Valtataistelu kivun kanssa

By Heli Tikkanen and Arssi Tikkanen

Koskettava ja sydäntä särkevä tositarina nuoren miehen sairastumisesta krooniseen hermokipuun. Millaista elämä on erittäin voimakkaan ja vahvan, tappavalta tuntuvan kivun kanssa. Kipu, joka ei anna armoa. Kipu, joka polttaa elävältä. Kipu, jonka piirtoviiva ylittää paperinreunan ja ei ole tietoa valuuko se sieltä alas koskaan.
Mitkä asiat tekevät elämästä merkityksellisen vaikeinakin aikoina?
Matkaa voisi kuvailla suureksi haasteeksi henkisen ja fyysisen kasvun taipaleena. Jäljellä on vielä toivoa ja uskoa, että myrskyn jälkeen olisi tyyntä – vai onko?

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jul 21, 2022
• ISBN: 9789528058168

Heli Tikkanen

Heli Tikkanen, intohimoinen kasvo- ja vartalomaalaustaiteilija. Maskeeraaja-parturi-kampaaja, Ammatillinen opettaja ja neuropsykiatrinen valmentaja sekä lähihoitajan koulutus. Lempivärini on musta, valkoinen, harmaa ja oranssi. Harrastan liikuntaa erimuodoissa. Minulla on koira, jonka kanssa lenkkeilen päivittäin luonnossa. Luonnossa liikkuminen saa minut ideoimaan uusia ajatuksia mitä voin toteuttaa maalauksiin liittyviin teemoihin. Tykkään kaikesta visuaalisesta sommittelusta, ihmisistä ja eläimistä. Kesässä parasta on aurinko, lämpö ja kukat. Syksyllä parasta on värikäs luonto ja raikas tuuli. Talvella parasta on tunnelmalliset kynttilävalaistukset. Keväällä parasta on lintujen laulut. Jag är Heli Tikkanen, en passionerad ansikts- och kroppsmålare. Make-up artist, frisör, yrkeslärare och neuropsykiatrisk coach. Mina favoritfärger är svart, vitt, grått och orange. Jag tränar i olika former. Jag har en hund som jag joggar med varje dag i naturen. Att vandra i naturen får mig att komma på nya idéer för vad jag kan implementera för teman relaterade till målningarna. Jag gillar all visuell komposition, människor och djur. På sommaren är det bästa solen, värmen och blommorna. På hösten är det bästa den färgglada naturen och den friska brisen. På vintern är det bästa atmosfärisk ljusbelysning. På våren är det bästa fåglarnas sånger. I’m Heli Tikkanen, a passionate face and body painting artist. Professional make up artist, hairdresser, vocational teacher and neuropsychiatric coach. My favorite colors are black, white, gray and orange. I exercise in different forms. I have a dog that I jog with every day in the wild. Walking in nature makes me come up with new ideas for what I can implement for the themes related to the paintings. I like all the visual composition, people and animals. In summer, the best thing is the sun, warmth and flowers. In autumn, the best thing is the colorful nature and fresh breeze. In winter, the best thing is atmospheric candlelit lighting. In the spring, the best thing is the songs of the birds.

Book preview

Alkupuhe

Kerron teille tarinaa kivusta, potilaan näkökulmasta. Pitkään mietin, että miten tämän kirjoittamisen saan aloitettua, kun en ole itse koskaan kirjoittanut mitään ihmeellistä aikaisemmin. Koska käteni eivät ole toimintakykyiset, äiti toimii kirjoittajana. Kirjan tekeminen toimii myös jonkinlaisena traumaattisten kokemusten eheyttävänä ja voimaannuttavana terapeuttisena menetelmänä. Ajatukseni on tuoda esille, millaista elämä on kivun kanssa mikä näyttää ja tuntuu olevan todellakin erittäin vahva ja voimakas. Suoraan sanottuna tappavalta tuntuva ja armoa ei ole. Kirjan etenemisessä pääsin tarkastelemaan asioita mitkä tekevät merkityksellisen elämään vaikeina aikoina. Voisinkin kuvailla tätä matkaa suureksi haasteeksi henkisen ja fyysisen kasvun taipaleeksi. Myrskyä ja jäljellä on vain toivoa ja uskoa, että tyyntä olisi olemassa joskus. Vai onko tyyntä enää koskaan? Tai mikä on sen sanan määritelmä tässä taistelussa?

Tuntuu siltä kuin tätä sairautta ennen emme olisi tienneet mitä on toivoa, uskoa ja olla vahva, kunnes ne alkoivat olla ainoat oljenkortemme selviytymiseen päivissämme. Kun on tunne ja pelko ettet selviä ja kuolet, nämä kolme asiaa tekevät elämästä todellakin merkityksellistä isolla M:llä.

Minä sairastuin polvivamman seurauksena vaikeaan CRPS- krooniseen hermokipusairauteen. Nopeasti sairaus muuttui erittäin vaikea ja voimakas asteiseksi CRPS 2, jossa olen tällä hetkellä täysin invalidisoitunut ja toimintakyvytön.

Sisällys

Alkupuhe

Kivun valta

Tapahtuman kulku, avoin päiväkirja Vuosi 2012

Vuosi 2013

Vuosi 2014

Vuosi 2015

Vuosi 2016

Vuosi 2017

Vuosi 2018

Vuosi 2019

Mitä on CRPS?

Kiitos oikein paljon

Kivun valta

Kutsumaton vieras, joka tulit ja valtasit pala palalta kehoni, soluni. Miten elämä voikaan muuttua odottamatta sellaiseksi, mistä aiemmin ei ollut tietoakaan. Mitä tämä on, mietin usein. Kuka tai mikä on tuo pirulainen, joka on tullut ja tunkeutunut kehooni jäädäkseen kutsumatta. Vaikka muut ihmiset eivät sinua näe ja usko, minä tunnen kehossani sen, että olet todellinen. Kovista vastusteluistani huolimatta sinä tarrauduit minuun loppuelämäkseni ja kasvoit voimakkaammaksi. Minulta lupaa kysymättä tai varoittamatta satutat minua lähes koko ajan, kipu tuntuu kuin kuumalla silitysraudalla koskettaisi tai saunan kuumien kiuaskivien päällä makaisin, teräaseella viilleltäisi ja lasinsirujen päälle astuisin. Välillä kipukohtaukset niin valtavia, että tuntuu kuin hapen saanti heikkenee ja elämä loppuisi. Sinua ei kiinnosta mikä vuorokauden aika on milloinkin. Veit yöuneni ja annoit sen tilalle uupumuksen ja horrostilan. Aiheutat minulle ihomuutoksia, turvotusta, mustelmia ja haavoja ilman mitään syytä. Olet saanut keskushermostoni niin ylikuormittumaan, että unikaan ei ole palauttava. Lepohetketkin ovat enimmäkseen suorituksia, eikä rentouttavia. Suoritus jotta taas jaksan hitusen verran seuraavan iskusi yrittää kestää. Sinun juhlimista kehossani ei voi ennustaa, saat pienestäkin kimmokkeen aloittamaan myrskyn. Sinä tykität ja tykität raivokkaasti salamaniskujasi ja minkään paperin reuna ei riitä näyttämään edes piirtoviivan kipuhuipun korkeutta. Yllät korkealle ja jäät sinne pitkäkestoiseksi, ennen kuin päätät hitaasti valua alas, jotta saan haukattua happea. Olet nähtävästi päättänyt, että en voi muuta kuin istua koko ajan. Voi kuinka haluaisin olla joskus vaaka-asennossa ja laskea pääni vasten ihanaa untuvatyynyä, mutta ilman tainnutusta se on ihan hirveätä. Pidät huolen, että se on mahdotonta, sattuu ihan liian paljon. Alaraajat eivät kestä kosketusta alustaan, mikäli näin käy, saat siitä kimmokkeen polttaa minut elävältä. Annat minulle hetkellistä armoa ainoastaan, mikäli kukaan tai mikään ei kosketa ja hipaise raajojani. Et edes tykkää