Kalpean Kamalan seikkailut jatkuvat

By Simo Penttilä

Kun joku räjäyttää barcelonalaisen asevaraston, jäljet muistuttavat suomalaisten sodanaikaisia toimia. Herää epäilys: taidokkaan räjäyttäjän on oltava suomalaissyntyinen gentlemannisankari Kalpea Kamala! Tunnistetuksi tulemisesta alkaa uusi huikean jännittävä seikkailu, jossa uhkarohkea mies jahtaa tuttuun tapaan rikollisia ja pyrkii vastustamaan viekkaita viettelijättäriä.Kalpean Kamalan uroteot jatkuvat Marokossa. Parodia kohtaa tiivistunnelmaisen toiminnan tässä 1940-luvun seikkailuromaanien klassikkosarjassa.Suomalaissyntyinen sankari Kalpea Kamala seikkailee ympäri maailmaa ja kutittelee samalla lukijan nauruhermoja.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Mar 3, 2023
• ISBN: 9788728559529

Book preview

Kalpean Kamalan seikkailut jatkuvat

Cover image: Shutterstock

Copyright © 1940, 2022 Simo Penttilä and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728559529

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

I.

Barcelonan salaperäinen sankari.

Kapteeni Renan kohautti kapeita olkapäitään.

— Hyvät herrat, hän sanoi sekunnin tauon jälkeen hiljaisella, hiukan inisevällä äänellä. — Hyvät herrat, enhän minä väitä mitään! Minä kerron vain, mitä olen kuullut — ja kuulemastanikin ainoastaan sen, mikä tuntuu minusta uskottavalta.

— Sanotteko te tosiaankin uskovanne tuohon juttuun, kapteeni! pöydän toiselta puolen H. M. S. Jaguarin luutnantti Bertie Denver huudahti miltei epäkohteliaasti. — Sehän on … sehän on suorastaan …

— Mitä se on, luutnantti? kapteenin inisevä ääni keskeytti toisen tapailun. — Minä pyytäisin saada huomauttaa teille, luutnantti Denver, että kunhan te olette ollut näillä vesillä ja esimerkiksi juuri täällä Tangerissa hiukan kauemmin — tehän tulitte tänne vasta viime viikolla, eikö totta? — niin, kunhan te olette ollut täällä vaikka vain kuukauden, te uskotte paljon, hyvin paljon kummallisempiinkin juttuihin.

— Oho! luutnantti Denver hymähti, mutta huomasi samassa itse käytöksensä sopimattomuuden ja kiiruhti korjaamaan:

— Minä en mitenkään epäile teitä ja teidän kertojaanne, kapteeni, ei, en mitenkään. Mutta, niin, yksinkertaisesti minä nyt en kertakaikkiaan saa päähäni että yksi yksinäinen mies pystyisi sellaisen teon suorittamaan.

— Kenestä yksinäisestä miehestä on kysymys?

Matala, hillitty ääni keskeytti keskustelun, joka kapteeni Renanin punehtuneista kasvoista päätellen oli nopeasti kehittymässä kiihkeäksi väittelyksi.

El Minzahin tupakkasalin kulmapöydän herrat nousivat kohteliaasti tervehtimään tulijaa.

Tämä oli keskikokoinen, jo vanhahko herra, jonka pronssinväristen kasvojen tuimaa jäykkyyttä lievensi harvinaisen vaaleansinisten silmien leikkisä tuike.

— Amiraali Melton, kapteeni Renan puhui sotilaallisen täsmällisesti. — Tulin tässä herroille kertoneeksi pienen tarinan Barcelonan torpeedovaraston äskeisestä räjäyttämisestä ja … hm —.

Kapteeni Renan katseli kiusaantuneena Denveriin. Olisi varsin vastenmielistä puhua tuon nulikan typeryydestä amiraalille, joka huumorintajustaan ja leikillisyydestään huolimatta ainakin Maltassa oli ollut tunnettu nimellä Mylvähdys.

Luutnantti Denver oli kuitenkin tajunnut pöytätoverinsa puheen ja syöksyi itse arkailematta tuleen:

— Sir! hän kiiruhti kuolemaa halveksien kentälle. — Kapteeni Renan kertoi kuulleensa, että yksi ainoa mies oli suorittanut tuon torpeedovaraston räjäyttämisen. Yksi mies, ilman ainoatakaan apulaista, oli muka tunkeutunut mitä ankarimmin vartioituun satamavarikkoon. Järjestettyään räjähdyksen aikasytyttäjän avulla tuo satumainen sankari olisi vielä henkilökohtaisesti käynyt satamavarikon toimistossa, jossa — edelleenkin kapteeni Renanin kertoman mukaan, sir — olisi tavannut päivystävän upseerin. Kun tämä upseeri satuolennon saamien tietojen mukaan oli vain pakosta joutunut jäämään Madridin hallituksen palvelukseen, satuolento oli kohteliaasti kehoittanut häntä kiireesti pakenemaan paikalta, koska kohta pamahtaisi. Niin he sitten myöskin yhdessä lähtivät, sir — ja Barcelonassa kuulemma ihmetellään tänäkin päivänä räjähdyksen syytä.

Amiraali Melton oli koko ajan tarkkaavasti kuunnellut luutnantti Denverin asiallista selostusta. Kun luutnantti nyt lopetti, amiraali katseli ikäänkuin miettien nuoren miehen avoimia kasvoja, hymähti itsekseen ja sanoi:

— Ja te ette tietenkään uskonut tuota — satua, luutnantti?

— Sehän on — se ainakin tuntuu mahdottomalta, sir!

— Ja kuitenkin se on tosi!

Amiraalin silmissä käväisi kummallisen surumielinen, jollakin tavoin kaihoisa katse, mutta sitten hän nyökkäsi rattoisasti ja kehoitti herroja kaikin mokomin isutuutumaan.

Luutnantti Denver oli esimiehensä lyhyen ratkaisun jälkeen hetken kuin eksyksissä. Sitten hän suoristautui ja kiiruhti parilla askeleella kapteeni Renanin eteen. Perusasennossa hän vanhemmalle upseerille ilmoitti:

— H. M. S. Jaguarin luutnantti Denver tunnustaa olleensa aasi, herra kapteeni! Aasi ei voi aasiudelleen mitään, mutta voiko herra kapteeni suoda tämän aasiuden vielä tällä kertaa anteeksi?

Renan ojensi empimättä kätensä.

— Aasi, joka huomaa aasiutensa, ei enää olekaan aasi, hän puhui samaan sävyyn. — Amiraalin luvalla me istuudumme pöytään, emmekä enää puhu koko asiasta mitään.

— Päinvastoin, amiraali Melton torjui, tilaten tarjoilijalta kaikkien salassa ihmettelemän punaviini-vichyvesisekoituksen. — Päinvastoin, gentlemen! Barcelonan räjähdyksen toimeenpanija on kyllä sellainen mies, josta kannattaa puhua — etenkin nuorempien upseerien pöytäseuroissa. — Vai mitä te sanotte, kapteeni Hammel?

Saksalainen hymyili.

— Olen aivan samaa mieltä, amiraali, hän nyökkäsi. — Nykyään yksityiset sotilaalliset urotyöt ovat niin harvinaisia, tai ainakin niistä niin harvoin julkisuudessa puhutaan, että tällainen Barcelonan tapaus on omiaan tehostamaan sitä seikkaa, että jokainen sotilas, jokainen mies on alusta lähtien parhaan mukaan koulutettava täysin itsenäiseen …

Kapteeni Hammel keskeytti hiukan ällistyneen näköisenä. Hänen vierustoverinsa, luutnantti Somer oli hyvin ikävällä tavalla nipistänyt häntä käsivarresta. Kapteeni Hammel ei kuitenkaan koskaan päässyt täysin selville siitä, oliko suomalainen upseeri todellakin ja ainakaan tahallaan nipistänyt häntä, sillä tämä oli aivan viattoman näköinen puhuessaan:

— Barcelonan juttu on urotyö, joka tuo mieleeni erään maailmansodan aikaisen tapauksen. Amiraali Melton varmasti muistaa sen?

Somer katsahti kysyvästi amiraaliin.

— Niin, tosiaan, amiraali muistutteli mieleensä. — Nyt kun te sen sanotte, luutnantti. Te tarkoitatte —.

— Arkangelin pamausta, sir. Vuonna 17 suomalaiset pommarit räjäyttivät Arkangelin sotatarvevarastot ilmaan.

— Aivan oikein, kapteeni Hammel myös äkkiä muisti. — Saksan meriesikunta …

— Mon Dieu! kapteeni Renan keskeytti voipuneen näköisenä. — Jos me kaikki tässä alamme muistella maailmansodan aikaisia tapahtumia, koko rattoisa ilta menee piloille. Mehän olimme toistemme vihollisia, kapteeni Hammel! Ja niinollen meidän nyt olisi todellisina sotilaina aamuun saakka kehuttava toistemme ritarillisuutta ja urheutta. — Ei! Minä en suostu. Ja minä rukoilen teitä, amiraali Melton: Tangerin kansainvälisen merivalvontapiirin päällikkönä kieltäkää jyrkästi tämä keskustelunaihe, joka jo niin monesti aikaisemmin on turmellut hyvin suunnitellun illan.