Rikosreportaasi Suomesta 2009

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Suomesta sisältää monia jännittäviä ja autenttisia poliisiselontekoja Suomesta. Tutkintatyössä mukana olleet poliisit ovat kirjoittaneet selonteot. Kaikki tapaukset on käsitelty loppuun ja niistä on langetettu tuomiot. Reportaasia lukiessa voi vain haukkoa henkeä ja todeta, että todellisuus on tarua ihmeellisempää.Lukija saa seikkaperäisen kuvauksen pohjoismaisen poliisihistorian dramaattisimmista tapauksista ja tutustuu siihen palapeliin, joka liittyy rikollisten löytämiseen. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 8, 2018
• ISBN: 9788711972120

Book preview

Bimmerpartyjen surullinen päätös

Jyrki Haapala, rikoskomisario, Seinäjoki.

Kalajoki on pieni noin 9000 asukkaan merellinen matkailukaupunki Oulun läänin eteläosassa. Kaupunki on tunnettu siitä, että sen alueella on kilometreittäin puhtaita hiekkarantoja ja lukemattomia mahdollisuuksia kesäloman viettoon. Paikkakunnalla sijaitseva Kalajoen hiekkasärkät on yksi Suomen suosituimmista ja perinteisimmistä kesälomakohteista. Se sijaitsee Pohjanlahden rannikolla noin 130 kilometriä läänin pääkaupungista Oulusta etelään. Alueella on kymmeniä matkailuyrityksiä, jotka tarjoavat erilaisia majoituspalveluja eri puolelta Eurooppaa saapuville lomailijoille.

---

Hiekkasärkkien välittömässä läheisyydessä on Kalajoen pienlentokenttäalue, jossa järjestettiin kesäkuun viimeisenä viikonloppuna vuoden 2007 Bimmerparty-tapahtuma. Tapahtuma järjestetään vuosittain, ja se on suunnattu BMW-merkkisten henkilöautojen omistajille. Tapahtumaan ovat tervetulleita kuitenkin myös muut kyseisestä automerkistä kiinnostuneet, vaikka eivät autoa omistakaan. Tapahtuman ideana on kerätä BMW-harrastajat yhteen ottamaan mittaa toisistaan erilaisten kilpailujen muodossa. Kilpailut järjestetään valvotuissa olosuhteissa ja suljetulla alueella aivan kuten laki edellyttää.

Kilpailujen lisäksi tapahtumaan kuuluu kiinteästi yhteinen illanvietto ja sitä kautta kuvaan tulee alkoholi, kuten niin usein kahden tai useamman suomalaisen kokoontuessa viikonlopun viettoon.

Urheilujuhlan tuntua

Poliisihallinnollisesti Kalajoki kuuluu Ylivieskan kihlakunnan poliisilaitokseen, jonka henkilöstöön kuuluu hieman yli 30 poliisimiestä. Ylivieskan poliisi oli varautunut Bimmerparty-tapahtumaan pyytämällä alueelle omien partioidensa avuksi useita Liikkuvan poliisin partioita sekä Oulun että Kokkolan yksiköistä valvomaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä erityisesti liikennekäyttäytymistä. Paikalla oli useita auto- ja moottoripyöräpartioita, jotka joutuivat kirjoittamaan kymmeniä ylinopeussakkoja viikonlopun aikana henkilöille, jotka pitävät yleisiä teitä kilpailureitteinä.

Pohjanmaalla on tunnetusti aina ollut innokkaita BMW-harrastajia. Kyseisellä automerkillä on kalliin ja laadukkaan auton maine, ja maakunnan väki on tunnetusti aina ollut komian luonteista ja kilpailuhenkistä kansaa. Vanhan sanonnan mukaan kylän kodalla onkin aina mentävä komiasti, vaikka sivummalla kontattaisiin. Ja mikäs sen paremmin päät kylänraitilla kääntää, kun viimeisen päälle tuunattu Bemari.

Vuoden 2007 tapahtumassa koko lentokenttäalue oli niin sanottu BMW Parking Only eli alueelle pääsi ainoastaan tuon merkkisellä autolla. Muilla automerkeillä tapahtumaan saapuneille oli varattu oma erillinen parkkitila. Hiekkasärkillä järjestettyyn tapahtumaan osallistui satoja BMW-autokuntia, joten yksittäiset kävijät lasketaan tuhansissa. Suurin osa paikalle saapuneista oli aidosti kiinnostuneita itse tapahtumasta ja noudatti järjestäjien etukäteen laatimia ohjeita muun muassa alkoholi- ja ajokäyttäytymisestä tapahtuma-alueella ja sen välittömässä läheisyydessä. Mutta kuten kaikkiin yleisötapahtumiin, niin tähänkin saapui joukkoa, joille juhlan aihe on samantekevä. He majoittuvat yleensä tapahtuma-alueen ulkopuolelle ja keskittyvät hauskanpitoon alkoholin voimalla piittaamatta mitään järjestäjien asettamista käyttäytymissäännöistä ja rajoituksista.

Sijainniltaan vuoden 2007 Bimmerpartyt olivat siis erittäin hyvällä paikalla, koska lähiympäristössä oli runsaasti alan harrastajia. Noin 150 kilometrin etäisyydellä Kalajoelta sijaitsee pieni Ylihärmän kunta. Myös siellä oli innokkaita BMW-harrastajia, joiden mieli paloi Hiekkasärkille alan harrastajien yhteiseen tapahtumaan.

Kohti Kalajokea

20-vuotias Kalle oli hankkinut kirkkaankeltaisen BMW:n jo ennen armeijaan menoaan. Auto oli vanhempaa vuosimallia, mutta entinen omistaja oli vaihtanut vakiona olleen 1,6 litran moottorin tilalle peräti 2,7-litraisen koneen ja muutenkin tuunannut autoa näyttävämmän näköiseksi. Moottorinvaihdon edellyttämät muutostyöt ja katsastus oli autoon tehty, joten sen piti olla kaikin puolin laillisessa kunnossa. Myös Kalle oli jatkanut auton laittamista vaihtamalla siihen urheilulliset niin sanotut kuppipenkit sekä kunnostanut jarruja ja auton pohjaa. Auto oli katsastettu myös Kallen omistusaikana. Lukion jälkeen Kalle oli muiden ikätovereittensa tavoin lähtenyt suorittamaan asepalvelustaan, ja auto oli laitettu siksi ajaksi seisontavakuutukseen. Tulevan viikonloppulomansa aikana Kalle oli kuitenkin päättänyt lähteä Kalajoelle Bimmerpartyihin ja maksanut sen vuoksi autonsa vakuutuksen muutamaksi päiväksi. Kallen lisäksi Kalajoelle lähtivät lauantaina hänen kaverinsa Jere ja Eetu. Kaverukset lähtivät matkaan lauantaina siten, että Kalle ajoi omaa autoaan ja toiset olivat matkassa Jeren omistamalla myös BMW-merkkisellä autolla.

Kuminpolttonäytös

Kalajoelle päästyään pojat ajoivat autonsa lentokenttäalueen lähettyvillä olevaan metsikköön, johon he perustivat leirin tapahtuman ajaksi. Tarkoitus oli säästää kuluissa eli yöpyä autoissa ja osallistua sieltä käsin tapahtumiin katsojina. Kun autolle oli löydetty hyvä paikka ja leiri oli saatu pystyyn, aloittivat kaverukset alkoholin juomisen leiripaikallaan.

Ympäristössä oli myös muita samalla asialla olevia ja aika kului rattoisasti samanhenkisessä seurassa autoista ja muistakin asioista jutellessa. Kallella oli mukanaan 0,7 litran Suomi-viinapullo, jota hän illan mittaan tyhjensi tasaiseen tahtiin. Tämän lisäksi hän joi olutta, jota joku paikalla olleista hänelle tarjosi uuden tuttavuuden kunniaksi.

Jossain vaiheessa iltaa kävi niin kuin tupakkamiehille yleensä rattoisassa seurassa käy eli tupakat pääsivät loppumaan. Kalle oli tuossa vaiheessa juonut jo yli puolet mukaan olleesta viinapullosta, mutta siitä huolimatta tai juuri sen takia hän päätti lähteä autollaan läheiselle huoltoasemalle, josta oli tarkoitus hakea täydennystä tupakkavarastoihin. Toisen BMW:n omistaja eli Jere meni Kallen auton takapenkille ja Eetu istui apukuljettajan paikalle. Kaikki kolme olivat vahvassa humalassa eikä kukaan muistanut kiinnittää turvavöitä. Tosin Eetu ei sitä olisi pystynytkään tekemään, koska apukuljettajan turvavyön vastakappale puuttui kokonaan. Kalle käynnisti auton ja lähti ajamaan. Tarkoitus oli vain pikaisesti käväistä lähellä olevalla huoltoasemalla.

Huoltoaseman pihassa oli paljon muutakin tapahtuman paikalle houkuttelemaa kansaa. Poikien saapuessa pihaan oli siellä meneillään niin sanottu kuminpolttonäytös eli punainen avomallinen BMW kiersi ympyrää kumit näyttävästi savuten. Kalle ei malttanut olla esittelemättä oman BMW:nsä tehoa ja suorituskykyä. Renkaat savuten hän aloitti oman autonsa pyörittämisen asfalttipihalla. Eräs paikalla ollut henkilö taltioi Kallen kiemurat videolle ja toimitti hallussaan olevan materiaalin myöhemmin valtakunnalliselle viikkolehdelle, joka julkaisi pätkän omilla verkkosivuillaan. Tätä kautta filmi päätyi aikanaan myös poliisin haltuun tutkintamateriaaliksi.

Samaan aikaan huoltoaseman pihaan kaarsi siviilimallinen poliisiauto. Autoa kuljetti Oulun Liikkuvan poliisin vanhempi konstaapeli Esa Liikala ja kyydissä istui vanhempi konstaapeli Jaakko Kaakinen. Poliisipartion tarkoituksena oli tarkastaa hieman aiemmin huoltoasemalle ajaneen moottoripyörän kunto. Partio havaitsi kuitenkin, että pihalla oli keltainen BMW-merkkinen auto parhaillaan polttamassa kumia ja päätti ottaa sen kuljettajan puhutteluun. Samaan aikaan BMW:n kuljettaja kuitenkin lopetti kumin polttamisen ja lähti hitaasti ajamaan kohti huoltoaseman takapihaa. Poliisipartio ajoi sen perään ja kytki punaisen pysäytysvalon päälle tarkoituksenaan pysäyttää BMW. Auton kuljettaja jatkoi kuitenkin hitaasti ajoaan kohti läheistä valtatie kahdeksaa, jolle kääntyi suuntanaan etelä. Valtatiellä näytti siltä, että BMW:n kuljettaja aikoi pysäyttää autonsa tien varteen, mutta sitten hän alkoi hitaasti kiihdyttää ja painoi lopulta kaasun pohjaan pyrkien ajamaan karkuun kohti Kokkolaa. Pakenevan auton vauhti kiihtyi nopeasti siten, että se oli pian lähes 200 kilometriä tunnissa. Takaa-ajavassa poliisiautossa oli kuitenkin sen verran tehokas moottori, että se pysyi kevyesti BMW:n kannoilla. Konstaapeli Kaakinen ilmoitti poliisiradiolla alkaneesta takaa-ajosta ja pian siihen liittyi myös Liikkuvan poliisin moottoripyörä, jota kuljetti ylikonstaapeli Tapio Rajaniemi.

Pelottava vauhti

Pakenevassa BMW:ssä oli kiihkeä tunnelma. Kalle oli heti ymmärtänyt, että kyseessä oli poliisiauto ja hänen haluttiin pysäyttävän autonsa. Kalle epäili kuitenkin olevansa liian humalassa ja empi hetken. Samalla hän jatkoi hiljaista ajoaan kohti valtatietä ja mietti tilannetta. Sitten yhtäkkiä hän teki päätöksen ja painoi kaasun pohjaan. Nuoresta iästään huolimatta Kalle oli harrastanut kilpa-ajoa jo vuosien ajan. Hänellä oli jopa voimassa oleva kilpailulisenssi Jokamies-luokkaan.

Kallella oli siis kokemusta vauhdikkaasta ajosta ja hän tunsi hallitsevansa nytkin autonsa täydellisesti. Vauhti kiihtyi voimakkaan moottorin ansiosta nopeasti, mutta takana tullut poliisiauto ei jäänyt jälkeen. Pian taakse ilmestyi myös poliisimoottoripyörä, joka pian siirtyi Kallen kuljettaman auton rinnalle ja näytti sekin pysäyttämismerkkiä. Kalle ei siitä välittänyt, vaan jatkoi vauhdikasta pakenemistaan lähes 200 kilometriä tunnissa, jolloin moottoripyöräkin jättäytyi rinnalta. Vauhti alkoi tuntua Kallen kyydissäolijoiden mielestä liian kovalta ja he pyysivätkin Kallea hidastamaan ja ajamaan tien sivuun. Pojat sanoivat, että Kalle pääsisi paljon vähemmällä, jos hän nyt luovuttaisi. Kalle ei kuitenkaan poikia kuunnellut, vaan jatkoi ajamista kohti Kokkolaa. Takapenkillä istunutta Jereä alkoi vauhti pelottaa niin paljon, että hän kytki turvavyön. Samalla hän avasi mukana olleen viinapullon ja otti muutaman rohkaisuryypyn.

Pako jatkui eivätkä kyydissä olijat puhuneet enää toisilleen mitään.

Pako jatkuu

Kaustisten poliisilaitoksen komisario Ilkka Piispanen kuuli poliisiradiosta meneillään olevasta takaaajosta. Hän ymmärsi, että tilanne tulee mitä ilmeisimmin etenemään yli lääninrajan kohti etelää ja määräsi Kokkolan poliisilaitoksen vuorossa olevan kenttäjohtajan ottamaan johtovastuun. Kokkolan poliisilaitoksella työvuoro tuona iltana oli osunut Ivuorolle.

Poliisipartiot olivat lopettelemassa ruokataukoa hieman jälkeen kello 22:n, kun radiosta kuului ensimmäisiä tietoja kohti Kokkolaa pakenevasta BMW:stä. Vuoron kenttäjohtajana toiminut vanhempi konstaapeli Marko Niemi määräsi toisen käytössä olevista partioistaan lähtemään välittömästi kohti Oulun suunnasta tulevaa valtatie kahdeksaa. Tämä partio, jonka muodostivat vanhemmat konstaapelit Petri Tofferi ja Gudmund Lindström, nousi partioautoon ja lähti siirtymään kenttäjohtajan käskyn mukaisesti kohti valtatie kahdeksaa ja Kälviälle menevän tien numero 28 risteystä odottamaan lisäohjeita. Kenttäjohtaja Niemi laati suunnitelman, jonka mukaan pakeneva auto pysäytettäisiin tarvittaessa piikkimaton avulla. Pysäytyspaikaksi valittiin valtatien kahdeksan ja niin sanotun vanhan Ouluntien risteys, joka oli olosuhteiltaan sopiva pakkokeinon käyttöpaikaksi.

Niemi antoi poliisiradion kautta määräyksen Tofferille ja Lindströmille estää pakenevan BMW:n kääntyminen Kälviän suuntaan, koska noin 1,5 kilometriä tästä paikasta Kokkolan suuntaan olisi ennalta suunniteltu pakkopysäytyskynnys, joka rakennettaisiin poliisiautoa ja piikkimattoa käyttäen.

Samaan aikaan keltainen BMW jatkoi pakenemistaan välittämättä takana tulleen poliisiauton jatkuvista pysäytysmerkeistä. Pakomatka jatkui koko ajan pitkin valtatie kahdeksaa suoraan kohti Kokkolaa. BMW:n nopeus vaihteli liikenneolosuhteiden mukaan 170–195 kilometriä tunnissa. Nopeutta mitattiin koko ajan poliisiauton keskinopeusmittarilla sekä tutkalla.

Nopeusrajoitukset alueella vaihtelivat 80–100 kilometriä tunnissa.

Pakenevan auton liikkuminen oli hallittua ja muiden tielläliikkujien ohitukset tapahtuivat ajonopeus huomioon ottaen suhteellisen turvallisesti. Ajo oli vakaata eikä huojuntaa kaistalta toiselle tai omalla kaistalla ilmennyt. Kaikesta näki, että autoa kuljetti sen hyvin hallitseva kuljettaja.

Pakomatka eteni Himangalle, jonka keskustan valtatie kahdeksan halkaisee. Nopeusrajoitus keskustaajaman kohdalla on 60 kilometriä tunnissa ja alueella on paljon risteyksiä sekä muita liittymiä. Tälläkin alueella pakenevan auton nopeus oli keskimäärin 180 kilometriä tunnissa, vaikka takana tullut poliisiauto oli tarkoituksella jättäytynyt kauemmaksi taajaman kohdalla. Himangan jälkeen pakomatka jatkui suurella nopeudella edelleen kohti etelää ja Kokkolaa.

Piikkimatto

Poliisipartio Tofferi/Lindström oli saapunut kenttäjohtajan heille määräämään risteykseen. Poliisiradion välityksellä he olivat kuulleet, että heidän tehtävänään oli estää pakenevan auton kääntyminen ajosuunnassaan vasemmalle Kälviän suuntaan. Tarkoitus oli, että mikäli BMW ei edelleenkään pysähtyisi vapaaehtoisesti, pakomatka ohjattaisiin jatkumaan suoraan tietä numero kahdeksan kohti Kokkolaa, jossa suunnassa sitä odotti toisen poliisipartion rakentama pakkopysäytyspaikka. Kokkolan kaupungin alueelle vaarallisesti etenevää pakoautoa ei missään tapauksessa ollut tarkoitus päästää.

Tofferi ajoi pakettiautomallisen poliisiauton risteykseen siten, että se oli poikittain risteävällä Kälviän tiellä. Poliisiautolla suljettiin liikenteenjakajan Oulun puoleinen kaista ja kummatkin poliisimiehet nousivat ulos autosta. Poliisiautoon kytkettiin hälytysvalot, jotka näkyivät hämärtyvässä illassa kauas. Poliisiradiosta kuului koko ajan selostusta pakenevan auton etenemisestä ja risteyksessä olleet poliisimiehet ymmärsivät sen olevan vain muutaman kilometrin etäisyydellä heistä.

Paikalle ajoi myös Liikkuvan poliisin Kokkolan yksikön moottoripyörällä vanhempi konstaapeli Mikko Pesola, joka pysäköi pyöränsä poliisiauton eteen ja jäi odottamaan tilanteen kehittymistä. Partionjohtajana toiminut Tofferi käski Lindströmin ottaa poliisiautosta piikkimaton esiin. Tarkoitus oli, että mikäli pakeneva BMW aikoo kääntyä Kälviän suuntaan, piikkimattoa yritettäisiin käyttää. Lindström otti maton autosta ja jäi se käsissään seisomaan liikenteenjakajan lähettyville.

Pian alkoi Oulun suunnasta kuulua voimakasta moottorin ääntä ja poliisimiehet ymmärsivät pakenevan auton lähestyvän vauhdilla risteystä. Tilanne kehittyi nopeammin kuin kukaan risteyksessä olevista oli osannut aavistaakaan.

Vasemmalle kaistalle

Pakenevassa autossa Kalle jatkoi vakaata ajoaan suuresta nopeudesta huolimatta. Hän ohitti matkan aikana useita autoja, mutta konkreettisia vaaratilanteita ei hyvästä onnesta ja hiljaisesta liikenteestä johtuen edelleenkään sattunut. Kalle jatkoi ajamistaan sen kummemmin ajattelematta, kuinka tilanne päättyisi.

Lähestyessään Kälviäntien risteystä Kalle huomasi jo useiden satojen metrien etäisyydeltä, että tien viereen oli pysäköity yksi tai useampi poliisiauto hälytysvilkut päällä. Myöhemmin suoritetuissa mittauksissa todettiin, että Oulun suunnasta risteystä lähestyttäessä risteykseen hälytysvalot päällä pysäköity poliisiauto näkyy jo noin 600 metrin etäisyydelle. Kalle ei havainnostaan hätkähtänyt, vaan jatkoi ajamistaan samalla nopeudella vielä muutaman sadan metrin matkan, kunnes huomasi, että tiellä liikkuu poliisimies.

Kertomuksensa mukaan Kalle havaitsi poliisimiehen keskellä ajoratoja ja arvasi, että tämä oli heittämässä piikkimattoa Kallen käyttämälle kaistalle. Tämän huomattuaan Kalle ohjasi autonsa ajosuunnassaan vasemmalle vastaantulevien kaistalle pyrkiäkseen väistämään piikkimattoa. Vielä tällöinkään Kalle ei jarruttanut, mutta oman kertomansa mukaan kyllä nosti jalkansa kaasupolkimelta ja antoi moottorin jarruttaa. Jarrutusjälkiä ei myöhemmissä tapahtumapaikkatutkimuksissa löytynyt eivätkä takana tulleet poliisimiehetkään havainneet BMW:n jarruvalojen syttyvän. Tutkimuksissa on sen sijaan saatu selvitetyksi, että Kallen kuljettaman auton etäisyys poliisimiehestä oli noin 250 metriä silloin, kun hän ohjasi autonsa vastaantulevien kaistalle.

Myöhemmin saatujen asiantuntijalausuntojen mukaan auto olisi ollut mahdollista pysäyttää vielä tältäkin etäisyydeltä ennen tiellä ollutta poliisimiestä. Kallen kertoman mukaan samanaikaisesti, kun hän on ohjannut autoaan vasemmalle, on tiellä ollut poliisikin siirtynyt samaan suuntaan. Tämän huomattuaan Kalle oman kertomansa mukaan vielä yritti kääntää ohjauspyörästä oikealle väistääkseen poliisimiehen, mutta siitä huolimatta osui ilmeisesti poliisiin. Kallella ei ole mitään havaintoa törmäyksestä ja hän luulikin aluksi, että pystyi väistämään tiellä olleen poliisin.

Aika pysähtyy

Kallen kuljettaman BMW:n takana tulleessa poliisiautossa olleet poliisimiehet kertoivat havainneensa risteyksessä odottavan poliisiauton noin 600 metrin etäisyydeltä. Risteystä lähestyttäessä poliisimiehet havaitsivat, että risteyksessä hälytysvalot kytkettynä olleen poliisiauton vierestä siirtyi poliisi tielle. Pian tämän jälkeen pakeneva BMW siirtyi hallitusti ajosuunnassaan vasemmalle kohti tiellä ollutta poliisimiestä.

Tielle siirtynyt poliisi katosi takaa-ajavan poliisipartion näkyvistä hetkeksi BMW:n taakse, koska tämän ajolinja oli suoraan poliisia kohti. Tämän jälkeen tienpinnan yläpuolella näkyi poikittain lentävä piikkimatto. Poliisi ilmestyi taas näkyviin BMW:n takaa astuessaan pari kiireistä askelta taaksepäin piikkimaton ollessa vielä ilmassa. BMW oli jo kuitenkin niin lähellä, ettei poliisimies enää ehtinyt pois alta ja BMW:n vasen etukulma osui valtavalla voimalla hänen oikeaan lonkkaansa.

Törmäyksen voimasta poliisimies lennähti ilmaan ja sitä kautta lähti pyörimään pitkin tien vasenta laitaa kohti etelää. Törmäyksen vuoksi BMW:n perä kääntyi vasemmalle ja auto lähti kuin paiskattuna sivuluisuun oikealle. Edelleen auto joutui pyörimisliikkeeseen ja ajautui oikealle ojaan katkaisten mennessään sähköpylvään tukitolpan. Ojassa auto pyöri vielä ympäri, kunnes pysähtyi perä penkkaan painautuneena. Noin kymmenen metriä ennen pysähtymistä