Elsan ja Eetun erikoistapaukset

By Tittamari Marttinen

Elsan ja Eetun elämästä ei puutu vauhtia! Kun kaksoset palaavat eräänä päivänä kotiin, Elsan sukkahousut ovat litimärät ja paidassa repsottaa palkeenkieli. Eetulla puolestaan on molemmat housunpolvet puhki, ja koko poika on yltä päältä kurassa. Kotona on tietysti käynnissä sukujuhlat, ja kaikki tuijottavat viikareita ihmeissään. Mutta missä Elsa ja Eetu ovat oikein olleet? Ja minkälainen aarre heillä on mukanaan?"Elsan ja Eetun erikoistapaukset" sisältää kuusi valloittavaa tarinaa Eetun ja Elsan touhuntäyteisestä elämästä.Elsa ja Eetu ovat kaksosia – se jos jokin on kätevää! Aina on kaveri valmiina hauskanpitoon ja leikkimiseen. Isällä ja äidillä on tosin täysi työ pysyä parivaljakon perässä... Arvid Lydecken -palkinnon saanut kirjasarja hurmaa taatusti!

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 4, 2021
• ISBN: 9788728046692

Book preview

1. Etsintäkuulutettu!

E isa ja Eetu kuulevat puheensorinan heti astuessaan rappukäytävään. Rapussa räiskyy naurua ja huudahduksia kuin ilotulitusraketteja. He nousevat kohti kotioveaan. Sorina vain yltyy.

Nouseminen käy Elsalta ja Eetulta hitaasti, sillä heidän kassinsa on painava. Hirmuisen painava. Mitään niin painavaa he eivät ole koskaan kantaneet. Ihme, että he jaksavat kuljettaa kassia mukanaan portaissa. Tähän löytöön verrattuna muut sillan alta tongitut esineet ovat olleet pelkkää romua. Nyt heillä on käsissään oikea aarre!

Eetu kääntää avainta lukossa. Ovella heidän kasvoilleen lennähtää viidakon kosteankuuma henkäys. Nenää kutittaa pippurisen kalakeiton tuoksu. Äidin sukua on koolla iso joukko. Koti on niin täynnä ihmisiä, että he kaksi tuntevat olevansa muukalaisia ja tunkeilijoita.

He valuttavat hiuksistaan ja hihoistaan sadevettä lattialle. Elsa vilkaisee levottomana eteisen kelloa. He olivat kokonaan unohtaneet, että oli tulossa vieraita.

Olohuone on pimeänä ja seinälle on heijastettu diakuva Eetusta, joka seisoo isän keltaisessa sadetakissa kuin teltassa, hymyilee leveästi ja roikottaa kädessään haukea. Kuvassa Eetu on kaksivuotias, tukka on vitivalkoinen ja nenän alla roikkuu kaksi vihreää varsanjalkaa. Eetu inhoaa sitä, että äiti näyttää kuvia sukulaisille, ja että kaikki nauravat.

Elsa laskee muovikassin nojalleen seinää vasten. Sen ympärille leviää kuralammikko. Eetu pudottaa reppunsa lattialle.

Elsa ja Eetu perääntyvät keittiöön. Kaikki ihanat tuoksut tulevat sieltä. He tajuavat olevansa sudennälkäisiä. Kummankin maha möyryää. He potkaisevat kumisaappaat jalasta. He hyppäävät ulos anorakeistaan. He kasaavat kilpaa lautasilleen nakkeja, lohta, pikkuleipiä….

– Siinähän te olette! Tuuli-täti huomaa.

Diakuvat ovat loppuneet ja olohuoneessa on taas valot.

– Missä te olette piileskelleet? äiti kiljahtaa. – Mehän sovimme, että olette kotona puoli kahdelta.

– Täällä olikin oudon hiljaista, Leevi-setä sanoo.

– Eikä ollut! Eetu kiistää. – Pulputus kuului alaovelle asti.

Elsa ja Eetu mutisevat anteeksipyyntöjä suut täynnä ruokaa.

– Missä te olette olleet? äiti toistaa.

Elsan sukkahousut ovat litimärät ja paidassa repsottaa palkeenkieli. Tukka on karannut letiltä muhkeaksi tuulenpesäksi. Eetulla on molemmat housunpolvet puhki, ja kura on kuvioinut hänet nilkoista kaulaan asti.

– Ihan kuin olisitte uineet ojassa, Tuuli tirskahtaa.

– Mutta kyllä te olette kasvaneet! isotäti Hilla päivittelee. – Elsa on hujahtanut pitkäksi neidiksi! Ja Eetusta on tullut mies!

Elsa tunkee pikkuleipiä suuhunsa ja irvistää Eetulle. Tarkemmin ajatellen oli hyvä juttu, että he unohtivat vilkaista kelloa. He ovat sukulaisille pelkkiä mittanauhoja, jotka vain venyvät kilpaa.

Kun Eetun lautanen on tyhjä, hän ei malta pitää salaisuutta omanaan. He ovat olleet LÖYTÖRETKELLÄ. Heillä on repullinen tavaraa. Hän luettelee jokaisen ruuvin, mutterin, kastemadon, tutin, helmen, kankaanriekaleen ja karkkipaperin, jonka he ovat löytäneet. Mutta paras on vielä kertomatta!

– Hienoa! Leevi myhäilee. – Teillä on kaikkea pahan päivän varalle. Eikä paha päivä pääse teitä edes yllättämään.

– Mitä te teette tuolla roinalla? Tuuli tiukkaa.

– Arvatkaas, mitä meillä on kassissa! Elsa huutaa.

Sukulaiset seuraavat juhlatamineissaan lapsia eteiseen, mutta pysyvät kaukana mutaisesta, heinänkorsien koristamasta kassista. Eetu alkaa kertoa patsaasta. Hän löi ojassa varpaansa johonkin kovaan. Hän luuli sitä kiveksi ja yritti työntää sitä syrjään, mutta se pysyi itsepintaisesti paikallaan. Kun hän hapuili käsillään sitä ojasta, se alkoi yhtäkkiä nousta esiin. Sen päälaki pulpahti näkyville mudan keskeltä. Sillä oli kihara tukka. Sitten ilmestyivät silmät, nenä ja suu. Se kohosi mudasta hitaasti mutta varmasti ja tuijotti häntä vakavana. Silloin Eetu unohti kivistävän varpaansa.

Tuuli, Leevi, Hilla ja muut vieraat kuuntelevat risahtamatta kuin Eetu lausuisi loitsua, jolla hän lumoaa heidät. Kukaan ei kysele, millaista koulussa on, ovatko he oppineet paljon uutta, onko tullut paljon läksyjä. Kaikki tuijottavat mudalla kuorrutettua patsasta, joka sukeltaa esiin muovikassin kätköistä.

Eetu jatkaa kertomustaan. Äkkiä patsas lakkasi kohoamasta ja alkoi vajota takaisin ojaan. Hänelle ja Elsalle tuli kiire kaivaa se kokonaan esiin. He tarrasivat siihen kaksin käsin ja kiskoivat yhteisvoimin. Se irtosi mudasta niin että maiskahti. He kierähtivät sen kanssa heinikkoon. He kuljettivat sitä tielle päin