Rikosreportaasi Pohjoismaista 2005

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Pohjoismaista on kokoelma jännittäviä ja autenttisia poliisitarinoita Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Tarinat ovat rikostutkimuksissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Tarinat ovat saaneet päätöksensä ja rikosten tekijät on tuomittu. Rikosreportaasit ovat hengästyttävää luettavaa, sillä totuus on usein tarua ihmeellisempää. Lukija pääsee kurkistamaan Skandinavian poliisihistorian dramaattisimpiin tarinoihin ja tutustumaan siihen palapeliin, joka on koottava syyllisten löytämiseksi. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Oct 22, 2018
• ISBN: 9788711972502

Book preview

www.egmont.com

Rikostapauksia • Norja

Kalliit juomat harhateillä

Jostein Løken, entinen poliisijuristi, Elverum.

---

Kaksi kaveria luuli keksineensä ovelan suunnitelman varastaa rekkalastillinen konjakkia, mutta kaikki ei mennytkään aivan piirustusten mukaan. Molemmat työskentelivät kuljetusliikkeessä, joka tuskin enää saa toimeksiantoja Arcusilta. Heidän haltuunsa oli uskottu kallis juomalasti, joka heidän oli määrä kuljettaa turvallisesti Göteborgista Osloon.

Rikos oli helppo paljastaa. Poliisi oli nokkelampi kuin huijarit.

Miesten jäädessä kiinni vahvistui jälleen kerran vanha totuus: mikään ei ole niin katoavaista kuin rikollisten ystävyys. Kun hyöty jää saamatta, on tärkeintä pelastaa oma nahkansa. Moni päätyy ampumaan kaverinsa. Eikä ole mitään väliä, jos kaveri saa rangaistuksen sellaisesta, mitä hän ei ole tehnyt.

---

Tässä jutussa kuljetusliikkeen osakas, Einar sekä työntekijä lähtivät rikoksen poluille.

Yritys oli saanut hyvin arvostetun tehtävän, joka piti suorittaa viikonlopun aikana 18.-19. maaliskuuta 2000. Kuorma käsitti 19008 pulloa, jotka oli lastattu 33 lavalle. Einar oli antanut Tore-nimiselle kuljettajalle tehtäväksi ajaa kalliit juomat määränpäähän.

Matka eteni ongelmitta valtatie E6:ta pohjoista kohti tuona perjantaina. Kokenut kuljettaja odotti selviytyvänsä ajamisesta niin, että hän saattoi viettää rauhallisen viikonlopun raskaana olevan avovaimonsa kanssa.

Ajaessaan Osloa kohti hän sai kuitenkin matkapuhelimella tiedon, jonka mukaan lastia ei vietäisikään Osloon vaan Trondheimiin. Tämä tuotti Torelle ongelmia. Hän ei mitenkään voinut muuttaa työaikaansa eikä jättää puolisoansa yksin koko viikonlopuksi, sillä niin kauan edestakainen matka Trondheimiin kestäisi.

Uusi kuljettaja

Tore sopi Einarin kanssa, että hän jättäisi rekan Brumunddaliin perjantai-iltana, jotta Einar voisi hankkia uuden kuljettajan jatkamaan ajoa Trondheimiin lauantaina.

Einaria onnisti. Hän sai yhteyden toiseen kuljettajaan, Kjelliin ja kysyi, voisiko tämä ottaa tehtäväkseen Arcusin toimeksiannon. Mutta Kjellillä oli jo ajoa koko viikonlopuksi. Hänen piti viedä hiihtoturisteja tunturiin minibussilla. Se oli lyhyt ajo lähiympäristössä.

Einar osoitti organisointitaitonsa ja yksinkertaisesti vaihtoi nämä kaksi kuljettajaa. Kjell otti hoitaakseen konjakkikuljetuksen ja Tore sai osakseen hiihtoturistit. Nyt lopun piti sujua kuin tanssi, mutta niin ei käynytkään.

Ajoneuvon varkaus

Varhain maanantaiaamuna maaliskuun 20. Kjell ilmestyi Elverumin poliisin luo ilmoittamaan, että rekka kalliine lasteineen oli varastettu. Hän kertoi, että hän oli ajanut yhdistelmän Brumunddalista lauantai-iltapäivänä ja pysäköinyt Elverumiin Svartbekkin kapakan eteen. Kun hänen piti noutaa yhdistelmä maanantaiaamuna, se oli poissa. Auto ja lasti etsintäkuulutettiin oitis.

Poliisi laati tiivistelmän ilmoituksesta, ja kokeneet poliisit olivat sitä mieltä, että juttu oli hiukan outo.

Mutta ensin täytyi löytää varastettu ajoneuvo. Ei pitäisi olla kovin vaikea löytää täysperävaunullinen rekka. Ja jos yleisö saisi vihiä yhdistelmän lastista, avuksi tulisi monta halukasta etsijää.

Metsätie

Etsintäkuulutettu yhdistelmä tavattiin metsätieltä Nord-Odalista keskiviikkona 22. maaliskuuta. Jos poliisi olikin epäillyt jo ilmoitusvaiheessa, että jutussa oli jotakin hämärää, epäilykset eivät ainakaan hälvenneet ajoneuvoa tarkastettaessa. Ilmeni nimittäin, että lasti oli poissa. Kuormatilassa oli vain yksi lava jäljellä, 492 pulloa.

On itsestään selvää, että kukaan satunnainen autovaras ei voi varastaa niin suurta ajoneuvoa viikonlopun aikana ja kuljettaa jonnekin 32 lavaa konjakkia.

Aika pian poliisi alkoi epäillä, että Einar ja Kjell olivat varkauden takana. Edelleen, että nämä kaksi tavalla tai toisella olivat vienet pois etsityn lastin.

Vaikea selvitystyö

Tutkinta suunnattiin näihin kahteen henkilöön, mutta he kielsivät jyrkästi tehneensä mitään laitonta.

Kumpikin antoi yksityiskohtaisen selostuksen tekemisistään viikonlopun ajalta. Heidän selityksiään verrattiin todistajalausuntoihin ja lisäksi heidän matkapuhelinliikenteensä tarkastettiin. Heidän kertomustensa ja poliisin selvittämien seikkojen välillä oli paljon ilmaa. Epäilykset kävivät niin ilmeisiksi, että sekä Einar että Kjell otettiin kiinni ja pidätettiin. Einar oli kolme vuorokautta pidätettynä ja Kjell viisi.

Suunnaton mediakiinnostus

Uutinen 18500 laadukkaan konjakkipullon katoamisesta nostatti suunnattoman mediahälyn.

Onhan kiistatonta, että kaikki alkoholiin liittyvä herättää suurta mielenkiintoa. Kiinnostusta lisää, kun kysymyksessä on niin paljon ja niin hienoa konjakkia, jota nyt varmaankin olisi ostettavissa varsin kohtuulliseen hintaan ympäri valtakuntaa.

Paitsi että suurimmat lehdet julkaisivat laajoja artikkeleita asiasta, kadonneesta konjakista alkoi syntyä vitsejä.

Tämä sopii yhteen sen kanssa, että suurin osa katsoo, että on lähes asiallista huijata valtiota kohtuuttoman korkean alkoholin hinnan takia. Mutta tosiasia tässä tapauksessa oli, että tärkeä asiakas oli jättänyt suuren ja arvokkaan tavaraerän kuljetusliikkeelle. Lisäksi pitäisi olla kestämätön ajatus, jos kuljetusliikkeeseen ei voi luottaa pitkässä maassamme, jossa olemme täysin riippuvaisia kuljetuksista. Muun muassa tämän vuoksi tapaus oli vakava.

Molemmat kieltävät

Sekä Einar että kuljettaja kielsivät tehneensä mitään rikollista, mutta ajan mittaan poliisille oli selvää, mitä viikonloppuna oli tapahtunut. Totta oli se, että toinen kuljettaja oli ajanut yhdistelmän Göteborgista Brumunddaliin. Oli myös totta, että Kjell oli noutanut yhdistelmän Brumunddalista. Mutta sen, mitä tapahtui tämän jälkeen, poliisi sai itse selvittää.

Kjell nimittäin ei ajanut Elverumiin, vaan etelään, Nebbenesiin. Einar ajoi rekan perässä yksityisautollaan. Nebbenesissä Einar siirtyi rekan rattiin.

Ristiin rastiin

Einar ajoi rekan Onsrudin varastolle, missä se seisoi parkissa sunnuntai-iltapäivään. Edelleen Einar ajoi myöhemmin Minnesundiin E6:ta. Siellä he pysähtyivät uudelleen ja todennäköisesti purkivat pullot rekasta. Todistajat kertoivat nähneensä jotakin sellaista tapahtuvan keskiyön aikoihin.

Einarin matkapuhelimen teletunnistetietojen perusteella ilmeni sitä paitsi, että hän oli ollut alueilla Gardermoen, Dal, Nebbenes, Andelva, Hammerstad Minnesundissa, Dal (jälleen kerran) ja Feiring. Tämä koski aikaa sunnuntai-illasta kello 21: stä maanantaiaamuun kello 2.30:een.

Tämän ristiin rastiin suuntautuneen matkan jälkeen ajo oli jatkunut Galterudseteriin Nord-Odaliin. Oli syytä olettaa, että tavarat sijoitettiin useaan mainituista paikoista, joista jotkin eivät olleet lukittavissa.

Kjell oli ottanut ajettavakseen Einarin yksityisauton, ja häneen otettiin yhteyttä matkapuhelimella ja määrättiin saapumaan tiettyyn paikkaan Nord-Odaliin, missä hän tapasi Einarin ja kolmannen, tunnistamattoman miehen. Sen jälkeen Kjell vietiin kotiin.

Kurja rahatilanne

Einar ja hänen yrityksensä taistelivat surkeassa rahatilanteessa. Useat velkojat esittivät suuria vaatimuksia. Ehkä Einar tästä syystä lankesi kiusaukseen ja yritti näin selviytyä edes osasta velkoja.

Einaria ei syytetty varkaudesta vaan kavalluksesta. Kadonneen konjakin arvo oli yhteensä 662881 kruunua, mutta laskettuna Vinmonopoletin ulosmyyntihintana summa on kaksin- tai kolminkertainen.

Mihin konjakki joutui?

On aihetta uskoa, että useampi henkilö otti konjakin vastaan ja että on vaikeata – ehkä suorastaan mahdotonta – yrittää löytää pullot.

Alkoi kiertää enemmän tai vähemmän todenperäisiä huhuja siitä, että ihmiset pelkäsivät ostaa konjakkia pimeiltä markkinoilta kaiken mediahälyn jälkeen. Joidenkin toisten huhujen mukaan ison pullon hienoa konjakkia sai sadalla kruunulla.

Kaikki tiesivät, että poliisi tutki juttua, ja ihmiset pelkäsivät sekaantua siihen.

Tuomio ja valitukset

Kesäkuun 18. päivä 2001 Einar ja Kjell vietiin Etelä-Østerdalin käräjäoikeuden eteen. Einar tuomittiin vuodeksi vankeuteen ja Kjell vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi. Kjellin rikos tuomittiin vakavampana, muun muassa siksi, että hän oli antanut Elverumin poliisille perättömän lausuman autovarkaudesta.

Molemmat valittivat tuomioistaan, ja tammikuussa 2002 juttu oli esillä Eidsivatingin hovioikeudessa. Norjassa hovioikeus koostuu kolmesta tuomarista ja neljästä maallikosta.

Täälläkin Einar kielsi, että hänellä oli mitään tekemistä kadonneen konjakin kanssa. Ainoastaan se, että hänen tehtävänsä oli ollut hankkia uusi kuljettaja, joka oli ottanut hoitaakseen ajamisen Brumunddalista Trondheimiin. Siitä, mitä sen jälkeen tapahtui, hän ei tiennyt ennen kuin hän maanantaiaamuna oli saanut kuulla, että rekka oli varastettu.

Hän tunnusti olleensa Nebbenesin alueella lauantai-iltana, hän oli ollut Dalissa, Nebbenesissä ja Minnesundissa sunnuntai-iltana, mutta yksityisasioissa. Oikeuden mielestä oli kuitenkin kohtuullista epäillä, että Einar oli voittoa tavoitellen kyseisenä viikonloppuna anastanut itselleen tai jollekulle toiselle konjakkierän, joka oli perävaunussa ja jonka omistaja oli tilannut kuljetuksen Trondheimiin.

Tuomio

Huolellisten harkinnan jälkeen oikeus katsoi, että ei ollut riittävää näyttöä sille, että Kjell oli osallinen kavallukseen. Kjell tunnusti aavistaneensa, että jotakin oli meneillään ja että oli paljon asioita, joista hänen olisi pitänyt ymmärtää, mitä.

Oli myös otettava huomioon mahdollisuus, että Kjell oli ollut mukana purkamassa konjakkia yhden tai useamman kerran. Tuomiossa sanottiin muun muassa seuraavaa:

"Vaikka on paljon seikkoja, joiden perusteella Kjellin on täytynyt ymmärtää, missä hän oli mukana, oikeus ei voi kokonaan jättää huomioon ottamatta mahdollisuutta, että hän ei ole ymmärtänyt olleensa osallisena kavalluksessa. Se, että hänen olisi pitänyt ymmärtää, ei ole riittävää.

Hän on itse tunnustanut aavistaneensa sunnuntain vastaisena yönä, kun Einar pyysi häntä pysyttelemään alueella, että oli menossa jotakin laitonta. Mutta se ei myöskään ole riittävä, jotta hänet voidaan tuomita avunannosta tehtyyn kavallukseen.

Kavalluksen tapahduttua Kjell kuljetti Einarin ja tunnistamattoman miehen takaisin Andelvaan. Tämä ei anna aihetta tuomita häntä avunannosta. Ylläolevan perusteella Kjell tulee vapauttaa avunannosta kavalluksesta.

Perättömän lausuman osalta Kjellin väitettä hätävarjelutilanteesta ei voida hyväksyä. Vaikka hän pelkäsi kostotoimia Einarin ’gorilloilta’, hänen ei ollut pakko antaa perätöntä lausumaa.

Täten molemmat tuomitaan syyllisiksi tähän syytekohtaan."

Rangaistuksen määritys

Einarin tapauksessa oikeus katsoi, että kavalletun tavaran arvo ja muun muassa perättömän lausuman antaminen vaativat ehdotonta vankilarangaistusta. Syyttäjän vaatimaa vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta ei katsottu liian ankaraksi. Huolimatta, että oli kulunut suhteellisen pitkä aika rikoksen tapahtumisesta, hovioikeus vahvisti käräjäoikeuden julistaman rangaistuksen.

Kjellin osalta oikeus esitti:

"Perätön lausuma on itsessään vakava rikollinen teko, joka yksin antaa aiheen ehdottomaan lyhyeen vankeusrangaistukseen. Sen lisäksi Kjellin katsotaan syyllistyneen kahteen muuhun rikokseen. Lieventävinä seikkoina kuitenkin esitetään, että Kjell tunnusti yhden petoksen, vaikka poliisilla ei ollut syytä epäillä häntä. Kjellin voidaan myös katsoa tietyssä määrin myötävaikuttaneen siihen, että muut rikokset selvitettiin.

Tällä perusteella oikeus katsoo, että Kjellin rangaistus voidaan määrätä kuudeksi kuukaudeksi ehdollista vankeutta."

Einar velvoitettiin maksamaan oikeudenkäyntikulut, harkinnanvaraisesti 5000 kruunua.

Kjell vapautettiin maksamasta oikeudenkäyntikuluja.

Mustasukkaisuusmurha

Stig Gaustad, spesialmedarbeider, Oslo.

---

Maanantai-iltapäivänä 10. toukokuuta 1999 kolme henkilöä ilmestyi Oslon poliisitalolle ilmoittamaan, että Karin al-Amin oli kadonnut. Nämä kolme olivat kadonneen puoliso, Agib al-Amin, sisar, Eli Knudsen ja hänen äitinsä, Anne Knudsen.

Tästä alkoi raa’ an rikoksen tutkinta, jonka vaiheet hallitsivat Norjan tiedotusvälineitä seuraavien viikkojen ajan.

Karin oli mennyt naimisiin Agibin kanssa vuonna 1992. Silloin, kun hänet ilmoitettiin kadonneeksi, pariskunta asui kolmiossa Oslon Etterstadissa. Agib al-Amin oli syntynyt Tunisiassa vuonna 1968 ja tullut Norjaan vuonna 1979. Hän oli Norjan kansalainen ja ammatiltaan siivooja.

---

Pian häiden jälkeen poliisi pidätti Agibin ja häntä epäiltiin huumausainerikoksesta. Syytettä ei kuitenkaan nostettu, vaan hänet vapautettiin 1993.

Sillä aikaa kun mies istui vangittuna, Karin matkusti Lontooseen, missä opiskeli tanssia. Karinin palattua Lontoosta Agib sai tietää, että Karin oli ollut uskoton ulkomailla ollessaan. Agib kuitenkin antoi anteeksi, koska se oli tapahtunut vain kerran.

Vuonna 1994 Agib pidätettiin uudelleen huumejutun yhteydessä ja hän istui vankilassa yhdeksän kuukautta. Hänet vapautettiin pääkäsittelyssä, ja avioliitto jatkui vapauttamisen jälkeen. Suurimman osan heidän avioliittoajastaan Agib oli käyttänyt hasista ja heroiinia, minkä Karin hyvin tiesi.

Maaliskuussa 1999 Agibin veli, Kasib, tuli vierailulle perheen luo Norjaan kolmen kuukauden turistiviisumilla. Hän asui pariskunta al-Aminin vierashuoneessa. Siihen aikaan Karin oli vakaasti päättänyt erota miehestään ja pitää yhteisen asunnon. Karin oli etsinyt lakimiehen apua saadakseen asiat hoidetuiksi haluamallaan tavalla. Hän päätti kuitenkin lykätä eron toteuttamista – ja miehen muuttamista pois asunnosta – kunnes Kasib olisi palannut Tunisiaan.

Tanssijatar

Avioliittonsa aikana pariskunta oli käynyt monta kertaa Agibin perheen luona Tunisiassa. Karinin ja appivanhempien välille oli syntynyt hyvä suhde. Juuri Tunisiassa Karin kiinnostui itämaisesta tanssista, hän oli ottanut tunteja ja kehittyi ajan mittaan hyvin taitavaksi. Hän esiintyi klubeilla ja muissa anniskelupaikoissa ja piti myös kursseja muille.

Illalla toukokuun 7. vuonna 1999 Karin esitti itämaista tanssia Mossissa. Esityksen jälkeen hän sai kyydin kotiin Etterstadiin kahdelta ulkomaiselta muusikolta, jotka olivat säestäneet hänen tanssiaan. Kun he tulivat perille, Agib seisoi odottamassa talon ulko-oven edessä. Nämä kaksi muusikkoa olivat viimeiset ulkopuoliset, jotka näkivät Karinin elossa.

Koska Karin ei ilmestynyt työpaikalleen toukokuun 10. päivänä, hänen kollegansa soitti Eli-sisarelle. Hän puolestaan otti yhteyttä Agibiin, joka kertoi, että Karin oli ollut poissa koko viikonlopun. Mies ei kuitenkaan ollut tehnyt mitään selvittääkseen, minne Karin oli mennyt.

Seuraavien päivien aikana Eli ja äiti kävivät pari kertaa Etterstadin asunnossa, missä rouva Knudsen laittoi ruokaa kaikille kolmelle. Agib kuljetti heitä silloin ympäri asuntoa ja osoitteli Karinin tavaroita, vaatekomeron lattialla lojuvaa peruukkia ja hiustupsuja, joita oli eri puolilla.

Naisen ruumis vedessä

Karinin katoamisilmoitus rekisteröitiin ja jätettiin Oslon poliisin henkilöosastolle, joka suoritti etsinnät ja tiedustelut selvittääkseen, missä kadonnut voisi olla. Lopputulos oli, että Karinilla ei ollut mitään syytä pysytellä piilossa, ja sen vuoksi oletettiin, että hän oli joutunut rikoksen uhriksi.

Toukokuun 17. vuonna 1999 eräs kalastamassa ollut mies huomasi makuupussin, joka ajelehti vedenrajassa Gjensjøenissä Oppegårdin kunnassa. Vaikutti, että pussin sisällä oli ihminen.

Poliisi kiirehti paikalle ja saattoi todeta, että vedessä todellakin oli naisen ruumis. Heti oletettiin, että vainaja voisi olla Karin al-Amin, ja tämän oikeuslääketieteellinen tutkimus vahvisti kaksi päivää myöhemmin. Ruumiinavaus vahvisti, että vainaja oli surmattu tukehduttamalla.

Ruumis löydettiin Gjersjøenin itäpuolelta, noin 150 metriä kaakkoon Gjersjøenin sillasta. Siinä paikassa järvi laskee jokeen ja on sen vuoksi kapea. Kolbotnveienin ja Trollåsveienin risteyksestä lähtee kapea mutta ajettava soratie järven rantaan. Tie kaartaa pohjoiseen ja päättyy umpikujaan. Tästä mutkasta johtaa polku rantaan löytöpaikan luo.

Poliisi löysi seuraavana päivänä laukun järven pohjasta kymmenen metrin päästä ruumiin löytöpaikasta. Rannalta, tämän paikan kohdalta maasta löytyi haava, missä ilmeisesti – aivan äskettäin – oli ollut kivi.

Karin al-Aminin ruumis oli ruskeanvihreässä makuupussissa, joka oli suljettu vetoketjulla. Vainaja oli kääritty froteepyyhkeeseen ja ulkopuolelle oli vedetty musta muovisäkki ruumiin pään yli. Muovisäkki oli teipattu kymmenen kertaa suuaukon kohdalta vainajan vartalon ympäri. Karin oli alasti ja hänen molemmat käsivartensa oli leikattu irti olkapäästä. Naisen hiukset oli leikattu ja makuupussista löytyi paljon irrallisia hiuksia.

Seuraavana päivänä löydetyssä laukussa oli kivi ja kaksi mustaa muovisäkkiä, jotka molemmat oli taas sidottu ruskealla teipillä. Toisessa säkissä oli kaksi ihmisen kättä ja toisessa erilaista talousjätettä ja vaatteita.

Kuristusote vaimosta

Kun kadonneen ruumis oli löytynyt Gjersjøenistä, alkoi murhatutkinta. Poliisi kuulusteli Karinin lähipiiriä. Eräs todistaja kertoi, että Karinilla ja hänen miehellään oli ollut väkivaltainen riita tammikuussa 1999 ja että Agib oli tuolloin ottanut kuristusotteen vaimostaan. Myös muulla tavoin tuli tietoa siitä, että puolisoiden välit eivät olleet erityisen hyvät.

Poliisi oli kuulustellut Agibia pian sen jälkeen, kun Karin oli ilmoitettu kadonneeksi ja hän oli vakuuttanut, että heidän avioliitossaan ei ollut mitään epätavallista ja että mistään avioerosta ei ollut puhuttu. Tämä eroavuus Karinin ystävien ja Agibin antamissa tiedoissa johti siihen, että poliisi päätti kutsua miehen uuteen kuulusteluun saadakseen perusteellisemman selonteon, mitä hänen vaimolleen on voinut tapahtua.

Murhaepäily

Agib al-Amin oli tutkijoiden luona toukokuun 18. päivänä. Kuulustelussa tuli esiin monta eroavuutta hänen ja hänen veljensä kertoman välillä. Veljesten lausumat sopivat kaiken kaikkiaan varsin huonosti yhteen niiden tietojen kanssa, joita oli tullut esiin todistajakuulusteluissa muiden henkilöiden kanssa. Niinpä Agib pidätettiin epäiltynä murhasta ja Kasib avunannosta murhaan.

Torstaina toukokuun 20. päivä molemmat pidätetyt vietiin Oslon esitutkintaoikeuden eteen, missä esitettiin vangitsemista ja kirje- ja vierailukieltoa. Kasib vapautettiin marraskuun 22. päivä, mutta veli sai jäädä vankeuteen.

Perusteellinen tutkinta

Poliisi suoritti kotietsinnän puolisoiden asunnossa ja silloin löydettiin muun muassa Oslon Jernbanetorgetilla sijaitsevan Nille-butikenin kassi. Kuitti osoitti, että Agib al-Amin oli ostanut sieltä ruskeata teippiä 5. toukokuuta 1999. Teippi oli samanväristä ja – tyyppistä kuin se, jota oli kääritty Gjersjøenistä löydettyjen muovisäkkien ympärille. Teippirullaa ei ollut asunnossa.

Poliisi totesi myös, että Agib oli perjantaina 7. toukokuuta käynyt Oslon panttilainaamossa panttaamassa kultakoruja. Selvitystyö osoitti, että korut kuuluivat hänen vaimolleen. Niiden joukossa oli ranneketju, josta todistajat saattoivat kertoa, että Karin käytti sitä joka päivä.

Aluksi Agib ei mitenkään muistanut käyneensä panttilainaamossa, mutta kertoi myöhemmin niiden olevan koruja, joita Karin ei käyttänyt tai joista hän ei piitannut.

Murtuneet kynnet

Kävi ilmi, että Karinin tanssiesitys maaliskuun 7. päivänä Mossessa oli kuvattu videolle. Videofilmi takavarikoitiin, koska poliisin teknikot olivat löytäneet kaksi irronnutta sormenkynttä, toisen asunnon makuuhuoneen sängyn alta. Tämä kynsi täsmäsi täysin murtuneeseen kynteen uhrin oikeassa kädessä. Oletettiin, että Karin oli joutunut taistelemaan ja tässä yhteydessä kynnet olivat murtuneen. Tosin takavarikoidusta videofilmistä ei käynyt ilmi, olivatko Karinin kynnet ehjät tanssiesityksen aikana.

Viimeinen puhelinkeskustelu

Tutkinta selvitti, että viimeinen puhelu Karinin matkapuhelimesta oli rekisteröity lauantaina toukokuun 8. päivä kello 05.33. Tämä puhelu meni Langhusissa sijaitsevaan kampaamoon, jonka omisti Marit Gran. Hänen puhelimensa oli tuolloin kytkettynä automaattivastaajalle, mutta tähän nauhaan oli äänitetty päälle ennen kuin poliisi sai mahdollisuuden tutustua sen sisältöön. Marit Gran oletti, että Karin oli soittanut vahingossa hänen työpaikalleen hänen kotinumeronsa sijaan. Sinä päivänä Karin oli tilannut manikyyrin Ella Holmilta kello 11. Karin oli tunnettu siitä, että oli täsmällinen ja ilmoitti pienestäkin myöhästymisestä. Holm jäi ihmettelemään, että Karin ei tällä kerralla ilmestynyt sovittuna aikana ja soitti hänelle kello 11.10. Kun Karin ei vastannut matkapuhelimeensa, Holm soitti heti perään al-Aminien lankapuhelimeen. Agib vastasi, että Karin ei ollut kotona eikä hän ei tiennyt, missä vaimo oli.

Tällä hetkellä Karin al-Aminin oli todennäköisesti jo mahdoton ottaa yhteyttä manikyristi Ella Holmiin.

Aviomies ei ollut tehnyt minkäänlaista aloitetta ilmoittaakseen Karinin katoamisesta. Tämä tapahtui vasta, kun sisarelle ja äidille soitettiin Karinin työpaikasta toukokuun 10. päivä, koska Karin ei ollut tullut työhön. Silloin äiti ja sisar ryhtyivät toimeen ja vaativat Agibin mukaansa Oslon poliisitalolle jättämään katoamisilmoituksen. Agib onnistui kuitenkin myöhästymään tästä tapaamisesta.

Agib kertoi poliisille, että Karin oli lähtenyt jollekin tapaamiselle aikaisin aamulla 8. toukokuuta. Mies ei tiennyt, kenet Karinin piti tavata. Hän väitti, että ei ollut lainkaan huolissaan, koska vaimo oli usein matkoilla tanssitehtävien vuoksi.

Myöhemmin osoittautui, että Agib oli soittanut naispuoliselle ystävälleen Karinin katoamispäivänä kahdentoista aikaan. Ristikuulustelussa Agib kertoi, että ystävätär oli ollut hänen luonaan puolitoista tuntia ja että heillä oli tapana istua yhdessä hänen kodissaan pakkaamassa huumeita.

Tärkeä autovihje

Toukokuun 24. päivä poliisiin otti yhteyttä eräs mies, joka halusi esiintyä nimettömänä. Mies sanoi, että tunsi Karinin ja Agibin. Hän kertoi, että eräs ystävä oli kertonut, että kolmas tuttava oli lainannut autoaan veljeksille Agib ja Kasib. Lainaamisen syy oli, että heidän piti siirtää televisio. Vihjeen antajan mukaan veljekset olivat lainanneet autoa toukokuun 8. päivän iltana kello 21.

Nimetön mies identifioitiin ja tuotiin kuulusteluun. Hän toisti sen, mitä oli kertonut puhelimessa. Poliisin onnistui myös jäljittää auton lainannut henkilö, joka vahvisti näin tapahtuneen.

Auto otettiin oitis takavarikkoon ja rikosteknikot tutkivat sen. Sieltä ei kuitenkaan löydetty mitään merkittävää. Mutta auton ulkonäkö oli kuitenkin oleellinen tutkinnan kannalta.

Moni todistaja oli nähnyt autoja Gjersjøenin ympäristössä. Erityisen kiinnostava oli havainto, jonka eräs nainen oli tehnyt illalla 8. toukokuuta tai 9:ttä vasten yöllä. Hän oli pannut merkille auton, joka ajoi kävelytietä alas kohti ruumiin löytöpaikkaa. Nainen teki piirustuksen autosta ja hänen kuvansa muistutti autoa, jota veljekset tiedon mukaan olivat käyttänet kyseisenä iltana.

Samanaikaisesti tämän kanssa tutkijat saattoivat sitoa veljesten matkapuhelimet alueelle Kolbotn-Gjersjøen toukokuun 8. iltapäivällä ja myöhään illalla. Tämä paljastui kahdesta perusrekisteristä.

Maalihileitten analysointi

Vainajan ympärillä olleesta pyyheliinasta tavattiin maalihiutaleita. Stereomikroskooppiset tutkimukset osoittivat, että ruskea väri saattoi olla peräisin al-Aminin makuuhuoneen oven sisäpinnasta.

Talousjätteitten joukossa pussissa oli hammastikku. Puolisoiden asunnosta teknikot olivat varmistaneet rasian samantyyppisiä hammastikkuja. Nämä hammastikut olivat hiukan pitempiä ja paksumpia kuin tavalliset Nittedal-tuotteet. Löytynyt kynttilä ja pesuaine saattoivat myös johtaa pariskunnan asuntoon Etterstadiin. Muovikassissa oli myös lattiariepu, jossa oli hius. DNA-analyysi siitä osoitti, että hius oli yhteneväinen Agib al-Aminin hiusten kanssa.

Oli myös selvää, että laukku, jossa oli vainajan kädet, kuului Karinille. Se oli vanha ja kulunut ja lahja hänen siskoltaan.

Käsittely käräjäoikeudessa

Pääkäsittely jutussa Agib al-Aminia vastaan pidettiin Oslon käräjäoikeudessa 17.-25. helmikuuta 2000. Syytetty kielsi syyllistyneensä murhaan. Koska murhalle ei ollut todistajaa, oikeuden täytyi ratkaista juttu teknisten näyttöjen ja muiden todisteiden avulla. Hänen erilaisten selitystensä uskottavuus asetettiin vastatusten niiden tietojen kanssa, joita oli hänen liikkeistään jonkin aikaa sen jälkeen, kun hänen vaimonsa oli havaittu viimeksi.

al-Aminin ristiriitaisten selitysten johdosta oikeus katsoi syytetyn uskottavuuden vähäiseksi ja täsmäävän huonosti todistajien kertomuksiin. Syytetty epäröi heti selityksissään, kun hän joutui silmätysten saatujen tietojen kanssa. Oikeus katsoi sen vuoksi, että hänen lausunnolleen ei voitu panna erityistä painoa.

Tapettu kuristamalla

Ruumiinavauksen suorittaneen lääkärin mielestä kuoleman aiheutti kuristaminen käsin. Hän sanoi, että otetta on täytynyt pitää vähintään kaksi minuuttia ennen kuin uhri kuolee. Hän perusteli kantaansa sillä, että vainajan ihon alla ei ollut jälkiä verenvuodosta.

Lääkäri oletti edelleen, että uhrin hiukset oli leikattu heti kuoleman jälkeen. Hän perusteli tämä siten, että hiuspohjasta ei löytynyt haavoja. Hän ei voinut varmuudella sanoa, milloin murha oli tapahtunut, mutta biologisten löytöjen perusteella oli todennäköistä olettaa kuolinpäiväksi 8. toukokuuta.

Missä murha tapahtui?

Oikeus mainitsi, että tutkinnassa ei ollut todettu sellaista, joka antaisi syytä olettaa, että Karin oli murhattu pariskunnan asunnossa. Ei myöskään ollut näyttöä, että hänet olisi kuljetettu paikalle murhan tapahduttua. Oikeus oli kuitenkin sitä mieltä, että murha oli tapahtunut samalla paikalla, missä ruumis oli pakattu ja uhrin hiukset leikattu – siis asunnossa.

Oikeus painotti, että henkilöllä, joka oli pakannut ruumiin ja laukun, on täytynyt olla mahdollisuus ottaa Karinin ruskea laukku.

Jos pakkaaminen ei olisi tapahtunut asunnossa, joko Karinilla oli ollut laukku mukanaan, kun hän puolison puheiden mukaan lähti kotoa aamulla 8. toukokuuta tai laukku oli noudettu asunnosta aikaisemmin. Syytetyn mukaan Karinilla ei ollut syytä ottaa laukkua mukaansa lähtiessään asunnosta tuona päivänä. Sekä aviomies että todistaja olivat kertoneet, että esiintymään lähtiessään Karin käytti mustaa pyörillä