Karhu pakkasessa ja muita eläintarinoita

By Aura Koivisto

Joskus karhut heräävät talviuniltaan aivan liian aikaisin! Niin käy myös Vellamolle, joka kömpii pesästään ja on ihmeissään uudesta maailmasta. Lumi peittää metsää, ja Vellamo huomaa, että joillakin eläimillä on suojaväri. Karhu kohtaa matkallaan mäyrän ja oppii monta asiaa ihmeellisestä, valkoisesta talvesta.Tutustu vuodenaikoihin, eläimiin ja luonnon ihmeisiin! Aura Koiviston tunnelmalliset eläintarinat opettavat pienille lukijoille metsien mielenkiintoisimpia salaisuuksia. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jul 27, 2023
• ISBN: 9788728408636

Book preview

Karhu pakkasessa ja muita eläintarinoita

Copyright ©1978, 2023 Aura Koivisto and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728408636

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Oravasisarukset

Kaksi pientä oravaa kurkisti vanhan puun kolosta. Ne olivat sisarukset, Valto ja Valpuri, jotka opettelivat elämään ilman holhoavaa äitiä ja isää. Niiden kaksi muuta sisarusta olivat lähteneet jo aikaisemmin maailmalle.

Valto ja Valpuri olivat löytäneet hyvän kodin jonkin matkan päästä vanhempiensa alueesta. Isä ja äiti eivät enää viitsineet häärätä poikasten kanssa, niiden mielessä oli tärkeämpää tekemistä. Isäorava oli ehkä insinööri tai ekonomi ja sellaisilla oravilla on paljon tekemistä — esimerkiksi pähkinöiden piilottamista.

Niinpä sisarukset olivat pitäneet parhaana asettua hiukan kauemmaksi. Ties vaikka isä hajamielisyyksissään olisi unohtanut miltä hänen poikasensa näyttävät ja luulisi niitä tunkeilijoiksi. Silloin isä säksättäisi kiukkuisesti tai tarttuisi niskavilloihin.

Valto ja Valpuri olivat tyytyväisiä tähän järjestelyyn. Tosin tämä ei ollut niiden vakinainen asuinpaikka, sillä Valto saattaisi muuttaa pois, jos vaikkapa Valpurille ilmestyisi kosijoita.

Oravilla on paljon työtä. Joskus tuntuu hiukan hyödyttömältä piilotella kaikenlaisia suupaloja talven varalle. Eivät ne niitä kuitenkaan löydä lumen alta, eivät ne muista minne ovat herkkujansa tunkeneet. Tuntevathan oravat itsensä uutteriksi ja tärkeiksi. Se taitaa ollakin pääasia.

Hengissä pysyminen voi olla joskus vaikeata oraville. Niillä ei ole neliseinäistä taloa, jossa on sähkö, jääkaappi ja pehmoiset patjat. Korkeintaan niillä on puu, missä on jonkinlainen pesäkolo ja hiukan kulottunutta heinää. Kaikilla ei ole edes vakinaista pesää. Kun tulee talvi, monet oravat kuolevat nälkään ja kylmyyteen. Sama huoli on linnuilla ja monilla muillakin eläimillä.

Valto ja Valpuri eivät kuitenkaan olleet huolissaan. Ne eivät tienneet tulevaisuudesta vähääkään eikä niiden tarvinnut murehtia huomispäivää. Oravilla on paljon vihollisia, kissat, koirat, petolinnut, kärpät, ihmiset ja monet muut. Siksi oravat ovatkin vikkeliä puussa, ja ne voivat purra lujaa terävillä hampaillaan. Niillä ne kuitenkin yleensä jyrsivät käpyjä ja pähkinöitä.

Pian alkoivat kovat talvipyryt ja pakkaset. Valto ja Valpuri käpertyivät toisiinsa nukkuessaan puunkolossa. Aamuisin ne kipittivät puunrunkoa alas ja seikkailivat siellä täällä, maassa ja puussa.

Kun oravat kasvoivat, alkoi ympärillä kierrellä toisiakin oravia. Valpuri oli selvästi kiinnostuksen kohteena ja pian eräs nuori hyväkäs löylytti Valton, niin että se katsoi parhaimmaksi kadota.

Valto jätti puunsa ja nurmikot, se vilisti asfalttia pitkin, kapusi puihin ja hyppeli oksalta oksalle. Välillä se juoksi aitaa pitkin ja pysähtyi miettimään jotain, minkä kuitenkin hetken kuluttua unohti.

Valto jäi asumaan lähelle ihmisasuntoja. Se juoksenteli punaisen talon pihalla, omenapuissa ja kuusissa ja oli vakinainen vieras lintulaudalla. Joskus tuli pientä kränää. Valto hätisteli varpusia pois, mutta joskus taas koko varpuslauma tuli kiusaamaan oravaa. Toisinaan Valto oli todella pahassa pulassa raivokkaiden varpusten takia.

Kun talon oviaukosta vilahti ulos pitkulainen ruumis ja musta kuononpää, Valto oli hiljaa ja odotti. Yleensä mäyräkoira koheloi pihalla huomaamatta nurmikolla kyykkivää pelokasta oravaa. Joskus taas