Rikosreportaasi Pohjoismaista 2002

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Pohjoismaista on kokoelma jännittäviä ja autenttisia poliisitarinoita Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Tarinat ovat rikostutkimuksissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Tarinat ovat saaneet päätöksensä ja rikosten tekijät on tuomittu. Rikosreportaasit ovat hengästyttävää luettavaa, sillä totuus on usein tarua ihmeellisempää. Lukija pääsee kurkistamaan Skandinavian poliisihistorian dramaattisimpiin tarinoihin ja tutustumaan siihen palapeliin, joka on koottava syyllisten löytämiseksi. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Oct 22, 2018
• ISBN: 9788711972472

Book preview

Rikostapauksia • Tanska

Savukkeiden salakuljetusta Puolasta Tanskaan

Erik Jensen, kriminalassistent, Odense.

---

Vuonna 1998 Odensen poliisi paljasti laajan varastetun tavaran kätkemistoiminnan. Tanskaan muuttanut puolalaismies hankki perheensä kanssa varastettua tavaraa ja myi sitä edelleen Puolaan.

Tutkinnan yhteydessä pidätettiin 47-vuotias puolalaismies, jota tässä kutsumme Kuwaciksi. Myös hänen vaimonsa ja libanonilainen Mohamad joutuivat poliisin pidättämiksi. Mohamadin luota poliisin tutkijat löysivät 40 kartonkia puolalaista tupakkaa. Mutta juuri tuolloin poliisin tutkijat olivat valtavan työpaineen alla, ja tämän vuoksi jutun tutkinta jouduttiin keskeyttämään ja pidätetyt vapauttamaan. Toki poliisi piti kuitenkin silmällä Kuwacia ja hänen lähipiiriään.

---

Alkuvuodesta 1999 toiminta Kuwacin ympärillä Odensessa näytti jälleen kiihtyvän. Tällä kertaa kyseessä oli savukkeiden salakuljetus Puolasta Tanskaan.

Pieni tutkijaryhmä sai jutun hoidettavakseen, koska he tunsivat jo entuudestaan henkilöitä, jotka saattoivat olla sekaantuneista salakuljetukseen.

Jo varhaisessa vaiheessa oli selvää, että jotakin suurta oli kehitteillä, koska toiminta Kuwacin ympärillä oli hyvin kiihkeää. Hän matkusti perheensä kanssa Puolaan. Tutkijat odottivat kiinnostuneina, mitä tulisi tapahtumaan hänen palatessaan Tanskaan.

Helmikuun 26. päivä Kuwac palasi Odenseen mukaan kaksi puolalaista. Nämä kaksi ajoivat Puolan rekisterissä olevalla henkilöautolla.

Kuwacin Odenseen paluun jälkeen hänen ja muiden mielenkiintoisten henkilöiden ympärillä jatkui kiihkeä toiminta. Useat heistä tapasivat toisiaan milloin missäkin, joten tutkijat olivat täysin vakuuttuneita, että jotakin tulisi tapahtumaan lähiaikoina – ehkäpä jo samalla viikolla.

Poliisi käynnisti Kuwacin, hänen perheensä ja hänen kanssaan Tanskaan saapuneen kahden puolalaismiehen jatkuvan tarkkailun.

Maaliskuun 1. päivä 1999 poliisi kadotti Kuwacin muutamaksi tunniksi. Seuraavana päivänä tutkijat totesivat Kuwacin toisen puolalaisen ystävän vuokranneen pakettiauton eräältä maanmieheltään Odensesta. Tämä paljastui miehen ajaessa auton Kuwacin asunnon lähelle.

Näytti siltä, että kohta alkaisi tapahtua.

Matka Jyllantiin

Maaliskuun 2. päivän iltana Kuwac lähti ajamaan kotoaan henkilöautolla kohti Jyllantia. Poliisi totesi, että vuokrattu pakettiauto lähti samaan suuntaan kello 22:n aikaan.

Oli mahdoton sanoa, keitä autoissa oli Kuwacin lisäksi, mutta vähintään neljä henkilöä oli liikkeellä.

Sää oli huono: lunta satoi sakeasti ja näkyvyys oli lähes olematon. Siviiliautoilla liikkeellä olleiden poliisien vaikeana tehtävänä oli seurata kahta autoa näissä hankalissa olosuhteissa. Koko ajan oli vaarana tulla huomatuiksi.

Jyllannissa Kuwac ja pakettiauto ajoivat Vejlen kautta Viborgiin johtavalle A13 -valtatielle. Molemmat autot pysähtyivät noin 22 kilometriä moottoritien pohjoispuolella.

Pakettiauto jäi pysähdyksiin pienelle levähdyspaikalle, mutta Kuwac käänsi autonsa takaisin tulosuuntaan Vejleä kohti. Hän kaarsi erään Q 8 -huoltoaseman pihaan, missä meni keskustelemaan Saksan rekisterissä olevan perävaunullisen rekan kuljettajan kanssa.

Kuwac, autonkuljettaja ja hänen mukanaan ollut matkustaja kuvattiin videonauhalle huoltoasemalla. Muita Kuwacin autossa olleita ei pystytty varmuudella tunnistamaan.

Jonkin ajan kuluttua Kuwac jatkoi matkaansa pohjoiseen rekan ajaessa perässä. Kun autot olivat ohittamassa lepopaikkaa, missä pakettiauto oli odottamassa, kuului äänimerkki. Myös pakettiauto liittyi seumeeseen, joka jatkoi matkaa Viborgin suuntaan poliisin seuratessa tiiviisti kannoilla.

Kulkue ohitti Skiven ja jatkoi kohti Limfjordenia pikkuteitä pitkin. Nyt liikenne oli hyvin harvaa, mikä hankaloitti entisestäänkin autojen seuraamista. Poliisien oli vaikea päästä riittävän lähelle, jotta he olisivat voineet tehdä tarpeellisia huomioita autoissa olevista henkilöistä.

Perillä kanatilalla!

Seurattavat autot katosivat poliiseilta yhden kerran yön aikana, ja juuri samalla hetkellä yksi poliisien autoista juuttui kiinni lumeen. Mutta kaikeksi onneksi poliisin seurantaryhmä sai taas melko pian näkyviinsä hetken kadoksissa olleet autot. Limfjordenin lähellä sijaitsevalta suurelta tilalta nimittäin sattui näkymään valoa, mikä paljasti autojen määränpään poliisille. Kello oli tuolloin 02.35.

Kävi ilmi, että paikka oli suuri kanatila. Rekka oli peruutettu ison varastohallin eteen, ja pakettiauto oli pysäköity jonkin matkan päähän hallista.

Myös Kuwacin auto oli pysäköity tilan pihalle. Mitä ilmeisimmin Kuwac tarkkaili autostaan juuri käynnistyvää tehtävää. Rekasta tyhjennettiin suuri määrä pahvilaatikoita ja ne siirrettiin pääosin varastorakennukseen. Osa pahvilaatikoista lastattiin suoraan pakettiautoon.

Kuorman purkaminen ja varastoon siirtäminen kesti noin 45 minuuttia, minkä jälkeen Kuwac ja pakettiauto lähtivät toiseen suuntaan ja rekka toiseen.

Poliisi päättää iskeä

Koska kanatilalle ilmestyi yllättäen vielä yksi pakettiauto, seurantatehtävissä olevat poliisit joutuivat pyytämään apua paikalliselta poliisilta. Heti kohta tämän jälkeen poliisi päätti iskeä. Kaikkiaan viisi miestä otettiin kiinni; kaksi kanatilalta ja kolme pakettiautoista. Kiinniotetuista yksi oli libanonilainen ja neljä muuta Pohjois-Jyllannista kotoisin olevia tanskalaisia. Varastohallista löydettiin 2004000 savuketta, jotka olivat 220 pahvilaatikossa kartonkeihin pakattuina.

Kolme kiinniotetuista voitiin päästää kuulustelujen jälkeen vapaiksi – tosin vasta seuraavana päivänä. Sen sijaan kahta jäljelle jäänyttä kiinniotettua päätettiin esittää vangittavaksi Skiven käräjäoikeudessa. Libanonista kotoisin oleva 25-vuotias Arman ja 28-vuotias tanskalainen Gunnar vangittiin, minkä jälkeen heidät vietiin Odenseen.

Arman ja Gunnar tunnustivat heti järjestäneensä varaston kanatilalta savuke-erälle, jonka oli määrä saapua rekassa yön aikana. Itse he eivät olleet saaneet tulla kanatilalle ennen kuin rekka oli lähtenyt sieltä. Tämän ohjeen he olivat saaneet eräältä Mohamad-nimiseltä mieheltä puhelimitse.

Lisää kiinniottoja yön kuluessa

Yksi poliisin ryhmä jatkoi rekka-auton seuraamista, kun se oli purkanut lastinsa kanatilalle. Kun se pysähtyi levähdyspaikalle Viborgin lähelle, auton 38-vuotias kuljettaja Segel ja matkustajana ollut espanjalainen nainen otettiin kiinni. Rekassa ja sen perävaunussa oli yhteensä 1666000 savuketta.

Kiinniotetut kiistivät tietävänsä mitään savukkeista. Tutkijoiden käsityksen mukaan kukaan autonkuljettaja ei voisi olla tietämättä näin suuresta kuljetettavana olevasta tavaraerästä – olihan kysymyksessä kaikkiaan 130 isoa pahvilaatikkoa. Tämän takia molemmat autossa olleet henkilöt otettiin kiinni epäiltynä savukkeiden salakuljettamisesta Tanskaan.

Jäljelle jäänyt poliisin ryhmä seurasi Kuwacia ja pakettiautoa Fynin suuntaan. Matka eteni suuresti vaihtelevalla nopeudella erittäin surkeassa säässä – näkyvyys oli todella huono. Kun autot saapuivat Odenseen, ne kääntyivät moottoritieltä pienelle paikkakunnalle, missä pakettiauto jätettiin teollisuustontille.

Kuwac ja kolme muuta miestä jatkoivat matkaa Odenseen henkilöautolla. Noin viidentoista minuutin kuluttua poliisit kadottivat seurattavan auton, mutta saivat sen uudestaan näköpiiriinsä pysäköitynä Kuwacin asunnon edustalle Odensessa.

Poliisit eivät siis pystyneet sanomaan, olivatko kaikki mukana olleet menneet sisälle asuntoon vai oliko joku jo poistunut paikalta. Poliisi teki kotietsinnän asuntoon epäiltyjen henkilöiden kiinniottamiseksi. Asunnosta otettiin kiinni Kuwac, Robert, Daniel ja Kuwacin 16-vuotias poika.

Kaikki kiistivät tietävänsä mitään koko asiasta ja väittivät olleensa nukkumassa kello 23:sta lähtien. Kuwacin poika päästettiin vapaaksi, koska ilmeni, että hänellä ei ollut mitään tekemistä asian kanssa.

Kutakuinkin samaan aikaan poliisi otti kiinni puolalaismiehen, joka oli vuokrannut pakettiauton Kuwacin kumppaneille. Kuwacin asunnosta löydettiin pakettiauton avaimet, jotka poliisi otti haltuunsa. Autoon tehdyssä etsinnässä löydettiin 116 pahvilaatikkoa, joissa oli yhteensä 1200000 savuketta.

Seitsemän epäiltyä vangitaan

Kuwac, Robert, Daniel, Segel, espanjalainen nainen ja pakettiauton lainannut mies päätettiin esittää vangittaviksi 3. päivä maaliskuuta. Pidätysaikaa jatkettiin kolmella vuorokaudella, koska tuomari halusi antaa poliisille mahdollisuuden edetä asian tutkinnassa. Pakettiauton omistaja päästettiin kuitenkin vapaaksi.

Maaliskuun 5. päivä viisi pidätettyä sekä kaksi Skivestä kotoisin olevaa henkilö vietiin uudelleen oikeuden eteen. Espanjalaisnainen vapautettiin, mutta muut vangittiin kolmeksi viikoksi epäiltyinä törkeästä salakuljetuksesta.

Kuwacilla, Robertilla ja Danielilla oli sama asianajaja, sen sijaan skiveläiset olivat valinneet oman asianajajansa. Kuljetuksessa käytetty rekka määrättiin takavarikkoon.

Tutkinnassa selvisi, että Robert oli matkustanut Tanskaan väärennetyllä passilla. Hän oli vaihtanut toisen henkilön passiin oman valokuvansa, mutta hänen henkilöllisyytensä pystyttiin kuitenkin selvittämään melko nopeasti, sillä Odensen rikospoliisi oli tunnistanut miehen välittömästi. Hänet oli rekisteröity aiemmista rikoksista.

Rekka-auton kuljettaja Segel selitti, että tuntematon henkilö oli ottanut häneen yhteyttä hänen kuormatessaan pahvilla suojattuja huonekaluja eräällä tehtaalla Puolassa. Lasti oli määrä kuljettaa Tanskaan. Tuntematon mies oli pyytänyt kuljettajaa ottamaan kuormaansa erän pahvilaatikoita Tanskaan kuljetettaviksi. Tämä oli sopinut kuljettajalle, sillä kuormassa oli vielä tilaa ja hän halusi saada hieman lisätienestiä. Hän oli saanut osan maksusta etukäteen käteisenä. Loput maksettaisiin, kun kuorma olisi perillä Tanskassa.

Ohjeiden mukaan Segelin oli määrä ajaa rekka valtatie 13:n varrella olevalle huoltoasemalle Vejlen pohjoispuolelle ja jäädä sinne odottamaan. Ajankohdaksi oli valittu tietty päivämäärä ja noin kello 21.

Segel väitti, että hän ei ollut saanut lainkaan rahtikirjoja eikä hän näin ollen tiennyt, mitä laatikoissa oli. Hän ei ollut myöskään osallistunut laatikoiden lastaamiseen. Hän oli sulkenut sekä vetovaunun että perävaunun kuormatilat ennen kuin puolalainen tullimies oli sinetöinyt ne ennen matkaa.

Mutta auto oli hajonnut matkan aikana, ja korjauksen takia Segel oli myöhästynyt kolme päivää alkuperäisestä aikataulusta. Segel ei ollut ilmoittanut myöhästymisestä kenellekään, joten kukaan ei voinut tietää, milloin hän saapuisi perille. Kaikesta huolimatta häntä oltiin vastassa Tanskassa sovitulla huoltoasemalla.

Segel ja hänen matkustajanaan oleva espanjalaisnainen jatkoivat matkaa, ja he saapuivat Tanskaan 3. päivä maaliskuuta. He tulivat sovitulle tapaamispaikalle runsaan tunnin sovittua kellonaikaa myöhemmin. Hän väitti edelleen, että ei ollut ottanut yhteyttä kehenkään.

Huoltoasemalla eräästä henkilöautosta oli kädellä heilauttamalla kehotettu lähteä seuraamaan autoa.

Täysin tietämätön kaikesta …

Segel ei pystynyt kertomaan mitään henkilöstä, jonka autoa hän oli seurannut runsaat sata kilometriä. Hän oli yllättynyt, että he olivat ajaneet näin pitkän matkan sovitulta tapaamispaikalta, Q 8 -huoltoasemalta.

Heidän saapuessaan varastohallin pihaan Segel oli saanut määräyksen odottaa autonsa hytissä, kunnes kuorma oli purettu. Hänellä ei ollut siis aavistustakaan, mitä autosta purettiin.

Segel ei ollut saanut loppumaksua rahdista. Kuorman purkaneet miehet olivat vain kehottaneet häntä ottamaan yhteyttä mieheen, jonka kanssa hän oli sopinut asiasta. Tätä miestä hän ei kuitenkaan tuntenut.

Kuorman tultua puretuksi hän oli lähtenyt kotimatkalle. Hän sanoi olleensa hyvin yllättynyt kiinniotostaan. Hän kiisti tietäneensä yhtään mitään kuormana olleista savukkeista.

Rekka-autoon tehdyssä kotietsinnässä Segeliltä löytyi asiapapereita, joissa oli nimi Vojnic ja puolalainen matkapuhelinnumero. Sama nimi ja puhelinnumero olivat myös hänen yksityisessä puhelinnumero- ja osoitekirjassaan. Myöhemmin tutkinnassa selvisi, että nämä Vojnicin tiedot sopivat puolalaismieheen, jonka kanssa Kuwac oli puhunut puhelimessa 2. maaliskuuta kello 20:n aikaan. Hänen kanssaan Segel oli sopinut tapaamisesta valtatie 13:n huoltoasemalla.

Tämän jälkeen Segel ei enää halunnut puhua poliisille ilman avustajaa.

Muiden kertomukset

Robert ja Daniel eivät halunneet puhua poliisille mitään. Vaikka he olivat olleet vangittuina kaksi kuukautta, ei heitä vastaan ollut onnistuttu saamaan ratkaisevaa näyttöä. Tämän vuoksi syyttäjä päätti vapauttaa heidät.

Daniel vapautettiin huhtikuun 9. päivä vuonna 1999. Robert joutui sitä vastoin jäämään säilöön ulkomaalaislain nojalla, koska hän oli matkustanut Tanskaan väärennetyllä passilla. Hän ei siis voinut poistua maasta. Käytännössä tämä tarkoitti, että hän joutuisi olemaan vankilassa pitkän aikaa …

Arman kertoi, että hänen tuntemansa Odensessa asuva libanonilainen Mohamad oli ottanut häneen yhteyttä. Tämä Mohamad osoittautui henkilöksi, joka oli ollut pidätettynä jo vuonna 1998 salakuljetet tujen savukkeiden hallussapidosta.

Mohamad oli pyytänyt Armania järjestämään varaston savukkeille, minkä jälkeen Mohamad ja Kuwac olivat ajaneet Skiveen katsomaan kanatilan varastohallia. Tarkastuksen jälkeen he olivat hyväksyneet paikan savukkeiden varastoksi.

Mainittakoon, että Mohamad otettiin kiinni ja toimitettiin kuulusteltavaksi näiden tietojen perusteella. Hän kuitenkin kiisti kaiken.

Kuwac kertoi hyvin lyhyesti olleensa Skivessä hänelle tuntemattoman miehen kanssa, minkä jälkeen he olivat hakeneet 1200000 savuketta muutamien hänelle tuntemattomien henkilöiden kanssa.

Hän kiisti Robertin ja Danielin mukanaolon sekä myös Mohamadin sekaantumisen asiaan. Sitä vastoin hän myönsi olleensa yhteydessä Vojniciin, jonka hän tunsi entuudestaan Puolasta. Hän kuitenkin kiisti yhteydenoton koskeneen savukkeiden salakuljetusta.

Puhelimet tutkitaan

Tutkinnassa kävi ilmi, että Kuwacin matkapuhelinta oli käytetty ahkerasti matkalla Skiveen ja sieltä takaisin. Samaan aikaan myös hänen vanhimman poikansa matkapuhelin oli ollut vilkkaassa käytössä.

Puhelinoperaattorin tukiasematietojen perusteella pystyttiin selvittämään, että molemmat puhelimet olivat olleet Tanskassa samalla paikkakunnalla 2. ja 3. maaliskuuta. Ne pystyttiin paikantamaan puheluiden perusteella, joita oli käyty matkalla Odensesta Middelfartin kautta Vejleen ja edelleen Viborgista Skiveen ja takaisin.

Matkapuhelimet olivat olleet yhteydessä toisiinsa koko edestakaisen matkan ajan. Tämän perusteella voitiin päätellä, että ne henkilöt, jotka olivat käyttäneet matkapuhelinta keskinäiseen yhteydenpitoon, eivät olleet matkustaneet samassa autossa. Joka tapauksessa puhelimet olivat olleet kyseisten tukiasemien alueella. Lisäksi tutkijat olivat sitoneet Kuwacin kyseisiin paikkoihin videonauhoituksen avulla. Näyttö olikin varsin vahvaa.

Kuwacin 22-vuotias poika, Kojak, otettiin kiinni kuulusteluja varten. Hän kiisti aluksi tietävänsä mitään koko asiasta, ja hänen tyttöystävänsä vahvisti Kojakin alibin kyseiseltä yöltä. Hän väitti Kojakin olleen kotona koko yön.

Koska Kojak ja hänen tyttöystävänsä kertoivat Kojakin matkapuhelimen olleen koko ajan Kojakin halussa eikä sitä ollut lainattu kenellekään, myös Kojak esitettiin vangittavaksi.

Hänen avustajakseen tuli eri asianajaja kuin hänen isällään ja kahdella puolalaisella oli. Kolmen päivän kuluttua Kojak pyysi saada puhua tutkijoille. Hän myönsi olleensa Skivessä hakemassa 1200000 savuketta isänsä, Robertin ja Danielin kanssa.

Oikeudenkäynti

Tapaus sai lopullisen päätöksen maaliskuussa 1999. Kuwac ja Robert tuomittiin kahdeksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen 4870000 savukkeen salakuljettamisesta Danielin kanssa. Kuwac ja Robert tuomittiin lisäksi yhteisvastuullisesti maksamaan tulli- ja muita maksuja 6535239 kruunun edestä.

Daniel oli ehtinyt poistua maasta. Mikäli hänet saadaan kiinni, myös häntä odottaa kahden ja puolen vuoden vankeustuomio.

Arman tuomittiin vankeuteen yhdeksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi. Gunnar sai puolestaan vuoden vankeustuomion avuannosta 2004000 savukkeen varastopaikan hankkimisessa. Miehet tuomittiin yhteisvastuullisesti maksamaan tullimaksuja 4299570 kruunun edestä.

Segel sitä vastoin vapautettiin – lautamieskokoonpanossa istunut käräjäoikeus katsoi näytön olleen riittämätön hänen tuomitsemiseensa.

Kuwac, Robert, Arman ja Gunnar valittivat tuomioistaan hovioikeuteen vaatien vapautusta tai rangaistuksen alentamista. Kojak sen sijaan tyytyi tuomioonsa. Hovioikeus kuitenkin pysyi samalla kannalla kuin käräjäoikeus eikä muuttanut tuomioita.

Autojen seuraamisvaikeudet

Rikos selvitettiin, ja kiitos kuuluu hyvin suoritetulle poliisin rikostutkinnalle. Siitäkin huolimatta, että työ oli vaikea ja kiinniotetut eivät olleet kaikkein yhteistyöhaluisimpia tutkinnan aikana, tapauksen tutkijat onnistuivat hankkimaan riittävät todisteet tekijöiden tuomitsemiseksi.

Tekijöiden seuranta heidän liikkuessaan autoilla Odensesta Pohjois-Jyllantiin ja takaisin on luku sinänsä. Elokuvissa ja television sarjoissa on helppo huomaamatta seurata edellä ajavaa autoa, mutta elävässä elämässä totuus on kokonaan toisenlainen. Auton seuraaminen seurattavan huomaamatta on erittäin vaikeaa. Niin, lähes mahdotonta, etenkin kun matkaa tehdään välillä maaseudun vähäliikenteisillä teillä. Vaikeat sääolosuhteet eivät lainkaan helpota työtä. Tämän takia seurannasta vastanneille poliisimiehille on todettava: well done – hyvin tehty!

Kelluva laukku

Jan Lindegaard, vicekriminalkommissær, Århus.

---

Vuoden 1993 joulukuu ja sitä seurannut vuoden 1994 tammikuu olivat harvinaisen runsassateisia. Pelkästään kahtena sateisimpana päivänä – 5. ja 6. tammikuuta 1994 – Ilmatieteenlaitoksen mittausten mukaan satoi yhteensä 132 millimetriä.

Sateitten seurauksena järvien ja jokienkin vedenpinta nousi runsaasti. Samalla virtaukset muuttuivat normaalista poikkeaviksi. Tämä mahdollisti melkein täydellisen murhan – mutta vain melkein.

---

Torstaina tammikuun 6. päivänä Århusin poliisiasemalle tuli epätoivoinen äiti, joka itkien kertoi 31- vuotiaan tyttärensä kadonneen.

Tästä äidin ilmoituksesta sai alkunsa Århusin poliisin historian järkyttävimmän murhan tutkimukset – tapaus on koko Tanskan rikoshistorian raaimpia.

Tutkimuksesta tuli hyvin laaja ja se oli omalta osaltaan vaikuttamassa muun muassa lainmuutokseen.

Kohtalokas tapaaminen

31-vuotias Kirsten asui afrikkalaisen miehen, Josephin kanssa. Heillä oli yhteinen lapsi – nelivuotias Marie-tyttö.

Kirsten ja hänen nuorempi sisarensa, Karen, opiskelivat teologiaa Århusin Yliopistossa. Kirsten oli edennyt opinnoissaan pari vuotta Karenia pidemmälle. Sisarukset asuivat jonkin aikaa yhdessä Århusissa. Teologian opintojensa ohessa Kirsten työskenteli tukihenkilönä Pakolaisavussa, missä hän tapasi Josephinkin, ja he muuttivat jonkin ajan kuluttua yhteen asumaan. Joseph oli 38-vuotias afrikkalainen. Hän oli varttunut Kiikuku-heimon parissa Afrikassa, kymmenen sisarusta käsittävän perheen seitsemäntenä lapsena. Isä ja äiti olivat maanviljelijöitä. Joseph oli valmistunut opettajaksi 16 vuotta kestäneen opiskelunsa jälkeen. Hän oli erikoistunut afrikkalaisten puutyökalujen valmistuksen opettamiseen. Joseph oli poliittisesti hyvin aktiivinen, minkä vuoksi hän joutui Tanskaan pakolaiseksi.

Joseph vietti jonkin aikaa tanskalaisella pakolaisleirillä, hänet sijoitettiin sitten Århusiin, missä hän tutustui Kirsteniin.

Missä Kirsten oli?

Poliisiasemalla Kirstenin äiti kertoi tyttärensä olleen kadoksissa jo runsaan vuorokauden. Edellisenä päivänä tytär oli lähtenyt kotoaan puolilta päivin maksamaan muutaman laskun postiin. Katoamisilmoitus kirjattiin hyvin pelkistetysti ja samalla rauhoiteltiin äitiä. Kirstenhän oli jo 31-vuotias ja hänellä saattoi olla hyvinkin perusteltu syy poissaoloonsa – katoamisestahan oli kulunut vasta runsaat 24 tuntia. Äiti oli kuitenkin täysin vakuuttunut, että jokin oli pielessä. Kirsten ei kuuna päivänä jättäisi nelivuotiasta tytärtään näin pitkäksi aikaa. Hän kertoi lisäksi, että Kirstenillä oli ongelmia Josephin kanssa. Kirsten ja Marie olivat viettäneet joulun ja uuden vuoden äidin luona, ja Joseph oli ollut yksinään koko joulunpyhien ajan. Kirsten ja Marie olivat palanneet kotiin vasta tammikuun 1. päivänä.

Äiti antoi poliisille Kirstenin tuntomerkit ja kuvasi tarkoin hänen yllään olleet vaateet, korut, kellon ja silmälasit. Perusteelliset tuntomerkit osoittautuivat myöhemmin hyvin merkityksellisiksi tutkimusten kannalta.

Poliisi kertoi, että Kirstenistä julkaistaisiin etsintäkuulutus, joten äitiä kehotettiin ilmoittamaan välittömästi poliisille, mikäli tytär ilmaantuisi kotiin. Tässä tapauksessa ei ollut vielä syytä ryhtyä sen enempiin toimenpiteisiin, kuten puhuttelemaan Kirstenin ystäväpiiriä, koska kadonneet henkilöt useimmiten palaavat muutaman päivän kuluttua. Toiveena oli, että myös Kirsten tekisi näin.

Ilmoitus siirrettiin Århusin poliisissa kadonneiden henkilöiden tutkinnasta vastaavalle osastolle ja Kirstenin tuntomerkit lähettiin paikallisradiossa luettaviksi.

Kirsten ei kuitenkaan palannut, joten poliisi kävi useita kertoja puhuttelemassa äitiä ja Josephia katoamisen johdosta.

Äiti selitti Kirstenin viettäneen joulun hänen luonaan, koska tytär oli ollut hyvin huolissaan Josephin runsaasta alkoholinkäytöstä. Lisäksi hän kertoi tyttärensä lähettäneen Josephille joulun ja uuden vuoden välillä kirjeen, mutta ei tiennyt sen sisältöä.

Joseph oli täysin ymmällään Kirstenin katoamisesta ja toisteli vain:

– Minä en voi ymmärtää.

Luonnollisesti Josephilta kysyttiin hänen ja Kirstenin riidasta, joka oli johtanut siihen, että Kirsten oli viettänyt pyhien ajan äitinsä luona. Hän vastasi, että erimielisyydet olivat olleet hyvin pieniä ja Kirsten oli vain halunnut olla jonkin aikaa tyttärensä kanssa kahden. Omasta mielestään Josephilla ei ollut minkäänlaista alkoholiongelmaa eikä hän muistanut saaneensa kirjettä Kirsteniltä pyhien välipäivinä.

Koirien avulla etsittiin lähistön metsät ja suo sekä paikat, joilla Kirstenillä oli tapana liikkua. Yksitoista koiraa kävi järjestelmällisesti läpi lähiseudun puutarhat ja viheralueet. Kaikki etsityt paikat merkittiin karttaan. Etsinnät laajennettiin myöhemmin myös ulkorakennuksiin ja varastoihin.

Poliisilla oli Kirstenin katoamisesta kolme teoriaa: Kirsten oli matkustanut jonnekin, hän piileskeli vapaaehtoisesti tai sitten hänet oli surmattu.

Toiveet kahdesta ensimmäisestä vaihtoehdosta pienenivät sitä mukaa, kun aikaa kului.

Asia siirretään rikospoliisille

Tammikuun 13. päivä 1994 tapauksen tutkinta siirrettiin rikospoliisille, koska järjestyspoliisin etsintäjaos piti hyvin todennäköisenä vaihtoehtona, että Kirstenin katoamiseen liittyy rikos.

Jutun tutkintaan irrotettiin 15 miestä ja sitä johti rikoskomisario Preben Nibe. Tapausta tutkittiin murhana vaikka ruumista ei ollutkaan löydetty.

Kaksi tutkijaa huolehti Josephin kuulusteluista, koska häntä pidettiin jo tuossa vaiheessa epäiltynä. Kirstenin äidin ja muidenkin henkilöiden antamat tiedot olivat ristiriidassa Josephin kertoman kanssa.

Tutkijat kuulustelivat useita kertoja Kirstenin perheenjäseniä ja opiskelutovereita Århusin Yliopistolta sekä sen kirkon jäseniä, johon Kirsten oli kuulunut. Hänen katoamisestaan ei kuitenkaan saatu ratkaisevaa vihjettä. Kaikki vaikutti yhä mystisemmältä.

Tapauksesta kirjoitettiin jo valtakunnallisissa lehdissä. Yksi Tanskan suurimmista päivälehdistä julkaisi etusivulla kuvan Josephista ja kuvatekstin: Tule kotiin, äiti!

Tutkijoiden kannalta katsottuna oli hyvä, että Josephista julkaistiin kuvia, koska poliisi oli juuri selvittämässä hänen liikkeitään Kirstenin katoamiseen liittyen.

Eräässä videorekonstruktiossa Joseph esiintyi Kirsteniä esittävän naispuolisen rikostutkijan kanssa. Nauha näytettiin tv:ssä useina peräkkäisinä iltoina ja sen tuloksena yleisöltä saatiin paljon vihjeitä, mutta ei kuitenkaan yhtäkään, josta olisi ollut ratkaiseva apu tutkinnalle. Kukaan ei ollut nähnyt Kirsteniä – eikä Josephia.

Moni selvännäkijä kertoi vihjeenään nähneensä Kirstenin siellä ja täällä. Myöhemmin ilmeni, että eräs selvännäkijä oli osunut melko lähelle totuutta. Nainen väitti Kirstenin olevan pienessä, kylmässä ja kosteassa paikassa. Hän näki myös Tanskan lipun ja kylpylän. Naisen tiedoissa oli kuitenkin vain hyppysellinen totuutta.

Josephia kuulustellaan uudelleen

Tammikuun 13. päivä Joseph haettiin asunnoltaan ja häntä kehotettiin tulemaan poliisiasemalle perusteelliseen kuulusteluun. Marie-tytär oli tavalliseen tapaan päiväkodissa ja isoäiti hakisi hänet sieltä. Josephille tarjottiin mahdollisuutta kutsua asianajaja kuulusteluun, mutta hän kieltäytyi.

Häntä pyydettiin kertomaan vielä kerran keskiviikon, tammikuun 5. päivän tapahtumat – päivän, jolloin Kirsten oli kadonnut. Josephin kertomuksessa ei ilmennyt mitään uutta hänen aiempaan kuulusteluunsa verrattuna, mutta hän antoi vapaaehtoisen suostumuksen poliisille kotietsinnän toimittamiseksi asunnollaan puhelinnumeron tai jonkin muun sellaisen todisteen löytämiseksi, joka johtaisi poliisin oikeille jäljille.

Yleensä näin ei menetellä, mutta poliisi kuitenkin suoritti kotietsinnän Josephin antaman luvan perusteella erittäin suurta varovaisuutta noudattaen, koska tutkijat eivät olleet ihan varmoja toimenpiteestään. Asuntohan oli ehkä murhan tapahtumapaikka.

Saattoihan olla niinkin, että Kirsten ei ollutkaan kuollut ja ilmaantuisi yhtäkkiä ovesta sisään ihmetellen, mitä oikein oli tekeillä. Tämän takia poliisin tutkijat tyytyivät ainoastaan valokuvaamaan asunnossa.

Joseph kertoi kuulustelussaan Kirstenin nousseen keskiviikkoaamuna kello 06.00 ja herättäneen Marien. He olivat laittaneet aamupalaa, minkä jälkeen he olivat tulleet herättämään Josephin kello 07.00. Perhe oli syönyt aamupalan yhdessä, ja aamiaispöydässä he olivat jutelleet niitä näitä. Kirsten oli sanonut vievänsä Marien päiväkotiin ja menevänsä sen jälkeen käymään pankissa Århusin keskustassa. Aamupalan jälkeen Joseph oli mennyt takaisin vuoteeseen lukemaan kirjaa. Noin kello 8.30 Kirsten ja Marie olivat vilkutelleet lähtiessään päiväkotiin – polkupyörällä kuten tavallisesti. Joseph oli jatkanut lukemista sängyssä kello 11:een asti. Tuolloin hän oli noussut ylös ja mennyt kylpyyn. Hän oli ollut edelleen kylpyhuoneessa, kun Kirsten oli tullut takaisin noin kello 11.30. Hän oli näyttänyt kahta Marien huoneeseen ostamaansa julistetta: Moneta ja Aladinia. Monet-juliste herätti kysymyksiä. Miksi Kirsten oli ostanut juuri tuon julisteen? Ranskalainen taiteilija Monet’han oli tehnyt itsemurhan – kuten tunnettua.

Joseph kertoi edelleen Kirstenin käyneen pankissa siirtämässä suuren rahasumman heidän yhteiselle taloustililleen. He olivat syöneet lounaan yhdessä, minkä jälkeen Kirstin oli lähtenyt postiin maksamaan laskuja.

Joseph itse oli päättänyt käydä kirjastossa hakemassa tilaamansa videonauhan. Video kertoi Tanskassa syntyneistä ulkomaalaisista lapsista ja heidän vanhempiensa laillisista oikeuksista lapsen huoltajuuteen Tanskan ja ulkomaalaislain mukaan.

Joseph lähti kotoa noin kello 12.30. Myös Kirsten oli ollut ulkovaatteissaan, mutta Joseph ei muistanut, miksi he eivät olleet lähteneet yhdessä. Joseph oli mennyt linja-autolla kirjastoon, mutta ei ollutkaan voinut noutaa videokasettia, koska hän oli unohtanut saapumisilmoituksen kotiin. Hän oli jäänyt kirjaston lukusaliin muutamaksi tunniksi lukemaan lehtiä ja palannut kotiin noin kello 14.45. Kirsten ei ollut tuolloin vielä tullut takaisin kaupungilta. Joseph soitti päiväkotiin ja kysyi, milloin Kirsten oli aikonut hakea Marien. Tämä ei ollut kuitenkaan puhunut mitään tytön noutamisesta, joten Joseph kävi hakemassa tytön noin kello 15.00. He olivat olleet kotona noin kello 16.00. Marien kysellessä äitiään Joseph oli vastannut, että äiti tulee varmasti melko pian kotiin.

Iltapäivä kului ja illalla Kirstenin äiti oli soittanut. Hän oli halunnut puhua tyttärensä kanssa, mutta oli saanut kuulla, että Kirsten ei ollut kotona. Joseph ja Marie olivat syöneet iltapalaa ennen nukkumaanmenoa. Kirstenin äiti soitti tunnin välein ja tiedusteli, oliko tytär palannut kotiin.

Äiti oli tullut yhä huolestuneemmaksi ja puhunut Kirstenin etsintäkuuluttamisesta, koska eihän kukaan voinut noin vain kadota. Marie oli mennyt vuoteeseen noin kello 19.30, jolloin Joseph oli alkanut siivota asunnossa. Hän oli vienyt pihalla olevaan roskasäiliöön useita muovikassillisia vanhoja sanomalehtiä ja muutaman ruukkukasvin. Puolen yön aikaan Kirstenin äiti oli soittanut viimeisen kerran. Hän oli kovin huolissaan ja itki puhelimessa.

Seuraavana aamuna äiti oli jälleen soittanut, mutta Joseph oli jo lähtenyt viemään Marieta päiväkotiin. Sen jälkeen hän oli pyöräillyt siellä täällä ympäriinsä.

Kotiin palatessaan Karen ja hänen äitinsä olivat olleet sisällä asunnossa. He olivat tulleet huoneistoon omilla avaimillaan, mutta Joseph ei tiennyt, mihin aikaan. He kaikki olivat olleet yhdessä lopun päivää, kunnes äiti oli lähtenyt poliisiasemalle tekemään ilmoitusta Kirstenin katoamisesta.

Märät kengät ja housut

Kuulustelutauon aikana tutkijat saivat tiedon muiden kuulustelujen tuloksista. Kirstenin äiti oli kertonut, että hän ja Karen olivat olleet Josephin ja Kirstenin asunnolla torstaina. Josephilla oli ollut kotiin tullessaan likomärät housut ja kengät. Hän oli kertonut kaatuneensa suolla.

Josephia kuulusteltiin näistä äidin kertomista tiedoista. Hieman vastentahtoisesti hän kertoi kaatuneensa asunnon lähistöllä sijaitsevalla suolla. Vietyään Marien päiväkotiin hän oli harhaillut ympäriinsä etsien Kirsteniä ja siinä yhteydessä kaatunut rähmälleen, koska oli saanut krampin jalkaansa.

Häntä pyydettiin näyttämään paikka, missä kaatuminen oli tapahtunut. Kyseessä oli noin 40 neliömetrin kokoinen suoalue, jota ympäröi korkea ruohikko. Kuulustelun ajankohtana suo oli jäässä eikä korkeassa ruohossa näkynyt mitään liikkumiseen viittaavia jälkiä. Alue etsittiin poliisikoirien avulla, mutta mitään ei löytynyt.

Joseph vietiin tämän jälkeen kotiin ja häntä kehotettiin olemaan puhelimen ääressä – Kirstenhän saattaisi soittaa.

Tutkintaa jatkettiin ja Kirstenin tilitietojen tarkastamiseen tarvittava lupa hankittiin. Suoritettiin puhutteluja myös niissä kaupoissa, joissa Kirsten oli käynyt ostoksilla. Näiden tiedustelujen avulla pystyttiin vahvistamaan hänen olleen pankissa kello 10.05, jolloin hän oli nostanut suurehkon summan rahaa. Puoli tuntia myöhemmin hän oli ostanut kaksi suurta julistetta Århusin supermarketista. Kellonajat olivat täsmällisiä, koska ne voitiin tarkistaa kassanauhalta. Kukaan ei kuitenkaan muistanut nähneensä Kirsteniä.

Josephia koskeva tiedustelu tehtiin hänen kotimaansa Tanskan lähetystöön. Mitään Kirstenin katoamista selvittävää ei kuitenkaan tullut esiin.

Paine kasvaa vähitellen

Josephia kuulusteltiin uudelleen 16. päivä tammikuuta. Hänen kertomuksensa veteen putoamisesta vaikutti yhä epäuskottavammalta. Tutkijoilla oli tunne, että he olivat saaneet kiinni oikeasta johtolangasta. Josephin paine kasvoi vähitellen, ja jokainen hänen kertomuksensa yksityiskohta tarkistettiin, mutta edelleenkään hän ei halunnut asianajajaa avukseen.

Joseph kertoi nousseensa linja-autoon heti kaaduttuaan suolla, vaikka matkaa kotiin oli vain 300 metriä. Jäätyään pois linja-autosta hän oli vilkuttanut tytärelleen Marielle, tämän isoäidille ja Karenille, jotka olivat hänen asuntonsa ikkunassa. Kotiin päästyään hän oli riisunut märät vaatteet ja kengät. Kengät hän oli laittanut parvekkeelle, mistä poliisi oli ne myöhemmin hakenut tutkittaviksi. Tutkimusten kannalta oli tarpeen kerätä mahdollisimman paljon aineistoa, sillä pieninkin yksityiskohta saattoi olla ratkaiseva rikoksen selvittämisessä. Takavarikoidut esineethän voitiin aina palauttaa, kun kävi ilmi, että niitä ei enää tarvittu. Josephin kengät toimitettiin Århusin Rikostekniseen Laboratorioon tutkittavaksi. Tutkimuspyynnössä toivottiin lausuntoa, olivatko kengät olleet suolaisessa vai makeassa vedessä ja oliko kenkiin jäänyt rantahiekkaa. Myöhemmin kengille tehtiin vielä muitakin tutkimuksia.

Etsinnät Kirstenin löytämiseksi jatkuivat. Lehdet kirjoittivat asiasta suurin otsikoin. Epävirallisesti kaikki olivat vakuuttuneita, että Kirsten ei ollut kadonnut vapaaehtoisesti, vaan hänet oli murhattu. Poliisi sai yleisöltä melko paljon vihjeitä, mutta oli kuin maa olisi nielaissut Kirstenin. Josephin ja Kirstenin tytär sijoitettiin asumaan isoäitinsä luokse.

Tammikuun 18. päivä Josephia kuulusteltiin jälleen ja tavoilleen uskollisena hän piti kiinni selityksestään suolla kaatumisesta. Tällä kerralla hän tosin kertoi käyneensä kioskilla ostamassa tupakkaa ennen linja-autoon nousemista. Muutoin hän ei osannut sanoa muuta kuin, että hän ei voinut ymmärtää mitä oli tapahtunut.

Joseph osallistui jälleen Kirstenin