Ondurmannin keisari

By Outsider

Seikkailija Pekka Lipponen ja hänen uskollinen kumppaninsa Kalle-Kustaa Korkki seikkailevat tällä kertaa Sudanissa. Pekka on saanut isänsä työtoverilta Lapatossulta perinnöksi Ondurmannin kokonaisen keisarikunnan. Lapatossulla on toki kaksitoista poikaa, mutta hän ei soisi näiden saavan keisarikuntaa omakseen. Ongelma on se, että pojat eivät ole perimysjärjestyksestä ollenkaan samaa mieltä ja lähettävätkin Pekalle pian uhkauksen. Mitä tapahtuukaan kun he pääsevät perille, ja onko Pekalla toivoakaan perintönsä noutamisesta?Ondurmannin keisari (1957) on Outsiderin eli Aarne Haapakosken jännitysromaani, jossa tutut veijarit Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki seikkailevat Sudanissa.Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki ovat liikemiehiä, jotka ovat tottuneet matkustamaan ympäri maailmaa. Vaara vaanii kuitenkin yllättävissä paikoissa – edessä on kiperiä tilanteita niin New Yorkissa, Tokiossa kuin myös Pariisissa.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 21, 2021
• ISBN: 9788726825053

Book preview

I.

Leveäteräinen keihäs suhahti pimeydestä ja iskeytyi seinään.

Pekka Lipponen painautui salamana matalaksi.

P-irskatti, Kalle-Kustaa, mitä minä sanoin. Olisi matkustettu suoraan Lapatossun kartanoon ja…

Korkki hypähti vuoteen reunalta ja paiskasi ikkunaluukun rämähtäen kiinni. Hän sulki salvat huolellisesti ja katsoi keihästä, joka yhä värähteli seinässä.

Kummankohan päänmenoksi tuo oli tarkoitettu? Sudanilaiset sheikit eivät ole erikoisemmin ihastuneita öljymiehiin. Mutta mitä hittoa: siinähän riippuu joku paperilappu… Hän irroitti keihään seinästä ja otti sen varteen kiinnitetyn lapun, siirtyen lähemmäksi valoa.

K-irje… onko siinä kirje?

Korkki avasi kokoontaitetun paperin. Se oli kappale karheaa, nuhjaantunutta paperia kreikkalaisen Atenasikaaripakkauksen kääreestä. Hän oikoi paperin suoraksi. Siihen oli kömpelöllä käsialalla kirjoitettu pari englanninkielistä lausetta.

M-itä siinä sanotaan? Pekka uteli, kömpien pystyyn.

Tämä näkyy sittenkin olevan sinulle, Korkki sanoi. Kuulehan vain: älä tule Omdurmaniin, valkoinen mies. Siellä kuolet! Kuulostaa uhkaukselta. Et taida sittenkään olla tervetullut sinne Lapatossun Keisaripalatsiin.

Pekka sieppasi paperilapun.

"Onko se osoitettu minulle, onko siinä minun nimeni?* Hän tirkisteli paperia ja tavaili siinä olevia lauseita.

Eivät öljygangsterit lähettele tämmöisiä lappuja. Heidän viestinsä ovat nikkeliä. Taitavat olla lähettäjät niitä sinun perintötilasi uskottuja miehiä.

Pekka pisti lapun taskuunsa ja katseli keihästä.

Kyllä tämä on hannipaalien ase. Teräkin kämmenen levyinen ja tuommoisia koristuksia varressa. Mahtanevatko omdurmannilaiset olla ihmissyöjiä?

Eivät ainakaan ne jotka asuvat Bahr el-Asrakin rannalla olevassa Omdurmannissa. Sehän on ikivanha kaupunki — paljon vanhempi kuin Karthum. Omdurman oli olemassa jo muinaisten faaraoiden aikoina. Sieltä saatiin hienoin kulta, norsunluu ja parhaat orjat. Omdurman kuuluu nykyisin Karthumiin ja siellä asustaa El Mahdi ja muutamia tuhansia norsunluunkaivertajia ja kullantakojia, Korkki selitti.

Mutta Lapatossun palatsi on Omdurmanissa, Omdurmanin keisarikunnassa…

Korkki meni ovelle ja kuunteli. Sitten hän väänsi avainta.

Parasta joka tapauksessa linnoittautua. Huoneemme on ensimmäisessä kerroksessa ja keihäänheittelijät saattavat keksiä muitakin konsteja… Niin, se sinun Omdurmannisi, sehän sijaisee ainakin päivän matkan päässä Karthumista. Se on joku neekerikylä Sinisen Niilin rannalla.

Pekka pisti peukalot liiviensä kainaloihin ja röyhisti rintaansa.

Älä sinä Kalle-Kustaa puhele puuta heinää. Omdurmännin keisarikunta ei ole mikään neekerikylä. Kirjeessä Sanotaan, että kenraali Gordon lahjoitti keisarikunnan Lapatossulle. Siellä kasvatetaan puuvillaa ja sokeria. Se on iso valtakunta.

Ei sitä ainakaan kartalle ole merkitty, Korkki huomautti. Enkä ole kuninkaallisten cocktailkutsujen yhteydessä nähnyt liioin Omdurmanin keisarin nimeä — vaikka saattaahan olla, että Lapatossun veri on kuudessa vuosikymmenessä muuttunut siniseksi. Eikö se Lapatossu muuten ollut joku lentojätkä joka tuli kuuluisaksi rautateitä rakennettaessa. Taisi olla kaikenlisäksi savolaisia — ties vaikka olisi ollut Rantasalmen Saparomäeltä.

Pekka kaatoi jäävettä lasiin ja hörppäsi pitkän kulauksen.

Älä sinä Kalle-Kustaa puhu asioista joita et tiedä. Lapatossu oli rautatiemestari — tai oikeastaan insinööri. Isäukko oli sen kanssa samoissa töissä kun Savon rataa rakennettiin ja sanoi, että Lapatossu oli viisaampi kuin kaikki ne yli-insinöörit yhteensä. Hän osasi johtaa töitä ja…

Korkki nyökkäsi:

Ymmärrän kyllä. Niitä piällysmiehiä siis. Mutta en minä vieläkään ole selvillä kuinka sinun isäsi työtoveri joutui Afrikan sydämeen. Mitä siinä kirjeessä oikeastaan sanotaan?

Pekka kopasi tuolin selustalla riippuvan takkinsa povitaskua ja otti sieltä kokoontaitetun kirjeen. Keskenkaikkea hänen otsansa rypistyt.

Mutta eiköhän olisi parasta jos vaihdettaisiin huonetta. Asken tänne heitettiin verensakoitusrauta, mutta kuka tietää mimmoisia konnia tuolla pimeässä kyyräilee. Yltyvät vaikka ampumaan ikkunaluukkujen läpi ja…

Korkki otti pistoolin taskustaan.

Paukutellaan vastaan. Joko sinua alkaa jänistää, Pekka?

Minuako! Pirskatti, ennen sinun housusi tutisevat kuin minun. Korvan juuresta sujahti äskenkin tuo keihäs enkä edes silmää väräyttänyt.

Heittäydyit vain taktillisista syistä lattialle, Korkki huomautti. No niin, minä en ainakaan suunnittele muuttoa. Tämä hotelli on yhtä hyvä kuin mikä tahansa karthumilainen hotelli. Jos omdurmannilaisilla ystävilläsi olisi ollut aikomus nitistää sinut, olisi keihäs varmasti osunut maaliinsa. Mutta kysymys oli ilmeisesti vain peloittelusta. No, annahan kuulua, mitä siinä Lapatossun kirjeessä sanotaan.

Pekka rykäisi ja alkoi lukea:

"Herra Ylipääjohtaja Pekka Lipponen, New York.

Terve, Pekka! Sanon sinulle vain näin tuttavallisesti, sillä olinhan minä isäsi työtoveri kun Suomessa muinoin Savon rataa tehtiin ja kävin Saparomäelläkin sinun ollessasi polven korkuinen paitaressu. No sinä et tietenkään minua muista, mutta minä olen seuraillut sinun elämäsi kulkua täältä Omdurmannista käsin ja oikeinpa on vanhalle sydämelleni hyvää tehnyt, kun olen nähnyt kuinka Evertti Lipposen poika on pärjännyt. No niin, olen nyt jo vanha mies ja taitaa tämä maallinen vaellus pian loppua. Olen viime aikoina sairastellutkin ja siksi käyn sinulle kirjoittamaan. Minun tarinani on semmoinen, että minä lähdin sieltä ratatöistä laveampaa maailmaa katselemaan ja jouduin vuosisadan vaiheessa tänne Bahr el-Asrakin rannoille niihin aikoihin kun englantilainen kenraali Gordon kävi sotaa vanhaa Karthumin Mahdia vastaan. Palkkauduin sotamieheksi Gordonin armeijaan, mutta kun kenraali sai kuulla, että olin ammattimies rautatien rakentamisessa ja kun hänellä oli kova puute mestareista tätä Karthumin rataa rakennettaessa, hän palkkasi minut työnjohtajaksi. Rakensimme rautatietä kivääri toisessa ja lapio toisessa kädessä. Paljon vihollinen joukkoamme harvensi ja kuumetaudit tappoivat puolet miehistä, mutta rautatie saatiin valmiiksi ja Karthumi valloitettiin myös. Minä olin kohonnut jo ylimestariksi ja Gordon sanoi, että hän antaisi minulle aatelisarvon, jos oltaisiin Englannissa, mutta kun siihen olisi tarvittu kuningattaren lupa, niin asia olisi suotta viivästynyt ja Gordon koroitti minut Omdurmannin keisariksi — se entinen kuningas nimittäin oli kaatunut meitä vastaan tapellessaan ja niin minä sain valtakunnan. Eihän se suurensuuri ole, kolmisentuhatta neekeriä ja arabia minulla oli aluksi hallinnassani, mutta nyt niitä on varmaankin kolmekymnentätuhatta ja puuvilla kasvaa hyvin ja sokeriru menestyy. Poikiakin minulla on kaksitoista kuten Jaakobilla ja pojanpoikiakin parisen sataa — minulla on näes man tavan mukaan ollut haaremi kuten kuninkaalle kuuluu. No