Melkein morsian

By Nora Niemi

Kun Sannan sisko ilmoittaa menevänsä naimisiin jouluna, Sanna ei ole asiasta yhtään innoissaan. Jouluna! Kuka järjestää häät jouluna? Sannalla on kuitenkin myös muita syitä vihata häitä. Tulihan hän itse hylätyksi maistraatissa kenenkään tietämättä... Sanna on vakaasti päättänyt olla uskomatta tosirakkauteen. Kun siskon häät koittavat, Sanna joutuu kuitenkin vaikeaan tilanteeseen. Voisiko olla, että rakkautta on todella olemassa – myös hänelle?-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Mar 16, 2022
• ISBN: 9788728247853

Book preview

Melkein morsian

Cover image: Shutterstock

Copyright © 2015, 2022 Nora Niemi and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728247853

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

1. Riemusta murheeseen

Sanna oli aina ollut sitä mieltä, että rakastuminen ensi silmäyksellä oli puhdasta fantasiaa. Eihän kukaan voinut yhden katseen perusteella tietää, millainen joku toinen ihminen on, saati rakastua. Sanna oli niitä ihmisiä, jotka uskoivat hitaasti rakennettuihin, ystävyydelle perustuviin parisuhteisiin, ja hän ei koskaan heittäytynyt suin päin mihinkään. Sannan mielestä ihan yhtä hullulta kuin se, että voisi rakastua toiseen ensi silmäyksellä, oli myös se että kukaan voisi löytää itselleen kumppanin Internetistä. Ajatus tuntui hänestä täysin absurdilta, miten kukaan voisi rakastua toiseen jonkun siloitellun nettiprofiilin perusteella, ja saada siten vielä kunnollisen, toimivan parisuhteen? Ei, Sanna ei todellakaan uskonut salamarakkauksiin tai nettisuhteisiin. Mutta sitten hän tapasi Teron.

Ennen kuin Sanna ehti edes tajuta mitä tapahtui, hän oli kaulaansa myöten rakastunut Teroon, mieheen joka oli vastannut hänen leikillään tekemäänsä sinkkusivuston profiiliin niin huomiota herättävästi, että Sanna oli mennyttä jo ensimmäisestä viestistä. Se oli hänelle täysin vierasta ja epäluonteenomaista, mutta niin vain hän tajusi aamusta iltaan ajattelevansa pelkästään Teroa. Mies oli viestissään kertonut itsestään kymmeniä, pieniä mutta liikuttavia yksityiskohtia, kuten että pelkäsi koiria ja oli käynyt armeijan laskuvarjojoukoissa, ja hän oli myös liittänyt viestiin kuvansa. Sanna piti hänen avoimuudestaan, ja heillä oli paljon yhteistä. Hän vastasi nopeasti, ja sain mieheltä uuden vastauksen aivan yhtä nopeasti. Jo ensimmäisten viestien jälkeen Sannalle oli päivänselvää, että kyseessä oli jotain erityistä, sillä kukaan mies ei ollut aikaisemmin tuntunut samalta kuin Tero. Jo heti ensimmäisistä viesteistä alkaen Sannan sydän hakkasi kovemmin kuin koskaan aikaisemmin, ja mies vaikutti olevan kaikkea sitä, mitä Sanna oli koskaan poikaystävältä halunnut. He olivat kuin kaksi toisistaan eroon joutunutta sielua, ja Sanna joutui myöntämään itselleen että oli rakastunut Teroon jo ennen kuin he olivat edes tavanneet. Onnenhuuma tuntui juovuttavalta, ja vastoin omaa järkeään ja kaikkia aikaisempia mielipiteitään, Sanna heittäytyi nettisuhteeseen täysillä. He viestittelivät noin kuukauden, kunnes kumpikaan ei enää kestänyt erossa ja he sopivat tapaamisen Sannan kotikulmille.

Kun he sitten lopulta näkivät toisensa, tuntui kuin he olisivat tunteneet aina. He täydensivät toistensa lauseita, ja Tero tuntui ymmärtävän jo puolesta sanasta, mitä Sanna tarkoitti. Rakastumisen huuma kohisi Sannan päässä niin että häntä huimasi, kun Tero tarttui häntä kädestä heidän kävellessään vierekkäin, ja Sanna tunsi että oli viimeinkin löytänyt sen ihmisen, jota oli koko elämänsä etsinyt. Tero sanoi juuri ne oikeat sanat, jotka Sanna halusi kuulla, että hän oli kaunis ja ihastuttava ja täydellinen juuri sellaisena kuin oli. He istuivat puistonpenkille suuren lehmuksen varjoon ja Tero katsoi Sannaa pitkään silmiin ennen kuin suuteli häntä ensimmäisen kerran. Mies oli niin hurmaava ja romanttinen, että Sannan oli vaikea uskoa, että sellainen mies oli löytänyt juuri hänet Internetistä ja halusi hänet yhtä palavasti kuin Sanna halusi Teron.

He menivät illan päätteeksi sänkyyn heti ensimmäisillä treffeillään, koska eivät yksinkertaisesti pystyneet pitämään näppejään irti toisistaan. Sanna oli lumoutunut. Hän oli korviaan myöten rakastunut, eikä sen takia pystynyt näkemään miten päistikkää ja ajattelematta oli syöksynyt suhteeseen ihmisen kanssa, jota ei todellisuudessa tuntenut ollenkaan. Asiat rullasivat eteenpäin hurjaa vauhtia, he saattoivat viettää kokonaisen viikonlopun kiinni toisissaan, ja kun Teron piti lähteä töihin heidän hyvästinsä tuntuivat siltä kuin he olisivat olleet eroamassa vuosiksi. Sannalla ei ollut siihen aikaan työpaikkaa, vaan sen sijaan hänellä oli aamusta iltaan aikaa ajatella Teroa ja sitä elämää, joka heillä olisi edessään yhdessä. Hän ajatuksensa täyttyivät vaaleanpunaisista haaveista ja hän oli varma, että oli löytänyt elämänsä miehen. Hän raapusti sivukaupalla rakkaudentäyteisiä unelmiaan päiväkirjaansa ja haaveili, mutta ei kertonut kenellekään Terosta, koska pelkäsi taian särkyvän jos joku muu saisi tietää. Hän kertoisi vasta myöhemmin, kun olisi varma ettei nähnyt unta ja että Tero tosiaan oli todellinen.

Rakkauden huumaava Sanna oli niin omien, päihdyttävien tunteidensa orja, ettei epäröinyt hetkeäkään vastauksessaan, kun Tero oli vain kaksi viikkoa sen jälkeen, kun he olivat ensimmäisen kerran tavanneet kasvotusten, sanonut:

- Sinä olet niin täydellinen nainen että minun pitäisi varmaan mennä naimisiin kanssasi.

- Kyllä! Sanna oli huudahtanut ja kapsahtanut miehen kaulaan. Hän ei ollut koskaan rakastunut keneenkään samalla tavalla kuin Teroon, niin sokeasti ja päätä pahkaa, että vastaus tuli hänen suustaan ennen kuin hän ehti kunnolla edes ajatella asiaa. Hän ei huomannut miehen hämmästynyttä katsetta, suuriksi levinneitä silmiä eikä hänen halauksensa kankeutta, koska oli niin tunteidensa vallassa. Salamahäät eivät koskaan olleet kuuluneet hänen suunnitelmiinsa, mutta Tero oli vetänyt maton hänen jalkojensa alta ja hän olisi ollut valmis vaikka kieriskelemään lasinsiruissa miehen takia.

Tero oli kaikkea sitä, mitä täydellisen miehen saattoi kuvitella olevan. Hän oli urheilullinen ja komea, piti huolta itsestään. Sanna ei koskaan tullut kyselleeksi pahemmin hänen työstään, mutta jotain myyntiin liittyvää mies ilmeisesti teki, ja tuli hyvin toimeen. Arkisten asioiden sijasta he puhuivat musiikista ja luonnosta, kaikesta mitä mieleen tuli, ja Tero oli aina kiehtova, aina mielenkiintoinen ja avoin. Kaiken lisäksi mies oli huomaavainen ja taitava rakastaja, ja Sanna suorastaan kehräsi onnesta herätessään miehen vierestä niinä harvoina aamuina kun he yöpyivät yhdessä, sillä usein Terolla oli työmatkoja tai muita menoja eikä hän voinut jäädä yöksi. Sannan mielestä kaikki oli täydellistä. Hän oli menossa naimisiin rakastamansa miehen kanssa, ja vaikka hän paloi halusta kuuluttaa asian koko maailmalle, Tero oli ollut sitä mieltä että heidän olisi parempi pitää asia omana tietonaan niin kauan kuin se olisi virallista. Ei isoja häitä, vaan intiimi kahdenkeskinen seremonia.

Sanna oli varannut heille maistraatista ajan. Hän oli kirjoittanut omat valansa, vaikka he olivat sopineet että hoitaisivat homman valmiin, lyhyen kaavan kautta. Hän aikoi lukea valansa virallisen seremonian jälkeen, kun he olisivat jo laillisesti naimisissa ja valmistautuisivat viettämään hääyötään. Hän oli ostanut valkoisen, siron mekon, jossa oli lyhyet hihat ja juuri polven päälle ulottuva kellohelma ja pieniä pitsisiä kukkia, ja hän haki kukkakauppiaalta kimpun hehkuvanvärisiä liljoja ja työnsi muutaman kukan hiuksiinsakin, jotta ei olisi näyttänyt niin morsiamelta kulkiessaan valkoisessa mekossaan kaupungin läpi kohti maistraattia. Hän ajatteli, miltä Tero näyttäisi puvussa, ja hän pohti olisiko mies yhtä hermostunut kuin hän. Olisiko hänkin kirjoittanut salaa omat valansa, jotka lukisi Sannalle sitten kun he makaisivat yhdessä vuoteessa ensimmäistä kertaa avioparina…

Sanna kävi kaikki polttavat, rakkauden ja hämmennyksenkin täyttämät tunteensa yksin läpi, koska kukaan ei tiennyt hänen hääsuunnitelmistaan. Hänellä ei ollut ketään, kenet hän olisi voinut pyytää makutuomariksi häämekko-ostoksille, eikä ketään kuka olisi rohkaissut häntä ja toivottanut hänelle onnea tulevaan yhteiseloon. Sanna olisi toivonut, että hänen siskonsa Sari olisi ollut hänen vierellään, halannut häntä ja kertonut olevansa onnellinen hänen puolestaan. Hän olisi kaivannut tukea ja jonkun, jonka kanssa voisi jakaa elämänsä onnellisimman hetken, mutta olihan hänellä Tero. Mies olisi tästä päivästä alkaen hänen tärkein ihmisensä, hänen aviopuolisonsa.

Sanna oli maistraatissa hyvissä ajoin, niin kuin aina. Hän ei huolestunut, kun Teroa ei vielä näkynyt, vaan istui hetkeksi odottamaan ja korjaili mekkoaan. Aikaa kuitenkin kului, ja lopulta Sanna nousi ja alkoi kävellä hermostuneena käytävää pitkin edestakaisin. Kello alkoi lähestyä sovittua aikaa, mutta Teroa ei kuulunut. Tero oli luvannut pyytää läheisimmät ystävänsä todistajiksi, ehkä matkalla oli sattunut jotain tai toinen heistä ei ollut päässyt ja hänen täytyi löytää jostain uusi todistaja? Mutta kai hän olisi soittanut, että myöhästyy? Ei kai Terolle ollut sattunut mitään? Sanna käveli yhä tiuhempaa tahtia edestakaisin käytävällä, ja kun kello naksahti tasan, hän alkoi huolestua. Mitä Terolle oli tapahtunut? Hän tarkasti puhelimensa, mutta siinä ei ollut yhtään tullutta puhelua tai viestiä.

- Nieminen ja Salo, virkailija huusi toimiston ovelta, ja Sanna hätkähti silmin havaittavasti.

- Täällä. Tai siis Nieminen. Voimmeko odottaa vielä hetken, sulhaseni on varmaan vain juuttunut ruuhkaan…

Virkailija hymyili osaaottavasti ja nyökkäsi. Sanna ajatteli, että tämä oli ehdottomasti yksi tarina, jota hän kertoisi sitten kun paljastaisi ystävilleen ja sukulaisilleen olevansa naimisissa; kuinka hän oli istunut maistraatissa odottamassa ja pelännyt tulleensa jätetyksi alttarille, kunnes Tero oli lopulta pyyhältänyt ovista sisään puvun takki repaleisena ja kädet veressä ja kertonut jääneensä matkalla auttamaan auton työtäisemää lasta ja odottamaan ambulanssia tämän kanssa, mutta nyt kaikki oli hyvin. Ainoa ongelma oli, että tarinan loppuosa oli puhdasta sepitettä. Maistraatin ovet eivät rävähtäneet auki, Teroa ei näkynyt eikä kuulunut. Sanna istui yksin hiostavilla nahkatuoleilla ja väänteli käsiään tietämättä, mitä tehdä. Hulluinta oli, että hän ei kertaakaan epäillyt sitä, etteikö Tero olisi tulossa. Hehän rakastivat toisiaan.

Sitten hänen puhelimensa soi.

- Luojan kiitos, Tero, missä sinä olet? Sanna henkäisi puhelimeen. Hän oli niin helpottunut, ettei meinannut saada henkeä. - Onko kaikki kunnossa? Mitä tapahtui? Missä sinä olet?

- Minä olen Helsingissä, Tero sanoi. Hänen äänensä kuulosti vieraalta ja tukkoiselta.

- Helsingissä? Mitä ihmettä sinä siellä teet? Mitä on tapahtunut? Sanna kysyi. Hänen toinen kätensä puristi maistraatin tuolin käsinojaa ja toinen käsi hikosi puhelimen ympärillä kosteaksi ja liukkaaksi. - Tero?

- Minä en tiedä miten sanoisin tämän, Tero aloitti ja Sanna huojahti puhelin korvallaan niin, että hänen piti laskeutua nojaamaan syvälle käytävän tuolin selkänojaa vasten.

- Olen pahoillani, en koskaan ajatellut, että tämä menisi näin pitkälle näin nopeasti, Tero sanoi ja Sanna kuuli ahdistuksen hänen äänessään. - Minä pidän sinusta, ihan totta. Meillä oli hienoa yhdessä, Tero sanoi ja Sanna värähti kuullessaan, kuinka mies käytti mennyttä aikamuotoa. Oli.

- Tero…

- Olen ihan kamalan pahoillani, ja toivon että saat elämältä kaiken mitä haluat. Minä en