Olympialaisten outoja tapauksia
By Lasse Erola
()
About this ebook
Related categories
Reviews for Olympialaisten outoja tapauksia
0 ratings0 reviews
Book preview
Olympialaisten outoja tapauksia - Lasse Erola
Olympialaisten outoja tapauksia
Cover image: Shutterstock
Copyright © 2014, 2022 Lasse Erola and SAGA Egmont
All rights reserved
ISBN: 9788728304648
1st ebook edition
Format: EPUB 3.0
No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.
www.sagaegmont.com
Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.
ESIPUHE
Miltä urheilijasta tuntuu saada olympiakisoissa voittamansa mitali vasta 50 vuotta kisojen jälkeen?
Amerikkalainen Anders Haugen sai sen kokea, kun Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) vuonna 1974 luovutti Haugenille mäkihypyn pronssimitalin, jonka hän oli saavuttanut Chamonix’ssa vuonna 1924. Kaikki välivuodet mitali oli ollut erään norjalaisen hyppääjän ja hänen perikuntansa hallussa, sillä kilpailun pistelaskussa oli tapahtunut virhe. Eräs valpas urheiluhistorioitsija huomasi sen puoli vuosisataa myöhemmin. KOK tuskin olisi huomannut sitä koskaan.
Kun urheilija epäonnistuu, se huomataan, mutta kun tuomarit tai joukkueiden johtajat epäonnistuvat, asia pyritään yleensä pikaisesti unohtamaan. Esimerkkejä löytyy.
Ajatellaan vaikka Mirja Lehtosen tapausta. Hän oli elämänsä hiihtokunnossa Innsbruckin olympialaisissa helmikuussa 1964. Hänen vaarallisuutensa tiesivät muutkin, ja Suomen hiihtojoukkueen johtajat päättivät käyttää sitä hyväkseen. He keksivät mielestään oivallisen taktiikan: pidetään Lehtonen ennen kilpailun alkua mahdollisimman pitkään poissa lähtöalueelta, niin hänen pahimmiksi kilpailijoikseen tiedettyjen neuvostoliittolaisten konseptit menevät sekaisin.
Muuten meni hyvin, mutta joukkueen johto unohti Lehtosen hotelliin. Kun hänet viime hetkellä saatiin kilpailupaikalle, hänelle tarjotut sukset olivat liian pitkät. Lehtosen omatkin sukset löytyivät, mutta niiden voiteleminen jäi siinä kiireessä sutaisuksi, ja niin voittajasuosikki jäi kilpailussa kymmenenneksi. Konseptinsa sekoittaneet neuvostoliittolaiset ottivat kolmoisvoiton.
Joukkueen johto kielsi Lehtosta kommentoimasta kilpailua lehtimiehille.
Tällaisia tarinoita ei olympiakirjoissa yleensä kerrota. Tähän kirjaan niitä on koottu.
Teos on kokonaan uusittu ja laajennettu painos vuonna 2011 ilmestyneestä kirjasta Omituiset olympialaiset – kesäkisojen erikoisia sattumuksia.
Lasse Erola
OLYMPIATERVEHDYKSEN LYHYT HISTORIA
Eräässä Pariisin vuoden 1924 olympiakisoja varten suunnitellussa julisteessa joukko nuorukaisia esittää olympiatervehdyksen.
Urheilijanuoret seisovat ryhdikkäinä, ylävartalo paljaana ja kasvot kuvan ulkopuolella olevaa yleisöä kohti käännettynä. Oikean kätensä he ovat ojentaneet suoraan ylös, sormet yhdessä ja kämmen tervehdittäviin päin käännettynä.
Eräät tutkijat ovat selittäneet tervehdyksen periytyvän antiikin Roomasta. Varmaa tietoa asiasta ei ole, koska aihetta koskevia tietoja roomalaisten ajalta ei ole löydetty.
Voi hyvin kuvitella että aikana, jolloin olympiakisojen protokollaa vasta rakennettiin, urheilijoiden tervehdys tuntui luontevalta lisältä kisojen avajaisten ohjelmaan: yleisö osoittaa suosiotaan ja maidensa valionuorukaiset vastaavat siihen yhtenäisellä tervehdyksellä.
Samanlainen käsitervehdys esiintyy myös eräässä Berliinin vuoden 1936 olympiakisojen julisteessa. Silloin olympiatervehdyksen virallistamisesta oli kuitenkin jo luovuttu, sillä joku oli varastanut hyvän idean: Saksan natsipuolue oli ominut sen itselleen.
Adolf Hitler on kertonut natsitervehdyksen synnystä näin:
Ensimmäisen kerran näin tämäntyyppisen tervehdyksen Bremenin Raatikellarissa vuoden 1921 paikkeilla. Se on varmaankin hyvin vanha tapa, joka alun perin on tarkoittanut: ’Katsokaa, kädessäni ei ole asetta.’ Esittelin tervehdyksen Puolueelle ensimmäisessä kokouksessamme Weimarissa, ja SS omaksui sen heti sotilastervehdykseksi.
Olympialiikkeen ei tarvinnut kieltää tervehdyksen käyttöä. Vuoden 1936 jälkeen kukaan ei halunnut nähdä sitä enää urheilutapahtumien yhteydessä.
TOISEN EPÄONNI,TOISEN ONNI
Talviolympialaisten onnekkaimmasta kultamitalistista ei taida tulla kiistaa sen jälkeen kun on kuullut, miten australialainen pikaluistelija Steven Bradbury sai olympiavoittonsa Salt Lake Cityssä vuonna 2002.
Bradburyn laji oli short track eli kaukalopikaluistelu. Kultamitalin hän voitti 1000 metrin kilpailussa – kolmen hyvin erikoisen erän jälkeen.
Ensimmäisen alkueränsä Bradbury voitti vakuuttavasti. Näytti kuitenkin siltä, että hänen tiensä nousisi pystyyn, kun arpa heitti hänet toisessa alkuerässä samaan ryhmään matkan voittajasuosikin, Yhdysvaltain Apolo Anton Ohnon ja kanadalaisen maailmanmestarin Marc Gagnonin kanssa. Jatkoon pääsi vain kaksi parasta kustakin erästä.
Bradbury jäikin viiden luistelijan erässä kolmanneksi ja luuli jo olleensa ulkona kilpailusta, kun tuomaristo ilmoitti hylänneensä Gagnonin luistelun. Tämä oli estänyt toista kilpailijaa sääntöjen vastaisesti. Näin Bradbury nousi tulosluettelossa toiseksi ja jatkoi semifinaaliin.
Nyt Bradbury tiesi jo varmasti, että hänen vauhtinsa ei riittäisi muille. Hänen jatkomahdollisuutensa olivat kokonaan toisten epäonnen varassa. Vain jos toiset kolaroisivat, hän voisi päästä finaaliin. Neuvoteltuaan valmentajansa kanssa hän päätti jättäytyä semifinaalissa sovinnolla muiden taakse ja katsoa, mitä tapahtuisi.
Bradbury oli monta metriä kärkiryhmän takana, kun edellisten kisojen voittaja, Etelä-Korean Kim Dong-Sung, moninkertainen olympiamitalisti, Kiinan Li Jiajun ja kanadalainen Mathieu Turcotte törmäsivät toisiinsa ja liukuivat ulos radalta. Bradbury ylitti maalilinjan toisena ja meni finaaliin.
Loppukilpailussa hänen taktiikkansa oli sama. Australialainen sirklaili taas selvästi neljän muun kilpailijan (Ohno, Li, Turcotte ja Etelä-Korean Ahn Hyun-Soo) takana, kun koko kultamitalista kiivaasti taistellut nelikko kaatui viimeisessä kaarteessa. Viitisentoista metriä muiden takana tullut Bradbury vältti joukkokolarin – ja lasketteli olympiavoittoon.
KUNINGATTAREN MITALIT
Venäjän Larissa Lazutinasta tuli Naganon olympialatujen kuningatar helmikuussa 1998. Hän voitti kisoissa viisi mitalia, joista kolme oli kultaisia.
Ennen seuraavia talvikisoja Salt Lake Cityssä vuonna 2002 Lazutina ilmoitti, että ne jäävät hänen viimeisiksi arvokilpailuikseen. Hän oli taaskin saanut itsensä oivaan kuntoon, sillä hän voitti 30 kilometrin hiihdon ja sijoittui mitaleille kahdella muullakin matkalla. Dopingtestistä hän ei kuitenkaan selviytynyt, vaan jäi kiinni kielletyn darbepoetiini-hormonin käytöstä. Lazutina joutui luovuttamaan pois kisoissa saavuttamansa kolme mitalia, mutta Naganon kisojen viisi mitaliaan hän sai pitää. Tietenkin.
JAETTUJA KISOJA
KOK myöntää olympiakisat aina yhdelle kaupungille. Kolme kertaa saman olympiadin kisoja on käyty kuitenkin jopa kahdessa eri maassa, virallisen jargonin mukaan kahden kansallisen olympiakomitean alueella
.
Vuoden 1956 Melbournen kisojen ratsastuslajit pidettiin Australian tiukkojen karanteenisäännösten takia Ruotsissa, vuoden 1920 Antwerpenin kisoissa kaksi purjehduskilpailua käytiin Hollannin puolella ja vuoden 2008 Pekingin kisoissa kaikki ratsastuslajit järjestettiin Hongkongissa.
ITSEHÄN HALUSITTE
Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisissa vuonna 1936 eniten mitaleita rohmunnut Norja olisi saanut vielä yhden mitalin enemmän – ellei olisi itse pilannut koko juttua.
Alppihiihto oli tuolloin ensimmäisen kerran Olympiaohjelmassa. Kilpailulajeina olivat syöksylasku ja pujottelu, ja saksalaiset kisajärjestäjät olivat valmiit jakamaan mitalit erikseen kummassakin lajissa. Niin tehtiin maailmanmestaruuskisoissakin. Norjan olympiakomitean vaatimuksesta syöksylasku ja pujottelu muutettiin kuitenkin yhdeksi lajiksi, alppiyhdistetyksi, ja vain siinä jaettiin mitalit.
Nopeimmin 3 800 metriä pitkän syöksylaskuradan selvitti Norjan mäkihyppyspesialisti Birger Ruud. Hän oli neljä sekuntia nopeampi kuin toiseksi paras. Pujottelurinteessä Ruud kuitenkin laski yhden portin ohi, ja tuomaristo mätkäisi hänelle siitä kuuden sekunnin aikasakon. Se riitti juuri sopivasti pudottamaan hänet mitaleilta neljänneksi. Saksa otti kaksoisvoiton ja pronssi meni Ranskaan.
Sen jälkeen olympiakisoissa on kilpailtu aina erikseen syöksylaskussa ja pujottelussa – eikä Norjallakaan ole ollut mitään sitä vastaan.
TOISIN OLI ENNEN
Antiikin aikaan sodat keskeytettiin olympiakisojen ajaksi. Nykyaikaisten olympiakisojen aikana on tehty toisinpäin: kuudennen olympiadin kisoja ei vuonna 1916 järjestetty ensimmäisen maailmansodan takia, ja 12. ja 13. olympiadin kisat jäivät pitämättä toisen maailmansodan vuoksi.
Ennen kansat luopuivat sodista voidakseen osallistua olympiakisoihin. Nyt ne luopuvat olympiakisoista voidakseen käydä sotia
, Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) johtohenkilöt tuskailivat jo vuonna 1916.
ATEENA 1896
ENSIMMÄINEN KERTA: Amerikkalaisesta James Connollysta tuli ensimmäinen olympiavoittaja 1503 vuoteen, kun hän voitti ensimmäisten nykyaikaisten olympiakisojen ensimmäisen lajin, kolmiloikan.
TÄMÄ MUISTETAAN: Kisojen maraton juostiin Marathonin kylästä Ateenaan, samaa reittiä, jota tarinan Feidippides juoksi viedessään sanoman persialaisten sotajoukkojen lyömisestä vuonna 490 eaa.
AFRIKKALAISET TULEVAT
Afrikkalaisten kestävyysjuoksijoiden suurmenestys olympiaradoilla alkoi 1960-luvulla, mutta ensimmäiset afrikkalaiset juoksijat osallistuivat jo St. Louisin kisoihin vuonna 1904. Eteläafrikkalaiseen tswana-heimoon kuuluneet Len Tau ja Jan Mashiani eivät tosin olleet tulleet paikalle ensisijaisesti olympiakisoja varten, vaan heidät oli tuotu kaupungissa samaan aikaan pidettyyn maailmannäyttelyyn. He olivat ihmeteltävinä näyttelyn buurisotaa esitelleellä osastolla.
Vähintään yhtä suuri ihme olisi tapahtunut kisojen maratonjuoksussa, jos kaikki olisi sujunut niin kuin olisi pitänyt. Tau sijoittui kilpailussa yhdeksänneksi ja Mashiani kahdenneksitoista. Joidenkin olympiahistorioitsijoiden mukaan Tau olisi kuitenkin voinut voittaa koko kilpailun, ellei hän olisi kesken juoksun joutunut lisäämään pakosta vauhtiaan, kun suuri, vihainen koira ajoi häntä takaa kilometrin verran.
PARIISI 1900
ENSIMMÄINEN KERTA: Naiset saivat osallistua ensimmäisen kerran olympiakisoihin. Heitä tosin oli 1 225 osanottajan joukossa vain 19 eikä heille ollut yhtään yleisurheilulajia.
TÄMÄ MUISTETAAN: Kisat jäivät täysin kaupungissa samaan aikaan järjestetyn maailmannäyttelyn varjoon.
ALKOHOLILLA OSUUTTA
Ruotsalaisella Hans-Gunnar Liljenwallilla oli kyseenalainen kunnia tulla ensimmäisenä urheilijana diskatuksi olympiakisojen dopingtestissä. Se tapahtui Méxicossa 1968. KOK oli laatinut ensimmäiset antidopingsääntönsä edellisenä vuonna. Testi osoitti Liljenwallin käyttäneen alkoholia. Hän myönsi juoneensa kaksi pulloa olutta rauhoittaakseen hermojaan ennen nykyaikaisen viisiottelun pistooliammunnan alkamista. Dopingkäryn jälkeen joukkuekilpailussa pronssia saaneen Ruotsin piti palauttaa mitalinsa.
ST LOUIS 1904
ENSIMMÄINEN KERTA: Kunkin lajin kolme parasta palkittiin eri mitaleilla: voittajalle kulta-, toiseksi tulleelle hopea- ja kolmannelle pronssimitali.
TÄMÄ MUISTETAAN: Kisat jäivät taas samaan aikaan kaupungissa pidetyn maailmannäyttelyn oheisohjelmaksi. Kisojen osanottajista 85 prosenttia oli yhdysvaltalaisia, muun muassa painissa, nyrkkeilyssä, jousiammunnassa ja tenniksessä ei muiden maiden urheilijoita ollut yhtään.
VAIN VENEET PUUTTUIVAT
Ensimmäisten nykyaikaisten olympiakisojen järjestämisestä päättänyttä KOK:n Sorbonnen kongressia 1894 leimasi suuri innostus. Kisojen ohjelmaan suunniteltiin monia kilpailuja, jotka sitten eri syistä jäivät kuitenkin järjestämättä. Ateenan kisojen soutukilpailut 1896 peruttiin aiottuna pitopäivänään, kun merellä nousi kova aallokko. Ateenassa ei järjestetty myöskään purjehduskilpailuja, koska meillä ei ollut asianmukaisia veneitä kilpailua varten, eikä yksikään ulkomaalainen ilmoittautunut kilpailuun
, kuten virallisessa kisaraportissa kerrotaan.
NAINEN MIESTEN JOUKOSSA
Ensimmäinen yksilölajissa miesten joukossa olympiamitalille yltänyt nainen oli tanskalainen kahden lapsen äiti Lis Hartel. Hän saavutti hopeamitalin kouluratsastuksessa Helsingissä 1952. Siihen asti olympiakisojen kouluratsastukseen olivat saaneet osallistua vain miehet, ja heistäkin vain upseerit.
KUKA TÄÄLLÄ MÄÄRÄÄ?
KOK:n puheenjohtaja, paroni Pierre de Coubertin halusi, että kolmannet olympiakisat vuonna 1904 pidetään Yhdysvalloissa, joko New Yorkissa tai Chicagossa. Kisojen hakukilpailun voitti Chicago.
Valmisteilla olleen St. Louisin maailmannäyttelyn järjestäjät eivät kuitenkaan hyväksyneet toista kansainvälistä suurtapahtumaa samaan maahan samaksi kesäksi. He ilmoittivat järjestävänsä itse vielä isommat urheilukilpailut, ellei olympiakisoja siirretä St. Louisiin.
KOK myöntyi ja kisat siirrettiin.
TAPPELU KULTAMITALISTA
Unkarilainen Zoltán von Halmay voitti 50 metrin vapaauinnin St. Louisin kisoissa 1904. Koska hän voitti kotiyleisön suosikin Scott Learyn vain niukasti, kilpailun amerikkalainen tuomari antoi kultamitalin Learylle. Tuomion jälkeen alkoi ankara kiistely, joka huipentui siihen, että uimarit alkoivat tapella keskenään.
Tuomari määräsi