Rikosreportaasi Suomesta 1977

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Suomesta sisältää monia jännittäviä ja autenttisia poliisiselontekoja Suomesta. Tutkintatyössä mukana olleet poliisit ovat kirjoittaneet selonteot. Kaikki tapaukset on käsitelty loppuun ja niistä on langetettu tuomiot. Reportaasia lukiessa voi vain haukkoa henkeä ja todeta, että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Lukija saa seikkaperäisen kuvauksen pohjoismaisen poliisihistorian dramaattisimmista tapauksista ja tutustuu siihen palapeliin, joka liittyy rikollisten löytämiseen. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 14, 2018
• ISBN: 9788711971802

Book preview

Egmont-yhtiö

Laajalahden venekuolemat

Euroopan Turvallisuus- ja Yhteistyökokouksen loppuvaiheissa Helsingissä 31 päivänä heinäkuuta 1975 vähän vaille kello 23 ampui merivartija Jarl Mikkonen Helsingin Laajalahdella nopeasti kulkevasta merivartioveneestä valoitta ajanutta lujitemuovivenettä kohti pysäyttämistarkoituksessa valopistoolilla laukauksen, joka sytytti veneen tuleen ja aiheutti kahden veneessä olleen miehen kuoleman.

Tapahtuman jälkiselvittelyn yhteydessä lehdistö kirjoitteli asiasta oloissamme harvinaisella tavalla päivästä toiseen lähes parin viikon ajan suurin otsikoin ja sensaatiohakuisesti. Vielä oikeudenkäyntivaiheessa kirjoittelu tapahtumasta oli poikkeuksellisen suuriotsikkoista. Asiaa tutkiva rikospoliisi ja poliisin johdosta vastaava sisäasiainministeriön poliisiosasto eivät säästyneet kirpeältä arvostelulta.

---

Lehtiä lukevan yleisön käsitykset tapahtumien kulusta ja tutkimuksien suorittamisesta muodostuivat varmasti monissa tapauksissa epäselviksi ja ehkä edelleen odotetaan vastauksia useihin lehdistön asettamiin kysymyksiin. Lienee niinollen paikallaan, nyt kun tapahtumasta on kulunut vuosi, tarkastella asiaa tutkimuksien suorittajien näkökulmasta ja pyrkiä antamaan tapahtumista mahdollisimman objektiivinen kuvaus.

Euroopan Turvallisuus- ja Yhteistyökokouksen turvatoimet Helsingissä heinäkuussa 1975 aiheuttivat maan poliisikunnalle ennennäkemättömän suurtehtävän. Kokoontuihan Helsinkiin tuolloin valtionpäämiehiä, pääministereitä, ulkoasiainministereitä ja korkeita valtuuskuntia enemmän kuin koskaan aikaisemmin mihinkään tilaisuuteen maailmassa. Turvatoimista päävastuun kantava sisäasiainministeriön poliisiosasto komensi Helsinkiin kaikkialta maasta poliisimiehiä niin paljon kuin suinkin oli mahdollista ja määräsi Helsingin omat poliisivoimat ETY-kokouksen turvaamistehtäviin niin tarkoin, että vain muutama poliisimies jäi tavalliseen työhönsä kiireellisimpiä ja välttämättömimpiä poliisitoimia varten. Niinpä rikospoliisin väkivaltatoimistoon, jonka tehtävänä oli mm. jäljempänä selostettavan Laajalahden jutun tutkinta, jäi vain yksi komisario ja välttämätön päivystyshenkilökunta. Sisäasiainministeriö määräsi samalla, että tavanmukainen poliisin lehdistöpalvelu siirtyi ETY-kokouksen ajaksi kokonaisuudessaan sisäasiainministeriön poliisiosastolle. Viimeksimainitulla seikalla oli huomattava merkitys lehdistön kyseistä Laajalahden juttua koskevassa kirjoittelussa.

ETY-kokous sujui kokonaisuudessaan erinomaisesti ja poliisin turvatoimet osoittautuivat onnistuneiksi. Valpas lehdistö seurasi luonnollisesti noina päivinä erikoisen tarkasti poliisin toimia, mutta ei löytänyt aihetta sanottavaan arvosteluun. Kun todellisia arvostelunaiheita ei löytynyt eräs iltapäivälehti teki tekemällä sensaatiojutun seuraavasta tapauksesta: Poliisi poisti väkivalloin ajoradalta valtionpäämiehiä kuljettavan saattueen tieltä humalaisen henkilön, joka sitten lehdelle kertoi joutuneensa täysin aiheettomasti poliisin pahoinpitelemäksi. Oikeudenkäynnissä todettiin, etteivät poliisit olleet toimineet lainvastaisesti, mutta jutun lehdelle kertonut mies sensijaan tuomittiin vankeusrangaistukseen mm. haitanteosta virantoimituksessa olevalle virkamiehelle ja väärästä ilmiannosta sekä liikennerikkomuksesta.

Tällainen oli siis asetelma, kun Laajalahden tapahtumat loivat omituisen varjonsa muuten erinomaisesti onnistuneen ETY-kokouksen ja poliisin turvatoimien ylle.

Juhla

Mainittuna torstaina heinäkuun 31 päivänä illalla oli Laajalahden pohjoisrannalla sijaitsevassa Kalastajatorppa-ravintolassa suuri juhlatilaisuus, jossa oli läsnä suurin osa johtavista kokousosanottajista. Turvatoimet olivat luonnollisesti mahdollisimman täydelliset. Niinpä ravintolan edustalla merellä oli poliisivartioveneen lisäksi kaksi merivartioston vartiovenettä huolehtimassa siitä, että juhlatilaisuutta ei häirittäisi tai vaarannettaisi mereltä päin.

Selvyyden vuoksi lienee syytä mainita, että merivartiosto ei Suomessa kuulu poliisiorganisaatioon eikä ole sisäasiainministeriön poliisiosasto alainen.

Toisessa merivartioveneessä olivat merivartio ylikersantti Jorma Hirvonen ja merivartija Jarl Mikkonen. Vene oli varustettu merivartioston tunnuksin ja siinä oli varustuksena mm. merkinantoa varten punaista valoa näyttävä valaisin, valaisematon pysäyttämiskilpi, valopistooli sekä vaahtosammutin.

Korkeat vieraat alkoivat poistua Kalastajatorpan juhlasta kello 22 jälkeen. Poliisi sai huokaista helpotuksesta – jälleen oli selvitty yhdestä vaativasta turvaamistehtävästä.

Onnettomuus?

Kello oli 23.20, kun rikospoliisi sai järjestyspoliisilta puhelimitse tiedon, että Kuusisaaren rannassa oli palanut moottorivene ja veneessä pahoin palanut miehen ruumis. Poliisi oli ollut paikalla melkein tapahtumien alusta saakka, sillä havaittuaan lahdella palavan veneen poliisin vartiomoottorivene oli ajanut sen luokse ja osallistunut sammutustoimiin.

Rikospoliisista lähti heti tapahtumapaikalle kolme päivystysvuorossa ollutta väkivaltaryhmän konstaapelia ja kaksi teknisen toimiston konstaapelia. Vene oli Espoon kaupungin puolella Otaniemen rannassa, minne toinen merivartioston vene oli sen hinannut. Lujitemuovinen vene oli pahoin palanut ja sen pohjalla oli tunnistamattomaksi palanut miehen ruumis. Tutkijat suorittivat tavanmukaisen alkututkinnan ja toimittivat siinä yhteydessä paikalla olleiden merivartijoiden ja poliisien alustavan puhuttelun.

Merivartioylikersantti Jorma Hirvonen ja merivartija Jarl Mikkonen kertoivat olleensa palaamassa Kalastajatorpalta päin Otaniemen suuntaan turvaamistoimien päätyttyä, kun heitä vastaan oli tullut valoitta ajanut ja mutkitteleva moottorivene, jonka he virkavelvollisuuksiensa mukaisesti olivat päättäneet pysäyttää. He olivat näyttäneet sille valaisimella punaista pysähdysmerkkiä, mutta vene ei ollut pysähtynyt, vaan jatkanut mutkittelevaa ajoaan ja jopa yrittänyt ajaa merivartioveneen päälle. Silloin Mikkonen oli ampunut valopistoolilla laukauksen pimeän moottoriveneen eteen, mutta valoammus olikin osunut moottoriveneeseen ja lävistänyt sen ohjaamon takana olleen kankaisen kuomun, jolloin vene oli nopeasti syttynyt palamaan. Merivartijat olivat heti yrittäneet sammuttaa palavaa venettä vaahtosammuttimellaan, mutta se ei kuitenkaan ollut aluksi toiminut. Sammutus oli sitten saatu suoritettua paikalle tulleen poliisivartioveneen ja merivartioveneen vaahtosammuttimilla ja lisäksi vedellä. Silloin veneen pohjalta oli löytynyt palanut vainaja, jonka henkilöllisyydestä ei heti saatu selvyyttä.

Myöhemmin kävi selville, että tämä merivartijoiden alustava kertomus ei kaikilta osin pitänyt yhtä totuuden kanssa ja että he olivat jättäneet kertomatta muutamia seikkoja. Huomautettakoon tässä, että Suomessa kuten muissakin länsimaissa vallitsevien esitutkintaa koskevien sääntöjen ja yleisten oikeudellisten periaatteiden mukaisesti syylliseksi epäillyllä ei ole velvollisuutta myötävaikuttaa rikoksensa selvittämiseen eikä heitä voida rangaista kuulustelussa valehtelemisesta tai oleellisten seikkojen salaamisesta.

Alustavaa tutkintaa suorittavat poliisimiehet eivät kuitenkaan voineet tuossa vaiheessa tietää mitään myöhemmin ilmenevistä tärkeistä seikoista enempää kuin siitäkään, että uhreja olikin enemmän kuin yksi. Merivartioveneiden ja poliisiveneen miehistöt kertoivat valaisseensa merta onnettomuuspaikalla veneidensä valonheittimillä havaitsematta vedessä mitään poikkeuksellista. Rikospoliisin miehille muodostui tapahtumasarjasta sellainen näkemys, että merivartijoiden pysäyttäessä ilman valoja ajanutta moottorivenettä oli tapahtunut onnettomuus, joka oli aiheuttanut yhden mieshenkilön kuoleman.

Onnettomuusalus valokuvattiin eri puolilta ja ruumis vietiin yliopiston oikeuslääketieteen laitokselle oikeuslääketieteellistä ruumiinavausta varten. Onnettomuuden aiheuttaneen merivartioveneen miehistö kuljetettiin rikospoliisin suojiin kuulustelua varten. Kummankin todettiin lemahtavan oluelle, mutta humalaisilta he eivät vaikuttaneet.

Rikospoliisin päivystävä komisario otti yhteyden väkivaltatoimiston johtajaan, joka juuri vähän ennen puoltayötä oli palannut turvatehtävistään ETYKistä asunnolleen. Keskustelussa sovittiin, että merivartijat toimitetaan verenalkoholinmääritystutkimukseen, heidät kuulustellaan ja pidätetään sen jälkeen rikospoliisiin. Näin