Kasinokeisari: Pekka Salmen tarina

By Marko Erola and Jorma J. Mattila

Huimaava tarina miehestä, jonka veijarimainen elämäntarina hämmästyttää ja hengästyttää!Köyhistä oloista rikkauksiin ponnahtanut Pekka Salmi päätti jo nuorena, että matkustaa koko ikänsä ensimmäisessä luokassa. Nuorena miehenä autonkuljettajana toiminut Salmi eteni poikkeuksellisten korttipelitaitojensa ansiosta nopeasti ammattipeluriksi. Pelaamisen ohella Salmi ryhtyi myös pyörittämään pelitoimintaa useissa maissa. Pian liiketoimiin kuului kasinoita niin neuvostoristeilijällä, Moskovassa kuin Montenegrossakin. Laiton peliluola Helsingissä ei ollut virkamiesten mieleen, joten Salmi joutui viettämään öitä putkassa – eivätkä pidätykset jääneet yhteen kertaan.Bisnes- ja pokerikuvioiden lisäksi Salmen värikkääseen elämään mahtui paljon muutakin, muun muassa tennispeli Sean Conneryn kanssa, tapaamisia valtionpäämiesten kanssa sekä perhe-elämää hulppeassa kartanossa Savonlinnassa. Kasinokeisari on kertomus Salmen elämänvaiheista ja urasta sekä mielenkiintoinen, vetävästi kirjoitettu katsaus peliluolien ja miljoonabisneksen keskiöön.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 20, 2023
• ISBN: 9788727038254

Book preview

Jorma J. Mattila

Marko Erola

Kasinokeisari

Pekka Salmen tarina

SAGA Egmont

Kasinokeisari: Pekka Salmen tarina

Cover image: Vesa Oja / HS

Copyright © 2023 Jorma J. Mattila, Marko Erola and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788727038254

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Alkusanat

PELIMILJONÄÄRI PASILAN PUTKASSA

Huhtikuun 16. päivä vuonna 2005 on Helsingissä keväisen leuto. Taivas on puolipilvinen ja lämpöä on kymmenisen astetta. On lauantai ja ihmiset ovat ulkona. Kevät tekee tuloaan.

Ratakatu 9:ssä sijaitsevan Sporttime-ravintolan edessä seisoskelee nuoria miehiä. Suomen Pokerinpelaajat ry:n perustamiskokous on pidetty, ja osa tilaisuuteen saapuneista on haukkaamassa happea ennen kuin aletaan lyödä korttia. Paikalla on satakunta pokerista innostunutta.

Kokouksen on kutsunut koolle pokeriammattilainen Aki Pyysing. Ilmoituksen hän pisti Pokeritieto.fi-verkkosivustolle, jolla nopeasti suosiotaan kasvattavan pelin harrastajat keskustelevat. Pyysing oli avannut sivuston muutamaa kuukautta aikaisemmin parin ystävänsä kanssa. Nettipokeribuumi on alkamassa. Pyysing kirjoittaa parhaillaan Pokerin käsikirjaa, ensimmäistä suomenkielistä pokeriopasta, joka ilmestyisi syyskuussa. Samassa kuussa televisiossa alkaisi World Poker Tour.

Pyysing on pelannut pokeria kymmenen vuotta ammatikseen. Kasinolla, pörssiklubilla ja kotipeleissä hän on tutustunut Pekka Salmeen. Heistä on tullut ystäviä, ja Pyysing ajaa nykyisin Salmen entisellä mustalla Cadillacilla. Ystävyys on karkaistu jokunen vuosi sitten 100 000 markan kaksintaistelussa. Salmi lupasi televisiossa, että hän pelaa pokeria kenen tahansa kanssa, joka on valmis pistämään satatuhatta peliin. Itsevarmasti hän lupasi pulittaa toiset 100 000 markkaa, mikäli häviäisi. Pyysing otti haasteen vastaan.

Peliksi sovittiin Seven Card Stud, panoksiksi 300/600 markkaa ja anteksi sata markkaa. Siinä Pyysing teki virheen. Seven Stud on Salmen lempipeli, jota Pyysing oli toki pelannut mutta ei koskaan kaksinpelinä. Pyysing oli pelissä vastaantulija. Neljästä pelikerrasta hän hävisi kolme, ja yksi peli päättyi lähes tasan. Pokerin käsikirjassa hän kirjoittaa:

Kummallakin oli aluksi 100 000 merkkiä. En ollut pelannut heads-up Seveniä juuri lainkaan, mutta tuohon aikaan itseluottamukseni oli rajaton. Itseluottamus tosin kärsi hiukan siitä, että lopuksi Pekalla oli 200 000 merkkiä ja minulla ei yhtään. Sadantuhannen maksu opetti ehkä hiukan nöyryyttä. Lopettaminen tappiolla ei ole helppoa yhdellekään pelaajalle, ei edes kivenkovalle ammattilaiselle.

Sporttime on Salmen omistama ravintola. Vastapäätä on kuuluisa opinahjo Norssi, ja kivenheiton päässä on suojelupoliisin myyttinen päämaja. Supon miehet lounastivat säännöllisesti Salmen ravintolassa, kun sen nimi oli vielä Toulá. Italialaista ruokaa tarjonneen Toulán Salmi avasi 1990-luvun lopulla yhdessä entisen kilpa-autoilijan Tero Palmrothin kanssa. Toulá ei menestynyt toivotulla tavalla, vaikka keittiömestari palkattiin Sisiliasta. Italialainen keittiö muuttui peliravintola Sporttimeksi. Entiseen keittiöön Salmi kutsui myöhemmin kavereita herkuttelemaan kerran viikossa – suomalaisella perinneruoalla läskisoosilla.

Toulán alakerrassa Salmella oli Helsinki Sporting Club, jossa hetken aikaa toimi Veikkauksen online-pelipiste. Punatiilitalon ylimmästä kerroksesta Salmi hoiteli varsinaista bisnestään, kasinoyhtiö Amherst Internationalia. Yhtiö oli tullut Suomen kansalle tutuksi pari kuukautta aikaisemmin, kun Helsingin Sanomien kuukausiliite teki helmikuussa 2005 kansijuttunsa Salmesta.

Kansikuvassa Salmi katsoo pelikorttien takaa jääkylmällä pokerikatseella. Älä pelaa hänen kanssaan, varoittaa otsikko. Jutun ingressi kertoo, että upporikas Pekka Salmi on tienannut omaisuutensa uhkapelillä. Sisäsivuilla neljän aukeaman juttu kertoo hämmästyttävästä elämästä ammattipelurina ja peliyrittäjänä, joka on perustanut satoja pelipaikkoja entiseen Neuvostoliittoon ja Kauko-Aasiaan.

Idea pokerinpelaajien yhdistyksestä on Salmen. He olivat Pyysingin kanssa jutelleet asiasta, ja Salmi lupasi tarjota tilat ja lähteä yhdistyksen hallitukseen. Alustava kokous oli perjantaina 4. huhtikuuta 2005 Sporttimessa. Paikalla oli 70 henkeä. Kokousväestä kuului supinaa, kun Salmi astui esiin. Suurin osa nuorista pelaajista ei ollut koskaan nähnyt häntä, mutta kaikki olivat lukeneet Hesarin jutun.

Olemukseltaan kummisetämäinen Salmi hauskuutti yleisöä kertomalla, miten ennen peliyön jälkeen heitettiin korttipakat koulujen pihoille jälkikasvun turvaamiseksi. Temppu näköjään onnistui, kun täällä on näin paljon porukkaa, pelikonkari vitsaili. Salmi myös kehaisi suomalaisia pokerivirtuooseja, jotka ovat tehneet pelille kovaa peeärrää maailmalla: Ehkä pitäisi heittää opetusministeriölle, että perustettaisiin Suomeen pokeriopisto.

Puuhamiehet kaavailivat peliyhdistykselle raskaita velvollisuuksia. Pääasia on järjestää hauskoja yhteisiä tilaisuuksia, vaikka edunvalvonta ja pokerin tutuksi tekeminen onkin tärkeää. Hauskanpito on pääosassa nyt kaksi viikkoa myöhemminkin. Kun yhdistys on nuijittu perustetuksi ja Salmi on valittu ensimmäisen hallituksen puheenjohtajaksi, on tarkoitus pelata pokeriturnaus. Tunnelma olisi pian katossa, kun kortin läiske alkaisi ja lasit tyhjenisivät.

Yksi asia tosin häiritsee hieman Aki Pyysingin mielenrauhaa: miksi Helsingin kasinon turvapäällikkö on paikalla?

Turnauspelinä on uusi muotipeli No-limit Texas Hold’em, osallistumismaksu 50 euroa pelaajalta. Jokainen saa rahallaan saman verran pelimerkkejä, ja osallistumismaksuista kasattu palkintopotti jaetaan parhaiten menestyvien kesken etukäteen tehdyn taulukon mukaisesti. Jakajat on hankittu omasta tuttavapiiristä, eikä pelinjärjestäjä saa minkäänlaista vastiketta. Ei voisikaan saada, sillä arpajaislain mukaan maksullista pokeria saa järjestää vain Raha-automaattiyhdistyksen kasino.

Pelipöytiä on useita ja peli äänekästä. Pelaajia putoaa turnauksesta, mutta uusia käynnistyy. Kortteihinsa keskittyvä Pyysing unohtaa kasinon turvapäällikön – ehkä tämä on vain pelaamassa pokeria, hän ajattelee. Onhan suuri osa kasinon työntekijöistä enemmän tai vähemmän piintyneitä pelureita. Pyysing saa pian huomata olevansa väärässä.

Iltaseitsemän jälkeen peli-ilo vaihtuu kaaokseksi. Seitsemän siviiliasuista poliisia ratsaa pokeriyhdistyksen perustamiskokouksen. Ratsiaan osallistuvan virkavallan määrästä voisi päätellä, että koolla on pahempiakin rikollisia. Rikostarkastaja Ilkka Koskimäki vahvistaa myöhemmin Iltalehdelle, että vinkin poliisit saivat faksilla kasinon turvapäälliköltä. Turvapäällikkö kiistää faksanneensa muuten kuin normaalissa yhteydenpidossa valvovien viranomaisten kanssa. Hän sanoo tulleensa itse paikalle Ratakadun tilaisuuteen varmistaakseen, ettei Helsingin kasinon henkilökunta osallistu pelitoimintaan, jonka laillisuudesta ei ole ihan täyttä varmuutta.

Pyysingiä kuulustellaan todistajana kadulle pysäköidyssä poliisin siviiliautossa. Kuulustelun jälkeen hän palaa Sporttimeen, missä turnaus on pelattu loppuun poliisin sitä estämättä. Koko seurueesta vain Salmi on pidätetty ja viety Pasilan poliisiasemalle. Seuraavana päivänä iltapäivälehdet kirjoittavat ratsiasta. POLIISIT RATSASIVAT – pokeripeli jatkui, otsikoi Iltalehti, Kainalojuttu jatkoi: Kasinomiljonääri ei moiti poliisia. Ilta-Sanomien otsikko lainehti yli sivun: POLIISI ISKI PELILUOLAAN. Oheisjuttu otsikoitiin raflaavasti: Pelimiljonääri kaksi päivää putkassa! Hesarin kuukausiliitettä siteeraava minibiografia tiivisti Salmen elämän Tukkijätkien tsupparista kasinokeisariksi.

Salmi ei ole putkassa ensimmäistä kertaa. Edellisestä kerrasta on kuitenkin kulunut jo neljännesvuosisata. Hänen rikosrekisterinsä on puhdas. Putkan patjat ovat yhtä kovat kuin ennenkin. Laverilla maatessaan Salmella ei ole epäilystäkään siitä, mistä käsky ratsiaan on tullut. Poliisit ovat toimineet ylemmältä taholta tulleen määräyksen mukaisesti, ja se ylempi taho on valtion pelimonopolin ylin vahtikoira, sisäasiainministeriön arpajais- ja ampuma-aseyksikkö. Yksikköä johtava lainsäädäntöneuvos Jouni Laiho on tämänkin ajojahdin käynnistänyt mahtikäskyllään.

Pidätetty on aivan varma, että 50 euron pokeriturnaus ei täytä uhkapelin kriteerejä. Sen hän on sanonut poliisillekin. Ja jos tarkoitus olisi ollut pelata uhkapeliä tai järjestää laitonta rahapeliä, olisivatko hän ja Pyysing todella laittaneet asiasta ilmoituksen valtakunnan luetuimmalle pokerifoorumille, jota myös ministeriön miehet tiiraavat silmä kovana? Jo ratsian tehneet poliisit olivat todenneet hämmästyvänsä, jos jutusta koskaan tulee syytteitä.

Kuulustelijat Pasilassa ovat vanhoja tuttuja. He ihmettelevät, miksi tällainen jupakka nousee korttipelistä. Loppua kohti kuulustelu saa farssimaisia piirteitä, kun käy ilmi, että poliisit ovat työporukalla pelanneet korttia Tallinnan laivalla. Komisario perkele voitti rahat, kuulustelijat nauravat. Salmi on nyt putkassa samasta rikoksesta. Poliisit käyttäytyvät hillityn asiallisesti ja kuulustelu on korrektia. Epäillyn rikoksen laatu huomioon ottaen touhussa on teatterin makua.

Nehän piti koko viikonlopun kuin piispaa pappilassa. Sympatiat olivat mun puolella. Kun Laihon apulainen ministeriöstä oli sunnuntaina lähtenyt pois, ylikonstaapeli katseli vähän aikaa papereita ja heitti roskikseen. Kaikkea paskaa, viikonloppu pilalla, hän totesi.

Väärässä olivat niin poliisit kuin Salmikin. Syyttäjä nosti tutkinnan jälkeen syytteen, ja pokerioikeudenkäynti alkoi seuraavan vuoden maaliskuussa Helsingin käräjäoikeudessa, Alkon entisissä tiloissa Ruoholahdessa. Käräjäoikeuden istunto kesti 12 tuntia. Haastemiehet näkyivät – miten sattuikaan – pelaavan nettipokeria samaan aikaan, kun syytetyt astuivat ulos oikeussalista. Aivan kuin pokerikuume olisi tarttunut heihin suljettujen ovien takaa.

Ilta-Sanomat julkaisi käräjiä edeltävänä päivänä ison jutun otsikolla TAITOA vai TUURIA?. Jutussa vastakkain ovat lainsäädäntöneuvos Laiho ja pokeriammattilainen Pyysing. Pyysingistä on Pokerin käsikirjan myötä tullut julkkis ja suomalaisen pokerin kasvot. Kirjan ensimmäinen painos myi loppuun viikossa, ja lokakuussa 2005 kirja oli maan toiseksi ostetuin tietokirja heti Sauli Niinistön Viiden vuoden yksinäisyyden jälkeen. Pyysing on talven aikana antanut kymmeniä haastatteluja. Niissä hän on korostanut pokerin olevan taitopeli.

Oikeudenkäynnin jälkeisenä päivänä Iltalehdessä julkaistussa kuvassa Pyysing seisoo etualalla puolipitkään ruskeaan nahkatakkiin pukeutuneena. Taaempana seisoo tiukkailmeinen Pekka Salmi. Syytettyjä on kaikkiaan kahdeksan, seitsemän miestä ja yksi nainen. Syytteet on nostettu arpajaisrikoksesta. Arpajaisrikos on tehty, jos teko täyttää kolme ehtoa: pelin järjestäjä ottaa maksun, pelin lopputuloksen määrää sattuma ja palkintona on rahaa. Ensimmäinen ja viimeinen kriteeri ovat helppo pala Salmen, Pyysingin ja muiden vastaajien puolustusasianajajille: Ei, pelinjärjestäjä ei ottanut maksua. Pokeriturnauksen palkintopotti jaettiin viiden parhaan pelaajan kesken ja kyllä, palkintona oli rahaa.

Niinpä syyttäjä ja puolustus keskittyvät kriteereistä keskimmäiseen: onko pokeri pohjimmiltaan taito- vai tuuripeliä? Oikeudenkäynnistä tulee sekava näytelmä. Vastaajat korostavat taidon merkitystä ja syyttäjä sattuman. Pöydän takana istuvat oikeusjuristit tuntevat itsensä luultavasti typeryksiksi. Pelaajille osoitetut kysymykset kertovat silkasta tietämättömyydestä. Jokainen pokeria vähänkään pelannut tietää, että pokerissa ei pelkällä tuurilla pitkälle pötkitä. Syyttäjä Mari Voutilainen ei selvästi ymmärrä pokeria lainkaan. Sinnikkyyden puutteesta häntä ei voi moittia. Hän pitää tiukasti kiinni ennakkoasenteistaan kuin hukkuva oljenkorresta.

Puolustuksen avaintodistaja on maan tunnetuin urheiluvedonlyöjä Jorma Vuoksenmaa. Seikkaperäisessä todistuksessaan Vuoksenmaa kertoo pokerissa menestymisen vaativan kykyä laskea ja arvioida todennäköisyyksiä vajavaisen tiedon varassa. Hänen mukaansa pokerissa taitava pelaaja eliminoi sattuman mahdollisimman pitkälle. Pokerissa voittaa käyttämällä hyväksi vastustajan virheitä ja optimoimalla oman pelityylin vastustajan toimintaan nähden ihanteelliseksi, sanavalmis pelianalyytikko opastaa tuomioistuinta. Kortit toki tulevat pakasta sattumanvaraisesti, mutta ne voi pelata hyvin tai huonosti. Vuoksenmaan mukaan golfissa, tikanheitossa ja backgammonissa on enemmän satunnaisuutta kuin pokerissa. Hän jos kuka sen tietää. Hän on yli 20 vuoden ajan elättänyt itsensä peleillä, joiden vaikeus- ja satunnaisuusaste ovat verrattavissa pokeriin.

Yksi pokerissa voittavien ominaisuuksista on itsehillintä. Siitä Salmi on tunnettu. Hänen kasvoistaan ei näy, onko hyvä vai huono käsi, hermot eivät petä koskaan. Eivät ne petä oikeudessakaan. Salmi kiistää syytteen todeten, ettei ole osallistunut minkäänlaisiin arpajaisiin tai niiden toimeenpanoon. Syyte on hylättävä kokonaisuudessaan. Hän vaatii valtiolta oikeudenkäyntikuluja runsaat 6 000 euroa. Salmen asianajaja Jussi Kuusniemi toteaa, että pokeripeliä harrastustoimintana ei ole kriminalisoitu. Mökeilläkin pelataan pokeria rahasta mutta ilman lain mainitsemaa vastiketta. Pitäisikö mökkipelit kieltää? Pitäisikö poliisien laivareissun sökörinki ratsata? Syyttäjän on osoitettava, että kyseessä on arpajaiset. Ei Salmen tarvitse osoittaa, että pokeri olisi täysin taitoon perustuva peli, Kuusniemi tiivistää.

Millä Salmi sen osoittaisi, että pokeri on taitoon perustuva peli? Pitäisikö hänen kertoa kaikista niistä omaisuuksista, joita on voitettu ja hävitty soramontuissa, autohalleissa, kauppaseuroissa, Tukholman alamaailman klubeissa, Marbellan hiekkarannoilla, Sveitsin seurapiireissä ja Helsingin pimeissä hooleissa? Vai kertoisiko hän pokerinpelaajista, jotka vuodesta toiseen nyhtävät rahat osaamattomilta vastustajilta? Tai pelihimoisista häviäjistä, jotka kerta toisensa jälkeen palaavat häviämään kaikki rahansa?

Pekka Salmi tietää enemmän rahapelistä kuin kukaan muu oikeussalissa tai koko maassa. Hänen elämänsä on ollut pelin täyttämää seikkailua. Elämänsä alkutaipaleella tukkijätkien korttiringille kahvia keittänyt poika päätti, että hänen selkänsä ei hajoaisi metsätöissä. Hän matkustaisi tämän elämän ykkösluokassa. Hänestä tulisi peluri.

1. luku

VIIPURILAISET KURIKASSA

Pekka Salmi syntyi joulukuussa 1943 Kurikassa erikoiseen perheeseen. Perheessä kohtasivat kapitalistit ja kommunistit, ja hieman nurinkurisesti kommunistit olivat lännestä ja kapitalistit idästä. Vappu Salmi, omaa sukua Suihkonen, oli Karjalan evakkoja, joka talvisodan jälkeen lähti äitinsä Wilhelmiinan kanssa evakkoon syntymäpitäjästään Kuolemajärveltä. Evakkomatka vei Viipurista Saimaan kanavaa pitkin ensin Savonlinnaan ja sieltä Juvan ja Heinolan kautta Pohjanmaalle Kurikkaan.

Vappu oli palvellut lottana Karhumäessä, missä hän tapasi Eero Salmen. Salmen suku oli aikoinaan paennut Pohjois-Ruotsista Suomeen uskonvainojen takia. Eero Salmen isoisä oli ollut nimeltään vielä Sandström, mutta nimien suomalaistamisvimmassa osa suvun jäsenistä oli ottanut nimekseen Salmen. Sandströmit perustivat Oulun jokivarteen kievarin 1800-luvulla. Kievariin tuli postipaikka, ja postin palveluksessa suku oli ollut siitä asti. Pekka Salmi muistaa ukkinsa, Juho-Kusti Salmen loistotyyppinä:

Miesten parhaita. Hän asui kesät liiterissä, jonne oli rakentanut asuttavan kämpän. Ei tullut mamman kanssa oikein toimeen. Hän rakenteli liiterissä kaikenlaista, radioita sun muuta, hän oli taitava käsistään. Mamma eli isoäiti oli kova kurin pitäjä ja sen verran pihi, että syötti perheelle pelkkää ruispuuroa, jos jostain piti tinkiä.

Eero Salmi ja tämän veli Kauko olivat puolikommunisteja syistä, joita Salmi ei tiedä. Kauko oli tykistön kapteeni, josta myöhemmin tuli oikeustieteen lisensiaatti ja Oulun Postin päällikkö. Vappu-äidin serkku Jukka Puustinen puolestaan oli ollut sodassa kaukopartion johtaja ja Mannerheim-ristin ritari. Sodan jälkeen valvontakomissio teki yltiöisänmaalliselle Puustiselle valeteloituksen Lauttasaaressa. Kidutetun hiukset harmaantuivat yhdessä yössä. Salmi muistaa, miten riutunut sotasankari ojensi hänelle revolverin ja sanoi: Jos sä poika jaksat laukaista tämän Naganin, saat sen.

Belgialaisen Leon Nagantin kehittelemän revolverin M/1895 Nagantin eli Naganin liipaisin on tietenkin liian raskas 11–12-vuotiaan voimille. Revolverista leimahtava savu on visuaalisesti näyttävä, joten ase on totuttu näkemään lännenfilmien sankareilla. Nagania valmistettiin