Tänään ei paljon tapahdu

By Erkki Ahonen

1950-luvun Kiuruvesi on pieni ja hiljainen kylä, johon mahtuu monenlaisia ihmisiä. Opettaja Heikki Monni haluaa selvittää kaikki ongelmat psykologian keinoin. Ilotyttö tonnin-Tiina yrittää ratkoa elämänsä solmuja alkoholin voimalla. Ja kirkon-Villen uskoa koetellaan – hän tahtoisi naimisiin, mutta ystävä paheksuu moista maallista halua. "Tänään ei paljon tapahdu" on tunnelmallinen kuvaus verkkaisesta kylästä, jonka asukkaiden elämässä sattuu ja tapahtuu. Pienessä kylässä kaikki myös tuntevat toisensa, ja mielipiteitä herättää muun muassa Heikki Monnin ajopeli – kuinka opettaja oikein kehtaa ajella punaisella autolla? Teos on Erkki Ahosen esikoisromaani vuodelta 1961, ja se sai ilmestyessään erinomaisen vastaanoton.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Feb 8, 2021
• ISBN: 9788726692242

Book preview

www.egmont.com

1

Oivallinen aamu, pienet pojat tulivat aikaisin laskemaan mäkeä meijerin rantaan. Pilvetöntä, joku katsoo taivaalle, lentokoneen ääni kuuluu. Pojat pysähtyvät mäen alla ja päällä. Kone laskeutuu jäälle. Lumi liikkuu kaukana selällä, kun sukset tavoittavat pinnan. Lumeen jää tavattoman ison miehen latu suoraan koneen taakse. Pojat hiihtävät konetta vastaan.

Jouko Metsälä katsoo kelloa, se siinä menee, kahta minuuttia vailla kahdeksan. Kolmelta ilmaan… neljä… siis seitsemän tuntia. Hyvät ajat. Jouko tarkistaa mittarit ja hanat lähtövalmiiksi. Pikkupojat hiihtävät ympyrää, niitä on kiellettävä. Jouko aukaisee kuomun, älkää pojat hiihtäkö aivan koneen tuntumassa, älkää vain tökkikö sauvalla… isä kieltää… sanokaa muillekin. Hän hyppää lumeen, sata metriä rantaan, jäykät jäsenet. Sulaa Silkun kanssa… Onpa lunta.

Tiellä ihmiset tuijottavat Joukoa. Pirunko marsilainen tässä… Lentäjä on tietenkin harvinainen näky Kirkonkylässä. No, lentäjä on lentäjä.

Kerrankin mainio lentosää, lähtiessä pakkasta miinus kymmenen, rajaton näkyvyys, täällä samoin. Isä varmasti lentää kun saa, jos Silkku haluaa, voi hänen kanssaan hypätä kylän yllä. Silkku. Jumalauta on mukava tulla taas Silkun lähelle.

Yhteiskoulun pihalla on pientä liikettä, Volsu laskee rivit sisälle. Pojat huomaavat Joukon, hei Jokke…Jokke, pojat karjuvat. Volsu karjuu, hiljaa rivissä. Hiljaa rivissä, voi perkele. Volsu tuijottaa tielle, Jokke kävelee jalat jäykkinä, hän ei aio tervehtiä. Ei enää, vaikka sitä se odottaa. Kumartakoot tinasotamiehet. Yhä tiukka matami. Kaverit kumartavat.

Siinä on rivissä tuttuja kavereita. Yläluokilla, mitä siitä tulee, vuosi armeijassa, neljä opistossa… siinä on vielä joku luokkatoveri, joka on tuplannut pari kertaa. Voi piru, toisille maistaa, mutta siinä on kyllä vanhemmat ja pakko. Vanhemmat pakottavat, kun on lettuluonne. No, kaikki eivät pääse lentämään.

Valokuvaamo Särmän ovella Jokke muistaa filmin, oli mukana, Lintulalle töitä. Lintulan äänet kuuluvat pimeästä kopista. Kehittää siellä, hetkinen. Jokke ei välitä töräyttää huomenta, kunhan ilmestyy. Hän istuu pöydälle, jossa on filmiteline. Seinille Lintula on istuttanut komeita mainoskuvia ja hääkuvia pitäjän nuorisosta. Monenlaista ilmettä, tilanteen vakavuus. Yhtä kuvaa Jokke tuijottaa. Helvetti, siinä on… siinä on Silkun ja Joken kuva. Se on komeissa kehyksissä kunniapaikalla, se on syksyä, vaikkei siitä näy, Lintula otti sen täällä… pani seinälle omin luvin. Lintula oli ennen vähän kaveri. Sen takia se sitä suosii.

Nuori vaimo ja tällaisessa paikassa. Jokke tuijottaa Silkkua. Hyvä kuva, Lintula otti sen huolellisesti. Keskiruumiissa kehittyy kärsimätön tunne. Nuori vaimo ja pitkät ajat poissa. Kun käy harvoin, ei saa tarpeeksi. Puoli vuotta eikä häämatkaa. Jokke matkusti työhön parin päivän perästä.

Jokke tuijottaa Silkkua, joka melkein astuu kehyksistä. Jokella on loistovaimo. Silkku hymyilee, odottaa…

Joutuuko äijä, vai ei? Jokke on kiireinen. Mielikuvitus menee edelle, kun katsoo kuvia. Jokke etsii tupakat. Muutenkin vähän aikaa.

Lintula vääntyy pitkät raajat edellä kopistaan. Sillä on pimeä koppi niin kuin aina valokuvaajalla, se on sen tärkein.Siinä on pieni ovi, josta se kulkee. Terve, tee tästä kuvia kahteen. Pirulainen ryypännyt pyhät, silmät on sen näköiset, onko se kunnolla herännyt… Niin niin, kahteen, lähden kolmelta ajamaan Kauhavalle. Haluan nähdä mitä tästä tuli, rajaa siihen kokoon kun on konetta. Se on kylästä koko rulla, niin niin, ne ovat lentokuvia, automaattilaitteet, ymmärrätkö, katso parhaasta kulmasta. No hei… Ymmärsikö, miehestä näkyy, että ei, hieroo päätä ja miettii ankarasti. Jos se siitä herää ja alkaa toimia.

Pankki ei ole vielä auki, Jokke tulee takakautta. Tytöt istuvat tiskin takana. Tytöt yllättyvät, Jokke pelaa vähän naamalla, tytöt hymyilevät. Siinä on muinainen pitkäaikainen kimma, yksi, mutta ei sekään katso pitempään. Onko tytöt kunnossa… hakiko pojat illalla tansseissa… onko isä jo tuolla, Jokke tarkoittaa ovea, jossa on johtaja. No hyvä. Isä tietää, että Jokke on tulossa, Silkku varmasti kertoi. Jokke soitti illalla Silkulle.

… veisiä Kauhavalta. Terve, isä. Hyvä ilma lentää.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun Jokke on Kirkonkylässä koneen kanssa. Nyt he sitten ovat molemmat lentäjiä.

Isällä on komea ura takana. Viimeisenä sotavuonna haavoittui ja vapautettiin, tultiin tänne, isä pankin johtajaksi. Isä sai usein lomia Tampereelle, äiti odotti. Lentäjät saivat lomia, niillä oli raskainta. Isä tuli parin viikon päästä, viipyi yön ja päivän. Äiti korosti aina, että isä on lentäjä, vaikka Jokke tiesi hyvin isän taistelevan vihollisen lentokoneita vastaan. Jokke tiesi niin pienestä kuin muisti. Pihan pojat tiesivät. Jokke oli leikissä lentäjä.

Heti ovella Jokke kysyi isältä, montako. Harva kerta, ettei luku olisi kohonnut, viisi, yhdeksän, kuusitoista, lopuksi se oli kaksikymmentäneljä. Viimeisenä sotavuonna isä itse tuli alas, sitä Jokke ei jaksanut käsittää. Isä ei puhunut asioistaan, ei äidillekään. Muut puhuivat. Sinun isäsi on lentäjä, taistelulentäjä. Se oli valtava asia pienenä.

Isälle tulee kesällä vieraita ja hän ryyppää niiden kanssa toisessa huoneessa. Lentäjäkavereita, pystyjä ukkoja, jotka eivät huomaa muita. Pienenä Jokke kuunteli oven läpi. Niillä ja isällä on hurjia juttuja.

Tulomatkan maisemissa kun ei ollut muuta kuin tuijottaa mittareita ja keinua Jokke mietti isän lentoja. Nyt on rauhan aika, mökkien piipuista nousevat savut. Olisi nyt sota, Jokke mietti, tässä taivaalla ja vihollisen koneita. Olisi ollut tässä iässä silloin. Mitä nämä lennot, kone on taistelukyvytön, ei aseistusta. Silloin se oli viimeistä huutoa, saksalainen, se on monesti paikattu. Nyt se pysyy tarkasti ilmassa.

Tämä on lento käymään naisen luona kotona. Silkun luona. Silkun kanssa sängyssä. Jokke on insinööri, ja Silkku töissä isän pankissa.

Isä ja poika puhuvat lentämisestä. Jokke selittää, isä tuntee tyypin. Vai on niitä vielä. Isä lentää päivällä, että muistaako… kuule, poika… Sulla on siinä polttoainetta. On.

Silkulla on vapaa aamupäivä. Teillä on varmasti asioita, äiti ei ole kotona… ei häiritä. Laita tyttö hyvälle mielelle, se on nuutunut viime aikana, äitis käytti lääkärissä, vitamiinin puutetta… muka… kyllä se on sinun puutetta… sillä. Kesällä viet mukana sinne. Käydään katsomassa konetta ennen lähtöäsi… joo, tulee asiakkaita…

Jokke loikkii yläkertaan. Silkun kasvot ovat levottomat, kun Jokke puristaa. Naiset ovat herkkiä, kaikki vaikuttaa niihin. Jokke tuntee Silkun ruumiin jännityksen, Silkku on uuden näköinen kuten aina pitkän eron jälkeen. Mikä riemu. Kuukauden jälkeen.

Illat ovat pitkiä, pojat lähtevät naisiin. Ei ole tekemistä, loikoa ja lukea, mennä elokuviin, mutta aina odottaa että pääsee vaimon luo. Laskee milloin pääsee. Vielä muutama aika.

Joskus kihloissa Jokke meni vielä poikien mukaan. On tyttöjä, jotka haluavat oppia lentämään, joka paikassa on, pojat opettavat. Lentäjällä ei ole missään naisten puute. Pojat viheltävät, kun omistuu yhdelle… Syksyllä Jokke joutui eteen, mennäkö? Hän jätti menemättä. Niin on kerta kaikkiaan helpompi pitemmän päälle.

Silkun luo tultuaan Jokke joka kerta ajattelee, oli hyvä kun en mennyt.

Silkulla on vahvaa ruokaa. Jokke syö. Silkku loistaa, kertoo pieniä tapauksia pankista ja kylältä. Jokke kertoo työstä. Kaikki ajat eivät ole lentämistä, sitä on joskus välillä. Nyt Jokke alkaa saada koelentoja ja työ on mielenkiintoisempaa. Mutta enemmän hän yhä piirtää ja suunnittelee, on asiantuntija teknillisissä seikoissa.

Jokke muistaa uutisen Silkulle. Hän on löytänyt hauskan kolme huonetta, vapautuu kesäkuussa. Silkusta siihen on pitkä aika.

Omalle vaimolle ei ole vertoja. Silkku järjestää miehen sänkyyn, lepää, etkö ole väsynyt. Silkku korjaa pöydän, järjestää asiat nopeasti, hämillään, arvaa. Jokke on rentona silmät kiinni, ajattelematta, lyhyt aika on käytettävä oikein. Silkku hämärtää huoneen verhoilla yötä varten.

Minä olen vaakasuorassa, Jokke miettii, olen veden pinnan suuntainen. Hän katsoo Silkkua, toivoo tulevan lähelle, istumaan sängyn reunalle. Minä haluan sukeltaa, mennä pinnan alle. Silkku on sievä, solakka, innostuksesta hehkuvat posket. Silkku järjestää tanssiaskelilla viimeiset, Jokke katsoo askelia, Silkun sääriä, niitä hänei vielä ole katsonut tarpeeksi, niihin hän ensin innostui.

Silkkua ei voi verrata toiseen, Silkku on Joken vaimo. Beibi, tule jo tänne. Nainen on sukkasillaan, tulee hitaasti, levottomasti hymyillen, vartalo keinuu keskiosasta. Joken mielestä Silkku on kuin hidastetussa elokuvassa, mutta siinä ei ole kaikki. Hänen liikkeensä vain ovat tavattoman hitaita ja miellyttäviä. Eikä siinä ole kaikki. Se ei selity, siinä ei ole tekniikkaa tai lentotaitoa, se on sukeltamista.

Kun Silkku on tarpeeksi lähellä, Jokke vetää hänet päälleen. Hän aikoo olla yhtä hidas kuin Silkku, tämä on minun naiseni, hän ajattelee. Hän sulaa tässä vähitellen, nainen on nainen, aina omituinen. Mutta hyvä tästä tulee.

2

Lintula etsii viinaa. Löytyis vähän, tulis kirjavampi olo. Tehdä töitä. Lintula etsii, vaikka tietää ettei löydy.

Tyhjiä pulloja on sitä enemmän. Kuvaamon puolella komerossa, asunnon puolella kaikissa komeroissa ja hyllyillä, vintillä niitä vasta on. Lintula on asunut taloa kaksikymmentä vuotta. Taloon on juossut pulloja, eikä ole naista hävittämässä.

Lintula tarkastaa tyhjiä pulloja. Ikkunaa vasten jokaista erikseen, ei vahingossa tippaa missään. Pullot on tiputettu moneen kertaan. Maanantaiaamuna. Kastella kielen kärkeä, sen verran vain. Työn ilo on, jos on maku suussa. Krapulapäivänä.

Vaikka eipä ole paljon töitä. Liike elättää yhden miehen. Lintulalla ei ole toivoa hautajaisia kuvaamaan, ne ovat pyhän seutuna, jolloin Lintula ei ole esiintymiskunnossa. Kerran hän pilasi hautajaiset, asianomistaja sanoi siitä kahden. Häitä jo paremmin, vaikka morsiamien kuvat ovat joskus vinossa.

Lintula käy vielä asunnon, jos löytyis, olis joskus unohtunut. Tämä on sunnuntain jälkeistä seremoniaa, sitä on pakko tehdä, vaikka tietää turhaksi. Talossa ei ole viinaa. Viina on kaupungissa, trokarillakaan ei ole alkuviikosta.

Lintula ottaa vettä suuhun, maistuu pahalta. Hän puhaltaa veden himmeää peiliä vasten, vasten omaa naamaa. Rämmittävä jotenkin päivän yli.

Tehdä pojan filmi. Joken kanssa on joskus ryypätty, istuttu kesäisenä päivänä mäessä ja puhuttu paskaa. Lintula kiertää pimeässä huoneessa rullan auki, huuhtoo filmin pehmeäksi, kiinnittää toiseen päähän painon ja ripustaa kehitysliuokseen. Kello soimaan kahdentoista minuutin päästä.

Lintulasta on mukava olla pimeässä huoneessa maanantaina. Hän sytyttää selkä ammeeseen tupakan, varjelee, ettei valoa pääse asiattomasti, istuu tuoliin. Täällä on basillinomainen olo, asunnon puolelta vastaa lämmin uunin selkä. Täällä ei näe mitä ei toivo. Silmät ovat Lintulan heikko kohta, ja jalat. Pimeässä huoneessa ei näe valoa, ei ketään eikä mitään, kukaan ei näe Lintulaa.

Pitäis pyytää, että Jokke ottais joskus lentämään, mutta ei maanantaina. Kesällä kun ajaa tänne. Kesällä on paremmin asiakkaita, talvella niitä ei näe. Ja pää… pirun kipeä… kävis katsomassa vintiltä vielä… Lintula tekee joskus kassan kohmeloa varten, jättää pullosta häntää, ajattelee vaivaisessa laskuhumalassa, että on parempaan tarpeeseen aamulla. Mutta sitä ei nyt ole… tyhjän takia kylmälle vintille.

Kello soi kehitysajan päättymisen. Lintula huuhtoo filmin huolellisesti, asettaa kiinnitealtaaseen. Työssä pään äänet häipyvät. Lintula ei itse niinkään paljon osta viinaa. Toiset tuovat. Lintulalla on monta hyvää kaveria. Lauantaina niitä tulee, Lintulan talossa on hyvät tilat ryypätä ja pelata korttia. Mahdollisimman vapaata. Akallisia miehiä tulee, tuovat joskus huoran junasta.

Tulijat ovat jo tullessa pienessä, kuvaavat Lintulaa pullon pohjan läpi. Lintula nauraa, jos ei heti pidä niin jo muutaman ryypyn jälkeen. Joskus on tungosta, kaikenlaisia kuvia otetaan, mutta niitä ei kukaan lunasta. Niitä ei kehtaa katsoa, jos vielä on huora ollut. Lintula ei kehitä kaikkia, eikä kamerassa aina ole filmiä.

Lintula ottaa filmin kiinnitteestä, huuhtoo sen juoksevassa vedessä. Hän sytyttää valon ja katsoo filmin valon läpi. Kylän kuvia siinä on, lentokuvia. Lintula miettii, millä tavalla Jokke on ne ottanut. Selvä filmi. Lintula ripustaa sen lankaan kuivumaan. Kuivuu tunnissa, Lintula lähtee baariin syömään.

Tavallisesti Lintula laittaa itse ruoan, mutta kiireisinä aikoina ja huonossa kunnossa hän käy baarissa kerran päivässä. Baarin tyttö on sen näköinen, että on saanut kilometrin viime yönä. Nojaa tiskiin viimeisillä voimilla. Lintula miettii, miksi ei ole ottanut akkaa elämän aikana. Tyttö ei ainakaan kehota siihen. Se on pillu-pankin tyttöjä, toinen. Kerran oli niinkin asiat, lähellä.

Ehkä hän olisi nytkin paremmassa tunnelmassa, jos se suunnitelma olisi pitänyt. Isommassa kylässä kuvaamassa. Lintula on kaupungin poikia, nuorena ja innokkaana hän harrasti jopa taidevalokuvausta työn ohessa. Joka paikassa mietti, mistä rajata tilanteita ja käypiä kohtaloita. Hänellä on pitkä sarja morsiamen kuvia tallessa. Taiteellisesti asetettu Terttu luonnossa ja huoneessa, yöpuvussa ja juhlan jälkeen. Yksinään pulloa vastapäätä Lintula ottaa kuvat ja suree menneisyyttä. Morsian jätti, ja jätti viinan takia. Sanoi valitse, Lintula valitsi.

Alkoholi on kyllä melko hyvä korvike. Se ei ole tiellä ja senkin kanssa voi nukkua.

Lintula istuu baarissa ja lukee lehden. Hänellä ei ole ohjelmaa. Keskitalven alkuviikon päivä, tänään, huomenna, ei vielä ylihuomisen jälkeen tule kavereita. Eikä ylipäänsä ketään. Liikkeen oven voi pitää auki joka päivä yhdeksästä neljään, mutta ketään siitä ei tule. Kesällä