Rikosreportaasi Pohjoismaista 2012

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Pohjoismaista on kokoelma jännittäviä ja autenttisia poliisitarinoita Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Tarinat ovat rikostutkimuksissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Tarinat ovat saaneet päätöksensä ja rikosten tekijät on tuomittu. Rikosreportaasit ovat hengästyttävää luettavaa, sillä totuus on usein tarua ihmeellisempää. Lukija pääsee kurkistamaan Skandinavian poliisihistorian dramaattisimpiin tarinoihin ja tutustumaan siihen palapeliin, joka on koottava syyllisten löytämiseksi. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 2, 2018
• ISBN: 9788711972571

Book preview

www.egmont.com

Rikostapauksia · Norja

Epäonnistunut mies

Torgeir P. Krokfjord, nyhetsreporter i Dagbladet, Oslo.

---

Sairas mieli, hullun ajatukset ja pitkään jatkunut erakon elämä tekivät oslolaisesta Andersista historian pahimman yhden miehen terroristiryhmän.

Kukaan ei tiedä, mitä oli tapahtunut – tai jäänyt tapahtumatta – aikana, jolloin Anders Behring Breivikillä (32) oli tyttöystävä, työpaikka ja oma asunto.

Kun hän surmasi 77 ihmistä, asialla oli epäsosiaalinen erakko, mieleltään järkkynyt yksinäinen susi, joka kätkeytyi sen nimen taakse, jota monikaan ei sittemmin halua ääneen lausua. Verkossa ja arkipuheessa häntä ei useinkaan kutsuta nimeltä, monet tyytyivät lyhenteeseen ABB, idiootti, ilkimys, hän jonka nimeä en lausu tai vastaaviin. Mikäli Breivik oli yksin teon takana, oli hän sen jälkeen entistäkin yksinäisempi, vaikka oli odottanut aloittavansa vallankumouksen.

Häntä oli vastassa kyynelten meri, yhdistynyt rintama ja punaisten ruusujen matto, joka peitti pääkaupunkia, maata, Eurooppaa ja maapalloa.

Puolitoistatuhatta sivua pitkässä manifestissaan, jota hän levitti verkon välityksellä, Anders Behring Breivik kehui olevansa vallankumouksen sankari, poliittinen ideologi ja sotaherra, mikä oli kaukana totuudesta. Tämä on tarina miehestä, joka epäonnistui kaikessa.

Ennen kaikkea Norjan muuttamisessa haluamaansa suuntaan.

Kylmän rauhallisesti

Kello 22.18 keskiviikkona 20. heinäkuuta, Anders Behring Breivik ajoi Ulvenin tietullista. Hän oli matkalla äitinsä luo Skøyeniin, Osloon, jossa hän oli aikuisiällä joitakin kuukausia aikaisemmin istunut lapsuuden huoneessaan, kirjoittanut manifestiaan ja pelannut tietokoneella World Of Warkraft -peliä surfaten samalla islam-vastaisilla sivuilla. Hän ajoi vuokraamaansa Volkswagen Crafteria, jota sittemmin kutsuttiin vain pommiautoksi. Mukanaan hänellä oli yli tonnin vahvuinen lannoitteesta tekemänsä pommi. Hän pysäköi autonsa äidin asunnon lähettyville.

Seuraavana päivän hän palasi Renaan, josta hän oli vuokrannut Vålstuan tilan, maatilan Åsta Østin alueelta. Hän otti taksin juna-asemalta kello 13:n aikoihin ja ajoi pari tuntia myöhemmin Fiat Dublo -autolla takaisin pääkaupunkiin. Hopeinen Fiat oli sekin vuokra-auto, vuokrattu Avisilta 1. syyskuuta 2010. Tällä kerralla hän ajoi tietullista 23:n aikoihin.

Kutakuinkin 12 tuntia myöhemmin hän ohitti keskustan poliisilaitoksen ja nousi Storgatanilta mäkeä ylös Hammersborgin torin luo, jonne pysäköi auton. Hän käveli siviilivaatteissa hallituskorttelin läpi (Regjeringskvartalet) äidin asunnolle, pommiautoa hakemaan. Kello 14.09 hän lähetti manifestinsa postituslistallaan oleville yli tuhannelle henkilölle, jotka olivat huolella valittuja.

Samana iltapäivänä eräs televisioita kuljettaneen auton kuljettaja menetti ajokkinsa hallinnan E18:lla lähellä Frognerkileniä. Onnettomuus aiheutti jonoja ja ruuhkia. Sittemmin selvisi, että nämä ruuhkat pelastivat Gro Harlem Brundtlandin elämän.

Kello 15.13.23 Breivik ajoi hallituskorttelin luo. Hän seisahtui Kalatalousministeriön ulkopuolella minuutin ja 54 sekuntia, minkä jälkeen ajoi loput 200 metriä Høyblokka-rakennuksen (pilvenpiirtäjä hallitusrakennusten rykelmässä) luo. Hän sivuutti Hblokkan ja peruutti Volkswagen Crafter -pakettiauton päärakennuksen alle, jonne pysäköi kello 15.16.30.

Hän avasi auton oven 16 sekuntia myöhemmin, puuhasi jotain etuistuimella, ehkäpä sytytti polttopullon. Hän lähti autosta poliisiksi pukeutuneena. Kului runsaat seitsemän minuuttia.

Kello 15.26 autopommi räjähti.

Frognerin liikenneonnettomuuden takia Breivik ei pystynyt ajamaan Utøyaan pääteitä. Hän pelkäsi paikalla olevan poliiseja ja tiesulkuja. Hän oli myöhässä. Breivik oli hermostunut, jännittynyt ja sisäisen vihan sokaisema. Hän kuunteli radiota kuullakseen viimeisimmät uutiset Oslon keskustan pommista.

Kello 18.27 Delta-valmiusjoukot ottivat Anders Behring Breivikin kiinni miehen heitettyä käsistään konekiväärin, jolla hän oli surmannut 69 ihmistä, rauhallisesti ja hillitysti ympäriinsä kävellen. Hän oli toteuttanut surmaiskun, jollaista lähihistoriamme ei tunne, hän oli ampunut syyttömiä nuoria, jotka hänen mukaansa olivat työväenpuolueen aivopesemiä. Ensimmäiset uhrit olivat olleet Monica Bøsei Utøyan äiti ja Trond Berntsen, poliisi ja kruununprinsessa Mette-Maritin veli, joka oli ollut vahtina saarella. Miehen poika näki isänsä ampumisen.

Breivik oli jättänyt pojan eloon, tämä oli liian nuori ollakseen aivopesty, Breivik selitti myöhemmin kuulustelussa. Verilöylyn aikana hän oli soittanut poliisille kahdesti, oman väittämänsä mukaan hän koetti antautua.

Mikäli Andres Behring Breivik olisi halunnut lopettaa tappamisen, se olisi ollut helppoa. Utøya oli täynnä pelkoa eikä kukaan olisi koettanut pysäyttää miestä. Hän valitsi kuitenkin tappamisen jatkamisen.

Hyvästä perheestä

Aikansa väkivaltaisin, yksin toiminut terroristi syntyi 13. helmikuuta 1979 Oslon parempiosaisten kaupunginosassa asuvaan kohtalaisen hyvätuloiseen perheeseen. Äiti, Wenche Behring, oli sairaanhoitaja ja isä, Jens David Breivik, oli diplomatiaan erikoistunut ekonomi. Hän oli työskennellyt Norjan suurlähetystössä Lontoossa, sittemmin vastaavassa tehtävässä Pariisissa. Ensimmäiset vuotensa Breivik vietti Lontoossa. Tämän jälkeen vanhemmat erosivat ja äiti palasi Andersin ja tämän sisarpuolen kanssa kotiin Osloon. Avioeron sanottiin olleen riitaisa, Jens Breivik taisteli oikeudestaan lapsiinsa mutta hävisi. Pariisissa Andersin isä avioitui uudestaan, samoin teki äiti tahollaan. Jens Breivik erosi toistamiseen yksitoista vuotta myöhemmin, Anders oli tuolloin 12-vuotias. Tämän jälkeen isä eli yksin. Manifestissaan Breivik arvostelee tapaa, jolla hänen kasvatettiin.

Otan etäisyyttä siihen super-liberaaliin, matriarkaaliseen kurittomaan karvatukseen, joka vahvisti feminiinisiä puoliani hän kirjoittaa. Poliisille hän kertoo päinvastaista. Kuulusteluissa Breivik kerskui perheellään. Hän kertoi tulevansa hyvästä kodista ja perheestä. Häneltä ei ollut puuttunut mitään, hän oli saanut kaiken toivomansa.

Nuorukainen kävi pääkaupungin parhaita kouluja aivan pienestä pojasta lukiolaiseksi. Koulujen vaatimukset olivat kovia ja luokkatoverit kuvailivat nuorta Andersia määrätietoiseksi oppilaaksi. 15-vuotiaana hän kävi rippikoulun.

Jo varhaisessa vaiheessa hän ymmärsi rahan arvon. Hän oli siinä uskossa, että raha tuo onnea. Valmistajan suureksi harmistukseksi hän oli antanut valokuvata itsensä Lacoste-paidassa, senkin jälkeen, kun oli tullut tunnetuksi terroristina. Ystävien mukaan hänen vaatemakunsa oli peruja varhaisilta nuoruusvuosilta.

Hänen urasuunnitelmansa tekivät täyskäännöksen, kun murrosikä alkoi toden teolla vaikuttaa Breivikiin. Manifestissaan hän kertoo olleensa teini-iässä aktiivisesti mukana graffiti-porukoissa ja hän väittää olleensa niiden piirien johtaja. Kirjoituksessaan hän kerskuu 15–16-vuotiaana aiheuttaneensa Oslon kaupungille melkein kuuden miljoonan kruunun (775000 euroa) kustannukset töherryksillään. Tätä väitettä on monen muun manifestissa olevan väitteiden ohella kyseenalaistettu jälkikäteen.

Rahahuijaus

Breivik aloitti työuransa Aftenpostenin lehdenjakajana 1992. Hän työskenteli paikassa 13-vuotiaasta 17-vuotiaaksi asti. Työsuhde oli yhtä katkosta lukuun ottamatta yhtäjaksoinen. Vuonna 1996 hän lopetti. Kesällä 1996 hän oli töissä Oslon ulkopuolella Vinterbrossa sijaitsevassa Tusenfryd-huvipuistossa toukokuun alusta elokuun loppuun. Niin kutsutussa manifestissaan Anders Behring Breivik kuvaili itseään menestyneeksi yrittäjäksi. Tosiasiassa hän myi puhelimitse muun muassa miehille suunnattuja aikakauslehtiä ja työskenteli lasten kanssa huvipuistossa.

Dagbladetin kaivamien verotietojen mukaan Breivik ansaitsi vuonna 2000 runsaat 273000 kruunua (35260 euroa), vuotta myöhemmin satatuhatta vähemmän, 171000 kruunua (22085 euroa). Dagens Nærinslivin (elinkeinoelämän lehti) mukaan miehen tulot eivät ole tämän jälkeen olleet vuoden 2000 tasolla ja hänellä on elämänsä aikana myös lukuisia vuosia, joiden tulot ovat olleet olemattomat.

Manifestissaan Breivik kertoo yksityiskohtaisesti, mitä hän on tehnyt vuosien 1997 ja 2003 välillä, kun hän itse asiassa on työskennellyt puhelinmyyjänä. Hänen pisin yhtäjaksoinen työsuhteensa oli juuri tuohon oslolaiseen puhelinmyyntityritykseen, jossa hän työskenteli vuosina 1997–2003.

– Myimme metsästyslehteä Jakt & Fiske, Mr. Music-lehteä, Viiniopasta ja Riverton-sarjaa, kertoi eräs Breivikin entinen työtoveri Dagbladetille kommentoidessaan Breivikin manifestin väitteitä henkilökohtaisesta urasta ja taloudellisesta menestyksestä.

Työkaveri kertoo hätkähtäneensä nähdessään tiedotusvälineissä illalla 22. heinäkuuta kuvan joukkomurhaan syyllistyneestä miehestä. Samoin taisi käydä monelle muulle entiselle työkaverille. Breivik kerskuu varallisuudellaan ja lahjakkuudellaan yritysmaailmassa, todellisuudessa hänellä oli varsin tavanomainen työhistoria.

Vuodesta 1997 vuoteen 1998 hän väittää olleensa Corporate customer care rep Telia Norwayssa. Vuodesta 1998 vuoteen 1999 hän kertoo olleensa Behring & Kemer Marketin DA:n toimitusjohtaja. Vuoteen 2000 hän kertoo olleensa Enitelillä asiakaspalvelussa ryhmänjohtajana, vuodesta 2000 vuoteen 2001 hän väittää olleensa Media Group AS:llä johtajana. Vuoteen 2003 hän on kertomansa mukaan ollut supervisor/internal advisor Bankia Bank ASAlla – sittemmin Santander – sekä asiakaspalveluedustajana saman yrityksen leivissä. Tämä on pötypuhetta.

Breivik sivuaa totuutta kertoessaan olleensa itse perustamansa yrityksen E-Commerce Group AS:ssa johtajana vuosina 2005–2007. Manifestiinsa sisällyttämässään CV:ssä hän kertoo, että hänellä on ollut seitsemän alaista, kolme Norjassa, yksi Venäjällä, yksi Indonesiassa, yksi Romaniassa ja yksi Yhdysvalloissa. Yritysrekisterissä on päinvastainen tieto: siellä alaisten lukumääräksi on ilmoitettu nolla (0).

Möhläysten mestari

Poliisi oletti, että Breivikin yrityksen oletettavasti tekaistut alaiset ovat samoja henkilöitä, kuin ne tekaistut henkilöit, jotka kuuluvat siihen temppeliritarikuntaan, johon Breivik toistuvasti väittää kuuluvansa.

Hän loi mielikuvituksessaan itselleen oman pienen maailmankaikkeuden, universumin, jossa kaikki hänen päähänpinttymänsä liittyivät toisiin ja niistä rakentui valheiden verkko – kokonaan luotu selittämään ja oikeuttamaan hänen Norjaa vastaan tekemäänsä väkivaltaista hyökkäystä.

E-Commerce Group haettiin konkurssiin 2008. Selonteon mukaan yritys Breivik oli rikkonut muun muassa kirjanpito-, verotus- ja osakelakeja, minkä vuoksi siitä tehtiin rikosilmoitus. Juttu raukesi, koska Oslon poliisilla ei yksinkertaisesti ollut voimavaroja tuollaisten juttujen tutkimiseksi.

Jos juttua ei olisi jätetty tutkimatta ja Breivik olisi saanut langettavan tuomion, olisi tämä vaikuttanut oleellisesti myös terroriteon suunnitelmiin. Breivik oli ostanut aseita luvallisesti ja saanut ampumaopastusta ampumakerholla Oslossa. Tätä hän ei olisi voinut tehdä, jos hänellä olisi ollut rikosrekisterissään tuomio.

Hänestä ei koskaan tullut miljonääriä eikä sitä menestynyttä liikemiestä, joka hän väitti olevansa. Hänestä ei tullut osakemogulia eikä kapitalismin ikonia, vaikka hän oli unelmoinut sellaisesta varhaislapsuudesta asti. Toisaalta, kukaan ei pysäyttänyt häntä hänen ajautuessaan syvemmälle ja syvemmälle terroritekoon johtavalla tiellä.

Tapahtumia

Missä vaiheessa Breivik sai idean iskusta? Itse hän väittää suunnitelleensa 22. heinäkuun iskua yhdeksän vuotta. Se voi olla joiltain osin totta. Viha niitä toisia kohtaan, heitä, jotka tulivat kukkoilemaan hänen reviirilleen, alkoi itää nuorella iällä. Itse hän luettelee lukuisia tapahtumia lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

Hänen ollessaan 15-vuotias eräs pakistanilais-norjalainen jengi koetti ryöstää hänet, kun hän oli menossa johonkin konserttiin. Manifestissaan Breivik sanoo, että hänellä on ystäviä Oslon rikollisissa pakistanilaispiireissä. Hän väittää pelastaneensa erään nimeltä mainitun A-jengin jäsenen hengen jossain välikohtauksessa.

Vuotta myöhemmin nuori Anders joutui vanhempien/isompien pakistanilaisten kynsiin Majorstuhusetin ulkopuolella, lähellä metroasemaa. Tämä rajoitti hänen vapauttaan, hän kirjoittaa. Breivikin pään sisällä pakistanilaiset olivat jakaneet pääkaupungin alueisiin, joissa oli turvatonta liikkua ilman oikeita kontakteja.

Hänet koetettiin ryöstää uudestaan hänen ollessaan 17-vuotias. Hän oli erään ystävänsä seurassa ja hyökkääjiä oli kolme. Breivik pääsi kaverinsa kera pakenemaan karkuun. Tämä tapahtui puoli kahden aikaan yöllä – kaksi aikaisempaa kertaa tapahtuivat iltapäivällä. Samana vuonna nuori Anders sekaantui jälleen johonkin tappeluun, tällä kerralla siinä oli osallisena useampi henkilö. Hänen puolellaan jengissä oli kymmenen, vastapuolella kaksitoista. Nämä olivat matkanneet junalla Oslosta itään Tåseniin, jossa Breivik oli jossain juhlissa. Molempien porukoiden kerrotaan olleen aseistautuneita – hän ei kuitenkaan kerro oliko hänellä itsellään asetta – ja Breivikiä lyötiin päähän biljardikepillä. Sinä vuonna, kun hänestä tuli täysi-ikäinen, erään hänen kaverinsa kimppuun käytiin – seurauksena murtunut nenä. Tällä tapaa Breivikin tarina etenee, kuinka ulkomaalaiset terrorisoivat häntä ja hänen ystäviään, kuinka ulkomaalaiset aitoon merirosvotyyliin ja vapaasti temmeltävät pääkaupungissa, jakavat sen ghettoihin, ryöstävät rahat, naiset ja kullan.

Sadat ja jälleen sadat sivut kulttuurikonservatismia, äärimmilleen vietyä islamin vastaista propagandaa täyttää suurimman osan hänen 1500-sivuisesta manifestistaan, joka on suurilta osin kopioitu, leikattu ja liimattu, Breivikin intellektuellien innoittajien sivustoilta: bloggari Peter Nøstvold Fjordman Jensen, Pamela Geller, Bruce Bawer, Bat Ye’or ja Robert Spencer.

Toisten ihmisten salaliittoteoriat ja omat kokemukset arkipäivän rikollisuudesta sekoittuivat hänen päässään vihaksi ja kuolemaksi, joka johti terroritekoon Norjan maaperällä.

Hormoneja ja ruiskuja

Breivik alkoi nostaa painoja nuorella iällä. Jo 12-vuotiaana tämä parempiosaisten asuma-alueelta kotoisin oleva poika pumppasi rautaa monta kertaa viikossa. Kun hän oli yläasteella, hän alkoi lukuisten muiden ystävien tavoin käyttää anabolisia steroideja. Breivik halusi rikastua, tulla suureksi ja vahvaksi. Tämä kookas, viikinkipiirteinen nuorukainen halusi tulla vaaleaksi muskelimieheksi.

Tuona aikana hänen kontaktinsa lukuisten ystävien kanssa katkesi. 1990-luvun puoliväli oli yksinäinen ja epäsosiaalinen jakso Anders Behring Breivikin elämässä. Vuoden 1995 koulun vuosikirja oli armoton nuorta Andersia kohtaan. Hänen kanssaoppilaansa käyttävät karkeaa kieltä ja kiusasivat niin hienostuneesti kuin vain nuoret osaavat: Anders oli yksi meistä, kunnes riitautui kaikkien kanssa. Hän panostaa täydelliseen vartaloon, mutta voimme valaista häntä, että siihen on vielä matkaa. Tai sitten hän on Tanskassa, hankkimassa materiaalia taideopintoihinsa’.

Anders teki paljon tyhmyyksiä, kuten esimerkiksi hän löi rehtoria. Taideopinnoilla viitattiin hänen niin innokkaasti harrastamiinsa töherryksiin, spraymaalauksiin. Tuona aikana hän menetti yhteyden isäänsä. Anders vietti enemmän ja enemmän aikaa salilla erakoituen entisestään.

Hänen ystävänsä kertoivat Andersin treenanneen koko ajan, jopa ennen koulun alkua.

– Hän oli täysin raudan pumppaamisen lumoissa. Muistan hänen halunneen olla iso ja vahva, eräs ystävä kertoi.

Heinäkuun 22. päivänä, iskun tehdessään, Anders Behring Breivik oli täyteen pumpattu anabolisia steroideja. Hän käytti Winstrolia, kehonrakennuspiireistä tuttua ainetta, joka lisää lihasmassaa ilman turvottavaa tai lihottavaa sivuvaikutusta. Hän käytti myös niin kutsuttua D-bolia – dianabolia – ainetta, jolla on noussut legendaariseen maineeseen niin kehonrakennus- kuin voimailijapiireissä kymmenien vuosien aikana. Lisäksi hän käytti myös ECA:ta – efedriiniä, kofeiinia ja aspiriinia, joka sai käyttäjänsä täyteen energiaa ja lisäsi kestävyyttä ja kivunsietokykyä.

Manifestissaan Breivik kuvailee, kuinka hän vaikeuksitta sai 3000 tablettia postitse, kirjeissä, jotka eivät olleet kahta milliä paksumpia. Lähettäjänä oli balkanilainen verkkokauppa, joka myi aivan avoimesti anabolisia steroideja internetissä. Littanat kirjeet tulivat maahan jäämättä tullin haaviin. Hän kuvaili yksityiskohtaisesti käyttöä, sen vaikutuksia ja sivuvaikutuksia. Suunnitteluvaiheen käytöstä hän oli epävarma, jossain kohtaa hänen oli katkaistava kuuri, sillä hänen oli käytettävä aikansa muuhun, iskun suunnittelemisen tärkeämpiin osa-alueisiin. Juuri ennen Oslon ja Utøyan iskua hänellä oli kehossaan paljon steroideja.

Minun olisi pitänyt lopettaa kuuri kuuden, seitsemän viikon päästä, nyt olen jatkanut sitä jo yhdeksän viikkoa. Tämä ei ole ihan tervettä. Olen huolissani maksa-arvoistani, Breivik kirjoittaa manifestinsa päiväkirjaosassa 2. kesäkuuta 2011.

Maan äiti tappaa lapsensa

Vuosi 2004 oli Brevikille vedenjakaja. Oltuaan aktiivinen Fpu:ssa (Fremsskrittspartiets ungdom, Tulevaisuudenpuolueen nuoret) ja osallistuttuaan verkossa ja oikeassa elämässä käytäviin poliittisiin keskusteluihin, Anders Behring Breivik hylkäsi demokratian. Norjan tapa johtaa maata, kansanvalta, sen poliittinen järjestelmä, hyvinvointivaltio – kaikki järjestelmiä, arvoja ja ajatuksia, joista Breivik luopui.

Morgenbladet-lehdelle terrorismia tutkiva Thomas Hegghammer Puolustusvoimien tutkimuslaitokselta sanoi seuraavasti:

– Hän ei sopinut perinteisiin äärioikeiston aatteisiin, sillä hänellä ei ollut mitään juutalaisia tai aasialaisia vastaan. Hän ei ole norjalainen nationalisti eikä myöskään kristitty fundamentalisti. Sen sijaan hän sopi suhteellisen uuteen trendiin, islamofobiseen aatesuuntaukseen. Anders Behring Breivik edustaa sen äärimmäisintä muotoa.

Breivikin manifestiin suhtauduttiin aluksi kokoelmana terroristin omia kirjoituksia ja ajatuksia Euroopan islamisoitumisesta. Parin päivän päästä, kirjoitukseen tarkemmin tutustumisen jälkeen oli selvää, että ajatuksista vain pieni osa oli Breivikin omia. Peder Fjordman Jensen oli luultavimmin terroristin suurin esikuva.

Päävihollinen oli Arbeiderpartiet, työväenpuolue. Breivikin käsityksen mukaan puolue oli soluttautunut tiedotusvälineisiin, Norjan kirkkoon, kouluihin, korkeammille opintoasteille ja mädättänyt yhteiskunnan perustuksen. Maahan oli tuotu ulkomaalaisia päättämään siitä, että se islamistis-kommunistinen ajatusmaailma, jolle työväenaate rakentui, takaisi että Norja joutuisi islamistien käsiin. Väkivalloin ja viekkaudella se käyttäisi hyväkseen Norjan ja puolueen sinisilmäistä naiiviutta, jolla maata oli johdettu suurimman osan 1900-luvusta.

Maahanmuuttovastaisilla verkkosivuilla Document.no Breivik lausui sanat, jotka aivan hyvin olisivat voineet tulla turhautuneen taksikuskin tai kenen tahansa oslolaisen suusta minä viikonloppuna tahansa: Te väitätte, että rasisteja ovat kaikki norjalaiset, jotka eivät seuraa maan äidin, Gro Harlem Brundtlandin määritelmiä: ’Jokainen, jolla on Norjan passi, on norjalainen.’ Tämä tarkoittaa, että maan passin omistava somali, joka pureskelee khat-huumetta päivät pitkät, hakkaa vaimoaan ja lähettää puolet sosiaalituestaan al-Shahaabiin, on täysiverinen norjalainen. Emme voi hyväksyä, että työväenpuolue tukee näitä väkivaltaisia Stoltenberg-jugend-kannattajia, jotka järjestelmällisesti terrorisoivat poliittisesti konservatiiveja.

Manifestissaan hän kuvailee vihollisiaan yksityiskohtaisesti: Euroopalla on samanaikaisesti kolme vihollista, kun he taistelevat islamia vastaan omassa maassaan. Vihollinen numero yksi on länsimaalaisvastainen propaganda, jota levitetään tiedotusvälineissä ja lännessä laajalle levinneen koulutusjärjestelmän välityksellä. Vihollinen numero kaksi ovat euroarabit ja EU-federalistit, jotka haluavat rikkoa kansallisvaltiot ja rakentaa eurooppalaisen supervaltion. Kolmas vihollinen ovat muslimit. Katsokaa vaikka Hollantia vuosien 2001 ja 2007 väliltä. Siellä kaikki kolme vihollista ovat tehneet yhteistyötä menestyksekkäästi ja onnistuneet murentamaan kansallistunteen ja kaiken monikulttuurisuutta vastustavan ajattelun.

Kun hän vuoden suunnittelun ja pohjustustyön tuloksena hyökkäisi Arbeiderpartietia vastaan, oli Gro Harlem Brundtland hänen pääkohteensa, äitihahmo olisi syypää lastensa kuolemaan. Brundtlandin oli määrä puhua Utøyassa 22. heinäkuuta. Jens Stoltenberg ja Jonas Gahr Støre pitäisivät kumpikin puheensa samalla viikolla, mutta he eivät kiinnostaneet Breivikiä yhtä paljon.

Kuulusteluissa Breivik selitti, miten hän jo varhaisessa vaiheessa oli päättänyt iskustaan ja sen ajankohdasta, Oslon keskustan pommi-isku oli tarkoitettu järkyttämään mutta myös toimimaan harhautuksena. Utøyan verilöyly olisi hänen varsinainen kohteensa. Hän surmaisi Gro Harlem Brundtlandin ja mahdollisimman monta tämän aivopesemää kannattajaa, sitten hän poliisin tullessa julistaisi puhujakorokkeelta kohtia manifestistaan, vihollisistaan Arbeiderpartiet ja AUF. Breivikin toiveena oli, että tiedotusvälineet ennättäisivät paikalle ennen poliisia, jolla olisi kädet täynnä työtä hallintokorttelin hämäysiskun kanssa. Ajatella, jos hän voisi julistaa ajatuksiaan tv-kameroille!

Johtotähti

Breivik oli innokas WoW:n (World Of Warcraft -peli) harrastaja, vaikkakin hän Nordisk Kriminalkrøniken jututtamien veteraanipelaajien mukaan kehui taidoillaan ja oli väittänyt edenneensä pelissä pitemmälle ja olevansa taitavampi kuin mitä todellisuudessa oli. Breivik loi oman, valitettavan todellisen väkivaltapelin Utøyassa. Kuin huonon räiskintäpelin hahmona – puettuna kotikutoiseen poliisiunivormuun – hän kulki ympäriinsä kuin transsissa ja ampui syyttömiä – yhden toisensa jälkeen.

Lukemattomat tietokoneen ruudun ääressä vietetyt yksinäiset tunnit loivat hirviön hienostokaupunginosan urheilijanuorukaisesta. Pääinnoittajanaan Fjordman suorin sanoin. Aito, norjalainen islamfobia – perinteisellä englannilla ilmaistuna. Morgenbladetlehti painottaa, kuinka Breivik on saattanut hakea jäähyväiskirjoitelmansa otsikon Fjordmanin Native revolt: A European declaration of independence -kirjoituksesta. Teksti sisältää seuraavaa:

Olemme maahanmuuton kohteena, ja sen edesauttaminen tavalla tai toisella on maanpetos. Mikäli ei-eurooppalaisilla on oikeus vastustaa siirtomaavaltaa ja toivoa itsemääräämisoikeutta, on meillä eurooppalaisella sama oikeus, jota me varomme käyttämästä.

Tämä maailman kamalin yksinäinen terroristi loi tekstejään musiikin, steroidien, sotainnostuksen, puutteellisen sosiaalisen kanssakäymisen, perheongelmien, naishuolien ja huonon yrityselämässä menestymisen sekamelskassa.

– Hänen täydellinen ihmiselämän kunnioituksen puutteensa ei ole mitään sellaista, jonka hän olisi saanut minulta tai keneltäkään tuntemaltani islamkriittiseltä kirjoittajalta, Robert Spencer tai Bat Ye’or, Fjordman kirjoitti iskujen jälkeen.

Hän lausui samaan hengenvetoon, että jonkun oli aika tarttua toimiin ja että sanat eivät enää riitä pysäyttämään islamin levittäytymistä.

Anders Behring Breivik kehitti ajatusmaailman, jossa massamurha oli ainoa oikea teko.

Rema 1000 tavaroita asunnon täydeltä

Finn Sagmyr, politioverbetjent, Sør-Trøndelag polisdistrikt.

---

Norjan päivittäistavarakauppa kärsii vuosittain suuresta hävikistä. Yhteensä hävikki muodostaa noin 1,3 prosenttia kokonaisliikevaihdosta. Rahassa määrä on vajaat neljä miljardia kruunua, reilu puoli miljardia euroa.

Noin 45 prosenttia hävikistä johtuu myymälävarkauksista. Myymälävarkaudet, joita kutsutaan näpistyksiksi, ovat rikoksia, joista Norjassa saa sakkoja tai vankeutta kolme kuukautta. Tavallisin rangaistus on sakot. Kun varkaudet ovat järjestäytyneitä, suunnitelmallisia tai kyse on suurista summista, voi jopa vankeusrangaistus tulla kysymykseen.

Tavallista näpistelijää on vaikea kuvailla. Hän voi olla teini-ikäinen, jolla ei ole varaa ostaa samoja meikkejä, joita kaverilla on tai muotivaatteita, jotka ovat edellytyksenä kaveripiirin hyväksynnälle. Toinen ääripää on kiertolaiselämää viettävät rikolliset, joilla on ammattimaiset rikoksentekovälineet, kuten esimerkiksi alumiinilla vuoratut laukut, joilla hämätään hälytysjärjestelmää.

Kaupan työntekijä ja vastaavat uskotut henkilöt vastaavat noin 30 prosentin hävikistä. Näitä ovat henkilöt, joilla on pääsy tavaravarastoihin ja jotka käyttävät väärin tuota luottamusta varastamalla työnantajaltaan. Tätä viimemainittua pidetään vakavampana rikollisuutena ja siitä saa pääsääntöisesti vankeusrangaistuksen.

Tämä juttu kertoo perheestä, joka käytti väärin saamaansa luottamusta, minkä johdosta Trondheimin REMA 1000 (norjalainen kauppaketju) kärsi huomattavasta hävikistä.

Åge Storås on Trondheimin keskustassa sijaitsevan REMA 1000:n johtaja. Talvella 2004 häntä alkoi kalvaa epäily kaupan hävikin suhteen. Kun myyntitilastot tulivat, hän pani merkille, että edellisvuodel ta tupakkatuotteiden hävikki oli 540000 kruunua (61700 euroa). Hän katsoi edellistä vuosiraporttia. Siinäkin oli suuri hävikki, ei kuitenkaan yhtä suuri kuin viimeisin, mutta huomattava summa kuitenkin, 290000 kruunua (37 400 euroa).

Tupakkatuotteet eivät ole hyllyissä tavallisten myymälävarkaiden saatavilla, joten hävikkiin on oltava jokin muu selitys. Epäilyt kohdistuivat tämän vuoksi johonkuhun, jolla on pääsy myymälän tiloihin aukioloaikojen ulkopuolella.

Useassa myymälässä huomattavan suuri hävikki

Maaliskuun 22. päivänä 2004 Åge Storås meni keskustan poliisilaitokselle tekemään ilmoituksen varkauksista. Hän kertoi olleensa keskustan REMA 1000:n johtajana vuoden 2002 alusta. Juuri ennen hänen johtajakauttaan myymälään palkattiin Kosovon albaanitaustainen siivooja.

Miehen kertoman mukaan koko sen ajan, jonka hän on ollut myymälän vetovastuussa, on hävikki ollut epätavallisen suuri, minkä vuoksi hän epäili, että siivooja saattoi olla kaiken takana. Storåsin veli oli viikkoa aikaisemmin nähnyt siivoojan ja tämän miehen lähtevän kaupasta kantaen kahta kassia.

Siivooja, Reiza Zala, teki työnsä pääasiallisesti aina myymälän ollessa kiinni ja muiden lähdettyä kotiin. Hänellä oli monesti apunaan hänen miehensä, Maktar Zala. Myymälän kameravalvonta oli epäkunnossa, joten nauhoitteita ei ollut epäilyjen todistamiseksi.

Toisessa REMA 1000 -myymälässä Itä-Trondheimissa oli toimiva kameravalvonta. Myös heillä oli havaittu huomiota herättävän suuri hävikki, noin 500000 kruunun edestä tupakkatuotteita. Heillä oli sama siivooja. Ennen naisen palkkaamista hävikki ei ollut ollut mitenkään erityisen suurta. Kävi ilmi, että videovalvontalaitteisto oli suljettu siksi ajaksi, kun Zalan pariskunta siivosi myymälässä.

Storås kertoi lisäksi, että kahdessa muussa saman ketjun myymälässä, joissa oli sama siivooja, oli ollut epätavallisen suurta hävikkiä. Ei voinut olla sattuma, että neljässä kaupassa, joilla oli sama siivooja, oli suuri hävikki.

Uusi valvontalaitteisto

Koska siivoojaan kohdistui epäilyjä, päätettiin itäosan REMA 1000:ssa tehostaa videovalvontaa. Koska oli käynyt ilmi, että liikkeen valvontakamerat sammutettiin siivoojan tulleessa, liikkeeseen asennettiin rinnakkaisjärjestelmä.

Illalla 22. maaliskuuta 2004 Reiza ja hänen miehensä Maktar tulivat kauppaan ja alkoivat siivota. Kun he olivat valmiita, REMA 1000 -ketjun edustajat katsoivat valvontatallenteen. Siitä kävi selvästi ilmi, että sekä Reiza että Maktar ottivat tavaroita ja piilottivat ne vaatteisiinsa ja kasseihin.

Saatuaan työnsä valmiiksi pariskunta lähti liikkeestä poliisin jäljittäjät kannoillaan. Kaksikko meni keskustan myymälään ilman kantamuksia. Varjostajat valokuvasivat pariskunnan. Puolen tunnin kuluttua he olivat siivonneet ja tulivat ulos. Maktarilla oli kaksi isoa kassia, jotka nostettiin autoon ja pari jatkoi matkaansa.

Perheen tausta

Pariskunta tuli Norjaan 1993 pienestä kylästä Montenegrosta, entisen Jugoslavian alueelta. Mukanaan heillä oli kolme lasta, vuonna 1987 syntynyt tyttö ja kaksi poikaa, jotka olivat syntyneet 1981 ja 1989. Aluksi perhe asui pakolaiskeskuksessa, josta he muuttivat Trondheimiin 1995. Koko perhe sai Norjan kansalaisuuden 2001. Vanhin poika muutti kotoa 1998. Kaksi nuorempaa asuivat vanhempien kanssa Trondheimissa, Flatåsenin alueella asumisoikeusasunnossa. Asunto oli hankittu pankkilainalla, joka oli Reizan nimissä.

Tavarat autossa

Siviilivaatteinen poliisipartio seurasi pariskuntaa keskustan työkohteesta. Matka jatkui suoraan Flatåseniin pariskunnan kotiin. Mies ajoi ja vaimo istui vieressä. He ajoivat talojen väliin ja pysähtyivät aivan porraskäytävänsä eteen. Poliisin siviiliauto oli ollut koko ajan heidän kannoillaan ja pysähtyi heidän peräänsä. Yksi poliisi meni nopeasti kuljettajan ovelle. Maktarilla oli kädessään radiopuhelin ja avainnippu. Etsivä epäili, että Maktar oli radiopuhelimitse yhteydessä johonkuhun asunnossa olijaan. Tämän vuoksi poliisimies otti avaimet, kiiruhti porraskäytävään ja ylös portaita siihen kerrokseen, jossa perheen asunto oli. Ovi ei ollut lukossa ja asunto oli tyhjä. Televisio oli päällä ja valot paloivat. Parin minuutin kuluttua pariskunnan pojat tulivat asuntoon. He sanoivat, että he olivat olleet käymässä talon kellarissa, katsomassa jotakin polkupyörää. Molemmat vaikuttivat hermostuneilta. Nuoremmalla pojalla oli kädessään radiopuhelin, samanlainen kuin isällä.

Todennäköisesti pojat olivat menneet alas ottaakseen vastaan tavarat,