteensä noin 170 000 kruunua. Mm. puuttui se pankkikirja, jolla neiti Christiansen oli maaliskuun 18 päivänä nostanut 1500 kruunua.

Juttu kokonaisuudessan, ja ennen kaikkea ryöstömurhaepäilys oli siis täysin selvä, varsinkin kun todettiin, että kaikkien kadonneitten pankkikirjojen sisältö oli saatavissa. Kuka tahansa, jolla oli pankkikirjat hallussaan, saattoi nostaa rahat jostakin pankista.

Se, ettei rahoja ollut nostettu ei muuttanut asian laatua. Joka tapauksessa vaikutti siltä, että auton takapenkillä olleen tyhjän käsilaukun mysteerio oli selvitetty. Olihan todennäköistä, että pankkikirjoja oli säilytetty käsilaukussa. Epäselvää oli ainoastaan miksi naisella oli ollut pankkikirjat mukanaan.

Oliko varoja vielä lisää?

Selvityksen täydentämiseksi neiti Chistiansenin omaisuuden tilasta voidaan lisätä, että muita hänen ilmoittamiaan varoja vastaavia pankkikirjoja säilytettiin pankkilokerossa.

Ei myöskään ollut tiedossa — eikä siis voitu kontrolloida — säilyttikö hän pankkilokerossaan myös käteistä rahaa, jota hän ei uskaltanut pitää kotonaan. Niinikään oli epäselvää, oliko hänen surmaajansa löytänyt pankkilokeron avaimen.

Ei vieläkään ruumista

Vaikkei kukaan juttua tutkiva epäillyt, etteikö kyseessä ollut rikos — tarkemmin murha — ratkaiseva todiste puuttui edelleenkin: corpus delicti, ruumis. Siksi tapaus oli virallisesti rekisteröity etsintäkuulutustapauksena. Ruumis oli hyvin tärkeä jatkotutkimusten kannalta, niin karmealta kuin se tuntuukin.

Oli täysin selvää, että oli tapahtunut jotain epätavallista sen jälkeen kun Miljoona-Christine oli tullut kotiin maanantai-iltapäivänä. Oliko hän todella odottanut vierasta kuten oli ilmoittanut miehelle, jolta osti kanan? Siinä tapauksessa: kuka tämä vieras oli?

Oliko hän — todennäköisesti mies — tullut ennen sovittua aikaa ja sillä tavalla nopeuttanut tapahtumien kulkua? Kaikki näytti nimittäin siltä, että jotain oli tapahtunut nopeasti ja liian aikaisin.

Miksi vanha nainen, joka tunnettiin järjestyksen ihmisenä, oli jättänyt ruisleivän auton takaistuimelle? Ja sitäpaitsi kaunis kyläily-käsilaukku. Mitä laukun oletetulle sisällölle oli tapahtunut?

Miksi ja miksi?

Miksi äsken ostettu kana lojui kynittynä, mutta perkaamattomana sinkkipaljussa? Naisen tapojen mukaista olisi ollut valmistaa kana keittämistä varten heti kynimisen jälkeen ja laittaa se pataan.

Mistä olivat peräisin ne kaksi veritahraa, jotka teknisten tutkimusten yhteydessä löydettiin makuuhuoneen liinavaatteista?

Oli monta kysymystä miksi. Muun muassa se seikka, että talo oli ollut lukittuna kun poliisi saapui paikalle. Avaimethan löydettiin takin taskusta eteisestä.

Seksuaalirikos

Oli ihmeellistä, että kadonneen naisen alusvaatteet olivat eteisessä. Kadonneen vaatekomeroa koskevat tutkimukset aiheuttivat myös joukon kysymyksiä.

Kukaan ulkopuolinen ei tiennyt minkälaisia vaatteita neiti Christiansenilla oli, ennen kaikkea mitä tuli kenkiin ja ulkovaatteisiin. Siksi poliisin oli hyvin vaikea saada selvitetyksi mitä komeroista puuttui, kun nainen viimeisen kerran oli lähtenyt talosta.

Vaikutti kuitenkin siltä kuin kaikki ulkovaatteet olisivat olleet asunnossa, myös — mikä oli sitäkin hämmästyttävämpää — kaikki hänen kenkänsä!

Todettiin ainoastaan, että kuviollinen leninki puuttui. Koska naisen alusvaatteet