Rikosreportaasi Suomesta 1999

By Eri tekijöitä

Rauhattoman illan päätteeksi Orivedellä nuorisojoukko jää viettämään aikaa ravintolan edustalla olevalle pysäköintipaikalle lokakuussa 1993. Yö päättyy yhden henkilön kuolemaan, mutta surmaa edeltävät tapahtumat ovat hämärän peitossa. Hitaasti poliisi saa rakennettua kuvan kohtalokkaasta illasta.Silloin tällöin elämä muistuttaa elokuvaa. Näin kävi vuonna 1994 vuokraisännälle, joka halusi epätoivoisesti häätää asunnostaan ongelmia aiheuttavan asukkaan. Kun asukas yhtäkkiä kaatui kuolettavasti lattialle, vuokraisäntä oli pääepäilty. Poliisin oli vaikea uskoa vuokranantajan syyttömyyttä.Rikosreportaasi Suomesta 1999 kertoo 1990-luvulla tapahtuneista rikoksista. Selonteoissa kerrotaan pikkukaupungissa tapahtuneesta perhesurmasta, Hotelli Palacen ryöstöstä sekä epätavallisesta pankkiryöstäjästä. Tutkintatyössä mukana olleet poliisit ovat kirjoittaneet selonteot. Kaikki tapaukset on käsitelty loppuun ja niistä on langetettu tuomiot.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: May 4, 2021
• ISBN: 9788711972021

Book preview

Kartta

Poliisimurhat

Olli Töyrä, vanhempi rikoskonstaapeli, Helsingin kihlakunnan poliisilaitos, Väkivaltayksikkö, Helsinki.

---

– Hela, poliisia on ammuttu, sataviiskolmosta on ammuttu!

– Missä päin?

– Kapteeninkatu–Tehtaankatu, poliisipartiota on ammuttu! Miehet makaa maassa! Kahdesti päähän ammuttu! Nyt tänne väkeä!

– Hela kuittaa, lääkäriambulanssi on tulossa.

– Nää on telotettu nämä meidän virkaveljet. Päähän ammuttu. Toista kaksi kertaa ja toisesta ei tietoa!

---

Edellä oleva Helsingin poliisilaitoksen hälytyskeskuksen ja poliisipartion välinen radioliikenne oli osana sitä tapahtumasarjaa, joka käynnisti Helsingissä ja osin myös muualla Suomessa yhden mittavimmista rikostutkinnoista Suomen poliisihistoriassa. Seuraavassa käydään osin läpi näitä tapahtumia ja suuritöistä tutkintaa, joka lopulta johti rikoksen selviämiseen.

Hotelli Palace on ryöstetty

Securitas-vartiointiliike välitti keskiviikkona 22. lokakuuta 1997 kello 2.43 ryöstöhälytyksen hotelli Palacesta Helsingin poliisilaitoksen hälytyskeskukseen. Paikalle lähetettiin aluksi yksi järjestyspoliisin partio, joka jo vajaan minuutin kuluttua äsken mainitusta hälytyksestä varmisti, että kyseessä on todellinen tilanne ja antoi hälytyskeskukselle alustavasti ryöstäjän tuntomerkit ja vahvisti, että kyseessä on nimenomaan aseellinen ryöstö.

Tämän jälkeen tapahtumapaikalle ja lähialueille lähetettiin useita järjestyspoliisin partioita etsimään ryöstäjää, koska oli ilmeistä, että tämä oli vielä jossain hotellin lähistöllä. Tieto ryöstöstä välitettiin samalla myös rikospoliisin väkivaltarikosyksikön päivystäville tutkijoille ja tekniselle rikostutkijalle, jotka samantien lähtivät hotelli Palaceen.

Rikospoliisin tutkijoille kävi vasta hotelli Palacen edessä selville, että matkan aikana oli kaksi järjestyspoliisin konstaapelia löydetty ammuttuina varsin läheltä ryöstöpaikkaa. Alunperin jopa hieman rutiininomaiselta tuntunut ryöstö sai silloin järkyttävät piirteet ja tilannearviointi tehtiin aivan uudelta pohjalta, koska jo tässä vaiheessa tuli esille realistinen mahdollisuus, että hotelliryöstö ja poliisien ampuminen voisivat liittyä yhteen. Vai oliko sittenkin sattumalta Helsingin keskustassa samaan aikaan kaksi aseistautunutta rikollista pakosalla.

Taktinen ja tekninen tutkinta päätettiin aloittaa poliisien ampumispaikalta. Yksi tekninen tutkija jäi hotellin aulaan ja vastaanottotiloihin suorittamaan siellä teknistä tutkintaa mahdollisten jälkien ja todisteiden esille saamiseksi.

Näky ampumispaikalla, Tehtaankadun ja Kapteeninkadun risteyksessä, oli sanalla sanoen lohduton. Oli selvästi nähtävissä, että ammutut poliisit eivät olleet ehtineet suojautua, ottaa omia aseitaan esille tai muutenkaan tehdä mitään puolustautumisekseen, vaan heidät oli ammuttu raa’asti partioauton viereen vierekkäin kadulle. Ampumahaavoista oli todettavissa, että kyseessä ei ollut mikään summitainen ammuskelu, eivätkä poliisit olleet saaneet osumia sattumanvaraisesti tai vahingossa vaan kertomuksen alussa kuvattu radioliikenne poliisipartion ja hälytyskeskuksen välillä ja toteamus teloituksesta piti mitä suurimmassa määrin paikkansa.

Vaikka ampuminen oli tapahtunut aamuyöllä ennen kello kolmea, jolloin öinen Helsinki on jo hiljentynyt, jo paikkatutkinnan aikana löytyi muutamia henkilöitä, jotka olivat kuulleet asuntoihinsa laukausten ääniä. Samoin muutamat henkilöt olivat nähneet tapahtumapaikalta juoksevan pois miehen. Näin ampujan pakosuunnasta saatiin heti alustavaa tietoa, jonka perusteella etsintää, sulutuksia ja saartorenkaita voitiin järjestellä. Helsingin omien poliisivoimien avuksi hälytettiin partioita naapurikaupungeista Espoosta ja Vantaalta, jotta takaa-ajo saatiin välittömästi mahdollisimman tehokkaaksi.

Samanaikaisesti järjestyspoliisin suorittaman ja johtaman katujen sulutuksen ja alue-etsinnän kanssa alkoivat rikospoliisin väkivaltarikosyksikön tutkinnanjohtajat ja tutkijat järjestellä kiireisesti heti aamun ensimmäisinä tunteina omia linjojaan ja valmiuksiaan varsinaisen rikostutkinnan aloittamiseksi. Kaikki liikenevät tutkijavoimat väkivaltarikosyksiköstä ja muista rikospoliisin yksiköistä keskitettiin ryöstön ja kahden murhan tutkintaan ympärivuorokautisesti.

Jo alusta asti oli selvää, että tapahtunut rikos oli vakavuudessaan ja järkyttävyydessään sitä luokkaa, että lähes kaikkien suomalaisten mielenkiinto tulisi kohdistumaan rikostutkinnan etenemiseen ja onnistumiseen. Tämä osaltaan lisäsi rikostutkijoiden paineita. Rikostutkinnasta ja sen edistymisestä tiedottamiseen jouduttiin näin ollen paneutumaan erityisellä huolella.

Mitä oli tapahtunut hotelli Palacessa?

Tapahtumayönä työvuorossa ollut hotelli Palacen portieri pystyi antamaan jo alustavassa puhutuksessa ja myöhemmin varsinaisessa kuulustelussaan hyvän kuvauksen alkutapahtumista.

Hän kertoi, että hotellin lukitun ulko-oven summeria oli soittanut aamuyöllä noin kello 2.30 siististi pukeutunut mies, joka englantia puhuen oli kertonut, että hänellä olisi huonevaraus kyseisessä hotellissa. Tällä perusteella portieri oli päästänyt hänet sisälle vastaanottotiloihin. Mies oli kävellyt määrätietoisesti vastaanottotiskin luo. Portierin mentyä tiskin taakse oli mies vetänyt suunsa ja nenänsä eteen paitansa kauluksen ja ottanut samalla esiin pistoolimallisen aseen. Mies oli sanonut englanniksi, että hän haluaa rahat ja oli käskenyt samalla portierin mennä lattialle makuulle. Tämän jälkeen mies oli tivannut hotellin tallelokeron sijaintia. Portierin vastattua, että hotellin käteisvaroja säilytetään kassakoneen lokerikossa, oli mies kahminut käsiinsä lokerikossa olleet rahat, noin 7 000 Suomen markkaa. Lisäksi hän oli tiedustellut portierilta – edelleen englanniksi – tämän lompakkoa. Kuultuaan, että se oli henkilökunnan pukuhuoneessa, mies päätti jättää asian sikseen ja oli sitonut portierin jalat ja kädet.

Saatuaan työnsä tehdyksi mies oli kysynyt portierilta lopuksi, asuuko Sahldvick-niminen mies kyseisessä hotellissa. Portierin pyydettyä miestä toistamaan kysymyksen tämä oli päättänyt keskustelun sanoihin Never mind. Ennen poistumistaan hotellista mies oli käskenyt portierin maata paikallaan seuraavat kymmenen minuuttia.

Ryöstäjän tekemät sidokset olivat olleet kuitenkin sen verran löysiä, että portieri pystyi saamaan kätensä vapaiksi. Hän oli tehnyt välittömästi vartiointiliikkeelle hälytyksen ja oli myös soittanut poliisin hälytyskeskukseen tapahtuneesta.

Ryöstäjän tuntomerkkien ja itse ryöstötapahtuman muistamisessa auttoi kenties se, että kyseinen portieri oli toiminut ammatissaan 12 vuotta, ja vuosien varrella hän oli tottunut tekemään havaintoja tuhansista hotellivieraista. Tosin hän erehtyi yhdessä varsin merkittävässä ryöstäjän tuntomerkissä: hän nimittäin muisti ryöstäjän hiusten värin vaaleaksi, mutta todellisuudessa väri oli juuri päinvastainen, melkein musta.

Portierin mukaan ryöstäjän käyttämä englanti oli ollut sujuvaa, mutta kuitenkin opeteltua. Tämän sekä ryöstäjän pukeutumisen ja käytöksen perusteella voitiin olettaa, että kyseessä tuskin oli tavanomainen suomalainen alkoholi- tai huumeriippuvainen katuryöstäjä.

Mr. Sahldvick

Portierin kuulusteluissa kävi ilmi, että hotelli Palaceen oli tehty edellisenä päivänä puhelimitse huonevaraus nimelle Sahldvick. Varaaja oli maininnut, että hän tulisi hotelliin vasta myöhään yöllä. Samalla hän oli muutamaan otteeseen kysymällä varmistanut, että hotelliin todellakin pääsee sisälle myös aamuyön tunteina.

Nyt ryöstön aikaan yövuorossa ollut portieri muisti varauskirjaan merkityn ennakkovarauksen. Kun summeria soittanut mies oli vielä kertonut, että hänellä oli hotellissa huonevaraus ja hänellä oli mukanaan myös kassi ikään kuin matkatavaroita varten, portieri mielsi sisäänpyrkijän ja varauskirjaan aiemmin merkityn henkilön samaksi. Näin ryöstäjä pääsi vaivattomasti hotelliin sisälle.

Miksi ryöstäjä oli ryöstön loppuvaiheessa kysynyt portierilta, että asuuko herra Sahldvick hotellissa? Mistä hän tiesi kysyä juuri sen nimistä asukasta? Oliko hän itse tehnyt puhelinvarauksen edellisenä päivänä?

Rikostutkijat kävivät läpi Hotellin varauskirjan. Siitä löytyi todellakin käsinkirjoitettu merkintä, että Sahldvick-niminen henkilö oli varannut huoneen yhdeksi yöksi ja saapumisaika hotelliin olisi kello kaksi eli suunnilleen sama ajankohta ryöstön kanssa.

Miksi sitten ryöstäjä hotellista lähtiessään kysyi mister Sahldvickia, ei tutkinnassa selvinnyt. Olisikohan kyseessä ollut ryöstäjän ilkikurinen lausahdus suunnitelman mukaisesti sujuneen rikoksen johdosta. Joka tapauksessa hän antoi ylimielisyydessään selvän johtolangan mitä seurata. Hotellin puhelinkeskuksenhoitaja muisti kyseisen varaussoiton ja sen ajankohdankin varsin tarkasti.

Minne ryöstäjä pakeni hotellista?

Poliisin hälytykeskuksen ja poliisipartioiden välisen radioliikenteen sekä yleisöhavaintojen perusteella voitiin arvioida, että poliisien ampuminen oli tapahtunut noin 10 minuuttia sen jälkeen kun hotelli Palace oli ryöstetty. Välimatkaa näillä kahdella rikospaikalla oli hieman yli kilometri.

Tutkinnan alussa ei tietenkään voitu sulkea sitäkään mahdollisuutta, että hotellin ryöstäjä ja poliisien ampuja olisivat kaksi eri henkilöä. Todennäköisemmältä kuitenkin tuntui se, että pakeneva ryöstäjä oli pakomatkallaan jostain syystä ampunut kaksi poliisia.

Jos jälkimmäinen teoria piti paikkansa, voitiinko sillä edetä tutkinnassa? Jutun tutkijat suorittivat kokeen, jossa todettiin, että matka hotelli Palacesta ampumispaikalle ripeästi kävellen kesti hieman vajaat kymmenen minuuttia edellyttäen, että ryöstäjä käytti suorinta reittiä. Näin ollen todennäköisyys yhden tekijän teorialle sai vahvistusta.

Kartasta voitiin nähdä, että tullakseen ampumispaikalle kymmenessä minuutissa ryöstäjän oli käytettävä tiettyjä katuosuuksia ja risteyksiä. Poliisille ei ilmoittautunut kukaan, joka olisi nähnyt pakenevan ryöstäjän heti hänen poistuttuaan hotelli Palacesta, mutta oli toinenkin keino nähdä öisillä kaduilla liikkujia.

Hotelli Palacen lähellä, viereisessä korttelissa sijaitsee Suomen puolustusvoimien pääesikunta, missä on tehokas ympärivuorokautinen valvonta- ja vartiointijärjestelmä vartijoineen ja videokameroineen. Pääesikunta sijaitsi myös ryöstäjän mahdollisen pakoreitin varrella. Kaikki pääesikunnan valvontavideonauhat tapahtumayöltä käytiin läpi ja samalla kuulusteltiin vuorossa ollutta vartijaa. Tämä muistikin heti, että hän oli tapahtuma-aikaan valvontakamerastaan havainnut hotelli Palacen suunnasta juoksevan yksinäisen nuoren miehen. Tällä oli ollut olkapäällään kassi tai reppu ja hän oli juostessaan vilkuillut olkansa yli.

Koska öinen juoksija oli kiinnostanut vartijaa, hän oli seurannut valvontakamerallaan miehen etenemistä, kunnes tämä oli poistunut kameran näkökentästä. Mies oli jatkanut juoksuaan Tähtitorninmäen suuntaan, eli poliisien ampumispaikkaa kohti.

Vartija pystyi antamaan miehestä varsin hyvät tuntomerkit ja mikä parasta, nyt poliisilla oli käytettävissään valvontakameran videonauha, missä näkyy juokseva mies ja kellonaika.

Vertaamalla ryöstöpaikkaa, ryöstäjän käyttämää pakoreittiä ja poliisien ampumispaikkaa saatiin melkoisella varmuudella määritellyksi se alue, missä ryöstäjä todennäköisesti asuisi tai majailisi. Tälle alueelle kohdistettiin tutkinnassa erityisen paljon poliisin tiedustelua. Samoin tältä alueelta tulleet yleisövihjeet otettiin heti erityisen huolelliseen tarkasteluun.

Yleisövihjeitä tulvii poliisille

Rikospoliisin väkivaltarikosyksikössä perustettiin heti tutkinnan alussa oma ryhmänsä, joka otti vastaan yleisövihjeitä ja kirjasi ne. Vihjeitä tuli erittäin paljon lyhyessä ajassa, joten tähän jouduttiin irrottamaan paljon tutkijavoimaa. Vihjemateriaalista oli raa’asti pakko seuloa tutkittaviksi vain ne, jotka sen hetkisten tietojen mukaan olivat muita arvokkaampia.

Kuten yleensäkin, vihjeiden soittajien joukossa oli useita psyykisesti häiriintyneitä henkilöitä, jotka usein vakavien rikosten tullessa julki ikään kuin heräävät ja antavat mitä mielikuvituksellisimpia ja ehdottoman varmoina pitämiään tietoja rikoksentekijästä. Näiden ilmiannettujen joukossa oli muun muassa naapureita, entisiä rikoskumppaneita, jopa diplomaatteja ja mielikuvitusolentoja. Ilmoittajat olivat saaneet vahvistuksen näiden syyllisyydestä henkimaailmasta, unessa tai muulla luotettavalla tavalla. Näillekin vihjeille oli oma mappinsa, mutta niiden perusteella ei tutkintaa kuitenkaan voitu ymmärrettävistä syistä suunnata.

Osa vihjeistä oli kuitenkin realistisia ja niiden mukaiset tiedot eri henkilöiden liikkumisesta ja oleskelusta Helsingissä tapahtuma-aikaan sopivat varsin hyvin niiden tietojen kanssa, mitä poliisi oli omissa tutkimuksissaan selvittänyt.

Jokainen tällainen vihje tutkittiin tarkasti ja lähes tutkinnan loppuun asti oli rinnakkain muutamia tutkintalinjoja, jotka sopivat aina tuntomerkkejä ja muita yksityiskohtia myöten hotelliryöstäjään ja poliisien ampujaan.

Vaikka Suomessakin poliisia aika ajoin arvostellaan ankarastikin, eivätkä kaikki suinkaan omista syistään ole poliisin ystäviä, niin nyt tapahtunut rikos tietyllä tavalla koettiin kuitenkin yhteiseksi. Olihan rikos kohdistunut virkatehtäväänsä, yleistä järjestystä ja turvallisuutta ylläpitämässä olleita poliiseja vastaan.

Ihmisten suhtautuminen kävi ilmi erittäin hyvin myös siitä, miten surmapaikalle suorastaan tulvi kukkia, kynttilöitä ja viimeisiä tervehdyksiä. Moni soitti myös suoraan poliisille ja kertoi tuntemuksistaan tapahtuneen johdosta ja toivoi, että ampuja saataisiin nopeasti kiinni ja vastuuseen teostaan.

Kotietsintä

Torstaina 23. lokakuuta poliisille tuli vihje, minkä mukaan eräässä ampumispaikkaa lähellä sijainneessa niin kutsutussa huoneistohotellissa oli asunut tanskalainen mies, joka puhui sujuvasti englantia, mutta ei lainkaan suomea. Huoneistohotellin virkailija kertoi lisäksi, että kyseinen mies vastasi hyvin poliisimurhaajasta julkisuuteen annettuja tuntomerkkejä ja tietokonepiirrosta. Miehellä oli ollut ongelmia vuokranmaksun suhteen eikä hänestä ollut kuulunut mitään keskiviikon 22. lokakuuta jälkeen eli sen jälkeen, kun hotelli Palace oli ryöstetty ja poliisit oli murhattu.

Huoneistohotelli sijaitsi lähellä ampumispaikkaa, ikään kuin hotelliryöstäjän ajatellun pakoreitin jatkeena. Niinpä edellä olevan vihjeen perusteella suoritettiin perjantaina 24. lokakuuta kotietsintä mainitussa miehen asunnossa. Kotietsinnässä löydettiin vaatekomeron hyllyltä kassi, missä oli Radom-merkkinen 9 mm pistooli ja aseen lippaassa oli vielä yksi patruuna. Lisäksi kassissa oli valkoinen helmasta revitty T-paita.

Aiemmin teknisen tutkinnan yhteydessä oli ampumispaikalta otettu talteen hylsyjä ja osin lististyneitä luoteja. Keskusrikospoliisin vielä samana päivänä antaman lausunnon mukaan molemmat poliisit oli ammuttu kyseisellä aseella. Nyt voitiin olla lähes varmoja siitä, että asunnonhaltija oli poliisimurhaaja.

Miehen vuokraamasta asunnosta löytyi myös erilaisia vaatteita ja papereita sekä matkustajalaivalla otettu eräänlainen turistivalokuva, joka huoneistohotellin virkailijoiden mukaan esitti nimenomaan asunnossa asunutta tanskalaista miestä. Lisäksi selvisi, että mies oli kirjoittautunut hotelliin nimellä Poul Henrik Andersen (nimi muutettu) ja antanut myös osoitteensa Tanskassa.

Kuka on Poul Henrik Andersen?

Rikospoliisi oli jo ennen Andersenista tullutta vihjettä saanut televalvontatietojen perusteella varmistuksen siitä, että kyseisestä asunnosta oli myös soitettu hotelli Palaceen ryöstöä edeltävänä päivänä. Soitto ajoittui suurinpiirtein siihen aikaan, jolloin huonevaraus oli hotelliin tehty.

Tällä hetkellä poliisilla oli siis valokuva, joka todistettavasti esitti huoneistohotellissa asunutta miestä sekä nimi- ja osoitetiedot, jotka hän oli hotelliin sisäänkirjoittautuessaan antanut. Koska mies oli esittäytynyt tanskalaiseksi, lähetettiin Tanskan poliisille hänen valokuvansa ja pyyntö selvittää Andersenin henkilö- ja osoitetietojen todenperäisyys.

Tanskan poliisin vastauksen mukaan Poul Henrik Andersen -niminen henkilö on todellisuudessa olemassa ja hän myös asuu kyseisessä osoitteessa, mutta hän ei kuitenkaan ole asunnosta löydetyn valokuvan esittämä henkilö. Andersen ei myöskään Tanskan poliisin selvityksen mukaan ole varmuudella ollut Suomessa hotelliryöstön ja poliisimurhien tekoaikaan.

Tanskalaiset virkaveljet kuitenkin tunnistivat valokuvan esittämän miehen Niels Robert Mortenseniksi (nimi muutettu), joka oli Tanskan poliisin etsintäkuuluttama vankikarkuri.

Missä on Niels Robert Mortensen?

Koska poliisilla oli nyt varmuus hotelliryöstäjän henkilöllisyydestä ja ulkonäöstä, voitiin lauantaina 25. lokakuuta julkisuuteen antaa tiedote, missä kerrottiin poliisin etsivän aseellisesta ryöstöstä ja kahdesta murhasta epäiltynä juuri Mortensenia ja samalla julkaistiin hänen henkilötietonsa ja valokuvansa.

Kansalaiset olivat seuranneet poliisin tiedottamista ja tiedotusvälineiden tapauksesta tekemiä juttuja koko tutkinnan ajan tiiviisti. Mortensenia koskeva tiedote johti jo samana päivänä yleisövihjeeseen, jonka perusteella hänen olinpaikkansa selvisi.

Tutkinnassa selvisi, että Mortensenin oli onnistunut poistua Helsingistä. Hänet oli nähty ja tunnistettu Hämeenlinnassa, vajaan 100 kilometrin päässä pääkaupungista, asioimassa sikäläisessä apteekissa.

Seuraavaksi rikostutkinnassa keskityttiin kaupungin kaikkien hotellien ja majoitusliikkeiden ja niiden matkustajakorttien tarkastamiseen. Yhdestä hotellista löytyikin matkustajakortti, minkä mukaan hotellissa asui tanskalainen Kim Rasmussen. Nimi ei tietenkään täsmännyt, mutta poliisin verrattua hänen hämeenlinnalaisessa hotellissa kirjoittamansa matkustajakortin käsialaa helsinkiläisen huoneistohotellin matkustajakorttiin, kävi varmaksi, että Rasmussen ja Mortensen olivat yksi ja sama henkilö.

Mortensen oli majoittunut hotelliin sisarensa miehen nimellä ja osoitteella, mutta hotellin henkilökunnan valokuvatunnistus antoi lopullisen varmuuden hänen oikeasta henkilöllisyydestään.

Hotelliin lähetetyt tutkijat selvittivät Mortensenin huoneen sijainin ja saivat myös selville, että hän oli huoneessaan. Tämän jälkeen aloitettiin hänen liikkeidensä seuranta ja samalla valmisteltiin kiinniottoa. Koska Mortensenin tiedettiin käyttäneen asettaan kohtalokkain seurauksin aiemmin Helsingissä ja myös rikostaustansa perusteella hänet tiedettiin arvaamattomaksi ja häikäilemättömäksi rikolliseksi, piti muiden hotelliasukkaiden turvallisuus ennen kiinniottoa varmistaa.

Siinä vaiheessa kun ulkovarmistusta hotellin ympärille oltiin luomassa ja hotellivieraita ohjattiin pois samasta kerroksesta ja lähihuoneista, Mortensen ehti poistua huoneestaan ja koko hotellista varauloskäynnin kautta. Hänen poistumisensa huomattiin kuitenkin välittömästi ja hotellin läheisyydessä partioinut järjestyspoliisin koirapartio otti Mortensenin kiinni. Kiinniotettaessa hän ei tehnyt vastarintaa, vaan oli heti nostanut kätensä ylös antautumisen merkiksi ja sanonut poliiseille, että oli heidän etsimänsä mies.

Mortensenin puhutus

Mortensenin alustava puhutus suoritettiin välittömästi Hämeenlinnan poliisiasemalla ennen hänen kuljettamistaan Helsinkiin. Puhutuksessa Mortensen vaikutti asialliselta ja rauhalliselta, eikä hän tuntunut olevan millään tavalla hermostunut tilanteesta. Puhutus tehtiin ruotsiksi, koska Mortensen ilmoitti puhuvansa sitä sujuvasti.

Jo puhutuksen alkuaiheessa Mortensen otti itse ampumistapauksen puheeksi ja kertoi, että oli tilanteessa joutunut paniikkiin, mikä oli johtanut poliisien ampumiseen.

Puhutusta jatkettiin myös matkalla Hämeenlinnasta Helsinkiin. Tuolloin Mortensen kertoi kaksi toisistaan hieman eroavaa versiota ampumistapahtumasta. Pääkohdiltaan kävi kuitenkin selville, että ryöstettyään hotelli Palacen ja ollessaan matkalla asuntoonsa Mortensen oli kohtannut poliisipartion, joka oli pysähtynyt ja oli aikeissa tarkistaa hänen henkilöllisyydensä. Tämän kohtaamisen seurauksena tapahtumat sitten etenivät tavalla, joka johti kahden poliisin kuolemaan.

Viesti hotellihuoneessa

Samalla kun Mortensenia puhutettiin Hämeenlinnan poliisilaitoksella, suoritettiin tutkinta ja kotietsintä hänen asumaansa hotellihuoneeseen.

Huoneessa oli nähtävissä runsaasti verijälkiä lattialla ja kylpyhuoneessa. Myöhemmin kävi Mortensenin itsensä