Rikosreportaasi Pohjoismaista 2009

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Pohjoismaista on kokoelma jännittäviä ja autenttisia poliisitarinoita Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Tarinat ovat rikostutkimuksissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Tarinat ovat saaneet päätöksensä ja rikosten tekijät on tuomittu. Rikosreportaasit ovat hengästyttävää luettavaa, sillä totuus on usein tarua ihmeellisempää. Lukija pääsee kurkistamaan Skandinavian poliisihistorian dramaattisimpiin tarinoihin ja tutustumaan siihen palapeliin, joka on koottava syyllisten löytämiseksi. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 4, 2020
• ISBN: 9788711972540

Book preview

www.egmont.com

Rikostapauksia • Norja

Norjan Punaisen Ristin petolliset työntekijät

Jon Fodstad, tidligere politiinspektør ja Gunnar Fjæra, hovedetterforsker, Økokrim.

---

Kuulin kerran italialaismiehen esitelmän. Hän oli naimisissa norjalaisen naisen kanssa ja he asuivat Oslossa. Esitelmä käsitteli eroja italialaisten ja norjalaisten arvomaailman välillä vertaillen, miten arvostamme ihmisen ominaisuuksia.

Norjassa ensimmäisenä oli rehellisyys, toisena lojaalisuus. Luotamme kanssaihmisiimme. Italiassa rehellisyys oli viidentenä, mutta lojaalisuus tuli vastaan paljon alempana listalla.

Syystä tai toisesta tämä esitelmä palautui mieleeni, kun luin Punaisen Ristin tapauksesta. Se osoittaa, miten käy kun työnantaja, joka kaiken lisäksi on valtavan suuri organisaatio, luottaa täysin työntekijöihinsä.

---

Norjassa syntynyt ja kasvanut työntekijä ja hänen kaksi veljeään käyttivät hyväkseen tätä norjalaisten vilpittömyyttä ja hyväuskoisuutta hankkien oikeudetonta taloudellista etua yli kahdeksan miljoonan kruunun arvosta. Petollinen toiminta alkoi 25. huhtikuuta 1997 ja päättyi vasta toukokuussa 2001, aika tarkalleen kolme vuotta sen jälkeen, kun päätekijä oli lopettanut työnsä Norjan Punaisessa Ristissä.

Kuka paljasti petoksen? Se ei ollut Punainen Risti, ei myöskään poliisi eikä syyttäjäviranomainen. Ei, se oli lehdistö. Onneksi maassamme on valpas lehdistö, joka usein paljastaa vakavaa rikollisuutta.

Tällä kerralla se oli Kapital-niminen norjalainen talousalan aikakauslehti. Useassa artikkelissaan toukokuussa 2001 lehti kirjoitti, miten Norjan Punaisen Ristin entinen työntekijä ja hänen veljensä olivat vuosina 1997 ja 1998 laittomasti kahmineet tästä järjestöstä itselleen miljoonia.

Heti, kun Kapitalin juttu ilmestyi, Norjan Punainen Risti ryhtyi toimiin totuuden selvittämiseksi asiassa. Käynnistettiin sisäinen tutkinta. Tämä johti siihen, että elokuussa 2001 järjestö otti yhteyttä poliisiin. Marraskuun 15. samana vuonna juttu siirrettiin Økokrimiin.

Kaasulaitoksen tontti

Vuonna 1990 Norjan Punainen Risti toimi useassa pisteessä eri puolilla Osloa. Tämä oli hankalaa, minkä vuoksi järjestö etsi tonttia rakentaakseen uuden päämajan. Valinta päätyi Hausmannsgaten ja Christian Krohgs gaten kulmassa sijaitsevaan tyhjään tonttiin, jonka omisti Oslon kaupunki. Tontilla oli aikaisemmin toiminut kaupungin kaasulaitos. Koska kaasu oli suuressa määrin korvattu sähköllä, ei enää ollut tarvetta omalle kaasulaitokselle. Kaasulaitos purettiin. Oli kuitenkin tunnettua, että maaperä oli saastunut kaasutuotteitten jätteistä. Oslon kaupunki ei ollut teettänyt minkäänlaista selvitystä saastuneisuuden laajuudesta. Niinpä tontin hinta määritettiin alhaiseksi, ja kauppaehdoissa kaupunki kieltäytyi ottamasta vastuuta saastuneisuudesta. Vastuun otti näin ollen Norjan Punainen Risti. Järjestö pestasi Norjan Geoteknisen Laitoksen (NGI) tutkimaan saastekysymystä. Kun rakentaminen oli aloitettu, osoittautui että saastuneisuus oli laajempaa kuin oli odotettu. Suuri osa saastunutta maata täytyi siirtää Alankomaihin tuhottavaksi. Kaiken kaikkiaan saastuneen maaperän käsittely maksoi noin 20 miljoonaa kruunua.

Projektin johtaja

Ekonomi Alf Magne Nygård nimitettiin helmikuun 1. päivänä 1993 osastonjohtajaksi Norjan Punaiseen Ristiin. Hänen tehtäväkseen tuli johtaa hallinto– ja talousosastoa sekä olla tässä ominaisuudessa järjestön johtoryhmän jäsen. Hän raportoi suoraan pääsihteerille ja hoiti pääsihteerin tehtävät tämän poissa ollessa.

Punainen Risti sopi Pecunia AS –nimisen yrityksen kanssa kahdesta ensimmäisestä rakennushankkeesta. Rakennusvaihe I käsitti uusien hallintorakennusten rakentamisen kaasulaitoksen tontille ja rakennusvaihe II tontilla olevien rakennusten kunnostamisen. Norjan Punaisen Ristin rakennusprojektin toteuttajana Pecunia AS käytti osittain omistamaansa tytäryhtiötä, Oslon Teglverker AS (Tiilitehdas). Punaisen Ristin puolelta Alf Magne Nygård oli molempien rakennushankkeiden projektinjohtaja. Hän laati budjetin, johti rakentamista ja antoi raportteja Punaisen Ristin johdolle.

Kesäkuussa 1995 Punainen Risti sopi, että Oslo Teglverker AS vastaisi hallintorakennuksen rakentamisesta. Muutamaa kuukautta myöhemmin mainittu yritys pestasi BundeBygg AS:n suorittamaan tehtävää.

Norjan Punaiseen Ristiin perustettiin sisäinen rakennuskomitea. Tämän muodostivat Alf Magne Nygård, Karl Pettersen ja Olaug Nilsen. Viimeksi mainittu oli arkkitehti ja työskenteli jaoksen johtajana hallinto– ja talousosastolla. Karl Pettersen tuli palvelukseen vuonna 1995 tekniseksi tarkkailijaksi ja hänen tehtävänään oli vastata, että työt kaikissa rakennusvaiheissa tehtiin tyydyttävällä tavalla. Komitealla oli viikoittaisia rakennuskokouksia. Hallintorakennus valmistui eli rakennusvaihe I saatiin päätökseen marraskuun puolivälissä 1996.

Tammikuun 9. päivänä 1996 Punainen Risti ja Oslo Teglverker AS solmivat sopimuksen tontilla olevien rakennusten kunnostamisesta. Tälläkin kerralla BundeBygg AS sai tehtäväkseen suorittaa kunnostustyöt.

Hyväpalkkainen työ

Muutettaessa uuteen hallintorakennukseen Alf Magne Nygård huomasi, että Punainen Risti tarvitsi jonkun suorittamaan pikku hommia, kuten asentamaan työpöytiä, ripustamaan kuvia ja hoitamaan muita satunnaisia tehtäviä. Työ piti tehdä viikonlopun 16. ja 17. marraskuuta 1996 aikana. Oli tärkeää saada hallintorakennus toimintakuntoon maanantaiaamuksi.

Nygård kysyi Olaug Nilseniltä, tunsiko tämä ketään käsistään taitavaa nikkaroijaa. Vaikka Nilsen vastasi tuntevansa, hän sai kohta kuulla, että Nygård oli itse löytänyt sopivan.

Näin Kurt Olsen tuli taloon. Mutta ei vain täksi viikonlopuksi. Ei, hän pysyi talossa suorittaen erilaisia tilapäistöitä aina heinäkuuhun 1998 asti, jolloin myös Alf Magne Nygård lopetti Punaisessa Ristissä. Kirjallista työsopimusta ei laadittu, ei myöskään ollut minkäänlaista budjettia, jonka puitteissa tilapäiselle työntekijälle maksettiin. Pääsihteeri ei tiennyt koko pestistä.

Myöhemmin kävi ilmi, että Kurt Olsen oli laskuttanut Norjan Punaiselta Ristiltä 5499322 kruunua (690 740 euroa). Ei huono palkka tilapäistöistä vuoden ja seitsemän kuukauden ajalta. Kaikki Olsenin kirjoittamat laskut olivat Alf Magne Nygårdin hyväksymiä. Sen Alf Magne salasi, että hän ja Kurt olivat veljeksiä. He onnistuivat pettämään kaikkia sillä, että heillä oli eri sukunimi.

Rakennusvaihe III

Punainen Risti halusi siis keskittää toimintansa yh teen paikkaan. Sen vuoksi järjestö osti kesäkuussa 1996 kaasulaitoksen naapuritontin. Tällä tontilla oli vanha rakennus, jota kutsuttiin Putkimiesten taloksi. Se kaipasi mitä suurimmassa määrin korjausta ja uudistusta. Kunnostustyö nimettiin rakennusvaihe III:ksi, ja järjestö budjetoi siihen 25 miljoonaa kruunua. BundeBygg AS ehdotti, että rakennusvaihe III suoritettaisiin yhteistyöurakkana heidän ja Punaisen Ristin kesken. Tämä antaisi järjestölle mahdollisuuden valvoa tarkemmin rakennusprosessia. Lisäksi saataisiin varmuus, että sovittua hintaa ei ylitetä. Sovittiin, että BundeBygg AS laatii budjetin yhteistyössä rakennusmestarin, arkkitehdin ja konsultin kanssa ja saisi tätä ennen ennakkomaksuna 50000 kruunua.

Tammikuun 27. päivänä 1997 Punainen Risti sai BundeBygg AS:n laatiman täydellisen budjetin Putkimiesten talon rakentamisesta ja kunnostamisesta. Budjetti päätyi summaan 20 338 489 kruunua (2554605 euroa), joka sisälsi arvonlisäveron. Sen sijaan summa ei sisältänyt mahdollisia kuluja saastuneen maan siirtämisestä pois eikä autotallirakennuksen siirtämisestä takapihalle. NGI:n mukaan oli hyvin mahdollista, että myös Putkimiesten talon alla ja ympärillä oleva maaperä oli saastunut.

Eräässä rakennuskokouksessa helmikuun 26. päivänä 1997 BundeBygg AS pyysi Punaiselta Ristiltä vastausta, lähdetäänkö projektia toteuttamaan. Alf Magne Nygård, joka olisi osannut vastata tähän, ei ollut kokouksessa läsnä. BundeBygg AS:n edustaja otti yhteyttä kokouksen jälkeen Olaug Nilseniin ja pyysi selvitystä. Olaug sai yhteyden Nygårdiin, joka antoi lähtömerkin. BundeBygg AS ymmärsi asian siten, että se voisi ryhtyä toteuttamaan suunniteltua projektia.

Muutaman päivän kuluttua Olaug sairastui ja jäi sairauslomalle. Punainen Risti ei pitänyt tarpeellisena nimetä hänelle sijaista. Täten rakennuskomitea jäi kahden jäsenen varaan, Alf Magne Nygårdin ja Karl Pettersenin. Se osoittautui kohtalokkaaksi.

Huhtikuun 14. päivänä 1997 Karl Pettersen lähetti pitkän rivin kysymyksiä BundeBygg AS:lle liittyen rakennusvaihe III:n kunnostamistöihin. Kaikkiin kysymyksiin vastattiin seuraavana päivänä.

Devise AS

Huhtikuun 24. päivänä 1997 Kurt Olsen perusti tilin Finansbankeniin. Tilinomistaja oli yritys nimeltä Devise AS. Samana päivänä Alf Mange perusti tilin samaan pankkiin itselleen ja vaimolleen Ingerille. Samalla hän perusti tilin yritykselle Rowa Med Consultants AS. Tämän tilin käyttöoikeus oli Inger Nygårdilla.

Seuraavana päivänä Alf Mange Nygård kävi päällikkönsä luona, joka siis oli Norjan Punaisen Ristin pääsihteeri. Nygård esitti, että Punainen Risti ja Devise AS solmisivat sopimuksen rakennusvaihe III:n läpiviemiseksi. Norjan Punaisessa Ristissä on pysyvä ohje, että aina neuvotellaan sopimus, joka on paras ja halvin. Pääsihteeri luotti, että hänen alaisensa ajoi Punaisen Ristin etua. Pääsihteeri esitti tavalliset tarkistuskysymykset, muun muassa, oliko asianajaja käynyt läpi sopimuksen. Alf Magne Nygård vastasi myöntävästi kaikkiin kysymyksiin ja selvitti, että tämä oli paras ja halvin tarjous. Pääsihteeri allekirjoitti sopimuksen siitä huolimatta, että hän ei ollut koskaan kuullut Devise AS:stä eikä myöskään tuntenut yrityksen toimitusjohtajaa, Kurt Olsenia. Olisipa hän tiennyt, että Olsen oli yksi hänen hyvin palkatuista työntekijöistään. Ja lisäksi hänen lähimmän alaisensa, varamiehensä ja hallinto– ja talousosaston päällikön veli. Luonnollisista syistä Kurt Olsen ei ollut paikalla, kun sopimus allekirjoitettiin. Hän allekirjoitti myöhemmin, yhdessä veljensä kanssa, joka vahvisti koko kahdeksansivuisen sopimuksen. Mutta kukaan asianajaja ei ollut pohtinut sisältöä. Sille oli omat syynsä. Devise AS:ää ei ollut vielä perustettu!

Sopimus

Mitä sopimus piti sisällään? Se ilmeni heti lähes sanatarkaksi jäljennökseksi sopimuksesta, joka oli allekirjoitettu tammikuun 9. päivänä 1996 Oslo Teglverker AS:n ja Punaisen Ristin välillä ja koski rakennusten kunnostamista Kaasulaitoksen tontilla eli rakennusvaihe II:sta.

On kuitenkin eroavuuksiakin. Muun muassa Oslo Teglverker on korvattu Devise AS:llä. Voi helposti huomata, että herrat Nygård ja Olsen ovat ajaneet mutkissa liian nopeasti. Sopimuksessa nimittäin sanotaan, että oheisena seuraa 16. kesäkuuta 1995 allekirjoitettu Oslon kaupungin ja Punaisen Ristin välinen sopimus. Mutta tämä sopimus koski järjestön Kaasulaitoksen tontin ostoa, eikä sillä ollut mitään tekemistä rakennusvaihe III:n sopimuksen kanssa. Devise AS:n edustajat unohtivat pyyhkiä sopimustekstistä liitettä koskevan virkkeen. Liitteenä seurasi maksusuunnitelma. Kun lasketaan sen summat yhteen, saadaan 110 prosenttia sopimushinnasta, ei 100 prosenttia. Vai oliko se tahallista? Tämän vaikutelman saa, kun lukee Oslon käräjäoikeuden myöhempää tuomiota Alf Magne Nygårdille:

– Budjettikirjeessä BundeBygg AS:ltä oli tehtävä, ajateltu irrallisena yhteistyöurakkasopimuksena, jossa rakennuttaja ja urakoitsija jakaisivat mahdollisen voiton, mutta riski mahdollisesta budjetin ylityksestä jäi urakoitsijalle. Tämä säilyttäisi sopimuskumppanien yhteisen mielenkiinnon saattaa urakka läpi budjetin puitteissa. Vaikka käsitettä yhteistyöurakka käytettiin sopimuksessa Devisen AS:n ja Punaisen Ristin välillä, se ei sisältänyt mitään etua Punaiselle Ristille, vaan sopimus suosi yksipuolisesti Devise AS:ää. Oikeuden käsityksen mukaan eivät muutokset sopimustekstissä verrattuna Oslo Teglverker AS:n ja Punaisen Ristin väliseen sopimukseen millään tavalla anna vaikutelmaa puhtaasta jäljennöksestä, vaan ovat selvästi suunniteltuja valintoja tietyissä strategisissa kohdissa.

Ei ole epäilystäkään, ettei myös Kurt Olsen tuntenut BundeBygg AS:n jättämää tarjousta omaa tarjoustaan laatiessaan. Sen vuoksi Devise AS:n tarjous oli parempi kuin BundeBygg AS:n, 19 miljoonaa kruunua vastaan yli 20,3 miljoonaa kruunua. Käräjäoikeuden tuomari ja kaksi avustavaa asiantuntijatuomaria kiistivät tämän edun:

– On osoitettu edelleen, että oikeus ei voi nähdä asiallista perustetta antaa sopimus Devise AS:lle ja siten hyljeksiä BundeBygg AS:ää. BundeBygg AS oli varautunut urakkaan ja työntekijät olivat valmiina, kun taas Devise AS:llä ei ollut mitään, ei edes itse yritystä ollut olemassa ja se oli tullut mukaan ilman todellista kilpailua. Vaikka hinta, jonka Devisen AS oli tarjonnut, oli alhaisempi kuin BundeBygg AS:n tarjoama, sen laatima sopimus oli niin yksipuolinen suosien Devise AS:ää, että jo sillä perusteella se edusti huomattavasti huonompaa ja epävarmempaa vaihtoehtoa Punaiselle Ristille. Sopimusteksti ei myöskään ollut lakimiehen läpikäymä. Oikeus huomauttaa, että Alf Magne Nygård oli vakuuttanut pääsihteerille, että tämä oli tehty.

Pääsihteerin olisi pitänyt reagoida eräisiin epä määräisiin kohtiin sopimuksessa. Punainen Risti lupautui maksamaan 45 prosenttia summasta 19 miljoonaa kruunua kahden kuukauden kuluessa sopimuksen solmimisesta, siis ennen 25. kesäkuuta 1997. Se tarkoitti, että 8550000 kruunua maksettiin Devise AS:lle ennen kuin kunnostustyö oli alkanut.

Toinen tärkeä momentti oli, että BundeBygg AS:llä oli esittää takuu, että tarjousta ei ylitettäisi. Tämä kohta jätettiin pois sopimuksesta Devise AS:n kanssa. Mahdollinen ylityksen suhteen Punainen Risti oli täten paljon heikommilla.

Alf Magne Nygårdilla ei voinut olla hyvä omatunto, kun hänellä 5. toukokuuta 1997 oli tapaaminen BundeBygg AS:n kanssa. Siellä hän ei maininnut mitään, että Punainen Risti oli viikkoa aikaisemmin solminut sopimuksen toisen yrityksen kanssa. Sen sijaan hän antoi BundeBygg AS:n ymmärtää, että rakennusvaiheesta III:n toteuttaminen viivästyi määräämättömäksi ajaksi Punaisen Ristin johtokunnan päätöksestä.

Lisää yhtiöitä

Vasta kaksi päivää myöhemmin, toukokuun 7. päivänä 1997 Devise AS perustettiin. Osakepääoma 80000 kruunua talletettiin Devise AS:n tilille Finansbankeniin. Toukokuun 20. päivänä 1997 pidettiin Devise AS:n ylimääräinen yhtiökokous. Pöytäkirjan mukaan tehtiin päätös hallituksen valinnasta. Britti Eamon Oliver Grantista tuli hallituksen puheenjohtaja ja Kurt Olsenista varapuheenjohtaja. Toinen britti, Christoffer Syme, nimitettiin toimitusjohtajaksi. Molemmat oli pestannut Pål Gunnar Nygård, Alf Magnen ja Kurtin nuorempi veli. Pål Gunnar oli opiskellut taloustieteitä Edinburghissa Skotlannissa ja tutustunut mainittuihin britteihin opiskeluaikanaan. Todistajalausunnossaan Grant selvitti, että Pål Gunnar Nygård oli pyytänyt hänen apuaan erään yrityksen rekisteröimisessä ja pankkitilin avaamisessa yritykselle. Grant neuvoi avaamaan tilin Englannin länsipuolella sijaitsevalle Mansaarelle. Näin tehtiin, sillä veroseuraamukset olivat erittäin edulliset. Pål Gunnar kertoi, että oli kysymys rakennusyrityksestä. Grant ei koskaan allekirjoittanut mitään asiakirjaa Devise AS:n puolesta eikä hänellä muullakaan tavalla ollut mitään tekemistä yrityksen kanssa. Sama koski muita yrityksiä, jotka veljekset olivat perustaneet. Hän oli ilmeisesti ollut vain niin kutsuttu haamumies.

Sama koski Christoffer Symeä. Hänellä ei koskaan ollut mitään toimintaa Devise AS:ssä eikä hän koskaan suorittanut tehtäviä yritykselle.

Kuka oli Devise AS:n takana? Ei kukaan yksittäinen henkilö. Yrityksen omisti Cim-Ex Ltd, jonka omisti Decim LTD, jonka omisti Jordan Nominees Ltd ja Fort Street, yksi osake kummallakin. Monimutkaista sen piti oleman.

Syyskuun 1. päivänä 1997 osakepääomaa kasvatettiin yhdellä osakkeella. Samana päivänä osakkeet siirrettiin Pål Gunnar Nygårdille, joka täten omisti muodollisesti 100 prosenttia Devise AS:n osakkeista, mutta oikeudessa Pål Gunnar kiisti tämän. Hän selitti, että hänen veljensä Kurt oli todellinen omistaja. Mutta Kurt ei voinut olla virallinen omistaja, sillä hänellä oli ongelmia veroviranomaisten kanssa. Hän oli aikaisemmin tehnyt kolme konkurssia. Kurt Olsen omalta puoleltaan vahvisti, että tämä piti paikkansa. Mutta vain aluksi. Myöhemmin hän ja Pål Gunnar omistivat kumpikin puolikkaan. Alf Magnella ei ollut omistusosuutta yrityksessä, niin kauan kuin yhteistyö Norjan Punaisen Ristin kanssa kesti.

Oikeusjutuissa tuli ilmi, että veljeksillä oli läheisiä kauppasuhteita ennen kuin sopimus Norjan Punaisen Ristin kanssa solmittiin. He olivat osakkaina monessa yrityksessä, muun muassa Opis Inc. Ltd, joka toi maahan USA:sta urheilu– ja vapaa-ajantuotteita. Edelleen Alf Magnus ja hänen puolisonsa lainasivat rahaa Kurt Olsenille. Rahat käytettiin erilaisiin projekteihin, muun muassa elintarviketoimintaan Nigeriassa ja meriöljyn ostamiseen.

Oikeudessa syyttäjäpuoli esitti veljesten välisen yhteistyösopimuksen. Sopimuksen tarkoitus oli jakaa työtehtäviä, vastuualueita ja korvauksia suoritetusta työstä ja omistussuhteista Decim LTD:ssä, jonka omisti tytäryhtiö Cim-Ex Limited, jonka taas omisti tytäryhtiö Devise AS. Yritykset oli rekisteröity kolmessa eri maassa. Devise AS:n osoite oli Halden, Norja, Cim-Ex Ltd:n osoite oli Edinburgh, Skotlanti ja Decim Ltd:n osoite oli Mansaari, Eng lanti. Viimeksi mainitun omistajalla oli toimeksiantona etsiä sopivia projekteja Devise AS:lle, tehdä etukäteisanalyysejä näistä ja tiedottaa muille omistajille. Omistajia olivat Alf Magne Nygård, Pål Gunnar Nygård ja Kurt Olsen yhdellä kolmanneksella kukin. Tämä nimenomaan luki yhteistyösopimuksessa. Esitettiin muitakin asiapapereita, jotka osoittivat vilkkaan yhteistyön veljesten välillä.

Korvaus BundeBygg AS:lle

BundeBygg AS oli tietenkin melko tyytymätön kohteluun, jota yritys oli saanut Norjan Punaiselta Ristiltä rakennusvaihe III:n suhteen. Kirjeessä kesäkuun 6. päivänä omistaja, Knut Bunde sanoo, että yritys pitää saamaansa kohtelua epäoikeudenmukaisena ja harkitsee kanteen nostamista Punaista Ristiä vastaan. Hän vaati taloudellista korvausta.

Tämän jälkeen Bunde ja Alf Magne neuvottelivat asiasta puhelimitse. Seuraavassa kirjeessään Knut Bunde esitti korvausvaatimuksenaan 1500000 kruunua. Mutta hän saattoi hyväksyä 200000 kruunua suunnittelutyöstä ja 500000 kruunua peruutusmaksuna. Faksissa heinäkuun 3. päivä 1997 Alf Magne Nygård hyväksyi tämän ja kirjoitti, että Punainen Risti maksaisi 700000 kruunua kertakaikkisena tilityksenä suunnittelutyöstä. Muotoilu ei ollut sattumanvarainen. Se ilmaistaan hänen tuomiolauselmassaan:

– Oikeus panee merkille, että muotoilemalla virkkeen tällä tavalla Alf Magne Nygård salaa sen tosiasian, että Norjan Punainen Risti oli siten suostunut maksamaan 700000 kruunua korvauksena sopimuksen rikkomisesta.

Summan todisti tekninen valvoja Karl Pettersen ja sen määräsi Alf Magne Nygård. Myöhemmin ilmeni, että pääsihteeri oli täysin tietämätön kirjeestä BundeBygg AS:ltä ja maksetusta korvauksesta.

Kunnostaminen

Kuten mainittu Devise AS:Itä puuttui sekä työntekijät että tarvikkeet suorittaa kunnostustyö. Sen vuoksi täytyi hankkia jotain, jotta työ voitaisiin aloittaa. Kurt Olsen tunsi Ole Sandberg –nimisen kirvesmiehen Tønsbergistä. Tämä kirvesmies sai tehtäväkseen purkutyöt Punaisen Ristin tontilla 800000 kruunun korvausta vastaan. Kun Sandberg kyseli sopimuskumppania, hän sai tietää, että tämä oli Østfoldissa toimiva yritys. Tätä firmaa ei kuitenkaan ollut perustettu. Silti Ole Sandberg otti työn vastaan, tilasi siirtolavan ja aloitti työn kesällä 1997. Kirjallista sopimusta purkutyöstä ei laadittu. Mahdollisista menoista kertyvät laskut hänen piti lähettää Sivert Aaslundille, jonka oli kerrottu olevan vastuussa rakennuksen kunnostamisesta. Kurt Olsenin ja Silvert Aaslundin välit kiristyivät, ja mielipide-erot johtivat siihen, että Aaslund vetäytyi koko projektista elokuun lopulla 1997.

Alf Magne Nygård kävi Ole Sandbergin luona rakennuspaikalla ja kysyi, oliko tämä pätevä tekemään myös kunnostustyön. Sen lisäksi että jos hän voisi ottaa työn vastaan, oliko hän sellainen, jonka kaupunki hyväksyy? Ole vastasi, että hän ei tiennyt, oliko hän riittävän pätevä Oslon kaupungin hyväksymäksi. Hän lisäsi, että ottaisi työn suoritettavakseen, jos saisi hyväksynnän. Paljonko työ mahdollisesti kustantaisi, siitä hänellä ei ole laskettuna arviota.

– Se ei ole ongelma, sanoi Alf Magne.

– Toimeksiantaja laskee sen hänelle.

Lisäksi hän saisi työpalkkana miljoona kruunua. Ole haki Oslon kaupungilta oikeuden olla vastuullinen urakoitsija. Hän sai aloitusluvan syyskuun 15. päivä 1997. Ole ei tuntenut oloaan aivan turvalliseksi Kurt Olsenin suhteen. Sen vuoksi hän perusti osakeyhtiön ja luovutti työn sille. Vasta lokakuun 25. päivä 1997 tehtiin kirjallinen sopimus kunnostamisesta. Sen allekirjoittivat Kurt Olsen ja Ole Sandberg. Viime mainittu saa 14460 390 kruunua työstä. Helmikuussa 1998 työ saatiin päätökseen ja Putkimiesten talo oli muuttovalmis.

Maksut

Maksusuunnitelman mukaan Devise AS sai 30. heinäkuuta 1997 ensimmäisenä maksusuorituksena 8550000 kruunua, joka vastasi 45 prosenttia koko sopimussummasta. Jo totuttuun tapaan maksun todisti Karl Pettersen ja määräsi Alf Magne Nygård. Koska työ ei vielä kuitenkaan ollut käynnistynyt, Alf Magne kirjoitti maksusuunnitelmaan:

– Uusi maksusuunnitelma, perustuu rakennusviranomaisten aiheuttamaan viivästymiseen.

Syyskuun 5. päivä 1997 oli työjohdon kokous Norjan Punaisen Ristin keskushallinnossa. Siellä Alf Magne selvitti uuden päärakennuksen, rakennusvaihe III:n tilannetta. Hän kertoi, että työ eteni budjetin puitteissa huolimatta siitä, että kahdeksan ja puolen miljoonaa kruunun osamaksu oli maksettu. Kunnostustyö ei siis ollut alkanut eikä aloituslupaa ollut saatu kaupungilta! Maksusuunnitelma täyttyi pilkulleen. Muut maksut toteutuivat seuraavasti:

– 27. elokuuta 1997,

– 26. syyskuuta 1997,

– 30. lokakuuta 1997,

– 28. marraskuuta 1997,

– 2. huhtikuuta 1998,

– 3. kesäkuuta 1998.

---

Nämä tekivät yhteensä maksetuksi summaksi 19 miljoonaa kruunua. Mutta se ei vielä riittänyt. Devise As laskutti ja sai 16819433 kruunua lisätöistä. Niin käy, kun pannaan pukki kaalimaan vartijaksi.

Kaikki rahat eivät jääneet Norjaan. Elokuun 5. päivä 1997 vietiin 35615 Englannin puntaa Devise AS:n toimistosta Cim-Ex Ltd:n finanssipankin tilille Mansaarelle. Myöhemmin seurasi kaksitoista vientiä samoille tileille, viimeisen kerran 29. kesäkuuta 1998. Kaikkiaan vietiin yhtensä 508565 Englannin puntaa, joka on 642055 nykyeuroa senaikaisen punnan kurssin mukaan laskettuna.

Saastuminen

Kuten aikaisemmin mainittiin, rakennusvaihe I:n ja II:n aikana kuljetettiin pois suuria määriä saastunutta maata. Rakennusvaihe III:n osalta tilanne oli edelleen epäselvä. Karl Pettersen oli taas yhteydessä Norjan Geotekniikan Laitokseen (NGI). Perusteellisen tutkimuksen jälkeen laitos kirjoitti Karlille 12. elokuuta 1997 seuraavasti:

Tilannekatsaus

– Tarkastettaessa työt kellarissa oli käynnistetty ja suunniteltu hissikuilu oli kaivettu. Havaittiin vapaata tervaa sekä maaperässä että putkessa, joka tuli kuilun sivusta ulos. Putki näytti tulevan esiin keskirakennuksen kellarihuoneista. Jäljellä olevassa kellarihuoneistossa on pääasiassa betonilattia, mutta on myös alueita, joissa on maalattia. Muutama allas johtaa alas vanhaan viemäriverkostoon.

Kellarihuoneistoa käytetään Kurt Olsenin mukaan vain varastona ja mahdollisuuksien mukaan olemassa olevaa betonilattiaa ei rikota.

Arviointi ja suositukset

– Saastunut maa-aines, joka on paljastunut hissikuilun kaivosta, voi antaa kaasuja sisäilmaan ja siten saastuttaa sisätilaa maa-aineksen ja hissikuilun välissä. Hissikuilu saattaa toimia kanavana saastuneen ilman leviämiselle ja se vuoksi olisi tärkeää huolehtia seinän hyvästä eristämisestä. Suosittelemme, että hissikuilu ja alueet jossa alun perin oli maalattia, katetaan volclay– ja HDPE-kalvolla sekä viimeistellään seinä eristämällä.

– Vanha viemärisysteemi ja kellarissa olevat altaat voivat myös siten johtaa poistokaasuja tervan saastuttamalta alueelta. Suosittelemme sen vuoksi Platon-ilmastointisysteemin asentamista koko kellarihuoneistoon.

Toisin sanoen NGI ehdotti, että saastuneisuusongelma tuli ratkaistuksi panemalla kalvo maalattian päälle ja asentamalla ilmastointijärjestelmä. Siten ei ollut tarpeen kaivaa ja kuljettaa pois saastunutta maata.

Rakennuskokouksen pöytäkirjasta kävi ilmi, että sekä Alf Magne Nygård että Karl Pettersen tiesivät kirjeestä.

Lisätyö

Kuten mainittu Devise As sai maksuksi 16819433 kruunua lisätyöstä, yhteensä siis maksettiin kaikkiaan 35819433 kruunua. Summassa oli 8 771324 kruunun korvaus työstä, joka liittyi maaperän saastumiseen Putkimiesten talon alla.

Tätä työtä ei lainkaan tehty. Saasteongelma ratkaistiin, kuten NGI ehdotti. Muu tämän osalta tehty työ oli Ole Sandbergin mukaan pientä.

– Muutama kottikärryllinen hissikuilusta kaivettua saastunutta maata kärrättiin pois.

Miten tämä niin sanottu työ naamioitiin Punaisen Ristin tilityksessä? Se kävi seuraavalla luotettavalla tavalla:

Tässä on mielikuvituksella ollut todella vapaa temmellyskenttä.

Sekkien laaja käyttö

Silmiinpistävä piirre oli, että kaikki maksusuoritukset Norjan Punaiselta Ristiltä Devise AS:lle tapahtuivat sekkiä käyttämällä. Tavallisesti tällaiset maksut tietenkin hoidetaan siirtämällä rahat pankkitililtä toiselle, varsinkin kun on kysymys suurista summista.

Punaisen Ristin tilillä nostetut summat oli yleensä todistanut Karl Pettersen ja määrännyt Alf Magne Nygård. Viime mainittu myös allekirjoitti sekit. Sellaiset laskut ja liitteet, joita Karl Petersen ei ollut todistanut, oli todistanut joku sellainen työntekijä, jolla ei ollut mitään todellista mahdollisuutta tarkistaa maksujen asiallisuutta. Tällainen todistaminen tapahtui aina Alf Magne Nygårdin kehotuksesta tai sen jälkeen, kun hän oli hyväksynyt kustannukset. Oikeudessa Alf Magne selitti, että laaja sekkien käyttäminen johtui siitä, että maksamisella oli kiire.

Tähän tuomarit huomauttivat:

– Oikeus ei löytänyt mitään näyttöä vahvistamaan, että maksamisella olisi ollut niin kiire, että sitä ei olisi voitu hoitaa tavanomaiseen tapaan pankkisiirtona. Oslo Telgverkerin ja Punaisen Ristin välisessä sopimuksessa mainittiin pankkitili, jolle laskutettavat summat osoitettaisiin, mutta Devise AS:n tilinumeroa ei mainittu Punaisen Ristin ja Devisen AS:n välisessä sopimuksessa.

Erilaisia kirjanpitoja

Oikeudessa esitettiin vertailu Norjan Punaisen Ristin, Devise AS:n ja Ole Sandbergin kirjanpitojen välillä koskien Rakennusvaihe III:a. Oikeus löysi tilityksistä suuria eroja. Myös selvitykset kunkin kolmen veljeksen tilityksistä verrattuna Sandbergin kirjanpitoon harottivat joka suuntaan.

Ole Sanbergin kirjanpito pohjautui osittain eri luvuille kuin Devise AS:n tileissä. Ole Sandberg selitti tämän seuraavalla tavalla: Punainen Risti maksoi kaikki laskut siten, että Sandberg meni Kurt Olsenin kanssa pankkiin. Siellä hän sai pankkivekselin, joka oli kirjoitettu suuremmalle summalle kuin hänen laskuttamansa. Sitten hän lunasti pankkivekselin ja antoi ylijäävän summan käteisenä Olsenille.

Punaisen Ristin kirjanpidon liitteenä olivat Ole Sandbergin tuntilistat. Niiden mukaan hän oli työskennellyt 12-14 tuntia päivässä. Oikeudessa Ole kiisti kirjoittaneensa näitä tuntilistoja. Käsialanäyte osoitti, että hän puhui totta. Alf Magne Nygårdin tuomiolauselmassa sanottiin:

– Oikeus katsoi tämän vahvistavan, että kirjanpito ei ole totuudenmukainen, vaan laadittu perusteeksi nostaa Punaisen Ristin tililtä summat, jotka on merkitty kirjanpitoon hallintokustannuksia 20%. Sopimustekstiin oli merkitty jälkikäteen Devise AS:n oikeus laskuttaa arvolisäveron kustannus. Molemmissa oikeusjutuissa kävi ilmi, että monta Devise AS:n laskua ja liitettä oli laadittu jälkikäteen.

Tarkastaja

Karl Pettersen oli keskeinen henkilö rakennusprojektissa. Hän oli Punaisen Ristin työntekijä, joka teknisen tarkastajan ominaisuudessa oli rakennuskomitean jäsen Alf Magne Nygårdin ja arkkitehti Olaug Nilsenin lisäksi. Kuten aikaisemmin mainittu, Nilsen jäi pitkälle sairauslomalle eikä enää palannut komiteaan. Hänelle ei nimitetty ketään sijaista. Siten komitean rakennusvaihe III:lle muodostivat kaksi jäljelle jäänyttä.

He jakoivat tehtävät keskenään, kun oli puhe taloudellisesta sopimusneuvottelusta Devise AS:n kanssa. Karl todisti laskut ja Alf Magne määräsi maksuun. Lisäksi Karlin tehtävä oli kirjanpidon ja budjetin seuranta sekä Punaisen Ristin edun valvominen koko rakennusprojektin suhteen. Oliko hän pääsihteerin tavoin tietämätön siitä mitä tapahtui? Vai katsoiko hän tapahtumia läpi sormiensa?

Osoittautui pian, että jälkimmäinen vaihtoehto oli oikea. Karl Pettersen lahjottiin. Veljekset huolehtivat, että hän sai lähes 200000 kruunua. Pål Gunnar Nygård avasi Pettersenille tilin pankkiin Mansaarelle ja siirsi sinne 17000 Englannin puntaa. Siten Karl Pettersen käänsi takkinsa rakennustarkastajasta rikoskumppaniksi. Se teki veljesten puuhaamiset paljon yksinkertaisemmiksi.

Syytepäätös

Tutkinta oli hyvin työläs. Veljeksiä ei voi kiitellä yhteistyöhalusta. Käytiin läpi valtava pino takavarikoituja asiapapereita, joista suurin osa löytyi Kurt Olsenin huoneesta. Syyttäjäviranomaisten täytyi sovitella palapeliinsä monta palaa, ja tämä vaati paljon aikaa.

Vasta maaliskuun 16. päivänä 2004 0kokrimissä työskennellyt valtakunnansyyttäjä sai valmiiksi syytteen Alf Magne Nygårdia, Pål Gunnar Nygårdia, Kurt Olsenia ja Karl Petterseniä vastaan.

Kaikkia neljää syytettiin (Norjan) rikoslain pykälien 275 ja 276 perusteella törkeästä petoksesta. Siinä enimmäisrangaistukseksi määritellään kuusi vuotta vankeutta ja tekijä seuraavasti: se, joka tarkoituksellisesti hankkii itselleen tai toisille ansiotonta hyötyä tai vahingoittaa tai laiminlyö sellaista henkilöä, jota johtaa tai joka on hänen valvonnassaan tai käy kauppaa vastoin toisen etua. Vankeusrangaistukseen voidaan yhdistää sakkorangaistus.

Kuten aikaisemmin mainittiin, Eamon Oliver Grant oli toiminut hallituksen puheenjohtajana Devise AS:ssa. Mutta näin oli vain paperilla. Todellisuudessa hän ei ollut koskaan ollut missään tekemisissä yrityksen kanssa. Kuitenkin hänen allekirjoituksensa oli yhdeksässä yhtiökokouksen pöytäkirjassa ja vuosisuunnitelmassa, jotka oli päivätty välillä 26. lokakuuta 1998 ja 23. marraskuuta 2001. Hän kiisti allekirjoittaneensa mitään asiapapereita. Syyttäjälle oli ilmeistä, että Kurt Olsen oli Devise AS:n toimitusjohtaja ja juuri hän oli rustannut allekirjoitukset. Häntä syytettiin asiakirjaväärennöksestä rikoslain pykälän 182 mukaan, jonka rangaistuksena on sakko tai vankeutta enimmillään kaksi vuotta. Tekijä on se, joka oikeudettomasti käyttää hyväkseen aitoa tai väärentämätöntä ja jälkikäteen muuteltua tai väärennettyä asiakirjaa tai joka myötävaikuttaa sellaisen laatimiseen.

Kurt Olsenia syytettiin myös, että hän