Varjoa vailla

By Adelbert von Chamisso

Peter Schlemihl myy varjonsa paholaiselle saadakseen rahakukkaron, joka ei koskaan ehdy tyhjilleen. Vaihtokauppa osoittautuu kuitenkin Peterin kannalta huonoksi. Hän alkaa tuntea olonsa ulkopuoliseksi missä kulkeekaan ja rakastettukin kavahtaa häntä. Syyllisyytensä kanssa kamppaileva Peter saa paholaiselta uuden tarjouksen, joka laittaa hänet puntaroimaan kiperää, moraalista ongelmaa.Allegoria varjottomasta miehestä tunnetaan maailman joka kolkassa, ja se on kirjailija Adelbert von Chamisson tunnetuin teos. Chamisson arvellaan kätkeneen siihen omia kokemuksiaan, sillä ranskalaissyntyinen mutta Saksaan muuttanut kirjailija poti ainaista ulkopuolisuutta molemmissa kotimaissaan. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 20, 2022
• ISBN: 9788728250884

Book preview

Varjoa vailla

Translated by Hemminki Karjalainen

Original title: Peter Schlemihls wundersame Geschichte

Original language: German

Cover image: Shutterstock

Copyright © 1814, 2022 SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728250884

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

This work is republished as a historical document. It contains contemporary use of language.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

JOHDANTO

Suuret toiveet, jotka Saksan kansan vapaustaistelu vv. 1813—15 oli herättänyt, eivät toteutuneet. Itävaltalaisen Metternichin vaikutuksesta Saksankin hallitus omaksui suunnan, joka koetti väkipakolla tukahduttaa kaiken kansallisen innostuksen ja pyrkimykset sisäiseen vapauteen. Kansan parhaimmiston valtasi 19. vuosisadan kolmannen vuosikymmenen alusta alakuloinen kieltäymyksen tunne, tyytymättömyys ajan oloihin ja katkera maailmantuska, ilmaantuen lähiaikojen saksalaisessa kirjallisuudessa milloin hentomielisenä valitteluna, milloin katkerana ivana ja pilkkana. Entinen tarumainen romantiikka muuttaa muotoaan, saaden nyt yleismaailmallis-poliittisen leiman. Uuden suunnan huomattavimpina edustajina mainittakoon Heine ja Lenau, ja saman suunnan runoilijoita on, vaikkakin myöhemmässä tuotannossaan siitä jo vapautuen, myöskin Chamisso, muuten ainutlaatuinen ilmiö Saksan kirjailijoiden joukossa: puhdasverinen ummikkoranskalainen, josta kehittyy etevä saksankielinen ja puhtaasti saksalaishenkinen runoilija.

Adelbert von Chamisso (alkuaan Charles Louis Adelaide de Chamisso de Boncourt) syntyi 30 päivänä tammikuuta 1781 Boncourtin vanhassa sukulinnassa Champagnen maakunnassa Pohjois-Ranskassa. Suku oli vanhaa ranskalaista aatelia. Suuren vallankumouksen myrskyt hajoittivat linnan v. 1790 maan tasalle ja pakottivat perheen, jonka kuudesta lapsesta runoilijamme oli lähinnä nuorin, pakenemaan tuhansien muiden aatelisperheiden tavoin maasta, ensin Belgiaan, sitten Hollantiin ja lopuksi Saksaar. »Me harhailimme», kertoo runoilija itse tästä elämänsä taipaleesta, »kaupungista toiseen ilman sukulaisia, ilman isänmaata, melkeinpä ilman toivoakin, onnettomien viimeistä tukea». Näin joutui jo lapsena kovia kokenut, aikaisin kehittynyt, mutta vaillinaisen kasvatuksen saanut poika viisitoistavuotiaana Berliiniin.

Täällä tapahtui hänen elämässään ratkaiseva käänne: Preussin kuningatar Louise otti hänet hovipojakseen. Jalomielinen ruhtinatar toimitti pojan säännölliseen kouluun, ja seitsemäntoista vuoden iässä Chamissosta tuli preussilainen upseeri. Näinä aikoina koko perhe asui Berliinissä, mutta v. 1801 palasivat vanhemmat ja sisar Ranskaan Napoleonin luvalla.

Chamisson oli pakko jo toimensakin tähden perehtyä saksankieleen. Mutta hän katsoi siveelliseksikin velvollisuudekseen omaksua sen maan kulttuurin, joka oli ottanut hänet niin vieraanvaraisesti vastaan. Hän syventyi innokkaasti tutkimaan saksalaista kirjallisuutta, varsinkin Goetheä, Schilleriä, Klopstockia, Kantia ja Lutherin raamatunkäännöstä, josta hän sanoo: »Vanha, kelpo Luther puhui minulle oikeata Saksan saksaa.» Pian hänen ympärilleen kertyi pieni ystäväpiiri, joka otti osaa hänen pyrkimyksiinsä ja harrastuksiinsa. Saksalaisen runouden tutkimus herätti hänessä halun itsekin kokeilla samalla alalla, ja niin hänestä vähitellen kehittyi saksalainen kirjailija, vieläpä yksi etevimmistä.

Näistä harrastuksista ja opinnoista tuli loppu, kun v. 1806 syttyi onneton sota Ranskaa vastaan. Rykmentti, johon Chamisso kuului, komennettiin puolustamaan Hamelnin linnoitusta, joka kuitenkin antautui miekaniskutta, niinkuin monet muutkin saksalaiset varustukset. Tämä oli Chamisson mielestä häpeällinen tapaus, ja kun häntä lisäksi painoi raskaana se tieto, että hän palveli entisen isänmaansa vihollisia, otti hän eron sotapalveluksesta ja onnistuttuaan hankkimaan itselleen passin muutti Ranskaan, missä oleskeli Tilsitin rauhaan saakka v. 1807.

Hän palasi Berliiniin, jatkaen entisiä harrastuksiaan. Westfalin kuningas Jerôme tarjosi hänelle hyväpalkkaisen toimen, mutta runoilija hylkäsi sen, koska hän »kykeni vain puhdasta asiaa palvellen säilyttämään mielensä ilon». Hänen omaisensa, jotka tahtoivat kiinnittää hänet Ranskaan, saivat aikaan, että hänet nimitettiin v. 1810 vanhojen kielten opettajaksi Napoleonvillen lyseoon. Mutta kun Chamisso matkusti taas entiseen isänmaahansa, oli tämä virka jo sillä välin annettu toiselle. Hän asui sitten Pariisissa ja seurusteli siellä oleskelevien kirjailijoiden kanssa, joista mainittakoon Uhland, Alexander von Humboldt ja Schlegel sekä rouva de Staël, mutta palasi, kestettyään sielussaan ankaran taistelun ranskalaisuutensa ja saksalaisuutensa välillä, uuteen isänmaahansa Saksaan v. 1812. Ratkaisevasti lienee hänen päätökseensä vaikuttanut tieto vanhempien kuolemasta; tämän jälkeen hänellä ei ollut mielestään Ranskassa enää mitään tekemistä. »Minä olen kuin puustaan karissut lehti», valittaa hän noina aikoina.

Hän antautui nyt Berliinin yliopistossa tutkimaan anatomiaa ja varsinkin kasvitiedettä. »Hiljaiset, viattomat kukat ovat minulle parempia ja luotettavampia ystäviä kuin ihmiset», oli hänellä tapana sanoa.

Taas Chamisso joutui vaikeaan asemaan, kun keväällä 1813 Saksan miehet, vanhat ja nuoret, tarttuivat aseisiin vapauttaakseen isänmaansa ranskalaisesta ikeestä. Hän käsitti kyllä hyvin saksalaisten isänmaallisen innostuksen, mutta ei voinut liittyä kumpaankaan taistelevaan puoleen. »Ajalla ei ole miekkaa minua varten!» valittaa hän katkerasti. Hän oli senvuoksi kiitollinen, kun eräs hänen suosijansa tarjosi hänelle tänä levottomana aikana asunnon syrjäisellä maatilallaan Kunersdorfissa. Täällä maaelämän rauhassa hän, sodan riehuessa joka puolella, kirjoitti kuuluisimman teoksensa, varjonsa menettäneen miehen satuaiheeseen perustuvan kertomuksen Peter Schlemihlistä, jolla hän saavutti varsinaisen kirj ailij amaineensa.

Innokkaana luonnontutkijana hän oli jo kauan halunnut saada tilaisuuden matkustaa laajemmalti maailmaan, lisätäkseen ja syventääkseen luonnonopillisia tietojaan ja kartuttaakseen kasvikokoelmiaan. Hän näki sattumalta sanomalehdistä, että Venäjällä varustettiin parhaillaan juuri tämänlaatuista retkikuntaa. Hän ryhtyi heti neuvotteluihin päästäkseen mukaan, ja hänet nimitettiinkin retkikunnan luonnontieteelliseksi j äseneksi. Matka, joka alkoi Köpenhaminasta kesällä v. 1815 ja ulottui koko maapallon