Pekko ja Petriina 16: Valjakko

By Kirsten Sonne Harild and Hanna Gibson

Paikoillanne, valmiit, aja!

Petriinan suuri unelma on ajaa Pekon kanssa kärryillä nyt kun hänen jalkansa alkavat pian olla liian pitkät pienelle shetlanninponille. Petriina onkin viimein saanut omat pienet kärryt, joissa on kaksi pyörää ja punaiset aisat. Ponikilta innostuu kärryajelusta ja päättää järjestää ajokilpailun, jossa kierretään esteitä aikaa vastaan. Pian muillakin ponikiltalaisilla on omat kärrynsä ja he alkavat harjoitella innokkaasti kilpailuja varten. Kärryillä ajelu ei kuitenkaan olekaan hiin helppoa kuin aluksi vaikuttaa. Varsinkin tiukat kaarteet ja kova vauhti voivat olla kohtalokas yhdistelmä…

Pekko ja Petriina on hauska ja koskettava kirjasarja poneista, ystävyydestä ja hevostyttöydestä. Tanskalainen Kirsten Sonne Harild on julkaissut Tanskassa jo yli 70 lastenkirjaa. Hänellä on taito kirjoittaa lasten maailmasta lasten silmin.

• Language: Suomi
• Publisher: Word Audio Publishing
• Release date: Jun 30, 2022
• ISBN: 9788702355611

Book preview

TAITAVA PEKKO

– Äiti, se teki sen! Pekko teki sen! Petriina huusi sännätessään olohuoneeseen myöhään iltapäivällä. – Se kulki koko matkan metsänreunaan asti ja takaisin ilman, että minun tarvitsi hypätä alas ja taluttaa yhtäkään kertaa. Ja se myös ravasi pienen pätkän kotoa poispäin!

– Onpa hienoa, äiti vastasi. – Muistitko kehua sitä kunnolla? Yleensähän se haluaa ravata vain kotiin päin?

– Niinpä. Pekko on kyllä paras. Ehkä se joskus voittaa vielä jonkun ravilähdönkin… Petriina aloitti, mutta tarkensi äitinsä ilmeen nähtyään: – Siis pienten ponien lähdön.

– Juu, aivan varmasti, äiti sanoi hymyillen. – Ja sinusta on tullut oikein hyvä valmentaja.

– Siinä tarvitaan vain pitkäjänteisyyttä, Petriina selitti ja kiirehti sitten riisumaan ratsastussaappaansa ja -kypäränsä.

– Pitkäjänteisyyttä sinulla onneksi riittää, se on hyvä, äiti vastasi.

– Mutta jos me haluamme kilpailla, meidän pitää ehkä kuljettaa Pekko paikalle hevosautolla, koska ihan joka paikassa ei järjestetä poniraveja, Petriina mietti. – Ja minä tarvitsen kunnollisen ajoasun, joka sopii yhteen kärryjen kanssa. Jotain punaista siis. Ja kypärään tarvitaan värillinen suojus.

– Äläpä nyt hätäile, sinä vasta aloitit ajamisen, äiti sanoi.

– Niin, mutta odotapa kun näet, kuinka nopea Pekko on. Aion treenata Riikan ja Sarahin kanssa. Bella ja Bonnie ovat suunnilleen samankokoisia.

Petriina kiiruhti omaan huoneeseensa selvittämään, olisivatko hänen kaverinsa tietokoneidensa ääressä, jotta he voisivat kirjoitella toisilleen. Petriina aloitti Ponikillan yhteisessä ryhmächatissa keskustelun kirjoittamalla: Hei, onko kukaan ponikiltalaisista kotona? Kukaan ei vastannut. Kaikki taisivat olla ulkona ratsastamassa, Petriina mietti harmissaan.

Sitten hän päätti etsiä netistä tietoa poniraveista. Poneille oli monenlaisia ravikilpailuja. Joissakin ravilähdöissä poneilla oli selässään ratsastajat, ja ratsukot ravasivat kilpaa. Sellaiseen Petriina ei voisi osallistua, sen hän tiesi. Hän oli liian iso ratsastaakseen Pekolla kilpaa raveissa. Oli olemassa myös ravilähtöjä, joissa ohjastajat istuivat pienissä kilpakärryissä ja ajoivat oikealla raviradalla. Kilpakärryt olivat kevyet kaksipyöräiset kärryt, samanlaiset, joilla aikuiset ajoivat isoilla ravihevosilla.

Petriina mietti, oliko olemassa kilpailuja, joissa ajettaisiin samanlaisilla vaunumallisilla kärryillä, jotka hänellä itsellään oli. Hän selasi läpi monia verkkosivuja, kunnes lopulta löysi sivun, jossa oli kuvia ja tekstiä. Kuvissa Pekkoa muistuttavat pikkuponit vetivät perässään vanhantyylisiä kaksipyöräisiä kärryjä. Lajissa kilpailtiin ilmeisesti aikaa vastaan radalla, johon kuului pujottelua ja kaarteita, kasvien ja olkipaalien ja valkoisten porttien välistä ajamista. Se näytti hauskalta.

– Äitii! Petriina huusi juostessaan alakertaan. – Kyllä sellaisia kilpailuja on olemassa, joihin mekin