Persialainen (Persian Kissa)

By Emilia Mäkelä

Tasapainoinen kauneus rehevässä turkissa - Persian kissa.

 

Kaikki pitkäkarvaiset kissat eivät ole persialaisia. Ennen tämä oli toisin, sillä alussa kasvattajat risteyttivät pitkäkarvaisia kissoja, eikä ollut väliä, mitä alkuperää kissat olivat. Nykyaikaiselle persialaiskissalle on ominaista paitsi pitkä karva myös lyhyet jalat ja litteät kasvot. Koska lyhyt nenä aiheuttaa erilaisia ongelmia, Euroopassa on yleistymässä suuntaus kohti "persialaiskissaa, jolla on nenä".

 

 

• Miksi persialaiset eivät tarvitse säännöllistä ulkoilua?
• Kuinka aikaa vievää kissojen hoito on?
• Mitkä sairaudet ovat yleisiä persialaisilla kissoilla?
• Mitä kodin suunnittelussa tulisi ottaa huomioon?
• Miksi sinun pitäisi kouluttaa persialainen kissa?

Tämä kirja antaa sinulle syvällisen käsityksen persialaiskissojen luonteesta. Saat myös arvokkaita vinkkejä siitä, miten eläimet valmistellaan hellävaraisesti välttämättömiin mutta epämiellyttäviin toimenpiteisiin.

 

Kirjan sisältö on seuraava:

• Rodun historia ja perinnölliset sairaudet
• Rodun ominaisuudet - ulkonäkö ja luonne
• Kissojen hoito - harjaaminen, kampaaminen tai kylvettäminen
• Terveys- ja eläinlääkärikäynnit - rokotukset, sirutukset ja kastroinnit.
• Eläimen valinta ja ostaminen
• Muuttovalmistelut - Tarvittavat hankinnat
• Koulutus ja dressage - Sosiaalistaminen ja temput
• Ongelmakissojen hoitaminen
• ja paljon muuta!

 

Yli 10 kuvitusta odottaa sinua. Kirja on suunnattu ihmisille, jotka haluavat tietää lisää rodusta ennen persialaiskissan hankkimista, aloittelijoille, jotka tarvitsevat neuvoja eläinten pitämiseen, tai pitkäaikaisille kissanomistajille, jotka haluaisivat lisätietoa.

 

Toivotamme sinulle paljon hauskaa rakastettavan nelijalkaisen ystävän kanssa.

• Language: Suomi
• Publisher: Emilia Mäkelä
• Release date: Jan 17, 2023
• ISBN: 9798215240175

Book preview

Persialainen

Emilia Mäkelä

––––––––

cat 1 (1)

Ehkäpä juuri ihmisten halu omistaa eksoottinen eläin on saanut kissat nimettyiksi persialaisiksi. Tosiasia on, että eläimet eivät ole peräisin Lähi-idästä, eikä niillä ole mitään sukua turkkilaisille angorakissoille. Tämän ei pitäisi olla esteenä rakkaudelle rauhallisia ja varautuneita kissoja kohtaan.

D:\Downloads\Depositphotos_10899162_xl-2015.jpg

Sisällysluettelo

Luettelo kuvioista

Taustatietoa rodusta

Vähemmän eksoottinen kuin usein oletetaan

Angorasta tuli persialainen

Muut persialaiset kissat

Persialaiskissojen rotuominaisuudet

Fysiikka

Pää

Turkki

Persian kissan luonne

Doll Face ja Peke Face

Perinnölliset sairaudet

Rodun vaatimukset

Hoito

Turkin harjaaminen

Tarkista korvat ja silmät

Ehkäise hammasongelmia

Ei suositella: Pedikyyri tai täyskylpyjä.

Takin leikkaaminen

Persialaiskissat tarvitsevat seuraa

Outojen kissojen yhdistäminen

Koira ja kissa

Ihmiset ja persialaiset kissat

Oikea ruokinta

Tarkkaile anatomisia erityispiirteitä.

Hyvän märkäruoan ominaisuudet

Miksi kuivattu ruoka on aina ongelmallista

Kannustaa juomiseen

Maito ja välipalat

Karvatupen korjaustoimenpide

Ulko- vai sisäkissa?

Asuminen litteän kissan kanssa

Ihmisten käyttöön ottamat taudit

Työllisyys on välttämätöntä

Tarjonta lomalla

Mitä on otettava huomioon ulkokotelon osalta

Terveys- ja eläinlääkärikäynnit

Lemmikkieläinvakuutus

Kuljetus

Kaikki rokotukset eivät ole hyödyllisiä

Miksi lastuaminen on tärkeää

Kastraatio on eläinten hyvinvointia

Minimoi anestesian riski

Persialaisen kissan hankkiminen

Sopivatko persialaiset minulle?

Vauvakissa vai aikuinen kissa?

Vähimmäisikä toimitettaessa

Kiinnitä huomiota myyjään

Muuton valmistelu

Tarvittavat hankinnat

Kuljetuslaatikko

Persialaisten kulhot ja suihkulähteet

Kissan kuivikekuoppa

Kissan huonekalut

Tämä ja tuo

Kiinnitä asunto

Parvekkeilla ja ikkunoissa olevat vaarat

Huomio Poison

Usein huomiotta jätetyt vaaralähteet

Kissojen 10 yleisintä myrkytystä

Kissa siirtyy sisään

Kissan poimiminen

Asettautuminen

Koulutus

Dressuurin ja koulutuksen erottaminen toisistaan

Kissan sosiaalistaminen

Kieltojen täytäntöönpano

Kuka kouluttaa ketä? - Tyypillisiä virheitä vanhemmuudessa

Kissan pukeutuminen

Clicker-koulutus

Lajinmukaiset temput

Persialaiskissojen totuttaminen epämiellyttäviin asioihin

Kylvyn koulutus

Leikkuu ilman pelkoa

Kävely hihnassa

Ongelmakissojen hoitaminen

Liite:

Syötön muuttaminen

BARFEN - (k)luonnollinen ruokavalio

Useiden eläinten ruokavalion noudattaminen

Emäntä on raskaana

Vauva ja kissa

Luo hyvät raapimismahdollisuudet

Punkkien ja kirppujen torjunta

Taudin merkkien tunnistaminen

Tietoa sarjastamme:  Kissani elämästä

Luettelo kuvioista

Kuva 1: Turkkiangorakissa

Kuva 2: Eksoottisen lyhytkarvaisen tunnistaa sen pehmoisesta turkista.

Kuva 3: Colourpoint-, himalajan- tai maskipersialainen, persialaiskissa, jossa on siamilaisille tyypillisiä piirteitä.

Kuva 4: Peke-kasvoiset persialaiset näyttävät yleensä vihaisilta.

Kuva 5: Hoitopakkauksesta on apua.

Kuva 6 Itse asiassa ihmislapsille tarkoitettu nutturaharja auttaa meitä hyvin. ©rgladel

Kuva 7: Kirjeenavaajamme, jolla poistamme kietoutumia. ©rgladel

Kuva 8: Jotkut kissat pitävät mieluummin vesiannostelijoista kuin kulhoista.

Kuva 9: Leikkisä kissa.

Kuva 10: Tarvitset ehdottomasti kuljetuslaatikon.

Kuva 11: Ruiskun sijoituspaikka on tärkeä.

Kuva 12: Suppilokaulus on joskus valitettavasti välttämätön.

Kuva 13: Voit myös lukea sirun itse.

Kuva 14: Keraaminen kulhomme kissoille.

Kuva 15: Kissa rakastaa juomalähdettämme,

Kuva 16: Meidän kissa konepellin alla oleva wc,

Kuva 18: Tarvitsemme kammiamme aika ajoin. ©rgladel

Kuva 19: Tarvitset hihnan eläinlääkärissä käyntiä varten.

Kuva 20: Klikkauskoulutus toimii erittäin hyvin koiriemme ja kissojemme kanssa.

Kuva 21: Kissamme kynsikenkä. © rgladel

Kuva 22: Raapimismahdollisuudet kissallemme, © rgladel

Kuva 23: Punkkikorttimme ja punkkikoukkumme eri kokoja, © rgladel

Taustatietoa rodusta

Kauniiden pitkäkarvaisten kissojen rotunimi on muuttunut vuosien varrella, samoin rotumääritelmä. Lisäksi on käymässä selväksi, että saksalaiset kasvattajat eivät enää noudata persialaiskissojen kansainvälistä rotumääritelmää.

Vähemmän eksoottinen kuin usein oletetaan

On varmaa, että pitkäkarvaiset kissat eivät ole peräisin Persiasta, nykyisestä Iranista. Geneettisesti pitkäkarvaisuus on resessiivinen mutaatio, joka esiintyi todennäköisesti ensimmäisen kerran turkkilaisilla kissoilla. Kiinassa on kuitenkin jo Song-kaudelta (960-1279) piirroksia pitkäkarvaisista kissoista. Biologit olettavat, että mutaatio tapahtuu itsenäisesti yhä uudelleen ja uudelleen ja että se on yleistynyt alueilla, joilla on viileä ilmasto. Geneettiset tutkimukset osoittivat, että nykyiset persialaiskissat polveutuvat venäläisistä pitkäkarvaisista kissoista. Nämä puolestaan saattavat olla turkkilaisten pitkäkarvaisten kissojen jälkeläisiä.

Genetiikkaa tarkasteltaessa on tietysti muistettava, että kaikki kotikissat polveutuvat huntukissasta eli afrikkalaisesta villikissasta (Felis silvestris lybica).

Angorasta tuli persialainen

1900-luvun alkuun asti kaikkia pitkäkarvaisia kissoja kutsuttiin Angoraksi sen turkkilaisen maakunnan mukaan, jossa nykyinen pääkaupunki Ankara sijaitsee. Vielä nykyäänkin monet ihmiset kutsuvat pitkäkarvaisia kissoja angorakissoiksi. 1800-luvun lopulla kerhot alkoivat laatia jalostusstandardeja ja antoivat roduille myös nimet. Pitkäkarvaiset muunnokset oli Englannissa merkitty yksinomaan persialaiskissoiksi. Tässä mielessä persialaiset ovat englantilainen rotu. Vuonna 1929 saksalainen biologi Friedrich Schwangart erotti toisistaan englantilaisen jalostustavoitteen mukaiset persialaiskissat, joilla oli pyöreä pää ja tukeva muoto, ja perinteisen angorakissan tyyppiset eläimet. Hän kutsui jälkimmäistä Deutsch Langhaariksi angorakissan sijaan. Näin termi angora katosi kirjallisuudesta. Myöskään rotu Deutsch Langhaar ei pystynyt vakiinnuttamaan asemaansa. Angorakissa selviytyi Turkin kansalliskissaksi kehittymisestä Ankaran eläintarhassa, ja sitä kasvatetaan nykyään uudelleen turkkilaisena angorana.

D:\Downloads\Depositphotos_174394368_xl-2015.jpg

Kuva 1: Turkkiangorakissa

Muut persialaiset kissat

Persian kissan jalostus nykyisessä merkityksessä alkoi 1800-luvun jälkipuoliskolla Englannissa. Pitkäkarvaisia kissoja paritettiin keskenään niiden maantieteellisestä alkuperästä riippumatta. Jalostusstandardia muutettiin useita kertoja. Vuosien mittaan kissoista tuli pienempiä, lyhytjalkaisempia, otsa pyöreämpi ja kasvojen kallo lyhyempi ja lyhyempi. Litteästä kuonosta tuli rotumääritelmä. Lisäksi toivottiin rehevää turkkia, jossa oli erittäin paljon aluskarvaa. Vuoden 1970 tienoilla Amerikassa aloitettiin monia massakasvatuksia, jotka valitettavasti tekivät rodusta entistä sairaamman.

Jotkut kasvattajat eivät välittäneet rotumääritelmästä yhtä paljon kuin rotumääritelmästä, mutta pitivät erityisiä turkin värejä tärkeinä. Ne lisääntyivät vanhaa tyyppiä olevien pitkäkarvaisten kissojen kanssa, joilla oli pidempi kuono. Rotu eksoottinen lyhytkarvainen on peräisin tällaisista linjoista. Kansainvälinen kissaliitto (TICA) tunnusti sen alun perin Sterling-roduksi vuonna 1994 ja kansainvälinen kissanäyttelyjärjestö (ICE) vuonna 1998.

Taustaa: Jotkut amerikan lyhytkarvaisten kasvattajat risteyttivät hopeisia persialaisia amerikan lyhytkarvaisten kanssa