Rikosreportaasi Suomesta 1982

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Suomesta sisältää monia jännittäviä ja autenttisia poliisiselontekoja Suomesta. Tutkintatyössä mukana olleet poliisit ovat kirjoittaneet selonteot. Kaikki tapaukset on käsitelty loppuun ja niistä on langetettu tuomiot. Reportaasia lukiessa voi vain haukkoa henkeä ja todeta, että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Lukija saa seikkaperäisen kuvauksen pohjoismaisen poliisihistorian dramaattisimmista tapauksista ja tutustuu siihen palapeliin, joka liittyy rikollisten löytämiseen. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 14, 2018
• ISBN: 9788711971857

Book preview

Egmont-yhtiö

Rahat ja henki

Moni meistä on lukenut sarjakuvista tai ainakin kuullut sanonnan rahat tai henki, mutta onkohan kukaan ajatellut paljonko rahaa pitää tuollaisessa tilanteessa olla, jotta henki säilyisi.

Tämän kertomuksen uhrilla sitä oli ehkä muutama tuhatmarkkanen, mutta se ei riittänyt, häneltä meni rahojen lisäksi myös henki.

Ruumislöytö

Perjantaina, 21 päivänä joulukuuta 1979 kello 14.05 ilmoitti tuntematon mieshenkilö puhelimitse Rauman rikospoliisille, että hän oli hetkistä aikaisemmin löytänyt Raumalla Nummenkatu 8:ssa sijaitsevan asumattoman asuinrakennuksen WC:stä miehen ruumiin.

Välittömästi ilmoituksen saatuaan poliisit menivät mainittuun osoitteeseen, jossa oli kaksi asuinrakennusta. Näistä toinen, pihan perällä oleva kaksikerroksinen rakennus oli asumaton. Tässä rakennuksessa siis piti tuon ilmoitetun ruumiin olla. Poliisien mentyä tämän rakennuksen toiseen kerrokseen he totesivat, että siellä olevan WC:n ovi oli auki. Sisällä WC:ssä oli noin 30-vuotiaan miehen ruumis. Miehellä oli yllään tumma puku, jonka taskut oli käännetty nurin, ja kaulassaan tumma solmio. Sen sijaan mieheltä puuttuivat kengät, joita ei läheisyydessäkään näkynyt.

Miehen pään ja yläruumiin ympäri oli laitettu mouvinen pukupussi ja sen päällä punainen kirjava pussilakana. Täysin jäätynyt vainaja oli istuvassa asennossa lattialla siten, että hänen jalkansa olivat WC-istuimen päällä. Mies oli otettu hengiltä todennäköisesti puukolla, koska hänen kaulassaan, kasvoissaan ja rinnassaan oli useita pistoja viiltohaavoja.

Kaikesta päätellen surmaaminen oli tapahtunut muualla ja sen jälkeen ruumis oli kannettu löytöpaikkaan. Muovista pukupussia ja pussilakanaa oli käytetty kantovälineenä ja samalla estämään mahdollinen veren tippuminen kuljetuksen aikana. WC:n lattialla ei ollut havaittavissa verijälkiä.

Lumitilanteesta päätellen ruumis oli täytynyt kuljettaa kysymyksessä olevaan paikkaan ennen 17.12.1979, jolloin viimeksi satoi lunta. Asumattomaan rakennukseen ja sieltä pois johtivat vain yhdet jalanjäljet, jotka olivat tuoreet ja ne olivat todennäköisesti poliisille ilmoituksen tehneen miehen jättämät.

Tutkimusaluetta laajennetaan

Ilmoitettuaan asiasta keskusrikospoliisin lääninosastolle, josta lähti tutkijoita välittömästi paikallispoliisin avuksi, Rauman rikospoliisin tutkijat ryhtyivät suorittamaan Nummenkatu 8:ssa asuvien henkilöiden puhuttelua. Vaikka he kävivät yhtä asuntoa lukuunottamatta jokaisessa asunnossa kukaan asukkaista ei tiennyt mitään asiaan liittyvää. Tuo yksi asunto, jonne tutkijat eivät päässeet sisälle, kuului koneasentaja Ossi Väkevälle, (kaikki artikkelin nimet ovat keksittyjä) ja siinä asui asunnon haltijan vankilassa ollessa hänen naisystävänsä baarimyyjä Suvi Aaltonen. Saatujen tietojen mukaan Aaltonen oli oppilaana Laitilan kurssikeskuksessa. Tutkijoiden otettua välittömästi yhteyden sinne he saivat tietää Aaltosen matkustaneen Lahteen.

Koska ruumiin löytöpaikalla suoritetuissa tutkimuksissa todettiin surmatyön tapahtuneen muualla tuli tutkijoiden mieleen sellainen ajatus, että surmatyö oli saatettu tehdä vaikkapa Aaltosen asunnossa, josta on lyhyt matka kantaa ruumis viereiseen rakennukseen.

Tämän asian tutkijat päättivät tarkistaa siitäkin syystä, että jo noin viikkoa aikaisemmin Rauman rikospoliisille tulleen nimettömän ilmiannon mukaan Nummenkatu 8:ssa oli tapahtunut jotain poliisille kuuluvaa. Tuolloisessa ilmiannossa ei tosin mainittu mitään Aaltosesta eikä myöskään kerrottu tapauksen yksityiskohtia. Sen sijaan siinä tuotiin esille Isopoikkikatu 21:ssa asuvan maalari Kimmo Kalskeen nimi. Poliisit olivat käyneet tämän ilmiannon saatuaan Nummenkatu 8:ssa, mutta eivät todenneet siellä mitään erikoista.

Muistettuaan tuon aikaisemman ilmiannon tutkijat lähtivät tapaamaan Kalsketta tarkistaakseen olisiko hänellä jotain osuutta nyt ilmitulleeseen henkirikokseen. Kalske ei kuitenkaan ollut kotona. Saatujen tietojen mukaan hän oli matkustanut ompelija Kristiina Kiviruusun kanssa Mikkeliin, josta Kiviruusu on kotoisin. Kiviruusu oli kuulutettu avioliittoon Kalskeen kanssa ja hän oli viime aikoina asunut Kalskeen kanssa samassa asunnossa Raumalla.

Vihje

Ennenkuin tutkijat ehtivät murtautua Suvi Aaltosen asuntoon he saivat kuulla raumalaisen maalarin Tero Mäen olleen Aaltosen seurassa eräässä ravintolassa edellisen viikon torstaina, eli 13.12.1979. Siltä varalta, että Mäki tietäisi jotain asiaa valaisevaa haettiin hänet poliisilaitokselle kuulusteltavaksi.

Tero Mäki kertoi olleensa torstaina 13.12.1979 ryyppäämässä eräässä raumalaisessa ravintolassa. Sieltä noin kello 17.00 aikaan poistuttuaan hän oli mennyt Nummenkatu 8:ssa asuvan tuttavansa Suvi Aaltosen asunnolle tarkoituksella pyytää tätä mukaansa ravintolaan. Asunnossaan yksinään ollut Aaltonen olikin ollut halukas lähtemään Mäen mukaan ja niin he olivat menneet samaan ravintolaan, josta Mäki oli noin tuntia aikaisemmin poistunut. Jonkin aikaa tässä ravintolassa alkoholia nautittuaan he olivat päättäneet lähteä toiseen ravintolaan.

Siellä he istuttuaan aluksi kaksistaan eräässä pöydässä siirtyivät sitten toiseen pöytään, jossa istui Mäen muistaman mukaan ainakin kaksi raumalaista miestä, jotka hän ulkomuodolta tunsi. Nauttimastaan alkoholimäärästä Mäki kertoi humaltuneensa niin paljon, ettei hän tarkoin muistanut sen illan myöhempiä tapahtumia.

Mäki muisteli poistuneensa ravintolasta noin kello 21.00 aikoihin ja menneensä Aaltosen kanssa tämän asunnolle, jonne heidän mukanaan oli tullut myös ravintolassa ollut tuntematon noin 30-vuotias mies. Tämä mies oli pukeutunut tummaan pukuun ja hänellä oli tumma solmio. Hänen vaatetuksensa oli siis samanlainen kuin Nummenkatu 8:sta myöhemmin löydetyllä vainajalla. Oliko kysymyksessä sama henkilö, sitä Mäki ei kuitenkaan osannut sanoa. Joka tapauksessa he ryhtyivät kolmisin nauttimaan alkoholia, mutta tarjosiko sitä Aaltonen vai tuo tuntematon mies, sitä hän ei tiennyt.

Johonkin aikaan yöllä Aaltosen asuntoon oli tullut Kimmo Kalske ja hänen seurassaan tuntematon, noin 30-vuotias huomattavasti häntä suurempi mies. Tämä tuntematon mies oli vaaleatukkainen ja hänellä oli leukaparta. Miehellä oli yllään sininen villapusero.

Välittömästi näiden miesten tultua paikalle tuntematon mies oli iskenyt asunnon sohvalla istunutta Mäkeä nyrkillä poskeen ja heti sen jälkeen ottanut taskustaan pistoolin ja hyökännyt se kädessään kohti sitä miestä, joka oli tullut asuntoon Mäen ja Aaltosen mukana. Siinä vaiheessa Mäki oli poistunut juosten asunnosta ja mennyt erään tuttavansa luokse niin kiireesti, että päällystakki ja villapusero jäivät Aaltosen asuntoon.

Hakiessaan niitä sieltä 19.12.1979 ei hänellä ja yksinään asunnossaan olleella Aaltosella ollut ollut puhetta 13-14.12.1979 välisen yön tapahtumista. Mäki oli hakenut vaatteitaan jo aikaisemminkin, mutta ei ollut silloin päässyt asuntoon sisälle.

Surmapaikka

Suvi Aaltosta ei tavattu. Koska oli syytä epäillä surmatyön tapahtuneen hänen asunnossaan tutkijat murtautuivat sinne. Päästyään sisälle olo-ja makuuhuoneen sekä keittiön ja eteisen käsittävään asuntoon he totesivat, että asuntoa oli yritetty siivota, joskin huonoin tuloksin.

Paikkatutkimuksessa löytyi verijälkiä jokaisesta huoneesta, eteisen lattialta seinän vierestä ja lattiapäällysteen saumoihin valuneena, eteisen ja keittiön kynnyksen saumoista ja keittiön lattiapäällysteen saumoista sekä olohuoneen lattiapäällysteestä maton alta. Lisäksi vähäisiä verijälkiä löytyi myös makuuhuoneen lattiapäällysteestä.

Näytteet verijäljistä sekä asunnosta talteen otetut muut näytteet ja esineet lähetettiin tutkittaviksi ja lausunnon saantia varten keskusrikospoliisin kriminaalilaboratorioon ja tuntomerkkitiomistoon.

Aaltosen asunnossa suorittamansa perusteellisen rikospaikkatutkimuksen perusteella tutkijat tulivat täysin vakuuttuneiksi siitä, että surmatyö oli tapahtunut juuri täällä. Ainoa seikka mikä heitä jäi askarruttamaan oli se, että surmatyöhön soveltuvaa asetta ei asunnosta löytynyt. Ehkä Aaltonen oli asuntoa siivotessaan hävittänyt surma-aseen ja kuljettanut sieltä pois muitakin esineitä. Näiden etsintään he päättivät paneutua myöhemmin, ellei Aaltonen aikanaan suostuisi ilmoittamaan niiden olinpaikkaa.

Kaksi pidätystä

Siinä vaiheessa, kun ensimmäiset epäilyt syntyivät Aaltosen asunnosta mahdollisena tekopaikkana otettiin yhteys Mikkelin poliisilaitokseen ja pyydettiin pidättämään Kimmo Kalske ja hänen morsiamensa Kristiina Kiviruusu, mikäli heidät Mikkelistä tavataan. Samoin tieto ruumiin löytymisestä lähetettiin Lahden poliisilaitokselle pyynnöin pidättää Lahteen matkustanut Suvi Aaltonen.

Muutaman tunnin kuluttua Mikkelin poliisilaitokselta ilmoitettiinkin, että Kalske ja Kiviruusu olivat siellä pidätettyinä. Tämän tiedon saatuaan tutkijat lähtivät välittömästi hakemaan heidät Raumalle, jossa heitä seuraavana päivänä kuulusteltiin syyllisiksi epäiltynä Nummenkatu 8:ssa tapahtuneeseen henkirikokseen.

Kristiina Kiviruusu ei tiedä asiasta mitään

Suoritetussa kuulustelussa ompelija Kristiina Kiviruusu kertio syntyneensä vuonna 1950 Juvalla ja asuvansa Raumalla Isopoikkikatu 21:ssa, olevansa eronnut ja kuulutettu avioliittoon 23.11.1979 Kimmo Kalskeen kanssa sekä olevansa työtön ja siitä syystä vailla ansiotuloja. Oman ilmoituksensa mukaan hänet oli tuomittu yli 10 vuotta sitten osallisuudesta varkausrikoksiin noin neljäksi kuukaudeksi vankeuteen.

Raumalla, todennäköisesti 13–14.12.1979 välisenä yönä tapahtuneesta henkirikoksesta Kiviruusu ei tiennyt mitään. Hän ei kertomansa mukaan ollut nähnyt Raumalla ollessaan minkäänlaista pahoinpitelyä saati sitten henkirikosta eikä hänen sulhasensakaan, jonka hän on tuntenut noin kaksi kuukautta, ollut hänelle sellaisista koskaan puhunut.

Kiviruusu kertoi olleensa Kalskeen kanssa erittäin tiviisti yhdessä. Ainoastaan sen ajan, joka oli kulunut koiran ulkoiluttamiseen, Kalske oli liikkunut yksinään. Sitäpaitsi tarkoitettuna yönä he olivat ryypiskelleet kotonaan yhdessä, joten Kalske ei ollut voinut olla tuona yönä poissa kotoa.

Edellä olevan lisäksi Kiviruusu kertoi, kun sitä nimenomaan kysyttiin, ettei hän tuntenut ketään Suvi Aaltonen nimistä henkilöä ja ettei hän ollut koskaan käynyt Nummenkatu 8:ssa.

Tutkijoilla ei ollut tarvittavaa näyttöä Kiviruusun osallisuudesta kysymyksessä olevaan henkirikokseen tai edes siitä, tiesikö hän jotain siitä ja koska Kimmo Kalskeenkin osuus oli vielä epäilysten varassa tutkijat vapauttivat pidätettynä olleen Kiviruusun kuulustelun jälkeen.

Tietääkö Kimmo Kalske?

Maalari Kimmo Kalske kertoi syntyneensä vuonna 1956 Loimaalla ja asuvansa Raumalla Isopoikkikatu 21:ssa morsiamensa Kristiina Kiviruusun kanssa, olevansa naimaton, varaton ja vailla ansiotuloja sekä saavansa Rauman kaupungin sosiaalihuollosta huoltoavustusta, jonka turvin hän on tullut toimeen.

Aikaisemmista elämänvaiheistaan Kalske kertoi, että hän on vuodesta 1971 lähtien ollut joka vuosi vankilassa ja sovittanut tuona aikana rangaistuksia yhteensä noin viisi vuotta.

Ensimmäisen rangaistuksen hän sai vuonna 1971 taposta ja sen jälkeen useista omaisuusrikoksita. Viimeksi hän pääsi ehdonalaiseen vapauteen Turun keskusvankilasta marraskuussa 1979. Välittömästi vankilasta päästyään hän tapasi Raumalla Mikkelistä kotoisin olevan Kristiina Kiviruusun, jonka kanssa hän on siitä lähtien seurustellut. Heillä on tarkoitus mennä lähiaikoina avioliittoon. Heidät on kuulutettu 23.11.1979.

Nummenkatu 8:ssa tapahtuneen henkirikoksen aikana Kalske vastasi olleensa Raumalla ja pyysi merkitsemään pöytäkirjaan, ettei hän ollut syyllistynyt siellä kenenkään surmaamiseen. Tämän enempää hän ei halunnut asiasta keskustella.

Tutkijoilla oli kuitenkin syytä epäillä Kalskeen tietävän asiasta ja ehkä syyllistyneenkin siihen, jonka vuoksi hänet pidettiin edelleen pidätettynä.

Rehvasteli miestapollaan

Tutkimuksia jatkettaessa tutkijat puhuttelivat Raumalla kymmeniä henkilöitä. Heidän joukossaan oli myös liettäjä Heikki Harjanne, jolle sekä Kalske että Aaltonen olivat puhuneet tapahtuneesta henkirikoksesta.

Suvi Aaltonen oli soittanut hänelle kotiin 14.12.1979 illalla ja kutsunut hänet erääseen raumalaiseen ravintolaan. Puhelinkeskustelun aikana Aaltonen oli sanonut, että hänellä oli jotain hyvin vakavaa asiaa.

Harjanteen mentyä ravintolaan hän oli tavannut siellä ennestään tuntemansa Kimmo Kalskeen ja Suvi Aaltosen. Heidän istuessaan kolmistaan samassa pöydässä Kalske oli alkanut rehvastella sillä, että hän oli tappanut miehen puukolla Vellamossa eli Nummenkatu 8:ssa. Ruumis oli viety viereisen puutalon yläkertaan. Aaltonenkin oli puhunut jotain tappamisesta, mutta Harjanne ei muistanut sitä tarkemmin humalansa takia. Harjanteelle jäi Kalskeen ja Aaltosen puheista kuitenkin sellainen käsitys, että nämä olivat olleet yhdessä teon tapahtuessa.

Tutkimuksia myös Laitilassa

Kuten jo aikaisemmin on mainittu Suvi Aaltonen oli oppilaana Laitilan kurssikeskuksessa. Vaikka hän saadun tiedon mukaan olikin poistunut sieltä päättivät tutkijat matkustaa sinne siinä toivossa, että löytäisivät Aaltosen sinne mahdollisesti viemän surma-aseen ja ehkä muitakin tapahtumaan liittyviä esineitä.

Puhuteltuaan kurssikeskuksen oppilaita saivat tutkijat kuulla rikoksen selvittämisen kannalta erittäin tärkeitä tietoja. Aaltonen oli puhunut ainakin parille kurssikaverilleen, Olavi Aarniolle ja Ismo Merilälle puukotuksesta, johon hän kertomansa mukaan oli syyllistynyt Raumalla sijaitsevassa asunnossaan. Näiden henkilöiden puhuttelun yhteydessä kävi myös selville, että Aaltonen oli kuljettanut erilaisia esineitä 13.12.1979 jälkeen asunnolleen kurssikeskukseen.

Jatkuvaa juopottelua ja lupauksia

Suvi Aaltosen kanssa samalla metallialan kurssilla oleva oppilas Olavi Aarnio kertoi tutustuneensa lähemmin Aaltoseen noin neljä viikkoa sitten, josta lähtien Aaltonen oli myös yöpynyt hänen luonaan kurssikeskuksen oppilasasuntolassa, koska Aaltosella ei ollut asuntolassa omaa asuntoa. Seurusteluaikana Aarnio oli todennut Aaltosen käyttävän runsaasti alkoholia ja sen lisäksi myös joitakin lääkeaineita.

Torstain 13.12.1979 ja sitä seuranneiden päivien tapahtumista Aarnio kertoi Aaltosen matkustaneen 13.12.1979 Raumalle hoitamaan asioitaan. Kun hän ei ollut tullut takaisin kurssikeskukseen seuraavan päivän iltaan mennessä oli Aarnio lähtenyt hakemaan häntä Raumalta aikoen samalla matkalla käydä tapaamassa Pursikatu 3: ssa asuvaa tätiään. Rauman