Rikosreportaasi Pohjoismaista 2013

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Pohjoismaista on kokoelma jännittäviä ja autenttisia poliisitarinoita Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Tarinat ovat rikostutkimuksissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Tarinat ovat saaneet päätöksensä ja rikosten tekijät on tuomittu. Rikosreportaasit ovat hengästyttävää luettavaa, sillä totuus on usein tarua ihmeellisempää. Lukija pääsee kurkistamaan Skandinavian poliisihistorian dramaattisimpiin tarinoihin ja tutustumaan siihen palapeliin, joka on koottava syyllisten löytämiseksi. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 3, 2020
• ISBN: 9788711972588

Book preview

www.egmont.com

Rikostapauksia · Norja

Rutiinitehtävä päättyi poliisin kuolemaan

Roar Åsland politibetjent, Mo i Rana politistasjon.

---

Huhtikuun 21. päivänä 2010 eräs psyykepotilas surmasi poliisi Olav Kildalin tämän ollessa avustamassa terveydenhuoltotahoa. Olavin oli määrä käydä poliisikokelas Cathrine Lien kanssa hakemassa potilas Norlandssykehusetin psykiatrian osastolle.

---

Poliisin tehtävälokissa oli 20. huhtikuuta 2010 päivätty merkintä:

Lääkäriltä on tullut pyyntö, että poliisi avustaisi potilaan kuljetuksessa. Kysein henkilö kärsii vakavasta mielenhäiriöstä. Kuljetuksen on määrä tapahtua 21. huhtikuuta. Henkilö on kotona eikä häntä ole pidetty vaarallisena. On kulkenut tänään veitsi kädessä.

Kenttäjohto ottaa yhteyden lääkäriin, joka sanoo:

Mies on toimintakykyinen, kulki veitsen kanssa, on vainoharhainen ja kärsii jakomielitaudista. Hän on kuitenkin sen verran terve, että voi odottaa huomiseen suunniteltua kuljetusta kotonaan, sillä sairaalalla ei ole kapasiteettia ottaa vastaan potilasta tänään.

Mo i Ranan poliisilaitos saa vastaavia pyyntöjä viikoittain. Käytäntö on ollut se, että terveydenhuoltotaho pyytää apua tämänkaltaisissa tehtävissä. Poliisi ottaa henkilön kiinni ja kuljettaa sovittuun paikkaan. Tavallisinta on, ettei paikalla ole terveydenhuollon henkilökuntaa. Varsin usein tällaiset tehtävät hoidetaan ylitöinä, koska kuljetukset vievät autolla kahdeksan tuntia eikä tehtävien suorittaminen voi tapahtua muun poliisityön kustannuksella. Ylityötehtävästä pannaan ilmoitus sisäisellä tekstiviestillä piirin poliiseille ja tehtävästä kiinnostuneet voivat ilmoittaa kiinnostuksestaan keskukselle.

Myös kokelaat voivat ottaa tällaisia tehtäviä hoitaakseen.

Ylityötä tarjolla

Olav Kildal ja Cathrine Lie olivat tuona päivänä olleet töissä kello 15:een asti. Kildal oli kokenut poliisimies; viime vuodet hän on työskennellyt järjestyspoliisin yksikössä. Hän oli yleensä se, joka hanakimmin tarttui tällaisiin tehtäviin. Koska kukaan muu ei osoittanut kiinnostusta ylitöihin, hän ilmoitti ottavansa tehtävän.

Kildal olisi voinut jäädä eläkkeelle jo pari vuotta sitten, mutta hän oli halunnut jatkaa tehtävässään, sillä hän piti työstään. Häneltä ei koskaan saatu suoraa vastausta, kun häneltä kysyttiin, milloin hän liittyisi eläkeläisten riveihin.

Lie oli työskennellyt puoli vuotta laitoksella kokelaana ja työskenteli samassa ryhmässä kuin Kildal. Ennen poliisiin tulemistaan hän oli työskennellyt psykiatrisen terveydenhuollon piirissä.

Tulipalo Mon keskustassa

Yleisjohtaja Geir Riise istui yksin töissä Mosjøessa. Hän oli tietoinen siitä, että Kildal ja Lie olivat ottaneet tehtävän, mutta hänen mielenkiintonsa oli suunnattu paljon suurempaan tehtävään, joka hänen hoitaakseen tuli heti töihin saapumisen jälkeen. Kyse oli Mon keskustassa eräässä pesulassa riehuva tulipalo. Ne kaksi poliisia, jotka olivat vakituisessa vuorossa tuona iltapäivänä, lähetettiin paikalle. Nämä olivat ylikonstaapeli Fredd Leirvik ja konstaapeli Stein Erling Rosendal. Leirvik oli jo vuosia toiminut myös kenttäjohtajana.

Kuljetuksen valmistelu

Tehtävän suorittamiseksi Kildal ja Lie kävivät läpi sen, mitä tehtävälokissa luki potilaasta. Lie oli aina tarkka siitä, että hän käytti heille määrättyjä suojavarusteita, ja puki ylleen tapansa mukaan suojaliivit ennen lähtöä. Kildalilla puolestaan ei ollut tapana käyttää liivejä, eikä hän niitä pukenut tuona kohtalokkaana päivänäkään. Kildalilla oli hyvä ihmistuntemus ja hän tunsi aikaisempien tehtävien perusteella hyvin potilaan, jota heidän oli määrä mennä noutamaan.

Poliisimestari Håvard Fjærlin lausunto:

"Meillä ei ole yhtenäistä käytäntöä siitä, tuleeko tällaisissa tilanteissa käyttää suojavarusteita ja jos niin millaisia. Poikkeuksena luonnollisestikin sellaiset tilanteet, joissa poliisi on aseistautunut.

Kukin poliisi päättää omalta osaltaan tapauskohtaisesti, mitä varustusta haluaa käyttää. Olen tietoinen siitä, että poliisien välillä on suuria eroja varusteiden käytöstä, niin piirien välillä kuin niiden sisällä."

Terje, 62 vuotta – psyykepotilas

Terjen asunto sijaitsee Hammerenin asuntoalueella, kolmisen kilometriä Mon keskustasta. Asuntola on Ranan kunnan omistama ja sitä hallinnoi kunnan psykiatrian osasto. Tuona ajankohtana kolmen asunnon asuntolassa asui kaksi henkilöä. Asuntolassa ei ole vakituista henkilökuntaa.

Terje oli vuonna 1995 osallisena välikohtauksessa, jossa hän ammuskeli aseella mökistään. Sattumalta lähistöllä olleet aseistautuneet poliisit ottivat hänet kiinni varsin nopeasti. Tämän tapauksen yhteydessä hänen aseensa takavarikoitiin.

Svein Kolstad – Ranan kunnan psykiatrisen osaston johtaja

Terje kärsi mielenterveysongelmista ja hänen toimintakykynsä oli riippuvainen lääkityksestä. Tähän asti mies oli ottanut lääkkeensä vapaaehtoisesti ja säännöllisesti ja hän oli jo pitkän aikaa toiminut kohtuullisen hyvin. Sekä lääkärillä, muulla hoitavalla ryhmällä että kotiavulla oli ollut säännöllisesti yhteys mieheen, ja nämä tahot kokivat hänet yhteistyöhaluiseksi ja mukavaksi mieheksi. Tähän mennessä Terje oli ottanut lääkkeensä mukisematta, mutta hän oli viime aikoina alkanut hutiloida niiden ottamisessa. Tästä johtuen miehen kunto oli huonontunut asteittain. Hoitotiimi oli pannut merkille hänen tilansa huonontumisen, sillä siihen kuuluvat henkilöt arvioivat asiakkaitaan jatkuvasti. Kun oli selvää, että mies ei suostuttelemalla, motivoimalla tai edes kotikäyntien avulla suostunut ottamaan lääkkeitään, katsottiin välttämättömäksi saada hänet pakkohoitoon, jotta voitiin varmistaa hänelle paras mahdollinen hoito. Tämän vuoksi poliisia pyydettiin avustamaan tehtävässä.

Kidalin päätökset

Matkalla asuntolaan Kildal ja Lie juttelivat tehtävästään. Liellä oli paha aavistus; hän ei pitänyt tehtävälokissa lukemastaan. Olav oli sitä mieltä, ettei huoleen ollut aihetta. Hän tunsi Terjen entuudestaan ja oli hoitanut lukuisia vastaavia tehtäviä pitkän uransa aikana.

Kun he tulivat perille, he huomasivat ulkooven olevan lukossa. He koputtivat oveen, ilmoittivat olevansa poliisista ja että he halusivat jutella Terjen kanssaan. Heidän käsityksensä mukaan Terje oli asunnossa, vaikkei mies vastannutkaan heidän huutoonsa.

Tämän vuoksi Kildal päätti, ilmoittamatta Riiselle, että he palaisivat poliisiasemalle hakemaan työkaluja, joilla voisivat irrottaa ulkoovessa olevan ikkunaruudun.

Haettuaan tarpeelliset varusteet he ajoivat paikalle, jossa toinen partio oli työn touhussa tulipalon takia. Nämä eivät olleet partioautonsa luona. Auto ei ollut lukossa. Ilmoittamatta sen kummemmin näille partion poliiseille Kildal otti heidän autostaan murtovälineet, minkä jälkeen he palasivat Terjen asunnolle. Keskuksellekaan ei tullut ilmoitusta siitä, että Kildal ja Lie olivat käyneet hakemassa varusteita toisesta virka-autosta.

Yhteys Terjeen

Paikan päällä Olav ruuvasi irti listan oven ruudun ympäriltä. Aukosta he pääsivät Terjen asunnon ulkopuolella olevaan käytävään. Kildal koetti uudestaan saada yhteyden Terjeen, hän kertoi heidän olevan poliisista ja että he halusivat jutella hänen kanssaan. He kuulivat miehen liikuskelevan asunnossa ja avaavan radion. Oven ruudun kautta he näkivät, kuinka Terje käveli edestakaisin. Tovin kuluttua hän suostui vastaamaan Kildalin huuteluun. Hän sanoi, ettei halua jutella poliisin kanssa ja että hänellä oli vieraita.

Traagiset tapahtumat

Jutellessaan Terjen kanssa Kildal otti esiin murtovälineet, jotka hän oli hakenut toisesta virkaautosta. Koska käytävässä oli ahdasta, Lie siirtyi Kildalin taakse pamppu kädessään siltä varalta, että Terje ryntäisi asunnosta. Kun Kildal ei saanut suostutelluksi Terjeä avaamaan ovea, hän päätti murtautua sisään.

Kildalin murtaessa lukkoa Lie tajusi yhtäkkiä, että ovi avautui ja Terje seisoi oviaukossa veitsi kädessään. Lie näki, kuinka Kildalia iskettiin monta kertaa vatsanseutuun, minkä jälkeen mies vajosi lattialle silmät avoimina.

Lie seisoi pamppu kohotettuna ja teki parissa sekunnissa vaikean päätöksen. Kun hän näki Terjen tuijottavan katseen ja veitsen tämän kädessä, hän teki elämänsä vaikeimman ratkaisun: hän päätti perääntyä ja hankkia apua. Hän kertoi jälkikäteen, kuinka hän koki, ettei ollut kykenevä lähitaisteluun Terjen kanssa siinä kapeassa käytävässä. Lie juoksi autolle, joka oli pysäköitynä talon ulkopuolelle ja ilmoitti keskukseen, että Olav oli loukkaantunut.

Yhteys ensiapuun

Keskuksessa yleisjohtaja Riise oli ollut kiirei-nen vastatessaan puhelimeen tulipalon tiimoilta, jonka parissa toinen partio työskenteli, kun hän kuuli Lien epätoivoisen kutsun. Hän ymmärsi, että Kildal oli vahingoittunut, mutta ei sitä, että häntä oli isketty veitsellä. Riise otti välittömästi yhteyden ensiapuun ja pyysi lähettämään paikalle ambulanssin. Myöskään sairaanhoitohenkilökunta ei saanut tietoa siitä, että joku oli iskenyt poliisia veitsellä.

Ambulanssin tullessa paikalle miehistö pani merkille tien laidassa seisovan Lien. Hän koetti pysäyttää auton, mutta nämä käsittivät hänen huitomisensa siten, että heidän piti ajaa suoraan sinne, missä Kildal makasi haavoittuneena. Toinen ensihoitajista kiiruhti sisälle ja näki elottomana makaavan Kildalin. Lie juoksi hänen peräänsä ja huusi, että hänen oli ollut pakko vetäytyä rakennuksesta, sillä yhdessä asunnossa oli psyykkisesti häiriintynyt henkilö veitsi kädessään.

Poliisi aseistautuu

Kenttäjohtaja Leirvik oli paloasemalla palon jälkeisessä tapahtumien läpikäynnissä saadessaan tiedon Olavin loukkaantumisesta. Hän lähti välittömästi poliisilaitokselle, josta hän ja konstaapeli Rosendal hakivat virka-aseensa. Tämän jälkeen he ajoivat paikalle, jossa Lie odotti heitä.

Onni onnettomuudessa, tuona kyseisenä päivänä iso joukko poliiseja oli osallistunut aamupäivällä alkaneeseen operatiiviseen harjoitukseen ja he olivat matkalla kotiin, kun tieto Kildalin loukkaantumisesta kiiri heidän korviinsa. Tämän vuoksi lyhyessä ajassa tilanteeseen saatiin mukaan suuri joukko aseistautuneita poliiseja.

Ensimmäinen partio

Leirvik ja Rosendal olivat kymmenen minuuttia ilmoituksen tulemisesta paikan päällä ja jututtivat Lietä ja ensihoitajia.

Paikalle ajaessaan Leirvik ja Rosendal olivat päättäneet, miten hakisivat loukkaantuneena makaavan Kildalin tekemällä rynnäkön käytävään. Juteltuaan sen ensihoitajan kanssa, joka oli käynyt sisällä käytävässä, he saivat tilanteesta sellaisen käsityksen, että Kildal olisi menehtynyt. Ensihoitaja oli tehnyt tämän arvion sillä perusteella, että miehen ympärillä oli suuri määrä verta, hänen silmänsä olivat avoinna ja hän makasi täysin liikkumatta. Tämän vuoksi Leirvik päätti, että he odottaisivat lisävoimia, ennen kuin he hakisivat Kildalin.

Samanaikaisesti Riise tutki, olisiko Terjen hallussa aseista. Aserekisterin perusteella mie-hen nimiin oli rekisteröity kolme asetta. Tiedoista ei käynyt ilmi, olivatko aseet takavarikoitu 1995 tapahtumien jälkeen. Muiden tiedustelutietojen perusteella ilmeni, että Terje oli kiinnostunut aseista ja hän osasi valmistaa ammuksia. Ei ollut mitenkään mahdotonta, että hän olisi hankkinut myös luvattomia aseita laittomilta markkinoilta.

Toiminta paikan päällä

Saamiensa tietojen perusteella Leirvik arvioi Olavin olevan kuollut ja koko tehtävä sai uuden luonteen. Nyt olisi kyse valmistellusta toiminnasta.

Mo i Ranan ja Mosjøen poliisista tuli paikalle yksikköjä. Nämä ryhmittäytyivät paikan ympärille eristääkseen sen. Tämän lisäksi evakuoitiin naapurit sekä henkilö, joka asui samassa asuntolassa Terjen kanssa. Leirvik hyödynsi toimintatapaa, jossa koetetaan parhaimmalla tavalla ottaa Terje kiinni ja pani samalla miehistönsä turvallisuuden ensi sijalle.

Kello 17.56 kahdeksan poliisin ryhmä tunkeutui taloon hakemaan Kildalin. Mies toimitettiin välittömästi Ranan sairaalaan, jossa hänet todettiin kuolleeksi.

Leirvik koetti koko ajan saada yhteyden Terjeen, onnistumatta. Tämän vuoksi hän päätti saada miehen ulos talosta siten, että he ampuisivat asuntoon kaasupanoksia. Jokaiseen huoneeseen ammuttiin kaasua. Kaiken kaikkiaan ammuttiin 12–14 kaasugranaattia ilman mitään vaikutusta Terjeen. He näkivät miehen liikkuvan asunnossa aivan tavallisesti kuin siellä ei olisi lainkaan kaasua.

Poliisimestari määräsi tämän jälkeen Leirvikin miehineen menemään asuntoon ja ottamaan miehen kiinni. Leirvik arvioi tässä kohdassa, että piiritykseen osallistuneen miehistön rasitus oli ollut niin suuri, että hän pyysi lisävoimia kiinniottamiseen.

Salten piiri, jonka pääkeskus sijaitsee 250 kilometriä Mo i Ranasta, sai pyynnön olla avustamassa Terjen kiinniottamisessa. Kun yön aikana saatiin Saltesta miehistöä paikalle, päätettiin että asuntoon mentäisiin aikaisin aamulla.

Kello 05.35 saatiin ilmoitus, että Terje oli otettu kiinni asunnosta. Hän oli koettanut hyökätä poliisien kimppuun veitsi aseenaan, mutta hänet saatiin varsin nopeasti asioihin eikä kukaan loukkaantunut.

Kuoli välittömästi

Professori, LKT Lars Uhlin-Hansen Tromssan yliopistollisesta sairaalasta kertoi, että Kildalia oli isketty veitsellä seitsemän kertaa. Kaksi is-kua oli kuolettavia. Ne olivat osuneet suoraan sydämeen. Toinen iskuista oli silmänräpäyksessä tappava, toinen muutaman minuutin sisällä.

Hautajaiset

Siunauksen toimittanut pappi oli Olav Kildalin veli, rovasti Martin Kildal, mikä teki seremoniasta erityisen tunnepitoisen. Voimansa, rauhallisuutensa ja huumorinsa avulla hän maalasi hautajaisväelle kuvan toisilleen läheisistä veljeksistä, jotka varttuivat Risøyassa. Heidän tiensä erkanivat ja kohtasivat jälleen, kun molemmat vakiintuivat, perustivat perheen ja asettuivat asumaan Mo i Ranaan.

Tehtävän tutkinta

Nordlandin yleinen syyttäjä päätti jo samana iltana, että Salten poliisimestari vastaisi jutun tutkinnasta. Seuraavana päivänä Saltesta oli saapunut henkilökuntaa kuulustelemaan jutussa osallisena olleita poliiseja ja muuta henkilökuntaa.

Työsuojeluviranomaisiin otettiin yhteyttä 22. huhtikuuta ja kerrottiin tapahtuneesta. Työsuojelun piiriin koottiin erikoisryhmä tutkimaan tapahtumia Helgelandin poliisipiisin työnantajan vastuun osalta. Tutkinnanjohtaja Thomas Nordberg kertoi, että ryhmän kokoaman aineiston perusteella työsuojeluyksikkö laatii tapauksesta raportin.

– Tämä raportti yhdistettynä omiin tuloksiimme ja päätelmiimme tulee luomaan perustan, jonka varassa arvioidaan, onko tarpeen esimerkiksi nostaa syytteitä poliisipiiriä vastaan.

Tutkinnanjohtaja kertoi, että erikoisryhmä on kuullut lukuisia henkilöitä ja koonnut aineistoa ja dokumentaatiota tapahtumasta. Ryhmä on käynyt läpi piirin käytäntöjä, ohjeita ja koulutusta tämänkaltaisten tehtävien ollessa kyseessä.

Poliisin tukiryhmä

Poliisin parissa on viime vuosina muodostunut hyvät käytännöt, miten seurata ja tukea virkaveljiä, jotka ovat olleet osallisina vaarallisissa, vaikeissa tai raskaaksi koetuissa tilanteissa. Vertaistukiryhmä oli koottu nopeasti ja se jatkoi toimintaansa aina oikeuden käsittelyyn asti. Erityisen tärkeää oli seurata ja tukea kokelasta ja antaa hänelle kaikki hänen tarvitsemansa apu ja tuki.

Kokelaan ensimmäinen reaktio heti tapauksen jälkeen oli se, että hän ei halunnut jatkaa työn-tekoa kentällä. Sen sijaan hän jatkoi koulutustaan ja hän valmistui poliisiksi kevään 2011 aikana. Hänellä on kuitenkin painolastina sellainen työkokemus, jota ilman hän mielellään olisi.

Tapahtuman jälkeen järjestettiin purkutilaisuus mukana olleille poliiseille.

Kollegoiden vertaistukiryhmä piti kokouksia, joihin osallistui myös eläkkeelle jääneitä virkaveljiä sekä mukana olleiden poliisien puolisoita. Tämä koettiin hyödylliseksi ja siitä saatiin hyvää palautetta.

Ilmeinen uusimisvaara

Keskiviikkona 10. marraskuuta Ranan käräjäoikeudessa aloitettiin jutun käsittely. Oikeuspsykiatrisen tuloksen mukaan mies oli mielentilatutkimusta tehtäessä psykoottinen ja hänen todettiin olleen sitä tekohetkellä. Oikeudessa syytetty kiisti tämän ja väitti toimineensa itsepuolustuksena.

Oikeus lausui: Kildal oli sattumanvarainen uhri, joka tiesi, että syytetty voi olla väkivaltainen.

Syyttäjä vaati miehen tuomitsemista pakkohoitoon.

– Tekohetkellä psykoottista henkilöä ei voida tuomita rangaistukseen. Pakkohoidolla taataan yhteiskunnan jäsenten turvallisuus, sillä syytetyn voidaan olettaa uusivan tekonsa.

Käräjäoikeus arvioi rikoksen uusimisvaaran ilmeiseksi, minkä vuoksi se tuomitsi Terjen pakkohoitoon. Tämän lisäksi hänet tuomittiin maksamaan korvauksia yhteensä 150000 kruunua.

Kenttäjohtaja Fredd Leirvikin ajatuksia

Neuvoja ja ohjeita kollegoille vastaavia tehtäviä hoidettaessa:

Vaatimus siitä, että potilasta haettaessa mukana on oltava terveydenhuoltohenkilökuntaa, joka keskustelee sairaan kanssa.

Tehtävä on jaettava kahteen osaan, kiinniottovaiheeseen, jolloin tehtävässä on oltava korotettu valmiustila, sekä varsinaiseen kuljetusvaiheeseen, jolloin tilanne on jo hallinnassa.

Vastuu kuljetuksesta on siirrettävä terveydenhuoltosektorille ja poliisi on mukana ainoastaan avustamassa.

Psykoottiset tai päihtyneet henkilöt eivät välttämättä reagoi kaasuun ja pippurisumutteeseen.

Edellä mainitun tyyppisillä henkilöillä voi olla kohonnut kivunsietokynnys.

Uhka tulee aina arvioida etukäteen huolellisesti ja tulee olla tarkkaavainen sen suhteen, että jotain odottamatonta tapahtuu.

Uhkan todennäköisyyttä arvioitaessa tulee tilanteeseen varautua uhkan määrään sopeutetusti.

Muistakaa aina käyttää suojavarusteita.

Omia pohdintojani

Helgelandin poliisipiiri on kahdentoista vuoden aikana menettänyt kolme poliisia psyykkisesti sairaisiin henkilöihin liittyvissä tehtävissä. Poliisit joutuvat monta kertaa viikossa avustamaan terveydenhuoltotahoa kuljetuksissa. Tällaiset traagiset tapaukset herättävät paljon kysymyksiä.

Olisiko tämä ollut vältettävissä, jos tehtävää olisi ollut tekemässä muu kuin poliisi?

Oliko tehtävää edeltänyt riskin arviointi tehty oikein?

Olisiko Kildal elossa, mikäli hän olisi käyttänyt suojaliivejä?

Mitä tästä tapauksesta opittiin?

Tullaanko toimintatapoja muuttamaan vastaisuudessa tämänkaltaisissa tehtävissä?

Kun henkilö kouluttautuu poliisiksi, on aina pidettävä mielessä, että jossakin tehtävässä voi olla henki kyseessä, mikäli emme valmistaudu tehtäviin huolellisesti. Mihinkään tehtävään ei pidä suhtautua rutiinitehtävänä. Mikäli ote herpautuu, tapahtumilla voi olla traaginen loppu.

On mielenkiintoista seurata, mihin toimenpiteisiin tämän surmatyön jälkeen ryhdytään, jotta poliisin ammatista tulisi turvallisempi. Vielä ei mitään ole tapahtunut.

Otteita muistosanoista – konstaapeli Olav Kildal (58 vuotta)

Hän kuoli kuten oli elänyt, poliisina valmiina auttamaan yhteisön heikoimpia. Olemme menettäneet rakkaan kollegan ja hyvän ystävän. Mo i Rana on menettänyt taitavan ja arvostetun poliisin. Olav oli ystävällinen, hyväsydäminen ja huolellinen. Työtoveri, johon saattoi luottaa ja joka aina oli auttamassa lähimmäisiään. Olav välitti. Olavin menettäminen on meille kaikille erittäin tuskaista ja hän jättää jälkeensä suuren aukon. Hän oli vanhan koulukunnan poliisi. Hän ymmärsi, kuinka tärkeää on kommunikoida ihmisten kanssa ja että poliisi suoriutuu tehtävistään parhaiten keskustelemalla. Hän piti ihmisten kanssa juttelemisesta, erityisesti hän piti nuorten kanssa keskustelemisesta ja kulki mielellään jalkapartiossa kadulla.

Olav piti työstään, minkä vuoksi hän halusi jatkaa sen sijaan, että olisi jäänyt eläkkeelle. Hän piti eniten heikoimpien auttamisesta. Näiden henkilöiden parissa hän nautti mitä suurinta kunnioitusta. Hän kunnioitti kaikkia kanssaihmisiä ja kohteli jokaista suvaitsevaisesti ja kunnioittavasti.

Olav oli reilu ja oikeudenmukainen henkilö. Hän panosti koko elämänsä hädässä olevien auttamiseksi, jotta me kaikki saisimme elää turvallisessa yhteiskunnassa. Hän oli työtovereittensa kunnioittama. Kaipaamme hänen huumoriaan, pilkettä silmissä ja hänen toverillisuuttaan. Olav, kiitämme sinua kaikesta tästä, tulet elämään muistoissamme.

Ajatuksemme ovat hänen omaistensa ja perheensä parissa, he merkitsivät Olaville todella paljon.

Terroriteko Norjassa

Torgeir P. Krokfjord, nyhetsreporter i Dagbladet.

---

Heinäkuun 22. päivänä vuonna 2011 kuoli 77 ihmistä. Tuona päivänä nuorukainen muutti Norjan oman pyhän sotansa tapahtumapaikaksi.

– Hemmetti, jossain räjähti pommi!

Hallituskorttelin vartijat olivat juuri puhumassa puhelimitse poliisin kanssa, kun nuo sanat lausuttiin. Puhelu koski kummallista autoa, joka vain vähän aikaisemmin oli pysäköity Høyblokka-rakennuksen (pilvenpiirtäjä hallitusrakennusten rykelmässä) edustalle. Sekunteja ennen tuota repliikkiä olivat koko hallintokortteli, koko Oslo ja Norja muuttuneet ikuisiksi ajoiksi. Jäljet ensimmäisestä Norjan maaperällä tehdystä terrori-iskusta säilyisivät aina.

Anders Behring Breivik (32) oli tehnyt itsestään terroristin.

Hyvissä ajoin

Kaksi päivää aikaisemmin, keskiviikkona 20. heinäkuuta kello 22.18, Anders Behring Breivik oli ajanut Ulvenin tietullista. Hän oli lähtenyt paria tuntia aikaisemmin autolla vuokraamaltaan Vålstuan tilalta, joka sijaitse Åsta Østissä, Renan liepeillä. Hän oli matkalla äidin asunnolle Skøyeniin, joka sijaitsee Oslon läntisessä osassa, niin kutsutussa parempiosaisten kaupunginosassa. Hän ajoi vuokraamaansa Volkswagen Crafterilla, jota sittemmin kutsuttaisiin pommiautoksi. Mukanaan hänellä oli keinolannoitteesta rakennettu pommi, joka oli voimakkuudeltaan yli tonnin suuruinen. Hän pysäköi auton äidin asunnon luo Hoffsvejenille.

Seuraavana päivänä hän palasi Renaan junalla ja ajoi kello 13:n aikoihin asemalta tilalleen taksilla – viimeisen kerran. Pari tuntia myöhemmin hän oli jälleen autossa matkalla pääkaupunkiin, tällä kerralla hänen ajokkinaan oli Fiat Dublo – pakoautoksi tiedotusvälineissä nimetty auto. Sen hän oli vuokrannut Avisilta 1. syyskuuta 2010. Breivik ajoi tietullista viimeisen kerran ennen terroritekoaan kello 23:n aikoihin torstaina 21. heinäkuuta.

Runsaat 14 tuntia myöhemmin noin 10 henkilöä oli töissä hallintorakennuksista vastaavassa vartijaryhmässä. Vartiovuoro lähestyi loppuaan ja kaikilla oli paljon tähän liittyviä askareita. Ovet piti lukita, papereita täyttää ja kahvit piti juoda loppuun.

Kutakuinkin tarkalleen 12 tuntia myöhemmin Breivik pysäköi Fiatin Hammersborgin torille. Tämän jälkeen hän oli kulkenut siviilivaatteissa hallintokorttelin läpi äidin asunnolle hakemaan pommiautoa. Kello 14.09 hän lähetti manifestinsa sähköpostitse yli tuhannelle huolellisesti valitsemalleen henkilölle. Vastaanottajien joukossa olivat muun muassa Jan Simonsen, Mette Hanekamhaug, norjalaisia ja ulkomaisia äärioikeistolaisia sekä islam-kriittisiä henkilöitä.

Kameran seuraama

Kello 15.13.23 Breivik ajoi Grubbegatanille kuolettava lasti auton tavaratilassa. Hänellä ei ollut kiire. Hän pysähtyi Kalatalousministeriön kohdalla melkein kahdeksi minuutiksi, minkä jälkeen hän ajoi vielä noin 200 metriä Høyblokkan luo. Hän kaarsi rakennuksen editse ja peruutti ison VW-Crafterin rakennuksen alle, jonne pysäköi.

Kello oli tuolloin 15.16.30. Kuusitoista sekuntia myöhemmin hän avasi auton oven. Monet tekivät havaintoja Breivikistä viimeisten minuuttien