Pekko ja Petriina 10: Ratsastusleiri

By Kirsten Sonne Harild and Hanna Gibson

Villi kesäleiri ponien kanssa

On kesäloma. Ponikilta osallistuu lännenratsastusleirille, jolla he saavat leikkiä cowboyita ja intiaaneja. He nukkuvat tiipiissä ja aitoissa, oppivat heittämään lassolla, paistamaan valtavan kokoisia lettuja ja grillaamaan vaahtokarkkeja. Kaiken lisäksi he oppivat ratsastamaan kuin cowboyt ja intiaanit. He tekevät pitkiä ratsastusretkiä, uivat kimmeltävässä meressä ja nauttivat kesäpäivistä, kunnes yksi “intiaaneista” saa idean, joka tuo heidän leppoisaan lomaansa odottamattoman vaaran.

Pekko ja Petriina on hauska ja koskettava kirjasarja poneista, ystävyydestä ja hevostyttöydestä. Tanskalainen Kirsten Sonne Harild on julkaissut Tanskassa jo yli 70 lastenkirjaa. Hänellä on taito kirjoittaa lasten maailmasta lasten silmin.

• Language: Suomi
• Publisher: Word Audio Publishing
• Release date: May 10, 2022
• ISBN: 9788702355550

Book preview

MATKALLE MUKAAN

Petriina kävi läpi muistilistaansa: makuupussi, lämmin yöpuku, verkkarit, hammasharja. Alimmaiseksi hän oli listannut kaikkein tärkeimmät asiat isoilla kirjaimilla:

RATSASTUSHOUSUT, RATSASTUSKYPÄRÄ, RATSASTUSSAAPPAAT, KAVIOKOUKKU, HIUSHARJA, PEKON HARJAT.

Petriina pakkasi tavaroita itselleen ja Pekko-ponilleen, koska kolmen päivä kuluttua hän lähtisi lännenratsastusleirille kolmen parhaan ystävänsä kanssa: Riikan, Lauran ja Sarahin. Leiristä heille oli kertonut ratsastuksenopettaja Hanne, joka olisi yksi leirin ratsastuksenohjaajista. Hanne oli varma, että leiri sopisi tytöille kuin nenä päähän.

– Olen osallistunut samalle leirille aiemminkin. Siellä on aina kivaa, ja oppisitte paljon. Meno on välillä vähän villiäkin, Hanne oli sanonut iskien tytöille silmää. – Leirillä tutustutte hevosiin aivan uudella tapaa. Ja opitte myös ratsastamaan ilman satulaa, kun on teidän vuoronne olla intiaaneja.

– Olisi ihanaa olla intiaani ja ratsastaa kohti auringonlaskua, Riikka oli riemuinnut.

– Puolet ajasta saatte esittää intiaaneja ja loput cowboyita, Hanne oli kertonut.

– Ja kyllä cowboytkin ratsastavat kohti auringonlaskua, oli sanonut Sarah, joka oli asunut USA:ssa monta vuotta ja tiesi siis kaiken cowboyista.

– Ratsastetaanko siellä kuitenkin kypärä päässä? Laura oli kysynyt. – Ei kai intiaaneilla tai cowboyilla yleensä ole kypäriä? Pelkkä hattu tai sulkia.

Hanne oli kertonut, että kypärät olivatkin ainoita asioita, jotka eivät olleet kuin villissä lännessä. Ratsastaessa oli aina pidettävä kypärää. Kypärään voisi kyllä kiinnittää sulkia tai seriffin tähden, tai sen päälle voisi pukea lännenhatun. Joka tapauksessa tunnelma olisi kuin villissä lännessä.

Petriina oli iloinen siitä, että saisi pitää kypärää. Vaikka hän putosi Pekon selästä todella harvoin, hän halusi silti olla varma, ettei satuttaisi päätään, jos niin kävisi.

Petriinan äiti tuli huoneeseen ja katsoi rinkkaa sekä lattiaa ja sänkyä peittäviä tavarakasoja.

– Oletko ihan varmasti kartalla kaikista tavaroista? äiti kysyi tuijottaessaan tavararöykkiötä silmät suurina.

– Ei tästä puutu kuin yksi sukka ja mitähän se oli… Petriina sanoi vähän hämmentyneenä.

Sekä Petriinaa että äitiä alkoi naurattaa, ja äiti sanoi:

– Ehkä minä voisin vähän auttaa.

Äiti alkoi kerätä tavaroita, viikata vaatteita ja vetää muistilistalta yli asioita, jotka hän pakkasi rinkkaan.

HEVOSKULJETUS

Hevoset piti kuljettaa lännenleirille isolla hevoskuljetusautolla, ja kuljettajaksi lupautui sama mies, joka oli tuonut Pekon Petriinalle! Se oli tapahtunut sen jälkeen, kun Petriina oli voittanut ponin itselleen arvonnasta. Pekon saapuessa ajatus omasta ponista oli kauhistuttanut Petriinaa niin paljon, että hän oli piiloutunut heinäparvelle. Onneksi ne ajat olivat jo kaukana takana.

Tänään mies tulisi hakemaan Pekkoa vähän isommalla autolla,