Myrskyn ratsastaja – romaani seikkailija Seppo Murajasta

By Pete Suhonen

Psychopath II on alle kuusimetrinen moottorivene ja aivan liian pieni matkaan maailman ympäri. Mikään ei kuitenkaan estä huimapäistä Seppo Murajaa, joka on jo tullut kuuluisaksi ylitettyään Atlantin pienellä moottoriveneellä vuonna 1970. Vuonna 1972 seikkailija irtautuu Aurajoen penkereeltä tuhansien turkulaisten hyvästelemänä. Taakse jäävät kiistat raskaana olevan vaimon, oman isän, oikeuslaitoksen ja sponsoreiden kanssa. Edessä siintävät valtameret, vapaus ja seikkailu, josta Muraja on aina haaveillut. Maaliskuussa 1974 Psychopath II löydetään Biskajan rannikolta rantaan huuhtoutuneena ja tuhoutuneena. Seppo Murajasta ei havaita merkkiäkään. Mitä tapahtui?Huima tositarina uhkarohkean miehen viimeiseksi jääneestä merimatkasta! Mukaansatempaava meriromaani eläytyy Murajan kokemuksiin aidon kirjeenvaihdon sekä lukuisten aikalaishaastattelujen avulla, ja vie lukijan samaan veneeseen aikansa rämäpään kanssa. Seppo Murajan kaltaisia miehiä ei enää valmisteta.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 23, 2022
• ISBN: 9788728438381

Book preview

Pete Suhonen

Myrskyn ratsastaja

– romaani seikkailija Seppo Murajasta

SAGA Egmont

Myrskyn ratsastaja – romaani seikkailija Seppo Murajasta

Kuva: Turun Sanomien arkisto / Cover image: Turun Sanomat archive

Other cover image: Shutterstock

Copyright © 2018, 2022 Pete Suhonen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728438381

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Kiitos!

Katja Muraja-Marttia. Hannele Suoraniemi. Pertti Oinaala. Arto Kulmala. Leena Nordström. Matti Kid Hytönen. Sirkka-Liisa Muraja. Philippe G. Osmo Lahdenperä. Pertti Laakso. Kari Laakso. Jouni Flinkkilä. Kiti Westerback. Juha Virtanen. Jouka Mattila.

Kirjailijaliitto. Taiteen edistämiskeskuksen kirjastoapurahalautakunta.

Tekijän huomautus

Tämä on dokumentaarinen romaani. Olen ollut kuuliainen tosiseikoille, jotka olen saanut tietooni Seppo Murajan yrityksestä kiertää moottoriveneellä maailma. Seppo Murajan lokikirja on mielikuvitukseni tuote. Joitakin tapahtumia olen muokannut tai muuttanut kerronnallisista syistä. Teoksessa julkaistu kirjeenvaihto ja lehtiartikkelilainaukset ovat sisällöltään autenttisia.

Maailma nujertaa jokaisen ja ne jotka eivät nujerru, se tappaa.

– ERNEST HEMINGWAY

Viikko-Sanomat 3.2.1972

Suunnitteilla on retki, jonka kaltaista ei näiltä rannoilta vielä ole ennen tehty, vakuuttaa turkulainen rakennusmestari Seppo Muraja, 28, mies joka kesällä 1970 ylitti Atlantin Senegalista Guayanaan Psycopaatiksi" nimetyllä lasikuituveneellään. Tällä kertaa hän suunnittelee maailmanympäripurjehdusta 5,7 metrin moottoriveneellä.

Reitti kulkee Aurajoelta Euroopan rannikkovesiä Dakariin, sieltä Atlantin ylitse Amazonin suulle, josta tehdään 3 000 kilometrin retki yläjuoksulle, jatketaan Panaman kanavan kautta Galapagos-saarille, Tahitiin, Australiaan, Intiaan ja sieltä lyhintä mahdollista reittiä Välimerelle, Mustalle merelle ja lopuksi Euroopan halki jälleen Atlantille, Muraja sanoo.

Ote Finmar Around The World -varusteluettelosta

Navigointivälineet, laitteet

Kamera (Rollei), kiikarit (Zeiss), sukeltajankellot (Mido), akut (Salama), nestekompassit (Suunto), radio (Telefunken), käsikompassi, sekstantti, navigaatioalmanakat, merivirtakortit, tuulikortit, merikortit.

Veneen varusteet

Ankkurit (Maritim), pumppu (Maritim), ajoankkuri, keulapurjeet (Purjeneulomo Niiniranta), keulamasto (Sandvik), köydet (Manilla),

Aseet ja pyydykset

Luodikko, 3 000 patruunaa (Sako), haulikkorihla (Tikka), pistooli (Beretta), haiveitset, harppuunat, heittouistimet, vetouistimet, vieheet, vaaput, koukut, kalastusköyden veto- ja jarrutuslaite.

Kirjallisuus, ajanviete

Muistiinpanovälineet, lokikirjat, ajanvietekirjat, tietokirjat, pelejä, pelikortit, klarinetti, vesisukset ja jalkineet (Karhu).

Henkilökohtaiset erityisvarusteet

Yhdenmukaiset satama-asut ja sadeasut, uimahousut, sukelluslasit.

Muona

Suola, sokeri, kahvi, mausteet, korput, ilmatiiviisti pakattu näkkileipä, margariini, säilykeliha, metwursti, savupekoni, riisi, makaroni, kuivamuonapussit (perunahiutaleet, keitot), kasvisöljy, mehutiiviste (24 kg), pilttejä, purkitetut hedelmät ja vihannekset (kurkut, oliivit, punajuuri, pikkelssi), tupakkaa, teetä.

Seppo Murajan lokikirja

(Tyttärelleni)

I

16.12.1972-11.12.1973

Syvä 20 ° V-pohja antaa pehmeän ja miellyttävän ajon huonollakin säällä. Veneen hallittavuus ja käyttäytyminen on moitteetonta kovassakin aallokossa.

– FINMAR DAYCRUISER 570 -ESITTEESTÄ

Turku 16.12.1972

S iunattu olkoon tämä lämmin joulukuu. Kaikki on vihdoin valmista. Ajoin Finmarin jokea pitkin iltapäivän hämärässä Kristiinankadun päähän.

Artoa ei näy. Kävimme Pertin kanssa läpi venettä, sen sponsorien täplittämää komeutta. Punaisissa kyljissä lukee Finmar Around The World, Jerry Cotton, Johnson, Monza ja keulakannella, jossa on masto ruostumattomasta teräksestä spinaakkeripurjeelle, möllöttää Kesoilin tarra. Sivutuulilasiin mahtui Eiri-kuva.

Takakannen päälle rakennetussa säiliössä on 500 litraa polttoainetta, perussäiliön 160 litran lisäksi. Tankit täytenä 155-hevosvoimainen Johnson vie meitä 1 200 kilometriä. Uppoamaton norjalainen Pioner-jolla, punainen sekin, on tellingillään moottoritilan päällä ja 15-hevosvoimainen Terhi-apumoottori paapuurin puolella perälaudassa siten, että aluksen koko nimi näkyy. Psychopath 11. Aiemmin vene oli vaalea, kiersi avomerikisoja Eric Hyrvallin ohjastamana nimellä Hello Dolly. Voitti Kalmarloppetin neljä vuotta sitten, monia kisoja ennen ja jälkeen.

Kun venettä katsoo joenpenkereeltä, ei uskoisi kuinka paljon se kantaa mukanaan juomavedestä näkkileipään, palvikinkusta piltteihin, vesisuksista varakompasseihin, merikartoista varapotkureihin, kalastustarvikkeista klarinettiini, raskaasta aseistuksestamme puhumattakaan.

Kajuutan molempien punkkien alla olevat säilytyslaatikot ovat täynnä tavaraa, päällimmäisinä osa merikorteista, alimmaisena suunnattoman arvokas Rolleiflex SL 66 -kamera omassa salkussaan. Sen otamme esille vasta, kun matkamme huippuhetket koittavat, aikaisintaan Lissabonissa.

Täynnä on myös kajuuttaa kiertävä hylly: kirjoja, hainkalastusköyttä, vaappuja, vaatteita. Paapuurin puolella, navigaattorin istuimen alla sijaitsevassa kaapissa on osa elintarvikkeista, kaikki kattilat ja kapustat. Syvissä sivulokeroissa, veneen kaukalossa kyljen suuntaisesti molemmin puolin, ovat ne elintarvikkeet, jotka eivät pakkasta pelkää. Aseet ovat kajuutassa kahden punkan välissä, välipohjan alla.

Kiväärin ja Berettan putsasin eilen kotona, Jeesuksen kuvan alla. Jari Laine otti valokuvia Turun Sanomiin. Vinoili, että olen kuin suuri valkoinen metsästäjä. Sanoin, että asekuvia ei sitten julkaista. Ammuskeluistani ja aseistani on kirjoitettu aiemmin niin vinoon ja väärin.

19 tukijastamme huolimatta kaikkea muuta on nyt kyllin paitsi rahaa, vaikka Pertti pani matkaan 15 000 markkaa omiaan. Sopimuksen mukaan moottori on Pertin ja vene minun, jos tiemme eroavat. Otan mukaan myös laatikollisen kirjojani, Psycopaatilla yli Atlantin, myyn ne ruotsinsuomalaisille.

Pertti puki lämpimästi, jäi vahdiksi veneeseen, Artoa jännitän. Ilmestyykö hän sittenkin huomenna Aurajoen varteen.

Viimeisen yön vietin vaimoni vieressä. Silitin Hannelen vatsaa, siinä on hentoa nukkaa, ja sanoin ymmärtäväni häntä, kunpa hänkin ymmärtäisi minua.

Kun olen kiertänyt maailman ensimmäisenä alle kuusimetrisellä moottoriveneellä, se tuo niin paljon mainetta ja mammonaa, että hukutan hänet koruihin, että ostamme kattohuoneiston Aurajoen rannasta ja toisen Las Palmasista. Rantamajan, sellaisen meren päälle rakennetun, hankimme Tahitilta.

Hannele tiuskaisi, etten minä todellakaan ymmärrä muita kuin itseäni, että minun pitäisi hävetä kun jätän hänet tiineenä, mutta turha kai hänen on sitäkään toivoa, koska hävetäkään en osaa. Sen on elämänpolkuni muka osoittanut.

Sitten hän käänsi selkänsä.

Ahvenanmaa 17.12.1972

A urajoen varsi oli aamupäivällä tukossa ihmisistä, vaikka Turun Sanomien juttu oli vain neljällä palstalla. Yleisradion toimittaja puhui kahdestatuhannesta saattajasta. Sanoin kameralle, että illan uutisia emme enää ole katsomassa, mutta puolentoista vuoden päästä vappuna nähdään, tällä samalla paikalla, tervetuloa. Sillä välin kaksi rumaa ja reipasta kiertää maailman moottoriveneellä.

Apu-lehden toimittaja kysyi, mitä teemme, jos aalto lyö Psycopaattimme ohjauskaukaloon, että onko uppoamattomuustesti tehty. Sanoin ettei ole, eikä ole kypärää meteoriitin varalta, mutta vesisukset on, molemmille omat. Kaikkea ei voi pelätä tai pitää mennä veneen kanssa peiton alle.

Huomasin että ne epäilivät meitä, mutta uskoivat enemmän. Lopulta ne aina uskovat.

Hannele seisoi sivummalla pystyvatsoin, jäykkänä ja vihaa täynnä. Tulkoon tyttö, kun Murajan miehet ovat aina niin hankalia. Äiti oli kuin marmoripatsas, sileä ja tutkimaton, kuten hän on aina, ja isä vilkuili ympärilleen, luuli olevansa itse tähti, vaikka kukaan ei katsellut häntä.

Silloin näin Arton. Hän nojasi kaiteeseen muun väen puristuksessa Auransillalla, ilmettä en erottanut. Atlantti voi vielä mennä, mutta Tyynimeri, Arto sanoi muutama päivä sitten. Lupasin hänelle, että tyyni se on, meidän edessämme ainakin, mutta Arto piti nyt päänsä. Rannassa en voinut kertoa sponsoreille, että toinen Atlantin ylittäjistä jää nyt joen varteen. Olen jo kerran puhunut tukijoitteni silmiin turkoosit vedet, joita hainevät leikkaavat, talttumattoman kolmikon, joka kiertää maailman heidän varusteillaan.

Saimme saattajiltamme makeisia, tupakkaa, antoivat viinaakin. Naisista rohkeimmat kirjoittivat osoitteitaan. Luulevat saavansa meiltä satamistamme postikortin, ehkä saavatkin. Me annoimme esitäytettyjä Turun Säästöpankin pankkisiirtolomakkeita, tukekoot matkaamme, jos haluavat meidät takaisin. Pertti näytti nauttivan huomiosta. Levoton Pirjo-Riitta kuljeskeli penkereellä, katseli poikaystäväänsä kuin se olisi lyöty vähintäänkin ritariksi.

Haikeutta en siinä väenpaljoudessa ja lähtemisen paineessa enää tuntenut. Kun sumu nousi Linnalta vastavirtaan, heitimme köydet irti ja häivyimme näyttämöltä. Matka oli alkanut.

Sumu tiheni nopeasti, näkyvyyttä vain kaksikymmentä metriä, ja hitto: jo Ruissalossa, ennen Airiston suuta, olimme eksyksissä. Laskin kaasun. Katsoin ajan, arvioin keskinopeuden ja tein oletetun reittipisteen kartalle. Annoin mennä hipihiljaa suuntaan 200 astetta. Pertti seisoi keulakannella, tuki itseään mastoon ja tähysti, mutta olimme törmätä Kuuvan niemeen. Kun sain sen kiinteäksi pisteeksi kartalle, käänsin suuntaan 220 astetta, vilkaisin kelloa ja nostin plaaniin, tiesin ajavani Naantali-Kapellskär -väylää. Ulompana tuuli hieman, sumu alkoi hajota.

Veneen kulku osoittautui raskaaksi. Tuhannen kilon kuormassamme Finmar nousee plaaniin vaivoin. Kun polttoainetta kuluu, tilanne paranee ja matkan varrella selviää, onko mukana jotakin turhaa josta luopua. Valtameret ylitämme keulapurjeella.

Nyt kyyhötämme sinisen kuomumme alla Ahvenanmaan kaakkoisnurkalla, kymmenen tuntia Aurajoelta. Syömme hernekeittoa, jossa muhii suuria könttejä palvikinkkua. On pimeää, kosteaa ja kalsaa, mutta me nauramme. Salaisuutemme on, että aiomme tehdä töitä Ruotsissa.

Viritin Telefunkenin seurauksemme. Viking 3 oli ajanut karille Korppoon ja Houtskärin välillä. Matkustajat saatiin turvaan muihin aluksiin.

Kapellskär, Ruotsi 18.12.1972

A amulla sumu oli taas sankka, näkyvyyttä ei sen enempää kuin eilenkään. Ilmoitin Pertille, että emme voi yrittää Ahvenanmeren yli nyt. Joimme kahvit, odotin turhaan tuulta nousevaksi. Aika matoi, halusin vain eteenpäin, tuntea tekeväni matkaa.

Olin kaivamassa klarinettiani esiin, kun laiva alkoi ulvoa sumussa. Arvasin sen kellonajasta autolautta Kapellaksi. Käynnistin ja kiihdytin välittömästi ääntä kohti suuntaan 205 astetta. Juuri ennen liukukynnystä, vene melkein hypähti, kun moottorinevä iski kiveen. Samassa tulivat Kapellan peräaallot. Ne murtuivat takanamme matalikkoon, joka oli kolhinut moottoriamme.

Jatkoin ajoa, mutta veneen käytös oli muuttunut.