Rikosreportaasi Pohjoismaista 2007

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Pohjoismaista 2007 kertoo pitkän rivin jännittäviä ja autenttisia poliisitarinoita Ruotsista, Norjasta, Suomesta ja Islannista. Tarinat ovat rikostutkimuksissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Tarinat ovat saaneet päätöksensä ja tuomiot niistä on annettu. Rikosreportaasi Pohjoismaista 2007 on hengästyttävää luettavaa – totuus kun on usein tarua ihmeellisempää. Lukija pääsee kurkistamaan muutamien Skandinavian poliisihistorian dramaattisimpien tarinoiden kulissien taakse, ja tutustumaan siihen palapeliin, minkä syyllisten selvittäminen vaatii.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 2, 2018
• ISBN: 9788711972526

Book preview

www.egmont.com

Rikostapauksia • Norja

Pankkikorttien kopiointi

Knut Aurebekk, politispesialist, Agder politidistrikt.

---

– Olemme hiihtolomalla ja matkalla Bergeniin.

Näin selitti kolme romanialaista nuortamiestä, kun heidät otettiin kiinni epäiltyinä norjalaisten pankkikorttien skimmauksesta. Romanialaisia kuulustelleiden tutkijoiden mielestä tämä hipoi huumorin rajoja. Tutkijat olivat kotoisin Sørlandetista ja tunsivat toki tarkoin Norjan maineen talviurheilumaana. Kuka lähtisi Romaniasta viettämään hiihtolomaa Norjaan ja valitsisi kohteekseen Bergenin? Niinpä poliisi käytti tätäkin väitettä miehiä vastaan, kun nämä aikanaan seisoivat oikeuden edessä. Huijarit olivat lukeneet läksynsä, mutta eivät tarpeeksi hyvin.

---

Mutta hyvä lukija, olet varmaan jo esittänyt mielessäsi kysymyksen: mistä ihmeen skimmauksesta? Me tutkijat ainakin esitimme tämän kysymyksen, kun saimme syksyllä 2004 ensi kerran ilmoituksen pankilta, joka oli joutunut skimmauksen kohteeksi.

Lyhyesti sanottuna skimmaus on pankkikortin magneettinauhan kopioimista.

Norjan pankit käyttävät magneettikortteja pankkija luottokortteina. Jos joku onnistuu skimmaamaan pankkikorttisi, hän on saanut aikaan kortistasi identtisen kloonin koodeineen. Tämän jälkeen hän voi vapaasti nostaa kortillasi rahaa pankkiautomaateista kautta maailman.

Laajaa rikostoimintaa?

Agderin poliisi sai asiasta ensimmäiset ilmoitukset joulukuussa 2004. Heti vaikutti siltä, että oli kysymys suuren mittakaavan petoksesta. Pelkästään kopioimalla kortteja neljänä marraskuisena iltana Kristiansandin pankkiautomaateilla tekijät olivat onnistuneet nostamaan yksityisasiakkaiden tileiltä 250 000 kruunua.

Tutkintaan irrotettiin ryhmä tutkijoita Kristiansandin poliisiaseman yleisten asioitten osastolta ja Agdenn poliisin talousjaoksesta. Ensimmäinen työmme oli hankkia mahdollisimman paljon tietoa skimmauksesta. Saimme selville, että Norjassa tämänkaltainen pankkikorteilla tehty petos oli jokseenkin uutta. Ensimmäinen tapaus oli rekisteröity keväällä 2004. Muualla Euroopassa tästä kuitenkin oli kokemusta jo parilta kolmelta vuodelta. Ja hämmästyttävässä määrin. Jo vuoden 2004 ensimmäiset kahdeksan kuukautta olivat osoittaneet, että käyttämällä kloonattuja pankkikortteja rikollisliigat olivat saaneet haltuunsa yksityisasiakkaiden tileiltä 44 miljoonaa euroa.

Muualla Euroopassa oli onnistuttu selvittämään juttuja siinä määrin, että oli saatu tietää tekijöiden kuuluvan järjestäytyneisiin kansainvälisiin rikollisliigoihin. Yhteinen nimittäjä useimmille jutuille oli, että tekijät olivat kotoisin tai alkuperältään Romaniasta.

Libanonilainen lenkki

Niin ikään saimme tietää, että samat liigat olivat vastuussa hyvin tuntemastamme luottokorttipetosmenetelmästä, jota kutsuttiin nimellä lebanees loop, libanonilainen lenkki. Tämä on paljon yksinkertaisempi huijausmenetelmä kuin skimmaus. Siinä rikolliset asentavat pankkiautomaatin korttiaukkoon kielen ja sen sisään silmukan, jossa on videonauha. Silmukka vangitsee kortin siten, että se jää aukkoon ennen kuin pankkiautomaatti on lukenut sen. Asiakas ihmettelee juuttunutta korttiaan ja yrittää irrottaa sitä. Silloin rikolliset rientävät apuun. He kertovat joskus itse saaneensa kortin irti naputtelemalla uudelleen tunnusluvun ja painamalla sitten keskeytätoimintoa. Tämä kenties auttaisi. Mutta se ei auta. Se auttaa vain rikollisia, sillä he saavat tietoonsa tunnusluvun. Asiakas menee pankkiin sisään pyytämään apua, ja tällä välin rikolliset vetävät automaatista videonauhan. Heillä on kortti ja tunnusluku. He kiirehtivät lähimmälle automaatille ja nostavat niin paljon kuin ehtivät, ennen kuin asiakas ja pankki huomaavat petoksen.

Tämän menetelmän heikkous tekijöiden kannalta katsottuna on, että he voivat paljastua jo pankkiautomaatilla. Yleensä ei ole kestänyt kauan ennen kuin nämä tekijät ovat jääneet kiinni. Sen vuoksi rikolliset ovat kehittäneet edistyneemmän ja tehokkaamman menetelmän: skimmauksen.

Kehittynyt huijaus

Välinettä, jolla korttien kopiointi suoritetaan, kutsutaan skimmeriksi. Sillä voi kloonata satoja pankkikortteja niin, että kukaan ei huomaa. Skimmeri on elektroninen kortinlukija, joka asennetaan pankkiautomaatin korttiaukon eteen. Se lukee pankkikortin magneettinauhan tiedot, kun kortti työnnetään laitteeseen.

Asiakas saa automaatista rahaa tavalliseen tapaan lainkaan havaitsematta skimmeriä. Jonkin ajan kuluttua rikolliset poistavat skimmerin, vievät sen tietokoneen ääreen, skimmerin sisältö ladataan koneelle ja kopioidaan sitten käyttämättömälle magneettinauhakortille.

Avoimena ammottava kysymyksemme tässä vaiheessa oli: miten rikolliset saavat tunnusluvun? Se ei tietenkään ole magneettinauhalla eikä sitä näin ollen voida lukea skimmerin avulla. Päättelimme, että joko heillä on kamera tai he ovat tarkkailemassa tilannetta jostakin läheisyydestä. Emme kuitenkaan saaneet vastausta kysymykseemme kovinkaan pian.

Juttu paisuu

Ensimmäisten skimmaustapausten tutkinta antoi meille kovin vähän aavistusta tekijöistä. Toivoimme hartaasti, että heidät olisi onnistuttua saamaan pankkiautomaattien lähelle asennettujen valvontakameroiden kuviin. Mutta ei.

Pankin kanssa yhteistyössä saatoimme kuitenkin selvittää ajankohdan, jolloin skimmeri oli ollut asennettuna korttiaukossa. Tämän saatoimme päätellä siitä, että yhtä ja samaa ulkomaista korttia oli käytetty yhtä mittaa näinä ajanjaksoina. Pankki oletti, että se oli rikollisten kortti, jota käytettiin skimmerin toiminnan testaamiseen. Aloimme kutsua korttia testikortiksi.

Meillä oli nyt jälki, jota lähteä seuraamaan. Kun onnistumme selvittämään, kuka omistaa tai käyttää testikorttia, olemme löytäneet tekijät.

Pankki sai selville, että testikorttia oli käytetty muissakin Norjan kaupungeissa, muun muassa Stavangerissa ja Oslossa. Edelleen saatoimme todeta, että oli kulunut kolmesta neljään viikkoa pankkikortin skimmauksesta siihen, että korttia oli käytetty rikollisesti. Eli kortin kopioimisesta sen käyttämiseen kuluu nuo mainitut viikot! Tekijät oli poistuneet maasta ajat sitten. Rahojen nosto skimmatulla kortilla tapahtui pankkiautomaateilta eri puolilla Espanjaa. Samoihin aikoihin tuli ilmoitus Interpolilta, että viidenkymmenen henkilön joukko, enimmäkseen romanialaisia, oli otettu kiinni Espanjassa. Nämä olivat yhteydessä järjestäytyneeseen luottokorttipetokseen, jossa oli käytetty skimmeriä.

Meissä syttyi toivo, että tekijämme oli otettu kiinni Espanjassa. Lähetimme testikortin tiedot Interpolin välityksellä Espanjaan. Mutta valitettavasti tämä tutkimuslinja raukesi tyhjiin.

Ilmoituksia yksityishenkilöiden tileiltä tapahtuneista aiheettomista rahanostoista tuli nyt pankeilta ja asiakkailta yhä enemmän. Stavangerissa tekijät olivat onnistuneet nostamaan noin 250000 kruunua asiakkaiden tileiltä skimmaamalla heidän pankkikorttinsa. Trondheimissa summa oli lähes 2000 000 kruunua, mutta täällä oli käytetty eri testikorttia. Oletimme sen vuoksi, että Norjassa toimi useita rikollisryhmiä yhtä aikaa.

Tapausten tutkinta eteni monessa Norjan kaupungissa ja Kripos koordinoi sitä. Kaikkia poliisipiirejä raastava ongelma oli viive kopioinnista rahanostoihin. Olimme kaiken aikaa tuon kolme, neljä viikkoa jälkijunassa tekijöihin nähden.

Jäljillä

Joulukuun 21. päivänä 2004 noin kello 11.00 Rune Olsen oli monen muun kristiansandilaisen tavoin kiireesti tekemässä viimeistä jouluhankintojaan. Niitä varten hänen täytyi käydä nostamassa rahaa automaatilta. Hän meni Sparbanken Plussan minipankille Markensgatelle. Tämä on niin sanottu kaksoispankkiautomaatti eli siinä on kaksi laitetta vierekkäin Kristinasandin vilkasliikenteisimmän kauppakadun varrella.

Automaateille ja oli pitkä jono. Kun Olsen oli työntämässä pankkikorttiaan aukkoon, hän huomasi aukon edessä irrallisen esineen. Hän tarttui siihen ja totesi seisovansa outo esine kädessään. Sitä Rune Olsen sen sijaan ei huomannut, että naapuriautomaatilla asioiva mies vilkaisi sivulle ja livahti salaman nopeasti tiehensä. Automaatin valvontavideo paljasti myöhemmin, että tämä oli yksi tekijöistä.

Rune Olsen ei heti käsittänyt, mikä esine oli, mutta tiesi hämärästi kuulleensa tällaisesta. Hänen ensimmäinen mielijohteensa oli tuhota esine, jotta sitä ei voitaisi enää käyttää. Hän paiskasi laitteen maahan ja polki sitä. Jälkeenpäin kävi ilmi, että laite oli skimmeri.

Rune Olsen oli niin nopea käänteissään ja ajatuksenjuoksussaan, että hän meni saman tien sisään pankkiin kertomaan havainnostaan. Kun Sparbanken Plussan työntekijät näkivät, mitä hänellä oli kädessään ovesta astuessaan, he ottivat oitis yhteyden poliisiin. Nimittäin he tiesivät, että erään toisen Sparbanken Plussan konttorin automaateilla oli skimmattu kortteja vasta marraskuussa.

Kristiansandin poliisiaseman tutkijat olivat noina aikoina päivittäneet tietoja skimmauksesta: tekijät olivat todennäköisesti ulkomaalaisia ja sen vuoksi oli kiire jäljittää heidät ennen kuin he katoaisivat. Nyt mahdollisuudet olivat erilaiset kuin ennen. Koskaan aikaisemmin he eivät olleet päässeet tekijöiden jäljille tuoreeltaan, koska skimmeri oli lähes mahdoton havaita ja tavallisesti kului kolmesta neljään viikkoa ennen kuin rikolliset nostot tililtä alkoivat.

Kaksi etsivää ajoi suoraan pankille katselemaan valvontavideon. Siitä saattoi todeta kahden, kolmen henkilön olevan todennäköisiä tekijöitä. Etsivät panivat muistiin heidän tuntomerkkinsä ja lähtivät etsimään Kristiansandin keskustasta.

Samaan aikaan kaupungin muita pankkeja pyydettiin kiireesti tarkistamaan automaattinsa.

Arne Berg, Handelsbankenin johtaja, sai tiedon noin kello 12.00. Hän meni varmistamaan, että pankin valvontakamera toimi. Samassa hänen katseensa kiinnittyi ikkunan ulkopuolella pankkiautomaatin vierellä kolmeen jotensakin epäilyttävän näköiseen mieshenkilöön. He viihtyivät pitkään automaatin äärellä. Yhden pää kääntyi kaiken aikaa oikealle ja vasemmalle hänen tarkkaillessaan katua ylös ja alas. Toinen asioi automaatilla ja puhui samalla matkapuhelimeen. Berg näki, että mies kokeili korttia kaksi kertaa. Kolmas seisoi tämän vierellä kuin peittäen korttia käyttävän toimet. Bergin mieleen tuli, että nämä henkilöt olivat kenties juuri olleet Sparebanken Plussassa.

Berg meni ulos ja asettautui näiden kolmen miehen taakse. Miehet vaihtoivat muutaman sanan keskenään ja lähtivät pois. Berg teki automaatista tapahtumakyselyn, joka osoitti miesten käyttäneen kahta pankkikorttia. Molemmat olivat Kristiansandin Spareskillingsbankenin asiakkaiden.

Berg otti yhteyttä Spareskillingsbankeniin, josta hänelle kerrottiin, että kortit kuuluivat kahdelle naishenkilölle. Berg ymmärsi olleensa rikoksen todistajana ja soitti poliisille.

Kiinniotto

Tutkijat saivat tämän ilmoituksen noin kello 13. He olivat tuolloin Kristiansandin keskustassa jahtaamassa tekijöitä. Verkko alkoi kiristyä. Olimme ottaneet aimo harppauksen oltuamme aiemmin kolme, neljä viikkoa jäljessä ja nyt vain muutaman minuutin.

Tutkijat menivät kohti Handelsbankenia. Automaatin luona seisoi kolme ulkomaalaisen näköistä miestä. Tutkijoiden mielestä nämä muistuttivat henkilöitä, jotka olivat olleet Sparebanken Plussan valvontakameran kuvissa. He saivat todistaa jokseenkin saman kuin Arne Berg puoli tuntia aikaisemmin: kaksi miestä meni automaatille nostamaan rahaa, kolmas jäi muutaman metrin päähän tarkkailemaan katua kumpaankin suuntaan.

Tutkijat menivät miesten luo ja kertoivat olevansa poliisista. Miehet seisoivat sillä hetkellä jalkakäytävällä selkä seinään päin. Yhtäkkiä yksi heistä säntäsi juoksuun ja lähti katua alas. Toinen tutkijoista ampaisi perään, toinen jäi vartioimaan kahta paikoilleen jäänyttä kaveria.

Pakenija juoksi Henrik Wergelandsgatea alas ja kääntyi Vestre Strandgatelle, joka on nelikaistainen Kristiansandiin johtava pääreitti ja kaupungin liikennöidyin katu. Mies juoksi suoraan kadun yli, jolloin autojen täytyi lyödä jarrut pohjaan välttääkseen ajamasta hänen päälleen. Perässä juokseva poliisi oli onneksi varsin hyväkuntoinen. Hän seurasi pakenijaa noin kymmenen metrin päässä huutaen olevansa poliisi ja kehottaen miestä pysähtymään.

Mies loikkasi keskiviivan yli ja puikki vastakkaisen puolen jalkakäytävälle. Takaa-ajo jatkui ohi bussipysäkin, jossa seisoi paljon ihmisiä odottamassa. Emme tiedä, miten he kokivat näkemänsä, mutta myöhemmin todistajina he kertoivat saaneensa pientä piristystä arkeensa.

He näkivät, että kun kadun toisella puolella poliisi alkoi saavuttaa pakenijaa, tämä alkoi hapuilla taskujaan ja heitti jotakin toisesta taskustaan. Sen jälkeen toisesta taskusta hulmahti ilmoille tuhannen kruunun seteleitä. Ja aivan pian poliisimies sai pakenijan kiinni ja pakomatka päättyi siihen paikkaan.

Tämä tapahtui melkein Centrum Hotellin edessä. Kävi ilmi, että juostessaan mies oli heittänyt useita magneettinauhakortteja ja noin 15000 kruunua rahaa. Tämä vahvisti epäilyä, että oikeat tekijät oli otettu kiinni. Heidät vietiin Kristiansandin poliisiasemalle ja pantiin säilöön. Henkilöpapereidensa mukaan kaikki kolme olivat Romanian kansalaisia.

Tutkinta

Poliisille ja pankkiväelle tietenkin tuotti suurta iloa ja innostusta tieto, että lopulta oli joitakuita pankkikorttien kopioimisesta epäiltyjä saatu kiinni. Mutta samalla me tutkijat tiesimme, että ainakaan toistaiseksi meillä ei ollut paljonkaan näyttöä näitä kolmea vastaan. Jos saisimme oikeuden hyväksymään heidän pitämisensä vangittuina, meidän täytyi kiireesti hankkia lisää todisteita. Meitä odotti laaja ja perusteellinen tutkintatyö, jonka avulla voisimme vakuuttaa, että juuri nämä kolme olivat kloonanneet pankkikortteja sekä osoittaa heidän toimintansa laajuus.

Ensi töiksemme noudimme valvontakameran kuvat Sparebanken Plussasta ja Handelsbankenista. Mikä onnen potku: saimme nähdä selviä kuvia kiinni ottamistamme kolmesta miehestä touhuamassa automaatin ääressä ja läheisyydessä Sparebanken Plussan ja Handelsbankenin ulkopuolella. Niinpä saatoimme nyt sitoa heidät sekä skimmerin asennukseen että kloonattujen korttien rikolliseen käyttämiseen.

Spareskillingsbanken ilmoitti, että aikaisemmin mainitut kahden naisasiakkaan pankkikortit on todennäköisesti myös skimmattu. Pankkiautomaatin listaus osoitti, että ne oli kopioitu päivää ennen kuin niitä yritettiin käyttää Sparebanken Plussan automaatilla. Tekijät siis käyttivät kloonattua korttia jo seuraavana päivänä! Tämä kertoi, että emme olleet yllättäneet mitään tavallisia juoksupoikia. Näillä kavereilla täytyi olla käytössään täydellinen varustus; ei pelkästään skimmeriä vaan myös ohjelmisto ja laitteet, joilla tuottaa kloonattuja kortteja. Norjan poliisin tähänastisen kokemuksen mukaan skimmauksesta kortin käyttämiseen kului tuo kolmesta neljään viikkoa.

Hyviä ja huonoja kuulumisia

Valvontavideon tarkempi tutkiminen osoitti, että nämä kolme herraan eivät olleet aivan keskenään. Viisi tai kuusi henkilöä toimi yhdessä. Näin ollen kaksi tai kolme tekijää oli vapaalla jalalla. Olisi varsin tärkeätä löytää välineistö, jolla kaverukset tuottivat uusia magneettinauhakortteja. Tämä selkiyttäisi, mitä rikosnimikettä tai -nimikkeitä voisimme ottaa käyttöön. Mutta olimmeko myöhässä? Olivatko nuo muut tekijät poistuneet maasta varusteet mukanaan?

Kaikilla kolmella kiinniotetulla oli norjalainen matkapuhelin ja siinä norjalainen liittymä. Melko erikoista lomailijoilta, mutta hyvä meille. Oikein hyvä. Puhelimet soivat jatkuvasti poliisin hellässä huomassa. Lähes koko ajan soitot tulivat yhdestä ja samasta numerosta, jonka haltija siis yritti kuumeisesti saada yhteyden tekijöihimme.

Päätimme ottaa tämän matkapuhelinnumeron kuunteluun. Saimme haaviimme vain kaksi lyhyttä tiedotetta, jotka soitettiin tässä puhelimessa Romaniaan. Soittaja kertoi, että he pakenevat Norjan poliisia ja olivat matkalla kotiin. Sen jälkeen tämä puhelin vaikeni lopullisesti. Mutta puhelinkuuntelu kertoi vielä erään seikan: olimme tekemisissä todellisten ammattilaisten kanssa. He eivät sanoneet puhelimessa yhtään enempää kuin oli tarpeen ja peittivät sitten jälkensä.

Pankki sai ilmoituksen uudesta väärinkäytetystä kortista, oletettavasti skimmatusta jälleen. Tätä oli käytetty tuona samaisena joulukuun 21. päivänä 2004 kello 18.00 Gardermoenin lentokentällä, seuraavana yönä Hampurissa ja sitä seuraavana Romaniassa. Saatoimme näin kartoittaa kahden tai kolmen pakenemaan päässeen kaverin lentoreitin. Saatoimme myös todeta heidän paenneen päätä pahkaa. Oli nimittäin kulunut vajaat viisi tuntia siitä, kun kolme romanialaismiestä oli otettu kiinni Kristiansandissa, kun muut kaverit jo olivat pankkiautomaatilla Gardermoenissa. Joka on ajanut tämän matkan, tietää, että melkoista rallivauhtia pakenijat ovat matkan taittaneet.

Onni kääntyy

Tutkintatiimissämme oli yksi maan parhaita tavarantutkijoita. Käydessään uudelleen läpi kaiken takavarikoidun tavaran hän löysi merkkaamattoman avaimen. Hän arveli sen kuuluvan kaupungissa sijaitsevaan hotelliin – Centrum Hotelliin. Juuri sen hotellin edustalla juoksemaan pinkaissut tekijä oli tavoitettu. Tunnelma tihkui jännitystä kokeillessamme avainta hotellin oviin. Koska se oli merkkaamaton, jouduimme kulkemaan ovelta ovelle ja sovittamaan avainta lukkoon. Huoneen 106 oveen avain sopi. Huoneen oven avaaminen vei meidät sen maagisen ja käsin kosketeltavan tunnelman valtaan, jonka me tutkijat silloin tällöin – tosin valitettavan harvoin – saamme kokea.

Suurin toiveemme toteutui tässä huoneessa. Täällä olivat kolmen tekijämme matkatavarat sekä lippuja, jotka osoittivat, missäpäin Norjaa he olivat liikkuneet. Mutta pisteenä iin päällä löysimme täydellisen skimmaus- ja korttien kloonausvarustuksen. Saimme vihdoin myös vastauksen kysymykseemme, miten tekijät saivat käsiinsä asiakkaan pankkikortin. Löysimme nimittäin kameran.

Ensi silmäyksellä kamera näytti pelkältä metallitangolta. Se oli noin 30 senttimetriä pitkä ja kaksi leveä. Lähemmin tarkasteltuna metallitanko sisälsi digitaalisen videokameran, jonka linssi oli nuppineulanpään kokoinen. Samalla kun tekijät asensivat skimmerin pankkiautomaatin aukkoon, he kiinnittivät kameran kaksipuolisella teipillä näppäimistön yläpuolelle kuvaamaan asiakkaan naputteleman tunnusluvun. Kun he jonkin ajan kuluttua poistivat kameran ja skimmerin, he olivat saaneet sekä magneettinauhan sisällön että koodin.

Miesten matkatavaroihin oli kätketty peräti kolme kameraa. Edelleen löysimme hotellihuoneesta kannettavan tietokoneen. Se oli päällä ja yhdistettynä kortinlukijaan, joka on samanlainen maksupääte kuin esimerkiksi elintarvikeliikkeiden käyttämät laitteet. Edelleen löysimme yhden skimmerin, ohjelmiston korttien magneettinauhan kopioimiseksi, pinon magneettinauhakortteja, käytettyjä ja käyttämättömiä sekä muita tarvikkeita kuten liimaa, hopeaspraytä. Kaiken kaikkiaan: täydellisen varustuksen, jolla kloonata pankkikortteja.

Kaikki löydetyt tarvikkeet lähetettiin tutkittaviksi poliisin tietokonerikoksia hoitavaan keskukseen Nye Kriposiin. Sieltä saimme mielenkiintoisia tietoja. Asennettuaan skimmerin ja kameran pankkiautomaattiin tekijät kopioivat 45 minuutin ajalta kaikki kortit. Sitten he poistivat välineensä ja siirsivät tallennetun tiedon kannettavalle tietokoneelleen. Tämän jälkeen he ottivat käyttämättömän magneettinauhakortin ja vetivät sen tietokoneeseen liitetyn kortinlukijan läpi. Magneettinauhan sisältö oli nyt uudella kortilla. Nyt vain lähimmälle automaatille nostamaan rahaa.

Tekijöillä oli yksi ongelma: miten yhdistää tunnusluku ja kortti toisiinsa? Tämän ongelman ratkaisu kertoi testikortin salaisuuden. Oletimme, että miehet työnsivät sopivin väliajoin oman korttinsa automaattiin ja mahdollisesti antoivat sormellaan merkin kameraan niin, että kortti ja koodi oli yhdistettävissä.

Tekniset tutkinnat toivat siis vastauksia osaan avoimista kysymyksistä. Mutta samalla syntyi tukuittain uusia. Oli aika kuulustella epäiltyjä.

Kuulustelut

Kaikkia kolmea kuulusteltiin samanaikaisesti. He olivat olleet eristyksissä tähän asti. Emme luottaneet paljonkaan heidän ensimmäisiin selityksiinsä. Merkille pantavaa kuitenkin oli, että he kertoivat hyvin samansisältöisesti. Ymmärsimme toki, että he olivat etukäteen suunnitelleet tarkoin, mitä sanoa poliisille, jos jäisivät kiinni. Yleisesti ottaen he kertoivat kaiken, minkä tiesivät meidän jo tietävän. He tunnustivat muun muassa olleensa automaatilla nostamassa rahaa korteilla, jotka eivät olleet heidän. Kaiken muun he sitten kielsivätkin.

Kukin kertoi tulleensa Norjaan lomalle. He olivat tavanneet toisensa aivan sattumalta viisi päivää aikaisemmin Oslossa ja päättäneet jatkaa matkaa yhdessä. Ja he olivat sopineet käyvänsä seuraavissa talviurheilukeskuksissa: Bergen, Kristiansund ja Kristiansand. Mutta suksia heillä ei ollut matkassaan.

Kristiansandissa he olivat kohdanneet kaksi maanmiestään. Nämä eivät olleetkaan yhtä reiluja ja mukavia kuin kiinni ottamamme kolme. Nämä kaksi uutta tuttavuutta pakottivat ystävämme nostamaan rahaa joillakin pankkikorteilla. Ja jos he eivät tottelisi, heille koituisi ikävyyksiä kotona Romaniassa. Yhtenä rintamana he kielsivät tietävänsä mitään minkään laitteen asentamisesta tai pankkikorttien kopioimisesta. Heidän hotellihuoneestaan löytynyt varustus selittyi sekin näiden maanmiesten käytöksellä: olivat uhkaamalla pakottaneet heidät säilyttämään tavaroitaan.

Tässä siis heidän kertomuksensa ydin. No, kovin ihmeellistä älykkyysosamäärää ei vaatinut todeta nämä selitykset tekaistuiksi. He olivat valmistautuneet hyvin mahdolliseen kohtaamiseen Norjan poliisin kanssa, mutta suunnitelma sortui paikallistuntemukseen. Yritimme vakuuttaa heille, että Bergen, Kristiansund ja Kristiansand eivät ole talviurheilukeskuksia. Silti he pitivät kiinni omasta versiostaan.

Tämän verran siis saimme irti kuulusteluista.

Teknisiä todisteita

Meidän täytyi rakentaa jatkotutkimuksemme teknisille todisteille ja takavarikoimillemme tavaroille. Videovalvontakuvat osoittivat, että he olivat olleet asentamassa skimmeriä pankkiautomaattiin Kristiansandissa sekä nostaneet rahaa kahdella kopioimallaan kortilla yhteensä 15000 kruunua. Oli kuitenkin kaikki syy uskoa, että he olivat ehtineet paljon muutakin viiden Norjassa viettämänsä päivän aikana.

Yhteys Bergeniin oli mielenkiintoinen. Bussilipuista ja tekijöiden kertomuksista ilmeni, että he olivat oleskelleet Bergenissä edelliset päivät. Niinpä käynnistimme yhteistyön Bergenin poliisiaseman talousjaoston kanssa. Onneksemme eräällä sikäläisellä tutkijalla oli ollut tiivis yhteistyö pankkien kanssa viime kuukausien ajan. Hän oli listannut kaikki tapahtuneet ja oletetut skimmaukset.

Lähetimme kaikki pankkikorttinumerot, jotka olimme saaneet takavarikoiduiksi ja joiden oletimme olevan tekijöiden testikortteja. Toivoimme, että Bergenissä nappaisi ajanjaksolla, jonka romanialaiset olivat viettäneet siellä.

Palaute Bergenistä oli mukavaa kuultavaa: eräässä Fana Sparbankenin sivukonttorissa oli käytetty monta tekijöille kuuluvaa pankkikorttia. Niiden toistuva käyttö viittasi siihen, että skimmeri oli todennäköisesti ollut asennettuna automaattiin. Mutta pankki ei ollut saanut lainkaan asiakkailtaan ilmoituksia, että näiden tileiltä olisi kadonnut rahaa. Se oli tietenkin hyvä asia näille asiakkaille. Oletimme tämän johtuvan siitä, että tekijät eivät olleet ehtineet käyttää kloonaamiaan kortteja ennen kuin otimme heidät kiinni Kristiansandissa. Poliisin kannalta katsoen oli harmi, jos meillä ei ollut todistaa, että tekijät olivat skimmanneet automaatteja Bergenissäkin.

Mutta viikkoa myöhemmin saimme ilmoituksen, joka päästi meidät piinasta. Østlandetista kotoisin oleva nainen oli ollut Bergenissä tuona päivänä ja ottanut rahaa Fana Sparebankin automaatista. Hän oli huomannut, että hänen pankkikortillaan oli tehnyt nosto Kristiansandissa joulukuun 21. päivä 2004. Hän ei ollut milloinkaan käynyt Kristiansandissa.

Parempaa todistetta emme olisi voineet saada. Saatoimme nyt näyttää toteen, että tekijämme olivat asentaneet skimmerin myös Bergenissä sijaitsevaan automaattiin. Ja Kristiansandista saadut valvontakameran kuvat osoittivat, että juuri nämä kolme tallessamme olevaa miestä olivat nostaneet rahaa østlandilaisnaisen tililtä.

Tästä saimme uutta ajateltavaa. Montako pankkikorttia tekijämme olivat onnistuneet kopioimaan? Aikaisempi kokemuksemme osoitti, että yleensä meni kolmesta neljään viikkoa ennen kuin nostot kopioiduilla korteilla alkoivat. Ilmoituksia saattoi tulla 100 tai 200 kappaletta. Oletimme, että nosto siellä, toinen täällä kortin kopioinnin jälkeisenä päivänä tuotti vain pikkusummia tekijöiden taskurahoiksi.

Olimme todennäköisesti estäneet suuren määrän petoksia saadessamme tekijät kiinni tuoreeltaan. Mutta miten voisimme selvittää ja osoittaa, montako korttia he todella olivat onnistuneet kopioimaan näiden päivien aikana?

Kysymys oli tietenkin esitetty poliisin tietokonekeskukselle. Pystyimmekö tiedostojen avulla selvittämään, montako tai mitkä kortit oli kopioitu kannettavalle tietokoneelle, jonka olimme löytäneet tekijöiden huoneesta? Vastaus ei ollut lainkaan mieltä ylentävä. Tekijät olivat tallentaneet tiedot USB-tikulle, ja mahdolliset tietokoneella käsitellyt korttinumerot oli poistettu koneen muistista. Taas yksi todiste tekijöiden ammattitaidosta.

Mutta meillä oli vielä muuan mahdollisuus: tapahtumakysely pankkiautomaatilta. Siitä näki, mitä pankkikortteja oli käytetty pankkiautomaatissa milläkin kellonlyömällä.

Lista käytiin läpi uudelleen, ja tekijöiden käyttämä malli alkoi kirkastua. Otimme lähtökohdaksi ne kolme pankkikorttia, joista tiesimme, että ne oli kopioitu ja että niitä oli käytetty rikollisesti. Etsimme ajankohdan, jona kortin omistaja oli asioinut automaatilla ja hänen pankkikorttinsa todennäköisesti oli skimmattu. Etsimme myös ajankohdat, jolloin tekijöiden testikorttia oli käytetty yhtä mittaa 30-45 minuuttia. Hankimme pankeilta saatavissa olleet valvontakamerankuvat. Niiltä näimme, että tekijämme olivat asioineet useita kertoja automaatilla samaisina 30-45 minuutin ajanjaksoina, joina listaus osoitti heidän testikorttejaan käytetyn.

Meillä nyt oli tiedossamme ajankohdat, joista pystyimme jokseenkin varmasti sanomaan, että skimmeri oli ollut asennettuna pankkiautomaattiin. Sitten laskimme, montako pankkikorttia oli käynyt automaatin sisällä näinä ajanjaksoina. Saimme tulokseksi 110 korttia, joka sopi yhteen aikaisemmin kertyneen kokemuksemme kanssa jutuista, joissa tekijät olivat päässeet livahtamaan.

Tutkinta alkoi lähestyä loppuaan. Uskoimme pystyvämme todistamaan, että oli kopioitu rikollista käyttöä varten kaikkiaan 110 pankkikorttia. Hetki sitten meillä oli ollut osoittaa kolme tilannetta, joissa toisen henkilön pankkikorttia oli käytettyä rikollisesti. Juttu oli laajentunut merkittävästi. Nyt oli syyttäjäviranomaisten asia etsiä oikeat syytekohdat.

Syytepäätös

Syytteen nostaminen tämänkaltaisessa jutussa ei ollutkaan mikään läpihuutojuttu. Tämäntyyppinen rikollisuus oli verraten uutta Norjassa, joten käytettävissä ei juurikaan ollut juttuja, joihin nojata. Oli joitakin tapauksia, joissa tekijät olivat nostaneet rahaa kloonatuilla pankkikorteilla. Ja sille löytyi lakipykälät. Mutta haasteen muodosti ratkaista, mitä rikosnimikettä voidaan käyttää, kun kortti on skimmattu, mutta sillä ei ole nostettu rahaa. Tämä oli erityisen tärkeää, jotta juttu saataisiin koskemaan 110 pankkikorttia; rahaahan oli poliisin tietojen mukaan nostettu vain kolmella kortilla.

Syyttäjä ahersi monta pitkää iltaa ennen oikeuskäsittelyä. Hän päätyi ratkaisuun, että on toimittu vastoin rikoslain pykälää 145. Tässä kielletään muun muassa oikeudeton tunkeutuminen tiedostoon.

Syyttäjä pohti myös rikoslain määritelmää asiakirjaväärennöksestä. Olivatko tekijät rikkoneet sitä käyttäessään aitona kopioitua tai väärennettyä asiakirjaa. Voidaanko sanoa, että pankkikortti on asiakirja? Harkintansa tuloksena syyttäjän mielestä tilanteeseen sopivat sekä rikoslain pykälän asiakirjaväärennöksestä että asiakirjaväärennöksen valmistelusta.

Järjestäytynyttä rikollisuutta

Jokunen vuosi sitten Norjan rikoslain pykälään 60 lisättiin rangaistuksia koventava kohta. Tämä koskee järjestäytynyttä rikollisuutta siten, että taustamiehiä ja muita keskeisiä tekijöitä rangaistaan ankarammin kuin ennen.

Poliisin selkeä käsitys oli, että nyt syytteessä olevat kolme romanialaismiestä kuuluivat järjestäytyneeseen rikollisverkostoon. Oli tärkeä ottaa tämä huomioon syytettä laadittaessa. Perustellakseen tämän vaateen poliisi esitti oikeudessa monta todistetta. Muun muassa videovalvontakuvat, jotka osoittivat usean henkilön operoivan yhdessä. Oikeudelle esiteltiin syytettyjen hallussa ollut edistyksellinen varustus. Interpolilta saatu tieto kertoi, että nämä kolme oli rekisteröity samankaltaisista rikoksista muualla Euroopassa.

Takavarikko

Takavarikko on tärkeä talousjutuissa. Kaikki rikollisesta toiminnasta saatu hyöty takavarikoidaan. Usein tekijää kirvelee vähintään yhtä paljon menettää mammonansa kuin saada tuomiona vankeusrangaistus. Tässä tapauksessa syyttäjä tietenkin vaati takavarikoitavaksi automaateilta nostetut rahat sekä syytettyjen käyttämän teknisen välineistön, kuten tietokoneen, kortinlukijan, ohjelmistot, skimmerit ja kamerat.

Oikeusjuttu

Huhtikuun 4. ja 5. päivinä 2005 juttu kolmea romanialaista vastaan oli esillä Kristiansandin käräjäoikeudessa. Aikataulu petti jo ensimmäisestä todistuksesta. Kaikki puheenvuorot täytyi tulkata. Tulkki, Norjassa asuva romanialainen, vietti kaksi kiireistä päivää. Vaatii suurta keskittymistä kääntää norjasta romaniaksi kaikki sanasta sanaan niin kuin oikeudessa sanotaan ja norjaksi kaikki, mitä syytetyt sanovat. Ja varsinkin oikeuden kolmen ammattilaisen, tuomarin, syyttäjän ja puolustajan juridista sanastoa vilisevä vuoropuhelu. Me, jotka odotimme vuoroamme astua todistajaksi, vietimme monta pitkää tuntia käytävällä.

Oli todistajia, jotka kertoivat havainnoista Bergenissä. Pankin työntekijät kertoivat pankkiautomaatin tapahtumakyselystä ja sen seurauksista pankille. Poliisivirkamiehet selostivat kiinnioton. Tutkijat selvittivät tutkinnan ja todistusmateriaalin.

Puolustajat asettivat tutkijoille hyvin perusteltuja kysymyksiä. Muun muassa, oliko riittävästi todisteita syyttää asiakirjaväärennöksestä. Olimme tutkinnan kuluessa esittäneet itsellemme saman kysymyksen, joten olimme valmistautuneet selittämään näkökantamme.

Syyttäjä vaati 11 kuukauden vankeutta sekä takavarikointia. Puolustajat eivät vaatineet sen vähempää kuin vapauttaa syytetyt syytteestä sen kaikilta osin.

Tuomio

Tuomio annettiin 14. huhtikuuta 2005. Odotimme sitä jännittyneinä. Olimme tehneet valtavasti työtä jutun kimpussa, mutta ennakkotapauksen puuttuminen tuotti epävarmuuden, saisimmeko läpi argumenttimme. Mutta huhtikuun 14. päivänä kohtasimme tyytyväisen syyttäjän. Hän oli lukenut tuomion ja sanoi lyhyesti, että tuomio oli yhtenevä syyttäjän vaatimuksen kanssa. Etenkin meitä ilahdutti tieto, että rangaistusta määrättäessä oli otettu huomioon rikoslain pykälä 60. Täten oikeus otti kannan, että oli kysymys järjestäytyneestä rikollisuudesta. Pykälä 60 merkitsee rangaistuksen kaksinkertaistumista.

Kaikki kolme tuomittiin 11 kuukaudeksi vankeuteen, korvaamaan kloonatuilla pankkikorteilla nostamansa rahat sekä menettämään teknisen varustuksensa. Heidät karkotettiin Norjasta. Koska Romania ei ole Schengen- eikä EU-maa, tämä karkotus koskee kaikkia Schengen-maita. Täten estettiin heidän mahdollisuutensa aloittaa rikostoimintansa uudelleen rangaistuksen jälkeen.

Seuraukset

Eräs poliisia suuresti ilahduttava tulos tästä jutusta on, että skimmausinnostus Norjassa loppui äkillisesti. Syksyn 2004 aikana tapahtunut laaja skimmaaminen Norjan kaikissa suurimmissa kaupungeissa aiheutti yksityishenkilöille ja pankeille miljoonaluokan tappiot, mutta joulukuun 21. päivänä tapahtuneen kiinnioton jälkeen tämä loppui kuin seinään. Yhtään tapausta ei ole ollut.

Niinpä tekijöiden kiinniottamisella oli arvaamattoman merkitykselliset seuraamukset. Toki tulee olla valmiina, että liigat iskevät Norjaan uudestaan. Näissä tapauksissa poliisin paras yhteistyökumppani on valpas yleisö, joka ilmoittaa heti, kun näkee jotakin epäilyttävää.

Tämä juttu on antanut valmiuksia toimia, jos uusi tapaus ilmestyy. Pankit ovat lisäämässä omia turvatekijöitään. Useimmat vaihtavat lähitulevaisuudessa asiakkaittensa pankkikortit magneettinauhakorteista mikrosirukorteiksi. Niitä ei voi kopioida tällä menetelmällä.

Jää vain nähtäväksi, miten kauan rikollisilta vie kehitellä varustus, jolla kopioida näitä kortteja.

Pelastusarmeijalaisen väkivaltainen kuolema

Elisabeth Fiveland, tidligere krim- og rettsjournalist, Haugesund.

---

Annie Bergliot Nilsen Olsvik menetti henkensä 83- vuotiaana täysin käsittämättömällä tavalla. Lauantaina 14. kesäkuuta 2003 hän menehtyi saatuaan 13 kirveeniskua päähänsä ja kaulaansa. Niistä yhdeksän olisi yksinään riittänyt aiheuttamaan kuoleman. Oli kysymys suoranaisesta teurastuksesta. Ryöstömurhasta.

Julma kuolema oli synkässä ristiriidassa uhrin elämäntyön kanssa. Hän oli Pelastusarmeijan sotilas. Annie Olsvik oli valinnut naimattomuuden ja lapsettomuuden voidakseen täysin omistautua toisten ihmisten auttamiseen.

---

Annie Olsvik asui yksin omakotitalossa, joka oli hänen lapsuudenkotinsa. Surmailtana poliiseja odotti siellä käsittämätön ja kammottava näky. Kuka teurastaa puolustuskyvyttömän 83-vuotiaan pelastusarmeijalaisen muutaman vaivaisen arvoesineen vuoksi?

Teko järkytti koko kansaa ja nosti Norjan turvapaikkapolitiikan päivän polttavaksi puheenaiheeksi. Tekijöillä tuskin on takanaan siinä määrin uhrautuva elämäntyö kuin Annie Olsvikilla.

Hälytys

Kello 23.50 kesäkuun 14. päivänä 2003 Haugalandin ja Sunnhordlandin poliisipiirin hälytyskeskus sai ilmoituksen asuntomurrosta Haugesundissa. Marie Lovise Halvorsen soitti poliisille ja kertoi havainneensa kaksi henkilöä tuttavansa omakotitalon pihassa osoitteessa Haugeveien 90.

Nämä henkilöt puhuivat keskenään kieltä, jota Halvorsen ei ymmärtänyt, joten hän päätteli miesten olevan ulkomaalaisia. Hän kuuli varashälyttimen huutavan talossa ja näki kahden miehen juoksevan kohti pohjoista. Toisella oli sylissään jokin elektroniikkalaite, toisella kirves kädessä.

– He olivat karmaiseva näky. Vimistelivät keskenään, Halvorsen kuvaili myöhemmin Haugesundin käräjäoikeudessa.

Kello 23.55 poliisipartio saapui paikalle. Ylikonstaapelit Bernt Norvalls, Terje Heldal ja Astrid Grønningen Dahle päättivät ensin tutkia talon läpikotaisin ja vasta sitten