Rikosreportaasi Suomesta 2003

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Suomesta sisältää monia jännittäviä ja autenttisia poliisiselontekoja Suomesta. Tutkintatyössä mukana olleet poliisit ovat kirjoittaneet selonteot. Kaikki tapaukset on käsitelty loppuun ja niistä on langetettu tuomiot. Reportaasia lukiessa voi vain haukkoa henkeä ja todeta, että todellisuus on tarua ihmeellisempää.Lukija saa seikkaperäisen kuvauksen pohjoismaisen poliisihistorian dramaattisimmista tapauksista ja tutustuu siihen palapeliin, joka liittyy rikollisten löytämiseen. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Oct 6, 2018
• ISBN: 9788711972069

Book preview

Ruokahalu kasvaa syödessä

Kari Hohkuri, komisario, Eura.

---

Maskusta Euraan muuttaneen veljessarjan rikollinen toiminta alkoi Maskussa omenavarkauksista. Isä ei ohjannut ja äiti salli varastamisen nälän torjumiseksi.

Poikien isän mielenterveys järkkyi ja syveni vähitellen jo 1970-luvulla poikien ollessa vielä puolustuskyvyttömiä lapsia. Isä kielsi koulunkäynnin lapsiltaan uskonnollisin perustein. Äiti oli alistettu ja vailla omaa tahtoa, hänkin uskonnollisin perustein. Uskonto salli isän juopottelun ja vieraat naiset Turun hotelleissa. Isän huvituksiin meni perheen ja lasten rahat, jopa poikien omat pienet tienestit. Poikien henkinen kehittyminen jäi sattuman varaan. Isän jyrkät määräykset ja yhteiskunnanvastaisuus tekivät perheestä viranomaisten kannalta vaikean.

---

Poikien tiedot ja taidot karttuivat kaatopaikoilla, kun koulunkäyntiin ei ollut sanottavasti mahdollisuuksia isän asenteiden vuoksi. Tekninen näppäryys pojilla oli ilmeisesti synnyinlahjana. Niin kuin kokeilijan, erehtyjän ja seikkailijan luonnekin.

Turun seudun laajat kaatopaikat tuottivat pojille seikkailua, löytöjä, välillä ruokaa, välillä rahaksi muutettavaa romua. Samalla pojat oppivat näkemään, mitä kaikkea hyvinvoivat ihmiset käyttävät ja hylkäävät. Pojille alkoi kehittyä käsitys muiden ihmisten tarpeista. Omat tarpeet kehittyivät myöhemmin.

Kun poikien isä viihtyi mieluimmin Turun huvitukissa ja laskut jäivät maksamatta, edessä oli muun muassa sähkövirran katkaisu. Seikkailijat eivät sellaiseen tyytyneet. Pojat itse kertoivat, kuinka sähkötolppaan kiipeämällä vietiin uudet syöttöjohdot sähkölinjaan. Kaikki ei mennyt niin kuin piti, yksi seikkailijoista sai sähköiskun ja putosi tolpasta. Henki säilyi ja vammat paranivat aikanaan.

Jo Maskussa asuessaan veljekset olivat kiinnostuneita myös räjähdysaineista ja paukuttelusta. Lukemaan oppimisessa pojilla oli vaikeuksia, mutta räjähdysaineiden käsittelyyn he harjaantuivat jo nuorina. Ilmeisesti yrityksen ja onnistumisen kautta. Pojilla on näkö, kuulo, sormet ja varpaat tallella kokeiluistaan huolimatta.

Paukutteluun oppimisessa oli apuna naapurissa asuneen panostajan pojat, jotka hommasivat myös tarvittavan materiaalin isänsä varastoista luvattomasti. Myöhemmin räjähdysaineet varastettiin lain edellyttämällä tavalla rakennetuista varastoista. Määrät kasvoivat ja käyttötarkoitukset muuttuivat.

Kivinen koulutie

Monien vaiheiden jälkeen veljesten vanhemmat erosivat. Äiti ja lapset muuttivat Euraan äidin veljen omistamaan taloon vuonna 1991. Tapahtui suuri muutos perheen tilanteessa. Maskuun asumaan jäänyt, jo silloin syvästi mieleltään sairas isä pysyi poissa Euran kunnan Auvaisten kylässä sijaitsevasta talosta.

Lasten olot paranivat, ruokaa riitti joka päiväksi. Vieläkään kaikki asiat eivät olleet hyvin eikä poikia tyydyttävällä tavalla. Poikien mielestä eno määräsi liiaksi, mitä saa tehdä ja mitä ei. Syvästi uskonnollinen eno piti muille tavanomaisia, arkisiakin asioita syntinä. Eno rajoitti poikien mielestä monella tavalla heidän elämäänsä. Vapaaseen ja villiin elämään tottuneet pojat eivät uudessa tilanteessakaan viihtyneet koulussa. Poissaolot olivat lähes jokapäiväisiä. Joutilaat pojat jatkoivat vanhoja harrastuksia kaatopaikoilla. Eno ei hyväksynyt syntistä elämänmenoa. Jälleen oli muutto edessä.

Mäkisen perheelle (nimi muutettu), jossa yksinhuoltajaäidillä oli yksitoista lasta, osoitettiin sosiaalitoimen ratkaisuna kunnan omistama pientila rakennuksineen Mestilän kylästä. Muutto Mestilään tapahtui vuonna 1996.

Poikien isän vaikutusmahdollisuudet paranivat, vaikka avioeron jälkeen isällä ei ollut asumisoikeutta Mestilän kylässä olevaan taloon. Isä kuitenkin vieraili toistuvasti perheensä luona ja välillä hänet oli poliisin toimesta poistettava. Äidin ja lasten oli vaikeaa hyväksyä sairaan isän sekavaa käyttäytymistä.

Sosiaali- ja koulutoimenhaltijat tekivät voitavansa saattaakseen perheen järjestäytyneeseen yhteiskuntaan. Poikien koulunkäynti oli edelleenkin vaihtelevaa ja sattumanvaraista. Poliisi antoi toistuvasti virka-apua poikien saattamiseksi suorittamaan oppivelvollisuuttaan. Myöhemmin tilannetta yritettiin parantaa niin, että pojat saivat kotiopettajan. Tälläkään mallilla ei saavutettu merkittäviä tuloksia.

Mestilän kylään muuton jälkeen poliisille alkoi tulla vihjetietoja poikien käyttäytymisestä ja elämisestä omien väljien sääntöjen mukaisesti. Vihjeiden mukaan pojilla oli käytössään omalaatuista ajoneuvokalustoa ja hyvin omavaltaista liikkumista teillä, kujilla ja maastossa.

Operaatio rauha Mestilään

Ensimmäinen Euran poliisin tutkittavana ollut teko koski bensiinivarkautta Porin Tahkoluodossa sijaitsevasta suursäiliöstä. Teon selvittämisen jälkeen oli rauhallisempi kausi.

Vihjeitä tuli myös oudoista räjähdyksistä, joita Mestilässä kuultiin Mäkisen perheen sinne muuton jälkeen.

Vuoden vaihteessa 1998 Mestilän kylässä räjähti pian puolenyön jälkeen poikkeuksellisen voimakas uudenvuodenpommi. Pommin vaikutukset tuntuivat 300–400 metrin päässä räjähdyspaikalta. Pieniä vahinkoja tuli muutamien kylän asukkaiden rakennuksille. Räjähdyksen ääni kuului poliisin partioautoonkin, mutta tapahtumapaikkaa ei pystytty määrittelemään välittömästi yleisesti jatkuvan paukuttelun vuoksi. Vahinkoja kärsineet kyläläiset eivät tehneet rikosilmoitusta poliisille, mutta joitakin vihjeitä tapahtumapaikasta saatiin.

Huhtikuun 26. päivänä vuonna 1998 tuli Euran poliisiasemalle Mestilän kylän miesten lähetystö tapaamaan komisario Kari Hohkuria. Miehet kertoivat laajasti Mestilässä tapahtuvista laittomuuksista ja häiriöistä, joita veljekset olivat aiheuttaneet vuoden 1997 alusta alkaen ilmoituspäivään asti.

Lähetystön miesten selostuksen pääsisältönä oli toistuva kaahailu ja koheltaminen autoilla ja maastomoottoripyörillä yleisillä ja yksityisillä teillä. Poikien kaahailu oli aiheuttanut vaaratilanteita, vahinkoja yksityisteille ja yksityishenkilöiden metsille. Tieltä suistumisen seurauksena pojat olivat myös vaurioittaneet omaa ajoneuvokalustoaan. Heille lienee tapahtunut myös vammautumisia.

Lähetystön pyyntö kiteytettynä oli rauhan palauttaminen Mestilään.

Poliisin operaatio rauha Mestilään käynnistyi vappuaaton aattona eli 29. huhtikuuta 1998. Poliisin ensimmäinen toimenpide oli takavarikoida maastomoottoripyörät, joilla vaaratilanteet ja vahingot aiheutettiin.

Kaahailua ja paukuttelua

Poliisin suorittaman laajan selvityksen mukaisesti veljekset olivat vuodesta 1997 ajelleet kilpa- tai harjoituskäyttöön tarkoitetuilla maastomoottoripyörillä kotinsa ympäristössä melko laajalla alueella. Vuoden 1998 puolella veljeksillä oli kolme 500-kuutioista maastomoottoripyörää, joilla he keskenään ajoivat kilpaa yleiseen käyttöön tarkoitetulla tiestöllä. Viritetyt, kilpailukäyttöön tarkoitetut moottoripyörät saavuttivat jopa 150 kilometrin tuntinopeuden. Pyörät kiihtyivät hyvin. Ne aiheuttivat paljon vahinkoa sorapintaisilla teillä poikien harrastaessa kiihdytyskokeita.

Tutkinnassa kävi ilmi, että moottoripyörät olivat rekisteröimättömiä, katsastamattomia, vajaasti varusteltuja ja vakuuttamattomia. Ne sopivat pelkästään suljetuilla radoilla käytettäväksi omalla vastuulla.

Veljekset kertoivat hankkineensa pyörät palkkatuloillaan Keltaisen pörssin ilmoitusten kautta. Myyjät olivat jäänet tuntemattomiksi eikä pyöristä ollut laadittu luovutustodistuksia. Pyöriä ei alunperinkään ollut tarkoitus rekisteröidä. Niiden todellista alkuperää ei tutkinnassa saatu selvitetyksi, koska niitä ei ollut maahantuonnin yhteydessä tyyppikatsastettu.

Yleisellä tiestöllä tapahtunut kilpa-ajo aiheutti vaaratilanteita muille liikkujille, mutta toistaiseksi vain veljeksille itselleen oli tullut vahinkoja.

Poikien ajoneuvojen joukossa oli erikoisuutena yhdessä isän kanssa rakenneltu kolmipyöräinen auto.

Autossa oli Volkkarin alusta, moottori ja perä. Edessä oli yksi pyörä. Alustan lisäksi muuta korirakennetta ei ollut yksinkertaista istuinta lukuun ottamatta. Tämäkin kulkuneuvo oli mukana monessa seikkailussa.

Veljistä toiseksi vanhimmalla, Leevillä oli vuoden 1997 lopusta alkaen myös käytetty, halpa henkilöauto, jonka hän oli rekisteröinyt omistukseensa. Tämä auto ruttaantui joulunpyhinä 1977, kun nuorin veli, Lasse – silloin vielä 13-vuotiaana – ajoi sen katolleen syvään ojaan Mestilän kylässä. Lasse loukkasi päänsä, mutta toipui ilman lääkärin apua.

Tutkinnan yhteydessä selvitettiin myös uudenvuodenpommin räjäyttäminen 1. tammikuuta 1998 kello 00.30. Leevi kertoi yksityiskohtaisesti pommin valmistamisen ja sen räjäyttämisen läheisessä kalliolouhoksessa aivan yleisen maantien vieressä. Isä oli veljesten mukana räjäytyksessä.

Leevi selosti valheellisesti, kuinka pommi oli rakennettu vahvaan teräsputkeen, jossa räjähdysaineena oli käytetty ilotulitusvälineistä purettua ruutia. Valheellisen selostuksen mukaan veljet olisivat ostaneet paalikaupalla isoja kiinalaisia, joista ruuti oli otettu.

Poliisi tutki tekoa tuhotyönä. Oikeus näki teon lievempänä ja tuomitsi veljekset vaaran aiheuttamisesta.

Myöhemmin suoritetussa tutkinnassa on selvinnyt, että kyseessä oli 10 kilon dynamiittipanos, joka oli pakattu muovipussiin ja räjäytettiin sähkönallilla. Dynamiitti oli aikanaan varastettu Uudenkaupungin varastolta tai laitilalaisen rautakaupan varastolta, mistä oli samalla kerralla varastettu myös sähkönalleja.

Pojat selostivat räjäytelleensä pienempiä pommeja uudenvuoden aattoiltana. Nämäkin pikkupommit oli selostuksen mukaan ladattu ilotulitusvälineistä puretulla ruudilla. Selostukseen kuului, että kyseessä oli pahvikotelo, joka oli tiivistetty ilmastointiteipillä. Nämä pommit olivat kyllä pahvikotelossa, mutta tosiasiassa ne olivat tehdasvalmisteisia dynamiittipötköjä.

Poikien oli kerrottava uskottavan tuntuinen peitetarina, sillä laajempi rikossarja oli jo meneillään. Isän mukanaolo lisäsi tarinan uskottavuutta.

Poliisilla yhä lisää asiaa veljeksille

Kevään aikana poikien moottoripyörät vapautettiin takavarikosta ja luovutettiin heille. Samalla sovittiin, että osa kilpailukäyttöön tarkoitetuista moottoripyöristä myydään. Edelleen tehtiin poikien ja poliisin välillä sopimus liikenteeseen sopivien kulkuneuvojen rekisteröinnistä ja sääntöjen mukaisesta käyttämisestä.

Kevään ja kesän mittaan poliisilla oli tarvetta puuttua veljesten toimintaan. Sopimusta ei tarkasti noudatettu. Uusia vihjeitä holtittomasta ajelusta moottoripyörillä tuli jälleen poliisien tietoon.

Tietojen mukaan osa kalustosta oli myyty, mutta tilalle oli hankittu vielä suurempi ja tehokkaampi moottoripyörä.

Vihjeiden mukaan veljekset liikkuivat myös läheisellä Pyhäjärvellä ja sen välittömässä läheisyydessä olevalla Vähäjärvellä. Sielläkin veljesten käyttäytyminen oli omavaltaista ja säännöistä piittaamatonta. Poikien käyttäytymisestä huomauttaminen johti veljesten tekemään omaperäiseen vahingontekosarjaan.

Voimaharjoittelua harrastaneet veljekset vierittivät järven rantaan johtavalle yksityistielle huomattavan suuria kivenjärkäleitä kulkemisen vaikeuttamiseksi. Lisäkiusaa aikaansaatiin tunkemalla huvilan savupiippuun paperia, jolla veto saatiin estetyksi. Kiusantekovaikutuksen varmistamiseksi veljekset kuorivat huvilan pihanpiirissä kasvavia puita.

Syvästi harmistunut asianomistaja edellytti poliisilta toimenpiteitä vahingontekojen lopettamiseksi. Rangaistuksen vaatimista loukattu asianomistaja ei pitänyt tarpeellisena. Jälleen tehtiin sopimus veljesten ja poliisin välillä. Sopimus syntyi vakavien neuvottelujen jälkeen ja se piti tarkasti. Sopimus valmisteltiin ja tehtiin veljesten kodin pihamaalla, jolloin poliisilla oli tilaisuus tutustua veljesten ajoneuvoihin. Yleisesti vaikutelmaksi jäi, että veljesten varallisuus on kasvamassa, vaikka vain osa kävi palkkatyössä.

Kevättalvella 1999 Mestilän kylästä tuli poliisille jälleen vihjesoittoja. Mäkisen pojilla oli käytössään nyt moottorikelkka. Tälläkin kulkuneuvolla liikkuminen oli säännöistä piittaamatonta toisten maiden käyttöä ilman lupaa. Jälleen kalusto oli kasvamassa, vaikkakin käytetyllä ja ilmeisen halvallakin kulkuneuvolla, mutta varaa tällaisiin hankintoihin ei elävän elämän kokemuksen mukaan voinut olla. Veljekset vähättelivät moottorikelkan arvoa, jonka väittivät epäkuntoisena hankkineensa. Omaa liikkumistaan pojat puolustelivat kertomalla käyttäneensä toisten ajamia uria.

Todistajiksi halukkaita ei löytynyt. Moottorikelkalla liikkuminen käsiteltiin huomautusmenettelyllä.

Seuranta jatkui.

Kevään kallistuessa kesään poliisilla oli jälleen asiaa Mestilään, Mäkisen veljeksille. Pyhäjärven rannasta katosi perämoottoreita. Yleisövihjeen mukaisesti veljeksistä oli havaintoja Pyhäjärven rannasta ja edelleen siitä, että veljesten varastossa on isokokoinen perämoottori. Mäkisten asunnolla suoritetussa tarkastuksessa vajasta löytyi 75-hevosvoimainen perämoottori. Se ei sopinut varastetuiksi ilmoitettuihin. Veljesten kertomusten mukaisesti perämoottori oli tuotu kaatopaikalta, minne se poikien selvityksen mukaan oli epäkuntoisena hylätty. Poliisin suorittamien tarkistusten jälkeen perämoottori osoittautui hylätyksi ja sellaisenaan isännättömäksi. Kaatopaikan taholta ei esitetty vaatimuksia.

Tämänkin tarkastustoimituksen yhteydessä todettiin, että Mäkisten asunnon piha oli täynnä autoja. Veljekset tuntuivat haluttomilta selvittämään autojen omistajia ja viittasivat vain sisartensa puolisoihin tai seurustelukumppaneihin. Poliisin epäilevä käsitys jäi kuitenkin voimaan.

Seteliautomaattikeikat alkavat

Vuodesta 1998 alkaen Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella tehtiin huoltoasemille seteliautomaatteihin kohdistuneita varkauksia. Useimmat jäivät aluksi selvittämättä. Vuoden 1999 puolella alue laajeni entisestään ja seteliautomaattivarkauksia tapahtui edellistä vuotta useammin.

Tekotavat vaihtelivat, yleisin tapa oli repäistä automaatti irti kiinnikkeistään autolla. Tähän tekotapaan kuului automaatin kuljettaminen metsäteiden varteen tai sorakuopille, missä ne väkivaltaisesti avattiin. Myöhemmin, vuoden 1999 puolella seteliautomaatteja ryhdyttiin tyhjentämään poraamalla niiden rakenteet auki. Uusi tekotapa oli selvästi edellistä ammattimaisempaa.

Eurassa tapahtui vuoden 1999 loppusyksyyn mennessä hyvin tavanomainen määrä omaisuusrikoksia, ja niiden aiheuttamat vahingot eivät olleet erityisen suuria. Omaisuusrikoksista selvitettiin tuolloin lähes 45 prosenttia.

Vuoden 1999 aikana Varsinais-Suomen alueella tehtiin kaksi tekotavaltaan poikkeavaa törkeää varkautta. Ensin tunkeuduttiin Maskun postiin, mistä varastettiin suurikokoinen, murtovarmaksi luokiteltu kassakaappi ja sen mukana huomattava määrä rahaa. Erikoisuutena oli tekijöiden käyttämä, tekoa varten varastettu kauhakuormaaja. Kauhakuormaajalla kassakaappi vedettiin pois paikaltaan ja nostettiin kuljetusta varten varastettuun kuorma-autoon.

Myöhemmin syksyllä samaa tekotapaa käytettiin Turussa, kun postista yritettiin varastaa kassakaappi. Teko epäonnistui, kun kauhakuormaajan vetovaijeri katkesi ja automaattihälytyksen saanut poliisi kiirehti paikalle.

Molemmat tapaukset tekotapansa vuoksi olivat näyttävästi esillä päivälehdistössä ja niistä puhuttiin paljon myös poliisin keskuudessa. Näytti siltä, että teot jäävät selvittämättä.

Tekoihin liittyen epäluulon alaisten joukossa vilahti myös Mäkisten nimi. Mitään näytöksi kelpaavaa ei kuitenkaan silloin tullut esiin. Epäluulot kuitenkin vahvistuivat, kun edelleen oli todettavissa, että veljesten irtain omaisuus ja erityisesti ajoneuvot paranivat. Huhuina saatiin kuulla, että pojat ovat ryhtyneet harrastamaan sukellusta. Vihjeiden mukaan heillä oli myös tukialukseksi sopiva vene kuljetustrailereineen.

Veljesten seuranta

Rauman kihlakunnan poliisin yöpartioille tuli tehtäväksi tiedustella Mäkisen veljesten öisin tapahtuvaa liikkumista. Syksyllä 1999 tiedustelun tuloksena tiedettiin, että Leevi, Erkki, Pekka ja Lasse Mäkinen liikkuvat välillä autojaan ja kokoonpanoakin vaihtaen Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella. Liikkeellelähdön todettiin tapahtuvan kotoa Mestilästä noin kello 22:n aikaan. Paluuajoista saatiin niukemmin tietoa, mutta ne vaihtelivat kello 03.30–05.30. Tiedustelutietona ei saatu selvitystä veljesten yöllisistä tekemisistä eikä täsmällisemmin selvitystä paikkakunnista. Vanhastaan tiedettiin, että veljekset pysyvät iltaan asti kotona nukkumassa.

Marraskuun 17.–18. välisenä yönä 1999 Mäkisen veljesten käyttämä auto tallentui valvontakameran nauhalle Vammalassa. Veljeksistä nauhalla oli huonosti tunnistettavia hahmoja.