Eläinten tietoisuus ja oikeudet

By Leena Vilkka

Mikä erottaa ihmisen eläimestä? Vai erottaako mikään? Ovatko ihmiset vain yksi eläinlaji muiden joukossa?Filosofi Leena Vilkka tutkii teoksessaan Eläinten tietoisuus ja oikeudet tietoisuuden käsitettä ja miten se on valjastettu tukemaan ihmisen erityisasemaa. Usein ihmisen on perusteltu eroavan eläimistä tietoisuuden suhteen. Vain ihminen ymmärtää tekojensa seuraukset ja pystyy suunnittelemaan tulevaa. Vaan onko asia kuitenkaan näin yksioikoinen? Osa tutkijoista on sitä mieltä, ettei ihminen suinkaan ole ainoa tietoinen olento – vaan tietoisuus on olennainen osa myös eläinten elämää. Ovatko perustelut esimerkiksi eläinten tehotuotannolle siis kestämättömiä?Sagan ympäristökirjat ovat monipuolisia puheenvuoroja ilmastosta, ympäristöstä ja luonnosta. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 10, 2022
• ISBN: 9788728327449

Book preview

Eläinten tietoisuus ja oikeudet

Cover image: Shutterstock

Copyright © 1996, 2022 Leena Vilkka and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728327449

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

TAUSTA

Kirjan taustana on pitkäaikainen kiinnostukseni eläinten tietoisuuden ja oikeuksien ongelmiin. Nuoruuteni vietin koiraharrastuksen parissa ja opiskellen koirapsykologiaa (kuten Konrad Lorenzin Koiranelämää ja Anders Hallgrenin Koiraongelmia ja ongelmakoiria.) Omat koirani ja niiden kouluttaminen tekivät teorioista kiehtovaa arkipsykologiaa. Elämä koirien ja muiden eläinten parissa osoitti minulle varsin vahvasti, että nämä olennot ovat eläviä kuten kasvit ja puut sekä lisäksi tietoisia, sielukkaita persoonia, joiden kanssa pystyin kommunikoimaan ja jakamaan tunteeni. Sukulaisuudentunne eläimiin sai minut kiinnostumaan myös kasvissyönnistä, joskin ensimmäiset yritykseni kasvissyöjäksi ryhtymiseksi epäonnistuivat. Käytännössä veganistisen elämäntavan toteuttaminen ei ole helppoa kunnollisten ja riittävän hyvin saatavilla olevien vegaanituotteiden puuttuessa.

Filosofian opiskelijana vuonna 1987 suunnittelin eläinten tietoisuuden ja oikeuksien teemasta seminaaria, joka toteutui seuraavana keväänä. Seminaarin otsikoksi tuli Eläin ihmisten maailmassa ja se kokosi luentosalin täyteen väkeä. Oli ilmeistä, että aihepiirille oli kysyntää. Seminaarin esitelmät julkaistiin Gaudeamuksen kustantamana vuonna 1989. Samanaikaisesti seminaarin järjestelyjen ja kirjan toimittamisen kanssa valmistelin omaa pro gradu -työtäni eläinten tietoisuudesta ja oikeuksista. Tuo tutkielma valmistui syksyllä 1988. Suunnittelin myös jatko-opintoja ja väitöskirjaa samasta aihepiiristä, joka maailmalla näytti olevan kasvavan kiinnostuksen kohteena filosofien ja eläintutkijoiden piirissä.

Ykköstutkimusaiheekseni ja päätyökseni nousi kuitenkin luontevasti jo opiskeluaikanani harrastamani ympäristöfilosofia ja luonnon itseisarvojen teema. Eläinten tietoisuuden pohdinta on ollut tärkeä kakkosaiheeni, mille harrastukselle keskeisenä motivaation ylläpitäjänä ovat olleet monet eläinystäväni sekä vuosien 1991-1995 puheenjohtajakauteni Eläinsuojeluliitto Animaliassa.

Tämä kirja on tämän kiehtovan harrastukseni yksi keskeinen tähänastinen hedelmä. Eläinten tietoisuus ja oikeudet on kiinteästi liittynyt kuluneiden vuosien Suomen Akatemian tutkijana tekemiini ympäristöfilosofian tutkimuksiin. Eläinten oikeuksien teema oli graduni lisäksi vankasti läsnä lisensiaattityössäni (1991) sekä kirjassani Ympäristöetiikka (1993), mitä aineistojani olen käyttänyt hyväkseni tätä kirjaa kootessani kuin muitakin teemasta julkaisemiani artikkeleita.

Monet teemani ovat yhteiskunnallisesti ja tieteellisesti arkaluonteisia. Olen pyrkinyt maltillisen kriittiseen tarkasteluun, millaista lukutapaa suosittelen lukijoillekin. Kirja ei pyri olemaan poleeminen enkä pyri lukijani tunneperäiseen vaikuttamiseen. Jos kirja herättää voimakkaita emootioita, lukijan on ehkä syytä ottaa omat mielenliikkeensä tarkastelun alle. Onko kyse lukijan yliherkkyydestä sellaisille käsitteille kuin eläinsuojelu, eläinten kärsimys tai eläinten tunteet? Sellaiselle mahdolliselle lukijalle, jonka ennakkoasenteena on näkemys, että käsittelen vääriä asioita vääristä lähtökohdista päätyen vääriin lopputuloksiin, voin vain todeta, että hän kuluttaisi varmasti aikaansa paremmin jossain muussa askaressa kuin kirjani parissa. Tosin erilaisuutta voi kunnioittaa tarvitsematta sitä mitätöidä. Arvostava arviointi on yksi suositeltava lukutapa silloinkin, kun on erimieltä arvioitavan tekstin väittämien tai tyylin suhteen.

Oman opetukseni arvioinnista mieleenpainunut oppilaspalaute koski luentokertaani, josta yksi opiskelija antoi arvion, että olin luennoinut niin kuivasti ja tylsästi, että hän nukahti. Toinen opiskelija kehui samaista luentokertaani innostuneesta, elävästä ja selkeästä esitystavastani. Kaikkia ei voi miellyttää. Tämän kirjan tarkoitus ei ole miellyttää enempää eläinsuojelijoita, eläinten hyötykäyttäjiä kuin filosofeja tai eläintutkijoita. Olen pyrkinyt kirjoittamaan kirjan, jota voin käyttää hakuteoksena myöhemmille eläinten tietoisuuden ja oikeuksien tutkimuksilleni sekä käyttämään lähdeteoksena teemasta mahdollisesti opettaessani ja luennoidessani. Vastaavankaltaisiin tarkoitusperiin uskon kirjan lukijan käytössä soveltuvan. Kirjassa on myös hakemisto ja bibliografia, joka johdattaa lukijaa eläinten tietoisuuden ja oikeuksien tutkimuksen lähteille.

Hyvinkäällä elokuussa 1996

Leena Vilkka

LUKIJALLE

Eläinten tietoisuus ja oikeudet on tarkoitettu johdantoteokseksi filosofiseen eläintutkimukseen. Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa pyrin osoittamaan, että eläinten tietoisuuden ongelma on tutkimusalueena riippumaton siitä, minkä kannan otamme eläinten oikeuksien suhteen: puolesta vai vastaan. Vastaavasti voisimme puolustaa eläinten oikeuksia riippumatta käsityksestämme niiden tietoisuudesta. Arvotamme monet asiat ja olennot itseisarvoisiksi riippumatta kohteen tietoisuuden tasosta. Biologiaan perustuva luonnon arvottaminen ei anna erityistä painoarvoa eläinten tietoisuudelle. Voimme puolustaa suurpetojen ja muiden eläinten elämän oikeutta biologisena perusteluna se, että ne ovat osa luonnon monimuotoisuutta. Elämän kunnioittamisen etiikka antaa elämän oikeuden kaikille elollisille olennoille. Toisaalta kärsimys, hyvinvointi ja kuoleman ongelma liittävät tietoisuuden ja oikeudet yhteen. Puolustan käsitystä, että eläimet ansaitsevat moraalisia ja lainsäädännöllisiä oikeuksia tietoisuutensa ja kärsimiskykynsä perusteella.

Kirjan ensimmäisessä osassa käsitellään teoreettisia, tieto-opillisia ja ontologisia tietoisuuteen liittyviä ongelmia. Tietoisuuden määrittely on keskeisellä sijalla. Tietoisuus on ymmärrettävä laajana filosofis-tieteellisenä tutkimusalueena, jota voidaan lähestyä yksityiskohtaisesti ottamalla jokin osa-alue tarkastelun kohteeksi. Emme kysy suoraan, onko eläimillä tietoisuus, vaan pohdimme, mitkä tietoisuuden tunnuspiirteet ilmenevät eläimissä. Ihmisen tietoisuudessa erotamme perinteisesti kolme osa-aluetta: tunteet, järjen ja intentiot. Tämän mukaisesti eläinten mentaalisia ominaisuuksia voidaan lähestyä jakamalla ne emotionaalisiin, kognitiivisiin ja intentionaalisiin kykyihin. Onko eläimillä tunteita, rationaalista toimintaa, omia päämääriä? Intentionaalisuus liittyy tahtoon, motivaatioon ja kykyyn asettaa päämääriä. Näin kysymys eläinten intentionaalisuudesta, jolla ne ilmentävät myös mahdollista omaa tahtoaan, aukeaa kysymällä, onko eläimillä haluja, uskomuksia ja intressejä suhteessa itseensä ja toisiinsa. Tietoisuuteen kuuluu myös eettinen aspekti: onko se, mitä tahdon ja teen, tahtomisen ja tekemisen arvoista? Eläinten moraalisuus on tutkimuksellisesti arka alue, enkä tälle kentälle ole pyrkinyt tunkeutumaan. Altruismin perusteita käsittelevissä tutkimuksissa on pystytty palauttamaan osa inhimillistä etiikkaa sen biologisiin lisääntymistä ja elinkelpoisuutta palveleviin tarkoitusperiin (Alexander 1987, Ebling 1969, Kaye 1986, Rodd 1990). Sen sijaan kysymystä eläinten vapaasta tahdosta, joka ilmenisi eläimen ei-biologisperäisinä valintoina, ei kirjallisuudessa ole rohjettu käsitellä.

Tämän kirjan eläinkiinnostus kohdistuu eläimissä sille alueelle, mikä jää biologian ja luonnontieteiden kielen ja selitysvoiman ulkopuolelle. Näitä alueita ovat eläinten mentaaliseen (emotionaaliseen, kognitiiviseen ja intentionaaliseen) elämään liittyvät filosofiset kysymykset. Luvuissa Eläintutkimuksen kehitys ja Eläinten tietoisuuden tutkimuskenttä kehitetään viittä eläinten tietoisuuden tutkimuksen suuntausta. Nämä ovat mentalismi, sentientismi, behaviorismi, kognitivismi ja intentionalismi. Tarkoituksena on osoittaa, miten kokonaiskuvan saamiseksi eläinten tietoisuudesta tarvitsemme erilaisia menetelmiä ja kysymyksenasetteluja, jotka voivat rikastuttaa toinen toisiaan ja lisätä ymmärrystämme eläimistä – sen sijaan, että ne nähtäisiin kilpailevina tai peräti ristiriitaisina eläinkäsityksinä.

Olen pyrkinyt käsittelemään laajalti argumentaatioita, jotka kiistävät eläinten tietoisuuden sekä toisaalta kehittämään näille käsityksille vasta-argumentteja. Lukijan on ymmärrettävä, että eläinten tietoisuuden alue on tutkimuksellisesti nuori alue, jolloin valmiita vastauksia tai argumentaatiorakenteita ei olemassaolevasta kirjallisuudesta ole löydettävissä. Tieteessä ja filosofiassa on kyettävä esittämään rohkeita oletuksia, kyseenalaistamaan olemassaolevia totuuksia ja itsestäänselvyyksiä. Kieli luo todellisuutta. Kehittämällä eläinten tietoisuuden ja oikeuksien terminologiaa avaamme tien uusille empiirisille havainnoinnin mahdollisuuksille ja maailman tulkinnoille.

Eläinten oikeuksien osassa tutkitaan eläinsuojelua ja eläinten hyvinvointia filosofian ja soveltavan etiikan menetelmin. Pyrin systemaattisesti kehittämään soveltavan etiikan yhtä osa-aluetta: eläinetiikkaa. Esitän puolesta ja vastaan argumentaatioita sekä keskeisimmän kansainvälisen keskustelun. Oma eläinkeskeinen näkökulmani puolustaa eläinten oikeuksia. Yksi tapa on ymmärtää eläinten oikeudet poliittisena aseena (tai retorisena kielenä) eläinsuojelun edistämiseksi. Toinen tapa on laajentaa vanha luonnonoikeuden teoria eläimiin eli käsitys siitä, että ihmisille kuuluu tiettyjä oikeuksia ihmisen luonteensa tai ominaislaadun johdosta. Koska eläimet ovat laadultaan kärsimiskykyisiä olentoja, niille kuuluva oikeus on se, että ihminen ei aiheuta niille tuskaa tai kärsimystä.

Kirjan päättää luku susietiikasta. Susiteema on epäilemättä yksi ärsyttävimmistä eläinteemoista. Susilla on intohimoiset puolustajansa ja vihaajansa. Asetun susien puolelle ja puolustan tarvetta kehittää eettinen suhde susiin, sen sijaan että ne nähdään vahingollisina haittaeläiminä. Arvot ovat perusluonteeltaan joko välinetai itseisarvoja. Jos arvostamme susia virkistyksellisten, tieteellisten, ekologisten, taloudellisten tai muiden tarkoitusperien vuoksi, niin susilla on meille välinearvoa. Jos arvostamme susia niiden itsensä vuoksi, määritämme susille itseisarvon. Kummassakin tapauksessa on turvattava susien oikeus olemassaoloonsa, sillä nämä arvot eivät toteudu ilman elinvoimaisten susipopulaatioiden olemassaoloa. Ihmiskeskeiset ja luontokeskeiset asenteet eroavat kuitenkin toisistaan siten, että ihmiskeskeisen näkemyksen mukaan sudet ovat riista- tai haittaeläimiä, jonka populaatiota ihmisen tulee säädellä. Luontokeskeisessä asenteessa villieläimillä on kuitenkin suurempi arvo elävinä olentoina kuin inhimillisten tarkoitusperien toteuttajina.

On huomattava, että radikaaleista eläinten tietoisuuden ja oikeuksien teorioista on pitkä matka niiden käytännön toteutumiseen. Käytännön politikointia eläinten puolesta en pyri harrastamaan, vaan pysyttelen teoretisoijan ja pohtijan roolissa. Toisaalta tieteellisten ja filosofisten tutkimusten toki toivotaan ja edellytetään palvelevan käytäntöä. Eläinfilosofia ja -etiikka löytävät sovelluksensa juuri käytännön eläinten puolustamisessa. Eläinkeskustelu on aika vapauttaa historiallisista painolasteistaan. Eläimet ovat osa yhteiskunnallista elämäämme, halusimme tai emme. Eläinkysymystä on lähestyttävä filosofisesti ja tieteellisesti myös suojelun näkökulmasta.

I

ELÄINTEN TIETOISUUS

Filosofian historiassa miltei jokaisella tunnetulla filosofilla on mielipiteensä eläinten tietoisuudesta ja niiden asemasta ihmisten maailmassa. Tämä avaa kiinnostavan tutkimuskentän eläinten tietoisuuden ja oikeuksien tutkimiseen aatehistorian näkökulmasta. Toisaalta voidaan perustellusti väittää, että eläinten tietoisuus ja oikeudet on tutkimuksellisesti melko historiaton ja ihmiskeskeinen alue. Systemaattinen tutkimus on käynnistynyt vasta 1800-luvun loppupuolella.

Oman aikamme eläinoikeusliike on nostanut esiin huolen eläinten hyvinvoinnista ja eläinten kärsimyksistä. Tästä nousee eläinkeskeinen näkökulma. Se motivoi eläinten tietoisuuden tutkimuksen halulla ymmärtää mitä eläimet ovat, miltä tuntuu olla eläin, mitä eläimet ajattelevat ja kokevat. Eläinkeskeistä näkökulmaa eläinten tietoisuuden tutkimukseen voi pitää uutena ja radikaalina näkökulmana, jota olen pyrkinyt tässä kirjassa hahmottelemaan. Se on tulevaisuuden eläinten tietoisuuden tutkimussuuntaus, joka vielä odottaa tutkijoita ja tutkimista. Sen tavoitteena on ymmärtää yhä paremmin eri eläinlajien mentaalista elämää.

Otaksun, että on olemassa erilaatuisia eläinten mentaalisia ominaisuuksia ja kykyjä, joita tutkimus ei ole saanut selville. Näiden eläinten kykyjen selville saaminen ja ymmärtäminen vaatii tutkimusta, joka kunnioittaa eläimiä tuntevina ja yksilöllisinä olentoina. Lisääntyvät yhteiskunnalliset vaatimukset eläinten havaitsemisesta tuntevina ja tietoisina olentoina vaativat lisää tieteellistä tutkimusta siitä, mitä eläimet ovat, mitä tarkoittaa olla tunteva ja tietoinen olento ja mitkä ovat tämän käytännölliset ja sosiaaliset seuraukset.

JOHDANTO

Tietoisuuden tutkijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mistä puhutaan kun puhutaan ihmisen tietoisuudesta. Käsitys eläinten tietoisuudesta jakaa tutkijat vielä jyrkempiin erimielisyyden leireihin. Toisessa ääripäässä ovat ne, joiden mielestä koko kysymys on mieletön, koska mitään sellaista kuin eläinten tietoisuus ei ole olemassa. Tietoisuus on juuri se piirre, joka erottaa ihmisen eläimestä. Vastakkainen käsitys näkee eläimet tietoisuudeltaan samanlaisina kuin ihmiset. Eläimet tuntevat, tahtovat, haluavat, rakastelevat, ovat iloisia, leikkisiä tai ikävystyneitä.

Yksi mahdollisuus näiden käsitysten väliltä on ottaa eläinten tietoisuus filosofisen tutkimuksen kohteeksi ja koettaa selvittää, mistä kaikesta eläinten tietoisuudessa on kysymys. Mitkä käsitykset ovat perusteltuja ja mitkä selkeästi virheellisiä nykytietämyksen valossa? Miten voidaan tutkia eläinten tietoisuutta tai miten voidaan olla varmoja, ettei eläimillä ole tietoisuutta? Mikä eläimiltä tarkasti ottaen silloin puuttuu, kun niiltä väitetään puuttuvan tietoisuus? Nämä kysymyksen-asettelut ovat tämän kirjan lähtökohtana. Tarkoituksena on pikemmin herättää keskustelua ja avata eläinten tietoisuuden ja oikeuksien problematiikkaa kuin antaa lopullisia vastauksia näihin moniulotteisiin, filosofisesti ja eettisesti vaikeisiin ongelmiin.

Kolme keskeistä eläinten tietoisuuteen liittyvää filosofista ongelmaa koskevat eläinten inhimillistämistä, mind-body -ongelmaa ja vierassieluisen ongelmaa. Nämä ovat johdantoluvun teemoina. Ennen näiden käsittelyä motivoin eläinten tietoisuuden tutkimuksen tarvetta tutkimuksellisista ja eläinsuojelullisista lähtökohdista.

MIKSI TUTKIMME ELÄINTEN TIETOISUUTTA?

Voimme erottaa neljä keskeistä syytä, miksi eläinten tietoisuuden tutkiminen on tärkeää: 1) Totuudellinen tieto eläimistä ja usko siihen, että tieteen keinoin tällainen tietämys voidaan saavuttaa. 2) Itseymmärryksen lisääminen ihmisestä itsestään. 3) Sukulaisuuden ja sympatian tunne eläimiin. 4) Tietoisuuden alkuperän ongelma.

Kaiken tieteellisen toiminnan alkulähteenä on inhimillinen, vai pitäisikö sanoa eläimellinen, uteliaisuus. Kylään tullut beaglekoira nuuskii uuden ympäristön läpikotaisin, haju hajulta. Mikä sitä tähän ajaa? Vaistot, sanomme biologian opit tuntien. Mikä meidät ajaa tutkimaan eläinten tietoisuutta? Epäilys, että biologian opit eivät kerro koko totuutta eläinten elämästä. Halu tietää, mitä kaikkea eläinten tietoisuudesta voidaan tietää. Eläimet tieteellisen kiinnostuksen kohteena on perinteisesti kuulunut eläintieteen tutkimusalaan, joka on mielletty biologiseksi tieteenalaksi. Ympäristöä tutkitaan nykyisin luonnontieteellisistä ja yhteiskuntatieteellisistä lähtökohdista. Vastaavasti eläimiä koskeva tutkimus on laajenemassa. Mitä eläimet ovat filosofian ja eläinpsykologian näkökulmasta? Myös antropologit, uskontotieteilijät ja sosiologit ovat kiinnostuneita eläimistä, eläinten suhteesta ihmiseen ja ihmisen asenteista suhteessa eläimiin (ks. Ingold 1988).

Suojelun ja käytön kielipeli on jakamassa eläintutkijoita kahtia. Perinteiset soveltavien eläintieteiden tutkimusalat, kuten koe-eläintai turkiseläintutkimus tutkivat eläimiä ihmisen hyödyn näkökulmasta (Suomessa esimerkiksi soveltavan eläintieteen professori Mikko Harri Kuopion yliopistosta). Joukko filosofeja on asettunut tutkimuksissaan eläinsuojelijoiden rintamaan (kaksi tunnetuinta: Peter Singer ja Tom Regan). Suojelun näkökulma ei ole vielä tieteellistynyt yhtä vankasti kuin eläinten käytön lähtökohta. Suomesta, kuten monista muista maista, puuttuu kokonaan eläinsuojelutiede omana oppialanaan. Kirjan loppupuolella hahmottelen eläinsuojelun tieteellistämisen tarvetta. Sekä suojelun että käytön kielipelin yhteinen kysymys on: Mitä eläimet ovat? Näin kysymys eläinten tietoisuudesta haastaa liikkeelle sekä eläinten suojelun että käytön tutkijat. Kummankin puolen tutkijoita voi ajaa halu totuudelliseen tietoon eläimistä. Vastauksesta ei ole yksimielisyyttä. Suojelijat korostavat eläimiä tietoisina, tuntevina, kärsimiskykyisinä olentoina ja näkevät huomattavia yhtäläisyyksiä ihmisten ja eläinten välillä. Biologit ja koe-eläintutkijat pitävät tällaista käsitystä epätieteellisenä ja antropomorfisena. He korostavat eläimiä biologisina, elollisina olentoina, jotka eroavat ihmisestä olennaisesti – ei niinkään biologisen rakenteensa, vaan henkisten, tietoisten toimintojen vajavaisuuden tai täydellisen puuttumisen vuoksi.

Ihmisen itseymmärryksen lisäämisestä on kyse, kun etsimme ihmisen ainutlaatuutta suhteessa eläimiin. Ihminen ymmärtää itseään ei-ihmisen avulla, vertaamalla itseään siihen, mitä hän ei ole: koneisiin, jumalaan, eläimiin tai luontoon. Ihmisen suhteen eläimiin tekee erityisen kiinnostavaksi ihmisen läheinen yhteys eläimiin. Biologisesti ajatellen ihminen on eläin, puusta pudonnut tai alaston apina. Filosofisessa antropologiassa eläimiä tutkitaan ihmisen itseymmärryksen lisäämiseksi. Antropologia on kiinnostunut ihmisestä, mitä ihmiset ovat, kulttuuritutkimuksen ja ihmisen yhteisöllisen,