Kooikerhondje (Nederlandse Kooikerhondje)

By Emilia Mäkelä

Kattava opas hollantilaisesta vesikoirasta.

 

Koirat voivat tuoda todellista iloa omistajiensa elämään, minkä vuoksi monet ihmiset harkitsevat nelijalkaisen ystävän ottamista kotiinsa. Ei ole harvinaista, että lapset haluavat koiranpennun, ja myös ihmiset, joilla ei ole paljon sukulaisia tai ystäviä, voivat hyötyä koirasta, mutta ennen koiran adoptointia on syytä tutkia joitakin seikkoja tarkemmin.

 

Ensimmäinen kysymys on esimerkiksi se, mikä koirarotu sopii omistajalle parhaiten, sillä tässä suhteessa on paljon eroja. Tässä kirjassa esitellään Nederlandse Kooikerhondje, joka on sekä urheilijoiden että suurperheiden todellinen suosikki. Pieni spanielirotu on helppohoitoinen ja tarpeeksi pieni, jotta Kooikerhondjea voidaan pitää asunnossa - mutta tarpeeksi suuri, jotta sitä voidaan käyttää jopa osoituskoirana sorsanmetsästyksessä.

 

Kirjan sisältö on seuraava:

• Johdanto
• Nederlandse Kooikerhondje
• Metsästyskoirien koulutus
• Koulutus
• Koiran ravitsemus
• Kooikerhondjen terveys
• ja paljon muuta

Koska koirarotua kasvatettiin yksinomaan metsästykseen 1400-luvulta 1900-luvulle - vaikka monet kuuluisat taiteilijat maalaavat niistä mieluummin öljyvärimaalauksia kuin lähettävät ne metsästämään - sitä pidetään nykyään valtion tunnustamana metsästyskoirarotuna. Tässä kirjassa käsitellään siis sekä jokapäiväistä käsittelyä ja selitetään, miten muodostaa läheinen side yksilöön, että hyvin rotukohtaista metsästyskoulutusta, joka ei auta vain metsästyksessä, vaan sisältää monia arkielämän näkökohtia.

 

Käytä kirjasta saatuja tietoja saadaksesi ensiesittelyn Kooikerhondjesta.

• Language: Suomi
• Publisher: Emilia Mäkelä
• Release date: Jan 12, 2023
• ISBN: 9798215306383

Book preview

Kooikerhondje (Nederlandse

Kooikerhondje)

––––––––

Emilia Mäkelä

Sisältö

Johdanto

Hollantilainen Kooikerhondje

Kooikerhondjen historia - Mistä hän tulee?

Hollantilainen vesikoira: sorsanmetsästyksen suosikki

Kooikerhondjen rotumuotokuva - Profiili

Metsästyskoirien koulutus

Aloittelijoiden koulutus & tottelevaisuuskoulutus

Seurantaharjoittelu - Jäljen poimiminen

Näytä

Nukkekoulutus - esineiden hakeminen ja tuominen takaisin.

Ei-toivottu metsästyskäyttäytyminen - Metsästyksen vastainen koulutus

Kooikerhondjen koulutus ja harjoittelu

Positiivinen vahvistaminen jokapäiväisessä koulutuksessa

Kunnioituskoulutus

Epäkunnioitus muita koiria kohtaan

Haukkuminen, itsepäisyys, kurittomuus ja aggressiivinen käyttäytyminen.

Häkkikoulutus - pennun kotikoulutus

Koulutuslaitteet

Yleiset koulutuslaitteet

Erityiset metsästysvälineet

Kooikerhondjen terveydentila

Mitä terveysongelmia voi esiintyä nimenomaan kooikerikoiralla?

Ravitsemus ja hoito

Lisäluku: Vinkkejä nopeaan oppimiseen

Loppusanat

Johdanto

Ämän ihmisen paras ystävä ei kanna nimeään turhaan. Monet ihmiset eivät voi enää elää ilman rakasta nelijalkaista ystäväänsä, mutta koiran hankinta ei yleensä suju ongelmitta. Hyvin harva omistaja ymmärtää, kuinka paljon aikaa ja rakkautta eläimeen on investoitava. Lisäksi eri koirarodut tarvitsevat erilaista apua. Siksi ennen koiran hankkimista olisi tehtävä perusteellinen tutkimus, jotta voidaan selvittää, mikä koirarotu ja koiran luonne sopivat omistajalle, sillä kaikki rodut eivät sovellu perhekoiraksi.

Tässä kirjassa esitellään Nederlandse Kooikerhondje. Se on erittäin suosittu rotu, jota voidaan käyttää sekä perhekoirana että työkoirana, kuten metsästyksessä tai hengenpelastuksessa.

Hän sopeutuu useimpiin perheisiin ja antaa nopeasti anteeksi, jos hänen muuttohalujaan ei voida tyydyttää. Se on erittäin energinen koira, joka mukautuu omistajansa mukaan. Siksi se sopii hyvin avustajakoiraksi, mutta se viihtyy hyvin myös urheilijoiden kanssa. Melko pienen kokonsa ansiosta sitä voidaan pitää hyvin asunnossa, ja se on erityisen lempeä lasten kanssa. Hänen varsinainen jalostuspohjansa on kuitenkin hälyttävän pieni. Tässä kirjassa selitetään, miksi Nederlandse Kooikerhondjes on lähes sukupuuttoon kuollut. Vuosittain syntyy enintään 500 uutta pentua. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että suosituilla kultaisilla noutajilla on 2000-2500 pentua vuodessa. Kooikerhondjes on kuitenkin selkeä suosikki, jota on helppo kouluttaa. Samalla tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että kasvattajia on vain muutamia, ja silloin tällöin on tehtävä pitkiä automatkoja sopivan ja hyvämaineisen tarjoajan löytämiseksi. Näin ollen on otettava huomioon, että puhdasrotuisen ja ennen kaikkea terveen Kooiker-pennun hankinta ei ole ilman nelinumeroisia kustannuksia.

Se, joka kuitenkin haluaa ottaa vastaan Nederlandse Kooikerhondje -koiran, pystyy nopeasti muodostamaan läheisen siteen sen kanssa. Tasapainoisen ja lojaalin luonteensa ansiosta se viihtyy hyvin ihmisten seurassa, ja erityisesti leikkiminen on pienelle koiralle hyvin jännittävää joka päivä.

Tasapainoisimmatkin rodut voivat kuitenkin aiheuttaa ongelmia, varsinkin kun adoptoidaan vanhempi koira, jolla on jo aiempaa kokemusta uudesta kodista. Tässä kirjassa ei siis ainoastaan selitetä, mikä tekee Kooikerhondjesta niin ainutlaatuisen ja suositun, vaan se on myös opas yleiseen kasvatukseen ja koulutukseen. Kooikerhondjen ei siis tarvitse jäädä perhekoiraksi, mutta sen historiasta voidaan oppia, että se on erinomainen metsästyskoira ilman riistan terävyyttä. Tätä voidaan käyttää hyödyksi.

Nederlandse Kooikerhondje on muuten erityisen suosittu nuorempien sukupolvien keskuudessa, sillä sen kaunis ulkonäkö tekee siitä erittäin suositun sosiaalisessa mediassa. Jo 1500- ja 1600-luvuilla taiteilijat tekivät öljyvärimaalauksia, kuten kuuluisa taiteilija Rembrandt van Rijn tai Jan Steen.

Nederlandse Kooikerhondje

Kooikerhondjen historia - Mistä hän tulee?

Ämän pienen spanielin historia ulottuu 1500-luvulle. Nederlandse Kooikerhondje on siis yksi vanhimmista koiraroduista. Kooikerhondjeja nähtiin ensimmäisen kerran Alankomaissa, jossa niiden suuri potentiaali havaittiin sorsanmetsästyksessä. Sorsanmetsästys eroaa muista metsästysmuodoista, sillä siinä käytetään niin sanottuja koois -laitteita. Nämä ovat erityisiä ankka-ansoja, joihin ankat on houkuteltava. Kooikerhondjes osoittautui eturivin koiriksi, sillä ne olivat erityisen ihmisystävällisiä, mutta yhtä lailla hyviä ajamaan ankkoja, minkä vuoksi Nederlandse Kooikerhondjes kuuluu nykyään lintukoiriin.

Lintukoirat tunnetaan nykyään paremmin nimellä osoituskoirat. Metsästyskoirat edustavat koiria, jotka eivät hoida vain yhtä tehtävää, vaan ovat monitoimimiehiä, jotka voivat hoitaa monia tehtäviä. Ne ovat metsästäjien suosituimpia seuralaisia, sillä niiden kanssa voi solmia hyvän siteen. Useimmat näyttelykoirat pystyvät hoitamaan metsästyksen kaikki osa-alueet. Tämä tarkoittaa, että osoituskoira voi jäljittää ja työntää tai ajaa riistaa ennen laukausta, ja laukauksen laukeamisen ja riistan tappamisen jälkeen riista voidaan jäljittää ja hakea. Joidenkin rodulle tyypillisten ominaisuuksien vuoksi kaikki koirat eivät pysty suorittamaan kaikkia näitä tehtäviä. Jotkut koirat ovat yksinkertaisesti liian isoja, jotta niitä voitaisiin käyttää laukaisuun, toiset taas ovat liian pieniä tai eivät tarpeeksi nopeita, jotta ne voisivat ajaa aktiivisesti. Useimpia koiria voidaan kuitenkin käyttää osoituskoirina, koska ne ovat korkealla lentäviä koiria, jotka eivät eroa toisistaan suoraan rotuominaisuuksien perusteella, vaan ne riippuvat metsästäjän mieltymyksestä. Tämä tarkoittaa, että eläimen luonteella on suuri merkitys. Periaatteessa voidaan kuitenkin sanoa, että metsästäjät suosivat 47-70 senttimetrin hartiakorkeutta. Takki ei myöskään saa olla liian pitkä.  Suosittuja osoituskoiria ovat muun muassa Deutsch Drahthaar, Deutsch Stichelhaar ja Deutsch Kurzhaar, suuret ja pienet Münsterländerit, englantilaiset edustajat englanninsetteri, gordoninsetteri ja irlanninsetteri sekä englantilaiset pointterit ja pudelpointerit, ranskalaiset koiraharrastukset griffon, braque francais ja epagneul breton sekä vanha saksalainen weimaraner ja unkarilainen suosikkikoirarotu Magyar Vizsla.

Profiilin kautta, joka selitetään rotukuvauksessa, huomataan, että Kooikerhondjen olkapään korkeus on hieman pieni osoituskoiraksi. Kuten selitettiin, se riippuu kuitenkin hahmosta. Rauhallinen ja ystävällinen Kooikerhondje ei siis pärjää hyvin punahirveä tai hirveä vastaan, mutta sorsanmetsästyksessä se on erinomainen osoituskoira.

Sitä ei aina kutsuttu osoituskoiraksi. Tämä on suhteellisen uusi termi nykypäivän metsästyskoiralle. Aiemmin näitä koiria kutsuttiin lintukoiriksi. Syy tähän on yksinkertainen: niitä käytettiin lintujen metsästykseen. Yksityiskohtaisesti asia on kuitenkin hieman monimutkaisempi. 1500-luvulla yksittäinen metsästäjä lähti metsästämään useiden koirien kanssa, joista jokaisella oli oma tehtävänsä. Huuhtelukoirat ottivat jäljen, Bracken- eli nykyiset hikikoirat etsivät hikeä ja siten riistan verta, jos se oli jo ammuttu, ja noutokoirat toivat ammutun riistan takaisin metsästäjälle. Kaikki nämä toimenpiteet olivat välttämättömiä, jotta tuon ajan rajallisilla menetelmillä voitiin selviytyä. Vain lintujen metsästyksessä tarvittiin vain yksi koira, joka pystyi tekemään kaikki metsästäjän vaatimat tehtävät. Lintukoira oli lahjakkuudeltaan muita koiria edellä.

Näin ollen erityisesti Nederlandse Kooikerhondje oli erityisen kysytty 500 vuotta sitten, minkä vuoksi Kooikerhondje oli lähes sukupuuttoon kuolemassa 1900-luvulla. Niiden erinomaiset metsästysominaisuudet eivät riittäneet toisen maailmansodan aikana, minkä vuoksi terveitä yksilöitä oli jäljellä vain muutama vuoden 1939 tienoilla. Eläinten ystävä ja paronitar van Hardenbroek van Ammerstol perusti sen jälkeen kissatalon niistä noin kahdestakymmenestä jäljellä olevasta yksilöstä, jotka hän löysi maasta. Uuden rodun alku oli vaikea, ja kesti monta vuotta ennen kuin ensimmäiset nuoret saatiin kasvatettua. Tommie-nartun sanotaan poikineen ensimmäiset pennut, jotka vakiinnuttivat jalostuksen uudelleen. Raad van Beheer tunnusti hänet vuonna 1971, ja nykyään hänet tunnetaan kaikkien Kooikerhondjesien kantaäitinä.

Vuonna 1990 seurasi seuraava koirarodun tunnustaminen: FCI-luokitus. Siitä lähtien Nederlandse Kooikerhondje on luokiteltu niin sanottuun ryhmään 8 Noutajat - vesikoirat toiseen osastoon Noutajat.

Vaikka pienspanieli melkein kuoli sukupuuttoon alle 100 vuotta sitten, nykyään rekisteröidään vuosittain 500 uutta pentua. Niitä pidetään iloisina perhekoirina, ja niillä on vain keskinkertainen tarve liikkua, minkä vuoksi ne ovat erityisen suosittuja turvakodeissa ja kasvatuslaitoksissa.

Hollantilainen vesihirvikoira:

Ankanmetsästyksen suosikki

Vielä nykyäänkin Nederlandse Kooikerhondje on sorsanmetsästyksen suosikki, mutta sorsanmetsästys on epäilemättä muuttunut paljon vuosisatojen aikana. Jotta ymmärtäisit kaikki pienen spanielin osa-alueet, tässä selitetään eri sorsanmetsästystyylit.

Noin vuonna 1500 alettiin käyttää niin sanottuja ankkakoiraita. Tässä näemme jo, mistä tämän päivän perhekoira on saanut nimensä. Kooi edustaa kanavaa, jonka ympärille rakennettiin suuret aidat, jotka jopa peittivät kanavan. Se näytti melkeinpä erittäin suurelta ja pitkältä häkiltä, joka esti kanavalla keikkuvia ankkoja lentämästä pois. Mainittu kanava päättyi ansaan, jossa varsinaiset metsästäjät pystyivät nyt pyydystämään ankkoja helposti, vaikka se vaati hieman näppäryyttä, jotta he pystyivät saamaan kiinni ympäriinsä räpiköiviä ankkoja. Jotta ankat eivät kääntyisi ympäri ja uisi takaisin ulos häkistä, koiria käytettiin paimentamaan ankkoja kohti metsästäjiä. Kanavat eivät yleensä olleet erityisen syviä, joten koira saattoi helposti juosta niiden perässä, mikä oli neljällä jalalla paljon helpompaa kuin jos ihminen yrittäisi sitä, ja harvoissa tapauksissa koira myös meloi niiden perässä.

Nederlandse Kooikerhondjes osoittautui hyvin nopeasti suosikiksi, sillä ne olivat paitsi erityisen nopeita oppimaan, myös ystävällisiä ja leikkisiä. Koska tässä metsästysmuodossa ei ollut kyse siitä, että koira tappaisi sorsan, vaan ainoastaan ajoi sitä, ei tarvittu verikoiraa - jolla tarkoitetaan koiraa, jolla on erityisen hieno nenä, joka seuraa ammutun eläimen hikeä (verta) ja jäljittää sen - eikä myöskään osoituskoiraa - jota yleensä käytettiin eläimen tappamiseen, jos yksittäinen laukaus ei riittänyt - vaan pelkkä kyttäävä koira oli riittävä.

Nykyään huuhtelukoiria käytetään sekä ennen laukausta että laukauksen jälkeen. 1500-luvulla huuhtelukoiria käytettiin kuitenkin vain ennen laukausta. Tämä tarkoittaa, että niitä käytettiin aina, kun oli kyse villieläimen jäljittämisestä. Sorsanmetsästyksessä tämä tarkoitti sitä, että Kooikerhondjeja käytettiin vain ennen metsästystä. Ne eivät tappaneet riistaa eivätkä pureskelleet höyheniä pitääkseen sitä. Vain pientä spanielia käytettiin paimennukseen, ja varsinaisen metsästyksen suorittivat ihmiset, jotka asettuivat kooin päähän ja antoivat säikähtäneiden sorsien tulla heidän luokseen.

Nykyään tätä vanhentunutta ja nykyisten asiantuntijoiden mielestä julmaa menetelmää ei enää käytetä. Nykyisissä metsästyssäännöissä, joita jokaisen metsästäjän on noudatettava, keskitytään eläimen hyvinvointiin. Metsästys ei voi koskaan olla hellävarainen, ja jokaisen metsästäjän on oltava tietoinen siitä, että eläimen henki viedään, mutta oikeilla olosuhteilla voidaan varmistaa, että eläimen viimeiset hetket eivät ole kivuliaita eivätkä stressaavia. Näin ei voinut olla tuolloin käytössä olleella sorsanmetsästysmenetelmällä. Eläimet näkivät jo kaukaa metsästäjät, jotka vain odottivat, että sorsat tulisivat lähelle. He tiesivät jo minuutteja etukäteen, että pakotietä ei ollut. Nykyään tätä pidetään julmana, minkä vuoksi tätä menetelmää ei enää käytetä, vaan sorsanmetsästys näyttää nykyään erilaiselta.

Nykyään on kiinnitettävä huomiota ennen kaikkea siihen, mitä uinti- ja sukellussorsia Saksassa saa metsästää, sillä kaikkia ei päästetä metsästykseen. Myös metsästysaika on muuttunut. Aikaisemmin metsästys oli sallittua ympäri vuoden, mutta nykyään aikaikkuna on melko pieni, sillä sorsia saa metsästää vain niiden muuton aikana. Pesimäaikana niitä suojellaan. Metsästyskausi alkaa sorsalajeittain vaihtelevasti 1. syyskuuta tai 1. lokakuuta; sorsastuskausi päättyy sorsastuslajista riippumatta 15. tammikuuta.

Miksi nykyään metsästetään eläinten muuttoaikana? Se johtuu siitä, että monet sorsalajit ovat uhanalaisia ja punaisella listalla. Lisääntymiskauden aikana eläimet jätetään rauhaan, jotta ne voivat lisääntyä ja varmistaa biologisen monimuotoisuuden säilymisen. Myös nuorten eläinten metsästys on kielletty.

Koska sorsat ovat metsästyshetkellä muuttomatkalla, niitä ei voida enää pyydystää kanavasta, joka on aidattu joka puolelta. Ne ovat liikkeellä, joten ne eivät juuri ui kanavissa, järvissä tai lammissa. Sen sijaan nykyisessä metsästysmenetelmässä keskitytään metsästämään eläimiä, kun ne ovat ravinnonhankinnassa. Tämä tarkoittaa, että sorsastus tapahtuu viljan sänkipelloilla tai maissipelloilla. Perinteisesti metsästys tapahtuu kuitenkin edelleen vesistöjen läheisyydessä.

Nykyään sorsanmetsästyksessä voidaan käyttää neljää eri menetelmää. On kyttäämistä, ankkakyttäämistä, ajettua ankkakyttäämistä ja kirrungia. Kirrungin ja sorsan kyttäämistä ei käsitellä tässä yhteydessä tarkemmin, koska koiria ei oteta mukaan avustajiksi. Tämä tapahtuu vain ajojahdin ja kyttäyksen aikana.

Toisin kuin ajojahdissa, ajojahdissa tarkoitetaan menetelmää, jossa metsästettävään riistaan kohdistetaan lyhytaikaisesti mahdollisimman paljon rasitusta, jotta metsästys voidaan lopettaa mahdollisimman nopeasti.