Kuningatarkalastaja

By Viktor Kärki

Espoon Leppävaarassa liikkuu jälleen sarjamurhaaja. Onko kyseessä sama henkilö kuin aiemmin, jolloin rikokset jäivät ratkaisematta, koska tekijä oli aina askeleen edellä tutkijoita? Tällä kertaa rikokset ovat raaempia ja niitä tuntuisi olevan enemmän. Onko tämä tapaus liikaa espoolaisille tutkijoille? Tällä kertaa tapausta ei tutki Kiraly, joten jää nähtäväksi, kuinka tutkijoiden käy. Auttavatko heitä edes nuo kaksi ikkunan taakse ilmestyvää tuttua varista? Kas siinä vasta kysymys.

Tämä kaikki selviää, kun luet tämän persoonallisen ja vauhdikkaan teoksen. Teos on jatkoa romaanille Sinisilmä (2018).
Teos on kuitenkin yksittäinen kirja, joten se sopii luettavaksi, vaikka Sinisilmä olisi syystä tai toisesta jäänytkin lukematta.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Dec 7, 2020
• ISBN: 9789528031765

Viktor Kärki

Viktor Kärki (s. 1962) on henkeen ja vereen savolainen, mutta muuten kohtalaisen terve. Savolaisella huumorilla on parantava vaikutus. Jos ei muusta, niin ainakin turhantärkeydestä. Kärki on julkaissut lukuisia runokokoelmia, romaaneja, äänikirjoja, kuunnelmia ja runoelokuvan. Kuningatarkalastaja on hänen toinen rikosromaaninsa.

Book preview

puvussa

1

Isä

Päästä minut. Päästä! Sinä jolla on kaikki valta. Vai onko sinua edes olemassakaan? Edes sinua. Vai oletko niiden ihmisten keksintö, jotka pitävät itseään viisaana, ylitse muiden? Vai onko koko elämä loppujen lopuksi mielikuvituksen tuotetta? Eri ihmisten mieli lokeroituu eri lokeroihin. Jos näin on, miksi? Ja miksi lopulta koko elämä on luotu? Vai onko se edes luotu? Miksi kaikki on olemassa? Miksi me olemme olemassa? Miksi ihmiset ovat ihmisiä ja eläimet eläimiä? Miksi ei toisin päin? Kun mietin tätä kaikkea sillä järjellä mikä minulla on, ei tässä tunnu olevan lainkaan järkeä. Ei missään. Lopulta jäljelle jää ainoastaan hulluus. Miksi ihminen on luotu maan päälle kärsimään? Miksi kaikki luontokappaleet on luotu? Jos on olemassa joku, joka on oikeasti kaiken tämän luonut, hänen on pakko olla pähkähullu. Toisaalta paikka, jossa uskovien mielestä messias on syntynyt, on paikka jossa koko ajan tapetaan ja tapellaan. On tehty aina ja tehdään vastakin. Eli kaikkea tätä passaa miettiä, jos edes luulee olevansa henkisesti terve.

*

On keskikesä. Kesäkuun loppu. Kello näytti kahtatoista. Aurinko helli niitä, jotka aurinkoa rakastivat. Helli ainakin minun mielestäni. Ja muista minä en välittänyt juurikaan, jos edes heistä jotka aurinkoa rakastivat. Taisi olla niin, että en välittänyt kenestäkään paskan vertaa. En edes itsestäni. Sen verran olin eläessäni saanut tahtomattani lokaa niskaani. Ja kun ihminen saa riittävästi avokämmenestä, hän katkeroituu ja kitkeröityy, ja jossain vaiheessa elämä alkaa tuntua turhalta.

Jos isä lyö lasta ilman syytä ja käyttää vuositolkulla seksuaalisesti hyväkseen, ei siitä voi seurata mitään hyvää. Kyllä siinä jokainen katkeroituisi.

Myös äiti sai oman osansa isäni pahasta olosta. Isä raiskasi hänet milloin halusi. Ei äitiraukalla ollut mitään mahdollisuutta selvitä raakuuksista.

Mutta olin vielä hyvin pieni, kun päätin, että asiat tulisivat muuttumaan.

Aloitin, no, voisi kai sanoa sairaat harjoitukseni kiduttamalla pikkupoikana pikkuötököitä ja kaiken maailman jyrsijöitä. Käytin viikkorahani ostamalla eläinkaupasta eläviä hiiriä, joita sitten kidutin niin kauan kuin nämä elivät. Ja jos jäin kiinni jostain jullikasta eikä viikkorahoja tippunut, siinä tapauksessa yksinkertaisesti varastin pikkuotukset. Niin eläinrakkaita tuntuivat eläinkaupan myyjät olevan, että myivät pieniä karvaisia eläimiä pikkuterroristillekin, vaikka tiesivät takuulla, että tämä kiduttaisi ja tappaisi ne. Sen verran kamala oli minun silmieni polte jo muksuna. Kun sitten itse vähän kasvoin, siirryin kiduttamaan kissoja ja koiria. Keksin mitä erikoisimpia tapoja, kuinka kidutettava pysyi mahdollisimman kauan hengissä. Näin sain nauttia mahdollisimman kauan. Ja voi veljet, kuinka paljon mielihyvää puuhistani sain.

Kun sitten viimein surmasin isäni, tunsin että leijuin pilvissä. Siitä hetkestä tiesin, että tätä täytyi saada lisää ja paljon.

*

Olin ostanut tämän maatilan riittävän kaukaa, että sain olla rauhassa. Tontti oli kohtalaisen iso. Pihapiiristä löytyi isohko päärakennus ja erillinen sauna. Sieltä löytyi navettakin, jonka yhteydessä oli ulkovessa, heinäliiteri ja puuliiteri sekä pieni aitta. Löytyipä tontilta AIV-torni ja pieni tekojärvikin. Metsää oli omiin tarpeisiin, ja tila oli sopivasti metsän peitossa uteliailta katseilta. Lähimpään naapuriin oli noin viisitoista kilometriä, ja siellä asui ainoastaan vanha huonojalkainen ukko, joten tuskin hänestä olisi harmia. Ja kaiken kukkuraksi sinne ei ollut autotietä.

Nautin kahviani suuresta mukista ja imin ties monettako savukettani. Tiirailin tekojärvelle, jossa kaksi varista kisaili saman madon kimpussa. Vai mahtoiko kyseessä olla lemmenleikki? Samapa tuo. Minusta tuntui niin kuin olisin elänyt saman hetken joskus aikaisemminkin. Oliko kyseessä dejá-vu -ilmiö, vai mikä se oli? Kukapa tietää?

2

Kahvila

Kahvila Zoceriaan astui ontuen keppiin nojaava epäsiisti nainen. Näytti siltä, että tämä olisi kahvilan vakioasiakas. Niin hyvän vastaanoton hän kahvilan henkilökunnalta sai. Nainen ontui pysähtymättä kahvilan perimmäiseen nurkkaan, josta oli suora näköyhteys Läkkitorille. Nurkkauksessa oli kaksi pientä pöytää. Hän asetti kullatun keppinsä toisen pöydän päälle ja asettui itse toisen pöydän ääreen. Oli hiukan erikoista, että hänen keppinsä oli tyylikäs muuhun olemukseen nähden. Kepillä hän varmisti sen, että saisi olla nurkassaan yksin. Hän ei välittänyt muista ihmisistä. Nämä kuitenkin höpöttäisivät kaikkea joutavaa.

Siinä samassa tarjoilija jo toikin hänelle café latten runsaalla vaahdolla sekä croissantin. Siitäkin huolimatta, ettei hän edes näitä herkkuja tilannut. Niin usein hän oli kahvilassa vieraillut, että henkilökunta tiesi hänen mieltymyksensä vanhastaan.

Nainen kauhaisi vaahtoa lusikalla suuhunsa, puraisi croissantiaan ja tuijotti Läkkitorille pistävillä silmillään. Hän mietti, kenetköhän tänään tappaisi.

*

Leppävaaran Galleriaan on useita sisäänkäyntejä. Yksi niistä on parkkihallin kautta noustavat portaat. Yläkerrasta johtaa liukuportaat alakertaan, jossa on useita liikkeitä, muun muassa kahvila Zoceria.

Useita virkapukuisia poliiseja pyöri Galleriassa ja puhutteli siellä liikkuvia ja asioivia ihmisiä. Kuka oli menossa kauppaan, kuka valokuvaamoon, kahvilaan ja kuka ties minne. Kyseessä lienee ollut vastoittain löytyneen yksisilmäisen pään tutkimukset. Mutta näytti siltä, että ruumis ja ruumiin henkilötiedot olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Ja syy siihen, kuka tai ketkä moisia raakuuksia tekivät ja miksi.

Kaksi virkapukuista poliisimiestä laskeutui liukuportaita alas, kun samaan aikaan heitä vastaan tuli epäsiistin näköinen nainen, joka nojasi voimakkaasti kävelykeppiinsä. Naisella oli tuijottava katse. Hänellä näytti olevan kauluksessa huulipunaa tai vaikkapa verta. Sitä ei kumpikaan poliisimies havainnut tai noteerannut.

*

Leppävaara Espoossa turpoaa aivan kuin sämpylätaikina. Vuosi sitten remontoitiin tori. Se revittiin auki ja se paalutettiin. Sinne valettiin valmiiksi anturat, vedettiin sähkö ja vesijärjestelmä sekä kaikki muu, mikä nyt vain oli mahdollista etukäteen tehdä. Sen jälkeen tori lyötiin umpeen ja päällystettiin komeilla kivillä. Eli pohjatyö oli näin tehty. Torille tulisi joskus hamassa tulevaisuudessa tornitalo. Leppävaaran Sellon ja Gallerian väliseen tunneliin tulisi jossain vaiheessa pieniä putiikkeja, ja junaradan ylitse rakennetaan kaarisilta, jota pitkin jalankulkijat ja pyöräilijät pakotetaan liikkumaan. Näin hämärä ja vaarallinen tunneli olisi huomattavasti turvallisempi. Myös Musaamo ja Gallerian talo saisivat todennäköisesti purkutuomion, ja tilalle tulisi, kas kummaa, torni- ja parkkitalo. Tornitalojen alakerroksiin saattaisi tulla kuuleman mukaan liiketiloja, ja ylemmäs konttoritiloja.

No miten tämä kaikki sitten vaikuttaa minun tai sinun elämään tai tulevaisuuteen? No ei välttämättä mitenkään. Ei ainakaan positiivisesti. Se on kuitenkin varmaa, että rahat näihin hankkeisiin otetaan veronmaksajien kukkarosta. Uskokaa huviksenne.

En oikein tiennyt, miten saisin aikani kulumaan. Se oli minulle perin erikoista. Niin vilkasta oli elämäni viime aikoina ollut. Päätin käväistä kahvila Zoceriassa kahvilla. Kaunis tarjoilijatar oli jo laittamassa tavallistani eli café lattea ja croissantia. Niinpä hetken kuluttua istuin nurkkapöydässäni ja nautin elämästä. Nautin siten, miten se oli kohdallani mahdollista.

Huuhdoin loput paakelsista alas kahvilla ja siinä samassa jo olinkin menossa. Nyökkäsin henkilökunnalle kiitokseksi ja nilkutin parkkihalliin autooni. Kaivoin tupakka-askin esiin ja olin aikeissa sytyttää savukkeen, mutta panin sen kuitenkin takaisin askiin. Sen sijaan kaivoin rasiasta sätkän. Mielestäni nyt jos koskaan olin sen ansainnut. Tunsinhan oloni hiukan levottomaksi.

Sytytin sätkän ja vedin pari henkosta syvälle keuhkoihini. Kun rauhoituin, ajoin rauhallisesti ulos hallista.

*

Läkkitorin suunnasta Selloon mentävä alikulkutunneli on tätä nykyä hyvinkin paljon käytetty. Väitetään, että