Discover millions of ebooks, audiobooks, and so much more with a free trial

Only $11.99/month after trial. Cancel anytime.

Rikosreportaasi Suomesta 1991
Rikosreportaasi Suomesta 1991
Rikosreportaasi Suomesta 1991
Ebook217 pages1 hour

Rikosreportaasi Suomesta 1991

Rating: 0 out of 5 stars

()

Read preview

About this ebook

Rikosreportaasi Suomesta sisältää monia jännittäviä ja autenttisia poliisiselontekoja Suomesta. Tutkintatyössä mukana olleet poliisit ovat kirjoittaneet selonteot. Kaikki tapaukset on käsitelty loppuun ja niistä on langetettu tuomiot. Reportaasia lukiessa voi vain haukkoa henkeä ja todeta, että todellisuus on tarua ihmeellisempää.Lukija saa seikkaperäisen kuvauksen pohjoismaisen poliisihistorian dramaattisimmista tapauksista ja tutustuu siihen palapeliin, joka liittyy rikollisten löytämiseen. -
LanguageSuomi
PublisherSAGA Egmont
Release dateSep 29, 2018
ISBN9788711971949
Rikosreportaasi Suomesta 1991

Read more from Eri Tekijöitä

Related authors

Related to Rikosreportaasi Suomesta 1991

Related ebooks

Reviews for Rikosreportaasi Suomesta 1991

Rating: 0 out of 5 stars
0 ratings

0 ratings0 reviews

What did you think?

Tap to rate

Review must be at least 10 words

    Book preview

    Rikosreportaasi Suomesta 1991 - Eri tekijöitä

    Egmont-yhtiö

    Suurlähetystö ja panttivangit vaaravyöhykkeessä

    Elokuun 30. päivänä 1989 eräs narkomaani ollessaan huumeiden vaikutuksen alaisena järjesti Helsingissä Kulosaaressa värikkään ja vaarallisen näytelmän.

    Näytelmän päähenkilö, 30-vuotias varastomies otti tapahtuman yhteydessä pariinkin otteeseen panttivankeja, uhkaili heitä aseella, tulitti konepistoolilla erästä lähetystöä ja ampui erään toisen narkomaanin oveen muutaman reiän ja hankki näin itselleen pitkän syytelistan.

    Vaikka JatiMatic-konepistooli oli vahvasti kuvassa mukana ja monet ihmiset olivat hengenvaarassa, onneksi ihmishenkiä ei menetetty, eikä kukaan loukkaantunut.

    Kaikki nimet artikkelissa on muutettu.


    Vahvojen huumeiden käyttäminen, lääkkeiden yliannostus, tyttöystävän entisen miehen uhkailut, huumeiden käyttäjien epäluulot toisiaan kohtaan ja huumeiden aiheuttamat harha-aistimukset, saivat kaikki yhdessä aikaan panttivankidraaman Helsingin Kulosaaressa kesäisenä iltana elokuun 30. päivänä 1989. Konepistoolisarjoista huolimatta ihmishenkien menetyksiltä ja loukkaantumisilta vältyttiin kuin ihmeen kaupalla. Kaikki päättyi poliisin rynnäkköön, joka johti poliisihaulikolla ammutun varoituslaukauksen jälkeen kaapparin ja tämän tyttöystävän kiinniottoon.

    Tapahtumasarja aiheutti sen päähenkilölle, 30-vuotiaalle varastomies Tapani Uimoselle pitkän syytelistan: vahingontekoja, kotirauhan rikkomisia, törkeä kotirauhan rikkominen, ryöstöntapaisia kiristämisiä, laittomia uhkauksia, tapon yritys, vaaran aiheuttaminen, haitanteko virantoimituksessa olleelle poliisille, ampuma-aserikoksia ja huumausainerikoksia.

    Kesäistä iltaansa viettäneet ihmiset joutuivat yhtäkkiä arvaamattaan tuijottamaan konepistoolin piippua ja suurlähetystön virkailija konepistoolisarjan maalitauluksi. Kaikki tapahtui muutamassa minuutissa Tapanin huumesekoilun takia, ilman järjellistä syytä, jos sellaista nyt tällaisten tapausten yhteydessä yleensä voisi olla.

    Tapahtumien taustat

    Tapani Uimonen oli vapautunut puoli vuotta ennen tapahtumia vankilasta. Sieltä lomalla ollessaan hän oli tutustunut Sirpa Mannoseen, jonka avioliitto pitkässä linnakierteessä olevan Peten kanssa alkoi rakoilla. Avioero oli pantu vireille ja Sirpa haki nyt Tapanista uutta elämänkumppania itselleen ja huoltajaa aikaisemmasta avioliitosta olevalle 12-vuotiaalle Katille.

    Pete ei pitänyt Sirpan uudesta sulhasesta ja niin Tapani sai eri kanavien kautta kuulla Peten uhkailuja siitä, miten jotain tulee tapahtumaan.

    Sirpa ja Tapani asuivat kuitenkin yhdessä Herttoniemen vuokrakaksiossa. Elämä sujui jotenkuten. Kati kävi koulua. Sirpa yritti lääkärinhoidon avulla päästä eroon masennustiloistaan. Tapani oli lääkärin valvonnassa ja vieroitushoidossa. Tavoitteena oli päästä eroon hashiksesta ja suonensisäisesti käytetystä amfetamiinista. Lääkäri oli vieroitusoireiden lievittämiseksi määrännyt enintään 3 Diapam-tablettia vuorokaudessa.

    Peten uhkailut ja vieroitusoireiden tuskat synnyttivät Tapanin mielessa pelkotiloja. Niitä lievittääkseen hän sortui uudelleen amfetamiinin käyttöön ja jopa niin, että otettuaan amfetamiinipiikin, poltti sen jälkeen piipullisen hashista. Diapamienkin käyttö kasvoi moninkertaiseksi lääkärin määräämään annostukseen verrattuna.

    Elämä alkoi väsyttää Tapania ja yölliset painajaiset alkoivat päivälläkin tulla uudelleen mieleen. Pelko siitä, että Pete toteuttaisi väkivaltaiset uhkailunsa sai Tapanin hankkimaan vanhalta tuttavaltaan JatiMatic-konepistoolin, kainalokotelon ja suurehkon määrän patruunoita ja muutaman tankolippaan. Konepistooli maksoi paljon, mutta se antoi Tapanille turvallisuuden tunnetta. Sirpa kammoksui keittiön komeroon ilmestynyttä asetta. Hänen lähisukulaisensa oli vuosia sitten ammuttu riidan päätteeksi. Siitä alkaen hän oli vihannut kaikkia aseita. Peten uhkailut aiheuttivat sen, ettei Sirpa puhunut asekammostaan Tapanille mitään.

    Konepistoolisarja asunnon oveen

    Elokuun 1989 viimeinen keskiviikko oli lämmin päivä. Tapani ja Sirpa viettivät sen kaksiossaan. Kati oli koulussa. Tapani pisti kertakäyttöruiskulla muutaman viivan amfetamiiniliuosta suoneensa. Sen vaikutusta tehostaakseen hän poltti vielä pienen annoksen hashista piipussaan. Hermot olivat kuitenkin vielä valvotun yön jälkeen kireällä. Muutama Diapam-tabletti vesilasillisen kera kurkusta alas ja Tapani alkoi odottaa aineiden rauhoittavaa vaikutusta.

    Olohuoneen nurkassa oli tuttavilta lainattu videonauhuri ja siinä pyöri läheiseltä kioskilta vuokrattu Cobra-video. Sen juoni tuntui Tapanista tylsältä, lähes samanlaiselta niin kuin muissakin vastaavissa väkivaltavideoissa. Elokuvan sankarilla oli aseenaan samankaltainen konepistooli kuin keittiön komerossa oleva JatiMatic. Tapani seurasi suurella mielenkiinnolla miten sankari niitti konepistoolilla vastustajiaan kuin heinää taistellessaan oman asiansa puolesta. Lähikuvat nitistetyistä vastustajista syöpyivät Tapanin mieleen.

    Alkuillasta Tapanin ja Sirpan asunnolle tuli joukko tuttavia. Katikin oli palannut koulusta. Hetken aikaa istuttiin ja katsottiin Cobra-video loppuun.

    Sirpan tarkoitus oli järjestää Katille holhooja siltä varalta, että hänelle sattuisi jotain. Yhteys Katin isään oli aikaisemmin saatu tämän tuttavan Kulosaaressa asuvan Kaitsun välityksellä. Kaitsu joko tiesi liikkuvaa elämää viettävän Katin isän olinpaikan, tai sitten muutaman päivän kuluessa pystyi välittämään tälle Sirpan yhteydenottopyynnön.

    Sirpan pyynnöstä päätettiin porukalla, että hänet viedään Kulosaareen Kaitsun asunnolle. Kati päätettiin ottaa mukaan, ettei hänen tarvitsisi olla yksin asunnolla.

    Tuttavien autolla ajettiin Kulosaareen kerrostalon eteen. Kati jäi tuttavien autoon ja Sirpa meni Tapanin kanssa rappukäytävään. Hissillä he nousivat kolmanteen kerrokseen, jossa Kaitsun asunto sijaitsi.

    Hississä Sirpa huomasi, että Tapani oli vahvasti pilvessä. Hänen puseronsa alla pullotti JatiMatickonepistooli ja siinä pitkä tankolipas.

    Sirpa painoi Kaitsun asunnon ovikelloa. Kului hetki, eikä ovea tultu avaamaan. Tapanin kaulaa painoi JatiMaticin kantohihna, mielessä liikkui Cobra-videon taistelukohtaukset.

    Toiseenkaan ovikellon soittoon ei vastattu, eikä ovea avattu. Tilanne Tapanin mielessä muuttui hälyttäväksi. Huumeiden aiheuttama ja Cobra-videon värittämä harha-aistimus sai hänet tuntemaan kipua vatsassa: vihollinen oli ampunut lähietäisyydeltä ja haavoittanut häntä vatsaan.

    Apua piti saada ja sitä oli lähellä Kaitsun asunnossa olevassa leikkaussalissa. Niinpä hän määräsi Sirpan soittamaan Kaitsun naapurin ovikelloa.

    Hämmästynyt nainen avasi oven hieman raolleen. Hän tuijotti mitään puhumatta Sirpaa ja tämän takana seisonutta Tapania, jolla oli JatiMatic poikittain rinnalla. Sirpa ei puhunut mitään. Tapani tokaisi naiselle:

    – Anna toi avain. Samalla hän viittasi pään nyökkäyksellä Kaitsun asunnon ovea kohti.

    – Ei minulla ole avainta, nainen vastasi ihmeissään ja pelästyneenä.

    Tapani ei antanut periksi, vaan sanoi tiukempaan sävyyn:

    – Siellä se on. Keittiön pöydällä.

    Sirpa kumartui hieman ja Tapani otti askeleen naista kohti. Se sai naisen toimimaan.

    – Se on sitten siellä, hän tokaisi ja vetäisi samalla oven nopeasti kiinni. Naisen ehdittyä asuntonsa keittiöön rappukäytävästä kuului kolmen laukauksen sarja.

    Tapani oli ampunut sarjan Kaitsun oven lukon ympärille päästäkseen saamaan hoitoa kuvittelemaansa leikkaussaliin. Laukaukset pelästyttivät heidät molemmat ja he juoksivat rappuja alas ja ulos pihalle.

    Laukausten pelästyttämä nainen soitti poliisin hälytyskeskukseen ja antoi poliisille näkemänsä pariskunnan tuntomerkit. Puhelinsoiton jälkeen nainen ryntäsi parvekkeelle nähdäkseen minne pariskunta meni, mutta heitä hän ei enää nähnyt.

    Poliisi saa hälytyksen

    Puhelinsoitto ja ilmoitus ampumisesta pani poliisin liikkeelle. Hälytyskeskus määräsi kaikki Itä-Helsingin vapaana olleet partioautot Kulosaareen. Partioille viestitettiin myös Tapanin ja Sirpan tuntomerkit.

    Ensimmäinen hälytyspartio poliisikoira mukanaan oli muutaman minuutin kuluttua Kaitsun oven edessä ja sai naiselta tarkemmat tapahtumatiedot. Partio löysi lattialta kolme 9 mm:n hylsyä ja yhden laukeamattoman 9 mm:n konepistoolin patruunan.

    Samaan aikaan kun poliisipartio tutki Kaitsun oven luodinreikiä, Tapani ja Sirpa kävelivät kohti Kulosaaren taksiasemaa. Pariskunnan lähestymisen nähdessään taksijonossa ensimmäisenä ollut taksi lähti lujaa kaasuttaen ajamaan paikalta pois.

    Tapani ja Sirpa nousivat seuraavaan taksiin. Taksin nuorelle kuljettajalle Tapani kertoi olleensa taistelussa ja haavoittuneensa vatsaan. Kuljettaja ajoi Tapanin ohjeiden mukaan Itäväylän yli ja pysähtyi Tapanin määräyksestä lyhyelle kadulle. Ihmettelevä taksimies sai kyytimaksun ja Tapani nousi Sirpan kanssa ulos taksista.

    He menivät lähinnä olleen rivitalon ovelle. Tapani veti lukitsemattoman ulko-oven auki ja molemmat astuivat sisään. Olohuoneessa he kohtasivat iäkkään pariskunnan.

    Tapani alkoi liikehtiä lattialla edestakaisin ja kertoi kovaäänisesti, että hänen on päästävä yksityissairaalaan ampumahaavojen takia. Samalla hän osoitteli pariskunnan lisäksi myös Sirpaa JatiMaticilla.

    Tapani tunsi tuskiensa vatsassa lisääntyvän ja heittäytyi lattialle, kieriskeli siinä ja konepistoolin piippu oli vuoroin pariskuntaa kohti ja vuoroin Sirpaa kohti.

    Tapanin ohjeiden mukaan Sirpa yritti soittaa puhelimella Tapanin määräämään numeroon 007, josta piti hälyttää lääkäri paikalle. Numerosta ei kuitenkaan vastattu.

    Säikähtänyt pariskunta tuijotti hetken toisiaan, sitten hetken avoinna ollutta huoneen ovea ja kun Tapani osoitti taas JatiMaticilla Sirpaa antaen ohjeita lääkärinavun soittamiseksi, vanhukset yhtäkkiä syöksyivät toiseen huoneeseen ja lukitsivat sen oven nopeasti.

    Huoneessa olleella puhelimella mies soitti poliisille. Samalla hän vilkaisi huoneen ikkunasta ulos. Pihalla Sirpa käveli vierellään takaperin kävelevä Tapani, joka piteli kädellä vatsaansa ja toisessa kädessä oli ikkunaan suunnattu JatiMatic. Pariskunta luuli heitä nyt ammuttavan ja heittäytyi suojaan patterin viereen ikkunan alle.

    Poliisipartiot saivat nyt uuden osoitteen ja lähtivät ajamaan eri suunnista vanhusten osoitetta kohti.

    Ensimmäinen panttivanki

    Tapani ja Sirpa kävelivät vanhusten rivitalon luota lähellä olleen autotallin luo. Siellä oli myyntipäällikkö Halme pitkän liike- ja kokousmatkan jälkeen peruuttamassa autoaan talliin.

    Tapani istuutui yllättäen Halmeen mustan Mercedes Benz 350-auton takapenkille suoraan Halmeen taakse. Sirpa asettui taakse oikealle puolelle istumaan.

    Halme tuijotti olkansa yli hänen selkäänsä osoittavaa JatiMaticin piippua ja odotti puhumatta, mitä tuleman piti.

    Tapani istui takapenkillä etukumarassa, piteli kädellä vatsaansa ja toisessa kädessään JatiMaticia. Tapani aloitti keskustelun määräävään sävyyn:

    – Mua on ammuttu. Vie mut yksityislääkärille.

    Sirpa sanoi siihen heti perään:

    – Sitä on ammuttu. Kyllä sun tarttee viedä se lääkäriin.

    Halme ehdotti:

    – Nopein apu saadaan sinulle siten, että soitan autoradiopuhelimella lääkäriambulanssin paikalle. Se tulee muutamassa minuutissa. Sopiiko?

    – Ei sovi, tarvitsen yksityislääkärin, vastasi Tapani tylysti.

    Halme lähti nyt ajamaan kohti Itäväylän ylittävää siltaa. Sillan luona hän oli kääntymäisillään Kulosaaren sillalle keskustaa kohti. Tämän huomattuaan Tapani määräsi:

    – Aja suoraan tuon sillan yli Kulosaaren keskustaan.

    Halme teki ohjeiden mukaan. Hetken kuluttua Tapani antoi uuden ajomääräyksen:

    – Aja sen ison suurlähetystön luokse. Sirpa, sä annat mulle sen mustan kortin. Sillä mä pääsen sinne heti hoitoon.

    Sirpalla ei kuitenkaan mustaa korttia ollut. Halme ajoi lähetystön suljetun portin eteen ja pysäköi auton sitä vastapäätä. Hän sammutti auton moottorin ja pani virta-avaimen taskuunsa. Samalla hän mietti kuumeisesti, mikä oli hänen kohtalonsa, kuoliako konepistoolin luoteihin, vai sallisiko Kaitselmus hänelle tilaisuuden paeta huomaamatta paikalta.

    Konepistoolisarja lähetystöön

    Halmeen miettiessä pakomahdollisuuttaan, Tapani alkoi hermostua takapenkillä. Huumeiden aiheuttamat harha-aistimukset ja Cobra-videon värikkäät ja veriset ampumakohtaukset liikkuivat hänen mielessään. Tuntui kuin häntä olisi jälleen ammuttu vatsaan. Vain lääkäri pystyisi hänet vielä pelastamaan. Tapani määräsi Sirpan menemään lähetystön portin luo ja painamaan

    Enjoying the preview?
    Page 1 of 1