Rikosreportaasi Pohjoismaista 1984

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Pohjoismaista 1984 kertoo pitkän rivin jännittäviä ja autenttisia poliisitarinoita Ruotsista, Norjasta, Suomesta ja Islannista. Tarinat ovat rikostutkimuksissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Tarinat ovat saaneet päätöksensä ja tuomiot niistä on annettu. Rikosreportaasi Pohjoismaista 1984 on hengästyttävää luettavaa – totuus kun on usein tarua ihmeellisempää. Lukija pääsee kurkistamaan muutamien Skandinavian poliisihistorian dramaattisimpien tarinoiden kulissien taakse, ja tutustumaan siihen palapeliin, minkä syyllisten selvittäminen vaatii.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 2, 2018
• ISBN: 9788711972298

Book preview

www.egmont.com

Rikostapauksia · Tanska

Tappo elokuvateatterissa

Tiistaina, lokakuun 21 päivänä 1975 kello 21.20 aikoihin ammuttiin Odensessa Ny Vestergaden varrella olevassa elokuvateatteri Folketeatret issa 59-vuotiasta elokuvateatterin tarkastajaa kahdesti alavartaloon. Aseena käytettiin katkaistua metsästysasetta ja uhri kuoli sairaalassa pari tuntia myöhemmin.

Tarkastaja oli yllättänyt ryöstäjän teatterin lippukonttorista, mistä hänen oli onnistunut saada haltuunsa 500 kruunua rahaa.

Rauhallista

Tuona päivänä — tiistaina, lokakuun 21 päivänä 1975–kaikki näytti pelkältä idylliltä runoilija H.C. Andersenin vanhassa synnyinkaupungissa. Rikospoliisin osalta päivä alkoi kuten niin moni muukin päivä tavallisella määrällä ilmoituksia varkauksista, murroista ja autovarkauksista ja yön aikana kiinniotettujen rikollisten kuulusteluilla.

Syksy oli saapunut ja kokeneemmat rikospoliisimiehet toivoivat hiljaa mielessään ilmoitusten tavanmukaista vähenemistä, jotta heille jäisi aikaa vanhempien tapausten kimpussa puurtamiseen. Kokemuksen mukaan tämä aika vuodesta, jolloin sää oli usein huono, kolea ja sateinen, oli poliisin parhain liittolainen rikosten ennaltaehkäisevässä työssä.

Kaupungin suurimman lehden kaksi rikosreportteria eivät hekään odottaneet paljoa päivältä saatuaan useita viikkoja kestäneen sarjan kaupungin lisääntyvästä nuorisorikollisuudesta päätökseen. Uutisaineiston puutteessa nämä lehtimiehet päättivät iltapäivällä olutlasin ääressä, että olisi lähdettävä katselemaan kaupunkia. Luultavasti hieman huonon omantunnon vuoksi he päättivät kutsua vaimonsa kanssaan viettämään hauskaa iltaa.

Samaan aikaan, kun rikosreportterit sitten huvittelivat vaimojensa kanssa ravintola Den grimme Ælling issä tehtyään sitä ennen pikavisiitin kantapaikkaansa Frank Ahan, vallitsi poliisilaitoksen toisessa kerroksessa päivystyksessä leppoisa tunnelma. Vuorossa olevat kolme poliisia olivat tehtävien puutteessa asettuneet katselemaan TV:tä odottaen vain, että kello tulisi 23.00 ja heidän vuoronsa päättyisi.

Kaupungin huvielämä, jota, haluamatta loukata asukkaita, ei mitenkään voi verrata Pariisiin taikka Kööpenhaminaan kävi tänä tiistai-iltana samalla pienellä vaihteella kuin poliisivoimat ja rikosreportteritkin. Kävelykatukortteleissa oli vain muutamia jalankulkijoita hieman viluissaan katselemassa näyteikkunoita. Tavalliset 7-8 prostituoitua olivat myös poliisilaitoksen takana kadulla etsimässä autoasiakkaitaan ja muutama juhlapukuinen leski menossa Atlantic-ravintolassa pidettäviin leskien tanssiaisiin.

Aavistus

Kaupungin elokuvateattereissa voitiin myös huomata, että oli loppukuu. Vanhaan elokuvateatteriin Folketeatret oli tulijoita harvassa näytännön alkaessa kello 21.00.

Lippukassa, kaunis nuori opiskelija, oli kello 21.20 aikaan laskemasa kassaa viimeisen myöhästyneen katsojan saavuttua. Yhtäkkiä hän kuuli Ny Vestergadelle vievän ulko-oven narisevan, minkä vuoksi hän pyysi tarkastajaa katsomaan, oliko joku tullut sisälle. Ketään ei näkynyt. Mutta nuori nainen sai äkkiä sellaisen tunteen, että jokin oli hullusti hänen voimatta selittää tunnettaan tarkemmin. Ehkä hän ajatteli noin 14 päivää aikaisemmin samassa teatterissa tapahtunutta hänen kolleegaansa kohdistettua ryöstöä. Hän torjui kuitenkin ajatuksen turhana.

Mutta yhtäkkiä hän näki noin 30-vuotiaan miehen nousevan ulko-ovelta johtavia portaita ylös. Hän tuli lippuluukulle ottaen samalla esiin katkaistun haulikon, joka oli ollut piilossa hänen takkinsa alla. Mies osoitti häntä aseellaan ja sanoi:

— Nyt se tapahtuu taas.

Miehen nähdessään ja ehkä myös aikaisemmin tapahtuneen ryöstön takia kassa kangistui pelosta ja päätti melkein automaattisesti luovuttaa kassassa olevat rahat. Kuitenkin hän myöhemmin muisti koko ajan koettaneensa pelata aikaa panemalla pikkuseteleitä tiskille hitaasti, kunnes ryöstäjä kärsimättömänä vaati suuria seteleitä.

Ammutaan

Teatterin tarkastaja oli ilmeisesti myös aavistanut, että jokin oli hullusti, sillä hetkistä myöhemmin hän tuli kiireesti paikalle kädessään vahva keppi taikka puukapula todennäköisesti käydäkseen sen kanssa ryöstäjän kimppuun. Kassa kiirehti työntämään lasiruudut lippuluukun eteen tarkastajan yllättäessä ryöstäjän. Sitten hän työnsi tuoliaan taaksepäin päästäkseen ryöstäjän aseen ulottumattomiin. Aluksi hän ei tiennyt, mitä lasiruudun toisella puolen tapahtui. Vähän jälkeenpäin — hänen mielestään kyseessä oli joitakin minuutteja, mutta luultavasti vain muutama sekunti — hän kuuli portaista laukauksen ja sitten vielä toisen hänen voimatta nähdä, mitä tapahtui. Hän oli edelleenkin järkyttynyt, mutta hän ajatteli, että tarkastajaa oli täydytty ampua, minkä vuoksi hän pyöritti raivoisasti numeroon 000 ottaen yhteyden poliisiin.

Hälytys

Kello 21.25 rikospoliisin päivystyksen puhelin soi ja vuorossa oleva hälytyskeskuksen konstaapeli antoi ilmoituksen edelleen: ambulanssi tilataan Folketeatretille — miestä ammuttu ryöstön yhteydessä.

Vuorossa olevat rikospoliisimiehet pidättivät hengitystään ja muuan heistä manasi kiukuissaan:

— Ja niin sitä piti … juuri ennen vuoron päättymistä, kun meillä muutoin on vuodessa keskimäärin yksi tappo.

Mutta he olivat ammattimiehiä ja heidän velvollisuudentuntonsa voitti välittömästi. Heidän ainoa ajatuksensa oli, että tämä asia oli selvitettävä. Rikospoliisin suuri koneisto pantiin heti käyntiin, kuten aina tällaisissa tapauksissa.

Kaksi rikospoliisia lähti heti paikalle aloittamaan tutkimukset. Rikospoliisin päällikkö, rikostarkastaja N. Kohsel sai asiasta tiedon, jotta hän voi alusta alkaen johtaa tutkimuksia. Rikospoliisin tekninen ja tiedusteluosasto, sekä varkaus- ja ryöstöosaston johtajat kutsuttiin samoin kokoon kaikkine saatavissa olevine miehineen.

Ensimmäiseksi rikospoliisit kohtasivat rikospaikalla kovasti järkyttyneen elokuvateatterin henkilökunnan kokoontuneena keski-ikäisen tarkastajan ympärille, joka makasi voimattomana, mutta rauhallisena teatterin lämpiössä veren heruessa hänen alavartalostaan lammikoksi lattialle. Samaan aikaan ambulanssin sireenit vaikenivat teatterin edessä. Nopeiden ja tottuneiden ambulanssimiesten sijoittaessa vaikeasti haavoittuneen miehen paareille ja viedessä hänet ambulanssiin nuori poliisimies asettui ajoneuvoon haavoittuneen viereen saadakseen mikäli mahdollista arvokkaita tietoja tekijästä.

Viimeisin voimin

Joidenkin minuuttien ajomatkan aikana Ny Vestergadelta Odensen sairaalan tapaturmaosastolle poliisimies ymmärsi, että potilas heikkeni koko ajan ja että hänellä ei varmaankaan ollut paljon elonaikaa jäljellä. Mutta oli kuin tarkastaja olisi osannut lukea poliisimiehen ajattelevan, että tekijä olisi saatava kiinni hintaan mihin hyvänsä. Kuoleva mies keräsi ilmeisesti viimeiset voimansa ja kertoi surmaajastaan nämä tuntomerkit: mies, noin 30-35-vuotias, noin 170 sentin pituinen, normaali tai voimakas rakenne, vaalea puolipitkä tukka, täyteläiset kasvot, vaalea harva parta. Tämän jälkeen potilas menetti tajuntansa.

Kello 00.20 samana yönä sairaalan päivystävä lääkäri ilmoitti rikospoliisiin, että tarkastaja oli kuollut vammoihinsa ennen kuin hänet oli voitu leikata. Ja näin oli Odensen elokuvayleisö menettänyt erään tunnetuimmista tarkastajistaan — pidetty mies, joka näin raa’asti tempaistiin pois vaimon, tyttären ja lapsenlapsen luota 35 vuoden palveluksen jälkeen kunnan palveluksessa.

Kaupunki siivilöidään

Kaupungin krouveissa ja tanssiravintoloissa alkoivat harvalukuiset vieraat, varsinkin pikkurikollisasiakkaat pian kuiskia, että jotain erityistä oli täytynyt tapahtua. Useat rikospoliisiryhmät kävivät järjestyspoliisin siviilipartioiden avustuksella ravintoloissa esittäen kysymyksiä omistajille ja tarjoiluhenkilökunnalle, sekä prostituoiduille ja tarkastaen huonetilat ja asiakkaat. Useita määrätyn ikäisiä miehiä vietiin poliisilaitokselle henkilöllisyyden tarkistukseen.

Eräässä Odensen stadionin vieressä sijaitsevan ja melkein aina vain lähikortteleissa asuvia kantaasiakkaita täynnä olevan ravintolan tarjoilija pani merkille kolmissakymmenissä olevan, suuren mustan koiran kanssa tulleen miehen. Tämä asiakas esiintyi tarjoilijattaren mukaan hyvin hätäisesti. Hän istui yksinään ja joi nopeasti neljä vahvaa olutta, mutta katosi sitten kenenkään huomaamatta. Poliisin tullessa ravintolaan tarjoilijatar oli mennyt kotiin ja ravintola oli suljettu yöksi.

Lehtitalon reportterit eivät sattumalta tuona iltana nähneet poliiseja ravintola Frank Assa. Mutta huolimatta siitä, että he istuivat juhlatuulella yhdessä vaimojensa kanssa he kuulivat keskiyön tienoilla ensimmäiset huhut kaupungilla käynnissä olevasta suurimuotoisesta poliisioperaatiosta. Kun heidän ei onnistunut saada viimeksi saapuneilta ravintolan asiakkailta lisää ja tarkempia tietoja heidän ammatillinen uteliaisuutensa voitti. Naisten kiivaista vastalauseista huolimatta heidät pantiin taksiin kehoituksin ajaa suoraan kotiin molempien miesten lähtiessä kiireesti rikospoliisiin. Sinne he saapuivat kello 00.25 ja vaativat, että heidän oli julkisuuden nimissä saatava tietoja elokuvateatterin taposta.

Jäljet varmennetaan

Sillä aikaa, kun kaupunkia käytiin tarkoin läpi, jotta kuolleen tarkastajan itse antamia tuntomerkkejä vastaava henkilö saataisiin kiinni, tekninen osasto alkoi tutkia rikospaikkaa ja vainajan vaatteita. Teknikot voivat melko pian todeta, että aseena oli käytetty 12-kaliiperista haulikkoa, patruunakoko seitsemän haulia.

Muut rikospoliisin ryhmät kuulustelivat elokuvateatterin yleisöä ja teatterin tienoilla asuvia ihmisiä. Tietenkin poliisi samaan aikaan etsi poliisin omista rekistereistä tietoja henkilöistä, jotka aikaisemmin olivat syyllistyneet samantapaiseen rikokseen asetta käyttäen. Kun normaali työpäivä lokakuun 22 päivänä alkoi ei vielä ollut päästy mihinkään varmoihin kiintopisteisiin.

Joukkotiedotusvälineet ja yleisö

Jo varhain aamulla lehdistön, radion ja TV:n edustajat piirittivät rikospoliisin johtoa. Ensimmäisessä paikallistiedotteessa kello 06.30 kerrottiin rikokoksesta ja aamulehdissä julkaistiin tarkempia tietoja siitä. Tämä johti siihen, että kaikenlaiset ihmiset ilmoittivat virtanaan poliisille jostakin epätavallisesta kuulemastaan taikka näkemästään.

Kuten useimmat kai tietävät nämä yleisöltä tulevat tiedot ovat yksinkertaisesti eräs tärkeimmistä elementeistä poliisin työssä varsinkin sen selvittäessä törkeitä rikoksia. Mutta tietojen rekisteröiminen, lajitteleminen ja analysoiminen on uskomattoman työteliästä. Niin oli tässäkin tapauksessa. Mitkä tiedot olivat tärkeimpiä?

Päivän kuluessa tappajan tuntomerkit täydentyivät edelleen monissa todistajien kuulusteluissa. Jotkut poliisimiehet tulivat tuolloin ajatelleeksi, että voitaisiinhan kerran yrittää laatia etsitystä miehestä kuva. Käännyttiin erään Fyens Stiftstidende-lehden naispiirtäjän puoleen, yhden tämän lehden taitavimmista, ja ensimmäisen kerran Odensen poliisin historiassa käytettiin piirrettyä kuvaa, joka julkaistiin päivälehdissä pyynnöin, että yleisö auttaisi poliisia miehen kiinnisaamisessa.

Rohkea avaus

Eräässä Odensen etelälaidalla olevan konetehtaan henkilökunta puhui jo varhain päivällä kauheasta elokuvateatterissa tapahtuneesta taposta. Muuan nuori seppä lausahti työnjohtajalle:

— Luulenpa tietäväni, kuka murhaaja on, sillä olen kerran yhdessä muutaman ystävän kanssa nauttinut pari olutta Odensessa erään sellaisen luona, joka täysin vastaa tuntomerkkejä.

Edelleen seppä täydensi kertomustaan sanomalla, että tuo mies ei ollut aivan tavallinen, sillä hänen pelatessaan korttia hänellä oli aina katkaistu haulikko pöydällä.

Työnjohtaja ei päivän kuluessa saanut mielestään sepän kertomusta. Siinä saattoi ehkä olla jotakin. Mutta työnjohtaja ei halunnut antautua naurunalaiseksi kääntymällä poliisin puoleen.

Tultuaan illalla kotiin ja puhuttuaan asiasta vaimolleen illallisella hän kuitenkin päätti tehdä kansalaisvelvollisuutensa ja soitti poliisille.

Torstaina aamupäivällä rikospoliisi työskenteli jutun kimpussa edelleenkin täydellä paineella, tutkimalla mm. kaikkia odenselaisilta tulleita vihjeitä. Kaikesta päätellen ei nopea jutun selviäminen ollut odotettavissa. Mutta poliisissa oli vähitellen tultu siihen tulokseen, että kyseessä todennäköisesti oli sama tekijä, joka 14 päivää aikaisemmin oli ryöstänyt teatterin kassan. Tuolloin ryöstäjä oli saanut saaliikseen 4 600 kruunua vastaavanlaisissa olosuhteissa.

Työnjohtajan vihje

Tänä aamupäivänä melkein kaikki rikospoliisimiehet olivat mukana tutkimustyössä. Oli niin pian kuin mahdollista tarkistettava kaikki saadut tiedot. Tiedot jaettiin kahden miehen ryhmien kesken. Vihjeet olivat kaikenlaisia, mielenkiintoisilta tuntuvia tietoja, selvänäkijöiksi itseään väittävältä tulevia tietoja, jotka väittivät omaavansa yliluonnollisia lahjoja ja voivansa heilurin avulla kertoa, missä tappaja asui. Oli myös tietoja, että se ja se saattoi olla syyllinen, koska hän muistutti etsittyä taikka vain, koska hän näytti hämärältä. Samassa kasassa oli myös työnjohtajan antama vihje.

Ensi näkemältä ei tämä vihje tuntunut erityisen innostavalta. Mutta se tarkistettiin rutiininomaisesti ja samalla tarkistettiin, mitä poliisirekisterit kertoivat miehestä, jonka tapana oli pelata korttia ase vieressään pöydällä.

Tehtaassa suoritetut kuulustelut eivät kertoneet paljoakaan. Nuori seppä oli vain kuullut puhuttavan haulikosta, mutta ei ollut nähnyt sitä itse. Hän oli kertonut juttunsa työtovereilleen lähinnä siksi, että hän näin oli saanut tilaisuuden puhua mielenkiintoisesta asiasta. Mutta yhtäkkiä poliisille selvisi, että sepän kertomuksessa sittenkin saattoi piillä jutun selviämisen siemen. Sillä poliisirekisteristä löytyi kortinpelaaja, joka aikaisemmin oli uhannut aseella ja ollut psykiatrisessa hoidossa masennustilojen ja liiallisen alkoholinkäyttöön liittyneiden huonojen hermojen takia. Hän oli sitä paitsi Odensen stadionin vieressä olevan ravintolan kantavieras.

Verkko kiristyy

Jatkotutkimuksissa voitiin todeta, että useat miehen lähimmistä tuttavista olivat nähneet hänen hallussaan katkaistun haulikon. Joku oli kysynyt, mihin hän haulikkoa tarvitsi ja saanut vastaukseksi:

— Se on mustia varten, jos ne sattuisivat tulemaan minua hakemaan (mustat=poliisit).

Ravintolan tarjoilijatar herätettiin makeista unistaan. Hän muisti selvästi asiakkaan, joka sopi ryöstäjästä julkaistuihin tuntomerkkeihin. Tämä oli tullut ravintolaan kello 21 aikaan ja ollut siellä puolisen tuntia. Tuona aikana hän joi neljä Elefantolutta.

Valitettavasti hän siis antoi kyseiselle miehelle alibin murhan ajankohdaksi. Rikospoliisit miettivät mitä nyt olisi tehtävä, sillä kokemuksestaan he tiesivät, että tässä asiassa jokin ei sopinut ja mies oli mielenkiintoinen. Kymmenen minuuttia myöhemmin kaksi rikospoliisia kolkutti miehen asunnon ovelle ja siellä hän istui iloisella tuulella parin miespuolisen naapurinsa kanssa juomassa Elefantolutta.

Kiistää

Kysyttäessä mies kiisti ehdottomasti omistavansa mitään ampuma-asetta. Hänellä ei ollut aavistustakaan niistä tiedoista, jotka rikospoliisi oli saanut hänen hallussapitämästään aseesta. Hetkisen kuluttua hänet pidätettiin ja kuljetettiin poliisilaitokselle. Siellä aloitettiin heti perusteellinen kuulustelu hänen henkilökohtaisista ja taloudellisista oloistaan ilman, että ryöstöstä ja murhasta puhuttiin mitään. Tämän ohessa kolme rikospoliisia suoritti hänen asunnossaan hyvin tarkan tarkastuksen. Asunto tarkastettiin sentti sentiltä ja lopulta löytyi katkaistu haulikko ja patruunoita. Ne oli piilotettuna vanhahkon radion vastaanottimen takasuojuksen sisäpuolelle.

Tunnustus

Lähitunteina tehtiin pidätetylle selväksi, että hän ei ollut voinut maksaa yksityisiä velkojaan sosiaalihuollosta saamillaan rahoilla. Eikä hänen väitteensä aseen hallussapidostakaan pitänyt paikkaansa, vaan hänen oli pakko myöntää, että hänellä oli asunnossaan äskettäin ollut ampuma-ase. Tuolloin hänelle ilmoitettiin, että ase ammuksineen oli löydetty kätköpaikastaan radiosta. Yhtäkkiä hän murtui alkaen itkeä ja pitäen molempia käsiä kasvoillaan hän sanoi matalalla äänellä haluavansa tunnustaa murhanneensa elokuvateatterin tarkastajan.

Tämä aikaisemminkin rangaistu 32-vuotias konetyömies Leif selitti rauhallisesti, että koettuaan epäonnistuneen avioliiton ja irrallisen suhteen, joka oli päättynyt toisen miehen eduksi hänen hermonsa olivat aiheuttaneet huolta. Hän oli alkanut juoda hillittömästi ja menettänyt sen vuoksi työpaikkansa. Jonkin ajan kuluttua hän oli käyttänyt jo noin 15 vahvaa Elefant-olutta päivässä.

Taloudellinen tilanne oli tietenkin vain huonontunut ja luettuaan lehdistä monista Odensessa tapahtuneista kioskiryöstöistä hän oli päättänyt hankkia rahaa samalla tavalla. Hänen mielestään elokuvateatteri Folketeatret in lippukassa sopi tarkoitukseen hyvin. Ja niinpä hän ryösti sen kassan kahdesti parin viikon välein. Kummallakin kerralla hänellä oli mukanaan katkaistu haulikko — hän oli itse katkaissut sen kerran useita vuosia aikaisemmin, kun hän oli tuntenut joidenkin ulkomaalaisten uhanneen häntä eräässä ravintolassa.

Kumpikin ryöstö sujui helposti ja vaivatta. Viimeiselle kerralla kuitenkin teatterin tarkastaja lähti hänen peräänsä haukkuen häntä ja yrittäen pysäyttää hänet puukepillä, josta hän myös sai iskun käsivarteensa. Samalla silmänräpäyksellä ase laukesi. Tämän jälkeen Leif muisti vain sen, että hän oli kiiruhtanut kotiin asunnolleen. Sitten hän meni koiransa kanssa Stadionin ravintolaan saadakseen jotain vahvistukseksi.

Ratkaiseva merkitys

Näin rikospoliisin tulkinta kulminoitui. Jälleen oli selvitetty vakava rikos. Samana iltapäivänä Leif vietiin perustuslakikuulusteluun ja hänet julistettiin vangituksi.

Tällä kerralla poliisilla oli onnea. Niin, tietenkin, mutta olivathan lähes kaikki rikospoliisin miehet työskennelleetkin ankarasti kolme päivää. Onni merkitsee paljon törkeiden rikosten selvittämisessä, mutta ilman todella suurta työpanosta ja hyvin organisoitua poliisin yhteistyötä sekä — eikä vähiten — ilman yleisön apua joukkotiedotusvälineiden kautta poliisin mahdollisuudet tekijän kiinnisaamiseen ovat merkittävästi rajatut.

Kesäkuun 21 päivänä 1976 Leif tuomittiin lautamiesoikeudessa (lautamiehiä on vain hovioikeudessa) 12 vuodeksi vankeuteen taposta ja kahdesta ryöstöstä.

Vaarallisia aseita

Tämän jutun päättymisen jälkeen Odensen poliisipiirissä on tammikuun loppuun 1982 mennessä itsemurhien ja henkirikosten yhteydessä rekisteröity 24 asetta, joista 11 metsästysasetta.

Ylipoliisipäällikön aseteknisen osaston antamien tilastotietojen mukaan Tanskassa on noin 500 000 avoimessa kaupassa ostettua metsästysasetta. Rikospoliisissa on vuosina 1976-1980 erilaisten juttujen yhteydessä tutkittu 290 asetta.

Mitä yhteiskunta on tehnyt tällaisten juttujen estämiseksi taikka vähentämiseksi? Maailman vaarallisin ase lyhyellä matkalla — metsästysase — on edelleenkin jokaisen ostettavissa, joka voi todistaa olevansa 18-vuotias.

Naamioitu raiskaaja

Kesän 1980 ja tammikuun puolivälin välillä Esbjergissä sattui viisi raiskaustapausta, joilla kaikilla oli niin paljon luonteenomaisia yhteispiirteitä, että ilmeisesti sama tekijä oli tehnyt ne kaikki. Mies murtautui asuntoihin ja raiskasi yksin makuuhuoneissaan nukkuvia nuoria tyttöjä.

Päivälehdistö kastoi Esbjergin Pelon kaupungiksi paniikin saatua ajan mittaan kaupungin asukkaat valtaansa.

Saamme seuraavassa seurata kutakin tapahtumaa erikseen ja sitä, kuinka tekijä lopulta saatiin kiinni, jolloin ilmeni, että miehellä oli omallatunnollaan muitakin rikoksia.

Esbjergin kaupunki

Esbjerg, 80 000 asukkaan kaupunki, sijaitsee Jyllannin länsirannikolla. Kaupunkia luonnehtii se, että 1864 se muodostui vain kolmesta talosta ja kahdesta tilasta. Tanskan ja Preussin välillä vuonna 1864 käydyn sodan jälkeen Tanska menetti Sönderjyllannin ja sen mukana sataman Pohjanmerelle.

Tämän vuoksi kaupunki rakensi 1868 sataman siihen, missä Esbjerg nyt sijaitsee ja sen jälkeen kaupunki on kasvanut tanskalaisittain katsoen epätavallisen nopeasti. Kaupungin motto onkin: Kaiken on käytävä nopeasti.

Kalastus on merkinnyt kaupungille hyvin paljon ja Esbjerg onkin Tanskan suurin kalastussatama. Kaupunki on samoin Tanskan ensimmäinen öljykaupunki ja se on aiheuttanut paljon toimintaa kauempana rannikkoalueella.

Aina vuoteen 1980 saakka Esbjergissä tapahtui vuosittain kymmenkunta raiskausta ilman, että poliisi taikka yleisö piti tätä hälyttävänä.

Ensimmäinen tapaus

Kesäkuun 24 päivänä 1980 alkoi sitten se tapahtumaketju, joka antoi poliisille hyvin paljon työtä ja joka määrättyinä kausina pelästytti Esbjergin kaupungin asukkaat tavalla, joka lähinnä muistutti paniikkia.

Sanottuna päivänä kello 10.30 oli muuan 16-vuotias tyttö, jota kutsumme Anne-Marieksi, yksinään kotona vanhempiensa huvilassa Esbjergin keskustan laitamilla. Koulun kesäloma oli juuri alkanut. Hänen vanhempansa olivat aamulla menneet työhön ja tyttö nautti olemassaolostaan ja kauniista säästä. Hän oli pukeutunut hyvin kevyesti.

Ja sitten hän kuuli jonkun tulevan taloon — ulko-ovi ei ollut lukossa — ja hän arveli sen olevan hänen isänsä, jonka työ salli hänen tulla kotiin eri aikoina.

Anne-Marie poistui huoneestaan ja meni eteiseen. Ovelta hän näki eräässä huoneessa miehen kumartuneen lipaston yli, luultavasti varastamisaikeissa.

Tyttö säikähti ja äännähti jotenkin. Mies kääntyi nyt ympäri ja Anne-Marie näki, että miehellä oli jotain kasvoillaan, sekä että hänellä oli mustat kumikäsineet.

Välittömästi tämän jälkeen mies meni tytön luo ja pani toisen kätensä tämän suulle käskien tätä samalla olemaan hiljaa, jolloin hänelle ei tapahtuisi mitään.

Sitten mies vei Anne-Marien takaisin hänen huoneeseensa, kaatoi hänet vuoteelle käsi edelleenkin hänen suullaan ja riisui häneltä pikkuhousut. Sitten hän pani tyynyn tytön kasvoille, jotta tämä ei näkisi hänen kasvojaan. Tämän jälkeen hän raiskasi Anne-Marien ja sai siemensyöksyn — tämä seikka sai myöhemmin jutun tutkimuksissa merkitystä.

Täytettyään tekonsa mies poistui huvilasta ja syvästi järkyttynyt tyttö juoksi kadun yli vastapäätä asuvan perheen luo. Täältä kutsuttiin poliisi ja Anne-Marien vanhemmat.

Kengänjälki

Rikospoliisi ja poliisiteknikot saapuivat nopeasti paikalle ja ympäristön ihmisiä puhutettiin, mutta kukaan ei ollut huomannut mitään epätavallista. Tutkimuksissa ilmeni, että tekijä oli tullut huvilaan aivan sen takana kulkevaa pyörätietä pitkin. Sieltä hän oli ilman esteitä päässyt lukitsemattomaan huvilaan.

Tämä luultavasti oli syy siihen, että kukaan lähiasukas ei ollut nähnyt tekijää. Poliisi löysi kuitenkin rikospaikalta ECCO-kengän jäljen.

Samana päivänä poliisille tehtiin ilmoitus 1 700 kruunun varkaudesta. Se oli tehty noin kilometrin päässä Anne-Marien vanhempien huvilasta olevassa korttelissa.

Huvila, jossa varkaus oli tehty sijaitsi yksisuuntaisen kadun päässä ja talon takana kulki polkupyörä- ja kävelytie. Huvila siis sijaitsi juuri samalla tavalla kuin sekin, missä Anne-Marie asui. Talon rouva ja lapset olivat olleet kylpyhuoneessa ja tekijä oli anastanut rahat keittiön kaapista.

Myös täältä poliisi löysi ECCO-kengän jäljen, minkä vuoksi oli aivan luonnollista, että molemmat rikokset liitettiin toisiinsa saman tekijän suorittamina.

Rikospoliisin sitten suorittamissa tutkimuksissa ei mitään oleellista saatu selville. Rikosten tekijä pysyi toistaiseksi tuntemattomana.

Löytö

Esbjergin ulkopuolella olevalla pienehköllä paikkakunnalla asui aivan yksinään muuan 84-vuotias nainen. Hänet tunnettiin kykeneväksi hoitamaan itsensä ja jonkinlaiseksi erakoksi. Pari kertaa viikossa joku kävi häntä katsomassa, mutta muutoin hänellä ei ollut mitään yhteyksiä ulkomaailmaan.

Kun kodissakävijä elokuun 13 päivänä 1980 noin kello 12.00 tuli häntä katsomaan hän löysi 84-vuotiaan vanhuksen vuoteestaan. Vanha nainen valitti katkerasti kipuja toisessa lantiossaan ja kertoi ensin kodissakävijälle ja sitten poliisille seuraavan tarinan:

Jolloinkin edellisenä yönä — kellonaikaa hän ei tiennyt — hän oli herännyt siihen, että mies oli hajareisin hänen päällään ja oli riisumassa häneltä pyjamanhousuja. Sitä ennen mies oli kiskonut peitteen hänen päältään.

Vanha nainen säikähti pahasti ja huusi kovaa. Mutta tekijä, jota nainen ei pimeän vuoksi voinut nähdä, tarttui niin lujaa hänen jalastaan, että kuten sitten kävi ilmi, hänen toinen reisiluunsa murtui. Naiselle oli pari vuotta aikaisemmin tehty leikkaus reisiluun murtuman vuoksi.

Mutta vanhus huusi ja potki kuitenkin niin kovin, että mies luopui ja poistui luultavasti samaa tietä kuin oli tullutkin, nimittäin aukimurtamansa kellarinikkunan kautta.

Sen jälkeen vanha nainen sai maata yksinään murtuneine reisiluineen noin 12 tuntia ennen kuin kodissakävijä tuli ja hälytti poliisin ja lääkärin.

Rikospaikkatutkinnan yhteydessä poliisi totesi tekijän pudottaneen huppunsa taikka naamionsa sen kellarinikkunan ulkopuolelle, mistä hän oli tullut sisälle. Tämä oli nk. elefanttihuppu, johon oli leikattu kaksi reikää silmiä varten. Tämä ja taloon tehdyn murron vuoksi poliisi yhdisti tämänkin raiskausyrityksen Anne-Marien raiskaukseen.

Mutta suurista juttuun pannuista tutkijaresursseista huolimatta tutkimuksissa ei tullut ilmi mitään positiivista, voitiin vain todeta, että vanhan naisen luota ei ollut anastettu mitään.

Murto …

Karen oli 23-vuotias, erään esbjergiläisen muotiliikkeen apulainen ja tyttö, jonka nenälle ei hypitä. Hän asuu mukavassa kahden huoneen huoneistossa Esbjergin keskustassa olevassa talossa. Karenin lisäksi talossa asuu vain muuan vanhahko pariskunta, muutoin talossa on vain konttoreita ja liikkeitä.

Joulukuun 1 päivänä 1980 Karenin palatessa kotiin viikonlopun matkalta hän totesi, että hänen asuntoonsa oli murtauduttu ja anastettu noin 400 kruunua rahaa.

Tekijä oli päässyt huoneistoon siten, että hän oli leikannut pyöreän reiän oven viereen kipsoniittiseinään, saanut pistetyksi kätensä siitä sisälle ja avatuksi oven sisäpuolelta. Ovessa oli nimittäin sylinterilukko, jonka sisäpuolella oli käännin.

Karen oli vihainen tapahtumasta, mutta — kuten hän sanoi — kyseessähän olivat kuitenkin vain aineelliset arvot.

Reikä seinässä piti tietenkin korjata. Mutta kun sitä ei välittämästi voitu tehdä pantiin reiän päälle pieni puulevy. Nyt ei reikä seinässä ollut näkyvissä.

… ja raiskaus

Keskiviikkona, joulukuun 17 päivänä kello 1980 illalla Karen kävi erään esbjergiläisen ystävättärensä luona. Hän poistui tämän luota kello 22 aikoihin polkupyörällä. Palattuaan kotiin hän kuunteli hetkisen musiikkia, valmistautui yöpuulle ja meni nukkumaan kello 24 aikaan.

Koska hänen päätään särki, hän otti pari magnecylcodeiini-tablettia. Sitten hän nukkui hyvin ja rauhallisesti aina aamuun kello 05.25 saakka, jolloin hän heräsi siihen, että joku mies istui hänen vuoteensa laidalla. Mies oli painanut vasemman käsivartensa hänen kaulalleen.

Karen sekä järkyttyi että pelästyi ja huusi, jolloin mies käski häntä olemaan hiljaa, muuten hän saisi puukon vatsaansa. Karen ei nähnyt puukkoa, mutta tunsi puukon miehen taskussa tämän painautuessa häntä vastaan.

Kadulta tulevasta heikosta valosta huolimatta Karen näki, että miehellä oli huppu taikka naamio kasvoillaan. Hän ei hetkeäkään epäillyt mitä mies halusi, sillä tämä alkoi heti oikealla kädellään hamuilla hänen rintojaan ja haarojaan.

Mies määräsi hänet nyt istuutumaan vuoteelle, jonka jälkeen tämä riisui hänen yöpaitansa. Sitten hän sai määräyksen kääntyä vatsalleen. Sitä ennen mies oli useita kertoja suudellut häntä suulle, jolloin Karen huomasi, että miehen parta oli ajamaton.

Miehen edelleenkin pidellessä Karenia toisella kädellä vyötäisiltä hän samalla makasi tämän takaapäin. Saatuaan siemensyöksyn mies sanoi:

— Se kävi nopeasti, enkä minä sinua puukolla missään tapauksessa olisi pistänyt.

Karen makasi nyt vuoteella kyljellään selkä mieheen päin. Hän kuuli tämän oikovan vaatteitaan ja arveli myös kuulleensa miehen ottavan naamion pois ennen poistumistaan asunnosta.

Karen makasi hetkisen paikoillaan, ennen kuin hän todella järkyttyneenä juoksi alakertaan talossa asuvan vanhan pariskunnan luokse kertomaan, mitä oli tapahtunut. Sitten hän luhistui täysin ja poliisin saavuttua paikalle pariskunnan hälyttämänä häneltä oli hyvin vaikea saada raiskauksesta yhtenäistä kertomusta.

Mutta vähitellen Karen kuitenkin sai kokoon yksityiskohtaisen kertomuksen ja oltiin jotakuinkin varmoja siitä, että