Rikosreportaasi Suomesta 1985

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Suomesta sisältää monia jännittäviä ja autenttisia poliisiselontekoja Suomesta. Tutkintatyössä mukana olleet poliisit ovat kirjoittaneet selonteot. Kaikki tapaukset on käsitelty loppuun ja niistä on langetettu tuomiot. Reportaasia lukiessa voi vain haukkoa henkeä ja todeta, että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Lukija saa seikkaperäisen kuvauksen pohjoismaisen poliisihistorian dramaattisimmista tapauksista ja tutustuu siihen palapeliin, joka liittyy rikollisten löytämiseen. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 29, 2018
• ISBN: 9788711971888

Book preview

Egmont-yhtiö

Kun Mini-Hinta paloi

Marraskuun toinen viikko 1983 oli taittumassa lopuilleen. Kiireiset kaupunkilaiset olivat saaneet jo myös esimakua tulossa olevasta talvesta, sillä muutaman päivän ajan olivat pakkaspuhurit opettaneet heille, mitä olisi tulossa. Näistä ensimmäisistä pakkaspäivistä oli kaikille omat harminsa. Erityisesti ne koettelivat asunnotonta kansaa. Nämä vähäosaiset yrittivät kuka minnekin tuulensuojaan kylmän purennalta välttyäkseen.

Kaarlo Valdemar

Kaarlo Valdemar, 57 vuoden ikään ehtinyt entinen sähköasentaja, oli yksi näitä yhteiskunnassa pienemmän kakun saaneista. Hänellä ei sen jälkeen ole ollut asuntoa, kun hän kesällä oli taas kerran vääntäytynyt vankilan suojista vapaana kulkevan kansan keskuuteen. Hän oli ollut kärsimässä lyhyttä vankeustuomiota omaisuusrikoksista ja oli siinä mukana vielä höysteenä aikaisemmista tuomioista jääneitä pohjia. Hänen tililleen oli vuosien saatossa kerääntynyt melkoinen joukko erilaisia rikkomuksia. Yhteiskunnan kanssa oli tullut oltua monasti eri mieltä ja näin vankilavuosia oli kertynyt melkoisesti. Ehtiihän sitä ahkera mies jo tähän ikään …

Erilaisista omaisuusrikoksista hän oli käynyt poliisin pakeilla kymmeniä kertoja. Kymmenkunta kertaa oli tullut poltetuksi myös toiselle kuuluvaa omaisuutta. Näistä ei kuitenkaan ihmisille ollut koitunut mitään vaaraa, ainoastaan taloudellisia menetyksiä.

Näillä eväillä hänelle oli avautunut mahdollisuus tutustua leivättömän pöydän antimiin ja vankilalaitoksen harmauteen. Kilttinä ja sopeutuvaisena miehenä Kaarlo Valdemar oli tietään kulkenut. Siviilissä matka oli taittunut alkoholin auttamana ja vankilassa sitä oli sitten tullut käytyä laitostumassa.

Lupasi olla polttamatta …

Polttohommista Kaarlo Valdemar oli ollut poissa jonkin aikaa. Ilmeisesti tähän oli vaikuttanut se, että silloin tällöin hän kävi lainaamassa kympinpari eräältä Turun rikospoliisin komisariolta ja vipin saadakseen vielä lupaili olla polttamatta mitään.

Tämän vakuutuksen voimalla turkulaisten omaisuus olikin saanut olla jo jonkin aikaa tulelta rauhassa, pikku varkauksia ja petoksia tuli kuitenkin silloin tällöin tehtyä, jotta ammattitaito säilyisi. Nyt marraskuun alkupäivänä nämä kympit olivat kuitenkin jääneet saamatta ja näin myöskään vakuutus ei ollut voimassa. Sosiaaliviraston kautta tulevasta eläkkeestä ei Kaarlo Valdemar myöskään ollut saanut kuin määrätyn erän kerrallaan ja sekin tahtoi mennä pikku lainojen maksamiseen.

Pakkanen nipisteli kaikkia. Kaarlo Valdemarkin sai sen kokea viettäessään yötään Turun satamassa olevan hylätyn perävaunun alla. Katto oli kyllä päällä, mutta seinistä ei ollut tietoakaan. Lämmikkeenä oli kolmevarttinen Vinettopullo ja perävaunun lavan pohjaan, kasvojen kohdalle kiinnitetty alastoman naisen kuva. Lämmikkeistä huolimatta talven alku tuntui kestämättömältä ja mieleen tuli myös paleltumiskuoleman mahdollisuus.

Lupaus menee rikki

Tuli marraskuun 11 päivä. Kylmä puhuri tuli mereltä ja tunkeutui perävaunun alle herättäen tokkuraisen Kaarlo Valdemarin perjantaipäivän kuulauteen. Perävaunun alta kohmeisena kömpiessään hän tuumasi, että nyt sai jo riittää, vankilaan on päästävä, tai muutoin ei kevät koita.

Kaarlo Valdemar päätti käyttää vanhaa menetelmää. Hän menisi jonnekin ja polttaisi jotakin, se oli aina ennenkin avannut vankilan portit.

Suojanaan olleista sanomalehdistä hän repi tukun pitkiä suikaleita sytykkeiksi ja laittoi ne taskuunsa jotta ne olisivat tarpeen tullen heti käytettävissä. Sytyttimen hän tupakkamiehenä omisti ja se oli myös toimintakunnossa.

Rahaakin oli vielä sen verran, että Alkosta saisi ainakin pienen pullollisen lämmikettä ja samalla se olisi lääkkeenä myös edellisten pullojen aiheuttamaan ravistukseen. Näissä mietteissä hän suuntasi kulkunsa keskikaupungin suuntaan ja taivalsi reippain askelin pitkin Linnankatua päämääränään Kristiinankadun Alko. Ajatus omasta pullosta pidensi vielä hieman askelta ja kohta Kaarlo Valdemar olikin tutussa ympäristössä, josta sai ostaa kaipaamansa ystävän.

Alkosta poistuessaan tuli hänelle mieleen, että hän voisikin mennä Brahen- ja Yliopistokadun kulmauksessa muutamaa päivää aikaisemmin avattuun Mini-Hinta-nimiseen liikkeeseen ja sytyttää siellä jotakin palamaan. Tämä oli päähänpisto, johon mitään sen kummempaa syytä ei Kaarlo Valdemarilla ollut, tulipahan muuten vain mieleen.

Mini-Hinta

Sanomalehdissä olleet suuret ilmoitukset ja mainokset olivat marraskuun ajan kertoneet turkulaisille avattavasta amerikkalaistyyppisestä tavaratalosta, josta tavaraakin saisi lähes ilmaiseksi. Nyt tämä uusi liike oli palvellut asiakkaitaan marraskuun 7 päivästä lähtien Brahen- ja Yliopistokadun kulmassa. Paikka sijaitsee aivan Turun kaupungin keskustassa, noin 100 metrin päässä kauppatorilta.

Mini-Hinnan lisäksi samassa talossa olivat Suomen Työväen Säästöpankki, Oy Suomen Aspensa Ab ja T:mi Laukkukeskus. Mini-Hinta oli vuokrannut vielä omista tiloistaan osan Sisustusyhtymä Ky:lle ja Aksun Aika Oy:lle. Samassa talossa sijaitsi myös erään kauppaneuvoksen yksityisasunto. Aiemmin näissä tiloissa oli toiminut Oy Kalustokeskus Ab-niminen huonekaluliike.

Mini-Hinta oli avaamisestaan lähtien vetänyt ihmisiä puoleensa sankoin joukoin. Asiakasjonot olivat välillä ulottuneet kadulle saakka, koska viisikerroksinen liiketalo ei pystynyt vastaanottamaan sitä asiakasmäärää, joka olisi samanaikaisesti halunnut käyttää liikkeen palveluja hyväkseen. Osa sai näin odotella vuoroaan kadulla.

Ajatuksista tekoihin

Perjantaina, puolenyön jälkeen, liikkeessä oli kuitenkin normaalia hiljaisempaa ja liikkeessä oli ehkä 500–700 asiakasta. Tarkkaa asiakasmäärää ei kukaan varmasti pysty sanomaan, koska asiakkaat olivan hajaantuneina kaikkiin viiteen kerrokseen. Osa henkilökunnasta olikin keskittynyt uusien taloon työhön tulevien katsastamiseen ja palkkaamiseen, osa opasti juuri työnsä vastaanottaneita.

Kello 13 tietämissä on myös Kaarlo Valdemar tullut sisälle taloon ja hän liikkuu tottuneesti muiden asiakkaiden joukossa. Hän on nauttinut jo kaiken Alkosta hankkimansa ja humala on hänen mielestään ihan kohtuullinen. Hän ajautuu liikkeen toiseen kerrokseen, jossa on pääosin vaatetavaraa. Hän toteaa siellä myös olevan erilaista talouspaperia, kuten paperipyyhkeitä ja wc-paperia. Kaarlo Valdemar kiertelee tätä paperikasaa, koska se tuntuu hyvältä poltettavaksi.

Paperia tarvitsee myös eräs kihlapari ja he ovat myös tutustumassa kuljetuslavojen sisältöön. Muutoin ympärillä vaikuttaakin hiljaiselta, ei ole muita asiakkaita ja liikkeen henkilökuntakin näyttää olevan muualla. Tohkeissaan Kaarlo Valdemar on kävellä tytön syliin. Hän ei itse sen kummemmin tilannetta huomioi, vaan jatkaa kohteen tarkastelua. Kihlattu poika rekisteröi hyvinkin tarkkaan tyttönsä häiritsijän, myös tyttö tekee omat havaintonsa tästä vanhemmanpuoleisesta oudolta vaikuttavasta hiippailijasta, joka nyt kuitenkin häviää paperipinojen ja seinän väliin jäävään solaan.

Kihlakumppanukset löytävät haluamansa ja he poistuvat kerroksesta ja ostokset maksettuaan myös koko liikkeestä. Kaarlo Valdemar toteaa nyt olevansa yksin. Tätä hän on odottanutkin. Kaikessa rauhassa hän ottaa esille jo satamassa taskuihinsa varaamansa sanomalehden suikaleet ja asettelee ne wc-paperipaalien väliin ja sytyttää ne palamaan tupakansytyttimellään.

Todettuaan syttymisen tapahtuneen hän poistuu kiireesti paikalta ja koko talosta. Kauppatorille ehdittyään hän vielä huikkaa eräälle ohikulkevalle naiselle sytyttäneensä juuri tulipalon.

Kaarlo Valdemarin askel on nyt kevyen joutuisa, kun hän reippaasti kävelee kohden satamassa olevaa kotiaan. Kadulla häntä vastaan tulee eräs vuosien varrella tutuksi tullut vanginvartija ja häntä Kaarlo Valdemar tervehtii iloisesti. Vanginvartijaa jää mietityttämään Kaarlo Valdemarin kasvoilla ollut iloisen tyytyväinen virnistys ja hänelle tuleekin mieleen, että nyt tämä varmasti on tehnyt jotakin luvatonta. Kaarlo Valdemar ei sen kummemmin asioita mietiskele, vaan saavuttuaan satamaan hän vääntäytyy taas oman perävaununsa alle.

Tuli on irti

Viisikerroksisen liiketalon toisessa kerroksessa tuli tekee hiljaisesti ja kenenkään häiritsemättä omaa työtään. Vasta hälytyskellojen terävät paukahdukset herättävät henkilökunnan. Hetkessä löytyy myös hälytyksen aiheuttaja ja nyt todetaan wc-paperipinojen olevan tulessa ja liekit lyövät jo kohden alaslaskettua kattorakennelmaa.

Liikkeessä on asioimassa myös kaksi vapaa-vuorolla olevaa palomiestä, jotka yhdessä liikkeen henkilökuntaan kuuluvan, mutta aikaisemmin palolaitoksella kesäapuna olleen miehen kanssa ryhtyvät siirtelemään palopesäkkeen ympärillä olevia paperipaaleja tulen ulottumattomiin.

Tilanne on kuitenkin jollakin tavalla odottava. Odotetaan, että paikalle jostakin ilmestyisi sammutin, jolla palavat paalit sammutettaisiin. Tilanne ei näyttänyt millään tavalla hankalalta, ajateltiin vain, että jauhesammuttimella palo saataisiin sammutetuksi hetkessä.

Kaivattua vaahtosammutinta ei kuitenkaan kerroksesta löydy. Ei ole apua myöskään niistä muutamista vesitipoista, mitkä saadaan paikalle vedetystä palopostin letkusta.

Automaattinen palohälytin on jo antanut hälytyksen palokunnalle ja asia varmistetaan palokunnalle pikku sähläilyjen jälkeen vielä puhelimitse.

Tuli etenee myös vääjäämättömästi. Se on tarttunut jo kattorakennelmiin ja paperipinojen läheisyydessä oleviin patjoihin ja akrylipuseroihin. Savun muodostus on erittäin voimakasta ja tuli etenee hetki hetkeltä nopeammin otollisessa